Tähtien Kisan, Solariumin, Masan, Punaisen Vitosen ja Keken huippukausi= Vuosi 1985

[CCMK]

Belgian Grand Prix Spa-Francorchamps

Päivämäärä: 15.9.1985

Rata: Circuit de Spa-Francorchamps

Radan pituus: 6,940 kilometriä

Kilpailun pituus: 43 kierrosta tai 298,42 kilometriä.

Sää: Sateinen sää ja loppua kohti kuivuva keli.

Yleisöä: 60 000 katsojaa.

Spa-Francorchampsin rata on aina ollut äärimmäisen ainutlaatuinen rata kuninkuusluokassa. Jo Grand Prix-sarjan aikaan rata tunnettiin kuljettajan ratana, haastavana ja aina hengenvaarallisena. Ancienne Douanen legendaarinen mutka muutettiin hyvin nopeasti nykyaikaisempaan ja laakson pohjalle rakennettuun Eau Rougeen.

Malmedyssä oli myös shikaaneja ensin varsinaisina ja myöhemmin tilapäisinä shikaaneina hillitsemään kasvavia vauhteja. Toisen Maailmansodan jälkeen alkuperäinen 15 kilometrin mittainen rata lyhennettiin 14:sta kilometriin ja se säilytti alkuperäisyytensä melkein täysin.

Tosin alkuperäisestä Ancienne Douanesta ei ollut jäljellä kuin jäänteet joita nimitettiin Raidillioniksi. Kyseinen mutka pysyi erittäin haastavana. Vanhan radan huimat korkeuserot alkoivat Stavelotin osuuden jälkeen ja päättyivät Les Combesiin. Siitä mentiin Burnenvilleen ja Mastan suoriin ja mutkiin. Erityisesti Mastan osuus oli pidetty ja pelätty ajajien keskuudessa.

Sitten Malmedyyn, Stavelotiin, La Carriereen, Une Kinkiin, Blanchimontiin ja La Sourcen tiukkaan mutkaan ennen maalisuoraa. Vuosina 1957 ja 1959 kilpailu peruttiin starttirahakiistan ja Kuninkaallisen Autoklubin rahapulan vuoksi.

Kuitenkin vuonna 1950 ensimmäisessä F1:n Grand Prix-kilpailussa Formula A:n vuosien jälkeen voittajakolmikko oli Juan Manuel Fangio, Luigi Fagioli ja Formula A:n vuoden 1949 voittaja Louis Rosier, vuonna 1951 voittajakolmikko oli Giuseppe Nino Farina, Alberto Ascari ja Luigi Villoresi, vuonna 1952 voittajakolmikko oli Alberto Ascari, Giuseppe Nino Farina ja Robert Manzon, vuonna 1953 voittajakolmikko oli Alberto Ascari, Luigi Villoresi ja Onofre Marimon, vuonna 1954 voittajakolmikko oli Juan Manuel Fangio, Maurice Trintignant ja Stirling Moss, vuonna 1955 voittajakolmikko oli Juan Manuel Fangio, Stirling Moss ja Giuseppe Nino Farina, vuonna 1956 voittajakolmikko oli Peter Collins, Paul Frere ja jaettulla kolmospaikalla kisassa auton jakaneet Cesare Perdisa ja Stirling Moss ja vuonna 1958 voittajakolmikko oli Tony Brooks, Mike Hawthorn ja Stuart Lewis-Evans.

Kuolettavimpia kilpailuja kuninkuusluokan kannalta oli ennen kaikkea Belgian Grand Prix vuosimallia 1960. Alan Stacey ja Chris Bristow kuolivat kisan aikana ja viikonlopun aikana Mike Taylor ja Stirling Moss loukkaantuivat vakavasti. Synkän kilpailun voittajakolmikko oli Jack Brabham, Bruce McLaren ja Olivier Gendebien. Vuonna 1961 voittajakolmikko oli Phil Hill, Wolfgang von Trips ja Richie Ginther. Vuosina 1962-1965 Belgian Grand Prixin voitti joka vuosi Jim Clark.

Toiseksi sijoittuneet noina vuosina olivat Graham Hill, Bruce McLaren kaksi kertaa vuosina 1963-1964 ja Jackie Stewart. Kolmanneksi sijoittuneet noina vuosina olivat Phil Hill, Dan Gurney, Jack Brabham ja Bruce McLaren. Kuninkaallinen Autoklubi oli haluton investoimaan turvallisuuteen. Jopa aikakauden mittapuulla. Varikkosuoran erottamista lukuunottamatta radan ainoat turvavälineet ennen vuotta 1967 olivat heinäpaalit ja jokunen kova suoja-aita ympäri rataa. Vuonna 1966 voittajakolmikko oli John Surtees, Jochen Rindt ja Lorenzo Bandini ja Armon Vuonna 1967 voittajakolmikko oli Dan Gurney, Jackie Stewart ja Chris Amon.

Armon vuoden uudistukset eivät vaikuttaneet järjestäjiin. Vuonna 1968 voittajakolmikko oli Bruce McLaren, Pedro Rodriguez ja Jacky Ickx. Vasta yleiset boikotit ja vuoden 1969 Belgian Grand Prixin peruuntuminen vaikuttivat järjestäjiin.

Vuoden 1970 kilpailu oli vanhan radan viimeinen kilpailu ja siellä f1-auton keskinopeus oli jo 241 kilometriä tunnissa. Mutkista Stavelotia ja Holowelliä oli raskaasti muokattu ja Malmedyyn asennettiin jopa erillinen shikaani kisaa varten. Ne eivät riittäneet.

Jackie Stewartin aloittama turvallisuustyö sai lopullisesti sinetin vuonna 1971 kun Spa-Francorchampsin kilpailu peruttiin.

Viimeisen vanhan radan kilpailun voitti Pedro Rodriguez, Chris Amon oli toinen ja Jean-Pierre Beltoise kolmas.

Ajajien yhdistyksen päätöksellä ja Kuninkaallisen Autoklubin kyvyttömyydellä oli vaikutusta Belgian Grand Prixin etsiytymiseen muualle kuin Spahan. Sittemmin ajettiin Nivelles-Baulersin radalla pari kertaa ja pari-kolme kertaa kilpailu myös peruttiin jonka jälkeen rata hylättiin kokonaan. Nivelles-Baulersin rataa pidetään John Hugenholtzin uran häpeäpilkkuna ratojen suunnittelijana.

Lopulta Belgian Grand Prixille löytyi uusi koti Zolderista. Kyseinen kilpailupaikka oli vain jotenkin aina tuntunut kompromissiltä sen hienosta tunnelmasta ja olemuksesta huolimatta. Zolderin mainetta ei auttanut myöskään vuosien 1981-1982 väliset onnettomuudet joissa menehtyi ensin Osellan mekaanikko Giovanni Amadeo ja sitten itse Gilles Villeneuve. Myös Arrowsin mekaanikko Dave Luckett loukkaantui vakavasti vuoden 1981 Zolderin kilpailussa. Vuonna 1984 ajettiin viimeinen Zolderin kilpailu jonka voitti Michele Alboreto. Vuodeksi 1986 Zolder ei enää pysty pitämään F1-kisaa joten tästä eteenpäin kisa ajettaneen aina Spassa.

Uusi Span rata on valmistunut joitakin vuosia aiemmin ja vuonna 1983 kahden vuoden kysellyn jälkeen Spa-Francorchamps oli palannut paikalleen kuninkuusluokkaan.

Span rata on noin 7 kilometriä pitkä. Vanhan radan ja jopa ikivanhoja ensimmäisen radan jäänteitä voi vieläkin ihailla Eau Rougen laaksossa. Nimitys johtuu laaksossa olevan erikoisen värisen joen nimestä. Vanhan radan muita osuuksia on jäljellä Malmedyn ja Stavelotin uutta osiota ennen ja jälkeen. Muuten Span rata on suhteellisen muuttumaton vanhoista päivistä.

Tosin turvallisuus on nyt huippuluokkaa ja lisäksi varikkosuora sijaitsee nyt ennen Eau Rougea. Eau Rouge, toinen Uusi Raidillion ja Les Combes ovat nyt entistäkin tiukempia, vaikeampia ja kapeampia ajaa. Nopea nousu ylämäkeen jyrkän alamäen jälkeen on kuljettajien suosiossa. Ikävä kyllä se on myös erittäin vaarallinen ilman oikeaa kiintopistettä.

Vuonna 1985 Manfred Winkelhockin ja Stefan Bellofin kuolemat urheiluautojen puolella toivat radalle korotetun turvallisuusuudistuksen tilapäisenä. Paljoakaan rataa ei kuitenkaan muutettu. Marginaalisesti rata on viime ajokertaa lyhyempi, mutta muutoin täysin sama kuin vuonna 1983.

Yksinkertaisesti sanottuna Spa-Francorchamps on nopea, vaativat ja jännittävä yhdistelmä vanhaa ja uutta. Le Fagnesin ja Stavelotin jälkeen saavutaan Malmedyyn ja Pouhonin kautta mennään Blanchimontiin. Ja siitä sitten Bus Stopille.

Kyseinen mutka on kuljettajien mukaan ollut klassisen haastava ja hidas. Nopeasti sen voi ajaa, mutta kanttarit ovat pettäviä ja seinä kutsuu väärän ajolinjan valinnutta hyvin nopeasti. Tämän kauden kuljettajille vuoden 1983 tapaan on tärkeää Span kilpailussa vieläkin erittäin nopeasti vaihteleva Ardennien sää, mutta myös polttoaineen kulutus oli pääosissa. Muutamat tallit kuten Brabham ja Alfa Romeo olivat vuoden 1983 kilpailussa autojensa kanssa ongelmissa. Polttoainetta kului niin paljon, että jopa toinen säännöllinen tankkauspysähdys olisi saatettu joutua tekemään.

Tosin ei Kekellä tai Jacquesillakaan helppoa ollut aivan lopussa. Heiltä loppui polttoaine heti vuoden 1983 kisan ruutulipun heilahdettua. Myöskin renkaiden kestävyys toi jännitystä vuoden 1983 kisaan. Goodyearin mukaan raskaimpienkaan renkaiden eli AA-seoksien osalta ei kannattanut luottaa pysähtymättömyyteen vielä vuoden 1985 kisassakaan mikäli kuivassa kelissä kilpailu olisi ajettu.

Kilpailumitan korottaminen 43 kierrokseen ei talleilta hurraa-huutoja herättänyt vaan pahoja vastalauseita sillä pelot bensan loppumisesta kuivalla kelillä ovat todellisia. Kesän Span kilpailu 2.6.1985 peruttiin radan murentumisen vuoksi.

Span-Francorchampsin rata on MM-sarjan pisin rata ja se on jopa pitempi kuin välivuotta viettävä Hockenheimin rata Länsi-Saksassa.

Span-Francorchampsin radalla on kaikkiaan kolme erittäin mielenkiintoista mutkaa:

Ensimmäinen niistä on La Sourcen hiusneulamutka. Se on radan toiseksi tai kolmanneksi terävin mutka kääntösäteeltään ja jopa tiukin ja terävinkin. Hitaissa lähtövauhdeissa mutka on helppo ajaa, mutta kovemmissa vauhdeissa tai väärällä kaasutuksella auto on seinässä helpostikin. La Source on siten jopa vaarallinen mutka. Puolustusvoittoinen aggressiivisella linjan sisään hakemisella kyyditetty ajotapa on suositeltavinta La Sourcessa.

Toinen näistä mutkista on Rivage. Kääntösäteeltään Rivage on radan terävin mutka ja joskus jopa tiukempi kuin itse La Source. Tai jos ei ole niin heti toiseksi terävin sitten onkin. Mutka kuitenkin on hieman nopeampi kuin La Source.

Rivagen ajolinjat rajoittuvat erittäin vähiin ja pyörähtely siinä on yleistä. Ainoa järkevä teko alhaisen vauhdin lisäksi on ehdottomasti selkeä ja suoristava ohjaus. Ilman kunnon ohjautuvuutta auto on yhtä helposti seinässä kuin La Sourcessa. Rivage on myös hitain tai hitaimpia radan takaosion mutkia.

Kolmas ja viimeinen näistä mutkista on Stavelot. Mutka ajetaan suhteellisen nopeasti tai ainakin nopeutuvasti läpi ja vaikka radassa on sen jälkeenkin useita mutkia niin ne ovat leikkaukseltaan loivia. Niissäkin voi silti menettää kaiken ulosajon muodossa mikäli auton ohjaus on huono. Hyvällä ohjauksella ja sitä ilmankin Stavelotin jälkeen radan mutkat aina Bus Stopiin asti voi ajaa oikeastaan täysillä läpi.

Hyvä ulostulo Stavelotista vaatii kuitenkin myös hyvän kiintopisteen mitä käyttää jarrutuspaikkana ennen Bus Stopia ja se ratkaisee myös kierroksen kokonaisuuden. Huono ulostulo taas tuo riittämättömät vauhdit suoralle ja loiviin mutkiin Stavelotin jälkeen.

Vuonna 1983 kilpailun voitti Alain Prost, Patrick Tambay oli toinen ja Eddie Cheever kolmas. Tänä vuonna kilpailun voitti Ayrton Senna, Nigel Mansell oli toinen ja Alain Prost kolmas.

 

[CCMK]

Belgian kilpailun osalta syyskuussa omanlaisensa hyvä asia välittömästi oli se, että kilpailu oli osattu oikein aikatauluttaa ja kaikki olivat tyytyväisiä siitä. Alain Prost vaikutti voittavan maailmanmestaruuden. Etenkin kun Michele Alboreton ja Ferrarin tilanne tuntui huononevan kauden loppua kohti. Toisaalta taas Nigel Mansell, Keke Rosberg, Ayrton Senna ja Nelson Piquet yksittäisinä kisan voittajaehdokkaina ja de Angelis vielä teoreettisena maailmanmestaruuden tavoittelijana pystyi jonkun muunkin satunnaisvoittajan kanssa viemään Prostilta arvokkaita mestaruuspisteitä poiskin.

Kilpailurintamalla Zakspeed oli palannut lajiin, mutta Jonathan Palmerin ollessa loukkaantuneena se oli ottanut sponsoreiden suositteleman kuljettajan ja se oli F3000-sarjan mestari Christian Danner. Aiemmin yksi mahdollinen ajaja olisi voinut olla Philippe Streiff, mutta Streiff ajoi kuitenkin ensin AGS:n F3000-tallissa ja lopulta lähti Ligierille. RAM-tallissa vuorostaan tehtiin pakkopäätös.

Se ei kyennyt moottoripulan ja moottorin huoltolaskujen maksamattomuuden takia ajattamaan lopulta kuin vain yhtä autoa Belgiassa ja auto annettiin Philippe Alliotille joskin Kenny Acheson oli yhä paikan päällä valmiin ajamaan jos tarvetta tuli.

Team Lola-Haas Beatricea ja Alan Jonesia estettiin tulemasta Belgiaan koska he eivät olleet mukana alkukesän kilpailussa. Toleman-talli suljettiin myös alustavasti pois kunnes selvisi, että talli oli ilmoittautunut sarjaan kahdella autolla ja aina yksinkertaisesti vetäytyneet toisen auton osalta joka kisassa aina Itävaltaan saakka ja aivan alkukaudesta talli oli vetäytynyt kokonaan alkusarjan kisoista.

Jatkuva ja kallis virallinen ilmoittautuminen ja virallinen vetäytyminen kisoista kävivät kukkaron päälle, mutta täten Toleman pystyi varmistamaan oikeudet pisteisiin ja jotta sitä ei vain vahingossa kohdeltaisi osakausiluonteisena tallina ja siten jätettäisi pisteittä. Tai muutoin kisojaan väliin jättävänä tallina.

Belgian alkukesän kilpailussa Toleman oli osallistunut yhdellä autolla Teo Fabin voimin ja vetääntynyt toisen auton osalta. Eli joka tapauksessa ainakin Fabi olisi ajanut Belgiassa yhdellä autolla, mutta järjestäjät suostuivat ottamaan loppupelissä mielihyvin myös Piercarlo Ghinzanin. Tyrrell-talli jatkoi vain pelkästään Martin Brundlen ajattamista Belgiassa yksinään. Siten kilpailuun oli tulossa 25 kuljettajaa ja jokainen kuljettaja pääsisi kilpailuun.

Myöhäishakijana kilpailuun pääsi yllättäen myös McLarenin John Watson jonka suurin toive oli ajaa ylimääräistä McLarenia, mutta siihen ei suostuttu. Kuitenkin Watson jäi odottelemaan kisapaikalle mikäli ajopaikka irtoaisi sitten myöhemmin.

 

[CCMK]

Perjantain Vapaissa Harjoituksissa Niki Lauda ajoi ulos ja väänsi ranteensa. Siten hän ei enää ajanut koko Span viikonloppuna koska hän vetäytyi kilpailuviikonlopun osalta kokonaan Sid Watkinsin ja Willi Dunglin neuvosta jotta hän edes jotenkin toipuisi Brands Hatchissa ajettavaan Euroopan Grand Prixiin.

 

[CCMK]

Perjantaina siis Virallisissa Harjoituksissa ja muutenkin viikonloppuna oli enää mukana vain 24 kuljettajaa. Alain Prost ajoi alustavan paalupaikan ajalla 1.56.563, toiseksi tuli Stefan Johansson ajalla 1.56.585, Nelson Piquet oli kolmas ajalla 1.56.643, Nigel Mansell oli neljäs ajalla 1.56.727, Gerhard Berger oli viides ajalla 1.56.770, Michele Alboreto oli kuudes ajalla 1.56.999, Keke Rosberg oli seitsemäs ajalla 1.57.582, Teo Fabi oli kahdeksas ajalla 1.57.588, Patrick Tambay oli yhdeksäs ajalla 1.58.105, Piercarlo Ghinzani oli kymmenes rohkaisevasti ajalla 1.58.820, Elio de Angelis oli 11:sta ajalla 1.58.852 ja 12:sta oli Thierry Boutsen ajalla 1.59.046.

13:sta oli Philippe Alliot ajalla 1.59.626, 14:sta oli Riccardo Patrese ajalla 1.59.703, 15:sta oli Derek Warwick ajalla 1.59.761, 16:sta oli Marc Surer ajalla 2.00.154, Philippe Streiff oli 17:sta ajalla 2.00.599, Ayrton Senna oli alustavasti vasta 18:sta ajalla 2.00.710, Eddie Cheever oli 19:sta ajalla 2.00.861 ja 20:s oli Martin Brundle ajalla 2.00.950.

Jacques Laffite oli 21:s ajalla 2.01.345, debytoiva Christian Danner 22:s ajalla 2.05.059 ja Pierluigi Martini ja Huub Rothengatter olivat viimeiset sijoilla 23 ja 24 ja ajoilla 2.06.007 ja 2.06.083.

 

[CCMK]

Lauantaihin tultaessa sää oli ollut vaihtelevaa. Välillä vettä oli satanut radalla ja välillä vettä ei ollut satanut radalla. Pahimmat sateet olivat aina onneksi sattuneet päivien välille. Itse sessioissakin ajoittain satoi vettä, mutta tilanne ei kaikkiaan vaarantunut nopean ajan tekemisen kannalta lainkaan.

Tasapaino hevosvoimien ja ohjautuvuuden kannalta olivat valttia Spassa ja ne varmistivat Alain Prostin paalupaikan kilpailuun. Ja Ayrton Sennan toisen ruudun huonon perjantain jälkeen. Sijat 3-7 olivat sijanhaltijoineen niin korkealla lähinnä vain Span radan vaatimien hevosvoimien myötä. Toisaalta taas Ferrarin nousu niin korkealle oli ansiotasoltaan johtuvaa vain pelkästään Maranellossa suoritetun kriisipalaverin ja ennen kaikkea Ferrarin omien Monzassa heti Italian Grand Prixin jälkeen pidetyissä yksityistesteissä. Ferrari oli tullutkin Spahan selvästi myöhemmin kuin muut tallit paikan päälle muutenkin. Williamsilla oli jokseenkin vaikea Virallinen Harjoitus kaikkiaan.

Nigel Mansell loukkasi kylkiluitaan auton ratin jäätyä hänen käsiin ja hänen kolaroituaan pahoin seinään. Oli kuitenkin seitsemäs ja kieltäytyi vetäytymästä kilpailusta. Keke Rosberg ajoi kaikkiaan jatkuvien teknisten vaurioiden takia vuoden huonoimman Virallisen Harjoituksensa olemalla 10:s. Prostin paalupaikka-aika oli 1.55.306, Senna oli toinen ajalla 1.55.403, Nelson Piquet kolmas ajalla 1.55.648, Michele Alboreto neljäs ajalla 1.56.021, Stefan Johansson viides perjantain aikansa 1.56.585 perusteella vaikka hän lauantain ajallaan 1.56.746 oli sessiossa kuudes, Thierry Boutsen oli kotiradallaan hienosti kuudes ajalla 1.56.697 ja Mansell oli seiskapaikalla lauantain ajalla 1.56.996 vaikka hänen perjantain aikansa oli 1.56.727, Gerhard Berger oli kasipaikalla vaikka ei ajanut sessiossa lauantaina ollenkaan jääden session 24:ksi ja hänen aikansa perjantailta oli 1.56.770, Elio de Angelis oli yhdeksäs ajalla 1.57.322 ja Rosbegin aika kymppipaikalla oli 1.57.465. Lauantain sessiossa he olivat sijoilla 8-9 ajoillaan.

Teo Fabi oli 11:sta perjantain aikansa 1.57.588 perusteella vaikka lauantaina hän ajallaan 1.57.857 oli session 10:s. Marc Surer oli 12:sta lauantain aikansa 1.57.729 perusteella ja lauantaina sessiossa hänen aikansa riitti sijaan 11:sta, Patrick Tambay oli 13:sta perjantain aikansa 1.58.105 perusteella vaikka hän lauantaina ajallaan 1.59.335 oli vasta 17:sta sessiossa, Derek Warwick oli 14:sta ajalla 1.58.407 jolla oli lauantaina session 12:sta, Riccardo Patrese oli 15:sta ajalla 1.58.414 jolla oli lauantaina session 13:sta, Piercarlo Ghinzani oli 16:sta ajalla 1.58.706 jolla oli lauantaina session 14:sta, Jacques Laffite oli 17:sta ajalla 1.58.933 jolla oli lauantain sessiossa sijalla 15:sta, Philippe Streiff oli 18:sta ajalla 1.59.245 jolla oli lauantaina session 16:sta, Eddie Cheever oli 18:sta ajalla 1.59.370 ja Philippe Alliot oli 20:s lauantain ajalla 1.59.755 vaikka hänen perjantain aikansa oli parempi ja se aika oli 1.59.626. Hän oli silti session 19:sta lauantain ajallaan.

Martin Brundle oli 21:s perjantain aikansa 2.00.950 perusteella vaikka hänen lauantain aikansa oli 2.01.364 ja hän oli session 20:s, Christian Danner oli 22:s perjantain aikansa 2.05.059 perusteella kun taas lauantaina hän oli 23:s ja toiseksi viimeinen ja viimeinen ajan saanut kuljettaja ajalla 2.07.046, Huub Rothengatter oli 23:s lauantain aikansa 2.05.776 perusteella jolla hän oli sessiossa 21:s ja viimeisenä ruudusta 24 sunnuntain kilpailuun lähti Pierluigi Martini perjantain aikansa 2.06.007 perusteella ja hänen lauantain aikansa oli 2.06.606 millä hän oli sessiossa 22:s.

 

[CCMK]

Belgian osakilpailun osalta niin perjantain kuin myös koko lauantain ajan John Watson oli yrittänyt päästä myöhäishakijana kilpailuun. Niki Laudan ollessa loukkaantunut Watson yritti päästä ajamaankin kilpailuun. Ikävä kyllä kilpailun tuomaristo ei ensin halunnut päästää muutenkin kokonaan ilmoittautumatta ollutta Belfastin Tiikeriä ajamaan kilpailuun. Watson ei ollut paikalla kesän Span perutussa kilpailussakaan joten hän ei olisi missään tapauksessa mukana kilpailussa. Lopulta pitkän suostuttelun jälkeen tuomaristo vaihtoi kuitenkin kantaansa, mutta vain hieman.

Koska aikaa ei ollut ja mitään muutakaan tapauksessa ei ollut mikä itsessään Watsonin ajon olisi estänyt niin siten McLarenin Ron Dennisin tehtäväksi jäi tuottaa kaikilta tallipäälliköiltä poikkeuslupaan nimet alle ja vasta sitten ja ei välttämättä edes sittenkään asia ollut sillä selvä. Watson oli toki nimetty Laudan korvaajaksi, mutta hän ei ollut silti epäselvän ajamistilanteen takia saanut ajaa metriäkään McLarenia.

Lisäksi tuomaristo käsitteli Watsonin ajamattomuusasiaa omalta kannaltaan varsin selkeänä. Watson ei ollut ajanut F1-kisassa kertaakaan sitten vuoden 1983 Etelä-Afrikan Grand Prixin ja hän oli ollut kesäkuusta 1985 lähtien myöskään ajamatta alkuperäisessä tallissaan eli Tolemanilla. Siten tuomaristo tuntui vieläkin haluavan hylätä hänet.

Lopulta tilanne ratkesi allekirjoitustilaisuuteen jossa jälleen suurin osa tallipäälliköistä allekirjoitti myöntävän lupapäätöksen tälle erikoisuudelle, mutta sitten Ferrarin Marco Piccinini kieltäytyi allekirjoittamasta poikkeuslupaa sillä hänen mielestään Watsonin ajattaminen olisi MM-tilanteelle haitallinen asia. Myöhemmin Dennis alkoi suostutella Piccininiä allekirjoittamaan poikkeusluvan. Lopulta ihmeen kaupalla Piccinini allekirjoitti kyllä poikkeusluvan, mutta siinä asiassa oli kaksikin takaporttia.

Ensin Watsonin täytyi startata aivan viimeisestä ruudusta tai ruudukon takaa varikolta ja toiseksi Piccinini oli käyttänyt melkoisena agitaattorina aikaansa liehitellä Ken Tyrrelliä ja John Macdonaldia kieltäytymään allekirjoittamasta poikkeuslupaa jolla Watson olisi saanut ajaa Laudan tilalla kilpailussa. Sittemmin kun vuoro tuli allekirjoittaa niin Piccinini allekirjoitti mielihyvin paperin, mutta luotti herra Tyrrellin ja Macdonaldin olevan allekirjoittamatta poikkeuslupaa. Näin myös kävi. Itävallan ja Hollannin kilpailun liian hyvinkin muistaen Martin Brundlen ja Kenny Achesonin tapauksen osalta ja Dennisin kieltäytymisen muistaen herrat Tyrrell ja Macdonald kieltäytyivät allekirjoittamasta poikkeuslupaa.

Siten Dennisin vaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Dennisin viimeinen ehdotus talleille oli se, että Watson starttaisi kisaan ulkopuolisena kuljettajana eli häneltä evättäisiin pisteoikeus koska hän ei koskaan muutoin ollut vuoden 1985 MM-sarjassa siihen asti ollut virallisena kuljettajana. McLaren-talli ei hyötyisi siitä mitenkään. Siten Ken Tyrrell ja John Macdonald allekirjoittivat poikkeusluvan, mutta Piccininin Marco taas kerran Kusettajan maineen veroisesti veti sanansa takaisin ja kieltäytyi allekirjoittamasta uudistettua poikkeuslupaa.

Muillekin kärkitallien edustajille kuten Frank Williamsille ja Peter Warrillekin tilanne Watsonin osalta olisi ollut sekoittava. Piccininin mukaan Watsonin ajaessa huipputallin autossa ylipäänsäkin missään muodossa McLaren saisi silti muuta hyötyä ajattamisesta nimenomaan teknisellä testauspuolella. Siten hän kieltäytyi jyrkästi keskustelemasta enää asiasta.

Lopulta tuomaristonkin mukaan F1-kisaan ei vain voinut yksinkertaisesti vuonna 1985 enää vain täysin tulla ja mennä miten huvittaa niin kuin vielä ehkä 1970-luvulla tai sitä huomattavasti vanhempaan aikaan. Puutteellisiin ajajan lupapapereihin vedoten ja Marco Piccininin ja Ferrarin allekirjoitetun nimen puuttuessa poikkeusluvasta McLaren ei saanut ajattaa kuin vain Alain Prostia Belgian Grand Prixissä 1985.

John Watson ei siis harmittavasti saanut ajaa, mutta Belfastin Tiikeri aikoi silti pitää päänsä ajamisestaan Brands Hatchissa Euroopan Grand Prixissä. Sittemmin Watson saikin enemmän testiä ajettavakseen Belgian ja Euroopan kilpailun välisenä aikana enemmän kuin oli siihen asti edes ajanutkaan. Watson oli liittynyt lopullisesti McLarenin testikuljettajaksi 1985 kesäkuussa ja ollut silloin tällöin tallin de facto-testikuljettaja jo vuoden 1985 kisakauden alusta lähtien kun Tolemanin ajamisista ei tullut Watsonin osalta lopulta yhtään mitään. Spa-Francorchampsissa hän ei kuitenkaan ajanut vuonna 1985.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioiden ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Niki Lauda McLaren-TAG Ei aikaa Ei aikaa (Vetäytyi kilpailusta loukkaantumisen vuoksi.)
2 Alain Prost McLaren-TAG 1:56.563 1.55.306
3 Martin Brundle Tyrrell-Renault 2:00.950 2.01.364
5 Nigel Mansell Williams-Honda 1:56.727 1.56.996
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1.57.582 1.57.465
7 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:56.643 1.55.648
8 Marc Surer Brabham-BMW 2.00.154 1.57.729
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:59.626 1.59.755
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:58.852 1.57.322
12 Ayrton Senna Lotus-Renault 2.00.710 1.55.403
15 Patrick Tambay Renault 1.58.105 1.59.335
16 Derek Warwick Renault 1:59.761 1.58.407
17 Gerhard Berger Arrows-BMW 1.56.770 Ei aikaa
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.59.046 1.56.697
19 Teo Fabi Toleman-Hart 1.57.588 1.57.857
20 Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart 1.58.820 1.58.706
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.59.703 1.58.414
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 2.00.861 1.59.370
24 Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 2.06.083 2.05.776
25 Philippe Streiff Ligier-Renault 2.00.599 1.59.245
26 Jacques Laffite Ligier-Renault 2.01.345 1.58.933
27 Michele Alboreto Ferrari 1.56.999 1.56.021
28 Stefan Johansson Ferrari 1.56.585 1.56.743
29 Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 2.06.007 2.06.606
30 Christian Danner Zakspeed 2.05.059 2.07.046

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä lähtöruudukko kilpailuun:

Lähtöruudukko

Prost Senna
McLaren MP4/2B Lotus 97T
1.55.306 (216,676 km/h) 1.55.403

Piquet Alboreto
Brabham BT54 Ferrari 156/85
1.55.648 1.56.021

Johansson Boutsen
Ferrari 156/85 Arrows A8
1.56.585 1.56.697

Mansell Berger
Williams FW10 Arrows A8
1.56.727 1.56.770

de Angelis Rosberg
Lotus 97T Williams FW10
1.57.322 1.57.465

Fabi Surer
Toleman TG185 Brabham BT54
1.57.588 1.57.729

Tambay Warwick
Renault RE60B Renault RE60B
1.58.105 1.58.407

Patrese Ghinzani
Alfa Romeo 184TB Toleman TG185
1.58.414 1.58.706

Laffite Streiff
Ligier JS25 Ligier JS25
1.58.933 1.59.245

Cheever Alliot
Alfa Romeo 184TB RAM 03
1.59.370 1.59.626

Brundle Danner
Tyrrell 014 Zakspeed 841
2.00.950 2.05.059

Rothengatter Martini
Osella FA1G Minardi M185
2.05.776 2.06.007

Vetäytyi kilpailusta loukkaantumisen johdosta:

Niki Lauda
McLaren MP4/2B

Ei saanut osallistua kilpailuun:

John Watson
McLaren MP4/2B

John Watson olisi voinut osallistua, mutta Marco Piccinini Ferrarilta kieltäytyi täysin allekirjoittamasta poikkeuslupaa ja aiemmasta poikkeusluvan allekirjoittamisesta olivat kieltäytyneet Tyrrellin Ken Tyrrel ja RAM:n John Macdonald.

 

[CCMK]

Sunnuntaina Spa-Francorchampsissa herättiin kaatosateeseen ja siten Warm-Upista tuli märkä. Märän kelin kilpailuksi kilpailu julistettiin ja Pirellille tämä oli painajainen vaikka sen sadekelin renkaiden uudistamisen jälkeen ne edes sentään hieman enemmän vettä poistivatkin toisin kuin Estorilin kevään kilpailussa Portugalissa. Warm-Upin ja kilpailun välillä sade lakkasi, mutta rata jäi märäksi. Siten jokainen kuljettaja valmistautui lähtemään sadekelin renkailla kilpailuun.

Suomessa uudelleen mietitty Belgian Grand Prix näytettiin lopulta TV2:ssa koostekilpailuna klo 17.30-18.20 välillä selostajina Matti Kyllönen ja Juha Varjosaari. Kilpailun koostelähetys oli kuitenkin lyhyempi kuin ilmoitetusti. Tämän jälkeen alustavasti ei enää pitänyt kilpailuja vuonna 1985 ainakaan televisiosta enää tulla. Valitettavasti kuitenkin YLE:n linjan tietäen yllätykset eivät vielä olleet lopussa...

 

[CCMK]

Belgian kilpailun sadekelin johdosta en laita tavallisia rengasarvioita tähän. Ennen sadetta ja muutenkin arvoiden pohjalta vetäistynä Goodyear oli edelleen melkoisessa välikädessä sillä se toisaalta tiesi rengasteknisen arvionsa osuvan usein oikeaan, mutta siltikään tuoretta kokemusta Span radasta ei ollut ja kisaan oltiin lähdössä suositellusti kuivalle kelille B, A tai jopa AA-seoksilla.

Tosin Span viikonloppuna Goodyearilla kaikki kuljettajat olivat alustavasti ottamassa vain C, B tai A-seoksia. D-seokset olivat kuluneet kaikki Virallisiin Harjoituksiin ja vaikka AA-seoksilla pääsi maaliin asti niin ne olivat käytännössä hyvin pidottomia renkaita minkä vuoksi niitä ei takaruudukon epätoivoisia kuljettajia lukuun ottamatta kukaan halunnut ottaa kilpailuun.

Goodyearin osalta Span lopulliset arviot Span rengaskulutusarvoista tehtiin vasta vuosien 1986-1987 kisojen perusteella ja sen jälkeen. Pirellin tilanne oli vielä Goodyearia vaikeampi koska sen kaikki rengaslaadut olivat uudistetumpia. Mario Mezzanotte kuitenkin painotti turvallisuuden nimissä Pirellin Kovaa tai Pirellin Enduroa kisarenkaaksi. Kesän kilpailun asvalttikatastrofia ei enää odotettu syksyn viileämmän ilmankin johdosta onneksi.

 

[CCMK]

Samalla Belgian Grand Prix toimi varsinkin BBC:n lähetyksiä joko sinällään silloinkin tai varsinkin jälkikäteen katsoneille säännöllisenä debyyttinä kuuluisalle The Gridille eli Ruudukolle. Tätä vuodesta 1984 eteenpäin silloin tällöin soitetulle musiikkikappaleelle alkoi Belgiasta 1985 eteenpäin löytyä säännöllistä käyttöä aina vuoteen 1996 asti.

Viimeinen kisa sen alkuperäisessä esiintymismuodossa oli Suzukassa 1996 ennen kisaa. Muutenkin sen kesto oli aina yleensä lämmittelykierroksen alusta sen loppuun saakka. Joskus vain hetken verran aina Course Carin tai Safety Carin ilmestymiseen saakka...

Itse laulu, jonka aivan oikea nimi oli BBC:n hehkutuksen ja tuotenimen unohtaen Ivory Tower Giorgio Moroderin säveltämänä...

Se on ollut tiedettävästi olemassa vuodesta 1981 lähtien, mutta miehen musiikkikappale pääsi vasta vuonna 1984 aivan alkuvuodesta julkisuuteen The NeverEnding Storyn myötä kun mies pääsi vasta tuolloin sen muiden kiireittensä johdosta julkaisemaan.

Ennen pitkää BBC:n Murray Walkerin ja James Huntin oma esimies ja joskus aiemminkin mainitsemani BBC:n tv-pomo Davies ottikin yhteyttä kanavan urheilupäälliköiden ja muiden ylempiensä kautta luvan saatuaan tähän laulajaan ja sai luvan mieheltä itseltään käyttää tuota kappaletta BBC:n formulalähetyksissä.

Yleensä en ole laittanut kausikoosteisiin tai muihinkaan vanhoihin juttuihin Course Carin tai Safety Carin toikkia huomioimatta mitään videomateriaalia, mutta olkoon poikkeuksena tämän kerran.

Tässä kyseinen musiikkikappale:

https://www.youtube.com/watch?v=rjyh-nDxmsU

 

[CCMK]

Spa-Francorchamps 15.9.1985

Sateisen sään lakattua, mutta yhä märällä radalla käynnistyi vihdoin ja viimein 13:sta Formula 1:sten MM-osakilpailu vuosimallia 1985 Belgiassa. TV2:llakin Matti Kyllönen ja Juha Varjosaari aloittivat omat selostuksensa Belgiasta.

Kun Carlos Reutemannin ajama Alfa Romeo Alfa 6 Course Car, Porsche 928 Medical Car, ONS:n radanhuollon nopean toiminnan Porsche 911 ja vielä pinkin värinen Porsche 911 Mainosauto ONS:n toimittamana olivat lähtöruudukon takana niin kilpailu pääsi alkamaan.

Nelson Piquet ja Keke Rosberg saivat huonot lähdöt ja ensin mainittu Piquet selvisi siitä huolimatta Alain Prostin ohi ja melkein johtoonkin, mutta Piquet vielä pyörähti La Sourcessa eli avausmutkassa. Kaikki pääsivät onneksi hänestä ohi kolaroimatta, mutta Rosberg ja Marc Surer joutuivat käyttämään ulosmenoaluetta järkevään ohitukseen hänestä ilman kolaria. Se maksoi muutamia sekunteja.

Järjestys oli märällä radalla vesisumun keskellä Ayrton Senna, Prost, Michele Alboreto, Nigel Mansell, Stefan Johansson, Thierry Boutsen, Gerhard Berger, Elio de Angelis, Derek Warwick ja Teo Fabi. Rosberg ajeli Surerin kanssa sijoilla 11-15 keskikastin taistossa. Pitkän ensimmäisen kierroksen aikana Mansell pääsi Alboreton ohi, mutta muutoin järjestys pysyi samana. Jo ensimmäisen kierroksen jälkeen kävi selväksi, että rata kuivuu pian.

Piquet kutsui äreänä varikkomuuria olemaan valmiina renkaanvaihtoon. Piquet tilitti tiimiradiossa uudistettuja Pirellin saderenkaita melkein yhtä huonoiksi kuin kevään vastaavia Estorilissa. 85-90 litraa vettä poistavina ne olivat silti riittämättömät Span kaltaiselle radalle vesisateeseen. Ainoa hyvä puoli Piquetin mukaan oli se, että kuviointi ei Estorilin lailla ei sentään mennyt tukkoon heti ja samalla niillä pystyi edes nopeammin ajamaan seisovien vesipaikkojenkin yli siinä missä Estorilissa niistä piti ajaa melkein vain kävelyvauhtia silloisella kuvioinnilla ilman pyörähdystä!

Kierroksella 3 tapahtui jotain yllättävää. Kierroksella 2 järjestys sitä ennen oli ollut Senna, Prost, Mansell, Alboreto, Johansson, Boutsen, huonosta lähdöstään sisuuntunut Rosberg, de Angelis, Berger, Warwick, Fabi ja Surer. Toisen kierroksen puolivälin jälkeen Alboreto alkoi kamppailla vaurioituneen kytkimen kanssa ja päästi Johanssonin ohi muutenkin, mutta pian myös Boutsenin, Rosbergin ja de Angeliksen. Sitten tapahtui kierroksen 3 yllätys:

Prost päästi täysin yllättäen Les Combesissa Mansellin ohi vapaasti edelleen. Prostille oli tullut hetkeä aiemmin tiimiradiossa viesti siitä, että Alboreto on enää 10:nä ja pian keskeyttää. Siten Prost päästi Mansellin edelleen välittämättä taistella. Mikäli Johansson, Boutsen tai vaikka Rosbergkin olisivat olleet lähempänä niin Prost olisi päästänyt ehkä heidätkin edelleen sillä Prost ei välittänyt enää muista kuin pisteistä ja mestaruustilanteesta. Kierroksella 4 Alboreto keskeytti kytkinrikkoon ja hänen maailmanmestaruushaaveensa oli nyt katkolla pahastikin.

Samalla kierroksella Piquet ja Rosberg menivät myös varikolle ensimmäisinä. Piquet halusi vain päästä eroon sadekelin renkaistaan niin äkkiä kuin mahdollista ja Rosberg taas halusi saada edun muihin kun muut pysähtyisivät kuivan kelin renkaiden vaihtoon. Piquetin pysähdys oli Sennan Zandvoortin pysähdyksen maailmanennätysluokkaa. 7 sekuntia kesti pysähdys ja Rosbergin pysähdys kesti 10 sekuntia. Piquet sai Pirellin Kovat renkaat maaliin asti ajamista varten kun taas Rosberg sai B-seokset maaliin asti ajamista varten tai ainakin hyvin pitkää ajamista varten muutoin.

Kierroksella 7 varikkokäynnit alkoivat kunnolla ja kierrosten 7-14 ajan nähtiin massapysähdyksiä:

Kierroksella 7 Johansson ja Piercarlo Ghinzani kävivät varikolla, kierroksella 8 Prost, Mansell, Senna, Patrick Tambay, ja Fabi kävivät varikolla, kierroksella 9 de Angelis kävi varikolla johdettuaan lyhyesti kierroksen verran, Derek Warwick ja Boutsen kävivät myös varikolla, kierroksella 10 varikolla kävivät Philippe Alliot, Surer ja Riccardo Patrese, kierroksella 11 varikolla kävivät Christian Danner, Jacques Laffite ja Eddie Cheever, kierroksella 12 varikolla kävi vain Berger, kierroksella 13 varikolla kävivät Philippe Streiff, Huub Rothengatter ja Pierluigi Martini ja kierroksella 14 massavarikkokäyntien päätteeksi varikolla kävi Martin Brundle joka ei vain osannut hyödyntää massapysähdystä oikein ja lopulta vielä teknisen vian korjaus pilasi kaiken muutaman muunkin tulevan varikkokäynnin ohella kisapäivänä.

Kestoista puhuen Johanssonin pysähdys kesti 20 sekuntia, Ghinzanin 15 sekuntia, Prostin, 9,5 sekuntia, Sennan 8,5 sekuntia, Mansellin 9 sekuntia, Tambayn 10 sekuntia, Fabin 16 sekuntia, de Angeliksen 11 sekuntia, Warwickin 16 sekuntia, Boutsenin 8 sekuntia, Surerin 10,5 sekuntia, Patresen 13,5 sekuntia, Alliotin 12 sekuntia, Laffiten 12 sekuntia, Cheeverin 14,5 sekuntia, Dannerin 13 sekuntia, Bergerin 9 sekuntia, Streiffin 11,5 sekuntia, Martinin 20 sekuntia, Rothengatterin 30 sekuntia ja Brundlen pitkä pysähdys kesti viisi kierrosta ja 12 sekuntia eli yhteensä 11 minuuttia ja 2 sekuntia teknisen vian korjauksenkin vuoksi.

Renkaista puhuen Johansson, Senna, Mansell, Prost, Tambay, Warwick, de Angelis, Boutsen, Patrese, Cheever, Danner, Berger ja Brundle saivat Goodyearin puolelta enimmäkseen A-seoksia joilla heidän piti päästä maaliin asti. Merkittävä poikkeus oli Tambay jolle annettiin C-seokset ja niillä ajaminen maksaisi hänen kilpailunsa.

Pirellin puolelta taas Ghinzani, Fabi, Surer, Alliot, Laffite, Streiff, Martini ja Rothengatter saivat enimmäkseen Pirellin Kovia renkaita maaliin ajamista varten joskin poikkeuksena Martini otti Pirellin Enduro-renkaat ja Laffite ja Surer ottivat Pirellin Keskikovat renkaat joilla oli tarkoitus myöskin ajaa maaliin asti.

Kaiken tämän jälkeen Johansson keskeytti kierroksella 7 moottorivaurion pahennuttua moottoririkoksi kun vaihdelaatikko vaurioitui myös pahoin, Ghinzani luisteli heti pysähdyksen jälkeen varikon seinään ja oli aiheuttaa varikko-onnettomuuden ja myös Alliot luisteli iloisesti varikkokäynnin jälkeen päin seinää keskeyttäen.

Senna ja Mansell taistelivat johtoasemasta jonka päätteeksi Mansell pyörähti kierroksella 10 menettäen muutoin ajassa sekunnin muille, mutta Sennalle lukuisia sekunteja ja käytännössä häviten voittotaistelun. Varikkokäyntien jälkeen Rosberg ohitti Prostin mikä oli osoitus aikaisesta renkaidenvaihdosta kuivalle kelille ja järjestys oli siis Senna, Mansell, Rosberg, Prost, Boutsen, Tambay ja Warwick.

Danner keskeytti kierroksella 16 ja de Angelis keskeytti varikolle moottorin hajottua kierroksella 17. Kierroksella 18 Brundle tuli uudestaan varikolle teknisen vian korjauskäyntiin joka kesti 13 sekuntia. Kierroksella 19 Tambay meni uudelleen varikolle kun renkaat pettivät alta. Hänen kisansa pilasi myös 15,5 sekunnin varikkokäynti.

Hän sai nyt sentään A-seokset alle ja aikoi ajaa maaliin asti niillä. Kierroksilla 21-22 satoi taas vettä, mutta lopulta vain yksi ainoa mutka oli täysin märkä ja muuten radalla oli kuivaa. Tai ainakin riittävän kuivaa ilman märän kelin renkaiden tarvetta radalle. Siten uutta renkaiden vaihdon kierrosta ei lopulta nähty.

Pirellin kuljettajista etenkin Piquet oli harkinnut vakaasti keskeyttävänsä mikäli uusi vesisade alkaisi. Hänen kisansa ei ollut sujunut hyvin. Kierroksella 23 Fabi keskeytti ja kierroksella 24 keskeytti Tambay.

Kierroksella 26 Cheever keskeytti ja kierroksella 29 Brundle meni taas teknisen vian korjaukseen mikä kesti nyt 14 sekuntia ja Patrese tuli myös teknisen vian korjauskäynnille. Patresen korjaus kesti 2 minuuttia ja 15 sekuntia eli noin kierroksen verran. Kierroksella 30 Rothengatter tuli teknisen vian korjauskäynnille joka kesti 6 kierrosta. Sittemmin Rothengatter ajoi maaliin asti, mutta häntä ei laskettu lopputuloksiin mukaan.

Rosberg ahdisteli Mansellia, mutta ei päässyt ohi sitten millään. Lopulta Rosbergin jarruihin tuli vaurio jäähdyttimen lisäksi ja muutenkin ajaminen alkoi maistua puulta. Kun renkaatkin pettivät alta niin Rosberg meni varikolle.

Mansell taas selvisi Surerin tulemisesta eteen oman ulosajotilanteen jälkeen mikä oli ihme sillä toisenlaisella tuurilla olisi nähty kolari. Rosberg otti C-seokset alle, mutta kierroksen 32 varikkokäynti varmisti Prostin ohi pääsyn hänestä sillä pysähdys kesti 20 sekuntia mikä oli katastrofi.

A-seokset saadessaan massapysähdysten aikana Rosberg olisi todennäköisesti kyennyt ajamaan maaliin asti kolmospaikallaan, mutta nyt nelospaikkakin tuntui jo ihmeeltä teknisten vaurioidenkin vuoksi. Brundle tuli kierroksella 33 vielä kerran teknisen vian korjauskäynnille joka kesti nyt 15 sekuntia. Kierroksella 35 Patrese keskeytti varikolle sytytyksen tehtyä lakon.

Kierroksella 39 Laffite joutui käymään varikolla ja sai Pirellin Pehmeät renkaat alle vain ajaen suoraan varikon ulostulon jälkeen seinään ja keskeyttäen. Kierroksella 40 Surer kävi vielä varikolla viimeisenä vaihtaen renkaat Pirellin Pehmeisiin renkaisiin 11 sekunnin pysähdyksellä ja Boutsen harmittavasti varmalta viitospaikalta keskeytti vaihdelaatikkovikaan.

Belgian kilpailun voitti siis lopulta Ayrton Senna uransa toista kertaa ja tavallaan tämä oli hänen toinen sadekelin voittonsa vaikka tietyin ehdoin laskien myös ensimmäinen kuivan kelin voitto. Senna teki hämmentävän tempun maalissa. Hän väkisin kieltäytyi menemästä varikolle ja jäi ajamaan ruutulipun heilahduksen jälkeen kunniakierrosta.

Nigel Mansell oli kylkiluukivuistaan huolimatta 2:n ja Alain Prost 3:s ja 16 pisteen MM-johdossa Michele Alboretoon nähden, Keke Rosberg oli 4:s, Nelson Piquet 5:s, Derek Warwick 6:s, Gerhard Berger 7:s, Marc Surer 8:s, Philippe Streiff 9:s, Thierry Boutsen 10:s keskeytyksestään huolimatta, Jacques Laffite 11:sta myös keskeytyksestään huolimatta, Pierluigi Martini 12:sta ja Martin Brundle oli 13:sta ja viimeinen tuloksen saanut kuljettaja. Huub Rothengatter oli tulosten ulkopuolella ja tuloksen saadessaan olisi ollut 14:sta.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän sitten kuljettajien ja tallien mietteitä Spasta:

McLaren: Niki Lauda loukkaantui ranteen väännyttyä varhain viikonlopun alussa Vapaissa Harjoituksissa perjantaina. Hän ei ajanut muutoin enää viikonloppuna. John Watson oli McLarenin testikuljettajana paikan päällä muutenkin ja hetkessä valmiina ajamaan, mutta ei saanut poikkeuslupaa ajamiseen. Alain Prost ajoi siis yksin ja aivan alkua lukuun ottamatta hyvin rauhallisesti läpi kilpailun. Prost on 16 pisteen johdossa ja voi varmistaa mestaruuden jo Brands Hatchissa. McLaren on lisäksi kuuden pisteen MM-johdossa tallikilvan puolella Ferrariin nähden.

Tyrrell: Edelleen vain Martin Brundlea ajattava talli on ottamassa Stefan Bellofin tilalle toisen ajajan Brands Hatchiin. Vahvimmat huhut kertovat sen olevan Mike Thackwell, mutta kuljettaja voi olla toinenkin talousvaikeuksista johtuen. Alun perin Thackwellin ei pitänyt enää ajaa tällä kaudella Meadowlandsin peruunnuttua, mutta Bellofin menehdyttyä voi hyvinkin ajaa Brandsissa.

Brundle oli 21:s lähdössä, mutta nousi massapysähdysten aikana aina kasipaikalle asti. Ilman epäonnisia hitaita autoja tai parempien autojen tuloa tielle suoraan varikolta Brundle olisi voinut vaikka johtaa kisaa hetken aikaa.:alppu: Lopulta Brundle oli useita kierroksia märän kelin renkailla liian kauan radalla ja kun vielä tekninen vika iski niin päivä oli pilalla. Hän kävi kaikkiaan 4 kertaa varikolla ja viimeisellä pysähdyksellään vaihtoi myös taas renkaatkin C-seoksiin. Lopulta oli 13:sta, viisi kierrosta jäljessä ja viimeinen maalissa kaikkiaan tuloksen saaneista kuljettajista.

Williams: Viime aikojen hienot ajot Virallisissa Harjoituksissa päättyivät Spahan. Nigel Mansell oli 7:s ja Keke Rosberg 10:s. Mansell oli alun jälkeen jatkuvasti kolmen parhaan joukossa ja johti 100-500 metriä varikkokäynnin jälkeen kilpailussa vain joutuakseen luovuttamaan kärkipaikkansa Ayrton Sennalle. Sittemmin vielä pyörähti mikä sinetöi voiton Sennalle.

Silti vielä toisenkin pyörähdyksen ja kylkiluukipujen jälkeen Mansell oli toinen ja nyt ensivoitto alkaa olla lähellä. Rosberg vuorostaan oli huonoimmillaan lähdön jälkeen sijoilla 11-15 ja taistelemassa Marc Surerin kanssa keskikastin tiukassa taistossa. Sittemmin oli jo kuudes ennen omaa pysähdystään. Lopulta oli ennen toista pysähdystään sijoilla 3-4 pitkin kisapäivää.

Ilman huonoa lähtöään, väärää seosvalintaa ja toista pysähdystään Rosberg olisi ollut toinen tai vaikka voittaja kilpailussa. Toisaalta taas Rosberg kävi kuumana kisan jälkeen Hondan insinööreille koska niin moottoria kuin auton jarrujakin oli säädelty ilman hänen lupaansa. Rosberg sai ensimmäiset pisteet kaudella Ranskan kilpailun kakkostilan jälkeen.

Brabham: Nelson Piquet ajoi hyvän Virallisen Harjoituksen, oli päästä kärkeenkin, mutta ajoi ulos radalta ja oli huonoimmillaan aloituksen jälkeen 16:sta vaikka tietenkin oli viimeinen aivan hetken aikaa ulosajon jälkeen. Aikaisin varikolle menijä hyötyi eniten suhteessa ja neljä kierrosta ennen maalia oli jo viides. Marc Surer taas ajoi pitkään keskikastin vauhtia kunnes kävi varikolla.

Lopulta oli radan toiseksi nopein mies kierrosnopeudessa mitaten kunnes moottorivaurio ja polttoaineensyötön pätkiminen Pirellin Keskikovien renkaiden pettämisen lisäksi pilasivat hänen huippuajonsa. Oli lopulta 8:s ja kierrosta myöhemmin moottori olisi hajonnut. Sitä ennen kävi jo toisen kerran varikolla.

RAM: Philippe Alliot ajoi tallin ainoana edustajana koska tallin rahavarat alkavat olla lopussa.

Alliot ajoi ehkä tallin parhaimman huippuajon sitten Rio de Janeiron: Alliot oli parhaimmillaan tulosluettelon 8:s ennen omaa pysähdystään massastoppien avulla. Kuutospaikka oli enää parin sekunnin päässä eikä siinä vaiheessa viitospaikkaan tai nelospaikkaankaan ollut 5-10 sekuntia enempää stoppien sekaannuksen vuoksi!:thumbup:

Ilman järkyttävän typerää ja osin myös epäonnista virhettään ajaa seinään heti pysähdysten jälkeen sijoitus olisi toki keskimäärin voinut olla vain sijojen 10-15 tuntumassa, mutta aivan parhaimmillaan potentiaalia oli jopa edes siihen yhteen pisteeseen ja sijalle 6 sillä auto tuntui nopeammalta kuin yleensä on tällä kaudella tuntunut juuri Spassa. Kerrankin autossa ei myöskään ollut mitään teknistä vikaakaan tai vauriota ennen keskeytystä.

John Macdonald ruikutti raivoissaan Alliotille tämän keskeytystä ja Kenny Achesonkin pudisteli surullisesti päätään. Tallin taival on nyt hyvin vaakalaudalla. Konkurssikaan ei ole mahdottomuus. Toivottavasti ei kuitenkaan ennen kauden loppua.

Lotus: Ayrton Senna oli kilpailupäivän mies vailla vertaistaan. Senna ajoi huonon perjantain jälkeen todella hyvän lauantain ja heti toiseen ruutuun. Sittemmin johti melkein koko kisan lukuun ottamatta Nigel Mansellin 100-500 metrin mittaista varikkokäynnin jälkeistä johtoa ja Elio de Angeliksen kierroksen mittaista johtoa ennen italialaisen omaa pysähdystä Senna johti muutoin koko loppupäivän ja voitti kilpailun.

Uskomattoman hieno ajo brasilialaiselta kerta kaikkiaan ja de Angeliksen osalta kierroksen johtamista lukuun ottamatta varsin huono kilpailu kaikkiaan. Sijoilla 7-9 ajeltiin pysähdyksen jälkeen kunnes keskeytti varikolle. Brabhamille de Angelis on siirtymässä.

Renault: Tallin miehet Patrick Tambay ja Derek Warwick pitivät sijoja 6-7 hallussa läpi kilpailun. Tai ainakin jälkimmäistä puoliskoa kilpailun läpi. Tambay olisi ollut paremmassakin vauhdissa ilman virheellistä rengasvalintaa varikolla ja Warwick taas ajoi yleensäkin pitkästä aikaa hyvin kilpailun. Warwick oli parhaimmillaan viides, mutta lopulta kuudes. Silverstonessa on Warwick viimeksi saanut pisteen.

Arrows: Span radan tasoitettu ja sileämpi pinta, BMW:n turbomoottorit ja ennen kaikkea Thierry Boutsenin kotiradan ollessa kyseessä kuutospaikka Virallisessa Harjoituksessa ei ollut ihme. Gerhard Berger oli kasipaikalla vaikkakin lauantai meni moottorivian takia kokonaan pilalle. Arrows A8 on tunnetusti vaikea säätää, mutta Spassa auto toimi ihmeen hyvin.

Boutsen ajoi ehkä uransa parhaimman kokonaiskilpailun ellei Imolaa tältä kaudelta lasketa: Hän ei ollut missään vaiheessa kilpailua käytännössä ulkona kuuden joukosta ja olisi ansainnut olla ilman vaihdelaatikkovikaansa viides. Berger oli hieman heikompi kuin Boutsen kisassa, mutta oli silti maalissa seitsemäs.

Toleman: Teo Fabi ajoi hyvän Virallisen Harjoituksen myös vara-autollaan ja Piercarlo Ghinzanikin kehittyy joskin kohta täytyisi alkaa ajaa paremminkin. Ghinzani ohitti neljä autoa lähdössä ja oli heti Keke Rosbergin ja Marc Surerin perässä keskikastin kahinassa. Sittemmin Ghinzani oli alussa keskikastin kuningas. Ikävä kyllä luisteli päin seinää heti kuivan kelin renkailla ja oli aiheuttaa varikko-onnettomuuden. Fabi keskeytti taas sijalta 11 kaasuttimen hajottua.

Alfa Romeo: Tallin loppumattomat tekniset ongelmat ja jatkuva mediahiljaisuus Monzassa aiheuttivat Spassa hermostuneisuutta tallin tilasta. Riccardo Patrese ja Eddie Cheever ajoivat ennakolta vaatimattomat kisat. Joskin Cheever todisti tämän vaatimattomuuden vääräksi.

Sadekelin spesialistina Cheever oli parhaimmillaan massastoppien takia ohimenevän hetken ajan pisteillä ja oli pitkälti Alfa Romeon tämän kauden kuvaan nähden epäsäännöllisen kauan sijoilla 7-10 ennen keskeytystäkin. Cheever oli nousemassa uudelleen pisteillekin.

Pistepaikka olisi ollut kortilla ilman teknistä vikaa. Ehkä parempikin sijoitus. Patrese taas toimikin enemmän vaatimattomuudessa ja keskikastin kuninkuuspaikka sijalta 12 ei maistunut kun hän keskeytti.

Osella: Huub Rothengatter ajeli kroonisesti melkein koko ajan ilman toimivaa vaihdelaatikkoa Spassa joko toiseksi viimeisenä tai aivan viimeisenä. Tallin päätös myöhästyttää sadekelin rengasvaihtoa kuivan kelin renkaisiin ei paljon sijalukujen nostossa auttanut ja Rothengatter oli vaaraksi hitaudellaan muille kuljettajille. Pitkät korjaukset saivat hänet jäämään ilman tulosta maalissa.

Ligier: Krooninen aliohjaus ja ulosajot terävissä La Sourcessa ja Rivagessa kerran mieheen pilasivat Jacques Laffiten ja Philippe Streiffin ajot Virallisessa Harjoituksessa. Laffite ajoi parhaimmillaan kasipaikalla ja olisi ajanut ehkä paremminkin hieman aikaisemmalla renkaanvaihdolla massastoppien aikana, mutta ajoi toisen varikkokäyntinsä jälkeen seinään ja keskeytti. Streiff taas ajoi ensin kovasti sadekelissä vain sittemmin pitäytyen keskikastissa ja ollen lopulta yhdeksäs. Ehkä varovainen ajotapa, mutta parempi sentään kuin ajaa seinään maalissa tai hieman sitä ennen.

Ferrari: Monzan Kriisikokouksen jälkeen La Famiglialle loistava tulos Virallisessa Harjoituksessa, mutta katastrofi itse kilpailussa. Michele Alboreto ei ehtinyt koskaan edes varikolle kun keskeytti ja Stefan Johanssonin varikkokäynnin aikana nosturi vaurioitti auton pohjaa sen pudotessa kesken stopin. Uudelleennoston jälkeen ihme oli, että 20 sekunnilla selvittiin jopa lähes minuuttiin ennustetusta katastrofipysähdyksestä. Talli voi ehkä vielä voittaa valmistajien mestaruuden, mutta Alboreton mestaruus on melkein hävitty jatkuvien teknisten vikojen takia.

Minardi: Pierluigi Martini oli vaikeuksissa läpi Span kilpailun. Silti hänen onnistui päästä teknisistä vioista kärsivän Martin Brundlen ja Huub Rothengatterin edelle ja tuomaan teknisistä vaurioista kärsinyt Minardi ensimmäistä kertaa ruutulipulle asti maaliin näkyvästikin. Toivottavasti hyvät otteet jatkuisivatkin.

Zakspeed: F3000-sarjan tuore mestari Christian Danner korvaa tämän kisan ja ilmeisesti myös Brands Hatchin ajan Jonathan Palmerin tallissa koska Palmer on loukkaantunut. Brands Hatchin kisan jälkeen kausi 1985 on tallilta paketissa koska se on vain osakausiluonteinen talli. Ensimmäinen kisa on aina haastava Spassa, mutta Danner selvitti haasteen. Oli ennen omaa pysähdystään sijoilla 15-20. Sittemmin ohitti Huub Rothengatterin, mutta keskeytti sijalta 18 vaihdelaatikon pettäessä 20 kuljettajan joukosta.

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi tulokset Spa-Francorchampsin kilpailun jälkeen.

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika Voittajan keskituntinopeus/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Ayrton Senna Lotus-Renault 43 1.34.19.893/189,811 km/h
2. Nigel Mansell Williams-Honda 43 + 28,422
3. Alain Prost McLaren-TAG 43 + 55,109
4. Keke Rosberg Williams-Honda 43 + 1.15,290
5. Nelson Piquet Brabham-BMW 42 + 1 kierros
6. Derek Warwick Renault 42 + 1 kierros
7. Gerhard Berger Arrows-BMW 42 + 1 kierros
8. Marc Surer Brabham-BMW 42 + 1 kierros/moottorivaurio maalissa
9. Philippe Streiff Ligier-Renault 42 + 1 kierros
10. Thierry Boutsen Arrows-BMW 40 + 3 kierrosta/vaihdelaatikko
11. Jacques Laffite Ligier-Renault 39 + 4 kierrosta/ulosajo
12. Pierluigi Martini Minardi-Motori Moderni 38 + 5 kierrosta
13. Martin Brundle Tyrrell-Renault 38 + 5 kierrosta

Keskeyttäneet

Huub Rothengatter Osella-Alfa Romeo 37 Ei saanut 90 % kierrosmääristä (Joissakin lähteissä ja varsinkin hollanninkielisissä Rothengatter on laskettu lopputuloksiin sijalle 14. Periaatteessa sääntöjen mukaankin Rothengatter olisi pitänyt laskea lopputuloksiin noin vähäisellä kierrosmäärällä, mutta laitan tämän nyt tähän kuitenkin yleisimmin näkyneiden tulosten mukaan.)

Riccardo Patrese Alfa Romeo 35 sytytys ja moottorivaurio

Eddie Cheever Alfa Romeo 26 vaihdelaatikko

Patrick Tambay Renault 24 vaihdelaatikko

Teo Fabi Toleman-Hart 23 kaasutin

Elio de Angelis Lotus-Renault 17 moottori

Christian Danner Zakspeed 16 moottori

Philippe Alliot RAM-Hart 10 ulosajo

Stefan Johansson Ferrari 7 moottori

Piercarlo Ghinzani Toleman-Hart 7 ulosajo

Michele Alboreto Ferrari 4 kytkin

Kilpailun nopein kierros: Alain Prost McLaren-TAG 2.01.730 kierros 38 205,241 km/h

 

[CCMK]

Tässä MM-sarjan pistetilanne 13/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost Ranska 69 pistettä

2 Michele Alboreto Italia 53 pistettä

3 Ayrton Senna Brasilia 32 pistettä

4 Elio de Angelis Italia 31 pistettä

5= Stefan Johansson Ruotsi 21 pistettä

5= Nelson Piquet Brasilia 21 pistettä

5= Keke Rosberg Suomi 21 pistettä

8 Niki Lauda Itävalta 14 pistettä

9 Nigel Mansell Iso-Britannia 13 pistettä

10 Patrick Tambay Ranska 11 pistettä

11 Jacques Laffite Ranska 10 pistettä

12 Thierry Boutsen Belgia 9 pistettä

13= Marc Surer Sveitsi 5 pistettä

13= Derek Warwick Iso-Britannia 5 pistettä

15 Stefan Bellof Länsi-Saksa 4 pistettä

16= Andrea de Cesaris Italia 3 pistettä

16= Rene Arnoux Ranska 3 pistettä

 

[CCMK]

Tässä tallikilvan tilanne 13/16 MM-osakilpailun jälkeen:

1 McLaren Iso-Britannia 83 pistettä

2 Ferrari Italia 77 pistettä

3 Lotus Iso-Britannia 63 pistettä

4 Williams Iso-Britannia 34 pistettä

5 Brabham Iso-Britannia 26 pistettä

6 Renault Ranska 16 pistettä

7 Ligier Ranska 13 pistettä

8 Arrows Iso-Britannia 9 pistettä

9 Tyrrell Iso-Britannia 4 pistettä

 

[CCMK]

Näin kuukauden sisällä Formuloissa tapahtui

9/85

1.9.1985: Urheiluautojen MM-Sarjan osakilpailu ajetaan Spa-Francorchampsin radalla ja Stefan Bellof menehtyy kilpailussa sattuneen kolarin jälkiseurauksena ja lisäksi Jonathan Palmer loukkaantuu kilpailuviikonloppuna

5.9.1985: Nelson Piquetin Williams-sopimus vuodeksi 1986 varmistui lopullisesti myös Suomessakin tiedotusvälineiden osalta

6.9.1985: Italian Grand Prix Monzassa viikonlopun osalta käynnistyy ja Alan Jones palaa virallisesti lajiin mukaan Team Haasin myötä

8.9.1985: Italian Grand Prix ajetaan ja se päättyy Alain Prostin voittoon ja lisäksi Prost saa jälkikäteen historian viimeisenä kuljettajana perinteisen laakeriseppeleen voittonsa kunniaksi

9.9.1985: Suomessa herätään Etelä-Afrikan Kyalamin kilpailun Apartheid-ongelmaan ja ministeri Kaarina Suonio aloittaa oman ajojahtinsa Keke Rosbergin ajoja kohtaan poliittisessa hurmoshengessä jolle vertaista hakivat vain ruotsalaiset virkaveljet ja siskot.

10.9.1985: Hufudstadbladet ja kaikki isot lehdet alkavat käsitellä tapaus Rosbergia ja kohu Keken ajoista Etelä-Afrikassa käynnistyy toden teolla Suonion lähettäessä Rosbergille sähkeen, mutta hän ei piittaa siitä

11.9.1985: AKK ei pysty perumaan Suonion sanoista huolimatta Rosbergin kilpailulisenssiä ja sittenkin erillisesti vielä lisenssierotusta olisi pitänyt käsitellä muutoin FIA:n toimesta mikäli jotakin tiettyä ajajalisenssiä olisi haluttu peruutettavan ja Rosberg lähettää oman sähkeen Suoniolle

12.9.1985: Renault ja Ligier ovat alustavasti jäämässä pois Etelä-Afrikan kilpailusta poliittisen painostuksen takia ja useat muut yksittäiset kuljettajat ovat myös jäämässä pois Etelä-Afrikan Grand Prixistä vuoden 1985 osalta

13.9.1985: Belgian Grand Prix Spa-Francorchampsin viikonlopun osalta käynnistyy ja John Watson aloittaa kahden päivän mittaisen taiston ajoluvan saamisesta Niki Laudan loukkaannuttua, Toleman-talli saa ajaa paperien epäselvyyksien jälkeen ja Alan Jones vuorostaan ei saa ajaa tai edes osallistua viikonloppuun mitenkään, Suonio lähettää sähkeen Frank Williamsille ja Jean-Marie Balestrelle ja lisäksi Suomen nuorison kiinnostusta valtaa Super Mario Bros-peli Nintendon osalta ja sitä aletaan odottaa vaikka peli vasta julkaistaan Japanissa Famicomille

14.9.1985: Frank Williams naureskeli julkisuudessa sille, että Suomen opetusministeri vaivaa häntä Keke Rosbergin peruutussähkeellä ja samaten Marco Piccinini naureskeli Ferrarilla Ruotsin Stefan Johanssonin vastaavan kilpailuluvan peruuttamiselle ja sen yrityksille ja Jean-Marie Balestre vuorostaan tuhahteli ministereille näiden poliittisten pyrkimysten takia

15.9.1985: Merkittävä päivä formuloiden historiassa jolloin tapahtui monta asiaa:

Jean-Marie Balestre ilmoitti, että Etelä-Afrikan Grand Prix ajetaan vuonna 1985 Kyalamissa Apartheid-asiasta piittaamatta ja se ajetaan myös lauantaina sunnuntain sijaan, Suomessa ja Ruotsissa velloi kohu tapaus Rosbergin ja tapaus Johanssonin takia, Unkarin Grand Prix vuodeksi 1986 varmistuu Itä-Euroopan Grand Prixin pitopaikaksi Tsekkoslovakian Brnon vetäydyttyä pitämästä kilpailua viime hetkellä radan muutostöiden erimielisyyden ja kisamaksujen johdosta ja se ei aikonut pitää kilpailua oikein edes hätätapauksessa vaikka Unkari epäonnistuisikin kisan järjestämisessä, Satoru Nakajiman paikka ensimmäisenä japanilaisena F1:ssä sitten vuosien 1976-1977 varmistuu alustavasti vuodeksi 1986 tai vuodeksi 1987, Meksikon Grand Prix saa luvan palata kalenteriin vuodeksi 1986 alustavasti, Belgian Grand Prix ajetaan Spa-Francorchampsin radalla ja Ayrton Senna voittaa kilpailun ja tämän jälkeen oikeastaan melkein aivan lopullisesti alkaa kerätä laajaa kannatusta sillä hänen Estorilin 1985 voittoakin jotkut pitivät vielä tuurivoittona ja tämän jälkeen tuurivoiton epäilijät olivat melkein olemattomassa vähemmistössä koska Senna oli ajanut lukuisia muita vakuuttavia kisoja kaudella 1985 jo ennen Span voittoakin Estorilin voiton jälkeen

16.9.1985: Suomessa Etelä-Afrikan osakilpailun Apartheid-tapauksen osalta halutaan Rosbergin ajavan enemmistön turvin Etelä-Afrikassa siinä missä Johanssonin Ruotsissa haluttiin vetäytyvän kisoissa ja kritiikki Johanssonia kohtaan Ruotsissa on suurempaa kuin kritiikki Rosbergia kohtaan Suomessa.

17.9.1985: Suoniota vaaditaan isommin julkisuuteen ja häntä pilkataan entistä enemmän moottoriurheilun ja jopa perinteisenkin urheilun ystävien piirissä Rosbergin Keken ajojen estämisen yrityksestä

18.9.1985: Ari Vatanen puolustaa ehdottomasti Keke Rosbergin ajamista Etelä-Afrikassa pitkässä lausunnossaan julkisuudessa eikä ralliajajana ymmärrä kritiikkiä Rosbergia kohtaan paljon muutenkaan, lisäksi Vatanen ilmoittaisi ehdottomasti itse ajavansa myös rallin MM-sarjassa mikäli Etelä-Afrikassa ajettaisiin ralleja eikä hänkään koskaan vetäytyisi poliittisten syiden takia kilpailusta, Suonion kritiikki Suomessa huipussaan ja julkisuuden suurlausuntoa vaaditaan ministeri Suoniolta entistäkin kovemmin ja lisäksi Rosbergin kritisoijat häviävät käytännössä Vatasen lausunnon jälkeen lehtien palstoilta kuin tuhka tuuleen

19.9.1985: Kari O. Sohlberg pelastaa Suonion kiperästä tilanteesta pitämällä AKK:n hallituksen kokouksen jonka jälkeen jopa ministeri Suoniokin pystyi edes välttävästi sanomaan julkisuudessa voittaneensa Tapaus Rosbergissa edes jotakin ja muutenkin tämän jälkeen kohu rauhoittuu ennen pitkää Suomessa, mutta Ruotsissa velloo edelleen valtava kohu ja taistelu Ruotsin hallituksen ja Johanssonin kanssa ruotsalaisen ajoasioiden osalta ja lisäksi Niki Laudan osalta arveltiin hänen ajavan Brands Hatchissa

20.9.1985: Lauda ei välttämättä pystykään ajamaan ja John Watson saa ensimmäisen Suurtestinsä McLarenilla oikeastaan koko vuonna aivan todella kilpailumittaa varten Englannissa McLarenilla

21.9.1985: La Famiglian eli Ferrarin kuljettajien Michele Alboreton ja Stefan Johanssonin osalta oli pieni sopu tallimääräyksistä pakko tehdä vuoden 1985 loppua kohti, Ferrari vannottaa Marco Piccininin suulla, että mikäli Alboreto menettää mestaruutensa niin Johanssonin ei tarvitse suostua tallimääräyksiin, lisäksi kohu Ruotsissakin Johanssonin ajamisista jatkui suurena joskin alkaa edes hieman menettää otettaan ja Italiassa kohu tuntuu kasvavan Alboreton ajamisista ja hänen vaaditaan vetäytyvän mikäli Alboreto häviää mestaruuden Brands Hatchissa

25.9.1985: Kohu Ruotsissa Tapaus Johanssonin ympärillä jatkuu useissa sanomalehdissä ja Etelä-Afrikan kohtalonhetket alkavat lähestyä vaikkakin kilpailun sanotaan tulevan ajetuksi ja samalla Niki Laudan arvellaan lopettavan uransa kesken kauden 1985 jolloin loppukauden ajaisi John Watson McLarenilla

29.9.1985: Keke Rosberg ja Nigel Mansell testaavat autojaan Englannissa ja Rosberg tulistui lopullisesti Hondan insinööreille näiden tunnustettua Rosbergin auton peukaloinnin ei vain Spassa vaan myös jo Monzassa ja suomalainen ilmoitti pysäyttävänsä auton siihen paikkaan ja ehkä jopa lähtevän koko tallista pois kesken kauden mikäli hänen autoaan vielä todistetusti peukaloidaan hänen siellä vielä ajaessaan ja Frank Williams yhdessä Patrick Headin kanssa joutuvat takaamaan tilanteesta raivostuneelle suomalaiselle, että näin ei enää tapahdu ja samalla Hondan insinöörit joutuivat herra Williamsin ja Headin melkoisen läksytyksen kouriin tavallaan hyvää tarkoittaneesta asiastaan huolimatta

30.9.1985: Niki Lauda ei toivu ajoissa ajamaan Brands Hatchissa joten John Watson saa ajaa Brands Hatchissa huolimatta aiemmasta mahdollisesta McLaren-ajosta siellä kolmannen auton sijaan Laudan autossa ja lisäksi Watson ajaa oman kauden toisen Suurtestinsä hänen ajojensa selvittyä Doningtonissa ja on ensimmäistä kertaa Alain Prostia nopeampi Suurtestissä kun aiemmin hän oli ollut häntä aina hitaampi myös muutamissa pientesteissäkin ja lisäksi Watsonilla oli jännitteitä koska Ron Dennis hyysäsi Prostia ja kielsi Watsonilta lukuisia muita testimahdollisuuksia Prostin maailmanmestaruustilanteen takia

 

[CCMK]

Brands Hatchissa ajettiin siis vuonna 1985 jälleen kerran Euroopan Grand Prix. Alun perin sitä ei olisi pitänyt järjestää tai se oli määrätty pidettäväksi Roomassa Italiassa. Kuitenkin kilpailuhanke Roomassa Italiassa oli kariutunut kuten myös Meadowlandsin kilpailu Yhdysvalloissa. Euroopan Grand Prix 1985 oli myös sittemmin kaavailtu Länsi-Saksan Hockenheimiin tai Italian Mugelloon, mutta lopulta oli päädytty jälleen Brands Hatchiin.

John Webbin johtamalle radalle tehtiin luonnollisesti kaikki tarkistukset ja elokuussa 1985 se lopullisesti korvasi Meadowlandsin ja Rooman ajamattomat kilpailut kaudella 1985 yhdessä uudelleen aikataulutetun Belgian Grand Prixin kanssa. Kaikki muut rataedustajat paitsi Silverstonen edustajat olivat iloisia siitä, että Euroopan Grand Prix sai palata kalenteriin Brands Hatchiin.

Toisaalta Euroopan Grand Prixin tulevaisuus ei ollut erityisen selvää vuoden 1985 jälkeen. Bernie Ecclestonen idea jatkuvasti vuosi vuodelta ja pitopaikaltaan vaihtelevasta Euroopan Grand Prixistä ei tuntunut oikein lopulta järin tehokkaalta käytännössä.

Teoriassa idea olisi ollut loistava, mutta F1:siin jo vuoden 1985 standardeilla kelpaavia ratoja oli verraten vähän ja lajin laajentuminen jälleen Eurooppaa kauemmaksikin uhkasi tuoda kalenteriin liikaakin kisoja ja silloin jotain olisi karsittava.

Brands Hatchiin tultaessa Etelä-Afrikan kilpailun boikottiuhka oli kova ja 6.10.1985 pidettävä Pohjoismaiden Autoliittojen vuosikokous tulisi määrittämään Etelä-Afrikan kilpailun kohtalon etenkin vuoden 1985 jälkeen, mutta mahdollisesti jo tuolloinkin.

Edelleen useat ajajat suunnittelivat boikottia ja Suomessakin tapaus herätti edelleen keskustelua vaikkakin Keke Rosberg sai pitää ajajalisenssinsä ja ajaa Etelä-Afrikassa mikäli vain talli itse sinne menisi. Ja sehän tietenkin oli menossa. Ligier ja Renault sen sijaan herättivät järkytystä jo Brands Hatchissa sillä, että ne Belgiasta poiketen aivan oikeastikin vetäytyisivät kisasta ja sen ajajat Jacques Laffite, Philippe Streiff, Patrick Tambay ja Derek Warwick olivat varsinkin Renaultin tapauksessa jo muutenkin vapaita ajamaan missä tallissa tahansa.

 

[CCMK]

Tyrrell-talli ilmoitti hieman ennen Brands Hatchia ottavansa lopultakin korvaajan Stefan Bellofille. Järkytys kuitenkin oli se, että monta kertaa kaudelle 1985 ajamaan talliin ennustettu Mike Thackwell ei lopulta mennyt ajamaan sinne.

Thackwell ei saanut Williamsilta lupaa mennä sinne ja etenkin kun Williamsin tai Thackwellin itsensä olisi pitänyt maksaa ajoistaan tallissa. Thackwell ei myöskään saanut ajaa Williamsin kolmatta autoa Brands Hatchissa. Thackwellin kohtalo oli sama kuin vuonna 1984 oli ollut Danny Sullivanin ja Ken Tyrrell herätti hieman pahennusta sillä herra Tyrrellin kohtelut hire-in-kuljettajiaan kohtaan eivät näyttäneet toteutuneiden tilastojen valossa järin hyvältä.

Ja käytännössä Brands Hatch oli ollut viimeinen paikka missä Thackwellin olisi vielä voinut olettaa ajavan vuonna 1985. Sen sijaan talliin pääsi ajamaan ensimmäistä uransa f1-kisaa italialainen Ivan Capelli joka kuitenkin oli jo testannut niin Brabhamia kuin Tolemaniakin silloin tällöin jo yli kaksi vuotta. Hän oli ollut ehdolla myös Tolemanille kaudella 1985 ennen kuin talli päätti Piercarlo Ghinzanin talliin. Osin F3000-sarjassa aiemmin samana vuonna autoillut Capelli pääsi kisaan vain siksi, että maksoi Tyrrelille ajoistaan.

Ja ennen kaikkea muuta Capelli maksoi ajoistaan enemmän rahaa kuin mitä Thackwell tai Williams-talli olisi suostunut maksamaan tallille Thackwellin ajattamisesta. Lisäksi Tyrrell sai Porchester-yhtiöltä ylimääräistä sponsoritukea joka kuitenkin oli tarkoitettu vain yhteen kisaan ja se päti piensponsoriapuna kuljettajavalinnasta huolimatta.

Ymmärrettävästi Niki Lauda oli edelleen poissa vaikkakin villit spekulaatiot itävaltalaisen kuljettajan uran äkkiloppumisesta jatkuivat yhä. John Watson sai siis ajaa Laudan paikalla kun vielä Belgian Span kisan pohjilta puutteelliset paperityöt tehtiin ajoissa selviksi ilman ongelmia. Ja Belfastin Tiikerille ajaminen kelpasi mielihyvin etenkin kun alkuperäinen ajopaikka kolmannessa McLarenissa kisan tiimoilta oli hyvin epävarma aina. Ja lisäksi tallipäällikkö Ron Dennis toimi vieläkin hänen selkänsä takana hänen etujaan vastaan joista kerron varsin pian lisääkin.

Team Haas palasi vuorostaan takaisin lajiin Alan Jonesin tullessa ajamaan ja lisäksi vielä se halusi ajattaa Patrick Tambayta Kyalamissa mikäli talli saisi vain toisen auton valmiiksi ranskalaiselle silloin kun tämä ajaisi vapaana kuljettajana Renaultin vetäydyttyä. Lisäksi Williams päivitti vuoden 1985 automallinsa FW10:n FW10B:ksi.

 

[CCMK]

Ennen John Watsonin ja McLarenin mielenkiintoista käännettä jopa vielä ennen kilpailuakin mielenkiinto oli edelleen RAM-tallissa. RAM oli lähellä konkurssiaan sillä edes kotikisaansa talli ei saanut toista autoa radalle.

Maksamattomien moottorilaskujen ja monen muunkin talousongelman nimissä talli oli joutua jäämään pois jopa kotikisastaan. Lopulta taas kerran talli pystyi valitusten jälkeen ajattamaan velkojien suostuttua odottamaan saataviensa vastineeksi vain yhtä autoa.

Ja lopulta ajopaikka meni erikoisesti Philippe Alliotille taas kerran Kenny Achesonin sijaan. Kun tilanne oli selvä niin Acheson päätti, että hän pysyy kyllä paikan päällä. Hän vain lähtisi tallista viikonlopun päätteeksi ja etenkin mikäli hän ei todellakaan saisi ajaa Etelä-Afrikassa tai Australiassa.

Ja se ei ollut todennäköistä eikä Achesonilla ollut ylimääräisiä sponsorivaroja annettavaksi talliin. Achesonin pudottamisen Belgiassa toki vielä ymmärsi, mutta Brands Hatchissa ei sillä siinä olisi ollut miehen kotikisan paikka kaiken kaikkiaankin. Toki hän saisi ajaa Brandsissakin mikäli Alliotille sattuisi jotain, mutta niin ei ollut tietenkään käymässä.

Joka tapauksessa tallin historia tuntui vihdoin ja viimein olevansa melkein päätepisteessään. Etenkin kun Skoal Bandit kieltäytyi enää sponsoroimasta tallia vuonna 1986 ja vaikka se maksoi korvauksia sopimusrikostaan niin ne olivat riittämättömät. Moottorivelat talli toki maksoi, mutta mitään muuta rahaa ei juuri ollut saatavilla.

Siten talli teki periaatepäätöksen ja aikoi lähtökohtaisesti vetäytyä sarjasta Brands Hatchin kisan päätteeksi ja olla ajamatta talousvaikeuksien takia Etelä-Afrikassa Kyalamissa tai Australiassa Adelaidessa. Talli tarvitsi selvitäkseen lopullista uudelleen ryhmittäytymistä ja ennen kaikkea riittävästi rahaa toimintansa jatkamiseen sillä talli ei ollut koskaan ajanut 1,5 miljoonaa dollaria suuremmalla budjetilla vuonna 1985 ja budjetti olisi ollut suurempi vain maksukuskien kuten ensin Manfred Winkelhockin ja sittemmin Kenny Achesonin ja Philippe Alliotin rahojen takia.

McLarenilla vuorostaan tehtiin melkoinen temppu John Watsonin selän takana Brands Hatchissa 1985. Ron Dennis otti yhteyttä Renault-talliin ja yritti saada Derek Warwickia ajamaan ensin tilapäisesti ja lopulta täysipäiväisesti McLarenia kaikissa loppuvuoden 1985 kisoissa eli Brands Hatchissa, Kyalamissa ja Adelaidessa. Siirtosummaksi Warwickista McLaren tarjosi siirtosummataiston ollessa käynnissä 154 000-500 000 dollarin suuruista summaa.

Renaultille noin pieni summa ei kelvannut vaan talli halusi saada pikemminkin vähintään 462 000 dollaria Warwickin ajamisesta ja suurimmillaan reilusti yli miljoona dollaria. Ja vielä kaiken tämän päätteeksi summat olisivat olleet per kilpailu. Ron Dennis oli pöyristynyt ja oli valmis maksamaan korkeimmillaankin miljoona dollaria Warwickin ajattamisesta McLarenilla.

Se ei käynyt Renaultille ja siten John Watson oli saanut ajaa Brands Hatchissa eli näin huono luottamus oli Ron Dennisillä. Ei vain Watsonia kohtaan vaan tavallaan Ron yritti korvata Warwickilla myös toipuvaa Niki Laudaa. Onnistuessaan Warwick olisi saanut ajaa siis ainakin Brandsissa ja muutoin ehkä myös Kyalamin ja Adelaidenkin. Ainakin varmasti Brandsin kisan.

Derek Warwickia Renault Gerard Tothin päätös hänen unelma-ajojensa kieltämisestä McLarenia raivostutti suunnattomasti ja hän oli lopettaa ajamisen tallissa siihen paikkaan. Lopulta hän olisi jäänyt palkatta vuodelta 1985 jos olisi lopettanut ja toisaalta lopettaminen välittömästi olisi voinut vaikuttaa kielteisesti muihin ajopaikkoihin.

Warwickia raivostutti myös se, että Peter Warr oli yrittänyt myös saada hänet vapaaksi ja Gerard Toth oli estänyt senkin. Warwick oli käytännössä viettänyt vuoden 1985 kilpailukauden toiseksi viimeisissä Suurtesteissä juurikin Brands Hatchin radalla kaiken aikansa Renaultilta vapautuvana kuljettajana Lotuksella ja oli käytännössä ollut Lotuksen mies vuodelle 1986.

Warwick oli yhdistetty myös Ligierille tai Tyrrelille vuodeksi 1986, mutta hän halusi aina mennä vain Lotukselle sillä hänen todellinen haluamansa ajopaikka Williams-tallissa oli Nigel Mansellin paikka ja Nelson Piquet oli jo vienyt Keke Rosbergilta vapautuvan toisen paikan vuodeksi 1986.

Warr oli halunnut ajattaa häntä tallista poistuvan Elio de Angeliksen tilalla. Kuten Ron Dennisin McLarenin tapaan John Watson olisi ajanut Renaultilla Brands Hatchissa 1985 ja toisenlaisessa tapauksessa Elio de Angelis olisi ajanut Renaultilla Brands Hatchissa 1985. Ja mielenkiintoisen oikun kautta Warwick olisi ajanut joko McLarenia tai Lotusta Brands Hatchissa 1985.

Lotuksen siirtosumma ei kelvannut La Regielle myöskään joskin Peter Warrin oma minimisumma 300 000 dollarilla oli parempi pelinavaus kuin McLarenin Ron Dennisin ja Warrin tarjoama 635 000-700 000 dollarin keskihinta kiinnostikin jo paljon enemmän tallia ja hyvin lähellä Renault oli päästää Warwickin menemään kun Warr tarjosi 1,5 miljoonaa dollaria Warwickin ajoista.

Lopulta Toth kysyi tallipäällikkönä, että tarjosiko Warr etenkin suurinta summaa koko ajoista vai vain yhdeltä ajolta niin koko ajojen summa olisi ollut se, mutta lopulta Renault kysyi kompromissina 2,1 miljoonaa dollaria kokonaisajoilta, mutta yksittäisen kisan siirtosumman kasvaessa Warr ei vain voinut maksaa niin paljoa ja lopulta ajot raukesivat taas kerran kun Renault alkoi ahnehtia jälleen jopa miljoonaan dollariin kilpailulta nousevaa siirtosummaa mitä Warr ei halunnut ikinä maksaa. Tai puhumattakaan sitten 1,5 miljoonan dollarin ajoja per kilpailu jolloin koko siirtosummamaksu olisi maksanut 4,5 miljoonaa dollaria.

Warrille ei käynyt myöskään kompromissi 2 miljoonasta dollarista siten, että talli olisi ensin maksanut siirtosumman ja viimeinen kisa Adelaidessa olisi ollut ilmainen tai Etelä-Afrikassa vaihtoehtoisesti ilmainen. Derek Warwickin mahdolliset unelma-ajot olivat siis jääneet lopulta haaveeksi.

Mielenkiintoinen kortti katsomattomana olisi ollut myös Francois Hesnault joka olisi myös saattanut La Regien testikuljettajana korvata Warwickin Brands Hatchissa tai Adelaidessa. Hesnault tuntui vetäytyvän muutenkin formuloista sillä häntä kiinnosti hyvin vähän Lotuksen, Tyrrellin tai Ligierin paikka. Näistä viime mainittu pitkälti Guy Ligierin asenteen vuoksi, mutta aina olisi voinut yrittää edes Lotus-paikkaa tai Tyrrellin paikkaa.:frank: