Parisuhteen jälkeen kaveri?

[Loetkoe]

Ei tuohon mun mielestäni voi mitään absoluuttista vastausta antaa.

olipas hyödyllinen viesti

 

[pendellstock]

Joo tilanteesta kiinni. Viimesen exän kanssa huomasin, että kaikesta mukamas korkealentoisesti teoreettisesta kypsyydestään huolimatta ihminen on säälittävä, alkukantainen eläin: Vaikka halusin itse lopettaa sen suhteen (ja tuntuu edelleen, että tein oikean päätöksen=itseasiassa tiedänkin tehneeni), niin edelleen mua esim. pännisi kyllä jotenkin nähdä joku toinen jannu lääppimässä häntä. Mutta se onkin sen verran tuore juttu ja sisältää pitkän ajan tunnesiteitä, että en oikein voi vielä vetää lopullisia johtopäätöksiä.

Kun miettii vanhempia suhteita, niin kyllä niistä ajan kanssa jotenkin "erkaantuu" jo niin paljon, että ei oikein edes jaksa sillein kiinnostaa. Tietenkin toivoo toiselle kaikkea hyvää, mutta en mä toisaalta miksikään sydänystäväksi ketään exää osaa kuvitella. Ei jotenkin oo mitään asiaakaan niille, moikat tietysti voi heittää ja säästä jauhaa, mutta en mä tunne mitään tarvettakaan mihinkään ystävyyteen tai oikeastaan kaveruuteenkaan myöhemmin. Jotenkin se on sellanen ihmisryhmä, jonka vaan jotenkin kuuluukin olla "ex" eli ohi eli kuopattu eli poissa mielestä eli förbi ja uutta tulta kohden:ahem:

Mut tilannekohtaista, ei voine antaa yhtä vastausta vain. Kaikki riippuu!

 

[Jacques]

Jeps.. se on ihan ihmistyypistä kiinni.

Itselläni ei ole kaveruus exien kanssa onnistunut, vaikka yritystä siihen onkin ollut.

 

[Thyella]

Voiko hyvästä ystävyyssuhteesta jatkaa parisuhteeseen? Ja jos ei voi niin jatkuuko ystävyys hyvänä?

Mulle kavi nykyisen miehen kanssa noin.

Mulla nyt ei kauhean montaa eksaa ole, mutta hyvia ystavia olen niiden kanssa.

 

[Teme-84]

Voiko hyvästä ystävyyssuhteesta jatkaa parisuhteeseen? Ja jos ei voi niin jatkuuko ystävyys hyvänä?

Itsehän olin yhteen hyvään ystävääni palavasti ihastunut pariinkin otteeseen muutama vuosi takaperin mutta ei oikein lämmennyt. Hyviä ystäviä kuitenkin ollaan, facebookissa ja mesessä chattaillaan viikoittain vähintään kerran. Ihan hyvä näinkin, tosin onhan se sen verran kiva ihminen (ja nättikin ) että jokin muukin kuin pelkkä ystävyys ei haittaisi.. Tosin, jos joku muu vielä kiinnostavampi sattuisi tulemaan vastaan niin sitten kyllä katson sen kortin loppuun asti. Itseasiassa on tässä käytykin pari kertaa treffeillä yhden ihan mukavan tyypin kanssa ja kivaa on ollut :thumbup:

Sitten taas mitä otsikkoon tulee niin tapauskohtaistahan se on.. On kyllä niitäkin että ero on aika "likainen". Esim. yhdelläkin kaverilla oli ero niin perusteellinen etteivät ole toistensa kavereita enää facessakaan.

 

[toleranssisiipi]

Ainakin itselläni on ihan aitoja kavereita... ööö... ainakin yks, jonka kanssa olen seurustellut aikoinaan, joten äänestin että 'Voi, aidosti'.
Ainoastaan yks seurustelukumppani on sellainen, että eron jälkeen, kun asiat oli hoidettu, ei olla millään tavalla oltu yhteyksissä, eikä ole aikomustakaan olla. Suurimman osan kanssa ei olla yhteyksissä, koska ei ole mitään syytä.

Mun suhteet tosin, nykyistä lukuunottamatta, on olleet hyvinkin lyhyitä. En tiedä olisko tilanne eri, jos olis pidempiä.

Tarkennellanpas tähän vähän asioita, kun aamusella ei joutanut.

- Tuo, jonka kanssa olen kaveri edelleen, on sellainen, jonka kanssa olin kaveri ennenku alettiin olemaan yhdessä, ja jonka kanssa sitten lyhyen yhdessäolon jälkeen erottiin täydessä yhteisymmärryksessä ja ollaan sen jälkeen oltu kavereita edelleen.

- Se, että tuon yhden kanssa ei ole aikomusta olla yhteydessä lain, tapahtuu hänen tahdostaan. Tai siis sanoin sille että en tule ikinä ottamaan mitään yhteyttä, ja se sana on pitänyt. Mulla ei ole kyseistä henkilöä vastaan yhtään mitään, mutta hällä saattaa olla mua vastaan jotain. Ja aivan syystä. Tästä tapauksesta olen raportoinut mm. tällekin forumille silloin, kun tilanne oli päällä.

 

[Bobakki]

Hyvin voi olla ystävä, erittäin hyväkin. Asia on toki myös persoonakysymys, mutta minä pidän tärkeämpänä sitä, että molemmilla on syy pitää toinen yhä lähellä, vaikkapa samanlainen tapa hahmottaa maailmaa. Joskus käy niinkin, että suhteen loppuminen avaa välejä hiertäneitä lukkoja ja asioista, jotka ovat aiemmin olleet tabuja, pystyy viimein puhumaan.

 

[WebSlave]

Hyvin voi olla ystävä, erittäin hyväkin. Asia on toki myös persoonakysymys, mutta minä pidän tärkeämpänä sitä, että molemmilla on syy pitää toinen yhä lähellä, vaikkapa samanlainen tapa hahmottaa maailmaa. Joskus käy niinkin, että suhteen loppuminen avaa välejä hiertäneitä lukkoja ja asioista, jotka ovat aiemmin olleet tabuja, pystyy viimein puhumaan.

Samanlainen maailmankuva ja yhteneväiset näkemykset voivat hyvinkin olla syy, miksi parisuhde on alunperin muodostunut. Mutta ne eivät takaa että parisuhde toimii. Parisuhteen jälkeen voidaan taas keskittyä niihin asioihin, jotka alunperinkin toimivat ilman yhteisessä elossa ja arkipäivässä ilmenneitä kitkoja.

 

[Örfil]

No joo, jos kyseessä on ollut suhde, jossa on olleet mukana syvemmät tunteet kuin paneskelu, eihän tämä nyt näin mene.

Silloin kun kyseessä on suhde, jossa puhutaan elämänkumppanuudesta niin jompi kumpi jää "jättötapauksessa" sinne ikävän puolelle. Joku aiemmin mainitsi että että jos pystyy olemaan pelkästään kaveri, niin eihän se mikään vakava suhde ole voinut olla. Olen samaa mieltä.

Sellaisen asenteen voi ottaa ehkä nuorempana, kun on selvää että kumppaneita tulee ja menee, mutta kun ollaan +30, niin niin homma menee vakavammaksi. Silloin on jo lapsiakin pelissä. Ainakin useimmiten.

Itse en ole exän kanssa kaveri. Parin välisuhteen kanssa koitin olla mutta seksihommiksihan se meni eli parempi ilman kontaktia.

 

[WebSlave]

Sellaisen asenteen voi ottaa ehkä nuorempana, kun on selvää että kumppaneita tulee ja menee, mutta kun ollaan +30, niin niin homma menee vakavammaksi. Silloin on jo lapsiakin pelissä. Ainakin useimmiten.

Toisaalta aikusempana (toivottavasti) osataan myös käsitellä tunteita paremmin. Sitä pystyy pitämään katkeruudet ja halut kurissa jos vain haluaa, ja näkee että väleissä pysyminen (vaikkapa yhteisten lasten takia) olisi kuitenkin mielekkäämpää kuin välirikko.

Ei pysty tosin kaikki, kuten lähestymiskielto- sekä henkirikos- ja väkivaltatilastoista voidaan lukea.

 

[Örfil]

Ei pysty tosin kaikki, kuten lähestymiskielto- sekä henkirikos- ja väkivaltatilastoista voidaan lukea.

Niin, ja tämähän ei ole vain miesvoittoista tilastoa. Varma tieto.

 

[Mehe Rienarsuo]

Tottakai voi olla. Ja tottakai voi olla, ettei missään tapauksessa voi olla.

Erilaisia ihmissuhteita on tasan yhtä paljon, kuin eri ihmisten kohtaamisia. Ei ole vain vakavia tai oikeita parisuhteita tai merkityksettömiä suhteita. Ei ole mitään oikeata rakkautta. Tunteiden sävyjä, asteita ja jopa lähestymiskulmia on joka lähtöön. Eli kuka mitä ja milloinkin. Miten ja missä. Whatever.

 

[Örfil]

Mehe nyt ihan hipiksi heittäytyi!

Toki jos seurustelee vapaan rakkauden merkeissä niin mikä ettei voisi olla kaveri.

Tähän ei ole oikeaa eikä väärää vastausta. Olin tavallaan väärässä aiemmin :thumbup:

 

[Cmoney]

Parin välisuhteen kanssa koitin olla mutta seksihommiksihan se meni eli parempi ilman kontaktia.

Ok

 

[T.K]

Voi terve terve terve.
Mulla on piäni ongelma exän kanssa, joka asuu helsingissä, ja ko. exän vanhemmilla on mökki täälä meilläpäin. Ollaan tunnettu jo useampi vuosi. Nyt sitten kesällä meillä oli kiivas suhde (en pääsyt petihommiin, myönnetään, joku sitä kuitenkin olisi kysynyt), ja totesin että meidän suhtees ei oo mitää järkiä, koska välimatka karkeasti arvioiden n.400km, ja pistin pelin poikki, ja tunteetki lopahti ku tiesi ettei tuu jatko onnistuun.
Mutta kun exä ei halua päästää irti, yrittää helsingistä pommittaa viestillä minua jatkamaan. Vissiin on aika paljo tunteita jäljellä.
Suora viesti, että en halua jatkaa, ei tunnu auttavan, ja uusi suhde painaa päälle.
Kuinkahan katkasta välit ilman että toinen ei kovin pahoin loukkaannu siitä? Ja kun on mun siskojen kaveri.

 

[Mehe Rienarsuo]

Voi terve terve terve.
Mulla on piäni ongelma exän kanssa, joka asuu helsingissä, ja ko. exän vanhemmilla on mökki täälä meilläpäin. Ollaan tunnettu jo useampi vuosi. Nyt sitten kesällä meillä oli kiivas suhde (en pääsyt petihommiin, myönnetään, joku sitä kuitenkin olisi kysynyt), ja totesin että meidän suhtees ei oo mitää järkiä, koska välimatka karkeasti arvioiden n.400km, ja pistin pelin poikki, ja tunteetki lopahti ku tiesi ettei tuu jatko onnistuun.
Mutta kun exä ei halua päästää irti, yrittää helsingistä pommittaa viestillä minua jatkamaan. Vissiin on aika paljo tunteita jäljellä.
Suora viesti, että en halua jatkaa, ei tunnu auttavan, ja uusi suhde painaa päälle.
Kuinkahan katkasta välit ilman että toinen ei kovin pahoin loukkaannu siitä? Ja kun on mun siskojen kaveri.

Turha yrittää mahdottomuuksia.

"Oot kiva mimmi. Mulla on toinen. Later"

 

[ettelbruck]

Ainakin meillä ex-avon kanssa silkka mahdottomuus. Vielä 17v jälkeen sain vihamailia...

 

[pendellstock]

Turha yrittää mahdottomuuksia.

"Oot kiva mimmi. Mulla on toinen. Later"

Joo toi on paha paikka tollanen, mut eihän siinä auta kun olla rehellinen ja sanoo, että Ei onnistu.

Mun mielestä paskasti myös toiselta jos ehdoin tahdoin vänkää ja koittaa vedota niihin tunteisiin mitä tottakai on joskus ollut ja tottakai osin on vieläkin kun/jos erosta varsinkin vähän aikaa. Jos aidosti toisesta välittäisi, niin ainakin teoriassa pitäis olla riittävän jalo päästääkseen toisen jatkamaan niinkuin hän haluaa.

Vaan mitäpä ei ihminen tekis näissä jutuissa

 

[Lugera]

Jarkon kassit. :ahem:

 

[T.K]

Jarkon kassit. :ahem:

Tyhjäsit vai?