Totta. Yhden kerran tollasen vielä voi kuitata teini-ikään kuuluvana esittämisenä, keskipisteenä olemisen tarpeena ja ajattelemattomuutena mutta jos ei saa varmaa vakuutusta siitä, että homma jäi viimeiseksi, kannattaa tosiaan miettiä tartteeko oikeesti sellasta kaveria johonkin.
Muistuu tosiaan omasta nuoruudesta mieleen eräitäkin tyyppejä joilla oli ihnmeellinen tarve järjestää keinotekoista draamaa kun muut yritti pitää hauskaa. Tavattoman rasittavaa ja aina kun sellasta sattu, oli ilta pilalla sellasen toilailujen takia.