Nuppiautoilija Uotinen!
Mies, joka vaatii jäädä elämään forumin kansanperinteeseen. Kohtalo on sekin.
Olin kerran Patalahden Essolla kyrsäämässä vähän höyrymakkaraa, kun tiskiltä kuulu kauheeta älämäikeetä. Siellä huitoi joku Lahti78-pipopäinen asiakasjamppa tuulimyllynä menemään, niin että kahvit ja sipsit ja kermat ja muut vaan lenteli. Ääntelystä sain selville, että myyjätär oli laskuttanut ison kahvin vaikka hurjistunut asiakas Tapparantakissaan, jossa oli nikotiinin ja paskanhajun kellastamat hihat, oli kaatanut vain vajaan kupin ja sitä olisi pitänyt pikkukuppina pitää, jos edes laskuttaa kehtaa moista pisaraa. Myyjä oli vielä hölmöyttään niitannut samaan hätään, että onko tuo teidän kuorkkuri kun pakokaasuttaa tänne sisälle. KUORKKURI!? Minä olen jumalauta REKKAMIES! Pereetän kuin mikä ja ajuni hoidan kuin vettä! Olen maanteiden kuk norris! Siinä mölistessään ja paiskoessaan oli mieheltä valahtaneet housut sen pari senttiä niin, että nyt ihan koko perse oli ulkona. Höyrymakkara rupes tökkiin takaspäin, joten ajattelin, että parempi liueta ennen kuin virkavalta tulee ja pamputtaa lämpimikseen laattaavan yleisönkin. PYÖRITÄN MAATA! kuului huuto vielä ulos asti. Hymähdin, kun ohitin käyvän nupin, jonka peilissä roikkui Johanna Tukiainen -wunderbaum. Mietiskelin Tuksun tuoksua, kun höyrymakkara päätti tulla kerralla asvaltille. Niin vitutti, että kaavin makkaramössön ylös ja kiskaisin nupin ikkunasta ineen. Aseman sisältä kuului iloista pampun mätkähtelyä.
Myöhemmin vasta sain tietää, että olin juuri saanut ensikosketukseni eläimeen, jonka tulisin tuntemaan nimellä nuppiautoilija Uotinen.