Suomalaisia kusetetaan?

[pyrydaman]

kohtalaisen mielenkiintoista miten foorumin lukijoilla on moninkertainen pätevyys kansantalouteen kuin valtiovallalla.
ja lisäksi vielä sitten tuohon ylempään. työttömyysaste=työttömät/työvoima, jossa työvoima on työlliset+työttömät(johon lasketaan aktiivisesti työtä hakevat tai työllistetyt), ja tämä on standardoitu järjestelmä euroopassa . voidaan myös ilmoittaa työvoimaosuus, joka on työvoima/työikäinen väestö.

 

[Black Leopard]

kohtalaisen mielenkiintoista miten foorumin lukijoilla on moninkertainen pätevyys kansantalouteen kuin valtiovallalla.

Suht mielenkiintoista on myös se, että et kuitenkaan itse vaivaidu esittämään omaa näkemystäsi asiosta, vaan tyydyt muiden mielipiteiden arvosteluun

 

[pyrydaman]

johtuu kahdesta syystä. 1) en jaksanut lukea koko toikkia joten en sano mitään joka olisi päällekkäistä jonkun muun kanssa 2) tiedän asiasta sen verran että tiedän tietäväni hyvin vähän,joten en lähde väittämään mitään mitä en tiedä mutu pohjalta.

voin nyt tietenkin esittää joitain näkemyksiä noihin ferrari4everin alkupään väitteisiin jotka ovat täyttä paskaa. "annetaan kansalaisille enemmän rahaa niin ostovoima kasvaa" mitäs luulisit tapahtuvan kun ostovoima yhtäkkiä nousee rajusti? tuotanto kasvaa, hinta nousee ja inflaatio kiihtyy, eli ajan x päästä tilanteen tasoituttua yksittäisen ihmisen ostovoima on sama, hinnat ovat nousseet saman verran. lisäksi euroopasta napsahtaa tuntuva sakko inflaation takia. jos et usko hyvänä esimerkkinä voitaneen pitää saksaa.
ja mikähän helvetin vika on yrittäjissä ja optioissa? yritykset luo työpaikkoja sinun kaltaisille luusereille. olet tietenkin sitä mieltä että kaikki yritykset toimisivat paremmin valtion alaisuudessa ja kaikille maksettaisiin suurta palkkaa, niin miksi valtio ulkoistaa tai vapauttaa liiketoimintaansa?
obligaatiot taas ovat hyvä keino motivoida johtoa parantamaan yrityksen tulosta ja kannattavuutta, siinä nyt ei ole mitään väärää. jos kritisoit jonkun yrityksen obligaatioita noinikin tehokkaasti mene itse ostamaan kyseisen yrityksen osakkeita, niin yksinkertaistahan se on.

 

[vermula]

Missä uhka???

 

[Black Leopard]

johtuu kahdesta syystä. 1) en jaksanut lukea koko toikkia joten en sano mitään joka olisi päällekkäistä jonkun muun kanssa 2) tiedän asiasta sen verran että tiedän tietäväni hyvin vähän,joten en lähde väittämään mitään mitä en tiedä mutu pohjalta.

Ok. Päällekäisyyksiä täällä nyt tulee väkisinkin, joten suotta moista pelkäät. Eivätkä täällä kaikki myöskään ole mitään 110% asiantuntijoita - allekirjoittanut mukaan lukien - joten rohkeasti omat näkemykset pöydälle :ahem:

voin nyt tietenkin esittää joitain näkemyksiä noihin ferrari4everin alkupään väitteisiin jotka ovat täyttä paskaa. "annetaan kansalaisille enemmän rahaa niin ostovoima kasvaa" mitäs luulisit tapahtuvan kun ostovoima yhtäkkiä nousee rajusti? tuotanto kasvaa, hinta nousee ja inflaatio kiihtyy, eli ajan x päästä tilanteen tasoituttua yksittäisen ihmisen ostovoima on sama, hinnat ovat nousseet saman verran. lisäksi euroopasta napsahtaa tuntuva sakko inflaation takia. jos et usko hyvänä esimerkkinä voitaneen pitää saksaa.

Itsehän olen sitä mieltä, että jokaisella kansalaisella täytyy olla sen verran sukanvarressa että pystyy elämään ihmisarvoista elämää. Eli: Katto pään päälle, ruokaa ja juomaa, kohtalaisesti elektroniikkaa ja mahdollisuus sivistää itseään. Nämä noin äkkiä ajatellen. 100% ostovoima jokaiselle kansalaiselle olisi paitsi kansantaloudellinen myös ekologinen katastrofi. Joten älähän yleistä.

ja mikähän helvetin vika on yrittäjissä ja optioissa? yritykset luo työpaikkoja sinun kaltaisille luusereille. olet tietenkin sitä mieltä että kaikki yritykset toimisivat paremmin valtion alaisuudessa ja kaikille maksettaisiin suurta palkkaa, niin miksi valtio ulkoistaa tai vapauttaa liiketoimintaansa?

Kukahan tässä nyt on ollut yrittäjiä tai edes optioita kokonaisuudessaan seinälle naulaamassa?! Ainoastaan niitä jotka eivät välitä mistään muusta kuin rahasta ja itsestään. Ja kyllä, olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunta toimisi huomattavasti paremmin jos yritykset olisivat valtion omistuksessa. Miksi valtio sitten ulkoistaa ja yksityistää omaisuuttaan? Koska markkinat ja uusliberalismi niin vaativat. Minkään ylläpitoon ei enää riitä varoja.

Ja kun nyt sujuvasti menit henkilökohtaisuuksiin, niin kysyn: Mikähän Sinä kuvittelet olevasi leimaamaan yhtikäs ketään luuseriksi tuntematta henkilöä lainkaan?

 

[pyrydaman]

kommentoin ainoastaan tuohon

Kuitenkin, tavallisen henkilön ostovoima kotimaassa on kuin köyhällä maalaispojalla keski-ajalla. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät voivat olla tyytyväisiä, jos saavat voita leivän päälle nykyisellään.Samaan aikaan kannanotot tuponeuvotteluissa antavat kuvan, että tilanne olisi kuin laman aikana. Näin ei tietenkään ole.

Tässä on nyt selvä tilanne meneillään, joka näkyy monissa valtioissa. Talouseliitti (Ollilat ja heidän kätyrinsä) levittää propagandaansa ja jauhaa samaa tuomiopäivän mantraa riippumatta valtioiden taloustilanteista. Kiristystä suoritetaan esim. puhumalla maastalähtemisellä.

Olisiko jo aika lopettaa yritysjohtajien valehtelun kuuntelu ja tehdä veropolitiikka ja tulopolitiikka ihmisten ehdoilla? Vaadittaisiin kunnon palkkaa, jonka yritykset pystyvät hyvin nykyisellään maksamaan.

Tätä ei kuitenkaan tapahdu, koska nykyisin kuljetaan kiltisti talousoppineiden talutusnuorassa ja annetaan yhtiöiden jakaa rauhassa osinkojaan. Ja jostain syystä väki nöyrtyy ja hyssyttelee kravattimiesten edessä. Herrapelko on verissä ja kateus-kortti toimii monille ässänä vielä miljardien käyttökertojenkin jälkeen. Jos jotain ikinä tehdään niin lähinnä kansaa yritetään tyydyttää veronalennuksilla. Tämä on pettävä käytäntö, koska kun verot alenevat niin työntekijä joutuu maksamaan oman palkankorotuksensa (ironista) esim. suurempina palvelumaksuina. Yritykset taasen hyötyvät tuplasti maksamattomina palkankorotuksina ja veroalennuksina.

Tässä vielä muutama taulukko pureskeltavaksi :





Olisiko jo aika laittaa piste tälle jatkuvalle kusetukselle ja antaa kasvun hedelmät ihmisille, jotka ovat nykyisen tilanteen saavuttaneet toiminnallaan ja nöyryydellään.

 

[jaska]

Laitetaas tähän pari lainausta viime päivien hesareista, aloitetaan eilisellä uutisanalyysillä.

Jyväskylän kokous paljasti kilpailukyvyn todelliset pulmat
Ministerien vähäinen määrä oli arka aihe

Kokoontuivatko Jyväskylässä alkuviikosta kilpailukykyministerit vai eivät, ja kuinka monta ministeriä paikalle saapui?
Asiasta ei saatu täyttä varmuutta, mikä sinänsä oli hieman hämmentävää tehokkuudesta tunnettujen suomalaisten järjestämässä kokouksessa.
Kysymys on kuitenkin moniulotteisempi kuin ensiajattelemalta luulisi, ja sitä kannattaa hieman pohdiskella. Aihe vaikutti myös olevan hyvin herkkä järjestäjille.

Ministeriluvun avulla voidaan nimittäin määrittää kokouksen arvovaltaa ja käsiteltyjen asioiden merkitystä EU-maille.
Isännän, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk) mielestä ministereitä oli vieraina 13.
Kun asiaa setvittiin virkamiesvoimin, kolmeentoista ei päästy millään laskutoimituksella – paitsi laskemalla mukaan joidenkin maiden varaministerit ja alaministerit, jotka eivät painoarvoltaan vastaa varsinaisia ministerejä.
Osallistuja- ja ilmoittautumislistojen perusteella varsinaisten ministerivieraiden määräksi saatiin yhdeksän, seitsemästä jäsenmaasta. Tosin joku halusi liittää joukon jatkeeksi Britannian "ei-poliittisen" ministerin David Sainsbury of Turvillen.

Pekkarinen ja virkamiehet selittelivät lukua ylöspäin: "varaministerillä on täysi ministerin vastuu", "eri EU-maissa on eri käytäntöjä" ja "valtiosihteeri ajaa saman asian".
Ei ole eikä aja.
Kilpailukykyneuvoston kokouksiin osallistuvat Eurooppa-ministerit, teollisuusministerit tai tutkimusministerit, asialistasta riippuen. Näin määritellään Suomen EU-puheenjohtajuuden internet-sivuillakin.
Mikä olisi esimerkiksi epävirallinen huippukokous, johon osallistuu vain alle kolmannes hallitusten tai valtioiden päämiehistä? Tynkähuippukokous.
Pekkarinen suhtautui aiheeseen herkästi ymmärrettävistä syistä. Hän eli EU-puheenjohtajuuskauden tähtihetkiä kotikaupungissaan.
Jyväskylän tynkäkokoukseen saapui siis vain murto-osa kutsutuista ministereistä, mutta jokaisesta jäsenmaasta edustaja kuitenkin lähetettiin.

Mitä siitä sitten, kun epävirallisissa kokouksissa ei edes tehdä varsinaisia päätöksiä? Ja kun jopa EU-komissaari Günter Verheugen kehui kokousta hyödyllisimmäksi epäviralliseksi kokoukseksi, jossa hän on koskaan ollut?
Kun valtaosa EU-maiden ministereistä ei paikalle ehtinyt, se kertoo, että heillä oli tähdellisempää tekemistä.
Ollaan asian ytimessä. Suomi haluaa puheenjohtokaudellaan herätellä muita jäsenmaita tajuamaan, että EU-alueen suurin tulevaisuudenuhka on sen kilpailukyky. Jyväskylä todisti, että jäsenmaat eivät suostu heräteltäviksi.
Toisinpäin: Jos innovaatiot, tekninen kehitys ja tutkimus olisivat päivänpolttava aihe, Jyväskylässä olisi nähty enemmän hallitustason edustusta. Kilpailukykyä ei siis kaikkialla pidetä ongelmana.
Koko aihe näyttäytyi nyt voimakkaasti yritysmaailman asiana.
Paikalle kutsutut puhujat olivat yritysten, rahoittajien ja yritystutkimuksen edustajia. Päähuomio kohdistui heihin, sillä heidän puheenvuoronsa olivat kokouksen ainoa julkinen osuus.

Kokouksen viesti taisi kääntyä päälaelleen: kilpailukyky onkin itse asiassa yritysten ongelma.
Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila pyysi EU:lta standardeja kännykkätelevisiolle, perheyritysten liiton GEEF:n puheenjohtaja Michael Worley verohelpotuksia yritysten sukupolvenvaihdoksiin, Ifex-rahoitusyhtiön toimitusjohtaja Juliana Garaizar tukea yrityshautomoille.
Jyväskylässä pohdittiin, keskusteltiin ja todettiin, että kilpailukykyyn pitää nyt satsata lisää panoksia. Ei juurikaan uutta.
Olisiko siis niin, että yritysten ja Suomen täytyy toistaiseksi vain tyytyä nykyiseen toimintaympäristöönsä?
Jyväskylässä ei saatu minkäänlaista varmuutta siitä, että jäsenmaat olisivat vieläkään poliittisesti valmiita viemään läpi yritysten vaatimia uudistuksia – siis niitä samoja, joita Suomi puheenjohtajuutensa aikana ajaa.

 

[jaska]

Sitten maanantain hesarista uutinen

"EU saattaa hävitä talouden maailmankartalta"
Yritysten ja työnantajien järjestön nokkamies pelkää sisämarkkinoiden ottavan takapakkia

Ernest-Antoine Seillière on se mies, jonka puheenvuoron aikana Ranskan presidentti Jacques Chirac marssi avustajajoukkoineen ulos Euroopan unionin huippukokouksesta viime maaliskuussa.
Chirac palasi kokouspöytään vasta, kun Seillière oli sanonut sanottavansa.
Presidentti selitti tempaustaan myöhemmin näin: "Olin syvästi järkyttynyt, että ranskalainen puhui englantia. Huomisen maailmaa ei rakenneta yhden kielen ja yhden kulttuurin varaan. Se olisi dramaattinen erehdys."
Chirac ei luultavasti olisi pitänyt kuulemastaan edes ranskaksi.
Seillière nimittäin toi EU-kokoukseen teollisuuden ja yritysten viestin: Euroopan suurin uhka on kansallistunteeseen perustuva protektionismi, suojelunhalu.

Seillière johtaa Unice-järjestöä, joka on eurooppalaisten yritysten kattojärjestö. Hän on tapahtuneesta kiusaantunut, "eikä voi asemansa vuoksi kommentoida eri maiden delegaatioiden toimintaa".
"Pidän kuitenkin täysin oikeana, että eurooppalaisen bisnesyhteisön edustaja ilmaisee itseään bisnesyhteisön kielellä. EU:lla on noin 1 500 kääntäjää, mutta Unice pyrkii tehokkuuteen, eikä meillä ole tulkkeihin varaa", Seillière sanoo.
"Kilpailukyky ei todellakaan tarkoita modernin maailman hylkäämistä. Me käytämme tietokoneita, lennämme lentokoneella ja puhumme englantia."
Luutuneiden asenteiden vuoksi EU on pahassa kriisissä. Seillièren mielestä viitteitä on paitsi unionin yhdentymisen hyytymisestä, myös koko rakennelman kaatumisesta.
"Nyt EU:lla vielä on sananvaltaa. Jos yhteistyötä ei paranneta, Eurooppa aloitteentekijänä saattaa hävitä maailmankartalta."
"Tulevaisuuden maailmassa voivat keskeiset toimijat olla Yhdysvallat, Japani, Kiina, Intia, Venäjä, Brasilia, ehkä Etelä-Afrikka ja ehkä jokin muu. Sitten on 25 eurooppalaista maata, jotka yrittävät erikseen pyristellä ja saada äänensä kuuluviin", Seillière ennustaa.
Tarvetta olisi hyvälle johtajalle. "Johtajuus on ilman muuta avain kaikkeen. Tarvitaan joku, jolla on yksinkertaiset ideat ja hyvä viestintä."

Nykypoliitikoilla on Seillièren mielestä ankea asenne EU:ta kohtaan. Se asenne on pysähtyneisyys.
Kun kansalaiset siellä täällä suhtautuvat EU:hun kielteisesti, hallitukset eivät uskalla näyttää tietä. Ne pelkäävät häviävänsä vaalit.
"Sanotaan, että katsotaan sitten Saksan puheenjohtajuuskaudella tai vuonna 2009. Tällainen asioiden lykkääminen on erittäin vaarallista talouden ja työpaikkojen näkökulmasta", Seillière varoittaa.
Johtajuutta on kuitenkin vaikea osoittaa, kun julkinen mielipide perustuu niin vahvasti tunteelle, Seillière myöntää.

"Mediassa kerrotaan tehtaan sulkemisesta ja siirtämisestä muualle. Se on kuitenkin mikrotason taloutta. Globalisaation makrotaloudelliset vaikutukset ovat hyviä EU:n teollisuudelle, yrityksille ja kilpailukyvylle."
Euroopan suurimmat ongelmat liittyvät hänen mielestään koulutukseen, työmarkkinoiden joustoihin ja sisämarkkinoihin.
Koulutukseen, ja sen kautta tutkimukseen ja innovaatioihin pitäisi satsata nykyistä enemmän.

Työn joustoista saatiin Seillièren mielestä nolo esimerkki keväällä Ranskassa. Kansalaiset nousivat barrikadeille, kun maassa yritettiin helpottaa työntekijöiden palkkaamista ja erottamista.
Sisämarkkinoita taas uhkaa selvä takapakki. Esimerkiksi palveludirektiivi tuli EU-myllyn läpi vesitettynä versiona. Tärkeitä aloja jätettiin direktiivin ulkopuolelle.
"Ja palvelut muodostavat kuitenkin 70 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta!"
Jos protektionismi ja kansallistunne kasvavat, koko sisämarkkinoiden kehitys on Seillièren mielestä vaarassa.
"Siitä on jo ensimmäiset merkit olemassa."
Mitä suljetummat markkinat, sen elinkelvottomammat ne ovat. Yritykset "lekottelevat" suojamuurien takana eivätkä sijoita tutkimukseen ja kehittelytyöhön. Näin ne vanhentuvat ja häviävät vapaiden markkinoiden yrityksille.
Seillière kertoo tiedustelleensa eri yhteyksissä Unicen jäsenliittojen edustajilta, mitä Euroopan rakentamisen tulevaisuudesta pitäisi yritysten näkökulmasta sanoa.
"Vastaus on aina, että poliittisten johtajien pitää pystyä näyttämään tietä uusin aloitteisiin. Jos Eurooppa ei ole huomisen maailmassa aktiivinen toimija, bisneksen täytyy varautua toimimaan ilman sitä."

Seillière korostaa kuitenkin olevansa optimistinen.
"Unice aikoo yrittää luoda oikeanlaista tunnelmaa EU:hun kulissien takana. Jotakin täytyy tapahtua ja pian."
Tunnelmaa voitaisiin hakea vaikka uusista jäsenmaista.
"Uudet jäsenet ovat täynnä elämää, mutta hieman yllättyneitä EU:n kummallisesta nykyilmapiiristä. Onnettomuudekseen ne liittyivät jäseniksi aikana, jolloin vaikuttaa siltä, että unioni pysähtyy."

 

[jaska]

Ja lauantain hesarista Esko Ahon kirjoitus

Euroopan on uudistettava talous- ja yhteiskuntamallinsa

Euroopan tulevaisuus ratkaistaan tieteen, teknologian ja innovaatioiden kentällä, kirjoittaa Esko Aho.


Viime päivinä on keskusteltu vilkkaasti siitä, mitä alueita unionin tulisi Suomen puheenjohtajuuskaudella painottaa.
Yksi alue on itsestään selvä: kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän Lissabonin strategian toimeenpanoa on tehostettava.
Euroopan tulevaisuus ratkaistaan tieteen, teknologian ja innovaatioiden kentällä. Jos saamme niissä johtoaseman maailmassa, saamme myös globaalia puhevaltaa ja kykenemme ylläpitämään korkeaa elintasoa ja sosiaalista turvaa.
Tämä on Euroopan kohtalonkysymys ja unionin suurin haaste, ja tuskinpa yhdelläkään toisella jäsenmaalla on sen ratkaisuun annettavana yhtä paljon omaa kokemusta kuin Suomella.

Vuonna 2000 hyväksytyn Lissabonin strategian on määrä tehdä unionista maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Strategian tavoitteet ovat oikeat, mutta sanat eivät ole muuttuneet teoiksi.
Nykymenolla Eurooppa ei pysty haastamaan Yhdysvaltoja, ja Aasian nousevat suurvallat uhkaavat suistaa Euroopan kolmannen luokan globaaliksi vallaksi.
Syy tähän on yksinkertainen: Yhdysvallat ja Aasian valtioista etenkin Kiina ovat pystyneet Eurooppaa paremmin hyödyntämään informaatioteknologian vallankumouksen ja globalisaation avaamat huikeat mahdollisuudet.
Kiinan johdolla Aasia on ottamassa haltuunsa teollisen valmistuksen. Amerikkalaiset hallitsevat tutkimus- ja kehitystyötä sekä markkinointia. Eurooppa ei pysty johtoasemaan millään näistä globaalin talouden avainalueista.
Heikkouden syynä ei ole unionin laajentuminen tai vaikeudet hyväksyä perustuslakia. Syynä on, että informaatioteknologian vallankumous ja globalisaatio ovat muuttaneet toimintaympäristömme radikaalististi, ja eurooppalaisten on ollut vaikea hyväksyä muutoksen vaatimuksia.

Näemme vaatimusten pikemminkin uhkaavan aiempia saavutuksiamme kuin tarjoavan uusia mahdollisuuksia. Emme halua uskoa, että globalisaatio on kilpailua paremmuudesta ja siksi kehitystä eteenpäin vievä voima.
Ongelmat kiteytyvät viime kädessä eurooppalaiseen sosiaaliseen malliin. Se on sinänsä kiistaton menestystarina. Läntisen Euroopan toisen maailmansodan jälkeinen talousihme perustui ratkaisevasti hyvinvointivaltion rakenteisiin. Panostukset koulutukseen, julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan tuottivat niissä oloissa teollista kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Talouskasvun hitaus, laaja työttömyys ja julkisen talouden vajeet osoittavat kuitenkin, että tämä malli ei enää toimi. Kysymys ei ole arvoista, vaan mekanismeista.
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat yhä tavoittelemisen arvoisia, mutta ne eivät ole saavutettavissa entisillä keinoilla. Tulevaisuutta ei enää voi suunnitella ja säännellä, vaan nyt on luotava valmiuksia. Hyvän hallinnon rinnalla on luotettava nykyistä enemmän markkinoihin ja kilpailuun.
Eurooppalaiset päätöksentekijät ovat yrittäneet saada kansalaiset hyväksymään uudistukset lupaamalla, että niiden avulla voimme säilyttää eurooppalaisen sosiaalisen mallin. Ajatus on epärealistinen.

Globaalin tietoon ja osaamiseen perustuvan kehityksen moottori on tieteessä, teknologiassa ja innovaatioissa. Voittajiksi selviytyvät ne yhteiskunnat, jotka pystyvät maailmanluokan suorituksiin koulutuksessa, tutkimuksessa ja kehitystyössä.
Ongelmana on, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät ole olleet valmiita tekemään tuon linjauksen mukaisia valintoja. On ollut poliittisesti palkitsevampaa pitää yllä ja tukea vanhoja rakenteita kuin luoda uusia ja investoida niihin.
Barcelonassa vuonna 2002 asetettu tavoite nostaa unionin tutkimus- ja kehitysrahoitus kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä on jäämässä haaveeksi. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, Kiina ohittaa tutkimus- ja kehityspanostuksensa bkt-osuudella Euroopan unionin viimeistään vuonna 2010.
Euroopan on etsittävä ratkaisua isolla uudistuspaketilla: yhtäaikaisilla toimilla, joilla vahvistetaan innovatiivisten uusien tuotteiden ja palvelujen kysyntää sekä kasvatetaan panostusta koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Tärkeintä on luoda markkinat tutkimus- ja kehityspanostukseen sekä innovaatioihin perustuville tuotteille ja palveluille. Lääkealan tutkimus- ja kehitysinvestointien valuminen Euroopan ulkopuolelle on vakava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun toimintaympäristömme ei ole kunnossa.
Tarvitsemme myös huomattavasti suurempia panostuksia tieteeseen, teknologiaan ja investointeihin. Bkt-osuutta mittaava prosenttiluku täytyy nähdä indikaattorina, joka kertoo unionin ja sen jäsenmaiden suorituskyvyn. Nyt se on heikko.
Eurooppalainen talous- ja yhteiskuntamalli on uudistettava rohkeasti, sillä voimavarat täytyy saada siirtymään vanhoista rakenteista uusiin. Yrittäjyyttä on vahvistettava ja innovaatioiden vaatimaa riskirahoitusta kehitettävä. Riskejä ei tule kaihtaa, kun innovatiivista Eurooppaa rakennetaan.
Unionin ja sen jäsenmaiden tulisi sitoutua uudistuspakettiin sisämarkkinaohjelman tapaan. On toimittava ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[Knoukka]

Oon vaan helvetin väsynyt lukeen näitä innovaatio-tiede-tutkimus-liturgioita kun samaan aikaan ahneet firmat ja johto ajaa R&D-panostuksiaan kilvan alas parempien osakekurssien toivossa.

Mutta jaskan postauksista tuli mieleen viime sunnuntain Hesarin kirjoitus Kuolan öljyvaroista ja sinne kasvavista pisneksistä. Sen jutun voisi joku postata tänne tai öljytoikkiin...

 

[Fasaldi]

Kyllä suomalaisia kusetetaan. Tai mitä ajattelette esimerkiksi siitä että UPM irtisanoo 700 työntekijää ja aikoo samalla jakaa YLIMÄÄRÄISENÄ osinkoja 500-600 miljuunaa. Siis normaalin osingonjaon lisäksi:nope:

No toi on just sitä....kusetusta :thumbdown
Kvartaalitaloutta parhaimmillaan. Osakkeenomistajia hellitään ja duunareita potkitaan päähän. UPM:n toiminta on kaikkea muuta kuin yhteiskuntavastuuta mainostavan yrityksen toiminnan pitäisi olla. :mad_old:

Näistä osingoista valittaminen on aika turhaa UPM:n tapauksessa. Osakkeenomistajien osingot ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan työntekijöiden palkkakustannuksiin. UPM:n työntekijät voivat yhtä hyvin ostaa työnantajansa osakkeita. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä "ruhtinaallisista" osinkotuloista.

Ahneutta on sekin, että UPM:n omistajat vaativat Pesoselta kasvua, arvonnousua ja suurempia osinkoja. Omistajat eivät pidä siitä, että heidän osinkonsa ovat vain 2 prosenttia liikevaihdosta, kun työntekijöiden palkkoihin ja sivukuluihin menee 19 prosenttia.

Lähde: http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=902889

 

[mn97]

Näistä osingoista valittaminen on aika turhaa UPM:n tapauksessa. Osakkeenomistajien osingot ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan työntekijöiden palkkakustannuksiin. UPM:n työntekijät voivat yhtä hyvin ostaa työnantajansa osakkeita. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä "ruhtinaallisista" osinkotuloista.



Lähde: http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=902889

Tästä työnteosta valittaminen on aika turhaa. Työntekijöiden palkat ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan osakkeenomistajien työpanokseen. Osakkeenomistaja voisi yhtä hyvin itse tehdä joskus töitä. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä 12 tunnin työpäivistä nälkäpalkalla ainaisen sohvalla makoilun ja pörssikurssien tuijottelun sijaan.

 

[jaska]

Tästä työnteosta valittaminen on aika turhaa. Työntekijöiden palkat ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan osakkeenomistajien työpanokseen. Osakkeenomistaja voisi yhtä hyvin itse tehdä joskus töitä. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä 12 tunnin työpäivistä nälkäpalkalla ainaisen sohvalla makoilun ja pörssikurssien tuijottelun sijaan.

Taitaa UPM:nkin tapauksessa suurimmat hyötyjät olla Suomalaiset eläkeyhtiöt, eli me kaikki :rolleye:

Mutta siitä vain itse osakesijoittajaksi ryhtymään, kun se kerran on noin helppoa :thumbup:

 

[Knoukka]

Taitaa UPM:nkin tapauksessa suurimmat hyötyjät olla Suomalaiset eläkeyhtiöt, eli me kaikki :rolleye:

Mutta siitä vain itse osakesijoittajaksi ryhtymään, kun se kerran on noin helppoa :thumbup:

Ihmtetyttää että miten toisen ei-välttämätön etu menee toisen välttämättömän tarpeen ohi? Millä moraalilla ja etiikalla näin on? Näin on tapauksessa jossa osakkeenomistajan lisäarvo ajaa palkansaajan välttämättömän palkan ja elinehdon yli.

Enkä nyt sano, että yksi yritys (pörssiyritys) voisi toisenlaista yhteiskuntamoraalia alkaa noudattaa. Osuuskunta tai sen tyyppinen toiminta ehkä- jos sekään nykypäivässä.

Mutta muutos ahneuden logiikasta kohtuuden logiikkaan olisi saatava tai tulee pää vetävän käteen koko ihmiskunnalle. Jostain olisi alettava ja en mä muuta kohtaa näe kuin yksittäisen ihmisen mielipiteineen ja toimintatapoineen. Mistään muusta kun ei suurinkaan muutos ole koskaan lähtenyt kuin yksittäisestä ihmisestä- itsestä.

 

[Formulanomi]

Näistä osingoista valittaminen on aika turhaa UPM:n tapauksessa. Osakkeenomistajien osingot ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan työntekijöiden palkkakustannuksiin. UPM:n työntekijät voivat yhtä hyvin ostaa työnantajansa osakkeita. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä "ruhtinaallisista" osinkotuloista.

Lähde: http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=902889

Sä siis kritisoit melkein kolmen vuoden takaisia kommentteja. Ja tämä talouselämän juttukin on toukokuulta. Mitäs tästä pitäisi oikein ajatella ?!

Itseaiheesta:
Kovin harvassa ovat varmaan about 20% tuotot sijoittajille. Yleensä tuotto-%:n noustessa, riskit sijoituksen menettämisestä kasvavat huomattavasti. Työntekijän on aina kuiteskin saatava työpanoksestaan vastiketta. Pirullista muuten verrata näitä.

 

[jps]

Tästä työnteosta valittaminen on aika turhaa. Työntekijöiden palkat ovat todellisuudessa varsin pieniä, jos niitä verrataan osakkeenomistajien työpanokseen. Osakkeenomistaja voisi yhtä hyvin itse tehdä joskus töitä. Sittenpähän pääsisivät itsekin nauttimaan näistä 12 tunnin työpäivistä nälkäpalkalla ainaisen sohvalla makoilun ja pörssikurssien tuijottelun sijaan.

Suurin osa osakkeenomistajista tekee työtä muualla.

Nämä "nälkäpalkalla, 12 tunnin työpäiviä tekevät" voivat ostaa osakkeita ja tovin päästä keskittyä sohvalla makoiluun ja pörssikurssien tuijotteluun.

 

[jaska]

Ihmtetyttää että miten toisen ei-välttämätön etu menee toisen välttämättömän tarpeen ohi?

Ihmetyttää millä logiikalla edes työtön paperimies ei suomessa saa "välttämätöntä" tarvettaan täytettyä.

Ihmetyttää miten näiden ihmisten tarve on yhden yrityksen, eikä koko yhteiskunnan vastuulla.

 

[Knoukka]

Ihmetyttää millä logiikalla edes työtön paperimies ei suomessa saa "välttämätöntä" tarvettaan täytettyä.

Ihmetyttää miten näiden ihmisten tarve on yhden yrityksen, eikä koko yhteiskunnan vastuulla.

Työtön, asuntovelkainen ja perheellinen. Ihmetyttää joskus toisten autuas tietämättömyys.

Oon vaan kuvitellut että symbioosista huolimatta yritykset toimivat yhteiskunnassa eikä päinvastoin. Mutta tarvehierarkisesti taisin olla väärässä.

 

[jaska]

Työtön, asuntovelkainen ja perheellinen. Ihmetyttää joskus toisten autuas tietämättömyys.

Asunnot voi myydä (mitä luin, tuolla ei ole edes asuntomarkkinat romahtanut niin pahasti kun pelättiin) ja kyllä ansiosidonnaisellakin velkaa lyhennetään jne.

Oon vaan kuvitellut että symbioosista huolimatta yritykset toimivat yhteiskunnassa eikä päinvastoin. Mutta tarvehierarkisesti taisin olla väärässä.

Toki, mutta ei yritykseltäkään voi kaikkea vaatia. Kuten sitä, että huonosti menestyvä yritys (joka UPM on, sitä tuskin kukaan kiistää, vaikka voittoa tekeekin) pitää työntekijöitä palkkalistoilla pelkkää hyvyyttään.

No loppujen lopuksi tämä tulee siihen jarnaan, onko yritys olemassa työntekijöitä varten, vai jotain muuta syytä varten. Tuota jarnaa on turha (taas) käydä, molemmat tiedetään asemat - eikä niistä liikuta.

 

[Sam]

Asunnot voi myydä (mitä luin, tuolla ei ole edes asuntomarkkinat romahtanut niin pahasti kun pelättiin) ja kyllä ansiosidonnaisellakin velkaa lyhennetään jne.

Olisipa kiva tietää miten jaska hoitaa useampilapsisen perheen elannon työttömyystuella. Ei ole järin mieltä ylentävää muuttaa ok-talosta - vaikka vähän vaatimattomammastakin - lasten kanssa vuokralle sellaiseen asuntoon minkä nyt kaupungilta sattuu saamaan. Enkä usko jaskalla olevan käsitystä siitäkään, miten hankalaa on köyhän perheellisen päästä taloudellisesti alkuun. Tällä tarkoitan käytännössä vuokra-asunnosta omaan muuttamista. Ei näet kaikilla ole mahdollisuutta saada takaajia. Eikä pienillä tuloilla (toinen on esim. työtön tai opiskelija ja toinen tienaa hikiseen normaalisti) saada kovinkaan kummoista asuntoa esim. neljälle hengelle.

Noh, hittoako minä tässä valitan ja märehdin, kun mulla on asiat tällä hetkellä hyvin. Kärsikää kurjat.