Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[Kemper]

Paalupaikkastatistiikkaa. Katselin kuinka paljon kasarin mestarit pystyivät ajamaan paalupaikkoja mm-vuosinaan.
1980, Alan Jones: 3
1981, Nelson Piquet: 4
1982, Keke Rosberg: 1
1983, Nelson Piquet: 1
1984, Niki Laudan: 0
1985, Alain Prost: 2
1986, Alain Prost: 1
1987, Nelson Piquet: 4
1988, Ayrton Senna: 13
1989, Alain Prost: 2

Sennan 13 paalua 88 kaudelta on ihan oma lukunsa, muuten aika tasaista. Omina mm-vuosinaan kauden paalukuninkuuden onnistuivat nappaamaan Jones, Piquet (81) ja Senna. Jonesilla ja Piquetilla tosin jaettu Rene Arnouxin kanssa. Se tarkennuksena. Arnoux jakoi paalukuninkuuden myös Keken vuonna 82 Alain Prostin kanssa (5). Silmään pistää myös se Nelson Piquet saavutti vain yhden paalupaikan kaudella 1983, vaikka BMW:n väkivahvan koneen voisi ajatella olleen omimmillaan juuri aika-ajoissa. No, seuraavana vuonna se sitä olikin, kun Nelson kellotti peräti yhdeksän kertaa aika-ajojen nopeimman ajan.

 

[Dieselmoottori]

Laudahan ei ottanut paluunsa jälkeen yhtään paalupaikkaa muinakaan vuosina. Uralla 24 paalupaikkaa, joista 23 tuli Ferrarilla ja yksi Brabhamilla.

Vähän samanlainen Niki Laudan tarina tässä yhden kierroksen nopeudessa, eli paalupaikoissa, mitä Kimi Räikköselläkin.

Ensimmäisellä urallaan Kimi tunnettiin jäätävästä nopeudesta aika-ajoissa, ja uransa kaikkiaan 18:sta paalupaikasta peräti 16 tuli ensimmäisen uransa aikana.

Palattuaan kahden vuoden jälkeen lajiin Kimi saavuttikin sitten enää vain kaksi paalupaikkaa.

Jonnekin se yhden kierroksen huippunopeus hävisi niin Niki Laudalla kuin Kimi Räikköselläkin tauon aikana, vaikka saivatkin tauonkin jälkeen nauttia huippukalustosta vuosia.

Fernando Alonso ei puolestaan paluunsa jälkeen ole ajanut vielä kertaakaan paalupaikalle. Ja Michael Schumacherkin ajoi paluunsa jälkeen vain yhden aika-ajojen nopeimman kierroksen Monacossa 2012. Tästä ei paalupaikkaa tullut rangaistuksen takia.

Ehkä tämä on ihan yleistä, että tietynlainen herkkyys takoa yksi absoluuttinen nopea kierros häviää tauon aikana, vaikka kisanopeutta vielä olisikin.

 

[Dieselmoottori]

Törmäsin sosiaalisessa mediassa tällaiseen kuvaan. Erittäin harvinainen tilanne, että F1-podium-miehillä on kaikilla plakkarissa tasan yhtä monta GP-voittoa. Tässä tapauksessa Piastrilla, Norrisilla, sekä Leclercilla kaikilla tasan 8 GP-voittoa.

Lisäksi ruutulippua heilutti Jacky Ickx, joka hänkin 8-kertainen GP-voittaja.

Tuleeko muita esimerkkejä mieleen, joissa kaikilla F1-podium-miehillä tasan yhtä monta GP-voittoa kaikilla?

 

[Dieselmoottori]

Itsestäni erittäin iso harmituksen aihe se, että nykyään ei päästä oikein kunnolla kisaamaan sadekelin kisoja märällä radalla.

Näin moni legendaarinen kilpailu jää kokonaan syntymättä.

Muistan aikoinaan, kun Formula 1 vuonna 2000 siirtyi Yhdysvaltoihin kisaamaan useamman vuoden tauon jälkeen. Paikkanahan oli Indianapolisin kuuluisa moottorirata.

BMW-Williamsin Frank Williams totesi tuolloin toivovansa sadekelin kilpailua, jotta amerikkalaiset näkisivät, mikä iso ero on Yhdysvaltain-kilpailu-sarjojen (Indycar ja Nascar), sekä F1:sten välillä.

Jenkkien sarjoissa kun ei tunnetusti kisata sateella. Nykyään myös F1:ssä on omaksuttu vähän samantyyppinen ajatusmalli. Tämä on sääli.

Kun sitten puhutaan legendaarisista sadekelin kilpailuista, mitä teille foorumillaiset tulevat mieleen?

Itselleni Donington 1993 ja Sennan ajo. Myös Michael Schumacherin hienot voitot Barcelonassa 1996, sekä Monacossa 1997 ja Spassa 1997.

Alla Donington 1993:

 

[Kemper]

Itsestäni erittäin iso harmituksen aihe se, että nykyään ei päästä oikein kunnolla kisaamaan sadekelin kisoja märällä radalla.

Näin moni legendaarinen kilpailu jää kokonaan syntymättä.

Muistan aikoinaan, kun Formula 1 vuonna 2000 siirtyi Yhdysvaltoihin kisaamaan useamman vuoden tauon jälkeen. Paikkanahan oli Indianapolisin kuuluisa moottorirata.

BMW-Williamsin Frank Williams totesi tuolloin toivovansa sadekelin kilpailua, jotta amerikkalaiset näkisivät, mikä iso ero on Yhdysvaltain-kilpailu-sarjojen (Indycar ja Nascar), sekä F1:sten välillä.

Jenkkien sarjoissa kun ei tunnetusti kisata sateella. Nykyään myös F1:ssä on omaksuttu vähän samantyyppinen ajatusmalli. Tämä on sääli.

Kun sitten puhutaan legendaarisista sadekelin kilpailuista, mitä teille foorumillaiset tulevat mieleen?

Itselleni Donington 1993 ja Sennan ajo. Myös Michael Schumacherin hienot voitot Barcelonassa 1996, sekä Monacossa 1997 ja Spassa 1997.

Alla Donington 1993:

Mainitsemiesi lisäksi: Monaco -84 ja Portugali - 85 (Senna), Belgia -95 (Schumi) Japani -94 ja Brasilia -96 (Hill), Italia -08 (Vettel)