Onko ihminen tyhmä, jos menee toisen tai useamman kerran naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mosse
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Onko tyhmä uudelleen alttarille astuessaan?

  • Kyllä on tyhvä!

    Äänet: 10 38,5%
  • Ei oo, kuin hassu romantikko

    Äänet: 11 42,3%
  • Ei ole, mutta vain jos siirtyy homoliittoon

    Äänet: 5 19,2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    26
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Niin, hullukin oppii virheestä, mutta miten on tyhmän kanssa. Onko toivoton taulapää, jos alttarille astuu uudelleen, kun siellä on jo kerran ollut naimahommissa?
Siinä vaiheessa kun siellä alttarilla seisoo viidettä kertaa, voisi olla hyvä hetki miettiä onko ihan oikea ihminen sanomaan "tahdon". Pari kertaa menee vielä ihan hyvin. :ahem:

T: nimim. "Ei omakohtaista kokemusta"
 
En sanoisi että tyhmää, muttei sillä kyllä sellaista pelimiehen/naisen mainetta saa että pääsisi Playboy:n kanteen.
 
Ihminen kyllästyy kumppaniinsa ajan saatossa. Kyllästyminen on yleensä molemminpuolista. Yhdessä pysytään sen jälkeen yleensä vain käytännön syistä. Varsin harvinainen on sellainen liitto jossa lempi vielä kymmenien vuosien jälkeen oikeasti sykkii.

Kysymys on ennemminkin siitä, kokeeko jompi kumpi osapuoli vielä löytävänsä jostain muualta jotain uutta "vipinää". Jos suhde on ollut pitkä niin yleensä sen katkaisee se osapuoli joka luulee tuota muuta vipinää löytävänsä.

Vastaus otsikon kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Monesti se uusi "lempi" osoittautuu ongelmallisemmaksi kuin vanha suhde. Tuossa vaiheessa sillat on kuitenkin yleensä poltettu ja homma on molempien osalta ohi.

Otsikon kysymykseen vastausta pohdittaessa on toki myös mietittävä tilanteita ja aikajänteitä. Jos menee 25 vuotiaana naimisiin ja eroaa 30 vuotiaana niin ehkä silloin kannattaa miettiä otsikon kysmystä vakavasti.
 
Ihminen kyllästyy kumppaniinsa ajan saatossa. Kyllästyminen on yleensä molemminpuolista. Yhdessä pysytään sen jälkeen yleensä vain käytännön syistä. Varsin harvinainen on sellainen liitto jossa lempi vielä kymmenien vuosien jälkeen oikeasti sykkii.

Kysymys on ennemminkin siitä, kokeeko jompi kumpi osapuoli vielä löytävänsä jostain muualta jotain uutta "vipinää". Jos suhde on ollut pitkä niin yleensä sen katkaisee se osapuoli joka luulee tuota muuta vipinää löytävänsä.

Vastaus otsikon kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Monesti se uusi "lempi" osoittautuu ongelmallisemmaksi kuin vanha suhde. Tuossa vaiheessa sillat on kuitenkin yleensä poltettu ja homma on molempien osalta ohi.

Otsikon kysymykseen vastausta pohdittaessa on toki myös mietittävä tilanteita ja aikajänteitä. Jos menee 25 vuotiaana naimisiin ja eroaa 30 vuotiaana niin ehkä silloin kannattaa miettiä otsikon kysmystä vakavasti.

Minun äidin vanhempien avioliitto kuuluu niihin avioliittoihin jotka ovat todella harvinaisia, koska heidän avioliittonsa kesti yli 60 vuotta ja siinä avioliitossa ei pysytty yhdessä käytännön syistä, vaan he rakastivat toisiaan koko avioliiton ajan.
 
Niin, hullukin oppii virheestä, mutta miten on tyhmän kanssa. Onko toivoton taulapää, jos alttarille astuu uudelleen, kun siellä on jo kerran ollut naimahommissa?

Ei. Mutta sen sijaan ihminen on tyhmä, jos valvoo ilman syytä kolmeen, vaikka aamulla pitää mennä töihin. :wall:
 
Otsikon kysymykseen vastausta pohdittaessa on toki myös mietittävä tilanteita ja aikajänteitä. Jos menee 25 vuotiaana naimisiin ja eroaa 30 vuotiaana niin ehkä silloin kannattaa miettiä otsikon kysmystä vakavasti.
Mulla noi numerot oli 24 ja 29. Mutta tilannekohtaisiahan nuo, kuten mullakin syy ilmenee (jossain ylempänä tätä toikkia), miksi voisin joskus uudestaankin mennä. Aika näyttää.
 
Mulla noi numerot oli 24 ja 29. Mutta tilannekohtaisiahan nuo, kuten mullakin syy ilmenee (jossain ylempänä tätä toikkia), miksi voisin joskus uudestaankin mennä. Aika näyttää.

Niin, siis tarviiko toimiva ja onnistunut parisuhde sun mielestä evankelisluterilaisen papin sanat? Vai pärjääkö ilman sitäkin?

Tästä on kysymys.
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös