Kun käytetään elektroniikkaa vapaasti, on kaikenlainen kikkailu mahdollista. Puuttumatta siihen millä luistoprosentilla saadaan paras pito aikaan, koska se vaihtelee jo nopeuden mukaan ja sitä vaihdellaan monien muiden muuttujien suhteen. Kuten kenties merkittävimpänä taktiikka, siihen vahvasti liittyvät, jo etukäteen harjoituksissa tutkitut renkaiden ja polttoaineen kulutus.
On arveltu
että jopa kuljettajalla saattaisi olla kaasupolkimen asennolla mahdollisuus säätää luistoa perstuntumansa mukaan eri ajotilanteessa. Nämä lukemat on täysin hatusta, mutta jos arveltu 10% luisto antaa keskimäärin parhaimman pidon kiihdytyksessä saattaa kuljettajalla olla mahdollisuus kaasupolkimella säätää tuota arvoa esimerkiksi nollan ja 20% välillä. Eli periaatteessa eí säädetä tehoa, vaan säädetään takapyörien luistoa suhteessa etupyöriin ja ajotilaan.
Sitten erikoistilanne, jossa kuski pyöräyttää autonsa asfaltilla ympäri. Tuolloin todennäköisesti valitaan eri moodi joka sallii kenties hetkeksi äärettömän suuren luiston ainakin 1000%. Toinen on tilanne nurmelta tai hiekalta lähes nollavauhdissa poistuminen jossa pitää olla varovainen.
Alkukiihdytyksen alkumetreillä käytetään selvästi suurempaa luistoa kuin 20% uhraten renkaan kulumista paremman kiihdytyksen aikaansaamiseksi.
Incar-kuvasta ei luistoa voi kunnolla päätellä kun ei ole referenssiä. Säätö papahtuu niin nopeasti, ettei havaittavaa kierrosluvun värähtelyä tapahdu.
Tuo Mäkisen kommentti, joka tosin on jo vanha (ja ajalta jolloin luistonesto oli kielletty) antoi ymmärtää että kuljettajalla on aikoinaan ollut hyvä mahdollisuus ohjata kilpuriansa taitavasti käyttämällä myös sitä lattiassa olevaa namiskaa. Haluaisin että se olisi vaatimuksena edelleen.