Ei oo tottaka! Kauko-Idän kierrokseni heitti minut shanghailaiseen hotelliin, jossa kärvistelin iltasella keittokuumeen kourissa ja yllätyksekseni päätinkin suoriutua paariin. Hissin ovien avauduttua oli hämmästykseni raju. Nappia painamassa oli kukapa kukapa muukaan kukapa kuin Lucy Liu. Tuo keltainen miniseireeni ja silmämunan kovettaja. Lusiluu ei mitenkään vain hieman näpsäyttänyt hissin nipukkaa vaan painoi sitä ihan kaksin käsinein koko kropalla nojaten. Luussin heti käskyttäessä tiukkana "paina mua kyllä me se pohjaan saadaan" tuli mieleeni asioita. Asioita, joista ensimmäinen oli korttipakka. Koska korttipakka tuli mulle ekana mieleen. Toisena aatoksiini hiipi hetulavalas, joka on iso nisäkäs ja vallan huono akvaariossa menestyjä. Kolmantena ajattelin lakkahilloa niin, että kivet narskahtelivat suussa. Jossakin tajuntani verkkokalvoilla loikkasi kolmasti myös Pentti Kuukasjärvi. Olin todella hämmästynyt. En ajatuksiani, sillä panettanu mua oli jo aamusta, mutta sitä, että Lusmu lähti pyydettäessä mukaani kupille. Vedettiin uutterat maljat ja Lusi lähti menee. Mutta oli se!