Vuoden 2013 jälkeen Loeb on ajanut 13 rallia. Näistä hän on voittanut 2 kappaletta. Se on kova saavutus, mutta mitään mennen tullen pesemistä tuosta ei saa kirveelläkään. Kummallakin kerralla eroa kakkoseen oli ajamalla käytännössä alle 3 sekuntia. Varsinkin tuo Katalonia 2018 on yksi kaikkien aikojen tapahtumarikkaimmista, sekopäisimmistä ja dramaattisimmista kisoista, joissa yhdelle sun toiselle tapahtui kaikenlaista. Myös Loebilla olisi ollut mahdollisuus voittaa hieman isommalla erolla (moottorin sammutus, pieni spinni), mutta olisi voinut myös jäädä palkintopallin ulkopuolellekin. Muillakin kuskeilla oli ohjelmaa ja toisille se ohjelma maksoi hieman enemmän. Joillekin ehkä jopa maailmanmestaruuden. Muutama sekunti toiseen suuntaan ja Iltalehden kommenttiosasto-oksentajilla olisi vähemmän ihmeteltävää, vaikkei suorituksissa itsessään lopulta massivista eroa olekaan. Joka tapauksessa, voitto on aina voitto ja viime vuosina poikkeuksellisia vetoja/voittoja on nähty tältä poikkeukselliselta kuljettajalta, poikkeuksellisessa iässäkin. Ja ihan näiden voittojenkin ulkopuolella on ollut kovia juttuja, mutta ei mennä lillukanvarsiin.
2 vuotta sitten Loeb oli ottamassa lähes kolme minuuttia turpaan kärkikolmikolta Montessa, jo ennen ajovirhettään. Kovavauhtisessa Ruotsissa vuotta aikaisemmin Loeb oli ajamalla seitsemäs, häviten lähemmäs kaksi minuuttia voittajalle. Ei kamalan huono suoritus 45-vuotiaalta, mutta yllättäen miestä ei tuon jälkeen ole hotsittanut palata nopeisiin kilpailuihin. Noihin aikoihin kommenttiosioissa on varmaan oksennettu dominanssin sijasta papparaisen paskuudesta. "Lopeta jo!" Samaisessa Ruotsissa mukana oli 5 kertaa kisan aikaisemmin voittanut Marcus Grönholm. Jos kerran nykykuskit ovat täysiä rotseja, niin meneekö Bossen maine sitten vastaavasti pilalle, kun Ruotsissa ei kulkenut Loebiin nähden. Vai voisiko olla niin, ettei se palaaminen pitkän tauon jälkeen onnistukaan kaikilta samalla tavalla tuosta noin vaan. Itse ajattelen jälkimmäisellä tavalla.
Ralli on äärimmäisen sattumanvarainen laji yhdellä erikoiskokeella, yhtenä päivänä ja yksittäisessä kisassa. Laji, jossa ei onneksi vuoden 2015 jälkeen ole nähty yhtä selvää dominoivaa tiimiä. Jo 2016 kisakenttä tasoittui hieman, mutta ainoastaan yksi kuski pystyi pitämään tasaisen vahvan laadun läpi kauden. Viikonloppuna Monte Carlossa pari klikkiä toiseen suuntaan ja vanhimman voittajan sijasta, viikonloppuna oltaisiin saatettu hämmästellä Kalle Rovanperää kaikkien aikojen nuorimpana Monten valloittajana. Ennen Montea 13 kisaa kympin sakkiin yltänyt Elfyn Evans sortui itselleen suht harvinaiseen ajovirheeseen, muuhun reittiin nähden helpossa paikkaa. Voidaan toki miettiä, että miksi Evans sitten oli alunperinkin supermassiiviset kymmenen sekuntia Loebia perässä. Yksittäisessä kisasuorituksessa taustalla saattaa olla monta tekijää.
Mestareista ja mitalisteista puhuttaessa sattumanvaraisuutta isossa kuvassa vähentää se, että kausi kestää 13 kilpailua sisältäen kilpailuja talvella, keväällä, kesällä, syksyllä, lumella, jäällä, asvaltilla ja soralla niiden eri olomuodoissa nopeasta hitaaseen ym. Siihen sitten ajo- ja tekniikkavirheiden määrät päälle.On eri asia ajaa 45-vuotiaana Turkissa 80km/h kiviä kierrellen, verraten 120km/h Jyväskylään. Syystä tai toisesta Montessa ei ihan hirvittävän montaa voittajaa ole 2000-luvulla nähty. 4 maailmanmestaria ja yksi viisinkertainen MM-kakkkonen ovat WRC-Monten voittaneet. Puhumattakaan siitä, mikä ero on ajaa 4 valikoitua, itselle sopivaa kisaa, versus 13 kisaa sisältäen epämiellyttäviäkin paikkoja. Yli nelikymppiset maailmanmestarit ovat ehkä osittain tuosta syystä johtuen melko harvassa tässä lajissa, vaikka yksittäisiä osakilpailuvoittajia onkin nähty.
Myös autolla voi olla jotain tekemistä, kuten lajia seuraavat ihmiset saattavat tietää. Eihän se siitä Tulosruudun minuutin pätkästä Esson baarin välity. Kahden vuoden takaisella autollaan tällainen suoritus olisi ollut mahdotonta. Neuvillea lukuun ottamatta se olisi ollut mahdotonta keneltä tahansa muulta Hyundai-kuskilta. Maailmanmestari-Tänakilta voi uskaliaammat mennä kysymään, että mikset paina poika paremmin, hei! Syystä tai toisesta kahdella ranskalaisella on yli 1/3 kaikista lajihistorian kuljettajien mestaruuksista, mikä myös vähentää pitkässä juoksussa sattuman merkitystä. Syystä tai toisesta Loeb ei kuitenkaan lähde enää kokeilemaan rajojaan tiettyihin paikkoihin, vaikka nyt yksittäin Montessa kulkikin. Se kun ei varsinkaan tässä vaiheessa uraa kerro enää mitään täysin eri tyylistä Ruotsia ajatellen. Katsellaan sitä muiden kuskien tasoa uudelleen sitten, jos Loeb päättäisikin lähteä testaamaan itsensä 13 kisan otannalla eri vuodenaikoja ja olosuhteita läpi ajaen.