Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan seuraavaksi tulokset Detroitin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Keke Rosberg Williams-Honda 63 1.55.39.859/131,475 km/h
2. Stefan Johansson Ferrari 63 + 57,549
3. Michele Alboreto Ferrari 63 + 1.03.570
4. Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 63 + 1.06.625
5. Elio de Angelis Lotus-Renault 63 + 1.27.442
6. Nelson Piquet Brabham-BMW 62 + 1 kierros
7. Thierry Boutsen Arrows-BMW 62 + 1 kierros
8. Marc Surer Brabham-BMW 62 + 1 kierrosta
9. Eddie Cheever Alfa Romeo 61 + 2 kierrosta
10. Andrea de Cesaris Ligier-Renault 61 + 2 kierrosta
11. Gerhard Berger Arrows-BMW 60 + 3 kierrosta
12. Jacques Laffite Ligier-Renault 58 + 5 kierrosta/jarrujen pettämisestä aiheutunut ulosajo

Keskeyttäneet

Ayrton Senna Lotus-Renault 51 ulosajo

Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 30 yhteenajo Alliotin kanssa

Philippe Alliot RAM-Hart 30 yhteen ajo Brundlen kanssa

Nigel Mansell Williams-Honda 26 ulosajo/jarrut

Alain Prost McLaren-TAG 19 ulosajo/jarrut

Riccardo Patrese Alfa Romeo 19 sähkölaitteet

Derek Warwick Renault 18 vaihdelaatikko

Patrick Tambay Renault 15 ulosajo

Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 14 sytytysvika turbossa

Niki Lauda McLaren-TAG 12 jarrut

Teo Fabi Toleman-Hart 4 kytkin

Manfred Winkelhock RAM-Hart 3 turbo

Piercarlo Ghinzani Osela Alfa-Romeo 1 ulosajo

Kilpailun nopein kierros: Ayrton Senna Lotus-Renault 1.45.612 kierros 51 137,132 km/h
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä MM-sarjan pistetilanne 6/16 osakilpailun jälkeen:

1 Michele Alboreto Italia 31 pistettä

2 Elio de Angelis Italia 24 pistettä

3 Alain Prost Ranska 22 pistettä

4 Stefan Johansson Ruotsi 13 pistettä

5 Keke Rosberg Suomi 12 pistettä

6 Patrick Tambay Ranska 10 pistettä

7 Ayrton Senna Brasilia 9 pistettä

8 Thierry Boutsen Belgia 6 pistettä

9 Nigel Mansell Iso-Britannia 5 pistettä

10 Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

11= Niki Lauda Itävalta 3 pistettä

11= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

11= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

14= Derek Warwick Iso-Britannia 2 pistettä

14= Jacques Laffite Ranska 2 pistettä

16 Nelson Piquet Brasilia 1 piste
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä tallikilvan tilanne 6/16 MM-osakilpailun jälkeen:

1 Ferrari Italia 44 pistettä

2 Lotus Iso-Britannia 33 pistettä

3 McLaren Iso-Britannia 25 pistettä

4 Williams Iso-Britannia 17 pistettä

5 Renault Ranska 12 pistettä

6 Arrows Iso-Britannia 6 pistettä

7 Ligier Ranska 5 pistettä

8 Tyrrell Iso-Britannia 4 pistettä

9 Brabham Iso-Britannia 1 piste
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Näin kuukauden sisällä Formuloissa tapahtui

6/85

1.6.1985: Belgian Grand Prix perutaan ja se siirretään myöhemmin kaudella ajettavaksi

2.6.1985: Belgian Grand Prixin peruuntuessa ajetaan Spa-Francorchampsin radalla F3000-sarjan kilpailu jonka voittaa Mike Thackwell

3.6.1985: Meadowlands alustavasti peruutetaan

6.6.1985: Tyrrell saamassa 014-automallin valmiiksi ja prototyyppimallit ovat valmiita

16.6.1985: Kanadan Grand Prix ajetaan ja Michele Alboreto voittaa kilpailun

23.6.1985: Detroitin Grand Prix ajetaan ja Keke Rosberg voittaa kilpailun ja lisäksi Nigel Mansell loukkaantuu Detroitissa jolloin Mike Thackwell saattaa ajaa Paul Ricardissa

24.6.1985: FOCA ja FISA kokoontuvat keskustelemaan vuoden 1986 MM-kalenterista ensimmäisen kerran ja kokouksia tulee aktiivisesti kauden mittaan siitä lähtien enemmän ja lisäksi Rooman osakilpailu perutaan jolloin Euroopan mantereen kilpailuun

27.6.1985: Nico Erik Rosberg syntyy

30.6.1985: Virallisia kauden 1986 varaosakilpailuja mietitään ja MM-kalenteri vuodesta 1986 laajimmillaan ja lisäksi Meadowlandsin osalta kerrotaan, että kilpailu perutaan hyvin pian lopullisesti ilman vastaväitteitä mikäli selkeää kannanottoa kisan pitämiseen vuonna 1985 ei tule
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Päätän seuraavaksi laittaa seuraavaan viestiin Ranskan Paul Ricardin rataesittelyn kun kyse on viimeisen kerran ajetusta pitkästä Paul Ricardin radasta ja näillä näkymin varmasti laitan myös Englannin Silverstonen kilpailusta, Belgian Spasta ja Australian Adelaidesta tietenkin aivan kokonaan uutena ratana rataesittelyn. Mahdollisesti laitan myös Itävallan Österreichringiltä ja Hollannin Zandvoortin rataesittelyn kuten ehkä myös Etelä-Afrikasta Kyalamin radasta puhuttaessa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Ranskan Grand Prix Paul Ricard

Päivämäärä: 7.7.1985

Rata: Paul Ricard (Myöskin Le Castellet radan sijainnin mukaan.)

Radan pituus: 5,810 kilometriä

Kilpailun pituus: 53 kierrosta tai 307,930 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Aurinkoinen, kuuma ja erittäin kuiva keli.

Yleisöä: 54 000 katsojaa.

Pastisistaan ja muista likööreistään tunnettu miljonääri Paul Ricard rakennutti rahoillaan 60-luvun lopulla hänen nimeään kantavan moottoriradan Le Castelletin ylätasangoille Marseillen lähelle. Suunnittelu alkoi jo vuonna 1967 Le Mansin kilpailun jälkimaininnoissa, työt alkoivat vuonna 1969 ja rata valmistui vuodessa.

Vihkiäiskilpailuna ajettiin vuonna 1970 Ranskan urheiluautojen kilpailu ja vuodesta 1971 lähtien Ranskan Grand Prixia on ajettu tällä radalla. Ensimmäisen Paul Ricardin radan kilpailun voitti Jackie Stewart, Francois Cevert oli toinen ja Emerson Fittipaldi kolmas, vuoden 1973 kilpailun palkintokolmikko oli Ruotsin Ronnie Peterson, Francois Cevert ja Carlos Reutemann, vuoden 1975 Niki Lauda, James Hunt ja Jochen Mass, vuoden 1976 James Hunt, Patrick Depailler ja John Watson, vuoden 1978 Mario Andretti, Ronnie Peterson ja James Hunt ja vuoden 1980 kilpailun Alan Jones, Didier Pironi ja Jacques Laffite.

Radan ulkomuoto näyttää harpilla ja viivoittimella piirretyltä vääristyneeltä golfmailalta, mutta todellisuudessa se on tämän hetken paras ja turvallisin f1-rata mitä löytyy.

Rata sijoittuu kauniisti myös maastoon ja on kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen. Turvallisuuden osalta useissa kohti rataa on uusinta suojakaidetta, teräsverkkoa, monista muista radoista poiketen jopa kasvillisuus on raivattu ulkoalueilta ja pienimmätkin kuopat tasoitettu jotta ulosajot tapahtuisivat mahdollisimman vaarattomasti. Tälle kaudelle entisestään vahvennetut teräsverkot ja ylimääräiset rengaskasat olivat apuna Nigel Mansellin selviytymiselle hurjasta ulosajosta.

Paul Ricardin valmistumiseen asti ajettiin Reimsin, Rouenin ja Clermont-Ferrandin maantieradoilla. Lisäksi vuoden 1967 surullinen Le Mansin episodi aiheutti paljon kohua maan moottoriurheilun tilasta. Denny Hulme haukkui radan Mikki Hiiri-radaksi ja Jack Brabham haukkui CSI:n ämmäkerhoksi lajin sen hetken johtajien kieltäydyttyä hyödyntämästä Circuit de la Sarthea missä ajettiin Le Mansin 24 tunnin ajo.

Toki Le Mansin Bugatti Circuitilla pääsuora oli sama kuin legendaradalla, mutta muuten rata oli masentavan oloinen ja yleisöä oli vain 20 000. Kisa oli paikasta huolimatta katastrofi ja Brabham keräsi pisteet tuittupäisyydellään. Erikoista Jackaroolle oli kuitenkin aina se, että radan ulkopuolella oltiin kuin viilipytty.

Reims ja Rouen taas vanhentuivat ajan kanssa. Clermont-Ferrandin rata taas oli murenevasta asvaltista, hiekasta ja erityisesti irtokivistä vaarallinen. Ne rikkoivat renkaita ja tuottivat vamman Jochen Rindtin päähän ja lopettivat nuoren ja lupaavan itävaltalaisen Helmut Markon uran kilpa-ajajana. Yhdellä silmällä kun on vaikeaa ajaa Grand Prix-autoa.

Lisäksi Clermontia kutsuttiin usein Nyrren nopeammaksi versioksi ja välillä jopa Nyrreä vaarallisemmaksi juurikin erilaisista maaston ongelmista johtuen. Se oli myös harvoja ratoja joita Francois Cevertkin myönsi pelkäävänsä. Lisäksi rakennusta vauhditti myös epätoivo. F1:llä ajaminen pienellä Croix-en-Ternoisin radalla olisi myös ollut vaarallista ja Pariisin katurata ei vain toteutunut sijainnista johtuen. Toisaalta taas ei Pariisin Katurata-hanke ole onnistunut edes Euroopan Grand Prixiksi vielä nykyäänkään.

Lopulta Ranskan velvollisuus oli edelläkävijänä autourheilussa rakentaa nykyaikainen ja ennen kaikkea turvallinen moottoristadion. Paul Ricardin ideaa kannusti myös silloinen F1:n varajohtaja Paul von Metternich.

Radan suunnittelussa auttoivat myös kaikki sen ajan Ranskan tunnetuimmat huippukuljettajat eli kolme Jean-Pierreä sukunimiltään Beltoise, Jabouille ja Jaussaud. Viimemainittu ajoi myös ihan ensimmäiset testit Renaultin autolla f1:ssä, mutta ei koskaan ryhtynyt enää sarjavaihdokseen.

Beltoise taas muistetaan vuoden 1972 Monacon voitostaan ja muistakin hienoista ajoistaan ja Jabouille oli aina ikäviin jalan murtumisiinsa asti erittäin arvostettu kuljettaja. Vuonna 1982 Eddie Cheeverin kiukutellessa silloisen uuden auton huonon tilanteen takia Guy Ligier valmistautui jopa pitämään amerikkalaisen vilttiketjussa jotta Jabouille pääsisi ajamaan Ligierillä viimeisen kilpailun urallaan.

Koko rata on saanut kaikkien ajajien kiitokset. Vaikka turboilla sen ajaminen on parasta ollutkin Verrerien s-mutkaan tultaessa vauhtia voi olla jopa 273 kilometriä tunnissa. Lähdöstä mutkaan on vain 700 metriä, mutta tie siinä on riittävän leveä ohituksiin. Joissakin muissa kohdissa rataa leveydestä on tingitty, mutta se ei haittaa kuljettajia. Chicanen jälkeen mennään pitkään oikealle kääntyvään Saint-Beaurnen mutkaan ja L'Ecolen pienen mutkan jälkeen alkaa radan tunnetuin osuus eli Mistral.

Rhone-Saonen laaksoon puhaltavan tuulen mukaan nimetty suora on 1 800 metriä pitkä ja autot viilettävät siinä kuin tuulessa täysillä paahtaen. Sen jälkeen kun pieneltä ikuisuudelta tuntuva suora päättyy niin tullaan nopeaan oikeaan eli Signesiin.

Aivan täysillä mutkaa ei voi ajaa, mutta silti mutkanopeus on 280-300 kilometriä tunnissa. Kun vielä vuonna 1978 mutkan pystyi ajamaan jarruttamatta niin vuodesta 1982 eteenpäin mutkaan on ollut pakko jarruttaa. Vuoden 1983 poikkeamaa huomioimatta oikeastaan muutoin aina autojen kehittyessä. Myös testikaudellakin. Repäisy oikealle tuntuu musertavalta niskassa ja se sattuu jo valmiiksi kovakuntoisissakin kuljettajissa radalla. Niskat olivat kipeinä viimeistään kilpailun jälkeen.

Sen jälkeen on vielä pieni suora ja sitten loppuosa radasta on täynnä teknisiä ja tarkkaa ajosilmää vaativia mutkia alkupään ohella eli Beausset, Bendor, Village, Tour ja Virage du Pont ovat teknisyydeltään samanlaisia vaikeita mutkia. Mistral-tuuli viilentää usein turbomoottoreita, mutta moottorit paukkuvat silti erittäin paljon radalla. Lisäksi rata kuluttaa erittäin paljon renkaita joten AA-renkaillakaan maaliin ei välttämättä ajeta. Myöskin polttoainetta rata kuluttaa pitkän suoran takia varsin paljon. Ja välitankkauksia ei saa vuoden 1983 tapaan tehdä.

Radan nimikkosuoralla tehtiin vuonna 1982 myös F1:n nopeusennätys jota on toki myös kyseenalaistettu. Ensimmäistä kertaa f1-autolla ajettiin 350-360 kilometrin tuntinopeudella mikä Patrick Tambayn Ferrarin ahtopaineilla olisi tarkoittanut jo lähes 7 barin voimakkuutta.

Mittarit Ferrarilla eivät kuitenkaan täysin virallisesti kyenneet mittaamaan nopeutta luotettavasti ja näin aikakirjoihin jäi vain 340 kilometrin huippunopeus ja 5,7 barin ahtopainelukema. Vertailun vuoksi vuonna 1982 seuraavaksi nopein turbotalli eli Renaultin nopeus Rene Arnouxin ajamana oli vain 330 kilometriä tunnissa. Vapaastihengittävistä nopeimmat olivat Raul Boesel 302 kilometrin ja Jochen Mass 290 kilometrin tuntinopeudella.

John Watson ajoi 285 kilometrin tuntinopeutta ja Niki Lauda 280 kilometrin tuntinopeutta Mistralin suoralla. Keke Rosberg ajoi vain 278 kilometrin tuntinopeudella ja pystyi kaikkien muiden silloisten Cossyliigan kuljettajien tapaan ajamaan Signesin läpi hellittämättä. Ainoastaan Boesel joutui nostamaan mutkassa.

Vuonna 1985 vertailun vuoksi nopein mies Paul Ricardin Mistral-suoralla oli Marc Surer varmistetusti melkein 338 kilometrin huippunopeudella. Tarkkaan sanottuna 337,89 kilometriä tunnissa oli vauhtia 1014 hevosvoimaisella BMW:n aika-ajomoottorilla, aika-ajobensoilla ja aika-ajorenkailla ajettaessa. Epävirallinen nopeusennätys Brabhamin mittareiden epätarkkuuden takia oli jo 354 kilometriä tunnissa ja ahtopaineiden tehot olivat 5,4-7 baria. Eli samat kuin Tambaylla vuonna 1982. Varmistetustikin 5,2 baria.

Tosin turbosukupolvet ovat vuonna 1985 huomattavasti vuotta 1982 edellä. Keskimäärin neljännen tai viidennen polven turboilla mentiin radalla ja testattiin muutoin jo kuudennen ja jopa seitsemännen polven turboja kun vuonna 1982 oli vain ensimmäisen ja toisen polven turboja ja kolmansia vain prototyyppeinä. Ja radalle kolmannen polven turbot ehtivät vasta aivan loppuvuodesta 1982 Ferrarin toimesta.

Stefan Bellof oli Tyrrelillä hitain mies radalla Cosworthilla jonka huippunopeus parhaimmillaan oli 276,748 kilometriä tunnissa. Tallikaveri Martin Brundle Renaultin turbolla pääsi sentään 310,537 kilometrin tuntinopeuteen.

Tasaväkistä kilpailu ei ollut vuoden 1983 kilpailussa Alain Prostin voittaessa ja Nelson Piquetin ollessa toinen ja Eddie Cheeverin kolmas. Vuonna 1982 palkintokolmikko oli Rene Arnoux, Alain Prost ja Didier Pironi.

Paul Ricardin rata on mielenkiintoinen paikka ajaa kilpaa. Pitkät suorat, sileä radanpinta kovasta rengaskulutuksesta huolimatta ja sileät, sulavalinjaiset mutkat mahdollistavat kovaa kilpaa ajamisen. Vaihdevälitykset ovat tärkeitä. Vaihdevälityksistä ja turbojen paineista riippuen vauhtieroa on keskimäärin 20-30 kilometriä tunnissa, mutta suurimmillaan jopa 50 kilometriä tunnissa!

Paul Ricardin radassa on kaikkiaan kolme mielenkiintoista mutkaa:

L'Ecole-mutka on pieni, mutta käännös on vaikea ja jyrkkä täyspysäytys jonka ainoa tarkoitus on päästä mutka läpi ja jonka jälkeen alkaa MM-sarjan pisin suora Mistral. Toinen tärkeä mutka radalla on heti Mistralin jälkeen Signes joka mielenkiintoisena piirteenä on sisäänpäin kääntyvyys. Kallistuskulma on sarjan kovimpia ellei kovin. Tämän mutkan mennessä pieleen voi käydä hyvin pahasti. Tai voi voittaa paljonkin. Ja niskakivut ovat joka tapauksessa taattuja.

Viimeinen ja kolmas tärkeä mutka on viimeinen mutka eli Virage du Pont. Radan terävimpänä mutkana kierroksen on osuttava tässä kohdilleen. Muutoin huono ajolinja maksaa aikakierroksen ja sijoituksia.

Huonolla ajamisella mutkaan tai ohjausvialla tämä mutka on täysi helvetti ajettavaksi koska seinään voi osua välittömästi ulosajon jälkeen!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Paul Ricardin kilpailu tuntui monille helpotukselta kun palattiin takaisin Euroopan mantereille ja tutuille testipaikoille. Paul Ricardin rata totisesti oli yksi tärkeimpiä testiratojakin kalenterissa. Ennen kaikkea sitä ainakin melkein pystyi pitämään myös kauden 1985 lopullisena mittarina joskin kausi oli ollut huikea omalta osaltaan jo siihen astikin. Parhaat huipputallit tuntuivat taas olevan McLaren, Ferrari tai Lotus, mutta Keke Rosbergin voitto Detroitissa oli ravistellut nämä tallit menestyshorroksestaan huomaamaan muidenkin tallien tulleen mukaan voittotaisteluun.

Williams tuntui olevan kovassa vauhdissa olleen muutenkin, mutta tekninen epäluotettavuus oli aina vienyt jotain siltä pois. Alain Prost oli kuitenkin omalla kotitantereellaan ja vuoden 1983 voiton hän halusi mieluusti uusia vuonna 1985. Lopultakin Tyrrell-talli sai myös turbomoottorit.

Renaultin kanssa se oli tehnyt jo talvikaudella 1984-1985 vihdoin ja viimein turbomoottoreista sopimuksen, mutta ennen Ranskan kisaa sillä ei ollut automallia sille valmiiksi rakentaa tai antaa. Nyt uusia 014-automalleja valmistui talousvaikeuksissa olleeseen talliin kerralla peräti kaksikin viivytysten jälkeen, mutta molemmat turboautot annettiin Martin Brundlelle joten Stefan Bellof sai tyytyä ajamaan vain yhdellä ja yli-ikäisellä 012-automalilla.

Vuoden 1985 Tyrrellin käyttämät Renaultin moottorit olivat EF4:sta ja lisäksi vuoden 1984 Renaultin konemalleja. Sopimus rajoitti sitä uudemmat mallit käytettäväksi vain testeihin. Niissä oli yleensä vain neljännen tai viidennen sukupolven turbomoottori.

Zakspeed ja Jonathan Palmer palasivat myös osakausiluonteisina kulkureina radoille ja Renault sai RE60B-automalliksi päivitettyä autonsa. Tosin tämän automallin ainoa kappale meni toistaiseksi vain Patrick Tambayn käyttöön. Derek Warwick sai tyytyä ajamaan RE60:llä. Francois Hesnault oli liittynyt jo kesäkuun lopussa hieman Detroitin jälkeen La Regien testikuljettajaksi ja Renault aloitti heinäkuussa 1985 myös erittäin salaiset kamera-auton testaukset ja osin sitä varten Hesnault otettiin talliin testikuljettajaksi.

Toisaalta taas Hesnault halusi toki ajaa muutenkin kilpailuissa kaudella 1985 Renaultia sillä kolmea autoa sai ajattaa kilpailuissa ja hän tulisi olemaan ehdolla niin Paul Ricardiin, Silverstoneen kuin lopulta Nürburgringillekin. Ja toki muihinkin kisoihin vuonna 1985. Ligierillä vuorostaan Renaultilta kenkää saaneet Ferten veljekset Alain ja Michel saivat jäädä nuolemaan näppejään kun Guy Ligier ei nähnyt järkeväksi ajattaa kolmatta autoa Paul Ricardissa. John Watson neuvotteli Ron Dennisin kanssa kovasti kolmannen McLarenin ajamisesta Silverstonessa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Perjantaina Virallisissa Harjoituksissa Ayrton Senna jatkoi paalupaikkojen taivaltaan ainakin alustavasti oltuaan nopein ajalla 1.32.835 ja Keke Rosberg oli myös erittäin kovassa vedossa ajamalla toiseksi ajalla 1.33.484, Alain Prost oli kolmas ajalla 1.33.547 ja Niki Lauda oli neljäs ajalla 1.33.860 ja Nelson Piquet oli viides ajalla 1.33.981 ja Elio de Angelis oli kuudes ajalla 1.34.022 ja Nigel Mansell oli seitsemäs ajalla 1.34.191 ja Gerhard Berger oli kahdeksas ajalla 1.34.674 ja Patrick Tambay täydensi kärkikymmenikön yhdessä Derek Warwickin kanssa ysipaikalla ja kymppipaikallaan ja ajoillaan 1.34.680 ja 1.34.976.

11:sta oli Michele Alboreto ajalla 1.35.421, 12:sta oli Marc Surer ajalla 1.35.572, 13:sta oli Thierry Boutsen ajalla 1.36.051, 14:sta oli Riccardo Patrese ajalla 1.36.729, 15:sta oli Eddie Cheever ajalla 1.36.931, 16:sta oli Teo Fabi ajalla 1.37.142, 17:sta oli Andrea de Cesaris ajalla 1.37.335, 18:sta oli Stefan Johansson ajalla 1.37.546 ja 19:sta oli Manfred Winkelhock ajalla 1.37.654.

20:s oli Jacques Laffite ajalla 1.38.173, 21:s oli Renaultin turbon ensiajossa Tyrrelillä Martin Brundle ajalla 1.40.486, 22:s oli Jonathan Palmer ajalla 1.40.647 ja 23:s oli Philippe Alliot ajalla 1.41.647 täsmälleen sekuntia hitaampana kuin Alliot ja Piercarlo Ghinzani oli 24:s ajalla 1.42.136. Kaksi viimeistä sijaa menivät ainoalle Cosworthin miehelle Stefan Bellofille ja Minardin Pierluigi Martinille jonka ongelmia riitti edelleen puitavaksi saakka. Bellofin ja Martinin sijoilla 25 ja 26 olivat 1.44.404 ja 1.47.523.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Lauantain Virallisessa Harjoituksessa Keke Rosberg todisti, että hänen ajonsa Detroitissa ei ollut mikään tuurivoitto ja lisäksi myös suomalaisille lapsen syntymän vaikuttaneen positiivisesti ajotapaansa ajamalla paalupaikalle. Signesissä hän uskalsi ajaa melkein kokonaan jarruttamatta sen läpi jopa turboautolla ja taatusti paljon kovempaa kuin vuonna 1982 Williams-Cosworthilla samasta mutkasta ajaessaan.:cool:

Ayrton Sennakin jäi ihmettelemään Rosbergin nopeutta Virallisen Harjoituksen jälkeen. Michele Alboreto oli kolmas ja Alain Prost oli neljäs. Nelson Piquet oli kilpailua rohkaisevasti arvioiden viides ja Niki Laudakin ajoi Virallisen Harjoituksensa osalta vuoden siihen asti parhaimman lähtöruudun eli kuudennen ruudun. Elio de Angelis oli seitsemäs ja Gerhard Berger kahdeksas ja Renaultit täydensivät kärkikymmenikön sijoilla 9 ja 10 järjestyksessä Patrick Tambay ja Derek Warwick.

Huhu oli vahva, että La Regie vetäytyy lopullisesti F1:stä vuoden 1985 jälkeen ja La Regieltä odotettiin nyt aivan viimeistään sitä voittoa tai muuten vetäytyminen tapahtuisi sillä voittoa oli odoteltu jo aivan liian pitkään.

Martin Brundle oli turbomoottorisella Tyrrelillä vasta 20:s mikä toki oli hyvin ensimmäisen turbokisan huomioiden tallille, mutta Stefan Bellof jäi aivan viimeiseen ruutuun ollen melkein 12 sekuntia paalupaikka-aikaa hitaampi Cosworthilla. Vaarallisuuden takia tuomaristo harkitsi eväävän Bellofin mukaanpääsyn, mutta koska Pierluigi Martinin Minardi oli pääsemässä mukaan niin pääsi Bellofkin sitten kuitenkin tulemaan.

Yksi kuitenkin oli joukosta poissa. Nigel Mansell ajoi nopealla kierroksella hengenvaarallisesti päin seinää 322 kilometrin tuntinopeudesta aikoessaan juuri vähän laskea nopeuttaan Signesiä varten Mistral-suoran päätteeksi.

Mansellin auto romuttui täysin, mutta mies selvisi potentiaalisesti kuolettavasta onnettomuudesta vain aivotärähdyksellä joka oli hänen toinen heti Detroitin vastaavan jälkeen. Rengasrikko oli syynä onnettomuuteen ja sen perusteella vaikka toki osin muutenkin Goodyearin Lee Gaug suositti ehdottomasti talleille kovimpia mahdollisia renkaita kisaan joskin radan muun osan kuin itse renkaan syyllisyys oli todennäköisempi tilanteeseen. Mansell ei saanut aikaa lainkaan ja mikäli hän olisi päässyt osallistumaan kisaan niin hänen aikansa olisi riittänyt sijaan seitsemän. Lauantaina hän oli ilman aikaa 26:s ja viimeinen.

Sid Watkins kielsi ehdottomasti hänen osallistumisensa kisaan ja Mansell aikoi osallistua siten Silverstoneen mikäli se vain lainkaan olisi mahdollista. Mike Thackwell joutui siis jälleen pettymään ajovuoroistaan. Toki yritti kovasti päästä Silverstoneen kolmanteen autoon. Paalupaikan vei siis ajalla 1.32.462 Rosberg, toiseksi tuli Senna ajalla 1.33.677 joka riitti tosin lauantain sessiossa vasta sijaan neljä, Alboreto oli kolmas ajalla 1.33.267 jolla hän oli session toinen ja Prost oli neljäs ja session kolmas ajalla 1.33.335.

Viides kaikkiaankin ruudukossa oli Piquet ajalla 1.33.812, kuudes Lauda perjantain ajalla 1.33.860 vaikka lauantain aika samalla sijalla oli 1.34.166, seitsemäs oli de Angelis perjantain ajalla 1.34.022 vaikka lauantain aika samalla sijalla oli 1.34.227, kahdeksas oli Berger perjantain ajalla 1.34.674 vaikka lauantain aika oli vain 1.37.445 ja se riitti vasta session 15:sta sijaan, yhdeksäs oli Tambay perjantain ajalla 1.34.680 vaikka lauantain aika oli 1.36.339 ja se riitti vasta session 14:sta sijaan ja kymmenes oli Warwick perjantain ajalla 1.34.976 vaikka lauantain aika oli 1.35.190 ja se riitti session kasipaikkaan.

11:sta oli Thierry Boutsen ajalla 1.35.488 jolla hän oli lauantain sessiossa yhdeksäs, Andrea de Cesaris oli 12:sta ajalla 1.35.571 mikä riitti lauantain kymppipaikkaan, Marc Surer oli nopeusennätyksen ja melkein sen rikkomisesta huolimatta vasta 13:sta perjantain ajalla 1.35.572 kun lauantaina hänen aikansa oli 1.35.640 mikä riitti lauantain session 11:sta sijaan, Jacques Laffite oli 14:sta ajalla 1.36.133 mikä riitti lauantain session 12:sta sijaan, Stefan Johansson oli 15:sta ajalla 1.36.140 mikä riitti lauantain session 13:sta sijaan, 16:sta oli perjantain aikansa 1.36.729 perusteella Riccardo Patrese vaikka lauantain sessiossa ajalla 1.38.745 hän oli 18:sta, 17:sta oli Eddie Cheever jonka sijoitus lauantaina oli sama, mutta ajalla 1.38.489 ajan 1.36.931 sijaan, 18:sta oli Teo Fabi perjantain ajalla 1.37.142 vaikka lauantain aika 1.37.657 riitti lauantaina sijaan 16:sta ja Manfred Winkelhock oli 19:sta vaikka hänen lauantain aikansa 1.45.628 riitti perjantain ajan 1.37.654 sijaan 25, toiseksi viimeiseen sijaan ja viimeiseen ajan saaneen kuljettajan asemaan ilman aikaa jääneen Mansellin edelle.

20:s oli Brundle ajalla 1.40.015 joka riitti lauantaina sijaan 19:sta, 21:s oli Jonathan Palmer ajalla 1.40.289 jolla hän oli lauantaina 20:s, 22:s oli Philippe Alliot perjantain ajan 1.41.647 perusteella kun hänen lauantain aikansa oli 1.44.221 oli samaan sijaan riittävä sessiossa, Piercarlo Ghinzani oli 23:s perjantain aikansa 1.42.136 perusteella kun hänen lauantain aikansa oli 1.42.968 ja se riitti sijaan 21, Martini oli 24:s ajalla 1.44.350 ja lauantaina se aika riitti sijaan 23 ja Bellof oli lauantaina 24:s ajalla 1.45.478 ja muutoin 25:s perjantain aikansa 1.44.404 perusteella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Niki Lauda McLaren-TAG 1:33.860 1.34.166
2 Alain Prost McLaren-TAG 1:33.547 1.33.335
3 Martin Brundle Tyrrell-Renault 1:40.486 1.40.015
4 Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 1:44.404 1.45.478
5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:34.191 Ei aikaa
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1.33.484 1.32.462
7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:33.981 1.33.812
8 Marc Surer Brabham-BMW 1.35.572 1.35.640
9 Manfred Winkelhock RAM-Hart 1:37.654 1.45.628
10 Philippe Alliot RAM-Hart 1:41.647 1.44.421
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:34.022 1.34.227
12 Ayrton Senna Lotus-Renault 1:32.835 1.33.677
15 Patrick Tambay Renault 1.34.680 1.36.399
16 Derek Warwick Renault 1:34.976 1.35.190
17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1.34.674 1.37.455
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.36.051 1.35.488
19 Teo Fabi Toleman-Hart 1.37.142 1.37.657
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.36.729 1.36.745
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.36.931 1.38.489
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.42.136 1.42.968
25 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.37.335 1.35.571
26 Jacques Laffite Ligier-Renault 1.38.173 1.36.133
27 Michele Alboreto Ferrari 1.35.421 1.33.267
28 Stefan Johansson Ferrari 1.37.546 1.36.140
29 Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 1.47.543 1.44.350
30 Jonathan Palmer Zakspeed 1.40.647 1.40.289
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

Lähtöruudukko

Rosberg Senna
Williams FW10 Lotus 97T
1.32.462 (226,212 km/h) 1.32.835

Alboreto Prost
Ferrari 156/85 McLaren MP4/2B
1.33.267 1.33.335

Piquet Lauda
Brabham BT54 McLaren MP4/2B
1.33.812 1.33.860

de Angelis Berger
Lotus 97T Arrows A8
1.34.022 1.34.674

Tambay Warwick
Renault RE60B Renault RE60
1.34.680 1.34.976

Boutsen de Cesaris
Arrows A8 Ligier JS25
1.35.488 1.35.571

Surer Laffite
Brabham BT54 Ligier JS25
1.35.572 1.36.133

Johansson Patrese
Ferrari 156/85 Alfa Romeo 185T
1.36.140 1.36.729

Cheever Fabi
Alfa Romeo 185T Toleman TG185
1.36.931 1.37.142

Winkelhock Brundle
RAM 03 Tyrrell 014
1.37.654 1.40.015

Palmer Alliot
Zakspeed 841 RAM 03
1.40.289 1.41.647

Ghinzani Martini
Osella FA1G Minardi M185
1.42.136 1.44.350

Bellof
Tyrrell 012
1.44.404

Ei startannut kilpailuun

Nigel Mansell
Williams FW10
1.34.191

Nigel Mansell olisi päässyt aloittamaan kilpailun 8:sta ruudusta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitan tähän siis rengastiedot Ranskan Paul Ricardin radalta vuodelta 1985:

McLaren: Kuljettajista Niki Lauda otti kilpailuun A-seokset ja aikoi käydä varikolla kierroksella 35, mutta Alain Prost otti AA-seokset ja ei aikonut käydä varikolla.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat ottivat A-seokset ja aikoivat käydä varikolla kilpailussa. Martin Brundle kierroksella 40 ja Stefan Bellof jo kierroksella 39.

Williams ja Keke Rosberg: Rosberg otti A-seokset kisaan ja aikoi yrittää jopa maaliin ajamista niillä. Rohkea veto, mutta ei aivan riittänyt. Kisan voittotaistelua ajatellen myös varikolla olisi pitänyt käydä hieman aikaisemmin kuin käytiin.

Brabham: Molemmat kuljettajat ottivat Pirellin Enduro-renkaat ja eivät aikoneet käydä varikolla kilpailussa. Marc Surer joutui tosin käymään varikolla kun hänen renkaansa yksinkertaisesti vain loppuivat kesken.

RAM: Kuljettajista Manfred Winkelhock otti Pirellin Enduro-renkaat kilpailuun ja ei aikonut käydä varikolla, mutta Philippe Alliot otti Pirellin Pehmeät renkaat ja aikoi käydä varikolla kilpailun puolivälissä noin kierroksella 26 tai 27.

Lotus: Molemmat kuljettajat ottivat AA-seokset ja he eivät aikoneet käydä varikolla, mutta myöhemmin Ayrton Senna vaihtoi pitkällä kierroksen 10 varikkokäynnillään teknisen vian korjauskäynnin yhteydessä vielä uudet AA-seokset alle.

Renault: Kuljettajista Patrick Tambay otti AA-seokset ja ei aikonut käydä varikolla, mutta Derek Warwick otti C-seokset riskillä ja aikoi käydä varikolla kierroksella 20.

Arrows: Kuljettajista Gerhard Berger otti B-seokset kisaan, mutta Thierry Boutsen otti AA-seokset ja ei aikonut käydä varikolla renkaanvaihdossa. Berger aikoi käydä varikolla kierroksella 27.

Toleman: Teo Fabi otti Pirellin Pehmeät renkaat kilpailuun ja aikoi käydä varikolla kierroksella 26 tai 27.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti C-seokset kisaan ja Eddie Cheever B-seokset kisaan. Patrese aikoi käydä varikolla kierroksella 20 ja Cheever kierroksella 30.

Osella: Piercarlo Ghinzani otti Pirellin Kovat renkaat kisaan ja toivoi olevansa käymättä varikolla kilpailussa.

Ligier: Molemmat kuljettajat ottivat Pirellin Keskikovat renkaat kisaan ja toivoivat niidenkin riittävän maaliin. Jos tarvetta olisi niin kierroksella 32 ja 33 he tulisivat sisään järjestyksessä Andrea de Cesaris ja Jacques Laffite.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto otti A-seokset ja aikoi yrittää niillä maaliin asti, mutta oli valmis pysähtymään milloin tahansa kierroksen 40 jälkeen ja Stefan Johansson otti AA-seokset ja aikoi ajaa niillä maaliin asti käymättä varikolla.

Minardi: Pierluigi Martini otti Pirellin Kovat renkaat kisaan ja toivoi olevansa käymättä varikolla kilpailussa.

Zakspeed: Jonathan Palmer otti AA-seokset kisaan ja ei aikonut käydä varikolla kilpailussa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Ranskan kilpailun osalta tuli lopulta pettymys suomalaisille tietyllä tapaa. Televisiossa ei lopulta näytetty Rosbergin ajoa Ranskasta, mutta Rosbergin paalupaikan myötä alun perin vain Musiikkia ja Urheilua-ohjelman radiokoosteeksi aiottu kisa kuultiin radiossa suorana lähetyksenä uudistuneessa entisessä Rinnakkaisohjelmassa eli 2-verkossa.

Kakkosverkon puolella kilpailua selosti itse Raimo Häyrinen ja muistaakseni myös tässäkin kilpailussa Hilla Blomberg vetäisi ihan oman Keken kannustus-shown pystyyn niin, että muut ohjelmat alkoivat taas hieman myöhästyä ja muutenkin Häyrinen pääsi ääneen Ranskanmaalta verraten myöhään. Pääsi kumminkin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Paul Ricard 7.7.1985

Ranskan osakilpailun osalta Suomessa päästiin lopulta kuulemaan kilpailu suorana jonka olisi sittemmin voinut monen mielestä kyllä näyttää televisiostakin. Vaikka suoranakin kuten Detroitin osalta tehtiin. Etenkin kun Keke Rosberg starttasi vielä peräti paalupaikalta. Joka tapauksessa Renault Alpine GTA Course Carin ja Carlos Reutemannin ajettua ruudukon taakse sillä ja Peugeot 205 T16 Medical Carin mentyä myös ruudukon taakse valot vaihtuivat punaisesta vihreäksi ja Ranskan Grand Prix oli käynnissä.

Ranskan osakilpailun Warm-Upin kärjessä olivat olleet McLarenit järjestyksessä Alain Prost ja Niki Lauda. Siten järjestystä odotettiin samaksi myös kisan osalta. Kuitenkin Rosbergilla oli sanottavansa siihen. Detroitin Maamme-laulun jälkeen sitä haluttiin kuulla myös Ranskassakin.

Huono lähtö Prostilta lykkäsi odotettavissa olleita voitonjuhlia ja niin Rosberg kuin Ayrton Sennakin pääsivät menemään minne halusivat. Nelson Piquet oli myös ennakkosuosikki ja kerrankin myös ajoi ennakkosuosikin asenteella kauden 1985 mittakaavalla arvioiden. Kuumassa kelissä ajetun kilpailun järjestys ensimmäisellä kierroksella järjestys oli siis Rosberg, Senna, Piquet, Michele Alboreto, Elio de Angelis, Lauda, Gerhard Berger ja Prost.

Pian niin Prost kuin Andrea de Cesaris ohittivat Bergerin joskin kierroksella 4 de Cesaris keskeytti voimansiirron ja vetoakselin hajotessa. Kierroksella 2 oli keskeyttänyt Jacques Laffite turbon hajoamiseen joten Ligierille kotikilpailu oli katastrofi. Kilpailun tv-ohjauksen taso tuntui olevan jälleen uskomattoman huono joskin Detroitin kisan tv-ohjauksesta poiketen nyt ei sentään näytetty Detroitin pilvenpiirtäjiä tai Goodyearin Virallista Zeppeliiniä pitkiä aikoja.:D

Kierroksella 5 Alboreto keskeytti moottoririkkoon ja kierroksella 6 Jonathan Palmer keskeytti myös moottoririkkoon. Öljyvaaran lippua heilutettiin ja ratavalvojilla oli hikiset paikat. Silti kisaa ei keskeytetty. Kierroksella 7 Piquet pääsi Sennan ohi ja alkoi selvästi tavoittaa Rosbergia johtoaseman suhteen. Philippe Alliotin päivä päättyi sytytysvikaan kierroksella 8.

Senna joutui sydäntä särkevästi taas kerran luovuttamaan sijojaan vähän kerrassaan auton vaihdelaatikon juututtua pitkäksi aikaa kolmosvaihteelle. Senna pääsi varikolle asti missä juuttuneen vaihteen oikaiseminen ja vaihdevälien paikoilleen saanti vaurioituneeseen laatikkoon kesti aivan liian kauan. Hän putosi 16:sta jo pysähdyksellä ja pian hänet julistettiin keskeyttäneeksi vaikka varsinaisesti Senna keskeytti vasta kierroksella 26. Ranskan tuomarit...:tongue:

Joka tapauksessa Rosberg ei johtanut enää kuin kolmella sekunnilla ja huonosti olisi käymässä sillä menolla ellei suomalainen sitten löytäisi jostakin vauhtia ja pian. Sittemmin Piquet meni kierroksella 11 lopullisesti johtoon ja järjestys oli Piquet, Rosberg, Lauda, Prost ja de Angelis. Järjestys kärjen osalta säilyi kierrokselle 30 asti samanlaisena vaikkakin McLarenit ahdistelivat Rosbergia kovastikin. Pierluigi Martini keskeytti kierroksella 19 kolariin Bergerin kanssa jonka ajot päättyivät kierrokselle 20. Kierroksella 26 Senna luopui lopullisesti ajamisesta kierroksia jäljessä rikkonaisella autollaan moottoririkon muodossa.

Tämän kaiken sattuessa kierroksella 15 Derek Warwick kävi varikolla ja AA-seokset laitettiin maaliin pääsyä varten ja pysähdys kesti 11 sekuntia, kierroksella 16 Riccardo Patrese kävi varikolla ja hänen pysähdyksensä kesti 14 sekuntia ja hänellekin annettiin AA-seokset maaliin pääsyä varten, Teo Fabi kävi kierroksella 20 varikolla ja se pysähdys kesti 16 sekuntia, mutta vahingossa hänelle laitettiin taas Pirellin Pehmeät renkaat hänen haluamiensa Pirellin Kovien renkaiden sijaan, Thierry Boutsen kävi varikolla kierroksella 26 ja hänen pysähdyksensä kesti 12 sekuntia ja hänelle annettiin A-seokset maaliin ajamista varten ja Eddie Cheever kävi varikolla kierroksella 27 ja hänen pysähdyksensä kesti 13 sekuntia ja hänelle annettiin AA-seokset maaliin ajamista varten.

Kierroksella 30 Lauda keskeytti vaihdelaatikkovikaan jonka jälkeen järjestys oli Piquet, Rosberg, Prost, de Angelis, Marc Surer, Patrick Tambay, Stefan Johansson, Boutsen, Warwick ja Martin Brundle. Piercarlo Ghinzani kävi varikolla kierroksella 30 ja hänen pysähdyksensä kesti 20 sekuntia. Ghinzani sai Pirellin Keskikovat renkaat maaliin pääsyä varten. Kierroksella 38 Brundle keskeytti varikolle vaihdelaatikkovikaan vaikka Ranskan television ajanottolaitteen mukaan Brundle olisi keskeyttänyt jopa jo kierroksella 32. Mene ja tiedä siitä sitten sillä Ranskan kisan tv-ohjaus vuonna 1985 ei ollut mistään kotoisin oikein edes tuonkaan vuoden omalla mittapuulla.

Lopulta kierroksella 39 Rosberg luovutti toisen sijansa Prostille ja syöksyi kierroksen 40 päätteeksi varikolle renkaanvaihtoon. Hänen uhkapelistään ei harmittavasti ollut tullut mitään. Pysähdys kesti 10,25 sekuntia ja Rosberg oli C-seoksilla radan nopein mies ylivoimaisesti. Samaan aikaan varikolla Rosbergin kanssa aikaa vietti myös Fabi jälleen kerran. Tällä kertaa Fabin pysähdys kesti 17 sekuntia ja hän sai huonon pysähdyksensä päätteeksi Pirellin Kovat renkaat maaliin ajamista varten.

Järjestys kärjessä oli Piquet, Prost, de Angelis, Rosberg, Surer, Tambay, Johansson, Boutsen ja Warwick. Surerin uhka poistui kierroksella 43 kun sveitsiläisen Pirellin Enduro-renkaat kuorivat alta ja kerta kaikkiaan loppuivat kokonaan. Mikäli Piquetiä olisi pystynyt tarpeeksi ahdistamaan niin ehkäpä hänenkin Enduronsa olisivat loppuneet kesken kilpailun, mutta sitä ei voinut tietää koska brasilialainen ajoi kuin vuosina 1983-1984 konsanaan kaikessa rauhassa kärjessä yksinään tilannetta hallinnoiden. Surerin pysähdys kesti 11,5 sekuntia ja Surer sai Pirellin Pehmeät renkaat kisan nopeaa loppua varten.

Rosbergin vauhti oli niin huimaa, että hän ajoi uransa ensimmäisen kisan nopeimman kierroksen lukemattoman monen osakilpailun toiseksi tai kolmanneksi nopeimman kisakierroksen jälkeen, ohitti de Angeliksen ja aivan viimeisellä kierroksella myös Prostin ja oli toinen. Mikäli Rosberg olisi mennyt varikolle 1-5 kierrosta aiemmin niin Rosberg olisi voittanut kilpailun. Toinen sija oli kuitenkin myös erittäin hyvä vaikkakin maailmanmestaruuden kannalta voitto olisi tarvittu. Höyry myös kehui vuolaasti Rosbergia kakkostilastakin ja suomalaisissa lehdissäkin kehuja riitti.

Kierroksella 49 Fabi oli keskeyttänyt koska häneltä loppui ainoana kuljettajana kesken kilpailun polttoaine autosta. Hän saisi silti sijoituksen maalissa. Nelson Piquet voitti siis Pirellin ensimmäisen voiton sitten 1957 Vanwallin, Stirling Mossin ja vuoden 1957 Italian Grand Prixin Monzassa. Ja tietenkin oman kauden 1985 ensimmäisen voittonsa. Mario Mezzanotte loisti ylpeydestä.

Keke Rosberg oli toinen, Alain Prost niukasti ja hieman kummastuneena kolmas, neljäs oli Stefan Johansson ohitettuaan viime hetkellä moottorivauriosta kärsineen Elio de Angeliksen joka oli viides, Patrick Tambay oli La Regien Urheilujohtajan Jean Sagen ja Renaultin Johtokunnan edessä ajetussa kilpailussa kuudes mikä ei tyydyttänyt sitä mitenkään, Derek Warwick oli seitsemäs, Marc Surer oli kahdeksas moottorin venttiilin halkeamasta huolimatta, Thierry Boutsen yhdeksäs, Eddie Cheever kymmenes, 11:sta Riccardo Patrese, 12:sta Manfred Winkelhock, 13:sta Stefan Bellof, 14:sta keskeytyksestään huolimatta Teo Fabi ja 15:sta ja viimeinen oli Piercarlo Ghinzani.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitan sitten saman tien Ranskan kilpailun tallien ja kuljettajien mietteitä:

McLaren: Alain Prost ja Niki Lauda pitivät Paul Ricardin radasta ja hyvin heillä kisakin sujui. Prost oli lopulta kolmas oltuaan huonoimmillaan seitsemäs. Lauda vuorostaan harmittavasti keskeytti jälleen ajettuaan erittäin hyvän kilpailun. Ainakin Pohjois-Amerikan kiertueen jälkeen talli on palannut normaaliksi toisin kuin Montrealissa tai Detroitissa missä McLaren oli vuoden 1984 tapaan omituisen heikko. Onneksi nyt ei ollut sentään Dallasia.

Ja erittäin epävarma Meadowlands jää todennäköisesti ajamatta ja silloin ei McLarenilla pitäisi enää olla mitään todella huonoa rataa kalenterissa jäljellä pois lukien kaikille uutta Adelaidea Australiassa josta kukaan ei vielä tiedä mitään.

Tyrrell: Martin Brundle sai vihdoin turbo-Tyrrellin kun taas Stefan Bellof sai tyytyä olemaan lähes 50 kilometriä Mistralin suoralla kaikkia muita autoja hitaampi. Parhaimmillaan Brundle ajoi sijoilla 10-11 kunnes keskeytti. Bellof oli toivottoman tehtävän edessä, mutta teki työnsä silti loppuun asti. Oli 13:sta vaikka olisi voinut olla viimeinenkin kuten olikin oikeastaan koko kilpailun ajan.

Williams: Keke Rosberg ajoi kilpailussa yksinään koska Nigel Mansell sai aivotärähdyksen ja vetäytyi kotiin Englantiin lepäämään. Harmittavan väärä ja itsepäinen rengastaktiikka ja hieman liian myöhään varikolle tuleminen maksoivat suomalaisen uran ensimmäisen kahden voiton sarjan ja uran viidennen voiton. Toki toinenkin sija on loistava asia, mutta nyt tarvitaan hyviä sijoja ja voittoja paljon mikäli mestaruudesta halutaan haaveilla.

Jossain määrin Rosberg on ollut suomalaisten kehuista huolimatta kotimaan lehdistön kanssa ongelmissa koska ei vain niin itse näe itseään maailmanmestaruudesta taistelevana. Mike Thackwell tulee ajamaan Silverstoneen oikeastaan vain jos Mansell ei pääse sinne. Frank Williams ja Patrick Head kun eivät ole hirveän iloisesti ajattamassa kolmatta autoa kilpailussa.

Brabham: Nelson Piquet onnistui kuin onnistuikin voittamaan Pirelliä suosivalla Paul Richardin radalla. Toisaalta kaikki oli uusien seoksien myötä uhkapeliä, mutta paljon Pirellejä radalla testanneena ja osin muidenkin kuljettajien rengasvalinnoista aavistaneena Piquet teki päätöksen käyttää kovimpia mahdollisia Pirellejä eli Enduroita ja onnistui voittamaan kilpailun.

Piquetin mestaruushaaveet ovat vuonna 1985 vuotta 1984 epärealistisemmalla pohjalla koska miehellä on vain 10 pistettä vuoden 1984 18 pistettä vastaan kauden puolivälejä vertailtaessa.

Matemaattisesti toki mestaruus on vielä mahdollinen, mutta vaikeaa saavuttaa. Marc Surer ajoi varovaisemmin, mutta oli kuudes jo kierrokseen 19 mennessä ja sittemmin viides kun Niki Lauda keskeytti. Pysähdys renkaiden takia maksoi hänen pisteet koska Endurot vain pettivät jatkuvan kisaamisen takia ennen pitkää. Tekninen vikakin hidasti matkaa. Ei onneksi pakottanut keskeyttämään.

RAM: Manfred Winkelhock ajoi uskaliaasti maaliin turbovauriosta ja jatkuvasti vaihteet päältä pois heittävällä autollaan. Tosin viimeisten joukossa päivä silti meni ja Philippe Alliot keskeytti jo polttoaineen paineiden loputtua polttoainejärjestelmästä kesken kierroksen 8 jälkeen.

Lotus: Ayrton Senna olisi voinut ajaa hyvänkin kilpailun vaikkakaan myöhemmin ei ehkä ihan voitosta asti, mutta sijoista 2-3 ainakin. Voittoonkin oli toki hyvät mahdollisuudet ennen auton teknistä vikaa. Vaihdelaatikon korjaamiseen meni liian pitkään. Lopulta Senna keskeytti öljyisen liekkien näkyessä moottorista ja auton romuttuessa pahoin Signesissä.

Ulosajo niin selvästi tapahtui öljyjen lennettyä takarenkaisiin ja Senna ei voinut hallita enää autoaan. Elio de Angeliksen auton moottorivaurio oli liiankin selvä, mutta silti italialaisen uskomattomalla auton säästökyvyllä hän pystyi tuomaan sen maaliin ja pisteille. Hetken aikaa melkein palkinnoillekin asti.

Renault: La Regien Johtokunta ja Jean Sage Urheilujohtajana vaativat selvää parannusta tallipäällikkö Gerard Tothilta ja hänen kakkosmieheltään John Gentryltä. Derek Warwick oli kuudes kierrokset 11-15 kunnes kävi varikolla ja lopun kisaa jäännöspisteen ajosta piti Patrick Tambay huolen. Tambay myös sai pisteen, mutta nyt huhut Renaultin vetäytymisestä jo ennen vuotta 1986 ovat liiankin tosia. Ellei nyt sitten jotakin todella dramaattista voittoputken alkua tule tallille.

Arrows: Gerhard Berger tuntui ajavan tosiaan melkoisen rattimiehen näytteen Virallisissa Harjoituksissa. Oli tosin loukkaantua sen päätteeksi kun kasipaikan perinyt Berger kolaroi rajusti taas Signesissä auton jousituksen hajottua vaarallisesti kovissa vauhdeissa. Bergerin renkaat kuluivat liian äkkiä ja hän oli aikeissa käydä varikolla ennen kolarointiaan Pierluigi Martinin kanssa.

Thierry Boutsen ajoi melko tasaisen kisan vailla kuitenkaan mainittavaa menestystä radalla oikeastaan missään muodossa. Harmittava kilpailu kun pistettä ei tullut eikä aivan viimeisiä kierroksia huomioimatta siihen ollut edes mahdollisuuksia.

Toleman: Teo Fabi sai autoonsa uuden huomattavasti pienemmän etusiivekkeen, mutta mitään muuta uutta Toleman ei pysty vähävaraisena tallina tarjoamaan. Se ei edelleenkään ajata ketään toista kuljettajaa ja FOCA on jo hermostunut tilanteeseen koska Tolemanin pitäisi sääntöjen mukaankin ajattaa kahta autoa. Fabin bensa loppui kilpailussa ja kaksi varikkokäyntiä veivät myös kilpailulta paljon pois asioita. Ysipaikka oli paras ennen keskeytystä vaikka saikin sijoituksen maalissa.

Alfa Romeo: Molemmilta kuljettajilta hajosivat turbot ratkaisevilla kierroksillaan mikä selitti heidän huonot Viralliset Harjoituksensa. Alfa Romeon viidennen polven turbomoottori ei oikeastaan ole muuta kuin edelleen välillä liian janoinen ja milloin ei ole kuten Paul Ricardissa niin sitten se on liian puhditon.

Myöhemmin puhdittomuus ja moottorivauriot aiheuttivat kisan täydellisen pilaantumisen jota vielä vaikeuttivat renkaanvaihdot kisassa jossa monet eivät käyneetkään varikolla. Molemmat kuljettajat sentään pääsivät maaliin ja huhuista huolimatta Alfa Romeo ainakin toistaiseksi on säilymässä sarjassa, mutta sen kuljettajat Riccardo Patrese tai Eddie Cheever eivät ainakaan tallissa.

Osella: Alitestattu FA1G ja Piercarlo Ghinzani sinnittelivät jälleen melko turhaan Paul Ricardissa. Lopulta oli viimeinen kun moottorivaurio päästi jopa Stefan Bellofin hänen edelleen. Eikä häntä laskettu Teo Fabia ohittaneeksi. Muutoin oli kolmanneksi viimeinen läpi kilpailun.

Ligier: Jopa parannetuillakin uuden sukupolven turbomoottoreilla Ligierin kotikisassa ajaneet Andrea de Cesaris ja Jacques Laffite eivät saaneet mitään etua siitä Virallisessa Harjoituksessa. Laffite keskeytti hyvin nopeasti vaatimattomilta sijoilta 14-20 yhtä vaatimattoman tason kamppailusta kun de Cesaris edes näyttävästi ajoi kasipaikalla ennen repeytyvää vetoakselia.:frown: Katastrofi.

Ferrari: Michele Alboreto oli kolmas Virallisessa Harjoituksessa, mutta Stefan Johansson oli 15:sta ja kurkkuaan myöten täynnä ruotsalaisia f1-toimittajia jotka eivät tunnu ymmärtävän aliohjauksen käsitettä ja aika-ajorenkaiden heikkoa kestoa. Ja pistävät siten typeryyksissään kaiken Johanssonin viaksi. Tietämys on nähtävästi tippunut Ronnin ajoista.:frown:

Alboreto oli neljäs ennen turbon hajoamista, mutta Johansson pelasti kisassa ohjausvaurioisella autollaan pisteet kotiin Maranelloon. Huolimatta monista ulosajoistaan etenkin Virage du Pontissa eli radan viimeisessä mutkassa. Hän oli jo kierroksesta 37 asti kuudentena.

Minardi: Karmea viikonloppu Pierluigi Martinilta. Oli tuhota ajon jo Niki Laudalta ja Patrick Tambaylta vain tuhoten sen todella Gerhard Bergeriltä ja itseltään kolarin muodossa. Martinin estelyt ovat olleet liikaa. Hänelle on pyydetty seuraavaan kisaan hylkäystä mikäli hän ei todella pysty ajamaan autoa 110 % sisään.

Zakspeed: Loppumattomat moottoriviat vaivasivat tallia ja Jonathan Palmeria. Lisäksi talli kulutti 1,7 miljoonan dollarin budjetistaan 250 000 dollaria vara-autoon. Palmer oli keskeyttäessään 18:sta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan seuraavaksi tulokset Paul Ricardin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Nelson Piquet Brabham-BMW 53 1.31.46.266/201,325 km/h
2. Keke Rosberg Williams-Honda 53 + 6,660
3. Alain Prost McLaren-TAG 53 + 9,285
4. Stefan Johansson Ferrari 53 + 53,494
5. Elio de Angelis Lotus-Renault 53 + 53,693
6. Patrick Tambay Renault 53 + 1.15.167
7. Derek Warwick Renault 53 + 1.44.212
8. Marc Surer Brabham-BMW 52 + 1 kierros
9. Thierry Boutsen Arrows-BMW 52 + 1 kierros
10. Eddie Cheever Alfa Romeo 52 + 1 kierros
11. Riccardo Patrese Alfa Romeo 52 + 1 kierros
12. Manfred Winkelhock RAM-Hart 50 + 3 kierrosta
13. Stefan Bellof Tyrrell-Cosworth 50 + 3 kierrosta
14. Teo Fabi Toleman-Hart 49 + 4 kierrosta/polttoaineen paineet ensin katosivat polttoainejärjestelmästä ja sitten se polttoainekin loppui
15. Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 49 + 4 kierrosta

Keskeyttäneet

Martin Brundle Tyrrell-Renault 38 vaihdelaatikko

Niki Lauda McLaren-TAG 30 vaihdelaatikko

Ayrton Senna Lotus-Renault 26 moottori/ulosajo

Gerhard Berger Arrows-BMW 20 yhteenajo/Martini

Pierluigi Martini Minardi Motori-Moderni 19 yhteenajo/Berger

Philippe Alliot RAM-Hart 8 polttoaineenjärjestelmä ja polttoaineenpaineet

Jonathan Palmer Zakspeed 6 moottori

Michele Alboreto Ferrari 5 moottori

Andrea de Cesaris Ligier-Renault 4 irronnut vetoakseli repäisi rungon ja tuhosi ohjauksen

Jacques Laffite Ligier-Renault 2 turbo

Ei startannut kilpailuun:

Nigel Mansell Williams-Honda loukkaantui lauantain Virallisessa Harjoituksessa saaden aivotärähdyksen

Kilpailun nopein kierros: Keke Rosberg 1.39.914 kierros 46 209,340 km/h
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä MM-sarjan pistetilanne 7/16 osakilpailun jälkeen:

1 Michele Alboreto Italia 31 pistettä

2= Elio de Angelis Italia 26 pistettä

2= Alain Prost Ranska 26 pistettä

4 Keke Rosberg Suomi 18 pistettä

5 Stefan Johansson Ruotsi 16 pistettä

6 Patrick Tambay Ranska 11 pistettä

7 Nelson Piquet Brasilia 10 pistettä

8 Ayrton Senna Brasilia 9 pistettä

9 Thierry Boutsen Belgia 6 pistettä

10 Nigel Mansell Iso-Britannia 5 pistettä

11 Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

12= Niki Lauda Itävalta 3 pistettä

12= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

12= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

15= Derek Warwick Iso-Britannia 2 pistettä

15= Jacques Laffite Ranska 2 pistettä
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä tallikilvan tilanne 7/16 MM-osakilpailun jälkeen:

1 Ferrari Italia 47 pistettä

2 Lotus Iso-Britannia 35 pistettä

3 McLaren Iso-Britannia 29 pistettä

4 Williams Iso-Britannia 23 pistettä

5 Renault Ranska 13 pistettä

6 Brabham Iso-Britannia 10 pistettä

7 Arrows Iso-Britannia 6 pistettä

8 Ligier Ranska 5 pistettä

9 Tyrrell Iso-Britannia 4 pistettä
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Englannin Grand Prix Silverstone

Päivämäärä: 21.7.1985

Rata: Silverstone

Radan pituus: 4,719 kilometriä

Kilpailun pituus: 65 kierrosta tai 306,735 kilometriä 2 tunnin sisään (Ruutulippumiehen erehdys laski alkuperäistä kilpailun kierrosmäärää yhdellä 66:sta 65:een kierrokseen ja 311,454 kilometristä vaikka kaikkiaan kilpailu venyi sinällään jopa 67 ajettuun kierrokseen asti koska Alain Prost ja useat muut kuljettajat ajoivat pari-kolme varmistuskierrosta kilpailun sekavassa lopussa. Prost varmasti ainakin kerran ajoi vielä uudestaan ruutulipulle varmistuakseen oikeasta kierrosmäärästä. Saattoi ajaa kaksi kertaa koska ensimmäisen ylimääräisen kierroksen lisäksi ajoi vielä kunniakierroksenkin.)

Sää: Viileän pilvinen ja selkeä sää

Yleisöä: 95 000 katsojaa

Silverstonea on ratana kutsuttu usein f1:n kodiksi. Täältä kaikki sai alkunsa vuonna 1950 13:sta päivä toukokuuta. Tätä päivämäärää ennen kaksi muutakin Formula A:n kilpailua oli ajettu Silverstonen radalla. Ja lampaille verinen Mutton Grand Prix-kilpailu vuonna 1947. Formula A:n osakilpailun vuonna 1948 voitti Luigi Villoresi, toinen oli Alberto Ascari ja kolmas Bob Gerard ja vuonna 1949 Formula A:n osakilpailun voitti Emmanuel de Graffenried, toinen oli jälleen Bob Gerard ja kolmas oli Louis Rosier.

Ensimmäiset vuodet olivat taloudellisesti vaikeita, mutta sodanjälkeinen aikakausi toi innostuneen yleisön paikalle ja rahaa virtasi kassaan huolimatta RAC:n päätöksestä vetäytyä radan omistamisesta pääosin. Toimintaa pyörittääkin nykyään BRDC. Ennen Silverstonea vaihtoehtoja f1-radaksi oli myös Devonissa, Brooklandsissa, Doningtonissa, Smitterfieldissä ja jopa Lontoota suunniteltiin pidettäväksi. Ja ennen sotia oltiin ajettu Brooklandsissa Doningtonin ohella Grand Prix-sarjaa.

Lopulta Ilmailuministeriö antoi vanhan RAF:n lentokentän toistaiseksi käyttöön ja sopimuksesta tehtiin pian pysyvä. Ensimmäisen kilpailun tunnelmasta on muuttunut paljon aika. Turvavälineinä olivat radalla vain heinäpaalit ja öljytynnyrit, merkkihenkilöt ja tuomarit asuivat teltoissa ja katsojat erotettiin vain köysiestein ryntäämästä radalle.

Ensimmäisen Grand Prix-kilpailun vuonna 1950 kävi katsomassa itse kuningas Yrjö VI ja sen jälkeen ei juuri kuninkaallisia Monacoa lukuunottamatta ole paljoa näkynyt yleisössä.

Giuseppe Farina, Luigi Fagioli ja Reg Parnell olivat voittajakolmikko. Seuraavan vuoden eli 1951 Silverstonen kilpailussa Jose Froilan Pepe Gonzalez voitti ensimmäistä kertaa urallaan ja Ferrarin ensivoitto oli todella makea Enzo Ferrarille. Toinen oli Juan Manuel Fangio ja kolmas Luigi Villoresi.

Vuonna 1952 starttilinja ja varikkotilat siirrettiin Farm Straightilta Woodcoten ja Copsen väliin. Näillä tasanteilla se on pysynyt näihin päiviin saakka. Vuosina 1952-1953 F2-autoilla ajettu MM-sarja toi voittajakolmikoiksi ensin Alberto Ascarin, Piero Taruffin ja Mike Hawthornin ja sittemmin Ascarin, Fangion ja Giuseppe Nino Farinan, mutta 1954 isot tehtaat tulivat lajiin 2,5 litran moottorisäännön takia.

Vuoden 1954 Silverstonen voittajakolmikko oli Jose Froilan Pepe Gonzalez, Mike Hawthorn ja Onofre Marimon. Vuonna 1956 Juan Manuel Fangio otti voiton. Alfonso de Portago ja Peter Collins auton jakaneina jakoivat toisen sijan ja Jean Behra oli kolmas.

1958 voittajakolmikko oli Peter Collins, Mike Hawthorn ja Roy Salvadori. Lisäksi Bernie Ecclestone oli Connaught-tallin ja kilpailun virallinen reservikuljettaja joka olisi ajanut vain mikäli BRDC olisi sen päättänyt ja vain jos Connaught-tallin varsinaiset kisakuljettajat Ivor Bueb ja Jack Fairman jäisivät ulos kilpailusta. He eivät jääneet joten Bernie ei sitten ajanut siinä kilpailussa.

Vuoden 1960 kilpailussa Graham Hill jäi lähdössä viimeiseksi, nousi johtoon vain ajaakseen viime hetkillä ulos jarruvian takia, menettäen voittonsa ja palkintonsa Jack Brabhamille, John Surteesille ja Innes Irelandille. Vuoden 1963 Silverstonen kilpailun voitti Jim Clark, toinen oli John Surtees ja kolmas oli Graham Hill. Vuoden 1965 Silverstonen kilpailussa oli sama voittajakolmikko, mutta järjestys toisen ja kolmannen sijan osalta oli Clark-Hill-Surtees.

Vuonna 1967 Silverstonen kilpailun voitti jälleen Clark, mutta Denny Hulme oli toinen ja Chris Amon kolmas. Vuodesta 1955 eteenpäin Silverstone vuorotteli Aintreen kanssa kilpailusta pois lukien Aintreen yksinoikeusvuosia 1961-1962, vuoden 1963 kisa ajettiin Silverstonessa ja vuodesta 1964 eteenpäin näihin päiviin saakka rata on vuorotellut Brands Hatchin kanssa.

Vuonna 1969 Silverstonen kilpailussa Jackie Stewart voitti, Jacky Ickxin oli toinen ja Bruce McLarenin oli kolmas ja vuonna 1971 Jackie Stewart voitti jälleen, Ruotsin Ronnie Peterson oli toinen ja kolmas oli Emerson Fittipaldi.

Vuoden 1973 Englannin Grand Prix päättyi aluksi erittäin harvinaiseen punaiseen lippuun johtuen Jody Scheckterin järjestämästä joukkokolarista. Ainoastaan yksi kuljettaja loukkaantui lopulta kolarissa ja se kertoi paljon autojen kasvaneesta turvallisuudesta ja onnesta onnettomuudesta. Peter Revsonin voitto vaikeassa kilpailussa otettiin ilolla vastaan ja toinen oli Ronnie Peterson ja kolmas oli Denny Hulme.

Nuori Tom Pryce olisi voinut voittaa kauden 1975 kilpailun Shadowilla, mutta kolari hänen ja monen muun osalta sadesäässä aiheutti kilpailun keskeyttämisen jälleen kerran ja Emerson Fittipaldi keräsi voitollaan pisteet kotiin. Toiseksi tuli Carlos Pace ja kolmanneksi tuli Jody Scheckter. Vuoden 1975 kilpailuun Woodcoten mutkaan tuli shikaani vauhtien hillitsemiseksi, mutta rata oli edelleen pelottavan nopea huolimatta siitä ja samana vuonna vähän tiukennetusta Bridgen mutkasta.

Turboille rata on myös syntymäpaikka sillä kauden 1977 kilpailussa Jean-Pierre Jabouille ajoi RS01:tä eli Renaultin kuuluisaa Keltaista Teekannua. Kilpailun voitti kuitenkin James Hunt vaikka tässäkin kilpailussa John Watson oli vahvoilla. Niki Lauda oli toinen ja Gunnar Nilsson oli kolmas.

Vuonna 1979 taas vuorostaan Williamsin ensivoiton otti tällä radalla Clay Regazzoni ja Rene Arnoux oli Renaultilla hienosti toinen ja Jean-Pierre Jarier oli kolmas Tyrrelillä. Vuonna 1978 Keke Rosberg otti täällä sarjan ulkopuolisen International Trophy-kilpailun voiton kaameassa kaatosateessa ajetussa kilpailussa ja nosti itsensä ensimmäistä kertaa kunnolla otsikoihin. Emerson Fittipaldi oli toinen ja Tony Trimmer kolmas.

Englannin Grand Prix Silverstonen radalla vuonna 1981 John Watson voitti kilpailun McLarenilla. Carlos Reutemann oli toinen ja Jacques Laffite oli kolmas.

Vuonna 1983 Alain Prost voitti, Nelson Piquet oli toinen ja Patrick Tambay oli kolmas. Ilman Tambayn ja Rene Arnouxin rengasongelmia voitto olisi ollut Ferrarin ja toinen ranskalaisista sen olisi voittanut.

Silverstonen rata on siis f1-sirkuksen nopein rata keskiarvoiltaan mitattuna ylivoimaisesti. Melkein 260 kilometriä tunnissa oli tänä vuonna aika-ajon keskituntinopeus Keke Rosbergin ajamana! Tarkka luku oli 259,005 kilometriä tunnissa. 22 kuljettajaa ajoi aika-ajossa yli 240 kilometrin keskituntinopeutta ja näistä 11 kuljettajaa yli 250 kilometrin keskituntinopeutta. Voittajan Alain Prostin keskituntinopeus oli lopulta sekaannuksen jälkeen 235,425 kilometriä tunnissa ja kisan nopeimman kierroksenkin aikaan 243,087 kilometriä tunnissa.

Vuodeksi 1985 pelättyjä shikaaneja ei lopulta tullut yhtään lisää toisin kuin ennen kautta oli ollut tarkoitus tulla.

Radalla on korkeuseroja ja mutkat ovat nopeita lukuunottamatta Woodcoten shikaania mikä ajetaan hitaasti läpi. Tunnettuja paikkoja ovat Copse, Maggotts, Becketts, Chapel, Hangar Straight, Stowe, Club, Abbey, Farm Straight, Woodcoten shikaani, Bridge ja Woodcote mutkan jäännös ennen maalisuoraa. Niin lyhyt ja nopea rata on Österreichringin ohella monen mielestä sarjaan ehdottomasti kuuluva rata ja sitä ei monen mielestä saisi muuttaa enää lainkaan.

Silverstonen rata on toisin sanoen yksinkertainen ja nopea rata ajaa. Radassa on kolme mielenkiintoa herättävää mutkaa:

Ensimmäinen niistä on terävä Copse jonka voi tietenkin ajaa täysillä, mutta terävästä mutkasta ulostulon on onnistuttava tai muuten kierros on pilalla heti alkuun.

Toinen niistä on vuorostaan Becketts erittäin nopean Maggottsin jälkeen. Beckettsiä ennen vauhtia on reilusti 300 kilometriä, mutta sitten vauhti on pienimmillään ilman muuta radan toiseksi hitainta mutkanopeuksilta ja parhaimmillaan lähes yhtä nopea kuin Maggottsissa, mutta Beckettsin ulostulo on terävämpi kuin Maggottsin. Keskimäärin vauhtia on silti kuitenkin 200-250 kilometriä tunnissa mutkassa.

Kolmas ja viimeinen mielenkiintoinen mutka on nimenomaan itse Woodcoten shikaanista, Bridgestä ja Woodcoten mutkan jäännöksestä koostuva Woodcoten Stadion-mutka tai Woodcoten Kompleksi. Koko Kompleksiin tullaan ajamalla täysiä yli 300 kilometrin vauhdista Farm Straightilta. Kompleksissa vaikeinta on ehdottomasti itse shikaani. Siinä idea on vinttautua pikkuhiljaa oikealle ja ohjata hitaan sulavasti oikea-vasen-oikea-liikkeellä shikaanista Bridgeen ja itse Woodcoten mutkaan.

Vinttautuminen vasemmalle johtaisi ulosajoon shikaanin terävyyden ja kanttarien takia. Lisäksi vasen ajolinja Farm Straightin jälkeen on yleensä erittäin likainen joten ajamista sitä linjaa pitkin ei pidä harkita ellei sitten taistele kilpailun voitosta, halua välttämättä ohittaa jotakuta tai mennä varikolle jonne johtava varikkosuora on hyvin kinkkinen ja pieni suora keskellä Kompleksia. Oikealla ajolinjalla ulos ei voi ajaa juuri koskaan oikealla ajotavalla hitaudenkaan takia.

Woodcoten shikaani, Bridge ja Woodcoten mutka yhdistettynä eli Kompleksina on radan hitain paikka jossa hitaimmillaan vauhtia on 100 kilometriä tunnissa ja parhaimmillaankin 150 kilometriä tunnissa. Jopa nopeamminkin Kompleksin voi ajaa, mutta silti se muodostaa radan ainoan todella hitaan paikan.

Kaikkiaan siis tämä 8-11 mutkaa Kompleksin mukaan lukien muodostaa Silverstonen mikä on Grand Prix-ratana kertakaikkisesti huikea!
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Perjantain osalta Silverstonessa satoi. Satoi taukoamatta ja ajoittain vedenpaisumusluokassa. Sen verran paljon satoi vettä, että lopulta vesisateet hirvittävinä määrinä aiheuttivat koko aikataulujen muuttamisen. Puolentoista tunnin Vapaasta Harjoituksesta tuli lopulta vain 20 minuutin mittainen sessio reippaan lyhentämisen ja pitkien taukojen jälkeen ja vain ajan nollaukset olivat ainoa tauko eli 5 minuuttia Vapaan Harjoituksen päättymisen jälkeen alkoi tavallisen taukoajan sijaan välittömästi tunnin mittainen Virallinen Harjoitus.

Koska Virallinen Harjoitus alkoi lähes välittömästi 20 minuutin Vapaiden Harjoitusten jälkeen poikkeusaikataulussa niin juuri kukaan ei tuntunut oppineen autosta yhtään mitään. Keke Rosberg tuntui olevan elementissään vaihtelevissa keliolosuhteissa joissa rata oli ajoittain märkä selvästi ja parhaimmillaankin kuivuva. Rosberg ajoi välittömästi session nopeimmaksi kun muut huippukuljettajat joutuivat hakemaan aikaansa pitkään ja hartaasti.

Rosbergin aika oli 1.06.107, Alain Prost oli toinen ajalla 1.06.308, Ayrton Senna oli kolmas ajalla 1.06.324, Michele Alboreto oli neljäs ajalla 1.06.793, Elio de Angelis oli viides ajalla 1.07.581, Teo Fabi oli ajanut vuorostaan uskomattomalla tavalla kuudenneksi parhaan aikansa Rosbergin malliin. Fabin aika oli 1.07.678, Niki Lauda oli seitsemäs ajalla 1.07.743, Stefan Johansson oli kahdeksas ajalla 1.08.169, Derek Warwick oli yhdeksäs ajalla 1.08.238 ja kärkikymmenikön täydensi Riccardo Patrese ajalla 1.08.384 ja sijalla kymmenen.

11:sta oli Nelson Piquet ajalla 1.08.933, 12:sta oli Nigel Mansell ajalla 1.09.080, 13:sta oli Thierry Boutsen ajalla 1.09.413, Marc Surer oli 14:sta ajalla 1.09.572, Gerhard Berger oli 15:sta ajalla 1.09.870, Patrick Tambay oli 16:sta ajalla 1.09.898, Manfred Winkelhock oli 17:sta ajalla 1.10.299, Martin Brundle oli 18:sta ajalla 1.10.718 ja Jacques Laffite oli 19:sta ajalla 1.10.756.

20:s oli Eddie Cheever ajalla 1.11.072, 21:s oli Andrea de Cesaris ajalla 1.11.082, 22:s oli Philippe Alliot ajalla 1.11.162, 23:s oli Philippe Martini ajalla 1.13.645, 24:s oli Piercarlo Ghinzani ajalla 1.16.400 tasan ja kaksi viimeistä sijaa 25 ja 26 menivät Stefan Bellofille ja Jonathan Palmerille ajoilla 1.17.009 ja 1.17.856.
 
Ylös