Mietelmiä lihavuudesta

[Knoukka]

Koska ne eivät nosta verensokeria, niiden pitkäaikainen syöminen pakottaa elimistön käyttämään vararavintovarastojaan ja muuntamaan rasvoja ketoaineiksi, joita esim. aivot pystyvät käyttämään ravintonaan aivan kuten hiilihydraattejakin.

Korjaan sen verran, että aivot tarvii aina myös glukoosia ja sitä noista ketoaineista ei aivojen osalle pystytä tuottammaan.

 

[Runar ja Kyllikki]

Korjaan sen verran, että aivot tarvii aina myös glukoosia ja sitä noista ketoaineista ei aivojen osalle pystytä tuottammaan.

Hmmm...tässä mä olen ihan karppaus.infon ja Atkinsin kirjan tietojen varassa ja niiden mukaan ei tarvitse. Mutta lähteet saattavat toki olla väärässä.
Niiden mukaan ihminen ei tarvitse elääkseen ollenkaan hiilihydraatteja, kaiken tarvittavan pystyy elimistö tuottamaan mm. rasvasta ja proteiineista.


Esim. tuolta copypaste:

Veren insuliinipitoisuuden laskiessa ja glukagonipitoisuuden noustessa elimistö siirtyy ravintoaineiden varastoinnista varastojen purkuun. Elimistön tärkein tavoite on pitää aivot toimintakunnossa, eli taata aivojen ravinnonsaanti. Aivot käyttävät ravintonaan sokereita ja poikkeustilanteessa ketoaineita (eli eivät rasvoja tai proteiineja, sillä ne eivät verraten suurikokoisina molekyyleinä pääse veri-aivoesteen läpi).

Jos (ja kun) veren glukoosipitoisuus laskee, alkaa maksa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoaineita, joita aivotkin kykenevät käyttämään energianlähteenä. Hiilihydraattien syönnin vähentyessä elimistö alkaa valmistaa niitä itse rasvoista tai proteiinista, joten mm. aivojen energiansaanti on turvattu myös ketoosin aikana.

Ketoosin tunnistaa imelänhajuisesta hengityksestä, joka johtuu kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyneestä asetonista. Tyypillistä on myös näläntunteen voimakas vähentyminen, josta on laihduttajalle merkittävä apu.

 

[Knoukka]

Hmmm...tässä mä olen ihan karppaus.infon ja Atkinsin kirjan tietojen varassa ja niiden mukaan ei tarvitse. Mutta lähteet saattavat toki olla väärässä.
Niiden mukaan ihminen ei tarvitse elääkseen ollenkaan hiilihydraatteja, kaiken tarvittavan pystyy elimistö tuottamaan mm. rasvasta ja proteiineista.

Tarvii, mutta tarkoitat varmaan että maksa pystyy tuottamaan tuon glukoosin rasvoista ja proteiineista glukogeneesillä? Ei ketogeneesillä.

Mutta täydellisessä hiilihydraattivajeessa aineenvaihdunnan teho laskee noiden muunnosten vuoksi huomattavasti. En suosittelisi.

Ja suurella energiankulutuksella, esimerkiksi urheiltaessa, hiilihydraatteja tarvitaan ehdottomasti tai suorityskyky laskee muuten romahtamalla.

 

[Runar ja Kyllikki]

Tarvii, mutta tarkoitat varmaan että maksa pystyy tuottamaan tuon glukoosin rasvoista ja proteiineista glukogeneesillä?

Juuri näin.

 

[Runar ja Kyllikki]

Ja suurella energiankulutuksella, esimerkiksi urheiltaessa, hiilihydraatteja tarvitaan ehdottomasti tai suorityskyky laskee muuten romahtamalla.

Kyllä. Minkäänlaista karppausta ei saa tietääkseni harjoittaa silloin kun kyseessä on urheilua tai hiemankaan kovempaa kuntoliikuntaa harrastava ihminen vaan erikseen nautittuja hiilihydraatteja tarvitaan ehdottomasti.

 

[Knoukka]

Ilmeisesti tuo glukogeneesi on se reaktio jossa maitohappoja käytetään energiaksi. Tota reaktiota joutuu hieman harjoittamaan ja juoksuohjelmissakin sitä on: alamäkijuoksu heti ylämäkivedon jälkeen polttaa ja käyttää maitohapon yllättävän kivuttomasti ja tehokkaasti hyväkseen. Vaatii vaan harjoitteita ja aluksi kivunsietokykyä.

 

[Runar ja Kyllikki]

Tosta karppauksesta vielä sen verran, että se on kyllä (ainakin omalla kohdallani) ihan kiistatta todella tehokas tapa pudottaa painoa ilman että tarttee olla ollenkaan perinteisellä laihdutuskuurilla tai nähdä ollenkaan nälkää laihduttamisen aikana.

Mulla tupakinpolton lopettaminen nosti painoa 12 kiloa. En mä mikään läski silti ollut, näin jälkikäteenkään kuvista asiaa tarkastellessa, mutta sellanen pieni pulskuus oli joka vitutti itseäni.
Pudotin ihan pelkästään karppaamalla marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana 14 kiloa (ihan varmuuden vuoksi pari kiloa alle lähtöpainon) ja kertakaakaan koko aikana mulla ei ollut nälkä tai heikko olo. Syödä sai niin paljon kuin huvitti, kunhan oli tarkka siitä mitä söi.

Jonkun verran tuo muutti myös ilmeisen pysyvästi elämäntapojani. Vaikka viime yönäkin söin pastaa ja suklaavanukasta ja pullaa, niin normaalisti nykyisin ruokavalioni on erittäinkin hiilihydraattiköyhä ja jos useampana päivänä syön noin hiilihydraattipitoisia päiväannoksia, mulle tulee kyllä huono olo. Käytän ihan murto-osan hiilihydraatteja verrattuna "entiseen elämään" ja olo on koko ajan paljon mukavampi.

 

[Knoukka]

Kyllä. Minkäänlaista karppausta ei saa tietääkseni harjoittaa silloin kun kyseessä on urheilua tai hiemankaan kovempaa kuntoliikuntaa harrastava ihminen vaan erikseen nautittuja hiilihydraatteja tarvitaan ehdottomasti.

Ainakin vaatii kunnon totuttelun. Mä olen tehnyt hiton hyviä treenejä neljännen-viidennen paastopäivän kohdalla. Vielä parempia paaston (paasto tyhjennysharjoituksena) jälkeisen hiilaritankkauksen (pieni tankkaus pitkillä hiilareilla) jälkeen. Kuten myös krapulapäivän iltana pitkiä lenkkejä todella täysillä hiilarivarastoilla. Jos tuntee oman kroppansa ja on terve niin alle kahden tunnin treenejä voi mun mielestä tehdä. Kokeilu on aina mielenkiintoista ja opettavaista.

Mutta paria tuntia pidempiä en suosittelisi tai menee liian riskaabeliksi hommaksi. Ei ole ainakaan kehittävää harjoitusta, päinvastoin menee katabolian puolelle.

 

[Runar ja Kyllikki]

Heh, tuli mieleen kun ekaa kertaa yks tuttu kertoi tosta karppauksesta niin mähän nauroin ääneen että "Tollaset Atkinsit ja karppaukset on ihan täyttä humpuukia ja saattaa olla vielä vaarallisiakin".
Noh, mulle ei koskaan onneks ole ollut mikään kynnyskysymys myöntää olleeni väärässä ja muuttaa mielipidettäni. Niin tossa vaan kävi, että mieli muuttui ja näen että tolla systeemillä on ihan selkeet tieteelliset perusteet miks se toimii.


Mutta siitä vaarallisuudesta sen verran, että sellanen varoituksen sana, että jos kyseessä on diabeetikko, alakarppausta tai Atkinsin dieettiä ei missään nimessä saa käyttää laihdutuskonstina. Siihen voi kuolla ja siihen on kuollutkin ihmisiä.

 

[Knoukka]

Käytän ihan murto-osan hiilihydraatteja verrattuna "entiseen elämään" ja olo on koko ajan paljon mukavampi.

Hieno homma! :thumbup:

Mä olen vähentänyt ja parantanut jäljelle jääneiden hiilareitteni laatua. Tulos on samankaltainen. Mutta alakarppaukseksi mun ruokavaliota ei voi kutsua, hyväkarppaukseksi voi.

Kuten monella muullakin vanhaa ruokavaliota olisi syytä kutsua mieluummin yläkarppaukseksi ja nykyistä terveelliseksi ja normaaliksi. Onhan jo virallista ravintoympyrääkin hieman muutettu tämän suuntauksen vuoksi.

 

[Runar ja Kyllikki]

Hieno homma! :thumbup:

Mä olen vähentänyt ja parantanut jäljelle jääneiden hiilareitteni laatua. Tulos on samankaltainen. Mutta alakarppaukseksi mun ruokavaliota ei voi kutsua, hyväkarppaukseksi voi.

Kuten monella muullakin vanhaa ruokavaliota olisi syytä kutsua mieluummin yläkarppaukseksi ja nykyistä terveelliseksi ja normaaliksi. Onhan jo virallista ravintoympyrääkin hieman muutettu tämän suuntauksen vuoksi.

Hyväkarppausta mäkin pyrin 99% ajasta noudattamaan. :thumbup:

 

[Jacques]

itse en kyllä krapulassa uskaltaisi urheilla juuri lainkaan.

 

[Knoukka]

itse en kyllä krapulassa uskaltaisi urheilla juuri lainkaan.

Ei aamukrapulassa, mutta illalla kaiken alkoholin jo hävittyä. Silloinkin vain matalasykkeistä ja pitkäkestoista treeniä.

Toi krapulariski on liioittelua, ihmiset sais kaiken maailman krapulaslaageja muutenkin jos se tilana olisi niin vaarallinen että liikkuminen ois vaarallista.

Ja tollasen krapulaillan lenkin jälkeen ei tiedäkään edellesinä iltana dokanneensa. Krapula jää täydellisesti hikenä lenkkipoluille.:ahem:

 

[Knoukka]

Professori J.P.Roosin Maratonmiehen elämä -kirjasta Krapula ja juoksu -jakso:

13. Krapulassa on kiva juosta

Yksi asia mistä lääkärit varoittavat on juokseminen tai ylipäänsä kuntoilun kun on juonut viinaa. Kuitenkin tiettävästi useimmilla ihmisillä on esimerkiksi kokemuksia varsin huomattavista sukupuolisista saavutuksista juuri kohtuullisessa humalatilassa. Samoin tanssiminen ja alkoholinkäyttö on hyvinkin normaali yhdistelmä. Mutta jostain syystä ei saisi lähteä lenkille! Olenkin oikeastaan melko varma, että tässäkin on kysymys vain ns. riskitekijästä, jossa alkoholi voi määrätyissä olosuhteissa laukaista sydänkohtauksen tms. Tai ehkä on kyse pikemminkin toisaalta suomalaisesta suhtautumisesta alkoholiin: ei ole "sopivaa" yhdistää terveellistä juoksemista ja epäterveellistä juomista. En minäkään toki kehota ketään juoksemaan juovuksissa tai edes krapulassa; vastuu on täysin omanne!
Itselläni ei ole tapana juosta juovuspäissäni (samaa en voi sanoa tanssimisesta, jota teen vain kun olen tarpeeksi juovuksissa), mutta sen sijaan kylläkin krapula-aamuina. Jos en ole aivan oksennuskunnossa (mitä hyvin harvoin nykyään olen) niin muutama lasillinen vettä vain kurkusta alas (myös puuro tai viili on erittäin hyvä krapula-ateria) ja sitten kevyelle lenkille ja päälle kylmä suihku ja sitten vasta kunnon aamiaiselle. Vaikka onkin myönnettävä että muutaman tunnin päästä tietty raukeus saattaa yllättää, niin krapulan ikävimmät puolet: päänsärky, epämiellyttävä olo, synkät ajatukset, ovat poissa. Kun jo edellä huomautettiin, niin vaikka lääketiede kuinka väittää, että alkoholin palaminen maksassa on vakio ja täysin riippumaton esimerkiksi liikunnasta, ruokailusta tms., omat subjektiiviset kokemukseni sanovat toista. Krapulan hoito pelkästään sängyssä tai työpaikalla työpöydän ääressä kestää kauemmin ja on paljon tuskallisempaa kuin krapulan hoito juoksemalla. Vaikka kuinka minulla olisi sama määrä alkoholia veressä kello 12 krapula päivänä, niin omat tuntemukseni ovat täysin erilaiset riippuen siitä olenko käynyt aamulenkillä vai en. Silloin voi antaa piut paut lääketieteelle ja ns. luonnontieteelliselle totuuskäsityk selle. Jos kerran olo tuntuu hyvältä, niin on aivan yksi lysti kuinka kauan krapulan pitäisi lääketieteen mukaan kestää. Tosin autoa en ehkä lähtisi ajamaan vaikka olen lenkillä käynytkin, ja vaikka tuntisinkin itseni täysin ajokuntoiseksi (joskin tämä saattaa olla juuri perussyy alkoholin palamisajan muuttumatto muusväitteeseen: etteivät ihmiset vain rupeaisi kuvittelemaan, että voisivat hypätä aikaisemmin rattiin jos kuntoilisivat enemmän).
Mainittakoon muuten, etten suinkaan ole ensimmäinen, joka on keksinyt käyttää lenkkeilyä krapulalääkkeennä. Johannes Virolainen on kertonut että Urho Kekkonen toimi juuri näin jo pääministeri kaudellaan: tultuaan kotiin rankan ryyppäysyön jälkeen hän lähti lenkille muutaman tunnin kuluttua ja oli sitten virkeänä taas hoitamassa maan asioita. Ja eli aika pitkään ...
Viime aikoina olen yrittänyt kokeilla, millaisessa krapulassa on mukava juosta. Eräänä iltana, jolloin juhlin ystäväni virkaanastujaisia vietimme todella kostean illan ja lisäksi hyvin railakkaan yön (siis tuli harjoitettua sekä tanssia että muuunkaltaista liikuntaa) ja aamulla olin päättänyt yrittää lähteä juoksemaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan hoitelin pään särkyäni ja pahoinvointia hyvin perinteisin keinoin sängyssä nousten ylös vasta siinä puolen päivän aikaan. Juoksemaan lähdin sitten vasta kun olin kyennyt syömään jotain, eikä se tuntunut kovin mukavalta. Mutta juoksun jälkeen krapulatuntemuksistakaan ei ollut mitään jäljellä.
Sen sijaan äskettäin, kun olin viettänyt varsin reippaan yön ja sekä nauttinut alkoholia että tanssinut ahkerasti ja vielä juonut sekaisin kaikenlaisia juomia niin aamulla herättyäni (tosin aika myöhään) ja syötyäni aamupuuroa juokseminen tuntui niin kevyeltä ja nautinnolliselta, että saatoin jopa tehdä pieniä vauhtileikittelypyrähdyksiä. Juoksu oli erittäin nautinnollista ja sen jälkeen osallistuminen tärkeään mutta ikävään kokoukseen sujui kuin tanssi. Kysymys on siis hyvin yksilöllisestä asiasta. Toisaalta kuitenkin ON olemassa se riski että sydämesi päättää tehdä protestin ja pysäyttää sinut lenkkipolulle. Mutta tällainen kuolema ei ole mitenkään hassumpi, ainakaan verrattuna syöpään tai hitaaseen dementiaan. Ja ennen kaikkea yhteiskunnalle se tulee tavattoman halvaksi! Olen itse erään maratonin yhteydessä kokenut hetkellisesti sen tunteen kun sydämestä alkaa ottaa ja muistan hyvin kuinka ajattelin että oikeastaan nyt pitäisi kiristää, mutta sitten luontainen itsemurhaviettini menetti otteensa, hiljensin vauhtia ja pääsin kevyesti lönkötellen maaliin asti. Tuskin kysymyksessä oli mitään vakavaa, mutta ainakin sain ilmoituksen siitä että sydämeni on olemassa, mitä se ei yleensä ole katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa minulle.
Tässäkin pulssimittari on erittäin hieno apuväline. Sen hankittuani olen saattanut lähteä melko turvallisin mielin krapulalenkille tai toisaalta ymmärtää paremmin lääkärien varoituksia. Krapulassa nimittäin pulssi saattaa nousta todella korkealle, paljon korkeammalle kuin ns. rasitusmaksimi. Jos normaalisti kykenen nykyään nostamaan pulssini intervallihar joituksissa hiukan yli 170, niin krapulassa voin hyvin saada pulssin nousemaan aina yli 190:en. Ja pulssi reagoi hyvin herkästi, nousee heti korkealle muutaman askeleen jälkeen. Eli kun lähtee juoksemaan krapulassa (ilman pulssimittaria) niin paras strategia on se, että juoksee lyhyen matkan, sitten kävelee, sitten juoksee taas. Tällöin pulssi reagoi aluksi hyvin nopeasti, mutta ehkä n. 10-15 minuutin kuluttua ei enää nouse kohtuuttoman korkeaksi. Ja alussa kannattaa ottaa todella rauhallisesti: melko vähäinen lönköttely nostaa pulssin jo taivaisiin. Pulssimittarin kanssa ei tarvitse muuta kuin panna hälytin päälle, niin se alkaa piipata heti kun yläraja ylittyy, jolloin voi kävellä, kunnes pulssi taas laskee normaaliksi
Tupakka on vähemmän fataali juttu. Juoksija tarvitsee hyviä keuhkoja, mutta on luullakseni melko tehokas tapa tuulettaa keuhkojaan juoksemalla, joten tässäkään kohtuus ei ole vahingoksi. Itse poltan mielelläni sikarin hyvän konjakin kanssa, joskin voin myös olla pitkiä aikoja polttamattakin. Toki tupakoinnilla voi olla merkitystä pitkäkestoisissa suorituksissa kun hapenottokyky saattaa olla heikompi, mutta itse en ole juuri havainnut eroja kestävyydessä edes silloin kun olen pitänyt tupakkatauon keskellä pitkää lenkkiä.
On jotain sympaattista siinä kun esimerkiksi hiihtäessä näkee kavereita pysähtyneinä tupakkatauolle, mutta on kyllä selvää, että tupakoitsijoita näkee vaikkapa Keskuspuiston kahviloissa tai Ylläksen latukämpillä hyvin niukasti. Tupakka ja liikunta eivät ainakaan kovin luontevasti tunnu kuuluvan yhteen täällä Suomessa. Olikin virkistävää nähdä yllättävän lihava Jörn Donner vetämässä röökiä jopa saunan pesuhuoneessa Hyvät herrat-ohjelmassa, vaikka olenkin sitä mieltä että saunan yhteyteen tupakka sopii kaikkein huonoimmin. Joutua nyt juuri puhtaana saunasta tulleena pukuhuoneessa tupakansavulle alttiiksi: vain Donnerin kaltainen piittaamaton röyhkimys voi vielä sellaista tehdä!

 

[Knoukka]

Suosittelen tota Maraton miehen elämä -nettikirjaa kyllä kaikille. Ruoka ja juoma osiokin on ihan asiaa. Kuten moni muukin. Ja hauskasti kirjoitettu!

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/maresip.htm#SIS%C4LT%D6

 

[Matxi]

Satun kuulumaan tuohon ylipainoryhmään ja kyllä ihan kokemuksesta voin sanoa että sen voi ihan yhtälailla verrata tupakointiin ja alkoholismiin.
Mikä pistää ihmisen polttamaan parikin askia tupakkia päivässä? Entäs juomaan alkoholia litratolkulla päivässä? Entäs syömään kilotolkulla?
Toiset jää koukkuun nikotiiniin, toiset jää koukkuun alkoholiin, toiset jää koukkuun mässäilyyn. Jotkut ei mihinkään.
Niin se vain menee. :thumbfh:

 

[Matxi]

Itse olen tällä hetkellä taas hieman tukevammassa kunnossa (tosin kaukana siitä mitä pahimmillaan) ja kyllähän se ällöttää. Mutta ei se pudottaminen ole niin helppoa... Tässä sitä ollaan pari vuotta jojoiltu että paino vaihtelee melkein 15kg välillä vuoden aikana.
Eikä se tupakankaan lopettaminen (vrt tupakkalakko-toikki) ja alkoholin lopettaminen.

Onneksi itse en ole noihin kahteen muuhun koukussa.

 

[AJ]

Satun kuulumaan tuohon ylipainoryhmään ja kyllä ihan kokemuksesta voin sanoa että sen voi ihan yhtälailla verrata tupakointiin ja alkoholismiin.

Siinä on vaan se pieni ero, että ilman tupakkia ja viinaa voi elää, mutta syömättä on paha olla.

 

[patriot]

Joo hiilareita tulis vähentää. En kuitenkaan itse allekirjoita väitettä, että onpas hyvä olo kun vedän Atkinsin diettiä. Aika iljettävä olo siitä tulee, vaikka laihtuukin. Pelkkää lihaa ja rasvaa. :nope:

Mutta tosiaan muutama peruna vähemmän aterialla, ja ei niin paljon leipää. Siihen pitäis itse ainakin pyrkiä. Itse olen tällä hetkellä lievästi ylipainoinen. Onneksi olen pitkä ihminen niin ylipaino on "levinnyt". Kuntosalilla olen alkanut käymään ja se on auttanut kiinteyttämään paikkoja.

 

[Runar ja Kyllikki]

Joo hiilareita tulis vähentää. En kuitenkaan itse allekirjoita väitettä, että onpas hyvä olo kun vedän Atkinsin diettiä. Aika iljettävä olo siitä tulee, vaikka laihtuukin. Pelkkää lihaa ja rasvaa. :nope:

Kukas tollasia sitten on väittänyt, että Atkinsin dieetillä on hyvä olo? :eek!: Harvemmin kuultu väite moinen nimittäin.