CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15011
Bellofin vuoden 1985 muistelut osa 2 olkaa hyvät:
Osa 2
''Bellofilla oli vuonna 1985 loppupelissä erittäin vähän näyttöjä muista kisoista ennen poismenoaan. Brasiliassa Stefan Johansson ajoi hänen tilallaan, Imolassa hän keskeytti oltuaan Martin Brundlen edellä, Monacosta hän karsiutui harmittavalla tavalla viime hetkellä ja Montrealissa Kanadassa Bellof kapinoi Porschen tahtoa vastaan lähtemällä viime hetkellä mieluummin ajamaan F1:siä vaikka sopimuksen mukaan hänen olisi pitänyt ajaa Le Mansin 24 Tunnin ajossa.
Toisaalta mielenkiintoisena piirteenä Bellof päätti ajaa vasta kun oli kuullut maanmiehensä Winkelhockin ajavan Montrealissa. Bellofin tapaan Winkelhock olisi voinut jättää ajamatta Kanadan Montrealissa ja ajaa Le Mansin 24 Tunnin ajon. Ei kuitenkaan jättänyt eikä jättänyt Bellofkaan. Montrealissa oli hyvin vähän mitään tehtävää Bellofilta muuta kuin kisailla tallikaveria ja ystävää Martin Brundlea vastaan kilpaa ja olla lopulta hänen edellään maalissa.
Ranskan Paul Ricardin ja Englannin Silverstonen 1985 ajot olivat Bellofin oman lyhyen uran huonoimpia ehkä Zandvoortia 1984 huomioimatta hänen ajaessaan täysin lopussa olevalla Tyrrell 012-automallilla ja Cosworthin moottorilla vailla toivoakaan mistään.
Bellof ei kuitenkaan luovuttanut vaan ajoi sopimuksensa mukaisesti silti kisoissa. Bellof sai vihdoin ja viimein Tyrrell 014-automallin ja turbon käyttöönsä Nürburgringille Länsi-Saksaan ja Österreichringille Itävaltaan. Näissä kisoissa Bellof ajoikin vakuuttavammin joista selvästi paremmin Itävallassa.
Valitettavasti auton tekninen hauraus Nürburgringillä ja Österreichringin itsepäisyys kaasujalan kanssa aiheuttivat ongelmia. Bellof jäi niukasti pisteittä kotiyleisön edessä kasipaikalla Länsi-Saksassa ja Itävallassa bensa loppui kuutospaikalta. Hollannin Zandvoort oli jälleen kaikkiaan vaisumpi kisa Bellofille ja kukaan ei voinut aavistaa, että se jäisi hänen uransa viimeiseksi kilpailuksi.
Ainoa hyvä asia tosin oli kisassa muutoin jälleen vain näyttävä lähtö ja kisailu alkuvaiheesta taas vain tallikaveri Brundlen kanssa.
Kun nämä kaikki kisat tulevat mieleen ennen parhaimpia kisoja Bellofin osalta niin voitiin todeta, että vaikeuksia ja ongelmia riitti näyttävyyden ohella. Ensin Cosworthin autolla ja sittemmin selvästi alitestatulla 014-automallilla turbon kanssa.
Bellof oli vasta totuttelemassa turboauton käyttöön joten on paha sanoa, että olisiko Martin Brundle aivan todella ollut murskaavampi häneen verrattuna myös turboautolla ajaessaan sillä Bellofilla toki oli luonnollisia vaikeuksia oppia ajamaan turboautoa ja Itävallan kaasujalan liikakäyttö ylisuurien turbopaineiden ohella kertoi hieman asiasta.
Siltikään Bellof ei kuitenkaan ollut enää Zandvoortin jälkeen paljonkaan enää vauhdissa Brundlea takana kilpailun ollessa ensimmäinen jolloin molemmat kuljettajat saivat aivan todella ajaa turboautoilla ja mikäli Bellof olisi vain saanut ajaa loppukauden 1985 niin Bellof olisi todennäköisesti voinut menestyä hyvinkin.
Toki Urheiluautojen MM-Sarjan sopimuskuviot olivat yhä läsnä loppuvuodesta 1985 jolloin ainakin Brands Hatchin kilpailu olisi voinut jäädä väliin, mutta Bellof aikoi silti ajaa F1:ssä jos se vain oli mahdollista. Bellofin ajokuvakin oli yleisesti ottaen hyvin hieno.
Jonkin verran tietysti kritisoitavaa oli Bellofin osalta itsepäisyydessä ja ajoittaisesta kiehuvasta luonteesta, mutta muutoin Bellof kärsi myös testivuorojensa menettämisestä vuonna 1985 Martin Brundlen eduksi pitkälti tallin ajattaessa juurikin Brundlea turboautossa keskikaudella.''
Osa 2
''Bellofilla oli vuonna 1985 loppupelissä erittäin vähän näyttöjä muista kisoista ennen poismenoaan. Brasiliassa Stefan Johansson ajoi hänen tilallaan, Imolassa hän keskeytti oltuaan Martin Brundlen edellä, Monacosta hän karsiutui harmittavalla tavalla viime hetkellä ja Montrealissa Kanadassa Bellof kapinoi Porschen tahtoa vastaan lähtemällä viime hetkellä mieluummin ajamaan F1:siä vaikka sopimuksen mukaan hänen olisi pitänyt ajaa Le Mansin 24 Tunnin ajossa.
Toisaalta mielenkiintoisena piirteenä Bellof päätti ajaa vasta kun oli kuullut maanmiehensä Winkelhockin ajavan Montrealissa. Bellofin tapaan Winkelhock olisi voinut jättää ajamatta Kanadan Montrealissa ja ajaa Le Mansin 24 Tunnin ajon. Ei kuitenkaan jättänyt eikä jättänyt Bellofkaan. Montrealissa oli hyvin vähän mitään tehtävää Bellofilta muuta kuin kisailla tallikaveria ja ystävää Martin Brundlea vastaan kilpaa ja olla lopulta hänen edellään maalissa.
Ranskan Paul Ricardin ja Englannin Silverstonen 1985 ajot olivat Bellofin oman lyhyen uran huonoimpia ehkä Zandvoortia 1984 huomioimatta hänen ajaessaan täysin lopussa olevalla Tyrrell 012-automallilla ja Cosworthin moottorilla vailla toivoakaan mistään.
Bellof ei kuitenkaan luovuttanut vaan ajoi sopimuksensa mukaisesti silti kisoissa. Bellof sai vihdoin ja viimein Tyrrell 014-automallin ja turbon käyttöönsä Nürburgringille Länsi-Saksaan ja Österreichringille Itävaltaan. Näissä kisoissa Bellof ajoikin vakuuttavammin joista selvästi paremmin Itävallassa.
Valitettavasti auton tekninen hauraus Nürburgringillä ja Österreichringin itsepäisyys kaasujalan kanssa aiheuttivat ongelmia. Bellof jäi niukasti pisteittä kotiyleisön edessä kasipaikalla Länsi-Saksassa ja Itävallassa bensa loppui kuutospaikalta. Hollannin Zandvoort oli jälleen kaikkiaan vaisumpi kisa Bellofille ja kukaan ei voinut aavistaa, että se jäisi hänen uransa viimeiseksi kilpailuksi.
Ainoa hyvä asia tosin oli kisassa muutoin jälleen vain näyttävä lähtö ja kisailu alkuvaiheesta taas vain tallikaveri Brundlen kanssa.
Kun nämä kaikki kisat tulevat mieleen ennen parhaimpia kisoja Bellofin osalta niin voitiin todeta, että vaikeuksia ja ongelmia riitti näyttävyyden ohella. Ensin Cosworthin autolla ja sittemmin selvästi alitestatulla 014-automallilla turbon kanssa.
Bellof oli vasta totuttelemassa turboauton käyttöön joten on paha sanoa, että olisiko Martin Brundle aivan todella ollut murskaavampi häneen verrattuna myös turboautolla ajaessaan sillä Bellofilla toki oli luonnollisia vaikeuksia oppia ajamaan turboautoa ja Itävallan kaasujalan liikakäyttö ylisuurien turbopaineiden ohella kertoi hieman asiasta.
Siltikään Bellof ei kuitenkaan ollut enää Zandvoortin jälkeen paljonkaan enää vauhdissa Brundlea takana kilpailun ollessa ensimmäinen jolloin molemmat kuljettajat saivat aivan todella ajaa turboautoilla ja mikäli Bellof olisi vain saanut ajaa loppukauden 1985 niin Bellof olisi todennäköisesti voinut menestyä hyvinkin.
Toki Urheiluautojen MM-Sarjan sopimuskuviot olivat yhä läsnä loppuvuodesta 1985 jolloin ainakin Brands Hatchin kilpailu olisi voinut jäädä väliin, mutta Bellof aikoi silti ajaa F1:ssä jos se vain oli mahdollista. Bellofin ajokuvakin oli yleisesti ottaen hyvin hieno.
Jonkin verran tietysti kritisoitavaa oli Bellofin osalta itsepäisyydessä ja ajoittaisesta kiehuvasta luonteesta, mutta muutoin Bellof kärsi myös testivuorojensa menettämisestä vuonna 1985 Martin Brundlen eduksi pitkälti tallin ajattaessa juurikin Brundlea turboautossa keskikaudella.''
on sinulla aina kyllä mielenkiintoista kerrottavaa. Näkee kyllä, että olet panetunut asialle, eli moottoriurheilulle.
