jaska sanoi:
Ei toki, mutta valitettavasti kylmä fakta on, että kilpailukyky tuo rahaa jolla rahoittaa mm. sitä hyvinvointiyhteiskuntaa.
Yletön kilpailu lisää pahoinvointia. Työpaikoilla työuupumusta ja ahdistusta sekä niistä kilpailukyvyn vuoksi poispotkituilla vielä suurempaa pahoinvointia.
Jatkuvassa kilpailussa kulutetaan loppuun ihmisen voimavarat. Luonnonvaroista puhumattakaan. Onnellisuustutkimuksissa juuri aineellisesti varakkaimmat maat ovat viimeisinä. Mistäköhän se johtuu?
Hyvinvointia ei lisätä rahalla vaan hyvillä teoilla. Niin naivilta kuin se jaskasta voi kuulostaakin. Mutta mä toivon, että jaska jonain päivänä ymmärtää tämän, mun mielestäni elämisen yhden tärkeimmän periaatteen, merkityksen.
Kohtuullinen toimeentulo riittää kun ihminen kokee työnsä ja paikkansa arvokkaaksi. Kasvavat tuloerot loukkaavat ihmisten oikeudenmukaisuuden tajua. Yritysten sanojen ja tekojen ristiriita luo epäluottamusta.
Tuo jaskan mainostama kilpailun logiikka ei pohjaa mihinkään muuhun kuin oletukseen ihmisen ahneudesta. Jos ihminen sitä ja maailma sitä sulle faktana on niin otan osaa. Muutos kun lähtee aina pohjalta- itsestä.
Meidän ikäluokka kun ehtii vielä nähdä kilpailuyhteiskunnan konkurssin. Tarkoitan nyt sitä globaalia isoa rysäystä. Se kun on jo alkanut. Ensin menee dollari, sitten USA, sisällisota Kiinassa (on jo osin käynnissä), Intiassa, Euroopan alasajo, valtava pakolaisvirta, luonnonvarojen loppuminen jne...
Kannattaako tuohon junaan mennä mukaan ihan kaikilla voima- ja luonnonvaroilla?
Meni jo vähän aiheesta, pitäisi perustaa uusi toikki näiden ilmiöiden vähän laajemmalle tarkastelulle.