Perintöveron kerääminen tulee kalliiksi
Pääministeri Matti Vanhanen otti Ylen radiouutisten haastattelutunnilla kantaa perintöverotukseen todeten, ettei veroa voida ainakaan poistaa, koska valtio ja kunnat tarvitsevat varoja voidakseen täyttää velvoitteensa (HS 14. 2.).
Perintöveron tuotto on ollut vuosittain alle puoli miljardia euroa.
Kuntia perintövero ei ole enää vuoden 1996 jälkeen hyödyttänyt, sillä tuolloin poistettiin sivuperinnön kunnallisvero. Köyhänkin kunnan asukkaan perinnöstä määrättävä vero menee suoraan valtion budjettiin.
Kokonaisverokertymää ajatellen suhteellisen vaatimatonta summaa tarkasteltaessa tuntuu usein unohtuvan, että kyseessä lisäksi on kustannuksiltaan kallis verotuksen muoto.
Jokainen perukirja tarkastetaan käsityönä ehkä asiantuntemattomien laatijoiden epäloogisuuksia selvitellen, hautauskulujen kohtuullisuutta ja muita nippelikysymyksiä arvioiden, ositus- ja jakolaskelmia tehden.
Jos myöhempi jako ei menekään oletusten mukaisesti, tulee oikaisukierros, jolla joku maksaa lisää ja joku saa palautuksia, yleensä pieniä summia, mutta nekin on kuitenkin sentilleen laskettava ja oikaistava, perittävä ja maksettava.
Viime vuosina erityisen työllistäviksi ovat tulleet verovelvollisten oikaisuvaatimukset, joissa he jälkikäteen vaativat perintöveronsa korottamista myytyään liian alhaiseen perunkirjoitusarvoon arvostetun asunnon käypään hintaan.
Kannattaa nimittäin ennemmin maksaa perintö- kuin luovutusvoittoveroa, koska veroprosentti on pienempi, mutta tätä ei useinkaan perunkirjoituksissa tiedetä.
Kuinkahan monta virkamiestyövuotta mahtaa nykyään kulua pelkkiin näihin oikaisuihin?
Perintövero tulee aina maksuun perunkirjoituksen jälkeen siitä riippumatta, saako perillinen omaisuutta haltuunsa tuolloin. Erityisesti kirpaisevat ne tilanteet, joissa pesässä ei ole muuta kuin lesken hallintaan suoraan lain nojalla jäävä asunto. Perilliset perintöverotetaan, eikä ketään kiinnosta, mistä he rahat löytävät.
Jos leski myöhemmin luopuu hallintaoikeudestaan, perillisten katsotaan saavan käyttämättä jääneen hallintaoikeuden muodossa lahjan, jolloin heitä puolestaan lahjaverotetaan siitä. Ja taas lasketaan, tilitetään, kirjelmöidään ja maksatetaan.
Kannattaa myös muistaa, että varakkaimmat perittävät yleensä varautuvat perintöveroon jo ajoissa hyvän verosuunnittelun keinoin.
Elinaikana tapahtuvat erimuotoiset varallisuuden siirrot, verottomat vakuutukset, testamenttijärjestelyt ja muu asiantuntemus takaavat sen, että verottaja saa murto-osan siitä mitä suunnittelematta saisi. Asia vain täytyy osata hoitaa.
Näin perintöverotus kohtaa ankarimmillaan juuri ne tavalliset pesät, joissa on jo kerran raskaasti verotetuilla tuloilla hankittu asunto ja kesämökki ja joissa ei ole suuria suunniteltu.
Näiden perukirjojen parissa sitten uurastaa päivästä ja vuodesta toiseen huomattava virkamieskunta köyhän ropoja valtiolle keräten. Kovin oikeudenmukaisena tai järkevänä järjestelmää ei todellakaan voida pitää.
Eva Gottberg
oikeust. toht.
ma. professori
Turku
