Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Nürburgring 4.8.1985

Kisan lähtötunnelmat olivat kuivia ja hieman odottavan tylsän oloisia. 45 500 katsojaa jopa 150 000 katsojaa vetävillä katsomoilla oli äärimmäisen vähän vaikkakin edes sentään vähän enemmän viime vuoden katastrofiin nähden oli katsojia tullut paikan päälle. Teo Fabi ja Stefan Johansson tekivät selvät virheet ajamalla liian kovan lämmittelykierroksen jolloin renkaisiin ei tullut lämpöjä tarpeeksi.

Lopulta upean kirjavan värinen Saksan Lipun värein koristeltu Porsche 944 Turbo Course Car Carlos Reutemannin ajamana ja Mercedes-Benzin 190E AMG Medical Car olivat ruudukon takana yhdessä Mainosautona toimineen BMW 635CSi:n kanssa. Valon vaihduttua vihreäksi Fabi ja Johansson saivat huonot lähdöt ja Michele Alboreto otti hyvän lähdön vain osuakseen Johanssonin kanssa yhteen. Andrea de Cesaris kolaroi ja keskeytti. Tosin syy ei ollut hänen vaan tallikaveri Jacques Laffiten joka hänet kolari ensimmäisen kierroksen taistelussa.

Ayrton Senna selvisi viitospaikalta kärkeen hienon lähdön ottaneena. Kilpailun ja muutenkin yleensä kauden 1985 virallisen helikopteripilotin Henri Pescarolon lennättämä helikopteri alkoi pian välittää jotain aivan uutta siihen aikaan eli Francois Hesnaultin kamera-auton tuomia incar-kamerakuvia kotikatsomoihin ympäri maailmaa.

Myös Suomessakin television Juha Jokisen selostamasta koostelähetyksestä käsin tätä pystyi seuraamaan. Fabin kytki luistatti liikaa ja pian se vaurioitui kasipaikalla. Johanssonille tuli rengasrikko ja hän meni varikolle ja renkaanvaihto kesti järkyttävät 20 sekuntia ensimmäisellä kierroksella. Johansson otti AA-seokset ja aikoi ajaa kisan loppuun.

Järjestys oli siis Senna, Keke Rosberg, Alboreto, Elio de Angelis, Alain Prost, Nelson Piquet ja Nigel Mansell. Rosberg siirtyi johtoon kun puolitoista kierrosta oli ajettu, mutta ei kyennyt luomaan selvää ja tuntuvaa eroa Sennaan. Toisaalta taas kaksikko Rosberg-Senna olivat vuorostaan jo heti aivan omilla luvuillaan erossa muista. Kierroksella 3 Philippe Alliot aloitti pitkän varikkokäyntien päivätyönsä teknisen vian korjauksessa.

Ensimmäinen pysähdys kesti 15 sekuntia, mutta tuolloin vielä Alliot ei halunnut vaihtaa renkaita. Kierroksella 5 tuli sitten seuraava ja tällä kertaa vian korjailu kesti minuutin verran ja nyt Alliot halusi ottaa Pirellin Kovat renkaat maaliin pääsyä varten. Hän myös sai ne. Kierroksella 6 Alliot vieraili taas varikolla ja korjailu kesti nyt 2 minuuttia. Ja vielä kerran Alliot tuli varikolle kierroksella 7 ja nyt hänen vikansa korjailu kesti 3 minuuttia. Kierroksella 8 Alliot keskeytti kilpailunsa, mutta ei ehtinyt ajaa autoaan harmittavasti varikolle asti.

Toisaalta tallin tapaa toimia piti ihmetellä kun jo viimeisellä pysähdyksellä viimeistään olisi jo pitänyt jättää auto siihen niin pitkän korjailun ja erittäin hitaan käynnistymisenkin takia. Öljyvuoto oli myös syyllinen keskeytykseen vaikka varsinaisesti öljynpaineet olivat laskeneet jo monta kierrosta ennen sitä.

Kierroksella 7 ja siihen mennessä Francois Hesnault oli kilpailun häntäpään kiistaton kuningas ja oli nousemassa jo mukaan alempaan tai jopa varsinaiseen keskikastiin taistelemaan. Rohkaisevasti Hesnault oli ohittanut Jonathan Palmerin ja vauhtia tuntui olevan enemmän kuin missään vuoden 1985 Brabhamin ajan kilpailussa oli ollutkaan ja lisäksi suoritukset alkoivat tuoda mieleen vuoden 1984 Ratojen Sinisen Ritarin.:alppu: Palmerin ohitus ikuistettiin onboard-kameran kuviinkin. Palmer keskeytti kierroksella 8 varikolle.

Riccardo Patrese ehti käydä kierroksella 7 varikolla 2 minuutin korjauskäynnillä jolloin hänelle annettiin A-seokset AA-seosten sijaan maaliin pääsyä varten. Nekin olisivat saattaneet riittää, mutta Patrese keskeytti kierroksella 8 vaihdelaatikkovikaan. Manfred Winkelhock keskeytti moottorivikaan myös kierroksella 8 ja Hesnaultin hyvin alkanut kisa päättyi erittäin murheellisesti kytkinvikaan. Hänelle ei myöskään Nürburgringin lisäksi oltu hirvittävästi luvattu lisäajoja vaikka toki ranskalainen niitä kovasti yritti vielä saada myöhemminkin kaudelle 1985.

Kärjessä Rosberg ja Senna ajoivat rauhassa ja muut kamppailijat Alboreto, Prost ja de Angelis kamppailivat kolmospaikasta. Lisäksi Mansell ohitti Piquetin ja Johansson oli noussut kaikessa hiljaisuudessa jo takaisin seiskapaikalle. Ilman erittäin epäonnista tilannetta tallikaverin kanssa lähdössä ja korjausvarikkokäyntiä renkaanvaihdon ohella Johansson olisi voinut ajaa kisavoitosta sillä tahdilla mitä muuten ajoi.

Kierroksella 15 Marc Surer keskeytti varikolle moottoririkkoon ja Rosberg menetti johtonsa Sennalle Dunlop-mutkassa. Patrick Tambay ajoi ulos viimeisessä mutkassa, osuen seinään ja keskeyttäen kierroksella 19 ja Derek Warwick keskeytti kierroksella 26 varikolle sytytysvikaan.

Sitä ennen Piquet keskeytti kierroksella 23 moottoririkkoon. Senna keskeytti myös johdosta varikolle samalla kierroksella 26 kuin Warwick. Rosberg siirtyi uudelleen kärkeen 10 sekunnin erolla Alboretoon ja järjestys oli nyt siis Rosberg, Alboreto, Prost, de Angelis, Mansell, Fabi ja Johansson. Välillä paikaksi vaihtui vain Johansson Fabin sijaan, mutta muuta ei radalla tapahtunut. Kierroksella 29 Fabin kisa oli ohi voimansiirron hajottua jolloin jo muutenkin vaurioitunut kytkin hajosi ja vaihdelaatikko vaurioitui liikaa jatkamista varten.

Ennen varikkopysähdyksiä kilpailusta vaikutti tulevan vuoden 1984 toisinto ja ilman pysähdyksiä myös vuoden 1985 kisassakin nähtäisiin todennäköisesti huonoja otsikoita ja kisasta valitettaisiin tylsyyden huippuna pitkään. Niki Lauda käväisi varikolla kierroksella 32 noustuaan viimein itsekin lähelle pistesijoja.

Pysähdys kesti valitettavasti hyvin katastrofaaliset minuutin ja 3 sekuntia kun renkaita ei millään saatu kiinnitetyksi ja nosturi luiskahti pahoin vaurioittaen Laudan auton pohjaa.:wall: Lauda sai A-seokset maaliin ajamista varten, mutta hän oli 12:sta pysähdyksen jälkeen mikä tosin oli pieni ihme sillä hän olisi voinut olla vaikka aivan viimeinen.:frank:

Kierroksella 33 Thierry Boutsen kävi renkaanvaihdossa ja pysähdys kesti 10,5 sekuntia. Boutsen sai A-seokset maaliin ajamista varten. Alboreto kävi varikolla kierroksella 34 kärkiryhmästä ja pysähdys kesti 10 sekuntia. Alboreto ajoi uudella sarjalla B-seoksia loppuun asti. Kierroksella 35 Huub Rothengatter keskeytti varikolle ja Eddie Cheever kävi muuten vain varikolla.

Cheeverin pysähdys kesti 11 sekuntia ja Cheever sai A-seokset maaliin pääsyä varten. Maailmanmestaruushaaveet de Angelikselta vaikeutuivat huomattavasti ja tuntuivat katoavan lähes savuna ilmaan kun italialainen keskeytti kierroksella 40 moottoririkkoon. Stefan Bellof meni varikolle kierroksella 40 ja hänen pysähdyksensä kesti 12,33 sekuntia. Bellof sai B-seokset maaliin ajamista varten. Cheeveriltä hajosi kierroksella 45 turboahdin ja hänen kilpailunsa oli ajettu. Cheever keskeytti.

Martin Brundle kävi varikolla kierroksella 49, mutta lopulta pysähdyksen aikana tapahtunut tekninen vika ja sen korjaus saivat pysähdyksen kestämään 13 sekunnin lisäksi myös 4 kierrosta. Kierroksella 40 Alboreto ja Prost olivat jo saavuttamassa Rosbergia ja kierroksella 45 olivat jo lähes kiinni hänessä. Jarruvauriot eri puolilla jarruja joista pahimpana jarrusatulassa vaikeuttivat ajamista ja lisäksi renkaat olivat pahasti kuluneet.

Rosberg putosi pian molempien taakse ja sitten jo Mansellin taakse. Se riitti hänelle ja hän meni kierroksella 57 renkaanvaihtoon. Sekin kesti 18 sekuntia eikä auttanut lopulta mitään jarruongelmaan vaikkakin vauhti parani toki muuten heti paremmilla renkailla. Rosberg sai tavalliset C-seokset maaliin ajamista varten mikä oli aina strategia mikäli varikolla Williamsit joutuisivat käymään loppuvaiheessa kilpailua.

Mansell vuorostaan kärsi myös renkaiden kulumisesta, mutta ei aikonut tulla varikolle. Prostin jarrut olivat myös vioittuneet ja yrittäessään kierroksella 57 ohitusta Alboretosta hän epäonnistui ja sen jälkeen alkoi toivoa vain keskeytystä italialaiselle. Alboreton moottori kävi ylikierroksilla ja savutti, mutta silti se oli kestämässä maaliin asti.

Rosbergin päivä pilaantui kierroksella 61 kun jarrusatula hajosi ja Rosberg ei halunnut ajaa sellaisella autolla jossa sitä ei ollut ja toi auton varikolle keskeyttäen kilpailun. Mansellin turbon paineet laskivat hälyttävästi ja pian Laffite ja jopa Boutsen pääsivät hänestä ohi. Lauda pääsi myös Mansellista ohi kun lopussa britti ajoi alle 1,5 barin paineilla radalla ja suunnilleen yhtä hyvin kierrosajoissa kuin Tyrrellin Cosworthin koneella kilpaillut Brundle...:frown: Johansson oli ollut kuudes, mutta jarruvika iski hänen autoonsa.

Michele Alboreton uran viides voitto maistui toki hyvältä, mutta tuntui olleen vuoden 1982 Las Vegasin ja 1983 Detroitin kilpailun tapaan jälleen hieman kilpailutaktinen tuurivoitto. Ja mikäli se ei sitä ollut niin ei se niistä kaukanakaan ollut. Silverstonen mahdollisessakin 1985 voitossa Ferrari olisi saanut sen onnella. Jatkuvat keskeytykset ja todellisten kilpailun huippunimien keskeytykset tai vauriot varsinkin veivät voitolta paljon.

Alain Prost oli turhauttavasti toinen, mutta Jacques Laffite oli jälleen kolmas Ligierillä ja tällä kertaa pääsi palkintokorokkeellekin.:D Joskin toki Laffitekin oli saavuttanut Silverstonen kolmospaikan tapaan sijoituksensa osin muiden ongelmilla. Thierry Boutsen oli nelospaikallaan erittäin ilahtunut koska viimeksi belgialainen oli saanut pisteitä Imolassa.

Samoin melko ilahtunut oli Niki Laudakin viitospaikastaan ja Nigel Mansell oli aivan viime hetkellä 6:s. Gerhard Berger ja Stefan Bellof ajoivat hyvin tiukan seiskapaikan ja kasipaikan taistelun ja olivat ohittaa Mansellin kuutospaikasta käydyssä viime hetken taistelussa, mutta Berger oli 7:s ja Bellof 8:s. Stefan Johansson oli 9:s, Martin Brundle 10:s, Pierluigi Martini 11:sta kierroksen 62 keskeytyksestään huolimatta ja Keke Rosberg 12:s kierroksen 61 keskeytyksestään huolimatta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitan sitten tähän Nürburgringin tallien ja kuljettajien mietteitä:

McLaren: Alain Prost oli hienosti kolmas Virallisessa Harjoituksessa jarruviasta huolimatta. Niki Lauda oli vasta 12:sta pitkälti ajamisesta perjantaina väärään aikaan radalla. Prost ajoi toiseksi vaikka olisi voinut keskeyttääkin ja se on tärkeää maailmanmestaruuden kannalta. Lauda vuorostaan ajoi hienon kilpailun menettäen kaiken oikeastaan vain huonoon varikkopysähdykseen palkintosijoitusten osalta.

Lauda oli aikeissa ajaa paremminkin, mutta lopulta vitostila oli paras mihin pystyttiin. Lauda sai ensimmäisen kerran pisteitä sitten Imolan ja ensimmäistä kertaa kaudella 1985 molemmat McLarenit ovat pisteillä hyväksytysti maalissa.

Tyrrell: Stefan Bellof oli hieman masentuneen kotiyleisönsä edessä sentään oma energinen itsensä joskin turboautolla ajaminen sujui huonommin kuin hän itse odotti. Bellof oli 12:sta kilpailussa ennen varikkokäyntiään ja sen jälkeen ajaminen oli itsensä selvitystä. Viimeisellä kierroksella pääsi Stefan Johanssonin ohi ja sen jälkeen taisteli vielä Gerhard Bergerin ja Nigel Mansellin kanssa viimeisestä pisteestä. Jäi kasipaikalle.

Martin Brundlen tehtävä radalla oli Bellofin Paul Ricardin kisan ja Silverstonen kisan tapaan toivoton. Cosworth ei vain enää pysty mihinkään. Brundle oli käytännössä koko ajan kisan viimeinen joskin hyötyi hieman kilpailun puolenvälin varikkokäynneistä. Jouduttuaan itse käymään varikolla kaikki edut olivat menneet ja kun vielä autoa piti korjailla niin kisa oli pilalla. 10:s sija oli viimeinen ajamalla ajettu sija maalissa.

Williams: Erikoinen taktiikka käyttää sekarengastusta toimi Nigel Mansellille, mutta ei Keke Rosbergille. Molempien autosta renkaita kulutti myös erilainen kilpailun olemustilanne ja jarruviat. Rosberg joutui taistelemaan ajoistaan eri tavalla kuin Mansell ja sekin pakosti vaikutti enemmän. Mansell oli hyvin pettynyt jo Virallisessa Harjoituksessa.

Silti jo melko pian oli kuudes ja sijat parantuivat Rosbergin mentyä varikolle jo peräti nelospaikalle asti. Sai sentään lopulta myös pisteen siinä missä Rosberg ei toki erittäin hienosta ajosta huolimatta.

Brabham: Hyvin pettyneitä oltiin BMW:n osalta tallin suorituksiin Nürburgringillä. Huonon lähdön saanut Marc Surer ei 16:sta sijaa korkeammalle ehtinyt nousta ennen keskeytystä varikolle ja Nelson Piquet keskeytti kasipaikalta.

Piquet on haukkunut Bernie Ecclestonen ratkaisut tallinsa osalta vääriksi ja hän on huhujen mukaan lähdössä pois tallista ellei saa varmaa ja kunnollista palkankorotusta, Pirellin rengassopimuksen purkamista ja yleensäkin entistäkin selvempää ykköskuskin asemaa. Toki Piquet sai sentään ennen tätä keskeytystä jo kolme pistesijaa ja yhden voitonkin, mutta Piquet oli hyvin pettynyt talliinsa ja se on ollut myös häneen.

RAM: Ongelma tallissa on vain ja ainoastaan se, että se ei nähtävästi pysty alimitoitetulla budjetilla rakentamaan mitään kunnolla kestävää autoa aikaiseksi radalle. Manfred Winkelhock oli 18:sta startin jälkeen, mutta Philippe Alliot ajoi ensin ulos jo kierroksella 2 ennen kuin aloitti pitkän varikkokäyntien vierailusarjansa. Kilpailut olivat lyhyet ja surulliset molempien osalta ja Alliot pysäytti autonsa samalle nurmialueelle kuin Winkelhockin. Surullista.

Lotus: Ayrton Sennalla oli huono Virallinen Harjoitus. Se oli kauden huonoin Virallinen Harjoitus.:eek: Toden totta.:D Sarkasmin termillä määriteltynä noin olikin, mutta Senna ajoi silti itsensä yhdellä ainoalla aikakierroksella viidenneksi. Senna ensin johti, menetti johtonsa Keke Rosbergille, otti sen takaisin kierroksella 16 ja piti sitä aina keskeytykseensä saakka melko hyvässä halussa. Hän olisi kohta tullut varikolle, mutta siltikin hän olisi taas voinut voittaa kilpailun. Tai olla edes palkinnoilla.

Elio de Angelis vietti sijoilla 3-5 suurimman osan päiväänsä lähinnä taistellen Michele Alboreton kanssa ja pääsemättä hänestä ohi. Ja juuri kun oli pääsemässä niin moottorikin hajosi. Ilman hyvää onnea tai lukuisia voittoja ei enää de Angelis aja mestaruudesta vuonna 1985.

Renault: Francois Hesnault pääsi Renaultin testikuljettajan ominaisuudessa radalle ja muutenkin kolmantena kuljettajana. Patrick Tambaylle ja Derek Warwickille Hesnault ei ehtinyt olla avuksi ja tallin mielenkiintoinen yritys ajattaa kolmea autoa kilpailussa oli melkein yhtä surullinen floppi kuin Estorilissa 1984 silloisen La Regien testikuljettajan Philippe Streiffin ajaessa.

Hesnault oli takarivin kuningas ja oli nousemassa ehkä keskikastinkin kuninkaaksi kierrosaikojensa perusteella ennen keskeytystään, Tambay oli vain sijoilla 11-12 ennen keskeytystä ja keskeytti ulosajoistaan toisella ja ratkaisevalla ja Warwick pärjäsi vain vähän paremmin. Tai oikeammin hyvin huonosti. Sähkövika vei hänen ajonsa 14:sta sijalta. Renault on parhaimmillaankin enää vain kolmanneksi paras talli ja sijat 5-6 tuntuvat jo olevan sille parasta mitä voi saavuttaa. Huonoimmillaan ajetaan kilpaa melkein RAM:n kanssa.:eek:

Arrows: Rohkaiseva kisa Jackie Oliverin johtamalle tallille. Keskinkertainen Virallinen Harjoitus vaihtui hyvään kisaan. Thierry Boutsen toi nelospaikalla pisteet kotiin ja Gerhard Bergerkin melkein. Jäi kuitenkin pisteettömälle seiskapaikalle.

Toleman: Uskomaton paalupaikka tallille joka joutui jättämään kauden kolmen ensimmäistä kilpailua kokonaan väliin!:alppu: Toisaalta lauantain sadekeli takasi sen kun perjantaina kärkitalleilla oli omat huolensa, mutta silti se ei ole mitään siltä poiskaan. Teo Fabin mahdollisen menestyspäivän pilasi kytkin. Talli on mielissään edistymisestään näin nopeasti ja Pirelli on innostunut tallin osaamistyöstä uudelleen. Ehkäpä toinen autokin nähdään pian radalla?

Alfa Romeo: Surkuhupaisin talli tällä hetkellä Renaultin ohella sarjassa vakavista talleista puhuttaessa. Talli hylkäsi vuoden 1985 automallinsa kokonaan ja siirtyi vuoden 1984 automalliin uudelleen päivitettynä. Tosin Riccardo Patrese ajoi vahvan ysipaikan kun taas Eddie Cheever oli 18:sta Virallisessa Harjoituksessa.

Kierrokset 1-6 Patrese ajoi joko ysipaikalla, sen paremmalla puolella tai huonommalla puolella, mutta silti pisteiden ulkopuolella. Sittemmin keskeytti. Cheever oli peräti 10:s ennen keskeytystä. Murheellinen näky on ollut Alfa Romeon talli koko vuonna joskin Alfa Romeon automalli 184TB näyttää paremmalta ulkoisesti kuin Alfa Romeon 185T.

Osella: Huub Rothengatter toi isot rahat ja korvasi Piercarlo Ghinzanin. Niiden pitäisi riittää kaikkiin kisoihin tai siten niin, että Adelaideen tulee vielä joku uusi nimi tai sitten nimellisen rahan tuova Ghinzani. Ajoi nyt ensimmäistä kertaa Nürburgringillä kun vuonna 1984 ei päässyt ajamaan Spiritin toista autoa. Ajoi koko päivän kolmanneksi viimeisenä kunnes keskeytti. Sen pituinen se.

Ligier: Jacques Laffite ajoi hienon kisan vaikkakin pilasi Andrea de Cesariksen kisan kolaroiden hänet lähdössä. Kolmospaikka monien ohitusten ja taistelujen jälkeen oli hieno suoritus. Ja olisi ollut ainutlaatuisempi kisaelämys mikäli niitä olisi tullut oikeastikin paria-kolmea tärkeintä huomioimatta.:frown: Andrea de Cesariksen ja tallin välit ovat jostain syystä kiristyneet viime aikoina puolin toisin. Ajoittain pahastikin.

Ferrari: Stefan Johansson ajoi uransa parhaan Virallisen Harjoituksen, mutta ei kyennyt hyödyntämään sitä ja Andrea de Cesariksen tapaan ainakin osittain tallikaveri Michele Alboreto pilasi kisan kolarillaan. Johansson jäi melkein kierroksen jälkeen, mutta ajoi sittemmin edes hienon kisan.

Tosin seiskapaikan ulosajo lopetti ajohalut ruotsalaiselta loppuvaiheessa kilpailua. Alboreto taas otti voiton ja kasvatti MM-johtoa viiteen pisteeseen. Valitettavasti Alain Prost oli toinen kilpailussa eikä keskeyttänyt kuten siltä olisi näyttänyt.

Minardi: Pierluigi Martini kolaroi perjantain Vapaissa Harjoituksissa ja ei voinut moottorivian takia osallistua Viralliseen Harjoitukseen. Taisteli lähinnä Huub Rothengatterin ja Martin Brundlen kanssa. Oli päästä ensimmäistä kertaa maaliin, mutta keskeytti. Sai silti tallin ensimmäisen sijoituksen sijalla 11.

Zakspeed: Talli oli mediahuomion keskipiste läpi viikonlopun, mutta loppumattomat ongelmat rajoittivat Jonathan Palmerin ruutuun 24. Palmer hävisi häntäpään kuninkuustaiston Francois Hesnaultille ja keskeytti hyvin pian tämän jälkeen. Talli alkaa olla taantumaan päin, mutta osakausiluonteisena kausi 1986 on tallin oikea näytönpaikka.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan seuraavaksi tulokset Nürburgringin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Michele Alboreto Ferrari 67 1.35.31.337/191,147 km/h
2. Alain Prost McLaren-TAG 67 + 11,661
3. Jacques Laffite Ligier-Renault 67 + 51,154
4. Thierry Boutsen Arrows-BMW 67 + 55,279
5. Niki Lauda McLaren-TAG 67 + 1.13.972
6. Nigel Mansell Williams-Honda 67 + 1.16.820
7. Gerhard Berger Arrows-BMW 66 + 1 kierros
8. Stefan Bellof Tyrrell-Renault 66 + 1 kierros
9. Stefan Johansson Ferrari 66 + 1 kierros
10. Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 63 + 4 kierrosta/polttoaine loppu
11. Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 62 + 5 kierrosta/moottori
12. Keke Rosberg Williams-Honda 61 + 6 kierrosta/jarrusatula

Keskeyttäneet

Eddie Cheever Alfa Romeo 45 moottori

Elio de Angelis Lotus-Renault 40 moottori

Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 35 vaihdelaatikko

Teo Fabi Toleman-Hart 32 kytkin

Ayrton Senna Lotus-Renault 26 moottori

Derek Warwick Renault 26 sähkölaitteet

Nelson Piquet Brabham-BMW 23 turboahdin

Patrick Tambay Renault 19 ulosajo

Marc Surer Brabham-BMW 15 moottori

Manfred Winkelhock RAM-Hart 8 moottori

Riccardo Patrese Alfa Romeo 8 vaihdelaatikko

Francois Hesnault Renault 8 kytkin

Philippe Alliot RAM-Hart 8 moottorin öljynpaineet ja öljyvuoto

Jonathan Palmer Zakspeed 8 moottori ja virransyöttölaturin jakohihnan löystyminen

Andrea de Cesaris Ligier-Renault 0 kolari Laffiten kanssa

Kilpailun nopein kierros: Niki Lauda McLaren-TAG 1.22.806 kierros 53 197,464 km/h
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä MM-sarjan pistetilanne 9/16 osakilpailun jälkeen:

1 Michele Alboreto Italia 46 pistettä

2 Alain Prost Ranska 41 pistettä

3 Elio de Angelis Italia 26 pistettä

4 Keke Rosberg Suomi 18 pistettä

5 Stefan Johansson Ruotsi 16 pistettä

6 Nelson Piquet Brasilia 13 pistettä

7 Patrick Tambay Ranska 11 pistettä

8 Jacques Laffite Ranska 10 pistettä

9= Ayrton Senna Brasilia 9 pistettä

9= Thierry Boutsen Belgia 9 pistettä

11 Nigel Mansell Iso-Britannia 6 pistettä

12 Niki Lauda Itävalta 5 pistettä

13= Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

13= Derek Warwick Iso-Britannia 4 pistettä

15= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

15= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

17 Marc Surer Sveitsi 1 piste
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Tässä tallikilvan tilanne 9/16 MM-osakilpailun jälkeen:

1 Ferrari Italia 62 pistettä

2 McLaren Iso-Britannia 46 pistettä

3 Lotus Iso-Britannia 35 pistettä

4 Williams Iso-Britannia 24 pistettä

5 Renault Ranska 15 pistettä

6 Brabham Iso-Britannia 14 pistettä

7 Ligier Ranska 13 pistettä

8 Arrows Iso-Britannia 9 pistettä

9 Tyrrell Iso-Britannia 4 pistettä
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Kesäkaudella 1985 Keke Rosbergia oltiin viety lukuisiin eri talleihin pois Williamsilta vaikka myös optiovuodesta 1986 sinnikkäät pitivät kiinni. Tallipaikkojen spekulointi oli suomalaisittain kaikkien aikojen korkeimmissa luvuissa.

Useimmat uskoivat Rosbergin olevan menossa Ferrarille koska Il Commendatore Enzo Ferrari oli suostunut antamaan periksi Rosbergin henkilökohtaisten sponsorisopimusten suhteen ja lisäksi Enzo tarjosi hänelle kautta aikojen suurinta Ferrari-kuljettajan sopimusta lehtien mielipiteistä riippuen joko vuotta kohti tai sitten kahta vuotta kohti sillä Enzo Ferrari halusi hänet tallinsa vuosiksi 1986 ja 1987.

Joko vuotta tai kahta vuotta kohti hänen palkkiosummansa oli vaihtelevasti 4-6 miljoonaa dollaria eli suurimmillaan jopa 8-12 miljoonaa dollaria kahdelta vuodelta. Se taas suurimmillaan markkamääriä laskien tarkoitti 84 miljoonaa silloista Suomen Markkaa. Pienimmilläänkin 56 miljoonaa Suomen Markkaa.

Muina vaihtoehtoina Williamsin viimeisen optiovuoden lisäksi monet pitivät Team Haasin ison rahan tallia, Benettonin alkaessa mahdollisesti tukemaan valtavalla rahalla Tolemania tai sitten McLarenia. Muut tallit eivät juuri kiinnostusta herättäneet. Rosberg itse yritti päästä kaikin keinoin vain McLarenille. Williamsille hän jäisi vuodeksi 1986 vain mikäli paikkaa ei kerta kaikkiaan McLarenille olisi löytynyt.

Huonoimmillaan Rosberg mietti uransa lopettamisen aikaistamistakin vuodella sillä muut tallit kuin McLaren tai aivan loppupelissä Williams ei vain kelvanneet hänelle enää. Häntä niin huvitti kuin myös ärsytti suomalaislehtien spekuloinnit sillä kulissien takana päätökset oli tehty jo todella pitkä aika sitten.

Niki Lauda vuorostaan valitsi uransa lopettamisen paljastamiseksi juurikin kotikilpailunsa Itävallan vaikka oli jo salaisesti aikonut lopettaa jo pitkän aikaa sitten. Kaikki tavoitteet mitä hän oli tullut saavuttamaan tehtyään paluun lajiin vuonna 1982 oli saavutettu kolmannen maailmanmestaruuden muodossa vuonna 1984 eikä hän enää halunnut jatkaa ajamista sen enempää.

Vielä vähemmän kun ei edes mestaruuden puolustus ollut sujunut. Ja kun ei Ron Dennisinkään kanssa olleet välit enää kunnossa jatkuvien palkkakiistojen takia. Itävallan lopettamisesta eteenpäin Dennisin ja Laudan suhteissa oli ajoittain hyvin koettelevan jäinen tunnelma jota eivät parantaneet Laudan jatkuvat piikittelyt tallin suuntaan enemmän tai vähemmän vaikka Lauda oli toki vain formulan virallinen lausuntoautomaatti ajoittain.:eek:

Elokuussa 1985 Rosberg ja manageri Ortwin Podlech tekivät Tähtien Kisan ja siitä tuli menestys vaikka osasyy saattoi olla myös nuorison suosimassa Dingossa joka oli esiintymässä paikan päällä.

11.8.1985 moottoriurheilumaailma kohtasi menetyksen kun Manfred Winkelhock kolaroi kuolettavasti Mosportissa Urheiluautojen MM-Sarjan osakilpailussa Kanadassa. Winkelhock tosin lopullisesti menehtyi tajuihinsa tulematta hengenpelastukseksi tehdyn leikkauksen komplikaatioissa vuorokausi kolarin jälkeen 12.8.1985. Suomessa asiasta tiedotettiin lopullisesti vasta 14.8.1985 vaikka epävirallinen tieto Winkelhockin kuolemasta oli ollut tiedossa kauemminkin ja 13.8.1985 hänet oli jo erittäin myöhään yöllä kuulutettu kuolleeksi.

Winkelhockin kuolema sai RAM:n nostamaan Philippe Alliotin ykköskuljettajaksi tallissa ja ottamaan sinne maksukuljettajana ennenkin toimineen Kenneth Kenny Achesonin jonka edellinen ajo oli ollut 12:sta sijaan päättynyt Etelä-Afrikan Grand Prix vuosimallia 1983 kun vuodeksi 1984 ei Acheson ollut päässyt sopimukseen minkään tallin kanssa järkevästi. Vuosina 1984-1985 Acheson oli ajanut pääasiallisesti Japanin F2-sarjaa.

Acheson oli tosin jo ennen Winkelhockin kuolemaa testannut tallille hieman maksutestien muodossa. Maailmanmestaruustaistelu vaikutti menevän vain kahden miehen kaksintaisteluksi eli Michele Alboreton tai Alain Prostin väliseksi taisteluksi. Elio de Angelikselle keskeytys Nürburgringillä oli ollut mestaruuden kannalta tuhoisa isku. Ja jos ei ollut niin de Angeliksella oli nyt paras mahdollinen paikka osoittaa se isku tyhjäksi. Viimeinen suuri ilonaihe oli Tolemanin osalta se, että talli sai Benettonilta enemmän sponsorirahaa jolloin se pystyi saamaan ongelmatekniset lakipykälät tyhjiksi ja samalla saamaan toisenkin auton toisellekin kuljettajalle käyttöön.

Pirelli suostui antamaan renkaat myös toiseenkin autoon ja kaikkiaan hieman huvittavasti Alex Hawkridgen ja Mario Mezzanotten välit olivat reilusti parantuneet ainakin näennäisesti. Tolemanin toiseksi kuljettajaksi löytyi 1.8.1985 ajettujen ja Pat Symondsin tarkkaan valvottujen näyttöajojen jälkeen hyvin täpärästi Piercarlo Ghinzani joka täytti niin Benettonin kuin Pirellin omat suositukset tallin osalta olemalla myös italialainen ja ennen kaikkea se tuorein ja eniten ajanut kisaehdokas.

Katkerimmat ulosjääneet kuljettajat monista ja lähes lukemattomista määristä ehdokkaita olivat ehdottomasti Roberto Moreno Brasiliasta ja Jan Lammers Hollannista joskin Lammers oli ollut ehdolla Osellallekin ennen kuin Huub Rothengatter tuli rahasäkkeineen tielle. Ghinzanin osalta oli nyt erittäin mielenkiintoista nähdä se, että mihin hän pystyisi paremman tallin autolla kuin vain häntäpään Osellalla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Nelson Piquet oli vuorostaan menossa Williamsille, Derek Warwick mahdollisesti Lotukselle, Ligierille tai Tyrrelille Patrick Tambayn tapaan mikäli Renault vetäytyisi vuonna 1985 vuoden lopuksi F1:stä, Keke Rosberg oli menossa McLarenille ja viimeisimpänä miehenä Elio de Angelis oli lähdössä pois Lotukselta kohti Brabhamia. Monenlaista tallispekulointia oli siis liikkeellä vuonna 1985 elokuussa ennen Itävallan Österreichringin kilpailua.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Itävallan Grand Prix Österreichring

Päivämäärä: 18.8.1985

Rata: Österreichring (Myös Zeltegin nimellä rata tunnetaan vaikka alkuperäiseen Zeltwegiin verrattuna profiili on aivan erilainen.)

Radan pituus: 5,942 kilometriä

Kilpailun pituus: 52 kierrosta tai 308,984 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Pilvinen ja ennen pitkää selkeän aurinkoinen.

Yleisöä: 75 000 katsojaa

Itävallan Grand Prixin ympärillä näytti pyörivän kirous joka ei sallinut maan omien kuljettajien voittaa kilpailua koskaan. Niinä 14 kertana jolloin ennen kautta 1984 Itävallassa oli ajettu MM-pisteistä, ei Jochen Rindtikään kuin Niki Laudakaan ollut onnistunut voittamaan kilpailua kotonaan, paalupaikaltakaan. Vuonna 1984 15:sta kerta tuotti kaivatun lopputuloksen. Itävalta sai nauttia kolmesta kuljettajastaan eli Gerhard Bergeristä, Jo Gartnerista ja Niki Laudasta radalla, mutta ennen kaikkea Niki Laudan voittaminen hajoamassa olevalla autolla kotiyleisön edessä aiheutti melkoisen huuman minkä voi ymmärtää varmasti todella hyvin.

Vuonna 1985 Lauda ilmoitti lopettavansa uransa ja ainakin sen vastineeksi mies antoi yleisölle näytöksen vailla vertaa. Tai ainakin yritti antaa sillä Itävallan kotivoitot eivät saaneet jatkoa. Lisäksi vain Gerhard Berger oli nyt Laudan kanssa kisailemassa sillä Jo Gartner ei enää kisaillut.

Österreichring ratana Steiermarkin maakunnassa ihanan maaseudun ja vuoriston keskellä on erittäin upea. 200 kilometriä Wienistä lounaaseen sijaitseva alue on muutenkin luonnonkaunista seutua. Ennen Österreichringiin tuloa ajettiin Zeltwegin varsinaisella radalla eli Flugplatzilla.

Lentokenttä nimensä mukaisesti ei tuonut jännitystä toivotulla tavalla ja kiinnostuksen ollessa vähäistä ja ajajienkin tylsistyessä Itävallan autoliiton järjestäjillä tuli kiire löytää uusi paikka f1:lle maassa. Suunnitellun vuoden 1965 Grand Prixin peruuntuminen johtui myös kuljettajien ja tallien starttirahakiistasta järjestäjien kanssa. Vuonna 1964 Flugplatzilla Jochen Rindt ajoi ensimmäisenä itävaltalaisena kuljettajana f1-autoa. Kilpailun voitti Lorenzo Bandini, Richie Ginther oli toinen ja Bob Anderson kolmas.

Kuljettajat ovat sanoneet sen olevan nykypäivänä maailman kaunein kilparata ja Alain Prost on jopa vaatinut, että f1:stä ei milloinkaan tätä rataa otettaisi pois kalenterista. Ainoastaan muutettaisiin ajan myötä. Aika tosiaan on jo kalvanut rataa.

Rataan turvallisuusviranomaiset eivät ole tyytyväisiä.

Vuonna 1970 uusi hieno ja valkoista puhtautta hohtava rata oli nykyaikaisimpia, turvallisimpia ja uusimpia ratoja, mutta vuosi vuodelta rata on alkanut käydä jo ahtaaksi ja hyvin vaaralliseksi rakennusten kellastumisen ohella. Kellastuminen haittaa kovasti median jäseniä.

Myöskään selostuskopit eivät ole tiloissa mistään kotoisin. Kuumuus oli jälleen kauden 1984 tapaan harvinaisempi ilmiö johtuen kenties kilpailun siirtämisestä myöhemmälle osalle elokuuta tavallisesti hieman aikaisempaa pidettävälle päivämäärälle ja Saksan osakilpailun jälkeen ajettavaksi.

Silloin on usein lämpimintä aikaa. Ikävä kyllä vuoriston läheisyydestä johtuen sää on usein tehnyt tepposet kilpailun järjestäjille. Kaunis sää kun voi muuttua hetkessä rankkasateeksi. Jännitystäkin Itävallassa on aina riittänyt. Vuoden 1970 kilpailussa Ferrarin ylivoimaa lukuunottamatta kilpailu oli muutoin erittäin mielenkiintoinen. Jacky Ickx ja Clay Regazzoni veivät nimiinsä kaksi ensimmäistä sijaa Ickxin voittaessa, mutta Brabhamin Rolf Stommelen ajoi kolmanneksi yksityisellä Brabhamilla joka oli ostettu Auto Motor Und Sportin sponsorirahalla. Ja olisi ilman Ferrarien ylivoimaa voittanut kilpailun.

1971 kilpailussa Jo Siffert voitti, Emerson Fittipaldi oli toinen ja Tim Schenken kolmas. Jackie Stewart sai valtavasta kolarista mustelmat ja haavat käteen, mutta oli silti maailmanmestari tuolloin. Vuoden 1972 kilpailussa Emerson Fittipaldi voitti, Denny Hulme oli toinen ja Peter Revson oli kolmas. Vuoden 1973 kilpailussa Ronnie Peterson voitti, toiseksi tuli Jackie Stewart ja kolmanneksi tuli Carlos Pace.

Vuoden 1974 kilpailussa voitti Carlos Reutemann, Denny Hulme oli toinen ja James Hunt kolmas. Vuoden 1975 Itävallan Grand Prix vei harjoituksissa kahden ratavalvojan hengen ja Mark Donohue kuoli kolme vuorokautta myöhemmin kolarin jälkeen. Vost-Hugelia tiukennettiin vuodeksi 1976 ja lopullisesti vuonna 1977 siihen lisättiin shikaani joka myös Hella-Lichtinä tunnetaan.

Vuoden 1975 Itävallan kilpailu keskeytettiin kierroksella 29 lopullisesti muutamien tallien napinasta huolimatta. Siinä kisassa voiton ja puolikkaat pisteet korjasivat Monzan Gorillana tunnettu Anderstorpin Beta-mies Vittorio Brambilla, James Hunt ja lahjakas Tom Pryce.

Vuosina 1976 ja 1977 voittajiksi selviytyivät John Watson Penskellä ja Alan Jones Shadowilla. Watson menetti myös partansa vedonlyönnin seurauksena. Toiseksi kauden 1976 ja 1977 kilpailuissa selviytyivät Jacques Laffite ja Niki Lauda ja näiden kausien osalta kolmanneksi selvisivät Gunnar Nilsson ja Hans Joachim Stuck. Vuonna 1978 tasapohjalla pääsi ilman pahempia jarrutuksia talla pohjassa useassa paikassa radan läpi, mutta kauteen 1982 mennessä tämäkin oli muuttunut.

Useissa paikoissa oli pakko jarruttaa huolimatta muuten radan erittäin nopeasta luonteesta. Kauden 1983 aikana maaefektin poistuttua radalla voi jälleen yrittää enemmän sankaritekoja sen nopeasti kaunista maalaismaisemaa leikkaavissa loivissa mutkissa. Samalla kuljettajien pelot ohituspaikkojen vähentymisestä maaefektin poistuessa osoittautuivat turhiksi.

Tänä vuonna lähtöruudukossa oli vain ainoastaan pelkkiä turboautoja. Toista kertaa sitten 1967 Monacon Grand Prixin edes yksikään Cosworthia käyttänyt kuljettaja ei ollut lähtöruudukossa.

Vuoden 1978 kilpailun aikana sää pakotti kisailijat varikolle jo 7 kierroksen jälkeen, mutta 45 minuutin tauon jälkeen kisaa voitiin jatkaa samoista asemista ja niin kilpailun voitti tuolloin viimeistä kertaa tietämättään Ruotsin Ronnie Peterson. Muut palkinnot keräsivät Patrick Depailler ja uransa ensimmäistä kertaa korokkeelle juhlimaan päässyt Gilles Villeneuve. Vuonna 1979 Itävallan Grand Prixin voitti Alan Jones, Gilles Villeneuve oli toinen ja Jacques Laffite kolmas.

Lähes kuusi kilometriä pitkä ja mäkinen Österreichring on kauden radoista keskinopeudeltaan nopein. Vuoden 1980 voittaja näin esimerkiksi eli Jean-Pierre Jabouille, piti vajaan puolentoista tunnin mittaisessa kilpailussa keskinopeutenaan yli 223 kilometrin tuntivauhtia. Siinä kilpailussa Jabouille voitti aivan juuri ja juuri Alan Jonesin ja kolmanneksi tuli Carlos Reutemann.

Ne olivat hänen rikkinäisen kautensa ainoat pisteet ja viimeiset koko hänen urallaan. Lisäksi luotettavuudesta kertoi sekin, että ne olivat hänen ensimmäiset pisteensä sitten Dijonin 1979 voiton jälkeen. Kauden 1981 Itävallan kilpailun voitti Jacques Laffite, Rene Arnoux oli toinen ja Nelson Piquet kolmas. Kaudella 1983 voittaja Alain Prost ajoi suurin piirtein samaa nopeutta kilpailussa kuin Jabouillekin eli hieman yli 223 kilometrin keskituntinopeutta.

Samaa vauhtia kilpailun ajoi läpi myös Niki Lauda kaudella 1984, mutta tänä vuonna Alain Prost ajoi 231,132 kilometrin tuntinopeutta. Tällä kaudella Aika-ajojen keskinopeuden kehitys on ollut vuorostaan uskomatonta tekniikan kehityksestä johtuen. Kaudella 1981 Rene Arnoux ajoi paalupaikan aikaan 1.32.018 ja keskinopeus kierrokselle oli 231,6 kilometriä tunnissa.

Kaudella 1982 Nelson Piquet ajoi paalupaikan aikaan 1.27.612 ja keskituntinopeus kierrokselle oli jo 243 kilometriä tunnissa. Kauden 1983 kilpailussa Patrick Tambay ajoi 238,1 kilometrin keskituntinopeudella ajan 1.29.871. Kauden 1984 kilpailussa Nelson Piquet ajoi paalupaikan ajalla 1.26.173 ja keskituntinopeus oli 248,236 kilometriä tunnissa.

Kauden 1985 kilpailussa Alain Prost ajoi paalupaikan ajalla 1.25.490 ja keskituntinopeus oli 250,219 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi kauden 1981 paaluajalla olisi oltu kauden 1982 kilpailussa ysiruudussa, 1983 kilpailussa oltaisiin oltu lähtöruudussa 11. 1984 kilpailussa ruudussa 21 ja tämän kauden kilpailussa vain ruudussa 23.

Tämän kauden turboautot olivat ylivoimaisesti nopeampia kuin tilapäisesti tasapohjaiset tai kiinteillä helmoilla varustetut kauden 1981 autot.

Lähtö Österreichringin radalla on sikäli omituinen, että se tapahtuu ylämäkeen. Lyhyen ja ahtaan suoran jälkeen joudutaan vielä kapeaan Hella-Lichtin shikaaniin joka sulloo autot jonoon ja romua voi syntyä mikäli on välttänyt siihen mennessä lähtösuoran ahtaat paikat.

Viime vuonna lyhyeltä ja ahtaalta suoralta selvittiin ilman vahinkoja, mutta Hella-Lichtin shikaanissa romua syntyi paljon.

Toinen kiusallinen paikka erinäisten mutkia kätkevien paikkojen lisäksi radalla on Texaco-Kurve, jossa noustaan edessä olevalle mutkan kätkevälle mäelle.

Ajajien on tässä kohdin monen muun paikan ohella käytettävä kiintopisteenään joko kauempana olevien Alppien huippuja tai metsän puita. Zolderin ohella Österreichring on ainoita ratoja missä kiintopisteen osuus voi olla jopa ratkaisevassa roolissa ajon aikana.

Keken mielestä Österreichring on ehdottomasti hänen eräitä suosikkiratojaan. Muita kuuluisia paikkoja ovat Tiroch-Kurve ja viimeinen alamäkeen kääntyvä Rindt-Kurve.

Rindt-Kurvessa kaudella 1982 Kekellä oli viimeinen mahdollisuus ottaa riskillä ulkokautta uransa ensimmäinen voitto ja lopulta Keke jäi voitosta vain reilut viisi sadasosaa Elio de Angelisille ja kenties vähemmänkin etäisyyttä oli maalissa. Kolmas tuossa kilpailussa oli Jacques Laffite. Vuonna 1983 Prostin voittaessa Rene Arnoux oli toinen ja Nelson Piquet kolmas. Ja 1984 Lauda voitti, Nelson Piquet oli toinen ja Michele Alboreto kolmas.

Tähän mennessä Keke onkin jo kerännyt neljä voittoa Grand Prix-kilpailuista ja yhtä monta paalupaikkaakin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Perjantain Virallisissa Harjoituksissa Alain Prost ajoi uskomattoman 250 kilometrin keskituntinopeusrajan Itävallan radalla rikki McLarenillaan. Prostin alustava ja hyvin monen mielestä jo varsinainen paalupaikka-aikakin oli 1.25.490. Niki Lauda tuntui lopettamisilmoituksensa jälkeen olleen paremmassa vedossa kuin tavallista ja oli heti toinen ajalla 1.26.250.

Keke Rosberg oli kolmas ajalla 1.26.333, Nigel Mansell neljäs ajalla 1.26.453, Nelson Piquet viides ajalla 1.26.568, Teo Fabi hienosti kuudes todistaen ajalla 1.26.664, että hänen Nürburgringin nopeus ainakaan toistaiseksi ei ollut tuuria, Elio de Angelis oli seitsemäs ajalla 1.26.799, Patrick Tambay kahdeksas ajalla 1.27.722, Marc Surer yhdeksäs ajalla 1.27.954 ja kärkikymmenikön kymmenes oli Ayrton Senna ajalla 1.28.123.

Stefan Johansson oli 11:sta ajalla 1.28.134, Gerhard Berger oli 12:sta ajalla 1.28.566, Thierry Boutsen oli 13:sta ajalla 1.28.617, Andrea de Cesaris oli 14:sta ajalla 1.28.666, Piercarlo Ghinzani 15:sta ensimmäistä Tolemanin ajoaan ajavana ja ajalla 1.28.894, Eddie Cheever oli 16:sta ajalla 1.29.031, Jacques Laffite oli 17:sta ajalla 1.29.181, Riccardo Patrese oli 18:sta ajalla 1.29.485, Michele Alboreto oli 19:sta ajalla 1.29.774 ja Derek Warwick oli 20:s ajalla 1.30.602.

21:s oli edelleen Renaultin turboautoa ajava Stefan Bellof ajalla 1.31.022. 22:s oli Philippe Alliot ajalla 1.32.766, 23:s oli Huub Rothengatter ajalla 1.35.329, 24:s oli Jonathan Palmer ajalla 1.36.060 ja 25:s ja viimeinen ajan sessiossa ajanut kuljettaja oli ainoa Cosworthin moottorilla kisaan lähtevä Martin Brundle ajalla 1.39.247.

Ilman aikaa sessiossa jäivät sijoilla 26 ja 27 Pierluigi Martini ja Manfred Winkelhockin poismenon johdosta lajiin palannut Kenny Acheson. Martini päätettiin sessiossa Achesonin edelle koska hän oli ajanut sarjassa aiemminkin ja Acheson ei vuonna 1985 kisoissa ennen kuin vasta Itävallassa.

Vapaissa Harjoituksissakaan Martinilla ei ollut aikaa kuten ei ollut Achesonillakaan teknisten vikojen vuoksi joten jouduttiin turvautumaan erikoiseen ratkaisuun. Nürburgringin tapaan ja siksi, että Tolemankin alkoi vihdoin ja viimein ajattaa sarjassa alun perin vuoden 1985 sovitulla tavalla kahta autoa jouduttiin jälleen turvautumaan karsintaan.

Yksi kuljettaja karsiutuisi kilpailusta lauantain jälkeen ellei sitten tuomaristo tai tallit halunneet tehdä erityispäätöstä. Nürburgringin kilpailussa oltiin päätetty jo hyvissä ajoin, että kaikki pääsevät mukaan kilpailuun vaikka autoja olisi ollut 27 tai jopa sitäkin enemmän. Francois Hesnault olisi päästetty kisaan joka tapauksessakin koska hän ajoi kamera-autoa jota ei nyt tietenkään ollut kenelläkään.

Nürburgringin onboard-kameran sisältänyt koeajo oli ollut menestys ja siitä kilpailusta eteenpäin onboard-kameroita alkoi esiintyä autoissa, mutta vain erittäin harvakseltaan vielä vuonna 1985 eikä hirveän paljon yleisemmin vielä vuonna 1986. Tai oikeammin edes ennen vuosia 1987-1988 ja aivan lopullisesti vasta 1989 eteenpäin onboard-kamerat autoissa alkoivat olla arkipäivää ja monikulma-kamerat auton eri osista muuttuivat arkipäiväksi vasta 1990-luvun alussa tai jopa puolivälissä vuodesta 1995 eteenpäin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Lauantaina Österreichringin radalla satoi vettä viimeistään session viimeisestä puolesta tunnista eteenpäin. Se sai jättämään Alain Prostin, Teo Fabin, Elio de Angelisin, Andrea de Cesariksen ja Piercarlo Ghinzanin pilttuuseen ja miettimään sunnuntain kilpailua. Prost säilytti paalupaikan, Fabi ja de Angelis sijansa kuusi ja seitsemän ja de Cesaris ja Ghinzani tippuivat toisten aikaparannusten myötä sijoille 18 ja 19 lähtöruudukossa sunnuntain kilpailuun.

Sessio oli ollut sateen uhkan takia muille kuljettajille jatkuva nopeiden kierrosaikojen saamisen ja etsinnän paikka. Session nopein oli Nigel Mansell ajalla 1.26.052 ja sillä hän olisi kakkosruudussa sunnuntain kilpailussakin. Nelson Piquet oli session toinen ajalla 1.26.404, mutta hän oli silti perjantain aikansa 1.26.568 perusteella vasta viides lähtöruudukossa.

Niki Lauda oli ajallaan 1.27.727 session kolmas ja kolmas hän oli muutenkin perjantain aikansa 1.26.250 perusteella kotikisaan lähdössä kun Mansell ajoi reilun aikaparannuksen, Keke Rosberg oli neljäs sessiossa ja muutenkin ajalla 1.27.762 kun perjantaina hänen aikansa oli ollut 1.26.333, session viides oli reilulla parannuksella ajalla 1.27.502 oli Patrick Tambay vaikka hän oli kokonaisruudukossa vasta kahdeksas perjantain aikansa 1.27.722 perusteella ja session kuudes oli Michele Alboreto joka oli ajallaan 1.27.516 vaikka hän oli kokonaisruudukossa vasta yhdeksäs perjantain aikansa 1.27.516 perusteella, session seitsemäs ja kokonaisruudukon kymppipaikan otti itselleen Riccardo Patrese ajallaan 1.27.851, session kahdeksas oli Stefan Johansson ajalla 1.27.961, mutta joutui perjantain aikansa 1.28.134 perusteella olemaan 12:sta kokonaisruudukossa. Marc Surer säilytti 11:sta sijansa perjantain aikansa 1.27.954 perusteella vaikka hänen session aikansa olikin 1.50.796 mikä riitti sijaan 20 sessiossa.

Derek Warwick oli session yhdeksäs ajalla 1.28.006 vaikka hän oli lopulta kokonaisruudukon 13:sta perjantain aikansa 1.30.602 perusteella. Jacques Laffite oli session kymmenes ajalla 1.28.249 vaikkakin oli kokonaisruudukon 15:sta perjantain aikansa 1.29.181 perusteella. Thierry Boutsen oli session 11:sta nopein ajalla 1.28.262, mutta perjantain aikansa 1.28.617 perusteella 16:sta kokonaisruudukossa, Gerhard Berger oli session 12:sta nopein mies ajalla 1.28.762, mutta perjantain aikansa 1.28.566 perusteella kokonaisruudukon 17:sta, Eddie Cheeverin lauantain aika 1.29.608 ei riittänyt kuin session 13:sta nopeimpaan aikaan ja lisäksi kokonaisruudukon 20:een sijaan, Philippe Alliotin aika 1.29.827 riitti session 14:sta nopeimpaan aikaan, mutta kokonaisruudukossa sijaan 21, Stefan Bellofin aika 1.30.514 riitti session 15:sta sijaan, mutta ei kokonaisruudukossa muuhun kuin sijaan 22, Kenny Acheson ajoi viikonloppuna viimein jonkun ajan jolloin hänen ei tarvinnut jäädä tuomariston armoille ja hänen aikansa oli 1.35.072 mikä riitti sijaan 16:sta sessiossa, mutta kokonaisruudukossa sijaan 23.

Jonathan Palmer oli session 17:sta ajalla 1.35.787, mutta kokonaisruudukossa sijalla 25 ja toiseksi viimeisenä lähtökohtaisesti mukaan pääsevänä kuljettajana, Pierluigi Martini oli sessiossa 18:sta ajalla 1.36.765, mutta kokonaisruudukossa sijalla 26 ja viimeisenä lähtökohtaisesti mukaan pääsevänä kuljettajana.

Martini pääsi onneksi ajamaan ajan ja vielä ennen sadetta jolloin ei tarvinnut jäädä tuomariston armoille. Martin Brundle ajoi session 19:sta sijan ajalla 1.37.317, mutta oli kokonaisruudukon perusteella sijalla 27 ja lähtökohtaisesti ilman poikkeuksia karsiutumassa Itävallan Grand Prixistä vuosimallia 1985 ellei tuomaristo tai tallit kokonaisuudessaan suostuisi häntä päästämään radalle. Sijan 21 sessiossa ja ajalla 1.58.090 saavutti Huub Rothengatter joka oli kokonaisruudukossa 24:s ja aivan session viimeinen ajan saanut kuljettaja oli onneksi 14:sta sijan valtavista teknisistä murheista huolimatta kokonaisruudukossa säilyttänyt Ayrton Senna ajalla 3.04.856.

Vesisadeajelut olivat hänellekin liikaa ja lisäksi tekniset ongelmat aiheuttivat melkoisen ongelman. Kaikkiaan siis lauantaina Österreichring näytti oman toisen puolensa f1-ratana. Vaikka radalla oli pitkiäkin suoria niin melkein 6 kilometrin mittaiseksi radaksi se oli silti verraten lyhyitä suorita täynnä ja sellainen rata vaati niin aerodynamiikkaa, hyvää ohjautuvuuttakin ja myös suoranopeuttakin. Näissä kaikissa McLaren MP4/2B menestyi muihin verraten vaikkakin vuoden 1984 tavalliseen McLaren MP4/2:een verrattuna auto ei ollut aina ollut niin ylivoimainen kuin mitä oli näyttänyt kauden 1985 kisoissa suhteessa vuoden 1984 kisoihin.

Laudalle kolmosruutu oli paras lähtöpaikka sitten vuoden 1984 Englannin Grand Prixin. Piquet olisi vuorostaan ollut puhtaalla suoranopeudella paalupaikalla Itävallassa, mutta nopeat mutkat söivät BT54:n automallin nopeusedun nopeasti pois ja hitaissa mutkissa auto oli pyörähtää monta kertaa pois radalta jolloin Piquetin oli pakko tehdä liikaa korjausliikkeitä. Ne veivät häneltä paalupaikan ja de Angeliksella vuorostaan ohjausvaurio oli osasyy myös siihen, että miksi italialainen ei lauantaina ajanut sateen lisäksi.

Tambay vuorostaan oli iloinen omaan suoritukseensa jo siksikin, että hän oli perjantaina kolaroinut oman autonsa ja joutunut ajamaan niin vara-autollaan kuin myös Warwickin autolla lauantaina jonkinlaisen ajan saamiseksi. Ferrarilla taas aika tuntui menevän keskinäiseen kinasteluun niin Marco Piccininin, nk. Piccininin Hovin ja Harvey Postlethwaiten kesken. Mielenkiintoisena ilmiönä myös Mauro Forghierin neuvoja tunnuttiin taas kaipaavan La Famiglialla silloin kun talli tuntui purjehtivan henkisestä taistelusta toiseen vailla syytä.

Il Commendatoren eli Enzo Ferrarin sanottiin olleen tyytyväinen alustavasti Forghierin onnistumisiin vuonna 1985 hänen omassa työssään, mutta valitettavasti hän vaati enemmän tuloksia ja sen ilmoitusasian hän antoi Il Piccolo Commendatorelle eli Piero Lardille joka tietenkin oli hänen oma poikansa ja sittemmin tunnettu Piero Ferrarina. Nuorempi herra Lardi-Ferrari toimi viestinviejänä talliin Itävallassa ja hän tuntui muutenkin pyörivän varikolla myös kokousmielessä itse Luca di Montezemolon kanssa silloin kun ei Ferrarin muut bisneskuviot olleet sotkemassa asioita.

Ghinzanin osalta suoritus oli hyvä 19:sta paikalla koska Toleman tottui pitkästä aikaa jälleen ajattamaan kahta autoa eikä tallin autot vieläkään olleet kovinkaan kestäviä. Acheson oli myös hyvä ajettuaan pitkästä aikaa joskin hänen pääsynsä kilpailuun tuntui kriittisten toimittajien mukaan pohjautuvan vain siihen, että Acheson oli aivan viimeinen mies radalla lauantaina joka ehti ajaa aikakierroksensa ennen sadetta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Kun Viralliset Harjoitukset olivat ajettu niin Tyrrell Racingin Martin Brundle näytti karsiutuvan kilpailusta. Ken Tyrrell ja kuljettaja itse halusivat ajaa kilpailussa jolloin luonnollisesti mentiin ensin tuomariston puheille ja koska Ken Tyrrellin ja tuomariston välit viime vuoden kilpailun muistaen eivät olleet mitenkään erityisen lämpimät niin mitään perustetta lähtökohtaiselle Brundlen mukaan päästämiselle ei tuntunut olevan.

Lopulta pitkän suostuttelun jälkeen tuomaristo suostui päästämään Brundlen kilpailuun sillä ehdolla, että kaikki muut tallit kuljettajineen haluavat Brundlen mukaan kilpailuun. Vuoden 1984 poikkeustilanteesta poiketen 27 autoa ei oltu muutenkaan nähty erityisemmin ruudukoissa paitsi silloin kun mukana oli ollut kolmansia kuljettajia eikä oikein aina edes silloinkaan.

Ja ilman mitään erikseen määrättyä syytä lajin päättäjien tahdolta ei myöskään haluttu enää ajattaa enempää kuin 26 autoa kilpailussa. Joka tapauksessa Brundlen ja Tyrrellin vetoomuksen allekirjoittivat melkein kaikki tallit, mutta yksi kieltäytyi. Ken Tyrrellin ja muiden tallipäälliköiden yllättyneisyys oli alustavasti hyvin suuri ja lopulta Ken Tyrrell oli järkyttynyt.

Ainoa kieltäytyjä oli veikatusti ollut Kusettajaksi ja Takinkääntäjäksi nimitetty Ferrarin Marco Piccinini, mutta jopa hänkin suostui allekirjoittamaan vetoomuksen Brundlen päästämiseksi mukaan kilpailuun. Sen sijaan Ken Tyrrellin järkytykseksi kieltäytyjä oli Ron Dennis McLarenilta. Dennis ja Tyrrell kävivät tiukkasanaisen keskustelun asiasta, mutta Ron ei vain nähnyt mitään erityistä syytä päästää Brundlea mukaan kilpailuun.

Lisäksi Dennis vetosi siihen, että mitä järkeä Brundlen oli edes ajaa Itävallassa Cosworthin moottorilla turbojen seassa? Ja Dennis pelkäsi myös mahdollista lähtökolaria. Tämän jälkeen keskustelu jatkui ikävissä merkeissä, mutta Dennis piti päänsä ja hänen päätään eivät halunneet muut kääntää. Piccinini hymisteli sääntöjen mukaisesta päätöksestä ja pilkkauskehässä mukana pyörivät myös Alex Hawkridge Tolemanilta ja Arrowsin Jackie Oliver jotka tunnetusti eivät olleet Ken Tyrrellin parhaimpia ystäviä tallipäälliköistä.:eek:

Lopulta Tyrrell näki, että hän ei saa kuljettajaansa lähtöruudukkoon ja ilmoitti viileästi vain asian olevan selvä ja seurauksia tulisi jatkossa tulemaan. Myöskin välit Dennisiin viilentyivät huomattavasti tämän asian takia. Erikoisesti myös Frank Williams ja Patrick Head eivät tuntuneet olevan mielissään Dennisin päätöksestä.

Heidän mielestään Tyrrell oli kyllä syyllistynyt rikoksiin vuoden 1984 osalta, mutta Itävallan 1985 Brundlen kisaan pääsyn evääminen tuntui olevan jatkoa vuoden 1984 Tyrrellin oikeussotkulle ja jopa jatkettua sortoa tallia kohtaan. Toisin sanoen siis jatketut rangaistukset menneistä asioista eivät olisi heidän mielestä hyödyksi lajille.

Lisäksi Tyrrell oli ollut ongelmissa taas toisten tallipäälliköiden kanssa vuonna 1985 vaikkakin ei yhtä näkyvästi ihan vain suojatakseen edes tallinsa mukanaolon lajissa sillä FISA ja Jean-Marie Balestre tuntuivat olevan haukkana joka paikassa katsomassa tallien sääntöjen mukaista käyttäytymistä.

John Corsmitin käskystä teknisiä tarkastuksia Tyrrelille tehtiin vuonna 1985 jopa järkyttävän paljon enemmän kuin muille talleille.

Lopulta Ken Tyrrell yritti vielä kerran vedota tuomaristoon Brundlen päästämiseksi, mutta koska kaikkien nimiä ei ollut vetoomuksessa niin tuomaristo ei päästänyt Brundlea kisaan ja siten Martin Brundle oli karsiutunut. Brundlen debyytti Itävaltaan jäisi siis vieläkin kisan nimissä tekemättä sillä vuonna 1984 hän oli ollut sieltä poissa Dallasin ulosajon vammojen takia loukkaantuneena. Samalla karsiutuminen tarkoitti toista kilpailua jossa ei sitten vuoden 1967 ollut Cosworthin moottorilla ajavia kuljettajia ja tästä eteenpäin F1:ssä oli aina vuoden 1986 loppuun asti pelkästään turboautoja lähtöruudukoissa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Niki Lauda McLaren-TAG 1:26.250 1.26.727
2 Alain Prost McLaren-TAG 1:25.490 Ei aikaa
3 Stefan Bellof Tyrrell-Renault 1:31.022 1.30.514
4 Martin Brundle Tyrrell-Cosworth 1.39.247 1.37.317 Karsiutui
5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:26.453 1.26.052
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1.26.333 1.26.762
7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:26.568 1.26.404
8 Marc Surer Brabham-BMW 1.27.954 1.50.796
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:32.766 1.29.827
10 Kenny Acheson RAM-Hart Ei aikaa 1.35.072
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:26.799 Ei aikaa
12 Ayrton Senna Lotus-Renault 1:28.123 3.04.856
15 Patrick Tambay Renault 1.27.722 1.27.502
16 Derek Warwick Renault 1:30.602 1.28.006
17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1.28.566 1.28.762
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.28.617 1.28.262
19 Teo Fabi Toleman-Hart 1.26.664 Ei aikaa
20 Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart 1.28.894 Ei aikaa
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.29.485 1.27.851
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.29.031 1.29.608
24 Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 1.35.329 1.58.090
25 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.28.666 Ei aikaa
26 Jacques Laffite Ligier-Renault 1.29.181 1.28.249
27 Michele Alboreto Ferrari 1.29.774 1.27.516
28 Stefan Johansson Ferrari 1.28.134 1.27.961
29 Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni Ei aikaa 1.36.765
30 Jonathan Palmer Zakspeed 1.36.060 1.25.787
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

Lähtöruudukko

Prost Mansell
McLaren MP4/2B Williams FW10
1.25.490 (250,219 km/h) 1.26.052

Lauda Rosberg
McLaren MP4/2B Williams FW10
1.26.250 1.26.333

Piquet Fabi
Brabham BT54 Toleman TG185
1.26.404 1.26.664

de Angelis Tambay
Lotus 97T Renault RE60B
1.26.799 1.27.502

Alboreto Patrese
Ferrari 156/85 Alfa Romeo 184TB
1.27.516 1.27.851

Surer Johansson
Brabham BT54 Ferrari 156/85
1.27.954 1.27.961

Warwick Senna
Renault RE60B Lotus 97T
1.28.006 1.28.123

Laffite Boutsen
Ligier JS25 Arrows A8
1.28.249 1.28.262

Berger de Cesaris
Arrows A8 Ligier JS25
1.28.566 1.28.666

Ghinzani Cheever
Toleman TG185 Alfa Romeo 184TB
1.28.894 1.29.031

Alliot Bellof
RAM 03 Tyrrell 014
1.29.827 1.30.514

Acheson Rothengatter
RAM 03 Osella FA1G
1.35.072 1.35.329

Palmer Martini
Zakspeed 841 Minardi M185
1.35.787 1.36.765

Karsiutui:

Brundle
Tyrrell 012
1.37.317
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Ja aiemman Itävallan kisayrityksen ohessa sivusin oikeastaan paljon enemmän siinä Stefan Bellofin ja Stefan Johanssonin kilpailun pääsemisen yrityksen vuonna 1984 lisäksi lähinnä Länsi-Saksan vuoden 1984 osakilpailun Mike Thackwellin mukaan pääsyn yritystä jossa silloin Marco Piccinini pääsi omaan elementtiinsä.

Ja myös siihen, että miksi häntä Kusettaja-Piccininiksi aikanaan kutsuttiin lajissa. Piccinini kun kieltäytyi allekirjoittamasta Thackwellin kisaan pääsyä oikeuttavaa vetoomusta.

Toki hän Kusettajan lempinimensä ansaitsi aiemmin paljon pahemmilla muilla teoillaan sillä mikäli Piccinini olisi ollut puhdas pulmunen aiemmin niin silloin hänen nimittämisensä tuollaiseksi olisi ollut kohtuutonta vain yhden kerran kieltäytymisen johdosta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Itävallan kilpailun osalta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sadetta riitti sillä vettä oli satanut aina lauantain Virallisen Harjoituksen viimeiseltä puolituntiselta lähtien varhaisaamuun asti sunnuntaina. Warm-Upin aikaan oli jo suurilta osin rata kuiva ja itse kilpailusta onneksi sanottiin tulevan kuivan kelin kilpailu. Muutenkin muutamien sessioiden ollessa sateisia Pirelli oli tehnyt kesken kauden 1985 onneksi rengasparannuksia jotta vettä renkaat poistaisivat edes hieman enemmän ja lisäksi myös rengasmateriaalit oli muutettu kokonaan aiemmista Pirellin sadekelinrenkaista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Seuraavaksi laitan rengastaktiikkaa vuoden 1985 Itävallan osakilpailusta Österreichringiltä. Melko erikoisin taktiikoin lähdettiin liikenteeseen vaikkakin radan luonteesta johtuen seokset olivat melko kovia kisaan.

Tässä kuitenkin taktiikat:

McLaren: Kuljettajista Niki Lauda otti A-seokset kisaan ja aikoi käydä varikolla kierroksella 40, mutta Alain Prost otti B-seokset kisaan ja aikoi käydä varikolla kierroksella 26.

Tyrrell ja Stefan Bellof: Ainoa Tyrrellin mies otti itselleen kilpailuun AA-seokset ja aikoi yrittää maaliin asti ajaa ilman pysähdystä.

Williams: Molemmat kuljettajat ottivat B-seokset kisaan ja aikoivat käydä varikolla kierroksilla 26 ja 27 järjestyksessä Keke Rosberg ja Nigel Mansell.

Brabham: Kuljettajista Nelson Piquet otti kilpailuun Pirellin Keskikovat renkaat kun taas Marc Surer otti Pirellin Enduro-renkaat ja aikoi ajaa niillä maaliin asti. Mario Mezzanotten mukaan toisinaan lehdistön toimesta myös E-renkaaksi tai E-seokseksi nimitetty Pirellin Enduro-rengas kestäisi kyllä helposti maaliin asti Itävallan radalla.

Piquet aikoi pysähtyä kilpailussa kierroksella 27, mutta oli tarvittaessa valmis venyttämään pysähdystä aina kierroksella 40 saakka sillä Pirellin Keskikovalla renkaalla oli venyvän oloinen kestomitta Itävallan radalla arvioiden mukaan tuolloin.

RAM, Philippe Alliot ja Kenny Acheson: Kuljettajista ykköskuljettajaksi nimetty Alliot otti Pirellin Pehmeät renkaat kilpailuun ja Acheson teki vuorostaan ratkaisun ottaa Pirellin Keskikovat renkaat kilpailuun.

Acheson oli kokeillut paljon eri vaihtoehtoja erittäin rajoitetusti ennen kilpailua ja lähtenyt lopulta uhkapelillä kisaan sillä hän ei halunnut ottaa pelkästään vain kivikovia Pirellin renkaita ja ajaa niillä Kyalamin 1983 tapaan tylsää kisaa maaliin asti tekemättä radalla mitään mainittavaa. Alliot aikoi käydä varikolla kierroksella 15 ja Acheson uskoi pystyvänsä ajamaan kierrokselle 35 saakka ennen pysähdystä venyvän rengaspidon vuoksi.

Lotus: Kuljettajilla oli selvä ero rengasvalinnassa. Elio de Angelis otti B-seokset kisaan ja aikoi käydä varikolla, mutta Ayrton Senna otti AA-seokset ja ei aikonut käydä varikolla ja de Angeliksen varikkokäynti oli kierrokselle 30 sovittu ellei mitään yllättävää olisi tulossa sitä aiemmin.

Renault: Tavalliseen kahden kuljettajan järjestelmään Francois Hesnaultin kovista pyynnöistä huolimatta palannut Renault alkoi olla epätoivoinen. Renault halusi saada voiton ja Österreichring oli eräitä viimeisiä paikkoja sen saamiseen. Se oli viimeksi voittanut juurikin Österreichringillä vuonna 1983 Alain Prostin toimesta.

Patrick Tambay sai jälleen kärsiä tallin uskomattomasta rengastaktiikan heikkoudesta. Ranskalainen ei halunnut D-seoksia kilpailuun sillä hän ei pitänyt niistä yhtään sen enempää kuin oli pitänyt vuonna 1984 Michelinin Pehmeistä renkaista.

Talli kuitenkin pelasi silti peliä typerästi omaan nilkkaan lyöden ja laittoi D-seokset Tambayn autoon kisaan.:thumbfh: Derek Warwick kieltäytyi tallin sanomisesta ja ilmoitti vetäytyvänsä kisasta mikäli sama typeryys toistetaan hänellekin.

Lopulta Warwick sai sentään edes B-seokset kisaan. Tietenkin he eivät tienneet varmasti kestävyydestä koska vuonna 1984 he olivat ajaneet Michelinin renkailla, mutta aavistus heillä silti oli siitä. Tambay aikoi käydä varikolla kierroksella 15 ja Warwick kierroksella 27.

Arrows: Molemmat kuljettajat ottivat B-seokset kisaan ja aikoivat käydä varikolla. Gerhard Berger aikoi käydä kierroksella 34 varikolla ja Thierry Boutsen kierroksella 27.

Toleman, Teo Fabi ja Piercarlo Ghinzani: Fabi ja ensimmäistä kertaa Tolemanilla ajanut Ghinzani lähtivät molemmat kilpailuun Pirellin Pehmeillä renkailla ja he arvelivat käyvänsä varikolla kierroksilla 20 ja 21 järjestyksessä Fabi-Ghinzani.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti B-seokset ja aikoi käydä varikolla kierroksella 27, mutta Eddie Cheever otti C-seokset ja aikoi käydä varikolla kierroksella 14.

Osella: Huub Rothengatter otti Pirellin Enduro-renkaat kisaan ja aikoi olla käymättä varikolla.

Ligier: Molemmat kuljettajat lähtivät kilpailuun sekarengastusta käyttäen. Heidän rengaskuvionsa oli Kova, Kova, Keskikova ja Keskikova. He arvelivat olevansa käymättä varikolla.

Ferrari: Molemmat kuljettajat ottivat AA-seokset kisaan ja he eivät aikoneet käydä varikolla kilpailussa.

Minardi: Pierluigi Martini otti Pirellin Kovat renkaat kilpailuun ja ei aikonut lähtökohtaisesti käydä varikolla.

Zakspeed: Jonathan Palmer lähti kilpailuun sekarengastuksella jonka kuvio oli C, C, B ja C. Hän aikoi käydä kilpailussa varikolla kierroksella 35. Ja mikäli renkaat kestäisi vielä sitä ennen jostain syystä niin siinä tapauksessa Palmer aikoi ajaa maaliin ilman pysähdystä.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Ennen Itävallan kilpailua useissa eri autourheilulehdissä ja myös Suomessakin näytettiin kauden 1985 eri kilpailulippujen hintoja. Itävallan kilpailun lipun hinnat olivat tuolloin 15 vuodessa korottuneet. Itävallan vuoden 1970 osakilpailun pääsylipun hinta oli 60 Itävallan Shillinkiä, mutta vuonna 1985 jo 450 Itävallan Shillinkiä. Vuoden 1985 Suomen Markoissa laskettuna liput maksoivat siis vuoden 1985 Itävallan kilpailun osalta 150 Suomen Markkaa.

Vuoden 1970 kilpailuun vertailun vuoksi olisi päässyt vuoden 1970 Suomen Markoissa laskettuna 10 Suomen Markan hintaan. Itävallan kilpailuviikonlopun muut lipunhinnat maksoivat Suomen Markoissa muiden sessioiden osalta 50-100 Suomen Markkaa. Myös VIP-paikkojen lippuhintoja tuli julki.

Vuoden 1985 kaikkien osakilpailujen lippuhinnat VIP-paikoilta vaihtelivat Kyalamin 120 Suomen Markasta aina Detroitin 910 Suomen Markan VIP-paikkaan saakka. Toiseksi kallein VIP-paikka vuoden 1985 kalenterin radoista oli Monacossa jonka VIP-paikalle pääsystä piti maksaa 790 Suomen Markkaa. Itävallassa VIP-paikka ei ollut paljoa kalliimpi kuin kisalippu muutenkaan mikä oli ihanteellinen usein liikaakin pomppaavalle VIP-paikan hinnalle. Vain 175 Suomen Markkaa oli VIP-paikan hinta vuonna 1985. Vuoden 1970 Itävallan Grand Prixin VIP-paikan sai 60 Suomen Markalla. Keskimäärin VIP-paikoille vuoden 1985 F1-kisassa pääsi 200-300 Suomen Markan hinnalla.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Österreichringin kilpailu vuonna 1985 jäi ainakin tiettävästi televisioimatta Suomessa ja radiostakin kuului pelkästään Musiikkia ja Urheilua-ohjelman koostelähetys. FOCA:n TV-maita oli kisassa mukana 41 ja radion puolella 60 maahan suorien lähetysten osalta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Österreichring 18.8.1985

Viime vuoden kilpailusta eli vuoden 1984 Itävallan Grand Prixistä poiketen vuoden 1985 Itävallan Grand Prixiin oli nyt hankittu vihdoin ja viimein F1:n viralliselle lähettäjälle Derek Ongarolle työhuoneeseensa eli lähtötorniin kunnollinen valolaitteisto jossa keltainen valo ei enää ollut muiden valojen mukana vaan erillään muista kiinteässä hätäkatkaisimessa tai oikein hätätapauksessa hätäkatkaisimen sisältävän pienen kaapin alaosassa käden ulottuvilla sijaitsevassa painikkeessa jonka toiminta tietenkin oli erillään muusta lähtövalolaitteistosta.

Siten lähtövalojen kanssa ei ainakaan alustavasti pitänyt tulla enää ongelmia. Kun vielä Carlos Reutemannin ajama Porsche 928 ja Medical Carina mukana ollut Porsche 911SC Flachbau Turbo olivat ONS:n BMW-merkkisen Mainosauton kanssa ruudukossa niin kilpailun piti käynnistyä. Ei käynnistynyt. Ainakaan oikein.

Vihreä valo toki paloi, mutta Teo Fabi ja Elio de Angelis olivat jääneet ruutuunsa joskin de Angelis sai vaihteen päälle ja nytkähteli hyvin hitaasti pois ruudukosta aiheuttaen myöskin hyvin hitaasti liikkeelle päässeen Fabin kanssa Michele Alboretolle ja Gerhard Bergerille kolarin. Lähtösuora oli hyvin ahdas ja pian autonromuista täynnä tai ainakin vaarallisen paljon auton romuja sisätävä. Myös Nigel Mansell oli vaurioittanut autoaan. Ja Piercarlo Ghinzani rikkoi autonsa moottorin käytettyään sitä vahingossa ylikierroksilla.

Siten Ongaro ja toinen ratatuomareista jälleen kerran liputtivat kilpailun poikki punaisilla lipuilla. Aluksi käytiin vilkasta keskustelua siitä, että miten lähdettäisiin liikkeelle uusintalähdössä. Vähennettäisiinkö kierroksia, otettaisiinko uusi lähtö kierroksen 1 järjestyksessä jossa Niki Lauda ja Alain Prost ajoivat kaksoisjohdossa, aloitettiinko uudelleen alusta täysin ilman kierroksia eli tyhjästä vai aloitettiinko kierroksen 1 mukaan, mutta yhteisajoilla?

Tähän miettimiseen aikaa kului 45 minuuttia ennen kuin toinen lähtö ajettiin. Kilpailu julistettiin uudelleen aloitettavaksi kokonaan sillä aikaa oli reilusti. Siihen mennessä Alboreto ja Prost olivat onnekkaita. He saivat ottaa uudet vara-autot ja päästä mukaan kilpailuun normaaleilta lähtöpaikoiltaan teknisten vikojen korjauslupaa tuomaristolta kysyttyään.

Prostin autoon oli tullut jo sytytysvika punaisen lipun aikaan ja hän olisi keskeyttänyt kisan kuten Alboretokin mikäli punaista lippua ja kisan keskeytystä ei olisi tullut. Tolemanilla ei ollut vara-autoa antaa muulle kuin Fabille joten Ghinzanin päivä päättyi siihen. Siten 25 autoa lähti matkaan uuteen lähtöön Fabin, Prostin, Alboreton, de Angeliksen ja Bergerin vaihdettua vara-autoihin.

Mansellin auton vauriot saatiin korjattua 45 minuutissa joten hän ei tarvinnut vara-autoa. Se päätös saattoi ehkä maksaa Mansellin kisan myöhemmin keskeytyksen muodossa.

Toisen lähdön osalta Mansell sai huonon lähdön, mutta Keke Rosberg sai hyvän lähdön kuten myös Laudakin ja he molemmat pääsivät ohi Mansellista. Eddie Cheever ohitti uudessa lähdössä kuusi autoa ja oli 14:sta. Aloituskierroksen järjestys oli Prost, Rosberg, Lauda, Nelson Piquet, de Angelis, Mansell, Patrick Tambay, Fabi ja Ayrton Senna joka myös oli ottanut hyvän lähdön. Rosberg valitettavasti keskeytti kierroksella 4 toisessa lähdössä varikolle öljynpaineiden kadottua autosta.

Kierroksella 5 hajosi Cheeverin moottori ja hänkin keskeytti. Piquet ohitti Laudan, mutta ei päässyt sen paremmille sijoille ja jonoajeluksi homma uhkasi mennä. Piquet oli hetken toisena Rosbergin keskeytettyä, mutta sitten Lauda ohitti Piquetin. Ainoa asia hetkeen oli se, että Fabi ohitti Tambayn joskin pian Tambay sai rengasrikon joka pakotti hänet renkaanvaihtoon vaikka hänen D-seoksensa olivat lopussa jo muutenkin. Tambay otti AA-seokset 9 sekunnin pysähdyksen jälkeen kierroksella 10 ajaakseen loppuun asti niillä. Samalla kierroksella 10 myös Philippe Alliot kävi varikolla ja pysähdys kesti onnettomat 30 sekuntia. Pirellin Pehmeät renkaat olivat virhearvio. Alliot otti varmuuden vuoksi Pirellin Kovat renkaat maaliin ajamista varten.

Kierroksella 13 Andrea de Cesaris ajoi ehkä hurjimman kolarin hetkeen muutenkin, mutta ainakin vuonna 1985 ja pitkään sen jälkeenkin uskomattomaksi kolarikuvaksi nousseessa tilanteessa ja osoituksena jopa jo 1980-luvun puolenvälin F1-autojen turvallisuudesta sinällään de Cesaris ajoi ulos Panorama-mutkassa ajautuen edelleenkin yön sateiden jäljiltä hieman märälle nurmikolle, osuen maatörmään ja aloittaen valtavan kärrynpyörien sarjan mikä kesti Texaco-mutkaan asti vain auton päättyäkseen lopulta oikein päin kaikeksi onneksi.

Ainoastaan mudasta likaantunut kypärä ja ajopuku olivat de Cesariksen harmi vaikka tilanteessa olisi voinut käydä huomattavasti pahemminkin. Selvää oli, että de Cesaris keskeytti. Kolarisarjan päätös oli surkuhupaisa sillä Guy Ligier erotti kuljettajansa tallista heti kun tämä oli päässyt takaisin varikkotiloihin!:eek:

Herra Ligier oli nähnyt tilanteen rata-alueen televisiomonitorista ja kihissyt raivosta. Herra Ligierille de Cesaris oli siihen mennessä tuottanut 5 miljoonan Suomen Markan arvoiset tappiot eli hieman alle miljoonan Yhdysvaltain Dollarin tai noin huvin vuoksi 100 miljoonan Italian Liiran arvoiset tappiot kolareillaan. Se, että tarkoittiko Monsieur Ligier vuoden 1985 kolareita pelkästään vai myös vuoden 1984 kolareiden yhteishintaa jäi epäselväksi ja osin lähteistä riippuvaiseksi. Joka tapauksessa de Crasherisin nimi palasi taas Andrealle lempinimeksi.

Laudan ajoa arvuuteltiin sen vuoksi, että auttaisiko itävaltalainen Prostia maailmanmestaruustaistelussa? Itävallassa hän oli vain ilmoittanut ajavansa ainakin kisavoitosta eikä muissakaan kauden 1985 kilpailuissa avunanto mitenkään täysin varmaa ollut. 5 sekunnin johto Prostilta oli vähentymässä selvästi. Kauempana Mansell ohitti de Angeliksen ja Senna ohitti Fabin päästen kuuden parhaan joukkoon. Alliot meni varikolle kierroksella 16 uudelleen ja autoa korjailtiin aina kierrokseen 18 asti jolloin Alliot keskeytti siis varikolle sytytyksen tehtyä lakon. Kierroksella 17 Jonathan Palmerin moottori hajosi ja hän keskeytti.

Kierroksella 21 Fabi meni varikolle renkaanvaihtoon ja pysähdys kesti 12 sekuntia. Fabi otti Pirellin Keskikovat renkaat millä olisi pitänyt päästä maaliin saakka. Pierluigi Martini kävi myös samalla kierroksella varikolla Pirellin Kovien renkaiden vain yksinkertaisesti loputtua täysin yllättäen kesken mikä nosti hikihelmet Mario Mezzanotten otsalle. Ei kai vain renkaat pettäisi myös kärkikuljettajillakin?

Martinin pysähdys kesti 20 sekuntia minkä aikana Martini otti Pirellin Enduro-renkaat maaliin ajamista varten. Kierroksella 25 Fabi meni uudestaan varikolle teknisen vian iskettyä sähkölaitteisiin jolloin korjauskäynti kesti kierroksen verran. Samalla Mansell ja Riccardo Patrese keskeyttivät kilpailussa moottoririkkoihin. Ja kierroksella 26 Senna pääsi de Angeliksen ohi ja Prost kävi varikolla mikä siirsi Laudan johtoon.

Prost oli johtanut enää vain 2 sekunnilla ennen varikkokäyntiä. Prostin pysähdys kesti 11,39 sekuntia ja hän sai varmuuden vuoksi A-seokset koska Prostin mukaan tiimiradiossa B-seokset kuluivat liikaa maaliin ajamista varten.

Järjestys kierroksella 27 oli seuraava heti Piquetin keskeytettyä kilpailunsa varikolle ja Thierry Boutsenin käytyä varikolla myös samalla kierroksella, saatua B-seokset alle kisan loppuun ajamista varten ja heti 13 sekunnin pysähdyksen jälkeen:

Lauda, Prost, Senna, de Angelis, Alboreto, Stefan Johansson, Marc Surer, Derek Warwick ja Jacques Laffite. Kenny Acheson keskeytti kierroksella 28 14:sta sijalta 17:sta auton ajaessa enää mukana kilpailussa. Sitten keskeyttikin jo Warwick kierroksella 29 ja Fabi tuli samalla kierroksella nyt 2 kierroksen pituiselle korjauskäynnille jonka aikana Fabi otti Pirellin Kovat renkaat maaliin ajamista varten varmuuden vuoksi. Sähkövika oli hankala korjata.

Kierroksella 30 de Angelis tuli varikolle renkaanvaihtoon mistä tuli 18 sekunnin mittainen katastrofi ja jonka aikana de Angelis sai uudet B-seokset maaliin ajamista varten. Kärjessä toivottiin Laudan ja Prostin vihdoin ja viimein ajavan vuosien 1984-1985 aikana siihen asti melkein kokonaan näkymättä jäänyt suora kaksintaistelu. Berger keskeytti kierroksella 33 turbon hajoamisen jälkeen.

Kierroksella 40 Lauda ja Prost ajoivat aivan kiinni toisissaan, mutta Laudan käsi nousi ja ikävästi Lauda keskeytti uransa viimeisen kotikisansa turbon petettyä juuri kaksintaistelun alkaessa. Katsomo huokaisi pettymyksessä. Kierroksella 42 Martini keskeytti varikolle. Ja samoin kierroksella 43 keskeytti varikolle vihdoin ja viimein myös Fabi. Kierroksella 44 Laffite tuli varikolle ja sai Pirellin Pehmeät renkaat alleen kun sekarengastus ei kestänyt maaliin asti. 13 sekuntia kesti pysähdys.

Heti varikkokäynnin jälkeen Laffite tosin pilasi kisansa ajamalla suoraan seinään liian kylmien renkaiden takia keskeyttäen. Järjestys oli Prost, Senna, Alboreto ja Johansson. Prost oli selvässä johdossa, Senna pelkäsi renkaiden loppumista ja Ferrarit taistelivat keskenään. Sitten Johansson pääsi ohi, mutta antoi tallimääräyksen takia Alboretolle kolmospaikan takaisin. Kierroksella 46 Tambay keskeytti moottoririkkoon. Stefan Bellof keskeytti kierroksella 48 varikolle. Polttoaine oli loppunut Bellofin autosta. Ja toiseksi viimeisellä kierroksella kärjen osalta eli kierroksella 51 ja omalla 48:lla kierroksellaan Boutsen keskeytti varikolle.

Alain Prost voitti uransa 20:n voiton, Ayrton Senna oli lopulta toinen vaikka renkaat olivat aivan loppu, Michele Alboreto oli kolmas, Stefan Johansson oli 4:s, Elio de Angelis oli 5:s, Marc Surer oli 6:s, Stefan Bellof oli 7:s keskeytyksestään huolimatta, Thierry Boutsen oli 8:s keskeytyksestään huolimatta, Huub Rothengatter oli 9:s Osellan moottorin hajottua heti maaliviivan jälkeen ja Patrick Tambay oli 10:s ja viimeinen keskeytyksestään huolimatta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15056
Vuoden 1985 Itävallan Grand Prixin osalta Alain Prostin voitto oli erittäin tärkeä maailmanmestaruuden kannalta ja Ayrton Senna oli nyt kaikkiaan iloinen oikeastaan mistä tahansa tuloksesta koska ainakin brasilialaisen itsensä mukaan hän oli kokenut autonsa epävakaaksi oikeastaan kaikissa vuoden 1985 kisoissa Estorilin jälkeen ja keskeytyksiä olisi voinut olla enemmänkin kuin oli ollut.

Ja Itävallassakin autossa oli ollut teknisiä vaurioita ja renkaat olivat aivan loppu maalissa kun Senna oli päättänyt sinnitellä ilman pysähdystä maaliin asti. Ja oli ollut menettää kaiken pariin otteeseen renkaiden pidon loppumisen takia.

Hän oli melkein karjunut tiimiradioon kisan aikana, että hän aikoi ajaa kisan maaliin asti. Hän ei aio vaihtaa renkaita!

Lopulta häntä ei enää vaivattu tiimiradiossa kisan aikana. Michele Alboreto ja Stefan Johansson ajautuivat ensimmäiseen erikoiseen tapahtumaan tallikaveruutensa aikana. Ruotsalainen oli ollut häntä kisan aikana kaikissa sektoriajoissa ja useimmissa kierroksissakin mitattuna nopeampi. Hän oli päässyt ohikin hänestä, mutta hän oli joutunut alistumaan tallimääräykseen.

Marco Piccinini oli kehunut ruotsalaista vuolaasti tapauksesta, mutta Johansson oli silti ilmoittanut kisan jälkeen jatkossa kieltäytymisestä tallimääräyksestäkin sillä hän ei ollut selvästi Alboretoa nopeampana nähnyt sille mitään tarvetta ja vain MM-kilpailun kokonaistilanne Alboreton avuksi oli ratkaissut hänen apunsa.

Piccinini ja hänen tärkeimmät alaisensa lupasivat, että ruotsalaisen ei enää tarvitse jatkossa alistua tallimääräykseen mikäli hän olisi selkeästi Alboretoa nopeampi. Ruotsissa Johanssonia vähäteltiin luovuttamisesta ja häntä alettiin hiljaiselon jälkeen taas herjailla lehtien palstoilla. Suomessakin tilanne nähtiin outona, mutta juuri kukaan johtava asiantuntija ei siihen puuttunut tai nähnyt sitä ainakaan puhtaana tallimääräystilanteena.

Peter Geitel arveli tosin tilanteen olevan mahdollisesti tallimääräys vaikkakin myös normaalia kilvanajoa oli esiintynyt ennen tilannetta ja jopa tilanteen aikana yllättävän paljon eikä siten Geitel voinut suoraan arvata, että oliko tilanne tallimääräys vai ei. Geitelin mukaan ruotsalainen ei näyttänyt luovuttaneen vaikka todellisuudessa Johansson oli vastentahtoisesti luovuttanut sijoituksensa Alboretolle.

Kaikkiaan Ferrari toki oli kehuttu talli kisan jälkeen tuloksista, mutta tietyllä tapaa Ferrarin taival Itävallassa oli keskikertainen ja jopa surkea vauhtitasoltaan. Reaalivauhdeissa niin Alboreto, Johansson kuin itse Ferrarin automalli 156/85 olivat Itävallassa 1985 yksi hitaimmista autoista ja kuljettajista. Kärkivauhtien tasoiltaan läpi surkeimmat kärkitalleista puhuttaessa.

Mikäli Niki Lauda, Keke Rosberg, Nigel Mansell, Nelson Piquet ja Teo Fabi olisivat ajaneet kukin maaliin niin oikea vauhtitaso Ferrari-kuljettajien osalta pyöri sijoilla 8-9 reaalivauhtien osalta mikäli edellä mainitut kuljettajat olisivat saaneet ajaa heitä selvästi nopeampina maaliin ilman teknisiä ongelmia kilpailussa.

Ferrari-kuljettajat olivat hädin tuskin nopeampia reaalivauhdeissa mitaten kuin esimerkiksi pisteen napannut Marc Surer toisella Brabhamilla ja vasta Stefan Bellofia ja häntä taakse päin maaliin päässeitä kuljettajia vertaillen heillä oli selvä nopeusetu heihin kilpailussa. Se toi mieleen vuoden 1984 lukuisat kilpailut missä Ferrari oli ajoittain oikeasti noussut pisteille tai oikeastaan mihinkään vain siksi, että toisia kuljettajia keskeytti kilpailussa.

Stefan Bellof olisi voinut ajanut kuudenneksi, mutta bensa loppui autosta ja Marc Surer olisi pistänyt melko varmasti kampoihin. Bellof kuitenkin ajoi Ken Tyrrellin käskystä piittaamatta täysillä. Nuoren länsi-saksalaisen kun olisi pitänyt säästää polttoainetta edes yrittääkseen teoreettistakin maaliin pääsyä ja kun polttoaine ei enää oikeastikaan riittänyt niin Bellof toi auton varikolle ja keskeytti ennen keskeytystä radan varteen.

Patrick Tambay taas keskeytti seiskapaikalta moottoririkkoon vaikka hänenkin reaalivauhtinsa riitti kuutospaikkaan ennen keskeytystä ja Thierry Boutsen keskeytti varikolle turbon paineiden kadottua ja vaurioitettua moottorin. Mikäli kierroksia olisi ajettu 53 tai enemmän niin autoja maalissa olisi voinut olla vain 6 ja ehkä jopa vain 5 sillä Huub Rothengatter keskeytti heti toteutuneesti 52 kierroksen ja ruutulipun heilahtaessa maaliviivan jälkeen ja Senna oli ajaa seinään vielä viimeisellä kierroksellakin eikä Globo TV:n kyselyjen mukaan olisi missään tilanteessa tullut varikolle vaikka kierroksia olisi ollut esimerkiksi 55.
 
Ylös