Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 25 vuotta Australian Grand Prixistä 1993. Se ajettiin 7.11.1993 ja sen voitti Ayrton Senna uransa viimeisenä GP-voittona, Alain Prost oli toinen ja Damon Hill oli kolmas.

Se oli myös viimeinen kerta monen muunkin jäähyväisiään viettävän asian kohdalla, että viimeistä kertaa palkintokorokkeella soi vuosien 1992-1993 F1:n virallinen palkintokorokkeen musiikkikappale eli erittäin osuvan kuvaavasti ainakin Sennan ja Prostin kohdalla samaan aikaan radalla ajavina The Final Countdown Europe-yhtyeeltä.:alppu:

 

[CCMK]

Tänä päivänä tulee kuluneeksi 25 vuotta Ayrton Sennan murheellisesta poislähdöstä San Marinon Grand Prixissä 1994.

Imolan Musta Viikonloppu 1.5.1994 sitä edeltävine Roland Ratzenbergerin kuolettavan ulosajon ja Rubens Barrichellon vakavan loukkaantumisen osalta on murheellisuudessaan herättänyt paljon puhetta näihin päiviin asti ja tulee varmasti aina herättämäänkin.

Silti yllättävänkin vähän asiaa on tunnuttu muisteltavan.

Tosin muuta vuotta 1994 onkin muisteltu sitäkin enemmän ainakin useissa perinteisissä formulamaissa.

Vuoden 1994 kunniaksi voisi ehkä laittaa isomminkin kirjoitetun ja taustoitetun toikin pystyyn.

Mene ja tiedä sitten vielä siitä.

Synkkyydestään huolimatta kyseinen kausi oli ainakin nuoremmille tämän päivän aikuisille se ensimmäinen edes jotenkin vaistonvaraisestikin seurattu kausi vaikka ymmärrystä ei olisi ollutkaan.

Toisaalta taas silti vielä vähän myöhemmissä nuorissa ikäluokissa taitaa lähinnä Häkkisen Mikan mestaruusvuodet tai sitten Kimin alkuajat olla enemmän kovempaa valuuttaa muistoista puhuttaessa.

PS. Vuoden 1979 eli 40 vuoden takaisia F1-muistoja tulee lähiviikkoina tai kesän mittaan enemmän kunhan nuo pahimmat kiireet muun muassa liikematkojen osalta helpottaisivat alta pois. Pahoittelut viivytyksistä ja siitä, että ne eivät ole tulleet ihan ajallaan, niitä lähelle tai menettelevän osuvaan ennakkoon niitä odottaneille. Tosin tarkempien F1-muistojen lisäksi vuodesta 1979 voisi ehkä kirjoittaa vuoden 1994 mahdollisen muistelun tapaan myös omaan toikkiinkin.

 

[Teme-84]

1994 oli erikoinen formulavuosi. Kuskit vaihtui todella paljon, ja loppuviimein täyden kauden ajaneita oli melko vähän, Häkkinenkin joutui ajokieltoon Unkarin kisassa. Olikohan peräti 48 kauden mittaan kisoissa jossain vaiheessa viikonloppua esiintyneiden määrä. Täyden kauden ajaneita on Wikipedian mukaan vain 15, mutta niissäkin on mittapuuna moneenko kisaviikonloppuun osallistuttiin, lähinnä Simtekit ja Pacificit olivat usein poissa starttiviivalta, olihan tiimejä 14, mutta 26 taisi olla kisaan pääsevien määrä, plus kai se 107 prosentin sääntö oli silloinkin, että starttiviivalla saattoi olla alle se 26:kin autoa? Lisäksi Barrichellollahan jäi surullinen Imolan viikonloppu väliin perjantain kolarin takia.

Se Imola oli merkillinen viikonloppu kaikkiaan. Rytinä alkoi jo perjantaina, kun Barrichello kirjaimellisesti lensi radalta ulos. Vähän korkeammalle, ja auto olisi lentänyt yleisöön (ellei aita sitten olisi pysäyttänyt). No, lauantaina tunnetusti tuli jo ensimmäinen kuolonuhri, ja Senna sitten seurasi perässä. Surullistahan Sennan kohtalosta tekee se, että pohti vakavissaan mm. Sid Watkinsin suosittelemana kisasta pois jääntiä, olisi heiluttanut maalissa Itävallan lippua Ratzenbergerin kunniaksi jne Kisassa sattui ja tapahtui muutenkin, kun jo startissa Pedro Lamy pamautti JJ Lehdon perään, ja ainakin yksi rengas lensi katsomoon. Siitä ei muistu mieleen mitenkään, että mitenkähän tilanteessa yleisön kävi? Kisan aikanahan varikollakin sattui, kun joltain lähti rengas omille teilleen.

 

[CCMK]

1994 oli erikoinen formulavuosi. Kuskit vaihtui todella paljon, ja loppuviimein täyden kauden ajaneita oli melko vähän, Häkkinenkin joutui ajokieltoon Unkarin kisassa. Olikohan peräti 48 kauden mittaan kisoissa jossain vaiheessa viikonloppua esiintyneiden määrä. Täyden kauden ajaneita on Wikipedian mukaan vain 15, mutta niissäkin on mittapuuna moneenko kisaviikonloppuun osallistuttiin, lähinnä Simtekit ja Pacificit olivat usein poissa starttiviivalta, olihan tiimejä 14, mutta 26 taisi olla kisaan pääsevien määrä, plus kai se 107 prosentin sääntö oli silloinkin, että starttiviivalla saattoi olla alle se 26:kin autoa? Lisäksi Barrichellollahan jäi surullinen Imolan viikonloppu väliin perjantain kolarin takia.

Se Imola oli merkillinen viikonloppu kaikkiaan. Rytinä alkoi jo perjantaina, kun Barrichello kirjaimellisesti lensi radalta ulos. Vähän korkeammalle, ja auto olisi lentänyt yleisöön (ellei aita sitten olisi pysäyttänyt). No, lauantaina tunnetusti tuli jo ensimmäinen kuolonuhri, ja Senna sitten seurasi perässä. Surullistahan Sennan kohtalosta tekee se, että pohti vakavissaan mm. Sid Watkinsin suosittelemana kisasta pois jääntiä, olisi heiluttanut maalissa Itävallan lippua Ratzenbergerin kunniaksi jne Kisassa sattui ja tapahtui muutenkin, kun jo startissa Pedro Lamy pamautti JJ Lehdon perään, ja ainakin yksi rengas lensi katsomoon. Siitä ei muistu mieleen mitenkään, että mitenkähän tilanteessa yleisön kävi? Kisan aikanahan varikollakin sattui, kun joltain lähti rengas omille teilleen.

Kuljettajia osallistuneina oli selvästi kaikkiaan 46 kappaletta. Toki mikäli pari muuta hyvin lähellä kisapaikkaa ollutta kuskia olisi mukaan laskettu niin sitten olisi tullut 48 kuljettajaa, epävirallisempienkin ajajien ja kisapaikasta rannalle jääneiden testikuljettajien mahdollisten pääsyjen myötä vielä sitäkin enemmän kuin tuli.

Vuonna 1994 ei ollut vielä 107 % sääntöä vaan sitä edeltänyt vuosien 1983-1995 ajan voimassa ollut 110 % sääntö mitä noudatettiin loppupelissä erittäin vähän ja mikä oli yksi syy sille, että vuodesta 1996 eteenpäin haluttiin selvästi noudatettavampi 107 % sääntö.

Ennen 110 % sääntöä mukana oli vuosien 1966-1982 ajan voimassa ollut vaihteleva 90-110 % sääntö myös poikkeuksineen ja ennen vuotta 1966 ei ollut F1:ssä erikseen määriteltyjä aikarajoitusten sääntöjä vaan ne olivat kunkin kisapaikan tuomaristojen suhteen erikseen päättämiä. Ennen vuotta 1995 ja sen loppua lajissa kumminkin riitti melkoinen määrä poikkeuksia mukaan pääsemisten suhteen.

Kisan lähtökolarissa Pedro Lamyn ja JJ Lehdon auton sirpaleista ja irtorenkaasta katsojia loukkaantui kaikkiaan yhdeksän ihmistä joista kuusi loukkaantui hieman vaikeammin kuin kolme muuta. Kaikki taisivat yhtä järjestystä valvonutta poliisia ja enintään 1-2 ratavalvojaa huomioimatta olla tavallisia katsojia.

Tämä 'joku' oli vuorostaan Michele Alboreto jonka autosta irtosi rengas ja mistä seuranneesta tilanteesta kaikkiaan loukkaantui kuusi ihmistä joista kaksi eli yksi Minardin ja Tyrrellin mekaanikko erittäin lievästi ja pahemmin neljä mekaanikkoa niin Lotukselta kuin Ferrarilta yhteensä.

 

[Teme-84]

Noh, laskin kuskien määrän väärin, kun en muistanut huomioida kaikkia niitä, jotka vaihtoi talliakin kauden mittaan, esim. Herbert kahdesti.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 40 vuotta verraten mielenkiintoisesta päivästä formularintamalla suomalaisittain.

3.6.1979 ajettiin Gunnar Nilssonin Muistokilpailu eli toisin sanoen tunnetummin Gunnar Nilsson Memorial Trophy.

Se oli kiinnostava siksi, että sinne oli odotettu ilmestyvän Suomen Keijo 'Keke' Rosberg.

Keke ei ihan ehtinyt paikan päälle Doningtoniin, mutta suomalaisittain päivämäärä 3.6.1979 oli silti merkittävä.

40 vuotta sitten tuolloin Keke pääsi jatkamaan F1-ajojaan Wolfilla kun James Hunt oli lopettanut ja tuolloin tuo lopettamisen asia Huntin kohdalla lopullisesti varmistui.

Se oli suomalaisittain hyvä uutinen.

Huono uutinen suomalaisittain oli ainakin lähtökohtaisen lopullinen päätös 3.6.1979 eli samana päivänä tapahtunut Ruotsin Grand Prixin 1979 kilpailun peruuttaminen.

Ruotsin Grand Prixissä kun Keken piti ajaa, ennakkoon oli tulossa lähtökohtaisesti muutenkin kaikkien aikojen suomalaisryntäys kisapaikalle Anderstorpiin jopa ilman Kekeäkin ja ennen kaikkea televisiokisaksikin YLE:n kanaville oli Anderstorpia tuttuun vuosittaiseen tapaan suunniteltu.

Valitettavasti Ruotsin SVT:lle Ronnie Petersonin ja Gunnar Nilssonin menehtymiset vuoden 1978 puolella olivat olleet liikaa ja siten sitten ei ollut toivoakaan ajaa Anderstorpissa.

Etenkin kun muutakaan rahoitusta ei järjestynyt.

Yleisradion osalta tilanne oli kiusallinen kun korvaavia formula-ajoja ei oikein jo ajetun Monacon lisäksi ollut tulossa kaudelle kuvaruutuun.

Tosin lopulta vuonna 1979 Keken nk. Susi-tallin ajoja kyllä nähtiin kuvaruudussa ja mikäli en aivan väärin muista niin heti Ranskassa taisi olla sitten pidennetyn formuloiden kesätauon jälkeen kisa ja muutoin yllätyslähetyksenä/yllätyslähetyksinä myöhemmin kaudella YLE:n kanavilla.

Toki peruutuksiakin oli kun muistaakseni Zandvoortin kisa siirtyi viime hetkellä televisiokisasta vain suoraksi radiokisaksi.

Lisäksi Keke sai ainakin tietääkseni ensimmäisen todella pitkän Urheiluruudun kisahaastattelunkin kesän 1979 mittaan ja tämä kisa taisi olla juurikin Englannin Grand Prix Silverstonesta ja muistaakseni tämäkin kilpailu näytettiin TV2:ssa.

Se haastattelu oli sikäli merkityksellinen, että aiemmin Kekestä ne haastattelut olivat vuosina 1978-1979 olleet paljon lyhyempiäkin ja useimmiten vain kasvokuvan tai pelkkää liikkumatonta muuta kuvaa ja pienselostusta sisältänyt juttu vailla ainakin muistaakseni isommin Keken omaa näkökantaa.

Tosin Keken Ranskan kisan ysipaikan jutuistakin oli toki Urheiluruudussa asiaa, mutta silloin Keken isompi haastattelu siitä lähetyksestä puuttui kokonaan tai oli huomattavasti lyhyempi kuin mitä Silverstonessa.

Anderstorpista 1979 puhuttaessa kisan TV2:een olisi selostanut tilanteen mukaan sen kisan toteutuessa joko Juha Jokinen tai Jorma Pulkkinen silloin kuin toinen näistä herroista ei olisi ollut käytettävissä muiden työtehtävien takia.

Kesäkauden 1979 formuloiden radiokisoissa äänessä muistini mukaan oli Raimo 'Höyry' Häyrinen ja Matti Lammi.

PS. Edelleen kiireiden johdosta en ole ehtinyt noita aiempia formulakisoja vuodelta 1979 käydä läpi ja pitää yrittää ne kesän mittaan, kuitenkin ennen Ranskan kisaa yrittää jossain välin käydä läpi lyhyesti ranskalaisin viivoin.

 

[CCMK]

Pitkän harkinnan jälkeen olen päättänyt kirjoittaa tämän toikin sijaan noita vuoden 1979 eri kisoja eli Long Beachin, Jaraman, Zolderin ja Monacon kisojen muistoja tuonne Suomalaista Formulataivalta 40 vuotta-toikkiin ja laitan sitten niiden jälkeen Ranskan Dijon-Prenoisin kisan tänne ainakin näillä näkymin. Ja Ranskan kisan jälkeen sitten jatkan aina tänne mikäli vain mahdollista.

Päädyin siihen tulokseen kun muuten olisi ollut kovin erikoista laittaa niitä tähän toikkiin niin pitkän aikavälin jälkeen.

Ei siinä tietenkään mitään ongelmaa olisi jos ne eivät ihan päivälleen, viikolleen tai jopa kuukaudelleen osu, mutta väliä on jo Monacollakin enemmän kuin kuukausi joten ne sopivat paremmin sinne toikkiin kuin tähän.

Lisäksi laitan muistoja myös vuosien 1979 MM-kilvan ulkopuolisista ajoista eli Mestareiden Ajosta ja Gunnar Nilsson Memorial Trophysta joka oli todellakin varsin erikoinen juttu.

Tänään ja huomenna juttuja riittää sitten sinne.

 

[CCMK]

Vastaavasti lyhyen harkinnan jälkeen olen päättänyt sittenkin pitää vuoden 1979 40-vuotismuistot juurikin Suomalaisen Formulataipaleen 40-vuotisjuhlatoikissa jotta kisa-aiheet eivät hyppisi viime vuoden tapaan turhaan suuntaan ja toiseen ja suuntaus sille tulee olemaan sellainen jatkossa jolloin laitan nämä muut eri päivämäärillä tapahtuneet formulatapahtumat sitten tänne.

Päädyin siihen kun kuitenkin olen laittanut niitä vuoden 1979 Argentiinan Grand Prixistä ja tammikuulta lähtien niitä siihen toikkiin jolloin vaihto olisi ollut ehkä kaikkiaan lopulta hieman turhan typerä.

Tiedä sitten vielä vuoden 1980 tai 1981 Keken Fittipaldi-ajan kisojen suhteen, että miten tekisi. Jatkossa tosin voi olla, että ne menevät myös sinne Suomalaisen Formulataipaleen 40-vuotisjuhlatoikkiin.

Joka tapauksessa tällä päivämäärällä tapahtumapohjaisesti on kerrottava, että vanhemman ajan formulakuskeista Kazuyoshi Hoshino täyttää 72 vuotta ja huomattavasti nuorempi kaveri nimeltä Daniel Ricciardo täyttää 30 vuotta.

Onnittelut heille!:alppu:

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 10 vuotta vuoden 2009 Arabiemiraattien ensimmäisestä Grand Prixistä ja samalla myös siitä kun Jenson Button pystyi tietenkin tuon kauden päätteeksi juhlimaan sittemmin ainoaksi jäänyttä maailmanmestaruuttaan.

Samalla se oli 5 vuoteen myös brittien viimeinen mestaruus ennen kuin Lewis Hamilton pääsi sittemmin Mercedekselle korjaamaan Nico Rosbergin ja Michael Schumacherin kovan kehityksen yhteistyön hedelmiä koettelevien vuosien 2010-2012 jälkeen joskin vielä vuonna 2013 Hamiltonin täytyi odottaa vuoroaan tuon kauden sääntömuutoskohun tullessa kenties hieman liian myöhään Mersun eduksi.

Buttonille maailmanmestaruus tuntui tehneen hänestä tietyllä tapaa vain entistäkin huikeamman kuljettajan tai ainakin häntä alettiin arvostaa huomattavasti enemmän kuin siihen asti ja jos ei arvostelijoille mestaruus mitään merkinnytkään niin nykypäivälle ajateltuna helskutin monta hyvää vaihtelevien kelien kisan menestystä, Sebastian Vettelin mestaruusjuhlien lykkääminen käytännössä ruudukon ainoana miehenä toistuvasti useammin kuin kerran vuonna 2011 ja tietenkin myös Lewis Hamiltonille luun kurkkuun lyöminen ensi kerran juurikin Hamiltonin tallikaverina nosti kyllä Buttonin asemaa kyllä paljon moneen muuhun verraten kritisoituun mestaruustason kuljettajaan nähden.

Monet kotimaisetkin kriitikot suhtautuvat usein Buttoniin paljon myötätuntoisemmin mestarina tai huippukuljettajana kuin esimerkiksi Damon Hilliin tai Nico Rosbergiin ainakin mitä olen saanut näinä tuoreempina nykypäivien formulavuosina seurata.

Button lienee kai jotain maanmiestensä Hillin tai Nigel Mansellin ja myös eräällä tavalla Australian viimeisimmän maailmanmestarin Alan Jonesin tasoa kuljettajana ja maailmanmestarina sinällään arvioitaessa kun joitakin kykyjä ja taitoja Buttonilta puuttuu heihin nähden, mutta joissakin osa-alueissa Button mielestäni oli heitä parempi ja se on varsinkin Buttonin ongelmalliset nuoruusvuodet ja aivan alun liian suurten ylihehkutusten ja ongelmien kasautumisen jälkeen paljon sanottu.

Button olisi varmaan vielä nykyistäkin asemaansa arvostetumpi kuljettaja uraa kokonaisesti arvioitaessa mikäli vain olisi lopettanut ajoissa tai vaihtoehtoisesti ei olisi tehnyt kieltämättä noloksi lopulta kääntynyttä tuurausajoaan toki kisa-kuljettajan uransa jo lopettaneena, mutta vielä Monacon tuurausajon aikaan McLarenin testikuljettajana.

Melkoinen merkkipäivä tänään siis kuin myös välitankkausajan päättymisestä tulee kuluneeksi myös saman verran aikaa ja Mark Webber sai kaikkien aikojen nopeimman välitankkausajan varikkostopinkin nimiinsä tuosta Abu Dhabin ensikisasta!:alppu:

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin kulunut 25 vuotta Japanin Grand Prixistä 1994 kun se ajettiin 6.11.1994.

Tuossakin kisassa oli monta hyvää tapahtumaa kuten muun muassa Damon Hillin uran ainakin monessa yhteydessä todettu uran tietyllä tapaa paras yksittäinen voitto ellei nyt tietenkin Suzukaa 1996 ja maailmanmestaruutta mainita kun ajettiin uran näyttävin sadekelin voitto voittaen tietysti myös itse Michael Schumacher.

Lisäksi kisa oli viimeinen vuosien 1981-1994 aikaisista Yhteisaikakilpailujen Säännön aikaisista kisoista mikä näkyi muun muassa Nigel Mansellin osallistumattomuutena palkintokorokkeelle kun kisa päätettiin kellon mukaan eikä radalla.

Myös Safety Carin takaa lähdettiin kokonaan uutena asiana kesken kilpailun uusintalähtöön jonka pohjalta vuodeksi 1995 kirjattiin se sääntöihinkin, että sitä käytetään uusintalähdöissä jatkossa.

 

[CCMK]

Tänä päivämääränä 25 vuotta sitten 13.11.1994 Australian Grand Prix sinä vuonna päätti tapahtumarikkaan ja traagisen kauden 1994.

Se tosiaan päättyi dramaattisin seurauksin Michael Schumacherin ensimmäiseen maailmanmestaruuteen joka tosin varmistui Damon Hillin kanssa tapahtuneen kolarin jälkeen vasta britin keskeytykseen.

Lisäksi ensimmäistä saksalaista maailmanmestaruutta saatiin odottaa erikseen pidetyn tutkinnan jälkeen 20.11.1994 asti ja vielä senkin jälkeen oli aina 31.12.1994 asti vaara, että Schumacherin mestaruus otetaan kabinetissa pois ja annetaan Hillille.

Tosin erikoista kyllä Williams ei koskaan tehnyt asianmukaista protestia ajallaan sinänsä kunnolla ja siten mestaruutta ei voinut antaa enää Hillille valitusajan umpeuduttua vuoden loppuun mennessä.

Adelaiden kisatuomarit 1994 tuomitsivat Schumacherin syyttömäksi ajallaan, mutta myöhemmin 2004 melkoista mediahuomiota saaneessa uusintatutkimuksessa 10 vuotta kolarin jälkeen ja tältä ajalta 15 vuotta sitten puhuttaessa erikseen Schumacher kyllä todettiin syylliseksi ja Hill vuoden 1994 maailmanmestariksi.

Harmi vain, että maailmanmestaruuksia ei vain voi enää niin kaukaiselta ajalta siirtää enää mahdollisesti rikotullekaan.

Juuri ja juuri vielä vuonna 1995 tuon vuoden 1994 valitusten umpeutuessa ehkä ihan sitä seuranneen eli vuoden 1995 ihan alussa se mestaruuden siirto vielä pitkin hampain ja oikeastaan FIA:n omia sääntöjäkin rikkoen Schumacherilta Hillille olisi ollutkin vielä mahdollinen.

Sitä taustaa ja kaikkea tuota kohua vasten Nigel Mansellin uran viimeinen voitto ja paalupaikka jäivät hieman turhankin paljon varjoon.

Näihin päiviin mennessä kisa on myös viimeinen missä on ajanut kolme suomalaista F1-kuljettajaa kun Mika Häkkinen, JJ Lehto ja Mika Salo olivat kaikki mukana kilpailussa ja kun vielä vuodeksi 1995 eläteltiin toivetta siitä, että tämä kolmikko edustaisi siniristilippumme värejä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 70 vuotta kaikkien aikojen ensimmäisestä F1-kilpailusta.

Englannin Grand Prix ajettiin 13.5.1950 Silverstonessa ja sen voitti Giuseppe Nino Farina, Luigi Fagioli oli toinen ja Reg Parnell oli kolmas.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 35 vuotta Monacon Grand Prixistä 1985.

Monacon Grand Prix ajettiin 19.5.1985 ja sen voitti Alain Prost, Michele Alboreto oli toinen ja Elio de Angelis oli kolmas.

Kilpailu oli myös Matti Kyllösen uran ensimmäinen F1-selostus kun tätä ennen Kyllönen oli tietysti useita vuosia vuodesta 1978 lähtien tehnyt paljon erilaisia moottoriurheiluohjelmia niin HTV:lle kuin myöhemmin myös YLE:lle ja MTV:lle ja ollut niin Urheiluruudun kuin myös MTV:n Urheilu-uutisten eli Tulosruudun edeltäjänkin toimittaja.

Samalla kilpailu oli viime aikojen ja oikeammin vajaan viimeisen parin vuoden ajan muistelemani Monacon suomalaisia formulalähetyksiä vuosien 1978-1980 väliltä koskevan Juhani 'Jussi' Kynsilehdon tapauksen ihan ensimmäisen varsinaista kotimaista F1-kommentaattoria koskevan kisan jälkeen ilman tietenkin tätä ennen koskenutta keskinäistä kahden selostajan omaa ryhmää eli tyyliin vaikka Matti Lammi/Jorma Pulkkinen-tason kommentoinnin jälkeen enintään ainut kerta kun joku muu kuin Juha 'Jussi' Varjosaari olisi ollut äänessä kommentaattorina.

Muutoin tämä kilpailu oli lähtökohtaisesti myöhempään aikaan nähden säännöllisemmän tai edes puolisäännöllisemmän kotimaisen kommentaattorin eli Juha 'Jussi' Varjosaaren ensimmäinen tunnetumpi kisa F1-kommentaattorina.

 

[Vihreä lippu]

Tällä päivämäärällä 15 vuotta sitten Kimi Räikkönen ajoi voittoon Monacon ruhtinaskunnan kaduilla
https://www.iltalehti.fi/formulat/a/1b0cada3-3db6-4f44-a268-1321a95e8f52

 

[Bleu]

Tässä samasta aiheesta vielä kattavampi stoori:

https://www.motorsport.com/f1/news/monaco-gp-2005-retro-raikkonen/4795230/

 

[CCMK]

Harmittavasti pari päivää sitten jäi kertomatta, että vanhempien aikojen hyvinkin tunnettu F1-suunnittelija Tony Southgate täytti 25.5 tasan 80 vuotta ja tasan 80 vuotta täyttivät myös Australian ja eräissä yhteyksissä aikanaan McLaren-kisakuskiehdokkaat 1960-luvun lopulta eli Kevin 'KB' Bartlett ja John Leffler heidän syntymäaikojensa aikaeroon ajoittain liitettävistä erikoisuuksista huolimatta.

Tosin pitkälti he oli McLaren-ehdokkaita Tasman-sarjan ajojensa pohjalta, mutta omalla tavallaan olivat kyllä erittäinkin lahjakkaita kuskeja muutenkin sitten muun moottoriurheilun puolella kun ei F1-unelma toteutunut muun muassa Brabhamilla 1960-luvulla nuorempina päivinä.

Puhumattakaan sitten sellaisia muun Australian moottoriurheilun nk. Käveleviä Tietosanakirjoja sitten myöhemmin.

Tosin Bartlett tai nk. KB ajoi F1:n sijaan parhaimmillaan uraansa mitaten kokeilumielessä Yhdysvaltain USAC-sarjaa eli käytännössä hyvinkin tutun PPG World Seriesin eli ihan alkuperäisen Indycarin edeltäjäsarjaa vuonna 1970.

Ja Leffler vuorostaan oli pitkäaikainen Australian F3-sarjan ja Australian F2-sarjan nousujohteisimpia kuljettajia ja erikoista kyllä hän aikanaan oli ennen formuloiden uraansa Australian yksiä nousevia rallitähtiä ja Mini Cooperin ja Morriksen-miehiä!

Bartlettin ja Lefflerin syntymäpäivä on listattu toisinaan erikoisesti 24.5 olleiksi vaikka muun muassa Wikipediassa Bartlettin kohdalla se on 25.5 kuten Lefflerilläkin joskin Lefflerin kohdalla sitä ei ole lainkaan Wikipediaan edes merkitty.

Pitkälti näin on tehty kansainvälisistä aikaerosyistä johtuen kun he ovat syntyneet Australiassa aikanaan tietenkin 25.5 puolella, mutta tuolloinen kello on ollut muun muassa Euroopassa ajaltaan vielä 24.5 olevan vuorokauden puolella.

Eli mutkan kautta kaikilla näillä kolmella herralla voisi olla ja on sama syntymäpäivä myös tavallaan!

PS. Australiassa kello tosiaan on Eurooppaa näin esimerkiksi edellä ei jäljessä joten pahoittelut pienestä virheestä kun tuo on nyt korjattu oikeaksi.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 50 vuotta McLaren-tallin perustajan Bruce McLarenin poismenosta kun valitettavan auton takarungon pettämisen muodosta täysvauhdissa ei ollut toivoakaan pelastua testionnettomuudessa Goodwoodin radalla tapahtuneen kolarin myötä Lavantin suoran päätteeksi juuri ennen Goodwoodin omaa Woodcote-mutkaa.

2.6.1970 tapahtui tämä tragedia kun McLaren-talli oli alkanut olla vähitellen erittäinkin menestyksekäs etenkin muun moottoriurheilun puolella ja varsinainenkin menestys F1-puolella oli ollut jo ovenavauksen päässä parhaimmillaan silloin pienestä suvantovaiheesta huolimatta.

Tärkeää tietenkin McLarenin menestykselle oli ollut tallin oma sarjan ulkopuolinen ensivoitto vuoden 1968 Mestareiden Ajossa Brands Hatchissa ja tietenkin vuoden 1968 Spa-Francorchampsin McLarenin todellinen ensivoitto itse Brucen ajamana.

Vuonna 1968 myöhemmin saman kauden aikana kuten pitkin kautta myös hallitseva maailmanmestari silloin eli Denny 'Karhu' Hulme oli pitkin kautta ollut valmis uusimaan mestaruutensa voittaen kaksi kertaa Monzassa ja Mont-Tremblantilla ja menetti mestaruutensa vasta viimeisessä kilpailussa Mexico Cityssä.

Bruce McLarenin osalta puhuttaessa vuosi 1968 ei ihan loppuvuotta huomioimatta ensivoiton jälkeen sujunut kovinkaan hyvin kun vain Mont-Tremblantissa ja Mexico Cityssä tuli enää palkintoja, mutta Mont-Tremblant 1968 oli kuitenkin samalla kaudella vielä silti McLaren-tallin ensimmäinen kaksoisvoitto kun Hulme tosiaan voitti ja herra McLaren oli kakkostilalla!

MM-sarjan ulkopuolinen ensimmäinen kaksoisvoitto oli kuitenkin tullut jo vuoden 1968 BRDC International Trophyssa Silverstonessa ja tuolloinkin 'Karhu' Hulme oli voittajana ja herra McLaren kakkostilalla.

Vuonna 1969 Bruce McLaren oli ajanut myös uransa parhaimman kauden sitten vuoden 1962 jälkeen huolimatta voitoitta jäämisestä kun kaikkiaan paras uran kausi oli ollut vuosi 1960 jolloin herra McLaren oli toinen MM-kilvassa kun vuosina 1962 ja tosiaan omassa tallissa vuonna 1969 hän oli ollut MM-kilvan kolmas.

Uran varhaiset menestymisvuodet olivat ajetut Cooperilla.

Menehtymiskaudellaankin vuonna 1970 Jaramassa hän oli myös ollut vielä palkinnoilla ja kausi lupasi hyvää myös parista keskeytyksestäkin huolimatta.

Hän oli 32-vuotias silloin ja olisi ollut ennen pitkää 33 vuotta ilman menehtymistään.

Eli vuosia silloisella katsantokannalla oli vielä lukuisia vaikka mitä nykypäivempään tullaan niin eläkekin olisi pian voinut kutsua.

Menehtyminen tapahtui 5 päivää ennen vuoden 1970 Spa-Francorchampsin kisaa mistä eteenpäin McLarenin tallipäällikkönä alkoi olla enemmän tai vähemmän selvästi erittäin nopealla aikataululla tästä eteenpäin vuoteen 1980 Imolasta Watkins Gleniin ulottuvalle ajalle ja äärimmillään valtaansa vähentävänä pisimmillään aina vuoden 1982 Las Vegasin Grand Prixiin asti Teddy Mayer.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 45 vuotta Ruotsin Grand Prixistä 1975.

Kilpailu ajettiin 8.6.1975 ja sen voitti Niki Lauda, Carlos Reutemann oli toinen ja Clay Regazzoni oli kolmas.

5 vuotta sitten kirjoitin melkoisen pitkän isomman muistelon silloisista 40-vuotistunnelmista tähän toikkiin ja se on löydettävissä tämän toikin 7:ssä osiossa ja 9:ssä viestissä.

Tiedä sitten, että kirjoittaisiko viiden vuoden kuluttua 50-vuotisjuhlien kunniaksi siitä sitten jonkin erittäin isommankin jutun vai ei.

Nytkin tekisi mieli kirjoittaa isommin näin 45-vuotisjuhlien kunniaksi kyseisestä kilpailusta hieman eri tavalla kuin viisi vuotta sitten, mutta valitettavasti kiireet painaa päälle.

Joka tapauksessa ainakin siitä 40-vuotistunnelmista viesti löytyy tästä alle tulevasta linkistä huolimatta kieltämättä harhaan johdattavasta toikin osion pääotsikosta kun jostain syystä se aina ohjautuu vähän kaikessa siihen muidenkin juttujen osalta:

https://f1-forum.fi/threads/taellae-paeivaemaeaeraellae-formuloissa-tapahtui.20207/page-7#post-1900042

 

[spotter90]

Tänä päivänä on kulunut 50 vuotta McLaren-tallin perustajan Bruce McLarenin poismenosta kun valitettavan auton takarungon pettämisen muodosta täysvauhdissa ei ollut toivoakaan pelastua testionnettomuudessa Goodwoodin radalla tapahtuneen kolarin myötä Lavantin suoran päätteeksi juuri ennen Goodwoodin omaa Woodcote-mutkaa.

2.6.1970 tapahtui tämä tragedia kun McLaren-talli oli alkanut olla vähitellen erittäinkin menestyksekäs etenkin muun moottoriurheilun puolella ja varsinainenkin menestys F1-puolella oli ollut jo ovenavauksen päässä parhaimmillaan silloin pienestä suvantovaiheesta huolimatta.

Tärkeää tietenkin McLarenin menestykselle oli ollut tallin oma sarjan ulkopuolinen ensivoitto vuoden 1968 Mestareiden Ajossa Brands Hatchissa ja tietenkin vuoden 1968 Spa-Francorchampsin McLarenin todellinen ensivoitto itse Brucen ajamana.

Vuonna 1968 myöhemmin saman kauden aikana kuten pitkin kautta myös hallitseva maailmanmestari silloin eli Denny 'Karhu' Hulme oli pitkin kautta ollut valmis uusimaan mestaruutensa voittaen kaksi kertaa Monzassa ja Mont-Tremblantilla ja menetti mestaruutensa vasta viimeisessä kilpailussa Mexico Cityssä.

Bruce McLarenin osalta puhuttaessa vuosi 1968 ei ihan loppuvuotta huomioimatta ensivoiton jälkeen sujunut kovinkaan hyvin kun vain Mont-Tremblantissa ja Mexico Cityssä tuli enää palkintoja, mutta Mont-Tremblant 1968 oli kuitenkin samalla kaudella vielä silti McLaren-tallin ensimmäinen kaksoisvoitto kun Hulme tosiaan voitti ja herra McLaren oli kakkostilalla!

MM-sarjan ulkopuolinen ensimmäinen kaksoisvoitto oli kuitenkin tullut jo vuoden 1968 BRDC International Trophyssa Silverstonessa ja tuolloinkin 'Karhu' Hulme oli voittajana ja herra McLaren kakkostilalla.

Vuonna 1969 Bruce McLaren oli ajanut myös uransa parhaimman kauden sitten vuoden 1962 jälkeen huolimatta voitoitta jäämisestä kun kaikkiaan paras uran kausi oli ollut vuosi 1960 jolloin herra McLaren oli toinen MM-kilvassa kun vuosina 1962 ja tosiaan omassa tallissa vuonna 1969 hän oli ollut MM-kilvan kolmas.

Uran varhaiset menestymisvuodet olivat ajetut Cooperilla.

Menehtymiskaudellaankin vuonna 1970 Jaramassa hän oli myös ollut vielä palkinnoilla ja kausi lupasi hyvää myös parista keskeytyksestäkin huolimatta.

Hän oli 32-vuotias silloin ja olisi ollut ennen pitkää 33 vuotta ilman menehtymistään.

Eli vuosia silloisella katsantokannalla oli vielä lukuisia vaikka mitä nykypäivempään tullaan niin eläkekin olisi pian voinut kutsua.

Menehtyminen tapahtui 5 päivää ennen vuoden 1970 Spa-Francorchampsin kisaa mistä eteenpäin McLarenin tallipäällikkönä alkoi olla enemmän tai vähemmän selvästi erittäin nopealla aikataululla tästä eteenpäin vuoteen 1980 Imolasta Watkins Gleniin ulottuvalle ajalle ja äärimmillään valtaansa vähentävänä pisimmillään aina vuoden 1982 Las Vegasin Grand Prixiin asti Teddy Mayer.

Tuoreimmassa Vauhdin Maailmassa kerrottiin lähes samoin lausein Bruce Mclarenista.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 35 vuotta Yhdysvaltain Grand Prixistä 1985.

Detroitin radalla ajetun kilpailun voitti Suomen Keke Rosberg, Ruotsin Stefan Johansson oli toinen ja Italian Michele Alboreto oli kolmas.

Aiemminkin tästä kilpailusta Suomessakin nähdystä TV2:n suorasta yllätyslähetyksestä on ollut paljon puhetta.

Kekellä olisi varmaankin ainakin eräässä vaiheessa ollut melkoisen kovia sanoja tallilleen mikäli voitto olisi menetetty mahdolliseen väärin ymmärrykseen.

Keke kun halusi autonsa jäähdyttimen roskat pois, mutta ei niin väen välttämättä olisi halunnut vaihtaa renkaita varikolla kun Johansson oli sen verran lähellä kuin oli ennen kuin ihan renkaanvaihdollakin ruotsalaisen eteen juuri ja juuri ehdittiin!

Detroitissa 1985 tehtiin ainakin nyt äkkiseltään ja mikäli vain yhtään muistan oikein niin Pohjoismaista formulahistoriaa siinä, että ainoan kerran on saavutettu Pohjoismaiden oma kaksoisvoitto lajissa osuvasti näin suomalaisittain ja ruotsalaisittain järjestyksessä Rosberg-Johansson.

Pohjoismaiden kuskien menestykset kun ovat valitettavasti yleensä keskittyneet vain yhteen maahan eli vanhempina aikoina vuoteen 1978 asti Ruotsiin ja vuodesta 1982 lähtien yleensä Suomeen joskin 1980-luvun aikana vielä Johansson tosin aika monesti Ruotsille toi vielä palkintosijoja kaikkiaan 12 kappaleen verran.

Lisäksi Tanskalla on yksi palkintotila Kevin Magnussenin ajamana ja kaksi kisan nopeinta kierrosta, mutta ei vielä lainkaan paalupaikkaa lajista.

Kaikki Pohjoismaat eivät vieläkään ole päässeet ajamaan F1-puolelle kisaan testipuolen ollessa sitten vähän toinen juttu.