Brands Hatch 6.10.1985
Euroopan Grand Prix vuosimallia 1985 keräsi erittäin hienon 120 000 katsojan joukon kilpailua seuraamaan. Kun vielä Ford Sierra Course Caria ajanut Carlos Reutemann ja Jaguar XJS Cabriolet Medical Car olivat paikallaan ruudukon takana niin kilpailu pääsi alkamaan ensiyrittämällä vaikkakin Nelson Piquet ei ollut kunnolla lähtöruudukossa ja hänen epäiltiin ottaneen varaslähdön. Ayrton Senna ja Nigel Mansell ajoivat välittömästi kärkeen kohti Paddock Hilliä. Keke Rosbergin sanat Mansellin ensivoiton olemisesta yhtä kaukana kuin ennenkin alkoivat painua pian unhoon.
Joka tapauksessa Rosberg sai kunnian johtaa muuta kuljettajalaumaa ja järjestys oli siis aivan alussa tämä:
Senna ja Mansell heti erillään muista, Rosberg, Piquet, Derek Warwick, Philippe Streiff, Marc Surer, Elio de Angelis, Alain Prost, Jacques Laffite, Riccardo Patrese, Stefan Johansson, Thierry Boutsen, Michele Alboreto, Piercarlo Ghinzani, Martin Brundle, Patrick Tambay, Eddie Cheever, Gerhard Berger, Teo Fabi, Alan Jones, Ivan Capelli, Philippe Alliot, hyvin huonon lähdön saanut John Watson, Christian Danner ja Pierluigi Martini. Prost ajoi pian leveäksi ja Mansell pakotettiin Sennan toimesta ulos ajolinjalta.
Järjestys oli siten Paddock Hillin jälkeen Senna, Rosberg, Piquet, Mansell, de Angelis, Warwick, Streiff, Surer, Laffite, Johansson, Alboreto, Boutsen, Brundle, Ghinzani, Tambay, Patrese, Prost, Cheever, Berger, Fabi, Jones ja Watson taistelevina rinnakkain, Capelli, Alliot, Danner ja Martini.
Surteesin jälkeen keskikastin kuninkuustaistelu koventui Prostin lisätessä vauhtiaan. Tuolloin järjestys oli Senna, Rosberg, Piquet, Mansell, de Angelis, Warwick, Streiff, Surer, Laffite, Johansson, Alboreto, Boutsen, Brundle, Prost, Ghinzani, Patrese, Tambay, Fabi, Berger, Alliot, Capelli, pudonnut Cheever, Jones, Danner ja Watson peräti viiden auton huimana taistelujoukkona ja Martini.
Ensimmäisen kierroksen päätteeksi järjestys oli Senna, Rosberg, Piquet, Mansell, de Angelis, Surer, Johansson, Alboreto, Streiff, Laffite, Boutsen, Brundle, Prost, Ghinzani, Patrese, Tambay, Fabi, Berger, Alliot, taistelujoukon voittaja Watson, Capelli, Cheever, Jones, Danner, Martini ja sähkövian kärsinyt Warwick. Yhden 1.28.545 aikaan ajetun aikakierroksen jälkeen Warwick meni varikolle jossa autoa korjattiin 3 minuuttia ja 45 sekuntia ja noin kierrokseen 4 saakka kunnes Warwick keskeytti varikolle. Kierroksella 3 Martini kolaroi näyttävästi ja keskeytti.
Kierroksella 4 järjestys oli tämä: Senna, Rosberg, Piquet, Mansell, de Angelis, Surer, Johansson, Alboreto, Prost, Streiff, Laffite, Boutsen, Brundle, Ghinzani, Patrese, Tambay, Fabi, Berger, Watson, Capelli, Cheever, Jones, Danner ja Alliot.
Kierroksella 7 Rosberg ja Piquet kolaroivat suomalaisen yrittäessä haastaa Sennaa johtopaikasta. Piquet hajotti auton ja keskeytti vaikkakaan ei kovinkaan pahanlaisesti. Auton sammuttua Piquetillä ei tosin ollut mitään tehtävissä ja Rosberg vuorostaan kävi varikolla ja se käynti kesti 19,75 sekuntia. Sinä aikana Rosberg otti autoonsa A-seokset joilla täysin varmasti ajettaisiin loppuun saakka. Järjestys oli siis Senna, Mansell, de Angelis, Johansson, Surer, Alboreto ja Prost kärjen osalta.
Rosberg oli jäänyt melkein kierroksen Sennalle niin aikaisen ja liian pitkän varikkostopin takia. Rosberg osui sopivasti Sennan ja Mansellin taisteluun mukaan ja ennen kaikkea Sennaa estämällä varmisti Mansellin ohitusmahdollisuuden Graham Hillin mutkassa Sennasta. Rosberg aloitti takaa-ajon.
Kierroksesta 8 eteenpäin Mansell siirtyi johtoon ja pysyi siinä. Kierroksella 9 järjestys oli siis Mansell, Senna, de Angelis, Johansson, Surer, Prost, Alboreto ja Brundle kärjen osalta. Kierroksella 13 Alboreto alkoi tippua rajusti ja meni varikolle renkaanvaihtoon. Se kesti 10,08 sekuntia ja Alboreto sai A-seokset alle joilla hänen piti ajaa maaliin saakka. Jones keskeytti jäähdyttimen hajoamiseen samalla kierroksella 13.
Lopulta kierroksella 14 Alboreton ohjausvaurion sijaan hänen autonsa turbo syttyi tuleen ja maailmanmestaruus oli Prostin mikäli hän vain pääsisi neljäntenä maaliin. Vihaisesti italialainen ajoi tulessa olevan autonsa varikkopilttuuseen ja keskeytti sinne. Marco Piccininin katse oli lasittuneen surullinen. Prost sai tiimiradiossa tiedon Alboreton keskeytyksestä ja sen jälkeen hänen kova tahtinsa rauhoittui. Järjestys oli siis Mansell, Senna, de Angelis, Surer, Laffite, Johansson, Prost ja Brundle. Prostilla ei ollut mitään kiirettä ajaa nelospaikalle siinä vaiheessa kisaa.
Kierroksella 16 Ghinzani keskeytti öljynpaineiden pudottua nollaan. Hyvin äkkiä Surer ohitti de Angeliksen ja pian Laffite ohitti myös de Angeliksen. Siten järjestys oli Mansell, Senna, Surer, Laffite, de Angelis, Johansson, Prost ja Brundle. Järjestys kärjen osalta pysyi samanlaisena aina kierrokselle 35 saakka.
Sillä välin Watson ajeli pitkälti sijoilla 12-17 vaihtelevasti ja esteli Johanssonia aina kun pystyi tämän ollessa haitaksi Prostille. Belfastin Tiikerillä tuntui Jonesin ja Rosbergin kanssa käytyjä taistoja huomioimatta puuttuvan ajamisen terävyyttä ja kisa tuntui myös olevan jatkuvaa tuntuman hakemista.:frown: Alliot keskeytti kierroksella 31 sytytyksen pettämiseen. Kierroksella 33 Fabi keskeytti varikolle moottoririkkoon. Kierroksella 35 jo kierroksen 34 tapaan Surer yritti Hawthornin mutkassa Sennasta ohitusta ja nyt se onnistui.
Laffite ohitti Sennan kierroksella 36. Järjestys oli siten Mansell, Surer, Laffite, Senna, de Angelis, Johansson, Prost ja Brundle. Kierroksella 37 alkoi massavarikkokäyntien oletettu hysteria kun Cheever ja Tambay tulivat yhtä aikaa varikolle renkaanvaihtoon. Molempien stopit kestivät 15 sekuntia ja samalla nähtiin varikkotaisteluakin. Molemmat saivat B-seokset maaliin ajamista varten.
Yllättäen kierroksella 38 Prostkin tuli varikolle ja nyt hysteria lukuisista varikkokäynneistä alkoi elää kunnolla. Todellisuudessa Prostin renkaat eivät olleet lähimainkaan kuluneita pysähdykselle vaan kyseessä oli vain pelkkä varmuuden varalta tehty pysähdys eli mitään tarvetta sille ei olisi todella ollut.
Ferrarilla huokaistiin pettymyksestä kun Prost ei mennytkään keskeyttämään. Prostin pysähdys kesti 16,90 sekuntia mikä oli liian pitkään, mutta mitään kiirettä ei ollut ja pienempikin sija riittäisi. Prost otti A-seokset maaliin ajamista varten. Mansellin johto oli 14 sekuntia, mutta Laffite ajoi jälleen kisan nopeimman kierroksen ja mikään ei tuntunut pidättelevän Laffitea tai Sureria radalla. Kierroksella 42 Brundle keskeytti surullisesti varikolle jäähdytysvesipumpun pettäessä autosta kasipaikalta.
Mansell kuitenkin piti johtonsa koska Mansell ajoi aina joko yhtä kovaa kuin Senna tai Sennaa reilusti nopeamminkin. Surer taas ajoi parin-kolmen nopean kierroksen jälkeen vain Sennan vauhtia jos sitäkään. Ennen pitkää Laffitenkin vauhti alkoi tippumaan ja renkaidenvaihtohysteria alkoi hiipua. Kierroksella 44 Capelli keskeytti ulosajoon jonka syyksi selvisi kuljettajan fyysisen kunnon loppuminen kesken.:frown:
Senna pääsi Laffiten edelle taas kolmanneksi ja kierroksella 52 Laffite itse meni varikolle renkaanvaihtoon. Laffiten pysähdys kesti 19,23 sekuntia ja tuntui pilaavan hänen hienon ajopäivänsä. Laffite sai Pirellin Pehmeät renkaat maaliin ajamista varten kuten oli aina tarkoitus ottaa mikäli sekarengastuksella joutuisi tulemaan kisapäivänä varikolle. Laffite palasi varikolta kasipaikalle ja tuntui aloittavan uuden huippuajon ja Johansson oli nyt neljäntenä. Järjestys oli siis Mansell, Surer, Senna, Johansson, de Angelis, Prost, Boutsen, Laffite, Patrese, Streiff, Rosberg ja Watson.
Kierroksella 55 Danner keskeytti turbon hajoamiseen. Kierroksella 57 Prost oli aivan de Angeliksen takana ja Watson oli jäämässä kierroksella, mutta auttoi silti Prostia estelemällä säännöllisesti de Angelista jolloin Prost pääsi kuin pääsikin viidenneksi. Tästä tuli tarvittava nelospaikka kun Johansson hidasti selvästi vauhtiaan ja meni varikolle auton korjaukseen. Johanssonin autoa korjattiin kaksi kierrosta aina kierrokseen 59 saakka, mutta ruotsalainen joutui keskeyttämään. Järjestys oli hetken aikaa Mansell, Surer, Senna, Prost, de Angelis, Laffite, Boutsen, Streiff, Patrese, Rosberg ja Watson.
Hetkeä myöhemmin enää vain Mansell, Surer, Senna, Prost, de Angelis, Rosberg, Boutsen, Streiff, Patrese ja Watson sillä Laffite keskeytti varikolle ja Rosberg oli huimasti kierroksen aikana ohittanut useita kuljettajia edestään. Kierroksella 62 Surer alkoi varmistella uran parasta kakkostilaa kunnes Johanssonin ja Laffiten tapaan hänen turbonsa hajosi ja hän joutui sydäntä särkevästi keskeyttämään.
Siten Prost oli jo kolmantena ja Rosberg neljäntenä ohitettuaan melkein heti de Angeliksen. Pian Prost antoi kolmospaikkansa Rosbergille koska nelostila riitti maailmanmestaruuteen. Järjestys oli siis Mansell, Senna, Rosberg, Prost, de Angelis, Boutsen, Streiff, Patrese ja Watson.
Watsonin ajo oli ollut hakemista noin kolme neljännestä kilpailusta eli kierrokset 56-57 olivat ratkaisevia Belfastin Tiikerin todelliselle paluulle radoille. Sen jälkeen Watson ajoi aivan täysin todella kuten oli ajanut aina ennenkin eli huomattavan näyttävästi järjestäen todella paljon lukuisia ohituksia ja aina täysillä ajaen radalla.
Aivan kilpailun lopussa Watson jäi hetkeksi aikaa Bergerille ja Cheeverillekin alakynteen vain päästäkseen takaisin heidän edelleen. Lopulta Watson oli ruutulipun heilahtaessa alle sekunnin päässä Boutsenin nappaamasta kuutospaikasta jota tavoitteli kokonainen joukko ajajia eli Boutsen, Watson, Streiff, Patrese, Berger ja Cheever kisan lopussa. Tambay oli myös tavoitellut pistepaikkaa ennen teknistä vikaansa.
Nigel Mansell voitti uransa ensimmäisen kerran, Ayrton Senna oli 2:n, Keke Rosberg 3:s, Alain Prost 4:s, Elio de Angelis 5:s, Thierry Boutsen 6:s, John Watson 7:s, Philippe Streiff 8:s, Riccardo Patrese 9:s, Gerhard Berger 10:s, Eddie Cheever 11:sta ja Patrick Tambay 12:sta.
