Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

[CCMK]

Laitan seuraavaksi mietteitä Itävallan kilpailusta tallien ja kuljettajien osalta:

McLaren: Auto sopii täydellisesti Itävaltaan. Heti Keke Rosbergin keskeytettyä niin Alain Prost kuin Niki Laudakin dominoivat kisaa. Lauda harmittavasti keskeytti ennen selkeää kaksintaistelua ja mahdollista kotikisan voittoa. Prost voitti ja nousi Alboreton kanssa sähköisessä mestaruustaistelussa nyt tasapisteisiin.

Tyrrell: Martin Brundle karsiutui kilpailusta poikkeusluvan kariuduttua Ron Dennisin kieltäytymiseen. Stefan Bellof oli jo 14:sta kierroksella 10, mutta sitten kaikessa hiljaisuudessa Bellof kärsi yllättävän tapauksen: Hänen AA-seoksensa loppuivat kesken ja hän kävi kilpailun puolivälissä kierroksella 26 varikolla. Hän oli 10 sekunnin pysähdyksen jälkeen häntäpäässä, mutta palasi ajamaan takaisin radalle ja nousi nopeasti kymmenen parhaan joukkoon.

Oli seitsemäs kuin Patrick Tambay keskeytti ja olisi ajanut kuudenneksi ennen polttoaineen loppumista. Harmittava varikolle keskeytys, mutta saadessaan vielä pikkuisen enemmän turboauton kokemusta Bellof saa varmasti pian pisteitäkin. Bellof ei oikein vieläkään osaa ajaa turboautolla hyvin verraten vaikka Brundleen, mutta oppii nopeasti kun vain saa ajaa.

Williams: Ei vieläkään nappiin mennyt kisa sinällään ja kriitikot jälleen kerran herjailivat tallille tallin säilyttäessä Nigel Mansellin myös vuodeksi 1986. Pahin herjailija oli tietysti itse Peter Warr, mutta moni muukin kritisoi Mansellia.

Kriitikoiden mielestä Derek Warwick, joku hänen tasoisensa kuljettaja ja Warrin alhaisimpana herjana jopa Ferrarin entinen ja alkukauden 1985 jälkeen tallista myös Rene Arnoux'n poislähdön myötä tallipaikkansa ensin Stefan Johanssonille menettänyt ja sittemmin muuten tarpeettomana poistunut testikuljettaja Johnny Dumfrieskin saisi ennemmin menestystä aikaan kuin Mansell Williamsilla.

Mansell ajoi kuitenkin toiseen ruutuun Virallisessa Harjoituksissa ja on kärsinyt vain paljosta määrästä epäonnea kuten Keke Rosbergkin joka oli neljäs Virallisessa Harjoituksissa. Huhujen mukaan Rosberg lähtee McLarenille ja hänet korvataan Nelson Piquetillä. Nähtäväksi jää, että onko se totta vai ei. Mansell oli sijoilla 3-6 ennen keskeytystään ja Rosberg toinen ennen keskeytystään varikolle.

Brabham: Nelson Piquet oli sijoilla 3-4 ennen keskeytystään varikolle ja Virallinen Harjoitus sujui paremmin kuin itse kisa sinällään. Marc Surerilla oli pakoputken vaurio, mutta auto ei hajonnut vaikkakin 53-55 kierroksen mittaisessa kisassa ehkä Surerkin olisi keskeyttänyt. Sai kuitenkin kuutospaikan kun hän ei myöskään mennyt tallin pyynnöistä huolimatta varikolle renkaanvaihtoon. Pistesijalla Surer oli jo Niki Laudan keskeytyksestä lähtien.

RAM: Manfred Winkelhockin kuolema järkytti tallia ja Kenny Acheson kutsuttiin pientä rahatukkoa vastaan ajamaan kilpaa mihin Acheson suostui. Acheson oli melkein heti nopeampi kuin Philippe Alliot joka ei ainakaan vielä tunnu omaksuneen johtavan kuljettajan roolia. Acheson jäi Virallisessa Harjoituksessa pari sijaa Alliotin taakse. Olivat sijoilla 24 ja 25 lähdössä, sittemmin ohittivat Pierluigi Martinin ja Huub Rothengatterin, mutta sen jälkeen eivät edenneet oikein enää minnekään ennen keskeytyksiään joskin Acheson oli ajoittamassa paremman mallin ajonsa.

Lotus: Elio de Angelis oli säätövaikeuksissa teknisen ongelman lisäksi eikä ajanut lauantaina ja Ayrton Senna joutui moottorivikojen uhriksi Virallisissa Harjoituksissa. Huolimatta rengashuolistaan Senna ajoi näyttävän kilpailun ja oli lopulta toinen. Sitten Portugalin Estorilin kilpailun Senna sai myös pisteitä ja de Angelis vuorostaan ajoi parhaimmillaan nelospaikalla, mutta ei varikkokäynnin jälkeen kyennyt sijoilla 6-7 ajamaan alkukisan vauhtiaan.

Hän ei saanut lopulta edes Ferrarin Michele Alboretoa tai Stefan Johanssonia kiinni ja hänen MM-haaveensa tuntuvat melkein kokonaan haudatulta. Niki Laudan viitospaikan de Angelis peri kun Itävallan kotiyleisön suosikkimies oli keskeyttänyt.

Renault: Patrick Tambay oli järkyttynyt kun ensimmäinen lähtö keskeytettiin. Hän oli neljäs ja tuntui olevan vauhdissa. Taktinen virhe tehtiin kun talli ei edelleenkään vaihtanut renkaita hänelle toiseen lähtöön. Tambay ei aivan kyennyt uusimaan temppuaan ja kun näytti uusivan niin seitsemäs sija ennen rengasrikkoa oli paras mihin hän ehti päästä.

Nopeasta pysähdyksestä huolimatta hän oli palatessaan radalle kolmanneksi viimeinen, mutta ajoi itsensä taas seiskapaikalle asti vain keskeyttääkseen. Derek Warwick ajoi koko päivän keskikastissa vain noustakseen kierroksella 30 peräti kasipaikalle kunnes keskeytti.

Arrows: Ohjausvaurio pilasi niin Gerhard Bergerin kuin Thierry Boutsenin Virallisen Harjoituksen. Keskikasti oli päivän anti Arrowsilta muille mikä oli joko hyvä tai huono asia näkökulmasta riippuen. Berger keskeytti ysipaikalta eikä Boutsen ehtinyt aivan loppukilpailun mahdolliseen jäännöspisteajoon koska keskeytti kasipaikalta varikolle. Boutsen kävi myös muutenkin renkaanvaihdossa kisassa aiemmin ja sekään ei vaikuttanut yhtään mitään.

Toleman: Vihdoin ja viimein talli ajattaa sovitusti kahta autoa. Piercarlo Ghinzani oli ongelmissa ja kuivan kelin jaksolle tai sadekelille mies ei päässyt ajamaan osin teknisten vikojen vuoksikin. Kilpailuun ei päässyt ilman vara-autoa kisa-auton hajottua ja tauon oltua liian lyhyt moottorin korjaamiseen. Teo Fabi ajoi hienon kisan säännöllisellä kuutospaikalla aina sähkövian korjauksiinsa ja varikolle keskeytykseensä asti.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat kärsivät kroonisesta aliohjauksesta. Riccardo Patrese selvisi paremmin kun taas Eddie Cheever huonommin Virallisessa Harjoituksessa. Patrese sai kilpailussa umpisurkean lähdön tiputtaen hänet sijalle 23 ja oli 14:sta ennen keskeytystä. Cheever oli 14:sta lähdön jälkeen, mutta siihen hänen nousunsa päättyi. Hän oli 12:sta keskeyttäessään.

Osella: Huub Rothengatter oli 21:s lähdön jälkeen kun Virallisessa Harjoituksessa hän oli ollut 24:s. Pian Riccardo Patrese, Philippe Alliot ja Kenny Acheson menivät hänestä ohi. Sen jälkeen loppupäivä oli taistelua Pierluigi Martinin kanssa. Rothengatter toi auton maaliin ysipaikalle ja keskeytti heti ruutulipun heiluttua.

Ligier: Molemmat kuljettajat eli Jacques Laffite ja Andrea de Cesaris kärsivät ohjausvauriosta Virallisessa Harjoituksessa. Sittemmin sijalta 11:sta de Cesaris keskeytti näyttävästi ja sai kuulla olevansa erotettu tallista. Laffite vuorostaan oli parhaimmillaan seitsemäs ennen varikkokäyntiä ja ei aivan ainakaan täysin omaa syytään keskeyttänyt seinään vaan hänen autostaan irtosi hetkeä ennen ulosajoa huonosti kiinnitetty rengas. Ilman sitä murhetta Laffite olisi voinut olla pisteillä.

Ferrari: Jatkuvat moottoriviat ja ohjausvauriot autoissa pilasivat niin Michele Alboreton kuin Stefan Johanssonin Virallisen Harjoituksen. Kisa oli selvästi parempi, mutta autot olivat silti tasolleen liian hitaita. Tallimääräyskohu syö tallin mediakuvaa ja lisäksi talli on johdossa enää 17 pisteen verran McLareniin verraten. Pahalta näyttää tällä menolla.

Minardi: Pierluigi Martini kolaroi perjantain Virallisissa Harjoituksissa juuri teknisen vikansa selvitettyään, mutta lauantaina Virallisissa Harjoituksissa sai kuivan kelin aikansa toiseksi viimeisenä ennen sadetta ja oli mukana kilpailussa. Viimeinen kuivan kelin aika ennen sadetta oli Kenny Achesonin hallussa. Martini ohitti lähdössä Riccardo Patresen, Philippe Alliotin, Achesonin ja Huub Rothengatterin vain pudotakseen viimeiseksi. Keskeytti yhden varikkokäynnin jälkeen toisella pysähdyksellään varikolle viimeiseltä sijalta.

Zakspeed: Kaasutinvika esti Jonathan Palmeria hyödyntämästä uutta jousitusratkaisua autossa Virallisissa Harjoituksissa. Hyvä lähtö nosti hänet sijalle 20, mutta Palmer ei päässyt paljoa sitä paremmaksi ajamaan. Oli 17:sta 21:n kuljettajan joukossa moottorivaurion muututtua moottoririkoksi ja keskeytykseksi.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi tulokset Österreichringin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren-TAG 52 1.20.12.583/231,132 km/h
2. Ayrton Senna Lotus-Renault 52 + 30,002
3. Michele Alboreto Ferrari 52 + 34,356
4. Stefan Johansson Ferrari 52 + 39,073
5. Elio de Angelis Lotus-Renault 52 + 1.22.092
6. Marc Surer Brabham-BMW 51 + 1 kierros/pakoputkivaurio lopussa
7. Stefan Bellof Tyrrell-Renault 49 + 3 kierrosta/polttoaine loppui (Bellof keskeytti kierroksella 48, mutta sijoitus ja varikolle keskeytys laskettiin kierrokseksi 49.)
8. Thierry Boutsen Arrows-BMW 49 + 3 kierrosta/turbonpaineet kadonneet ja moottorivaurio (Boutsen keskeytti kierroksella 48, mutta sijoitus ja varikolle keskeytys laskettiin kierroksen 49 piiriin kuuluvaksi vaikka mahdollisesti kyseessä oli järjestäjien virhe ainakin Boutsenin kohdalla, mutta Boutsenin turbonpaineet hidastivat hänen vauhtiaan selvästi Bellofia hitaammaksi ja saattoi päästä samalle kierrokselle vasta juuri keskeyttäessään. Kärkimies Alain Prost ajoi jo vaihtelevasti kierroksia 51-52 Bellofin ja Boutsenin keskeytysten tapahtuessa.)
9. Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 48 + 4 kierrosta/moottori hajosi ruutulipulla
10. Patrick Tambay Renault 46 + 6 kierrosta/moottori

Keskeyttäneet

Jacques Laffite Ligier-Renault 44 ulosajo/irronnut rengas

Teo Fabi Toleman-Hart 43 sähkövika

Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 42 moottori

Niki Lauda McLaren-TAG 40 moottori

Gerhard Berger Arrows-BMW 33 moottori

Derek Warwick Renault 29 moottori

Kenny Acheson RAM-Hart 28 moottori

Nelson Piquet Brabham-BMW 27 pakoputki

Nigel Mansell Williams-Honda 25 moottori

Riccardo Patrese Alfa Romeo 25 moottori

Jonathan Palmer Zakspeed 17 moottori

Philippe Alliot RAM-Hart 16 moottori (Tuomittiin keskeyttäneeksi kierroksella 16 vaikka korjaaminen loppui vasta kierroksella 18.)

Andrea de Cesaris Ligier-Renault 13 ulosajo

Eddie Cheever Alfa Romeo 6 moottori

Keke Rosberg Williams-Honda 4 moottori

Ei startannut kilpailun toiseen lähtöön:

Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart moottori ensimmäisessä lähdössä ja vara-autoa ei ollut toiseen lähtöön

Karsiutuneet

Martin Brundle Tyrrell-Cosworth

Brundle olisi päässyt kilpailuun, mutta Ron Dennis kieltäytyi allekirjoittamasta poikkeuslupaa jolla Brundle olisi saanut ajaa kilpailussa.

Kilpailun nopein kierros: Niki Lauda McLaren-TAG 1.29.241 kierros 39 239,701 km/h

 

[CCMK]

Tässä MM-sarjan pistetilanne 10/16 osakilpailun jälkeen:

1= Alain Prost Ranska 50 pistettä

1= Michele Alboreto Italia 50 pistettä

3 Elio de Angelis Italia 28 pistettä

4 Stefan Johansson Ruotsi 19 pistettä

5 Keke Rosberg Suomi 18 pistettä

6 Ayrton Senna Brasilia 15 pistettä

7 Nelson Piquet Brasilia 13 pistettä

8 Patrick Tambay Ranska 11 pistettä

9 Jacques Laffite Ranska 10 pistettä

10 Thierry Boutsen Belgia 9 pistettä

11 Nigel Mansell Iso-Britannia 6 pistettä

12 Niki Lauda Itävalta 5 pistettä

13= Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

13= Derek Warwick Iso-Britannia 4 pistettä

15= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

15= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

17 Marc Surer Sveitsi 2 pistettä

 

[CCMK]

Tässä tallikilvan tilanne 10/16 MM-osakilpailun jälkeen:

1 Ferrari Italia 72 pistettä

2 McLaren Iso-Britannia 55 pistettä

3 Lotus Iso-Britannia 43 pistettä

4 Williams Iso-Britannia 24 pistettä

5= Renault Ranska 15 pistettä

5= Brabham Iso-Britannia 15 pistettä

7 Ligier Ranska 13 pistettä

8 Arrows Iso-Britannia 9 pistettä

9 Tyrrell Iso-Britannia 4 pistettä

 

[CCMK]

Hollannin Grand Prix Zandvoort

Päivämäärä: 25.8.1985

Rata: Zandvoort

Radan pituus: 4,252 kilometriä

Kilpailun pituus: 70 kierrosta tai 297,640 kilometriä 2 tunnin sisään

Sää: Pilvinen, kylmä ja tuulinen

Yleisöä: 40 000 katsojaa oli paikalla.

Hollannin Grand Prix Circuit van Zandvoortissa on aina ollut kiinnostava.

Radan syntyhistoria on sikäli mielenkiintoinen, että alkuperäisestä Zandvoortin radasta noin puolet oli rakennettu tavallisen maantien pohjalta ja noin puolet radasta oli vedetty tuoreena keskelle hiekkadyynejä. Zandvoortin radan suunnittelijan ansiokin on jäänyt kiistanalaiseksi.

John Hugenholtzia on yleisesti pidetty radan suunnittelijana, mutta todellisuudessa hän oli Kuninkaallisen Autoklubin ratajohtaja ja liittojäsen. Toki hänen tehtävänsä oli päättää radan hyväksyntä ja ennen kaikkea myös saada sodanjälkeisen Hollannin poliitikot myötämieliseksi. Formula A:n ja Formula 1:n osalta suostumus oli pian totista totta.

Varsinainen kiitos tai ainakin jollain tapaa osoitettu kunnianosoitus Zandvoortin radasta kuuluu Sammy Davisille eli vuoden 1927 Le Mansin voittajalle tai ainakin jollekin hänen suunnitteluryhmänsä hollantilaiselle jäsenelle. Herra Davis kun oli pyydetty johtamaan suunnitteluryhmää herra Hugenholtzin pyynnöstä.

Vuonna 1948 ajettiin radan vihkiäiskilpailu ja vuodesta 1952 eteenpäin ajettiin f1:n ensimmäinen kilpailu. Kuninkuusluokka on siis melkein aina kuulunut Hollantiin. Ensimmäiset voittajat olivat Formula A:n kilpailuissa 1948 ja 1949 Prinssi Bira ja Luigi Villoresi ja Fomula 1:n ulkopuoliset kilpailut voitti Louis Rosier vuosina 1950 ja 1951. F1:n ensimmäiset kaksi Grand Prixiä voitti vuosina 1952 ja 1953 Alberto Ascari.

Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet näissä kilpailuissa vuosina 1948-1953 olivat Toulo de Graffenried, Prinssi Bira, Tony Rolt, Greg Parnell, Luigi Villoresi, Alberto Ascari, Philippe Etancelin, Stirling Moss, Giuseppe Nino Farina vuosina 1952 ja 1953 ja Villoresi kolmostilalla vuonna 1952 ja Felice Bonetto vuonna 1953.

50-luvun alun kilpailut vuosina 1954, 1956 ja 1957 jäivät rahapulan vuoksi pitämättä. Vuonna 1955 kilpailun voitti Juan Manuel Fangio. Stirling Moss oli toinen ja Luigi Musso kolmas. Vuonna 1958 kilpailun voitti Stirling Moss, Harry Schell oli toinen ja Jean Behra oli kolmas. Vuonna 1959 Jo Bonnier voitti, Jack Brabham oli toinen ja Masten Gregory oli kolmas, vuonna 1960 Jack Brabham voitti, Innes Ireland oli toinen ja Graham Hill oli kolmas, vuonna 1961 Wolfgang von Trips voitti, Phil Hill oli toinen ja Jim Clark kolmas, vuonna 1962 Graham Hill voitti ja Trevor Taylor oli toinen ja Phil Hill oli kolmas, vuonna 1963, 1964 ja 1965 Jim Clark voitti ja toiseksi ja kolmanneksi noina vuosina tulivat Dan Gurney, John Surtees, Jackie Stewart, John Surtees, Peter Arundell ja Dan Gurney. Vuonna 1966 voitti Jack Brabham, Graham Hill oli toinen ja Jim Clark kolmas ja 1967 Jim Clark voitti, Jack Brabham oli toinen ja Denny Hulme oli kolmas.

Vuonna 1968 ja 1969 Jackie Stewart voitti ja toiseksi ja kolmanneksi noina vuosina tulivat Jean-Pierre Beltoise ja Pedro Rodriguez ja Jo Siffert ja Chris Amon. 1970 kilpailun voitti Jochen Rindt ja vuonna 1971 voitti Jacky Ickx. Toiseksi ja kolmanneksi noina vuosina sijoittuivat Jackie Stewart ja Pedro Rodriguez ja Jacky Ickx ja Clay Regazzoni.

Vuonna 1973 F1:n mediakomission ensimmäinen puheenjohtaja Amaury de Merode yhdessä apulaisensa Comte de Merlonin kanssa saivat Eurovision ja Hollannin television yksityislähetysten vallan murrettua ja samalla aukaistua portit monien muiden maiden televisioyhtiöiden tarjouskilpailulle.

Ikävä kyllä tuon vuoden Hollannin Grand Prix oli erittäin surullinen osoitus siitä miten henki ja terveys vielä 12 vuotta sitten oli kuninkuusluokassa halpaa turvallisuuden kustannuksella.

Kilpailujohdon väliinpitämättömyyden seurauksena kuolonuhreja olisi voinut pahimmassa tapauksessa tulla ainakin kuljettajien osalta vielä yksi lisää. Denny Hulme oli nimittäin melkein ajanut sankan savun takia melkein radan keskellä seisoneeseen Safety Cariin jota kuljetti Herbert Linge.

Linge oli oikeastaan pelkällä onnella siirtänyt huonosti pysäköidyn autonsa suoraan Hulmen tieltä. Karhuna tunnettu Denny Hulme oli myös erittäin vihainen Niki Laudalle kilpailun jälkeen.

Jackie Stewart voitti synkän kilpailun. Toiseksi tuli Francois Cevert ja kolmanneksi James Hunt. Vuonna 1974 Hollannin kilpailu kärsi kauden 1982 kilpailun tapaan aikatauluongelmista jalkapallon MM-kisojen takia. 1970-luvun puolen välin jälkeen Hollannin Kuninkaallinen Autoklubi on oikeastaan melkein koko ajan tehnyt tappiota.

Vuonna 1974 kilpailun voitti Niki Lauda, toiseksi tuli Clay Regazzoni ja kolmanneksi Emerson Fittipaldi, vuonna 1975 James Hunt voitti, toiseksi tuli Niki Lauda ja kolmanneksi Clay Regazzoni, vuonna 1976 Hunt voitti uudelleen, Clay Regazzoni oli nyt toinen ja Mario Andretti oli kolmas, vuonna 1977 Niki Lauda voitti jälleen, toiseksi tuli Jacques Laffite ja kolmanneksi Jody Scheckter, vuonna 1978 voitti Mario Andretti kun Ronnie Petersonin oli soitettava toista viulua Lotus-tallissa tulemalla toiseksi ja kolmanneksi tuli Niki Lauda, vuonna 1979 kilpailun voitti Alan Jones, toiseksi tuli Jody Scheckter ja kolmanneksi tuli Jacques Laffite, vuonna 1980 Nelson Piquet voitti, Rene Arnoux oli toinen ja Jacques Laffite oli kolmas, vuonna 1981 Alain Prost voitti, Nelson Piquet oli toinen ja Alan Jones oli kolmas, vuonna 1982 Didier Pironi voitti, Nelson Piquet oli toinen ja Keke Rosberg oli kolmas, 1983 Rene Arnoux voitti, toinen oli Patrick Tambay ja kolmas oli John Watson ja viime vuonna 1984 Alain Prost voitti, Niki Lauda oli toinen ja Nigel Mansell oli kolmas.

Kroonista rahapulaa Hollannin Kuninkaallinen Autoklubi kärsii edelleenkin ja Bernielle on tehnyt viime vuosina tiukkaa saada miljoonansa. Hinta on noussut rahapulan takia vain hyvin vähän. Ajoittain Hollannin Grand Prix on myös vain varakilpailu kalenterissa. Viimeksi 1982 kilpailu oli korvaavana kisana Espanjan Jaraman peruunnuttua. Bernie järjesti vielä rataisäntien suureksi harmiksi kilpailun lauantaille mikä johti yleisökatoon.

Kilpailua oli aikataulussa muutettu Jalkapallon MM-kisojen ja Wimbledonin Tennisturnauksen vuoksi. Yleisöä oli tuolloin vähän, mutta vuonna 1983 oikeaan aikapaikkaan palauttaminen kalenterissa toi Zandvoortin täyteen yleisöä ja pitkästä aikaa talouskin kääntyi plussalle. Viime kauden kilpailussakin tuotto jäi niukasti voiton puolelle, mutta tämän kauden tuulisen ja kylmän sään johdosta kilpailun tuotto jäi pahasti miinuksen puolelle.

Zandvoortin rataympäristö soveltuisi sellaisenaan paremmin loma-alueeksi kuin f1-kilpailuksi. Rata on kuitenkin haastava ja erittäin nopea. Yleisökin pitää yleensä näkemästään ja liikenneruuhkat voidaan välttää Montrealin tapaan nopeasti ja kätevästi. Amsterdamiin on myös varsin lyhyt matka. Kallistetun Tarzan-kaarteen jälkeen rata muuttuu kapeaksi ja ajolinjan etsiminen on vaikeaa.

Toisaalta kyseisessä kallistetussa kaarteessa voi ohittaa sisälinjan ja ulkolinjan kautta. Ulkokautta ohittamisella voi voittaa paljon, mutta samalla menettää myös kilpailunsa. Monien mielestä Tarzanissa on paljon helpompaa ryhmittäytyä mutkaan mentäessä jonomuodostelmaan ja liukua kohti takaosuuden kaarteita yrittäen ohituspaikkaa myöhemmin. Hunzerug on nopea oikealle ja vasempaan kääntyvä mutka.

Rata höykyttää takaosuudella kuin vuoristorata ja aiheuttaa vielä nykyäänkin muita ratoja enemmän niskasärkyjä, kipeitä jäseniä, velttoa vatsaa ja pahoinvointia kilpailun jälkeen. Takaosuudella on myös paljon nopeita mutkia mikä ei ole mukava asia. Zandvoortin radalla myös tuulen nopeudella on väliä. Tuuli lennättää hiekkaa niskaan. Tämän kauden kisassa hiekkaa lenteli liikaakin mikä karkotti mahdollisia katsojia pois kisasta hyvissä ajoin vaikka Huub Rothengatter ajoikin kotikilpailussaan ja Jan Lammers olisi ehkä voinut ajaa vähän paremmalla onnella.

Tuulen yltyessä navakaksi se aiheuttaa heittoa takapäässä ja voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ulosajon. Zandvoortin radalla ei tuulella ole enää niin suurta merkitystä kuin aiemmin, mutta rata on silti yleisen linjansa mukaisesti vaikea ajaa ja muihin ratoihin verrattuna tuulella on edelleen jonkin verran väliä.

Muita radan haastavia paikkoja ovat Hugenholtz Bochtin hiusneula, Panorama Bocht Tunnel Oostin jälkeen ja sitten pelottava Bos Uit joka erottaa pojat miehistä. Formula Fordilla kyseisen mutkaan voi ajaa täysillä, mutta F1:llä sen ajaminen samaan tapaan vaatii urotekoja. Tähän ovat kyenneet vain Herr Lauda, Ruusuvuori, Stefan Bellof ja Jo Gartner.

Tasapohjaisella autolla mahdollisuuksia ajaa mutka läpi täysillä on hieman enemmän, mutta silloinkin usein vain kilpailun loppupuolella. Muita mutkia radalla ovat Gerlachbocht, Rob Slotemakerbocht, Scheivlak, Hondenvlak, ja Pulleveld.

Zandvoortin rata on melko paljon renkaita kuluttava. Rengasvalintana radalle toimisi parhaiten Pirellin osalta mahdollisesti Kovat renkaat tai Pirellin omat Enduro-renkaat. Goodyearin renkaista parhaimmat voisivat olla AA, A tai B-renkaat.

Polttoainettakin rata vie, mutta välitöntä polttoaineen loppumisen vaaraa radalla ei yleensä ole ollut.

Zandvoortin rata ei ole siis missään nimessä helppo rata ajettavaksi. Turvallisuuspuolikin on kehittynyt hyvin hitaasti ja viime kauden tarkastuksista kävi ilmi, että radan turvallisuustaso on valtavasti heikentynyt 40 ihmisen loukkaannuttua katsomon osittain kokonaan romahdettua Warm-Upissa. Lisäksi Autoklubi ei ole halunnut korvata kaikkia suoja-aitoja radalta selvillä kaiteilla. Rahasyistä johtuen tietenkin.

Rahapulasta aina vain kärsivä Autoklubi on vakuuttanut kuitenkin pitävänsä radan kalenterikuntoisena myös tulevien sopimuksiensa mukaisille kausille 1986 ja 1987. Bernie Ecclestonen radan itsensä säilyminen mukana kalenterissa ei vuosien 1984-1985 perusteella ole todennäköistä.:frown:

 

[CCMK]

Kun Niki Lauda oli vihdoin ja viimein ilmoittanut eläkkeelle lähdöstään täysin virallisesti olivat tallipaikat vuodeksi 1986 alkaneet loksahtaa paikoilleen jopa hyvinkin nopeasti. Keke Rosbergin tallipaikkojen ennätysmäinen spekulointi suomalaisessa mittakaavassa päättyi kun suomalainen allekirjoitti Ron Dennisin kanssa sopimuksen McLarenille siirtymisestä vuodeksi 1986. Sopimus oli yksivuotinen, mutta sisälsi option vuodesta 1987.

Sopimus allekirjoitettiin 11.8.1985 eli jo ennen Itävallan osakilpailua, julkistettiin epävirallisesti vahvistetuksi 21.8.1985 10 päivää sopimuksen allekirjoittamisesta ja hieman Itävallan kilpailun jälkeen ja lopullisesti niin maailmalla kuin Suomessa sopimus oli vahvistettu ja varmasti esillä 23.8.1985 eli Zandvoortin kilpailuviikonlopun perjantaina.

Sopimus oli jäädä sopimatta pitkäänkin koska Ron Dennis ei halunnut maksaa pitkään aikaan Rosbergin vaatimaa summaa ja puhumattakaan varikon suurimpia mestaruusbonuksia, mutta lopulta Dennis suostui koska ketään muuta huippunimeä ei ollut saatavilla, suomalainen oli sinnikkäästi juuri itse halunnut tulla McLarenille jo pitkän aikaa ja myös Alain Prostin halut vaikuttivat sopimuksen syntymiseen.

Prostilta oli jo tiedusteltu vuoden 1985 keväällä huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana selvää korvaajaa ja mieluista tallikaveria Laudan paikalle vuodeksi 1986. Rosberg oli listan ensimmäisenä ja muut miehet olivat Ferrarin Michele Alboreto ja Lotuksen kuljettajat Elio de Angelis ja Ayrton Senna.

Mikäli Rosberg ei olisi päässyt pois Williamsilta tai olisi joutunut jäämään sinne pakosta myös Laudan uran loppumisen jälkeenkin niin sitten McLaren oli valmistautunut hurjaan siirtosummamaksuun Alboretosta sillä McLaren halusi pitkään myös häntäkin, mutta vuoden 1983 jälkeen oli Dennis oli vaihtanut halunsa Rosbergiin.

Toisaalta Alboreto oli Ferrarilla joten Elio de Angeliksella olisi voinut olla elämänsä tilaisuus päästä huipputalliin sillä Sennasta Peter Warr Lotuksella aikoi pitää kiinni kynsin hampain.

Nelson Piquet oli jo heinäkuussa 1985 ollut käytännössä Williams-tallin uusi mies, mutta sitä ei vain yksinkertaisesti vieläkään vahvistettu. Piquet oli Zandvoortin huhujen mukaan Williamsin mies, mutta oli valmis vieläkin jäämään Brabhamille mikäli riittävän kova tarjous vain tulisi hänelle.

Muista ja selvästi vahvistamattomista huhuista arvioiden sanottiin seuraavaa:

Elio de Angelis, Riccardo Patrese tai jopa molemmat siirtyisivät pois talleistaan Brabhamille ja mikäli Piquet jäisi jostain syystä niin siinä tapauksessa vain toinen sillä Marc Surerin sanottiin menevän Arrowsille takaisin, Derek Warwickin sanottiin menevän Lotukselle, Tyrrellille tai Ligierille mikäli Renault vetäytyisi sarjasta ja Patrick Tambayta vietiin myös näihin talleihin, mutta hänen osaltaan Team Haas-kytkös oli huomattavasti todennäköisempi kuin ne kolme muuta ja tietenkin mikäli Renault ei vetäytyisi sarjasta niin silloin he pysyisivät tietenkin Renaultilla vuonna 1986 sopimuksensa mukaisesti, Eddie Cheeverin piti ajaa Tolemania ja Andrea de Cesaris oli huhuissa vaihtelevasti tarjolla mihin tahansa maksutalliin, Lotukselle kuin jopa Ferrarillekin.

Andrea de Cesaris oli saanut potkut Ligieriltä romuttamiensa autojen takia, mutta hän sai vielä lopulta tulla Zandvoortiin ajamaan koska hänen korvaajansa Philippe Streiff ei päässyt paikan päälle ja koska de Cesaris oli kaikesta huolimatta vielä mennyt Ligierille ja yrittänyt puhua paikkaansa säilymään.

Lopulta pitkien ja tulisten neuvottelujen jälkeen de Cesaris sai ajaa, mutta sen jälkeen hän lähtisi pois Ligieriltä. Andrea tilitti vahvasti viikonloppuna tunteitaan Italian medialle ja hänen mielestään Ligier oli ollut hänen uransa onnettomin talli jossa hän oli ajanut. Häntä ei koskaan olisi otettukaan talliin vuonna 1984 ellei Ranskan Marlboro ja Gitanes olisivat tehneet Monsieur Ligierille tarjousta josta hän ei voinut kieltäytyä. Ja häntä ei haluttu oikein säilyttää vuoden 1984 jälkeenkään vuodeksi 1985 ellei olisi ollut pakko kuten lopulta olikin.

Guy Ligier vuorostaan syytti de Cesarista kolarien lisäksi myös loikkausyrityksistä kaikkiin huipputalleihin kuten Ferrarille tai Renaultille vastoin sopimustaan talvikaudella 1984-1985. Eli yhteistyöolosuhteet olivat olleet alusta lähtien varsin epätyydyttäviä kaikin puolin, mutta epäkohdat oli lakaistu työsuhteessa maton alle.

Lisäksi vuonna 1985 de Cesariksen potkut olivat siitäkin surkuhupaisa asia, että de Cesaris alkoi Ligierin itsensäkin menestyessä oikeasti saamaan tallin jo tarvitsemia tuloksia mistä vuonna 1984 oli saanut vain unelmoida turbomoottorien aloitusvuotena tallissa. Jopa ulosajojakin oli ollut melko vähän, mutta silti se riitti potkuihin tallista.

Team Haasista puhuen Carl Haas oli vihdoin ja viimein saanut F1-tallinsa alustavasti kokoon ja myös autonkin valmiiksi. Jo aiemmin kesäkaudella 1985 oli jo arvuuteltu, että pääsisikö talli viimein mukaan kisoihinkin. Alan Jones ajoi yhden ainoan testin Brands Hatchissa Itävallan ja Hollannin kisan välissä. Talli antoi tiedotteen, että se ei tule vielä testauksesta huolimatta Hollantiin. Mikäli testi kuitenkin onnistuu niin sitten se tulee Monzaan ja ajaa koko loppuvuoden 1985.

Mikäli testi ei onnistuisi niin debyyttiä lykättäisiin pisimmillään jopa vuoden 1985 päätöskilpailuun Australian Adelaideen. Kuitenkin talli, Jones itse ja koko formulayhteisö halusi kovien ennakkopuheiden kylvettämän tallin pääsevän myös näkyväksi osaksi lajia. Etenkin kun kesällä 1985 jo Detroitin kisan aikaan sen odotettiin debytoivan juurikin Ford Cityssä, mutta valitettavasti se debyytti jäi näkemättä.

Tyrrellin osalta sillä oli vihdoin ja viimein tarpeeksi rahaa saada toinenkin turbomoottorinen 014-automalli valmiiksi ja käyttöön molemmille kisakuljettajilleen Martin Brundlelle ja Stefan Bellofille. Lisäksi talli sai Zandvoortissa järjestäjiltä luvan vaihtaa ilman pahempia byrokraattisia sopimusongelmia kilpailunumeronsa takaisin numeroiksi 3 ja 4 Brundlelle ja Bellofille. Se tarkoitti myös sitä, että 012-automalli lähti yli-ikäisenä museoon ja samalla Ford-Cosworth hävisi lajista vähäksi aikaa kokonaan jolloin F1:ssä oli mukana vain pelkästään turboja.

Viimeisen kerran siis 012-automalli nähtiin kilpailussa Länsi-Saksan Nürburgringillä ja muutoin kilpailuviikonloppuna Itävallan Österreichringillä. Ilman Ron Dennisin kielteisyyttä se olisi voinut olla Itävallan kilpailussakin vielä kerran mukana Martin Brundlen sitä ajaessa.

 

[CCMK]

Perjantaina Virallisessa Harjoituksessa nähtiin melkoinen ihme ainakin alkajaisiksi kun Nelson Piquet oli vuoden 1984 yleiseen malliin ja vuoden 1985 hyvin epätavalliseen malliin alustavasti kaikkein nopein mies radalla.

Toki jälleen kerran vuoden 1984 lukemattomien paalupaikkojen tapaan Piquetin autossa oli jälleen BMW:n nk. Kranaattimoottori sitä vauhtia antamassa ja jopa silläkin se oli häviämässä Hondan tehtailta valmistuvalle ja jopa 1200 hevosvoimaa sisältävälle kaikkien aikojen nopeimmalle f1-moottorille.

Toisaalta Honda ei tuonut ihmemoottoria näytille Hollantiin ja niin Keke Rosberg kuin Nigel Mansellkin saivat ajaa tavallisella ja silti erittäin tehokkaalla moottorimallilla. Hondan miehistössä tapahtui myös melkoisia muutoksia.

Hejiksi kutsuttu Hondan Ihmemies sai lähteä pois ja hänen korvaajansa ei ollut lähellekään niin tehokas mies. Hän oli yksinkertaisesti tullut talon sisältä korvaamaan hänet sillä Hondan oma teknisen henkilöstön päällikkö ei ollut nähnyt ketään sen hetken Hondan miehistön jäsentä riittävän kyvykkääksi Hejin paikalle.

Tallipäällikkö Frank Williams ja Patrick Head eivät viitsineet lopulta ottaa kantaa uudistukseen koska sen ja Hondan toiminnassa tallin yhteistyössä vallitsi selkeä tehtäväjako omiin piireihinsä vaikka toki ajoittain myös Williamsin merkittävin kaksikko oli ollut selkeän johtajuuden osoittamiseksi paikalla. Ja puuttunut Hondan päätöksiin silloin kun sen edut olivat olleet ristiriidassa.

Merkillistä kyllä Hejin erottamisasiassa talli ei nähnyt merkittävää ristiriitaa vaikka kyseessä oli pätevimmän Hondan työntekijän erottamisesta. Ja kun tallista puhuen kyseessä oli Williams niin sekään kerta ei tämän hienon ja perinteikkään tallin kohdalla jäänyt viimeiseksi jolloin jotain erottamista ei perusteltu ja Head tai herra Williams eivät vaivautuneet asiasta sen kummemmin kertomaan.

Rosberg ei pitänyt siitä, että Hondan pätevin mies sai ilman syytä kenkää tallista. Ja ilman, että tallipäällikkö tai pääsuunnittelija ja osatallipäällikkö Head ei tehnyt Hejin työpaikan säilyttämisen eteen mitään. Rosberg lähetti jopa telexin Japaniin kysyäkseen vastausta ja jota hän ei sittemmin koskaan saanut.

Ajorintamalla Piquet otti paalupaikan alustavasti ajalla 1.11.074 ja Rosberg oli toinen ajalla 1.11.647. Alain Prost oli kolmas ajalla 1.11.801 ja Ayrton Senna neljäs ajalla 1.11.837, Teo Fabi viides jatkaen huikeita Virallisen Harjoituksen otteitaan Tolemanilla ajalla 1.12.310, Patrick Tambay kuudes ajalla 1.12.486, Mansell seitsemäs ajalla 1.12.614, Thierry Boutsen kahdeksas ajalla 1.12.746, Marc Surer yhdeksäs ajalla 1.12.856 ja Niki Lauda täydensi alustavasti kymmenen kärjen kymppipaikallaan ja ajalla 1.13.059.

Elio de Angelis oli 11:sta ajalla 1.13.078, Derek Warwick oli 12:sta ajalla 1.13.289, Jacques Laffite oli 13:sta ajalla 1.13.435, Gerhard Berger oli 14:sta ajalla 1.13.680, Piercarlo Ghinzani hitaasti Tolemanilla yleisiä sijoituksia parantaen 15:sta ajalla 1.13.705, Michele Alboreto oli Ferrarilla katastrofaalisesti 16:sta ajalla 1.13.725 ja Stefan Johansson oli heti perässä yhtä huonosti sijalla 17:sta ajalla 1.13.768, Andrea de Cesaris oli viimeistä Ligierin viikonloppua ajavana kuljettajana 18:sta ajalla 1.13.797 saatuaan ajaa vain hyvin vähän aikaa ja koska mekaanikot pelkäsivät kolaria niin he eivät Guy Ligierin käskystä antaneet hänelle enempää polttoainetta ajamisen jatkamiseen, Riccardo Patrese oli 19:sta ajalla 1.14.240 ja Eddie Cheever oli 20:s ajalla 1.14.912.

21:s oli Martin Brundle ajalla 1.14.920, Stefan Bellof oli 22:s ajalla 1.15.236 ja sijat olivat alustavasti suuria pettymyksiä enemmän turboautoilta odottaneelle Ken Tyrrelille, Jonathan Palmer oli 23:s ajalla 1.16.257, Pierluigi Martini oli 24:s ajalla 1.17.919, Philippe Alliot oli 25:s ajalla 1.18.525 ja toiseksi viimeinen alustavasti mukaan pääsevä kuljettaja huolimatta autonsa antamisesta välillä tallikaverilleen Kenny Achesonille jonka oma auto oli hajonnut ja vara-auto ei vuorostaan ollut toiminut ja kotiyleisön suosikkimies Huub Rothengatter oli 26:s ja viimeinen alustavasti kilpailuun mukaan pääsevä kuljettaja ajalla 1.19.410.

Acheson oli 27:s ajalla 1.20.429 ja alustavasti Acheson oli karsiutumassa kilpailusta. Itävallassa jo Martin Brundle oli karsiutunut ja koska Rothengatter oli turvassa niin tuomaristolla ei ainakaan alustavasti ollut mitään halua ajattaa kilpailussa 27 kuljettajaa toisin kuin jos Rothengatter olisi karsiutunut alustavasti.

Acheson oli ollut ilman autoa koska hänen kisa-autonsa oli hajonnut ja vara-auto ei myöskään toiminut. Acheson joutui siis lainaamaan tallikaverinsa Philippe Alliotin autoa kilpailukykyisen ajan saamiseen. Achesonin sektoriajat eivät yltäneet kuin korkeintaan Rothengatterin pudottamiseen jatkosta tai karsintaviivan alapuolelle siinä missä Alliotilla ilman teknisiä ongelmia olisi ehkä saattanut riittää jopa sijaan 20 asti parhaimmillaan ennen väistämättömiä parannuksia ja vielä sitäkin väistämätöntä teknistä vikaa myös Alliotinkin omaan autoon.

Lauantaiksi toivottiin vieläkin jännittävämpää ja huikeampaa Virallista Harjoitusta nähtävän Hollannin Zandvoortissa.

 

[CCMK]

Lauantaina Zandvoortissa Virallisten Harjoitusten osalta satoi taas ja siten Nelson Piquetin paalupaikka varmistui sunnuntain kilpailuun. Se oli Piquetin kauden 1985 ensimmäinen paalupaikka ja Pirellille toinen kaudella 1985 ja yleensäkin kolmas sitten vuoden 1957 Italian Grand Prixin ja Stuart Lewis-Evansin. Vuonna 1983 Euroopan Grand Prixissä Brands Hatchissa Elio de Angelis oli saanut paalupaikan Pirellin renkailla Lotuksella.

Zandvoortin pinta oli karkea ja Goodyear pelkäsi kaikkein eniten sunnuntain kilpailusta muodostuvan välikelin kilpailu. Sen saderenkaat eivät yksinkertaisesti pystyneet sietämään Zandvoortin radan karkean hiekkaista pintaa lainkaan silloin kun siinä ei olisi vettä ja mikäli välikeliä tulisi radalle kilpailun aikana niin kokonaisella kilpailumitalla välikelin kestäessä lähdöstä maaliin asti se tarkoittaisi 5-6 pysähdyksen painajaiskisaa 70 kierrosta kohti sadekelinrenkaille.

Goodyearilla ei lähimaillakaan ollut näin paljoa tuotu sadekelin renkaita Zandvoortiin. Pirellille välikelin kilpailu sopisi paremmin koska sen sadekelinrenkaat oli tuotettu enemmänkin sopiviksi karheille ja hiekkaisille radoille ajettavaksi ja pienempien vedenpoistomäärien ja kumiosien ilmavuuden takia ne sopisivat paremmin välikelille kuin sateelle edellyttäen vain, että vettä olisi kuitenkin jäähdytystarvetta varten ennen pitkää.

Pirelli oli Zandvoortiin asti tehnyt sadekelin renkaistaan edes jotenkin enemmän vettä poistavammat vaikka edelleen ne poistivat vähemmän vettä kuin Goodyearin sadekelin renkaat eli vain noin 85-90 litraa niin niiden oletettiin silti riittävän hyvään kilvan ajamiseen.

Kuivalla kelillä tai täydellisellä sadekelillä Goodyearilla oli edelleen voiton avaimet käsissään. Ellei sitten Paul Ricardin kaltainen hyvin kuuma sää tulisi Zandvoortiin jolloin tilanne voisi olla toisin päin. Joka tapauksessa sessiosta usea kuljettaja jätti ajamisen kokonaan tekemättä ja siten sessio oli jälleen kerran pannukakku itsessään katsojillekin. Lauantain sateen takia Kenny Acheson oli karsiutumasta sunnuntain kilpailusta ellei sitten tapahtuisi jotain merkittävää tuomariston tahdolta poikkeusluvan muodossa. Muutoin ei 27 kuljettajaa radalla nähtäisi Zandvoortissa vuonna 1985.

Laitan ajajien vähyyden vuoksi ajat listamuodossa:

Jacques Laffite Ligier-Renault: 1.28.393

Alain Prost McLaren-TAG: 1.29.507

Elio de Angelis Lotus-Renault: 1.30.123

Martin Brundle Tyrrell-Renault: 1.32.003

Stefan Johansson Ferrari: 1.32.544

Eddie Cheever Alfa Romeo: 1.32.572

Nigel Mansell Williams-Honda: 1.32.740

Jonathan Palmer Zakspeed: 1.34.316

Andrea de Cesaris Ligier-Renault: 1.34.638

Gerhard Berger Arrows-BMW: 1.34.857

Philippe Alliot RAM-Hart: 1.36.270

Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo: 1.38.149

Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni: 1.38.227

 

[CCMK]

Jo aiemmin kerrotusti Kenny Acheson oli karsiutumassa lauantain Virallisen Harjoituksen päätteeksi Hollannin Grand Prixistä vuosimallia 1985. Kuitenkin RAM-tallin John Macdonald esitti tuomaristolle, että Achesonin oli mahdollista ajaa kilpailussa. Valitettavasti tuomaristo Zandvoortista ei ollut järin innostunut ajattamaan 27 autoa kilpailussa.

Edellisenä vuonna oli ajettu 27 auton tai sitä useamman auton kilpailu pitkälti vain vuoden 1984 Tapaus Tyrrellin johdosta eikä Kuninkaallisen Autoklubin tuomarit olleet hirveän mielissään päästämässä oikein ketään kilpailuun. Paitsi tietenkin hollantilaisia kuljettajia. Huub Rothengatter oli kuitenkin jo päässyt mukaan kilpailuun ja siten heillä ei enää ollut tarvetta 27 auton kilpailulle.

Myöhäishakijoista tuomaristo oli aiemmin viikonloppuna perunut jo Philippe Streiffin ajopaikan Ligieriltä. Myöhäishakijoista myös Jan Lammersin ajopaikka oli sydäntä särkevästi jouduttu perumaan koska miehelle ei ollut antaa Osellalta toista autoa käytettäväksi. Mikäli jostakin syystä Streiff, Lammers tai vaikka molemmat olisivat päässeet myöhäishakijoina mukaan kilpailuun niin jotakin olisi myös voitu tehdä 27 kuljettajan kisan puolesta.

Tuomaristo ei siis nähnyt lähtökohtaisesti mitään syytä Achesonin päästämiseen kilpailuun. Lopulta Macdonald RAM-tallin tallipäällikkönä sai kuitenkin luvan Achesonille ajaa kilpailussa mikäli hän vain keräisi kaikilta talleilta poikkeuslupaan tarvittavat allekirjoitukset. Melkein kaikki tallipäälliköt allekirjoittivat poikkeusluvan ja jälleen myös Ferrarin Marco Piccinini.

Ikävä kyllä jälleen kerran ja erikoisesti jo toista kertaa peräkkäin Ron Dennis McLarenilta kieltäytyi allekirjoittamasta poikkeuslupaa jolla Acheson olisi voinut ajaa kilpailussa. Dennis jälleen kerran selitti kieltäytymisensä syyksi turvallisuusnäkökulmaa ja toisin kuin Itävallan Tyrrellin Martin Brundlen tapauksessa niin RAM-tallin 03-automalli oli vielä paljon hitaampi ja hän ei halunnut, että kilpailussa tulisi 27 auton kilpailussa heti alkajaisiksi joukkokolari.

Ken Tyrrell alkoi kovasti protestoida aiemmin puoltamaansa Dennistä päätöksen tiimoilta ja kokouksessa oli tulla kuumakin näin leikillisesti kerrottuna. Lopulta siis Macdonald ei saanut oikein aiempaan McLarenin Dennisille tekemiinsä palveluksiin nähden mitään vastinetta ja näin hänen kantansa oli torjuttu. Macdonald ilmoitti rauhallisemmin Itävallan herra Tyrrellin purkaukseen verrattuna, että tapauksella tulisi olemaan seurauksensa mikäli Acheson ei pääse kilpailuun ja päätti kokouksen niihin sanoihin.

Tuomaristolle poikkeuslupa esiteltiin ilman Dennisin allekirjoitusta ja siten lopulta kun edes viimeinen vetoomus tuomaristolle Achesonin päästämiseksi mukaan kilpailuun ei auttanut niin Kenny Acheson oli karsiutunut Hollannin Grand Prixistä vuoden 1985 kilpailun osalta. Kilpailuun sai siis lähteä mukaan vain 26 kuljettajaa.

Acheson oli viimeksi karsiutunut Euroopan Grand Prixistä vuonna 1983 Brands Hatchissa. Ja sitä ennenkin hänellä oli ollut lukematon määrä muita karsiutumisia hänen urallaan vuoden 1983 Englannin Grand Prixistä lähtien aina Etelä-Afrikan Grand Prixiin Kyalamiin 1983 ja edelliseen Itävallan Österreichringin vuoden 1985 kilpailuun asti.

Vuoden 1985 Hollannin Grand Prixissä Acheson olisi saanut ajaa mikäli poikkeusluvassa olisi ollut kaikki allekirjoitetut nimet ja lisäksi hyvin todennäköisesti myös mikäli Huub Rothengatter olisi jäänyt sijalle 27 ja karsiutunut alustavasti.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Niki Lauda McLaren-TAG 1:13.059 Ei aikaa
2 Alain Prost McLaren-TAG 1:11.801 1.29.507
3 Martin Brundle Tyrrell-Renault 1:14.920 1.32.003
4 Stefan Bellof Tyrrell-Renault 1.15.236 Ei aikaa
5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:12.614 1.32.740
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1.11.647 Ei aikaa
7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:11.074 Ei aikaa
8 Marc Surer Brabham-BMW 1.12.856 Ei aikaa
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:18.525 1.36.270
10 Kenny Acheson RAM-Hart 1.20.429 Ei aikaa
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:13.078 1.30.123
12 Ayrton Senna Lotus-Renault 1:11.837 Ei aikaa
15 Patrick Tambay Renault 1.12.486 Ei aikaa
16 Derek Warwick Renault 1:13.289 Ei aikaa
17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1.13.680 1.34.857
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.12.746 Ei aikaa
19 Teo Fabi Toleman-Hart 1.12.310 Ei aikaa
20 Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart 1.13.705 Ei aikaa
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.14.240 Ei aikaa
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.14.912 1.32.572
24 Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 1.19.410 1.38.149
25 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.13.797 1.34.638
26 Jacques Laffite Ligier-Renault 1.13.435 1.28.393
27 Michele Alboreto Ferrari 1.13.725 Ei aikaa
28 Stefan Johansson Ferrari 1.13.768 1.32.544
29 Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 1.17.919 1.38.227
30 Jonathan Palmer Zakspeed 1.16.257 1.34.316

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

Lähtöruudukko

Piquet Rosberg
Brabham BT54 Williams FW10
1.11.074 (215,370 km/h) 1.11.647

Prost Senna
McLaren MP4/2B Lotus 97T
1.11.801 1.11.837

Fabi Tambay
Toleman TG185 Renault RE60B
1.12.310 1.12.486

Mansell Boutsen
Williams FW10 Arrows A8
1.12.614 1.12.746

Surer Lauda
Brabham BT54 McLaren MP4/2B
1.12.856 1.13.059

de Angelis Warwick
Lotus 97T Renault RE60B
1.13.078 1.13.289

Laffite Berger
Ligier JS25 Arrows A8
1.13.435 1.13.680

Ghinzani Alboreto
Toleman TG185 Ferrari 156/85
1.13.705 1.13.725

Johansson de Cesaris
Ferrari 156/85 Ligier JS25
1.13.768 1.13.797

Patrese Cheever
Alfa Romeo 184TB Alfa Romeo 184TB
1.14.240 1.14.912

Brundle Bellof
Tyrrell 014 Tyrrell 014
1.14.920 1.15.236

Palmer Martini
Zakspeed 841 Minardi M185
1.16.257 1.17.919

Alliot Rothengatter
RAM 03 Osella FA1G
1.18.525 1.19.410

Karsiutui:

Acheson
RAM 03
1.20.429

 

[CCMK]

Laitan tähän seuraavaksi Tyrrellin 012-automallin vertailuja huvin vuoksi eri radoilta vuosien 1983-1985 ajalta niiltä radoilta joihin sijoituksia kilpailun osalta ja muulloin pystyi vertaamaan. Eli olisivatko eri kuljettajat olleet miten korkealla lähtöruudukossa siis noina vuosina niillä radoilla joilla ajettiin.

Aikomukseni on yrittää laittaa suurin osa vertailuista ja ehkä jopa kaikki vertailut samaan viestiin, mutta tarvittaessa laitan pari-kolme lisäviestiä jotta kaikki vertailut näkyisivät muutoinkin kuin vain yhtenä nippuna.

012-automalli debytoi vuoden 1983 jälkipuoliskolla kautta, oli koko kauden 1984 käytössä niin pitkään kunnes Tyrrellin koko hylkäys sarjasta tuli julki ja oli vielä vuonna 1985 puolivälin ylittämiseenkin asti osin käytössä kun 014-autoja ei ollut valmiina rahapulan vuoksi pitkään kuin vain yksi ja välillä molemmat turboautot olivat vain yhden kuljettajan käsissä.

Joitakin ratoja ei voi verrata kun niillä ei ajettu kaikkina vuosina tai milloin ei vielä mitäkin automallia ollut käytössä. Olisin voinut tietysti verrata myös yleisiä Tyrrellin ajajien aikoja vuosien 1983-1985 väliltä kunnolla, mutta valitettavasti automallit olivat välillä erilaisia joten vertailukohtaa enempää en viitsi tehdä.

Tässä kuitenkin vertailut eri radoilta ja kisoista vuosina 1983-1985 silloin kun autoja kuljettajineen pystyi 012-automallin osalta vertailemaan toisiinsa ja muihin:

Rio de Janeiro 1984-1985

1984: Martin Brundle 1.36.081 (19.) Stefan Bellof 1.36.609 (23.)+ bonuksena Danny Sullivanin talvikauden toiseksi viimeinen testiaika 1.35.210 (Sullivan olisi ollut sillä ajalla kisan lähtöruudukossa 18:sta. Sullivan ajoi Rion viimeisissäkin testeissa vielä tuota aikaa paljon paremman ajan ja oli sillä testien 10:s. Aikaa en tosin hätään muista, mutta silloin oli sekuntikaupalla nopeampi kuin Bellof tai Brundle.)

1985: Martin Brundle 1.36.152 (21.) Stefan Johansson 1.37.293 (23.) Brundle olisi ollut edellisvuoden ajallaan samassa ruudussa, Stefan Bellofin ajalla olisi oltu ruudussa ruudussa 21 tai 22 mikäli he olisivat ajaneet peräjälkeen, Johanssonin ajalla olisi ollut 25:s vuoden 1984 lähtöruudukossa ja Danny Sullivanin vuoden 1984 talvikauden toiseksi viimeisellä testiajalla olisi ollut vuoden 1985 Brasilian kilpailun lähtöruudukossa sijalla 20.

Sullivanin huippuaikaa aivan viimeisistä testeistä ennen kautta 1984 en tiedä, mutta mies olisi ollut vuoden 1985 lähtöruudukon perusteella sillä ajalla missä tahansa sijoilla 10-15 sillä hän oli tuolloisella hirmuajallaan sekunteja nopeampi kun Bellof tai Brundle.

Imola 1984-1985

1984: Martin Brundle 1.36.531 (22.) Stefan Bellof 1.36.059 (21.)

1985: Martin Brundle 1.36.397 (25.) Stefan Bellof 1.35.653 (24.) Molemmat olivat nopeampia vuoden 1985 ajoillaan kuin vuonna 1984 ja mikäli nämä ajat olisivat olleet vuoden 1984 lähtöruudukossa niin Brundle olisi ollut 21:s ja Bellof olisi ollut 19:sta.

Monaco 1984-1985

1984: Martin Brundle 1.26.373 (22:s ja karsiutui.) Stefan Bellof 1.26.117 (20.)

1985: Martin Brundle 1.23.827 (18.) Stefan Bellof 1.24.236 (22:s ja karsiutui.) Molemmat olivat nopeampia vuoden 1985 ajoillaan kuin vuonna 1984 ja mikäli nämä ajat olisivat olleet vuoden 1984 lähtöruudukossa niin Brundle olisi ollut 8:s ja Bellof olisi ollut 11:sta. Eli molemmat autot olisivat olleet kirkkaasti mukana kilpailussa sinä vuonna niillä ajoilla.

Montreal 1984-1985

1984: Martin Brundle 1.31.785 (21.) Stefan Bellof 1.31.797 (22.)

1985: Martin Brundle 1.31.923 (24.) Stefan Bellof 1.31.733 (23.) Brundle oli hitaampi kuin vuonna 1984, mutta Bellof oli marginaalisesti nopeampi kuin vuonna 1984. Vuoden 1984 lähtöruudukossa Brundle olisi ollut tuolla ajalla 23:s ja Bellof olisi ollut tuolla ajalla 21:s.

Detroit 1984-1985

1984: Martin Brundle 1.43.754 (11.) Stefan Bellof 1.44.940 (16.)

1985: Martin Brundle 1.47.563 (18.) Stefan Bellof 1.47.911 (19.) Molemmat kuljettajat olivat reilusti hitaampia kuin vuonna 1984. Noilla ajoilla Brundle ja Bellof olisivat olleet lähtöruudukossa vuoden 1984 malliin 24:s ja Bellof olisi ollut 25:s ja molemmat olisivat olleet silti mukana kilpailussa. Vuoden 1985 lähtöruudukossa vuoden 1984 ajoilla Brundle olisi ollut 4:s ja Bellof olisi ollut 10:s.

Österreichring 1983-1985

1983:

Michele Alboreto: 1.36.079 (18.)

Danny Sullivan: 1.36.772 (23.)

1984:

Stefan Johansson: 1.36.282 (27.)

Stefan Bellof: 1.37.535 (28.)

1985:

Martin Brundle: 1.37.317 (27.)

Alboreto olisi ollut kauden 1984 lähtöruudukossa 27:s ja karsiutunut. Sullivan olisi karsiutunut myös ruudukosta ja ollut vielä Johanssoniakin hitaampi. Toki olisi ollut nopeampi kuin Bellof. Tai Brundle vuonna 1985. Johansson olisi ollut kauden 1984 ajallaan kauden 1983 lähtöruudukossa 19:sta heti Alboreton takana. Bellof olisi karsiutunut heittämällä myös edellisen kauden lähtöruudukolla ajettaessa. Niin myös vuoden 1985 ruudukostakin.

Martin Brundle olisi karsiutunut ajallaan niin vuoden 1983 kuin myös vuoden 1984 lähtöruudukostakin. Vuoden 1983 ajallaan Alboreto olisi ajanut vuoden 1985 kilpailussa viimeisellä sijalla ja samoin olisi tehnyt myös Sullivan ja vuoden 1984 ajallaan Johansson.

 

[CCMK]

Laitan tähän seuraavaksi rengastaktiikat vuoden 1985 Zandvoortin kilpailusta alustavasti siihen lähdettäessä. Kilpailun osalta rengastaktiikat menivät osin Zandvoortin soraisen ja hiekkaisen pinnan takia paljonkin uusiksi sillä vaikka pysähdyksiä odotettiinkin tulevan niin niiden arveltiin tulevan vasta paljon myöhemmin kuin mitä lopulta tapahtui. Toisaalta Zandvoortin rata oli jossain määrin aina ollut yllättävän paljon renkaita kuluttava rata ja lisäksi rengaspuolella käytettiin jälleen sekarengastusta.

Tässä kuitenkin rengastaktiikat kilpailuun:

McLaren: Kaikkien yllätykseksi molemmat kuljettajat lähtivät kokeilemaan Goodyearin osalta sekarengastusta kilpailuun. Niki Lauda ja Alain Prost valitsivat saman sekarengastuksen kuvion kilpailuun eli C, C, B ja C. Molemmat arvelivat käyvänsä varikolla kierroksilla 35-36 järjestyksessä Lauda-Prost. Ratkaisu varikkokäynnistä tehtiin koska sekarengastuksen kyseisellä kuviolla renkaat eivät mitenkään kestäisi maaliin saakka.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset kisaan ja he aikoivat käydä varikolla kierroksella 35 ja 36 järjestyksessä Martin Brundle ja Stefan Bellof.

Williams: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset kisaan ja he aikoivat käydä varikolla kierroksilla 38 ja 39 järjestyksessä Keke Rosberg ja Nigel Mansell. Rosberg oli kokeillut ennen kilpailua myös sekarengastusta kuviolla C, C, B ja C, mutta ei ollut vakuuttunut sen kestävyydestä ja lopulta oli vaihtanut sen tavalliseen yksityyppiseokseen eli C-seoksia jokaiselle auton renkaan osalle.

Brabham: Kuljettajista Nelson Piquet otti Pirellin Keskikovat renkaat kisaan ja aikoi käydä varikolla kierroksella 33 ja Marc Surer otti Pirellin Kovat renkaat kisaan ja ei aikonut käydä varikolla kilpailussa.

RAM ja Philippe Alliot: Alliot otti kilpailuun Pirellin Kovat renkaat ja ei aikonut käydä varikolla.

Lotus: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset ja he aikoivat käydä varikolla kierroksilla 39-40 järjestyksessä Ayrton Senna ja Elio de Angelis.

Renault: Molemmat kuljettajat ottivat C-seokset kilpailuun ja he aikoivat käydä varikolla kierroksilla 36 ja 37 järjestyksessä Patrick Tambay ja Derek Warwick. La Regiellä tämä oli kuitenkin suunnitelmallista hämäystä sillä he aikoivat ajattaa autojaan korkeintaan puolittaisella tankilla polttoainetta kilpailussa ja lopulta ottivat muutenkin D-seokset kisaan, mutta valehtelivat edelleen muille talleille ajavansa C-seoksilla ja käyvänsä varikolla kuten olisivat käyneet.

Polttoaineen piti loppua viimeistään noin kierroksen 30 jälkeen jolloin tallin piti suunnitelman mukaan olla selvässä ja pystyvässä johdossa ennen keskeytyksiä jotka naamioitaisiin teknisiin vikoihin.

Arrows: Kuljettajista Gerhard Berger otti C-seokset kilpailuun ja aikoi käydä varikolla kierroksella 38, mutta Thierry Boutsen otti D-seokset kisaan ja se nähtiin belgialaiselta harvinaisena riskitaktiikkana.

Belgian Television haastattelussa Boutsen totesi, että hänellä ei ole mitään hävittävää ja kyseessä tuntui olevan vakavan luokan näyttöajosta.

Boutsenin tarkkaa pysähtymiskierrosta ei kunnolla julkisuuteen kerrottu, mutta sen oli arveltu olevan mitä tahansa kierrosten 15-20 välillä.

Toleman: Molemmat kuljettajat ottivat Pirellin Pehmeät renkaat kilpailuun. He aikoivat käydä varikolla kierroksilla 34 ja 35 järjestyksessä Teo Fabi-Piercarlo Ghinzani.

Alfa Romeo: Kuljettajista Riccardo Patrese otti B-seokset kisaan ja aikoi käydä varikolla kierroksella 50, mutta Eddie Cheever otti A-seokset ja ei aikonut käydä kilpailussa varikolla.

Osella: Huub Rothengatter lähti kilpailuun sekarengastuksella. Hänen kuvionsa oli Pirellin Pehmeä, Pehmeä, Keskikova ja Pehmeä. Hän toivoi voivansa ajaa sillä kierrokselle 40 asti ennen kuin hän tulisi varikolle.

Ligier: Kuljettajista Andrea de Cesaris lähti kilpailuun Pirellin Keskikovilla renkailla ja Jacques Laffite lähti kilpailuun Enduro-renkailla. Laffite ei aikonut käydä varikolla kilpailussa ja de Cesaris toivoi pysähdyksen olevan kierroksilla 48-50. Oli toki valmis maaliin asti ajamiseenkin mikäli renkaat kestäisivät sen ajon.

Ferrari: Molemmat kuljettajat lähtivät C-seoksilla kilpailuun ja aikoivat pysähtyä kierroksilla 33 ja 40 järjestyksessä Michele Alboreto ja Stefan Johansson.

Minardi: Pierluigi Martini otti sekarengastuksen kilpailuun. Hänen kuvionsa oli Pirellin Pehmeä, Pehmeä, Keskikova ja Pehmeä. Hän toivoi voivansa ajaa sillä kierrokselle 40 asti ennen kuin hän tulisi varikolle.

Zakspeed: Jonathan Palmer otti AA-seokset kisaan eikä aikonut käydä myöskään varikolla kilpailussa.

 

[CCMK]

Sunnuntain Warm-Upin aikaan Patrick Tambay ajoi hurjan kolarin josta selvisi vahingoittumattomana vaikka vauhtia oli 322 kilometriä tunnissa. Samalla Tambay ja myös Derek Warwick tekivät päätöksen lähteä kilpailuun vaikka erittäin herkkä takajousitus oli ollut vaikeasti säädettävä ja hauras läpi viikonlopun. Vasta Warm-Upissa Renault testasi ensimmäisen kerran viikonloppuna täyden tankin ajoa mikä oli ollut omituista.

Yleisesti he olivat testanneet sitä sopivasti läpi viikonlopun niin Vapaissa Harjoituksissa kuin Virallisissa Harjoituksissakin. Pelko ilman täydellä tankin ajamisen harjoitusta oli todellinen sillä 220 litran polttoainelastin pelättiin hajottavan auton takajousituksen koska muutamassa edellisessä kilpailussa RE60B:ssä oli havaittu alkavia rasitusmurtumia rungossa, ripustuksissa ja tietenkin itse jousituksessa. Lopulta syy erikoiselle ajattamiselle kevyen auton osalta melkein koko viikonlopulle selvisi.

La Regie oli epätoivoinen. Se tarvitsi näyttävän tuloksen sillä Zandvoortin viikonloppuna pidettiin jälleen pelätyn Johtokunnan kokous jossa mukana oli myös Renaultin Urheilujohtaja ja aiempi Toiminnanjohtaja Jean Sage. Vetäytymistä lajista kannattaneiden kannatus oli noussut kokouksen aikana ensimmäistä kertaa lopulliseen enemmistöön ja ellei mitään lähes Raamatun Ihmeteon veroista eli käytännössä voittoa tallille tulisi Zandvoortista niin La Regien tie olisi lopussa.

Gerard Tothin talli vajosi lopulta edes epätoivoisesti vuoden 1986 mahdollisen lajissa säilymisen nimissä alhaiseen temppuun joka paljastuessaan aiheutti lähes huutonaurua ja lisäsi häpeää tallin osalta lajissa. Etenkin kun Renault oli itse sen mahdin vuosina kritisoinut joitakin talleja huijaritalleiksi sen käyttämisestä ja mitätöinyt muutenkin pieniä tai keskikastin tallien suoritusten arvoa silloin kun ne itse niitä käyttivät.

Se nimittäin teki Tolemanin vuoden 1982 temput ja lähti Zandvoortin kilpailuun kevyellä polttoainekuormalla tarkoituksellisesti. Lisäksi vaikka tallin sanottiin pitävän C-seoksia kilpailussa niin todellisuudessa talli oli valehdellut muille ja laittanut autoihin vielä nopeutta lisäämään D-seoksia.

Epätoivoiseen tekoon ryhtyminen oli ollut pitkään harkittu selviö koska edellisen kerran Renault oli voittanut vuoden 1983 Itävallan Grand Prixissä Österreichringillä ja ollut edes yleensäkään kilpailun johdossa vuoden 1984 Italian Grand Prixissä Monzassa.

Ja vuoden 1982 Zandvoortin aikaan talli oli taistellut maailmanmestaruudesta kuten myös vuonna 1983 Zandvoortin aikaan ja ajanut vuonna 1984 Zandvoortissakin mainittavan kilpailun vaikka ei enää taistellut maailmanmestaruudesta tuolloin vuosiin 1982-1983 verrattuna jolloin varsinkin jälkimmäisellä Alain Prost osui Nelson Piquetin kanssa yhteen ja kolarin syystä keskeytti kilpailun. Epätoivoisen teon nimissä ei oikeastaan aiottukaan päästä maaliin vaan saada edes jonkinlainen näyttö Johtokunnalle vaikka valehtelunkin nimissä tallin pystyvyydestä kärkitaisteluun.

Ja lisäksi tietenkin kevyen tankin taktiikkaan ajauduttiin myös turvallisuussyistä. Hetken harkittuaan asiaa Tambay ja Warwick suostuivat sillä heidän mittansa oli tallia täynnä oikeastaan muutenkin ja ainakin he parantaisivat näyttävyydellään osakkeita muiden tallipaikkojen haussa vuotta 1986 varten.

Kuljettajat toki olisivat voineet kieltäytyä tempun mahdollisen onnistumisen pelossa sillä mikäli edes lottovoittoluokan todennäköisyydellä Renault olisi alkanut menestyä vuonna 1985 loppuvuodesta merkittävästi niin siinä tapauksessa he olisivat joutuneet vielä olemaan vuoden 1986 ajan sidottuna vasten tahtoaan tallissa.

He eivät lopulta tahtoneet kieltäytyä. He tiesivät, että Renault oli jo pitkän aikaa huonosti menestynyt talli joten mitään ei yksi lekkeripeliksi ajettava temppukilpailu muuttaisi. Ja Warwickilla olikin tempusta kokemusta jo Zandvoortin ja Brands Hatchin kisoista 1982 silloisella Tolemanilla.

 

[CCMK]

Zandvoortin kilpailua ennen maailmanmestaruuteen mahdollisuuksia oli vielä 6 kilpailun osalta jäljellä kaikilla MM-kilvan kuljettajilla joskin tietysti jaossa oli enää vain 54 pistettä riippuen myös 11 parhaan tuloksen laskuistakin. Myöskin tallikilvassa kaikki pisteitä saaneet tallit pystyivät voittamaan maailmanmestaruuden ainakin teoriassa.

Suomessa taas Zandvoortin kilpailua ei lopulta näytetty televisiosta, mutta kilpailusta kuultiin radion Kakkosverkon suora lähetys aikaisemman Musiikkia ja Urheilua-lähetyksen koosteen sijaan. Vuonna 1984 Zandvoort oli tullut myös radiosta suorana ja vuoden 1984 tapaan vuoden 1985 kilpailun selosti Raimo Häyrinen eli Höyry.

 

[CCMK]

Zandvoort 25.8.1985

Kuivassa, tuulisen kylmässä, pilvisessä säässä ja lopulta auringon pilkahdellessa selkenevän taivaankannen päällä ajettiin vuoden 1985 Hollannin Grand Prix joka olisi myös ennen pitkää viimeiseksi jäänyt näihin päiviin asti. Joka tapauksessa kaikki olivat iloisia siitä, että kuivassa kelissä kilpailu kyettiin ajamaan.

Kun vielä Carlos Reutemannin Ferrari Mondial Course Car, BMW Touring Nederland Medical Car ja Mercedes-Benz 190E AMG Mainosauto olivat ruudukon takana niin vihreän valon vaihtumista ennen Patrick Tambay oli joutunut murheellisesti lähtemään varikon portilta kilpailuun ja sekin oli ensimmäinen takaisku Renaultin juonessa ajamisesta kärjessä kevyen tankin taktiikalla. Sytytysvika oli autossa. Lisäksi jousitusvaurio oli iskenyt myös autoon keventyneestäkin polttoainelastista huolimatta.

Lähdössä Nelson Piquet ja Thierry Boutsen jäivät omaan ruutuunsa, mutta lähtöä ei keskeytetty keltaisin valoin tai liputettu poikki ja kilpailu sai jatkua. Boutsen pääsi hetken päästä liikkeelle, mutta Piquet jäi edelleen ruutuun. Lähdön jälkeen Keke Rosberg oli kärjessä, Ayrton Senna toisena, Teo Fabi kolmantena, Alain Prost neljäntenä, Marc Surer viidentenä, Niki Lauda kuudentena, Derek Warwick seitsemäntenä ja Nigel Mansell kahdeksantena. Hetken kuluttua Prost olisi Fabin edellä kuten myös Lauda ohitettuaan sitä ennen Surerin.

Aloituskierroksella eli kierroksella 1 Eddie Cheever, Riccardo Patrese ja Pierluigi Martini keskeyttivät ja heistä Cheeverin ja Patresen kisa päättyi turbon hajoamiseen ja Martinin ulosajoon. Patrese ehti keskeyttää varikollekin. Rosberg alkoi toisen kierroksen jälkeen tottua johtoasemaan ja ajaa sekuntia nopeampia kierroksia kuin Senna tai kukaan muukaan radalla.

Piquet taas oli päässyt matkaan lopulta melkein kierroksen jäljessä ja huolimatta jopa sääntöjen salliman rajan ylittävästä työntöavusta häntä ei hylätty kilpailusta lopulta koska kukaan ei tehnyt protestia häntä kohtaan ja koska tuomaristo ei niin lopulta erikseen nähnyt syytä hylkäämiseen. Mahdollisesti pistesijoilla tai paremmilla sijoilla hylkäys olisi tullut.

Kierroksella 3 Suuren Vesimaan eli Hollannin kisan oma suosikkimies Huub Rothengatter ajautui autoineen tekniseen vikaan. Rothengatterin autoa korjailtiin kierrosten 3-6 välisen ajan 4 minuuttia ja 38 sekuntia eli yhteensä kolmisen kierrosta ja toinen varikkokäynti hänen osaltaan auton korjauksen merkeissä nähtiin kierroksella 9 tuolloin kierroksen mittaisena, kierroksella 20 hän kävi Osellan mittapuun mukaan normaalilla varikkokäynnillä jolloin aikaa renkaanvaihtoon kului 17 sekuntia ja tuolloin hän aikoi Enduro-renkailla ajaa maaliin asti ja kierroksella 30 hän viettikin varikolla aikaa teknisen vian korjailussa peräti 10 kierrosta.

Sen jälkeen Rothengatter ajeli viimeisenä hyvin hiljaa radalla melkein toistakymmentä kierrosta jäljessä. Hollannin Televisiopalvelu NOS näytti vuoden 1985 Hollannin kilpailun tv-lähetyksessä paljonkin Rothengatteria ja Osellaa vuoden 1984 Hollannin Grand Prixin ja silloisen Spiritillä kisaamisen tapaan. Viimeisen korjauksen jälkeen Rothengatter ei enää käynyt varikolla kilpailussa.

Joka tapauksessa kierrokseen 9 mennessä Stefan Johansson oli jo 11:sta, mutta murheellisesti keskeytti varikolle. Alboreto nousi ysipaikalle samaan aikaan, mutta pian menetti sijansa varikolta lähteneelle Tambaylle ollen siten kymmenes. Jousituksen uudistamisen radikaalisti Warm-Upissa oli parantanut Ferrarin ohjautuvuutta, mutta se oli silti edelleen liian hidas.

Kierroksella 12 Fabi kävi vuorostaan varikolla kun rengas yllättäen irtosi hänen autostaan ja ripustusvaurion korjaukseen ja renkaanvaihtoon meni liikaa aikaa. Minuutin verran kului korjailuihin. Fabille annettiin Pirellin Kovat renkaat maaliin ajamista varten. Kierroksella 13 Jonathan Palmer keskeytti öljynpaineiden kadottua.

Rosbergilla vuorostaan ei ollut kärjessä enempää kuin neljän sekunnin etumatka ja se tuntui riittämättömältä. Boutsenin uhkapeli D-seoksilla petti kierroksella 15 jolloin hän meni varikolle ja pysähdys kesti 11 sekuntia. Boutsen sai vahingossa B-seoksiensa sijaan C-seokset ja se pilasi hänen kilpailunsa. Kierroksella 15 järjestys oli Sennan moottorin alkaessa pätkiä Rosberg, Prost, Lauda, Senna, Surer, Mansell ja Warwick. Piercarlo Ghinzani keskeytti varikolle kierroksella 16. Jacques Laffite keskeytti kierroksella 17 sähkölaitteiden hajoamiseen.

Ja kierroksella 18 paljon kilpailustaan menettänyt Fabi keskeytti pyöränlaakerin hajoamiseen. Tai ei aivan niin sillä Tolemanista hajosi ulosajon seurauksena auton pohja ja sen vuoksi hän ei enää voinut ajaa lainkaan. Sitä ennen Fabi oli jo noussut Mansellinkin ohi uudelleen mikä kertoi Fabin hurjasta vauhtiajosta ja mikä nähtiin erittäin epätavallisena Fabin kaltaisesta kuljettajasta puhuttaessa.

Kierroksella 20 aivan Rosbergin keskeyttäessä varikolle moottoririkkoon suomalainen olisi muutenkin tullut aivan pian varikolle koska hänen renkaansa olivat yllättäen aivan loppu. Ehkä kierroksen tai kahden kuluttua. Se jäi arvoitukseksi.

Lauda meni yllättäen varikolle vaikka hän olisi voinut johtaa kilpailua. Lauda ei halunnut jäädä ajamaan likaisessa ilmassa ja hän halusi saada stoppinsa selväksi jo aikaisin. Siten hän sai A-seokset maaliin ajamista varten ja pysähdys kesti vain 11 sekuntia. Elio de Angelis kävi myös varikolla kierroksella 20 ja hänen pysähdyksensä kesti 10 sekuntia. Renkaat kuluivat selvästi normaalia Zandvoortin kilpailua enemmän joten jännitystä tuntui huokuvan ilmassa. Ja de Angelis sai siten A-seokset joilla ajaa varmasti maaliin asti. Kierroksella 20 järjestys oli siis Prost, Senna, Warwick, Tambay, Mansell ja Alboreto. Renaultin yllättävä vauhti tuntui liiankin epäilyttävältä.

Kierroksella 22 Stefan Bellof meni varikolle ja hänen pysähdyksensä kesti 12 sekuntia. Hän sai A-seokset alle joilla ajaa kilpailu loppuun asti. Martin Brundle pysähtyi varikolla kierroksella 23 ja hänen pysähdyksensä kesti 20 sekuntia mikä oli suhteellisen pieleen mennyt pysähdys. Brundlelle annettiin myös A-seokset ja hän ajoi niillä maaliin asti. Tambay oli keskeyttänyt kierroksella 22 yllättäen kovin epätavallisen nopeaan vaihdelaatikkovikaan ja vaikka ranskalainen harmittelikin sitä kovasti niin jotain oli pielessä. Etenkin kun auto ei ollut selvästi hidastanut riittävästi ennen keskeytystä jotta selvää vaihdelaatikkovikaa olisi voinut epäillä. Todellisuudessa Tambayn polttoaine oli vain loppunut aivan liian aikaisin kesken liian kovaa ajamisen johdosta.

Kierroksella 24 Mansell meni varikolle ja hänen pysähdyksensä kesti 10 sekuntia. Hän sai vahingossa uudet C-seokset alle ja tulisi myöhemmin vaihtamaan renkaat uudelleen tajuttuaan virheen. Mansell olisi halunnut B-seokset maaliin asti ajamista varten. Kierroksella 25 Andrea de Cesaris keskeytti viimeisen Ligier-ajonsa moottoririkkoon. Kierroksella 26 Ayrton Senna teki uuden varikkokäynnin keston maailmanennätyksen kun pysähdys kesti vain 7 sekuntia! Senna sai A-seokset maaliin asti ajamista varten.

Kierroksella 27 Warwickin matka päättyi myös yllättävän aikaiseen vaihdelaatikkovikaan ja Warwickin Oscar-palkinnon arvoiset selitykset epäonnisesta keskeytyksestä tuntuivat taas kovin tutuilta. Todellisuudessa Warwickin polttoainemäärän olisi pitänyt riittää vielä 2-3 kierrosta, mutta tankki kuivui liian aikaisin. Molemmat kuljettajat La Regiellä olivat ajaneet näytöksensä ajoittain liian kovasti ja varsinkin Tambay.

Mikä pahinta Renaultit eivät johtaneet metriäkään Zandvoortissa ja he olisivat tarvinneet vielä muutaman kierroksen muutenkin sillä massarenkaanvaihdot kärjen osalta alkoivat kierroksilla 32-33. Ja eivät nekään sellaisinaan toteutuneet vaikka niitä nähtiinkin.

Kierroksella 32 Alboreto kävi varikolla ja hänen pysähdyksensä kesti 13,71 sekuntia. Alboreto sai B-seokset maaliin ajamista varten. Prost tuli kilpailun kärjestä varikolle kierroksella 33 ja samalla kierroksella 33 tuli varikolle myös Piquet. Prost oli ennen pysähdystään ollut 25 sekunnin johdossa, mutta menetti sen 18,31 sekunnin pysähdyksen takia. Prost otti A-seokset kisan maaliin ajamista varten. Piquetin pysähdys kesti taas 20 sekuntia mikä oli Brabhamilta epätavallisen surkea varikkopysähdys. Piquet otti Pirellin Kovat renkaat maaliin ajamista varten.

Pysähdysten jälkeen Lauda ja Senna olivat 10 sekuntia Prostin edellä ja de Angelis oli neljäntenä. Alboreto vuorostaan oli Surerin takana. Ja heidän edessään oli hetken aikaa Gerhard Berger.

Kierroksella 36 Boutsen kävi taas varikolla ja nyt stoppi kesti 12 sekuntia. Hän sai B-seokset joilla ajoi loppuun asti. Mansell ja Berger kävivät varikolla kierroksella 38. Bergerin stoppi kesti 15 sekuntia ja hän sai A-seokset maaliin asti ajamista varten ja Mansellin pysähdys kesti 20 sekuntia ja hän sai B-seokset myös maaliin ajamista varten. Bellof keskeytti kilpailunsa samalla kierroksella 38 moottoririkkoon. Kierroksella 47 Prost ohitti Sennan ja siirtyi toiseksi. Kierroksella 52 Philippe Alliot keskeytti moottoririkkoon ja kierroksella 54 Boutsen keskeytti jousituksen menemiseen.

Kierrosten 62-70 ajan Prost taisteli Laudan kanssa voitosta oikeastaan vihdoin ja viimein kunnollisessa McLarenin kaksintaistelussa jota oli toivottu. Aivan viimeisellä kierroksella Prost yritti päästä väkisinkin ohi, mutta turhaan. Lauda ei halunnut luovuttaa voittosijaansa eikä myöskään suostua tallimääräykseen mikäli Ron Dennis sitä yrittäisi. Ei yrittänyt.

Lopulta Niki Lauda voitti uransa 25:n Grand Prix-voittonsa. Alain Prost oli toinen vaivaisen 0,232 sekunnin erolla maalissa. Ayrton Senna oli kolmas 0,4 sekunnin erolla Michele Alboretoon maalissa aivan yhtä tiukan taistelun jälkeen. Alboreto oli 4:s, Elio de Angelis oli 5:s, Nigel Mansell 6:s, Martin Brundle 7:s, Nelson Piquet 8:s, Gerhard Berger 9:s ja Marc Surer 10:s kierroksen 65 keskeyttämisestään huolimatta ja hän oli viimeinen tuloksen saanut kuljettaja koska Huub Rothengatteria ei laskettu lopputuloksiin 14 kierrosta jäljessä olevana. Muutoin hän olisi ollut 11:sta.

 

[CCMK]

Niki Lauda oli Hollannin kilpailun jälkeen iloinen. Hän oli noussut tasoihin Jim Clarkin kanssa kaikkien aikojen voittotilastossa ja hän voisi yhä lopettavana kuljettajanakin nousta Jackie Stewartin 27 voiton edelle kaikkien aikojen voittotilastossa.

Marc Surer vuorostaan olisi voinut ajaa loppuvaiheessa paremmankin kilpailun, mutta pakoputki oli hajoamassa kilpailun lopussa ja samoin renkaatkin joten Surerin kisa oli siten mennyt pieleen lopussa.

Ja kisan pettyneimmät miehet ainakin vauhdin puolesta muuten tuntuivat olevan Martin Brundle taas katkerasti pisteittä seiskapaikalla ja Nelson Piquet kasipaikalla. Molemmat olisivat ilman ylipitkiä varikkokäyntejään voineet hyvinkin olla pisteillä tai pisteellä.

Huub Rothengatter vuorostaan oli yleisön suosikkimies ja ainakin hänen ajosuorituksestaan tunnuttiin pitävän. Rothengatter oli ollut kisapäivänä huonoimmillaan 20 kierrosta jäljessä, vähimmillään korjauskäyntiensä jälkeen 10-12 kierrosta ja lopulta 14 kierrosta. Innostuneen NOS:n aikalaskurin mukaan kisan virallinen tietokone ilmoitti, että normaalilla moitteettomalla kierrosajamisella Rothengatter olisi ollut kisan lopussa vain kaksi kierrosta jäljessä.

Se olisi tarkoittanut hänelle ysipaikkaa kilpailussa mikä olisi myös ollut aikamoinen saavutus joskin Osellan umpihitaan vauhdin tietäen liiankin optimistinen arvio.

Ettei vaan järjestäjät olisi viime aikoina vierailleet Drommenlandissa? Todennäköisempi laskelma oli Olivettin ja Longinesin tekemä oma virallinen laskelma jonka mukaan Rothengatter todennäköisemmin olisi ollut virheettömälläkin ajolla Osellan ylivoimaisen hitauden takia noin 4-5 kierrosta jäljessä kisan päätteeksi.

Sen sijaan itse Zandvoortin radan turvallisuuspuolesta oli paljon valitettavaa kilpailun jälkeen. Ratavalvojia kisan aikana oli välillä juossut paikasta toiseen liian näkyvästikin ja uhkarohkeasti, lisäksi kilpailun puolivälissä radan takaosuudella verkkoaita oli hajonnut itsestään eikä edellisvuoden osittain sortunut katsomo ollut kovinkaan korjatun näköinen vuoden 1985 kilpailussakaan.

Kaikki nämä vaaratilanteet jäivät kierrosten 32-33 massavarikkokäynnin aikana osin huomaamattomaan tapahtumaan ja sen varjoon:

Ayrton Senna ja Martin Brundle ajoivat tuolloin kilpaa keskenään tai oikeammin Ayrton Senna vain halusi päästä ohi britistä, mutta he alkoivatkin ajamaan keskenään tosissaan kilpaa kun Brundle ilmeisesti väärinkäsityksen tai jonkun muun syyn johdosta ei halunnut päästää Sennaa edelleen.

Jostain onnettomasta syystä lähelle näiden kahden kisailijan olinpaikkaa sattui radalle myös BMW-merkkinen radanhuoltoauto joka jostakin kumman syystä päätti juuri niillä kierroksilla mennä tarkastamaan jotakin lähialueen ratavalvojien toimipistettä.

Tai muuten vain ihmeellisesti sankaroimaan radalle. Joka tapauksessa Senna ja Brundle huomasivat alamäkeen tultaessa, että radanhuoltoauto on radalla ja ilman äkkinäistä korjausliikettä he törmäisivät siihen ja tuhoisin seurauksin!

Radanhuoltoauto väisti lopulta aivan viime hetkellä sorahiekalle pyyhkäisten juuri sinkoutuvien autojen edessä ja Brundle osui tilanteen aikana Sennaan, mutta onneksi Sennalla oli vielä linjatilaa pysyä radalla ja yhtä onnekas oli myös Brundlen osumavauhdin kulman pienuus jolloin Senna pysyi radalla ohjautumatta osuman voimasta joko päin Brundlea tai radanhuoltoautoa. Radanhuoltoauto ajoi yleisön iloksi melkoista sorarallia vähän aikaa hiekalla päästen lopulta hengenvaarallisen tilanteen jälkeen jatkamaan kierrostaan.

Senna ja Brundle olivat todella järkyttyneitä kisan jälkeen ja Senna varsinkin oli kiukkuinen siitä, että hänelle ei tiimiradiossa ollut kerrottu mitään radanhuoltoauton olemisesta radalla. Ratavalvojat olivat muutenkin hyvin epäjohdonmukaisesti heilutelleet valkoisia lippuja ja keltaisia lippuja siellä täällä rata-aluetta tilanteen aikana eikä lainkaan vaaratilanteen edellyttämällä kunnollisella keltaisten lippujen tai tuplakeltaisten lippujen heilutuksella. Sitten kun selvää tilannetiedotusta ei myöskään tilanteesta ollut niin vauhtia ei oltu edes muutenkaan voitu pudottaa maltillisemmaksi kisan kannalta.

Alain Prost oli nähnyt tämän uskomattoman vaaratilanteen oltuaan hieman taaempana Senna-Brundle-kaksikosta ja oli todella pelännyt pahaa kolaria kaikkien osapuolten kesken ja vakavia henkilövahinkoja. Onneksi kuitenkin radanhuoltoauto oli viime hetkellä onnistunut jo pääsemään ylityspaikastaan muutoin melkein turvaan jo ennen tilannetta, mutta silti kolari oli ollut aivan liian lähellä ja suuronnettomuus oli vältetty onnella mahdollisen kisan punaisen lipun ja todennäköisten kuolonuhrien lisäksi. Prostin mielestä tuollaista ei saisi vain tapahtua.

Hän itse oli törmännyt Nürburgringin viikonloppuna 1984 radanhuoltoautoon, mutta silloin tilanne oli sattunut kilpailun ulkopuolella jolloin kisavalvonta turvallisuuden osalta oli ollut myös aivan liian löysää, mutta nyt itse kilpailussa tuollaista tilannetta ei vain saisi tulla. Prost oli selvinnyt tilanteestaan tuolloin vammoitta, mutta vaara loukkaantumisesta oli silti myös aina läsnä.

Zandvoortin radan turvallisuuden puutteista ei ollut Jean-Marie Balestre, John Corsmit, Max Mosley tai Bernie Ecclestone lainkaan mielissään ja kisan tulevaisuus vaikutti nyt lopullisesti haudatulta vaikkakin radanhuoltoauton seikkailusta radalla onneksi selvittiinkin ilman valtavaa tragediaa.

 

[CCMK]

Laitan lyhyitä mietteitä tallien ja kuljettajien osalta Zandvoortista:

McLaren: Kunnollisen Virallisen Harjoituksen saaminen oli ainoalla kuivan kelin sessiolla vaikeaa perjantaina. Siten lähtöruudut olivat hieman huonommat kuin mitä odotettiin. Niki Lauda voitti lopulta ensimmäisen voittonsa kaudella 1985 ja ensimmäisen yleensäkin sitten vuoden 1984 Italian Grand Prixin Monzassa.

Tallille kaksoisvoitto Alain Prostin täydentäessä sen kakkossijallaan Hollannista on viime kaudelta poiketen vasta nyt tallin ensimmäinen koko kaudella joten talli on tämän myötä enää 5 pistettä Ferraria perässä tallien MM-kilvan puolella. Prost on niukassa 3 pisteen johdossa myös kuljettajien MM-taulukon tilanteessa.

Ainoa tahra moitteettomassa viikonlopussa oli lähinnä Ron Dennisin tekemä kieltäytyminen Kenny Achesonin poikkeuslupa-asiassa. Sekin oli kuitenkin loppupelissä pieni harmi.

Tyrrell: Molemmilla kuljettajilla eli Martin Brundlella ja Stefan Bellofilla oli vihdoin ja viimein turboauto 014 käytössään, mutta silti talli ei vieläkään pysty nousemaan kovin hyvin suoritustasossa. Tosin lähdöt onnistuvat huikeasti tältä kaksikolta. Brundle oli 10:s ja Bellof 11:sta lähdön jälkeen! Huonot varikkokäynnit maksoivat molempien nuorukaisten kisat ja Bellof keskeytti myöhemmin 12:sta sijalta. Brundle jäi niukasti pisteittä maalissa.

Pian pitäisi tulla Tyrrellin ensimmäiset tuplapisteet mikäli onni vain sen suo. Brundle oli Ayrton Sennan kanssa vaarassa kolaroida radanhuoltoauton kanssa kilpailun aikana, mutta onneksi nuoret herrat selvisivät säikähdyksellä mahdollisesti hengenvaarallisesta tilanteesta.

Williams: Keke Rosberg tuntui jälleen siltä voittavalta kuljettajalta johtoasemassaan kunnes keskeytti. Nigel Mansell ajoi läpi kilpailun sijoilla 5-8, oli pettynyt kun joutui ajamaan toistamiseen varikolle ja lopulta oli kisan kolmanneksi nopein mies kierrosajoissa vain saadakseen yhden pisteen viime hetkellä Martin Brundlen käsistä. Jälleen laiha viikonloppu teknisten murheiden takia.

Brabham: Nelson Piquetin kisa meni pieleen jo lähdössä ja sittemmin varikolla. Koska hän jäi pisteiden ulkopuolelle niin sen takia häntä vastaan ei protestoitu eikä häntä edes diskattu. Syyte olisi koskenut auton työntämistä sallittua määrää enempää lähtötilanteessa. Piquet oli viidenneksi nopein mies kierrosajoissa vain saadakseen kasipaikan maalissa.

Marc Surer vuorostaan oli parhaimmillaan neljäs ja ajamassa vielä paremmillekin sijoille kunnes niin renkaat kuin pakoputkikin alkoivat kulua liikaa. Lopulta pakoputki hajosi Surerilta. Se pudotti hänet viimeiseksi ja lopulta pakotti keskeyttämään. Hän sai silti sijoituksen maalissa.

RAM: Onneton viikonloppu. Kenny Acheson karsiutui ajettuaan oikeastaan vain yhden aikakierroksen Virallisessa Harjoituksessa ja sen jälkeen moottorit hajosivat niin kisa-autosta kuin vara-autostakin jolla hän ei ehtinyt aloittaa edes aikakierrostakaan.

Philippe Alliotin autolla ajaminen taas oli vaikeaa tallikaverin säätöjen takia ja lopulta Acheson ei päässyt kilpailuun koska Ron Dennis McLarenilta kieltäytyi kirjoittamasta 27 kuljettajan kilpailun mahdollistavaa poikkeuslupaa. Alliot sentään pääsi kilpailuun täpärästi auton vuorottelusta huolimatta. Alliot vuorostaan keskeytti kilpailun kierroksella 52 ollessaan 12:sta 13:sta kuljettajan joukossa.:frown:

Lotus: Ayrton Sennalla oli vauhdikas viikonloppu. Hän sai tuomariston vakavat moitteet paddock-alueella laittomasta ajamisesta ja sakotkin siitä tulivat hänelle. Peter Warr joutui takaamaan, että Senna ei aiheuta ongelmia enempää viikonloppuna eikä aiheuttanutkaan.

Siitä huolimatta hän oli neljäs Virallisessa Harjoituksessa kun taas de Angelis menetti Virallisen Harjoituksensa käytännössä ruuhkiin. Senna olisi saattanut keskeyttää kilpailun mikäli Hollannin kilpailu olisi ollut vaikkapa 71-72 kierroksen mittainen sillä moottori oli hajoamassa häneltä maalissa ja hänellä oli ollut pitkään moottorivaurion.

Saattoi auttaa Alain Prostia mestaruustaistelussa olemalla juuri ja juuri Michele Alboreton edellä maalissa ja de Angeliksen kilpailu Hollannissa oli ehkä murheellisin ja huomaamattomin kilpailu pitkään, pitkään aikaan.

Liian aikainen varikkokäynti tuhosi hänen mahdollisuutensa ja kaksintaistelutilanteissa hänen pehmeys oli liiankin näkyvää. Hän on riidellyt tallinsa kanssa niin Sennasta kuin myös siirrostaan Brabhamille. Oli niukasti silti viides, mutta mestaruustaistelu on tällaisilla otteilla ohi.

Renault: Virallisessa Harjoituksessa Patrick Tambay oli hienosti viides, mutta Derek Warwick vasta 12:sta kolaroituaan Riccardo Patresen kanssa. Kisa-auto romuttui Warm-Upin kolarissa ja kisassa korjattu kisa-auto hajosi uudelleen sytytysvikaan. Sittemmin vara-autolla hän lähti kilpailuun. Renaultin polttoainetaktiikan johdosta sekin oli erittäin kevyt auto kisaan.

Molemmat olivat parhaimmillaan sijoilla 3-4, mutta huikean vauhdin ja eron tekemisen takia puolen tankin taktiikkaa epäiltiin ja myöhemmin keskeytyksetkin olivat hyvin epäilyttäviä niiden nopeuden ja siisteyden johdosta. Lopulta se erikoinen taktiikka selvisikin aiheuttaen melkoisen häpeän La Regietä kohtaan.

Arrows: Arrows A8:n suoranopeus auttoi Thierry Boutsenia ja Gerhard Bergeriä menettelevän hyvään Viralliseen Harjoitukseen vaikka muutoin radalla ei Arrows tulisi loistamaan kisassa. Boutsen ajoi huonon lähdön takia huonoimmillaan toiseksi viimeisenä. Lopulta sijoilla 9-10 ajettiin loppupäivä ennen keskeytystä ja kahden varikkokäynnin jälkeen. Berger vuorostaan kieltäytyi menemästä toista kertaa varikolle ja sai vielä ohjausvaurionkin. Selvisi silti ysipaikalla maaliin asti.

Toleman: Huippu Virallinen Harjoitus Teo Fabilta ja kunnioitettavan vaatimaton suoritus Piercarlo Ghinzanilta sijoilla 5 ja 15. Fabi oli sijoilla 4-6 ennen keskeytystä varsin selvästikin, mutta Ghinzani kärsi moottorivaurion melkein heti lähdön jälkeen ja keskeytti viimeisten joukossa varikolle. Harmin paikka Ghinzanille ja vielä suurempi harmin paikka Fabille.

Alfa Romeo: Katastrofaalinen kilpailu. Riccardo Patrese kolaroi Derek Warwickin kanssa Virallisessa Harjoituksessa ja Eddie Cheever ei vain saanut kunnon kierrosta alleen autolla. Moottorit hajosivat kisassa molemmilta Virallisesta Harjoituksesta perityiltä sijoilta 19-20 välittömästi ensimmäisellä kierroksella ja Patrese selvisi varikolle asti kun Cheever ei selvinnyt sinne asti. Molemmat eivät aio ajaa tallissa vaikka talli ihmeen kaupalla jatkaisi vuoteen 1986 asti lajissa. Se Renaultin kanssa on hyvin epätodennäköistä.

Osella: Huub Rothengatter oli koko kotikilpailunsa mediahuomion luonnollinen keskipiste. Jan Lammers ei löytänyt rahaa päästäkseen ajamaan toista Osellaa ja vaikka rahat olisivat olleetkin mukana kuten siltä näytti niin hänelle ei vain ollut autoa antaa käyttöön.:frown: Rothengatter vuorostaan pääsi kisaan viimeiseen ruutuun ja olisi hyvin todennäköisesti ajanut 27 auton kilpailussa mikäli hän olisi siitä syystä tai toisesta alun perin karsiutunut alustavasti.

Pitkä mekaanisen vian korjaus ja neljä varikkokäyntiä jättivät taas hollantilaisen ajoajan vähiin ja ilman hyväksyttyä lopputulosta, mutta kotiyleisö hurrasi omalle suosikilleen ja Osella sai takuuvarmasti eniten tv-aikaa vuonna 1985 kun se on tähän asti saanut yhteensäkään kiitos Hollannin Televisiopalvelun NOS:n kisaohjaajan.:thumbup:

Ligier: Onneton Andrea de Cesaris ajoi Zandvoortissa vain ja ainoastaan siksi, että hänen korvaajansa Philippe Streiffin ajolupa myöhäishakijana oli kilpailusta peruttu. Rajoitettu ajoaika tallinkin toimesta pudotti hänet Virallisen Harjoituksen 18:sta sijalle. Oli parhaimmillaan 10:s kunnes keskeytti. Jacques Laffite ajoi läpi kilpailun ennen keskeytystään sijoilla 10-13. Huono viikonloppu joskin nyt päästään vihdoin ja viimein näkemään Streiffin kyvyt vähän enemmänkin kisoja ajavana kuljettajana.

Ferrari: Karmaiseva Virallinen Harjoitus sai La Famiglian paniikkiin. Täydellinen jousituksen uusiminen autosta sai auton loistamaan Warm-Upissa sijoilla 4-5 järjestyksessä Michele Alboreto ja Stefan Johansson. Kilpailukin sujui jousituksen uusimisen jälkeen. Johansson keskeytti ennen nousuaan pisteille, mutta Alboreto oli seiskapaikalla jo ennen pysähdystään ja lopulta niukasti neljäs. Alain Prost oli toinen ja nyt Alboreto on takaa-ajossa mestaruutensa suhteen.

Minardi: Yllättäen Pierluigi Martini ei ajanut kolarin kolariakaan Virallisessa Harjoituksessa. Vain ajaakseen sen sitten valitettavasti itse kilpailussa ensimmäisellä kierroksella keskeyttäen. Onneksi ei loukkaantunut vaikka kaksi rengastakin irtosi rajusti autosta.

Zakspeed: 11 000 kierrosta irtosi nyt päivitetystä turbomoottorista. Se oli edelleen melko alitehoinen, mutta silti tyydyttävän hyvä osakausiluonteiselle tallille. 6 autoa Palmer ohitti lähdössä ja oli 17:sta, mutta öljynpaineet katosivat ja hän keskeytti.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi tulokset Zandvoortin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Niki Lauda McLaren-TAG 70 1.32.29.263/193,089 km/h
2. Alain Prost McLaren-TAG 70 + 0,232
3. Ayrton Senna Lotus-Renault 70 + 48,491/moottorivaurio ja mahdollinen moottoririkko vähän maaliin tulon jälkeen
4. Michele Alboreto Ferrari 70 + 48,837
5. Elio de Angelis Lotus-Renault 69 + 1 kierros
6. Nigel Mansell Williams-Honda 69 + 1 kierros
7. Martin Brundle Tyrrell-Renault 69 + 1 kierros
8. Nelson Piquet Brabham-BMW 69 + 1 kierros
9. Gerhard Berger Arrows-BMW 68 + 2 kierrosta
10. Marc Surer Brabham-BMW 65 + 5 kierrosta/pakoputki

Keskeyttäneet

Huub Rothengatter Osella Alfa-Romeo 56 Ei ajanut 90 % voittajan kierrosmääristä

Thierry Boutsen Arrows-BMW 54 jousitus

Philippe Alliot RAM-Hart 52 moottori

Stefan Bellof Tyrrell-Renault 38 moottori

Derek Warwick Renault 27 vaihdelaatikko (Todellisuudessa polttoaine loppui autosta.)

Andrea de Cesaris Ligier-Renault 25 turbo

Patrick Tambay Renault 22 vaihdelaatikko (Todellisuudessa polttoaine loppui autosta.)

Keke Rosberg Williams-Honda 20 moottori

Teo Fabi Toleman-Hart 18 pyöränlaakeri ja auton pohjan vioittuminen

Jacques Laffite Ligier-Renault 17 sähkölaitteet

Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart 16 moottori

Jonathan Palmer Zakspeed 13 öljynpaineet

Stefan Johansson Ferrari 9 moottori

Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 1 ulosajo

Eddie Cheever Alfa Romeo 1 moottori

Riccardo Patrese Alfa Romeo 1 moottori

Karsiutuneet

Kenny Acheson RAM-Hart

Acheson olisi päässyt kilpailuun, mutta Ron Dennis kieltäytyi allekirjoittamasta poikkeuslupaa jolla Acheson olisi saanut ajaa kilpailussa.

Kilpailun nopein kierros: Alain Prost McLaren-TAG 1.16.538 kierros 57 199,995 km/h

 

[CCMK]

Tässä MM-sarjan pistetilanne 11/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost Ranska 56 pistettä

2 Michele Alboreto Italia 53 pistettä

3 Elio de Angelis Italia 30 pistettä

4= Stefan Johansson Ruotsi 19 pistettä

4= Ayrton Senna Brasilia 19 pistettä

6 Keke Rosberg Suomi 18 pistettä

7 Niki Lauda Itävalta 14 pistettä

8 Nelson Piquet Brasilia 13 pistettä

9 Patrick Tambay Ranska 11 pistettä

10 Jacques Laffite Ranska 10 pistettä

11 Thierry Boutsen Belgia 9 pistettä

12 Nigel Mansell Iso-Britannia 7 pistettä

13= Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

13= Derek Warwick Iso-Britannia 4 pistettä

15= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

15= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

17 Marc Surer Sveitsi 2 pistettä