Olen seuraillut rallia, autojen kehittymistä ja kuskeja jo -60 luvulta lähtien, aina sieltä Timo Mäkisen ja muiden suurten suomalaisten varhaisista Monten ajoista lähtien.
Pikku poikana ollessani Timo suuri oli todellinen idoli ikäisteni kavereiden keskuudessa ja Morris Cooper S sen ajan ehdoton ykkösauto. Timoa käytiin katsomassa oman paikkakuntamme jäärata-ajoissa, kuinka hän koirankopillaan pesi sen ajan Vilkkaan Mese 300:sen, ja Junior Vilkaan Bemarin jäällä miten tahtoi. Ralleissakin Cooper näytti usein närhen värkit sen ajan tehokkaille Porscheille ja muille isommilleen.
Olipa Timo siihen aikaan perhetuttummekin ja kävi muutenkin kyläilemässä luonamme aina silloin tällöin. Ja voi että, kun tämä pikkupoika oli sitten ylypiä kun sai tuntea sen ajan suuruuden, ja kaverit tietty kateellisia
Mulla oli naama ku Naantalin aurinko aina Timon tullessa meille.
Sitten tuli Escortit ja Morriksen aikakausi päättyi. Escortista tulikin sittemmin yksi kaikkien aikojen parhaista ja menestyneimmistä autoista erityisesti rallipoluilla. T.Mäkinenkin ajeli Escolla ralleja ja jäärataa.
Tehot kasvoivat ja sitten tuli aika RS:n ja tehot nousivat sinne 170 -180 hv:n paikkeille ja taas suomalaiset niittivät mainetta Fordeillaan joka puolella rallimaailmaa. Tehoja piti saada lisää ja niinpä kehitettiin BDA. Koska tähtiperä Cortinasta ei ollut ralleihin, kehitettiin sen Lotus -koneen pohjalta ensin 1800 cc BDA, josta tulikin legenda. Suomalaisista Vatanen ajoikin sillä sitten maailmanmestariksi. Tehoja sen ajan BDA:sta saatiin noin 230 + hv ja sehän oli valtaisa märä siihen aikaan. Muillakin oli kyllä tehoja, mutta ajettavuudeltaan Escort pesi ne kaikki muut kilpailijansa, ja tietenkin suomalaisen käskemänä. Ajoivathan toki muutkin DBA:lla mutta mieleen on jäänyt erityisesti Arin sen aikaiset ajolinjat ja ajon näyttävyys.
Escon jatkettua menestystään tulikin sitten vanhojen I- ja II- sekä IV -ryhmäläisten jälkeen uusi luokka, B -ryhmä. Escortkin nousi tuohon superautojen ryhmään juurikin tuolla BDA koneellaan. Tehoja niistä saatiin aluksi n. 230+ hv ja kun sekään ei tuntunut vuosien saatossa riittävän, kehiteltiin aina vaan tehokkaampia koneita. Autojen korit ja mallit perustuivat toistaiseksi tuotantoautoihin, eikä niitä juuri viritelty sen enempää, kuin että turvakaaret, turvatankit ja muutamia muita lisukkeita ralleja varten.
Sitten B -ryhmästä tulikin oikeastaan ensimmäinen ns. super -luokka ralleihin. Tehoja nostettiin ja autoja kevennettiin, ja taas suomalaiset näyttivät osaamistaan maailman rallipoluilla. Autot olivat erittäin nopeita. Audi S1, Lancia, Metro jne. olivat riisuttuja ja varta vasten ralleihin rakennettuja erikoismalleja. Alettiin tinkiä turvallisuudestakin nopeuden kustanuksella. Oikeastaan ei tingitty, vaan kun ei ollut vielä näyttöä, mitä voisi sattua, niin tehoja lisää ja auton rakenne mahdollisimman kevyeksi. Autoista tuli putkirunkoisia ja lasikuitukatteisia sora formuloita.
Tuo B -ryhmän aikakausi on ainakin mulle jäänyt erityisesti mieleen juurikin noiden huippuautojen takia. Toki -70 luvun takavetoiset sen ajan huimine tehoineen ja näyttävine ajolinjoineen olivat mukavaa katsottavaa, mutta B -ryhmän superautot toivat ralliin sitten aimo annoksen lisää näyttävyyttä, ja kuuluvuutta.
Muutama paha onnettomuus herätti rallimaailman ja hätäisesti päätettiin hylätä koko B- ryhmä ja superautot. Tottakai on selvää, että noiden onnettomuuksien seurauksena otettiin paljon takapakkia autojen kehityksessä. Myös turvallisuuden takia oli syytäkin harkita koko systeemiä uudestaan. Olisi vain pitänyt kehitellä tuosta B -ryhmästä turvallisempi, vai olisikohan se sittenkään ollut mahdollista, ehkä ei sittenkään.
A -ryhmä sitten tulikin tilalle ja taas, ketkäs muutkaan, kuin suomalaiset, siellä kärjessä. A- ryhmä olikin sitten aika "tyhjä" superautojen aikakauden jälkeen ja tuntui kuin olisi palattu kivikaudelle.
A -ryhmäkin sai vuosien saatossa jäädä ja nyt osattiinkin sitten suunnitella tehokas, turvallinen ja nopea ralliohjus, tuli WRC. Tehoja puolet vähemmän kuin aikanaan B -ryhmän kilpureissa, mutta ajo- ja moottorinominaisuudet huomioiden varsin hyviä ja nopeita ja luotettaviakin. Suomalaisten aikakausi vähintään joka toisen vuoden mestarina onkin sitten taaksejäänyttä elämää.
Kaikkein eniten minua on siis koskettanut B -ryhmän aikakausi. Ne autot!!! ne kuskit!!! ne äänet!!!, ne vaan toivat ralliin sitä jotain, sitä, jota ralleissa ei enää ole. Kyllähän tuota WRC:täkin tule katsottua ja seurattua ja Jyskälässäkin vuosi vuoden jälkeen käytyä, mutta fiilis ei vaan ole enää sitä, mitä se oli Super -autojen aikakaudella. Jotain sitä jäi kaipaamaan.
