Belgian Grand Prix Spa-Francorchampsissa kesäkuussa 1985 tarjosi kaikkiaan mielenkiintoisen viikonlopun:
1980-luvulla F1:ssä oli viimein tullut tavaksi ajaa kilpailu oikeastaan kaikenlaisissa olosuhteissa ja monista boikottiuhistakin huolimatta joskin toki sessioita oltiin menetetty. Vuosina 1982 Detroitissa ja 1984 Dallasissa peruuntuminen oli ollut lähellä, mutta sessioiden menettämisellä tai viivästyttämisellä niistäkin oltiin selvitty joskin Dallasin kilpailun jälkeen kuljettajat olivat vaatineet hyvin selkeitä sääntömuutoksia jatkossa poikkeusoloissa ajettaviin kilpailuihin.
Formulakisojen peruminen harvinaista
Ennen Spa-Francorchampsin vuoden 1985 kilpailua kesäkuussa ei juuri koskaan F1-kilpailua oltu peruttu itsessään. F1-sarjan MM-kilpailun ulkopuolisia kilpailuja oltiin jouduttu toki perumaan tai jopa siirtämään legendaarisen lumisateen johdosta Mestareiden Ajossa 1970-luvun alussa. FOCA:n jatkuvan laajennushalun johdosta FISA:kin oli innostunut levittämään kisoja kaikkiin maailmankolkkiin mitä löytyi.
Katuradat Roomassa, Fuengirolassa ja Meadowlandsissa tuntuivat aina jäävän suunnittelupöydälle tai kuten Fuengirolan tapauksessa murtuvan alta jo Formula Renault-autoilla jolloin peruminen jo hyvin aikaisin oli melko helppoa. Sveitsin Grand Prix 1983 jäi taas ajamatta televisiokiistan vuoksi, mutta lähemmästä ajankohdasta huolimatta sekin kyettiin perumaan ennen kilpailun ajamistakaan.
Erinäisiä boikottikisoja oli ollut ja lähimpänä selvää boikotointia oli Argentiinan Grand Prix 1982, mutta silloinkin kilpailu oli jo peruttu ennen kuin yksikään tallien kuljetusrekkakaan ehti Argentiinaan. Lisäksi lukuisia muita boikottikisoja oli ollut, mutta niistäkin oltiin selvitty starttirahoja tai palkintorahoja korottamalla, muilla erinäisillä järjestelyillä tai sitten julistamalla poikkeustapauksissa ajettava kilpailu Formula Libre-kilpailuksi kuten Kyalami 1981 tai Jarama 1980.
Vuonna 1985 jo Dallasin kilpailu oltiin peruttu, mutta sen syyt olivat sisäisiä ongelmia täynnä ja muun muassa kilpailun palkintorahakassa oli rosvottu minkä vuoksi Bernie tai Jean-Marie Balestre eivät halunneet antaa kilpailua sille. Vuonna 1985 Belgiaan tultiin tarmoa täynnä, mutta ongelmiakin oli. Vuonna 1983 Belgian kisan pahin ongelma ja pelko kaikille oli valtava seisovan veden määrä.
Span järjestäjät Kuninkaallisesta Autoklubista olivat ostaneet kalliilla rahalla Hydrocar-merkkisen radankuivaus/asvaltinlaskuauton jolla voitiin kuivata, tasoittaa, höylätä ja laskea uutta asvalttia ja lisäksi asvalttilaatuun oli Spassa panostettu laskemalla käytännössä sukupolvensa ensimmäistä asvalttiseosta mikä sitoi vettä rataan tehokkaammin antamatta sen löystyä virraksi tai jäädä seisomaan paikallaan ja vaarantamaan kuljettajien kilpailua.
Kilpailun pito kenties viivästyy
Belgian järjestäjät aloittivat suunnitelmat Spassa jo kesäkuussa 1984, mutta teot viivästyivät ja tehoton päätöstenteko lykkäsi radan uudistamista. Syksy 1984 oli epätavallisen viileä ja talvi 1984 oli Belgiassa kylmin ja karmein miesmuistiin. Kylmä talvi ja epätavallisen usein toistuneet lumisateet toivat routaa maahan ja rikkoivat Span radan asvalttia.
Kevät 1985 oli myös poikkeuksellisen kylmä belgialaisella mittakaavalla ja radan tarkastusta ei voitu tehdä ennen kuin Hydrocar oli tehnyt työnsä. Tarkastus tehtiin tavallisen 60 päivän ennakkotarkastuksen sijaan lopulta 19.5.1985 erittäin myöhään illalla ja vain 14 päivää ennen kilpailua.
Kilpailu perumisvaarassa
Spa-Francorchampsissa piti ajaa Tutustumisharjoitus poikkeustilanteen takia 30.5.1985, mutta sessio peruuntui ja 31.5.1985 perjantain Vapaat Harjoitukset muuttuivat katastrofiksi. Ensin radan pinta oli mukavan tuore ja pitävä, mutta se muuttui karmeaksi kumiliisteriksi tai vaihtoehtoisesti rikkoutui murentuen pitkin rataa. Ensin ajat hidastuivat vuoden 1983 tasolle mitä kukaan ei pitänyt ihmeenä, mutta sitten alettiin ajaa kerta kaikkiaan liian hitaita aikoja jotka olivat verrannollisia lähinnä 1960-luvun lopun Span Vanhalle Radalle.
Michele Alboreto oli nopein ja Ayrton Senna toiseksi nopein. Perjantain Virallisessa Harjoituksessa kaikki meni pieleen. Alusta alkaen. D-seokset tai kovemmatkaan kisarenkaat Goodyearilla eivät kestäneet paljoa mitään eikä Pirellin omatkaan renkaat Pehmeistä renkaista ylöspäin kestäneet mitään. Aika-ajorenkaat eivät kestäneet Pirellillä kunnolla Eau Rougeen asti ja Goodyearilla sai vain mateluvauhdilla ehkä kierroksen ajettua.
Niin rajua oli rengaskulutus. Melkein kaikki rengasseokset olivat kestävyydeltään pelkkiä vitsejä käyttää radalla. Ainoastaan A-seoksilla pystyi ajamaan, mutta niiden kestävyys oli D-seosluokkaa ja AA-seoksetkin korkeintaan C-seosten luokkaa ja Pirellin Endurot olivat korkeintaan hieman enemmän kestäviä, mutta Pirellin Kovat renkaat olivat yhtä riittämättömiä kuin muutkin Pirellin renkaat tai vain vähän niitä kestävämpiä.
Alboreto oli jälleen nopein ja Elio de Angelis pystyi kiilaamaan hänen ja Sennan väliin toiseksi. Senna ajoi yhden aikakierroksen jossa oli ajaa yli 300 kilometrin vauhdista Eau Rougeen nokka edellä seinään, mutta selvisi täpärästi tilanteesta. Hän oli silti kolmas.
Senna oli hämillään, mutta muun muassa Stefan Bellof oli kauhuissaan sillä renkaiden kulutus oli hengenvaarallista luokkaa. Kerrankin samaa mieltä Bellofin kanssa usein ajamisen laadusta eri mieltä ollut Niki Lauda yhtyi Bellofin kanssa samaan asiaan. Näin ei voinut jatkua. Bellof ja Senna olivat pienissä erimielisyyksissä ratalinjoista, mutta sopivat riitansa kun Sennaakin alkoi kiinnostaa rengastilanteet. Ja yleinen turvallisuus. Neljäs tila meni Patrick Tambaylle, viides oli Stefan Johansson, kuudes Keke Rosberg, seitsemäs Nelson Piquet, kahdeksas Andrea de Cesaris, yhdeksäs Gerhard Berger ja kymmenes Niki Lauda.
Marc Surer oli 18:sta ja Alain Prostin auto hajosi 15 minuuttia ennen session loppua hänen yleensäkään lähtiessä radalle ja hän jäi ilman aikaa. Polvivammastaan vain vähän selviytynyt Pierluigi Martini oli session viimeinen ajan saanut kuljettaja sijalla 24. Myös Philippe Alliot jäi ilman aikaa Prostin kanssa. Eau Rougessa oli ammottavat kraatterit asvaltissa ja muuallakin rata oli selvästi murentunut.
Radan pinta vain huononi päivän mittaan vaikka sillä ei edes ajettukaan. Lopulta Hydrocarilla ajettiin kolmen kuluneimman mutkan ja Eau Rougen sijaan koko radan halki ja laskettiin naurettavasti kokonaan uusi asvaltti
Pahinta oli, että kolme mutkaa koko Span radasta ei myöskään ollut vahingoittunut millään tavalla koko aikana ennen asvaltin liikkeellelaskua.
Yön yli kuivettunut asvaltti ei ollut mistään kotoisin ja lauantain Vapaa Harjoitus lykkääntyi vielä 15 minuuttia ennen aloitusta. Nyt ajat olivat jo 20-25 sekuntia edellispäivää hitaammat. Elio de Angelis sai session nopeimman ajan. Alboreto liukasteli hengenvaarallisesti ja Nelson Piquet sai kiven visiiriinsä mikä onneksi pysähtyi siihen. Piquet kieltäytyi jyrkästi menemästä kisaan tai edes Viralliseen Harjoitukseen mikäli se ajettaisiin. Virallinen Harjoitus peruttiin lopullisesti minkä jälkeen joko Warm-Up tai perjantain Virallinen Harjoitus määräisi lähtöjärjestyksen.
Kilpailu perutaan
Sanomattakin oli selvää, että vuoden 1984 Dallasin kilpailun pohjalta jo lauantaina oli pakko päättää kilpailun perumisesta tai ajamisesta. John Corsmit pyysi ohjeita Pariisista majailevalta Balestrelta ja Belgian Autoliiton pamppu Guy Ugeaux (Bernien edeltäjän Pierre Ugeuaxin poika.) vakuutti klo 17 Belgian aikaa tapahtuneen peruuntumisen myötä sunnuntain kilpailun tapahtuvan. Span radalla hitaimmillaan vauhtia oli nopealla kierroksella ollut viikonlopun aikana 88,495 kilometriä tunnissa ja suurimmillaan 320 kilometriä.
Keskimäärin noin 166-217,215 kilometrin välistä tuntinopeutta oli ajettu mikä oli reilusti vähemmän kuin keskimäärin Spassa. Span rata kuitenkin murentui murenemistaan ja pian selvää oli, että ainoastaan jalan, pyörällä, moottoripyörällä, henkilöautolla tai korkeintaan F3000-sarjan auton nopeudella Spassa olisi voinut liikkua tai ajaa. Ei missään nimessä 800 hevosvoiman F1-autolla.
Klo 18.45 kilpailun perumisesta alustavasti sovittiin ja klo 19 Belgian aikaa Belgian Grand Prix 1985 oli julistettu muiden sessioiden osalta tuloksettomaksi ja koko kilpailuviikonloppu lopetettiin. Ainutkertaisella tavalla.
Belgian Grand Prix 1985 peruttiin ja kilpailun paikalla nähtiin F3000-sarjan kilpailu johon kaikki katsojat pääsivät puoleen hintaan tai sitä alemmalla lippumaksulla kuin mitä F1-kisan lippu olisi maksanut. Mike Thackwell voitti kilpailun.
Kilpailu oli täynnä ulosajoja, mutta kukaan ei loukkaantunut vakavasti ja varikkokäyntejäkin nähtiin. Toisaalta 400-500 hevosvoiman F3000-autolla pystyi ajamaan varovaisesti Span huonolaatuisella uudella asvaltillakin. Toisaalta taas F3000-sarjan tuomariston toimintaa arvosteltiin ja lajiin haluttiin samat tuomarit kuin F1:ssäkin.
Linjanvedot todellakin olivat kisan aikana järkyttäviä. Suomen Yleisradio oli valmistautunut lähettämään Belgian kilpailun jopa suoranakin TV1:ssä, mutta kilpailun peruunnuttuakin ohjelmapaikalla oli kaiken varalta TV1:n kooste klo 17-17.55 ja Jokisen Juha sai lopulta selostaa sitten F3000-ajoja.
