Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset

[burb]

KUKA KUULEE KETÄ

 

[burb]

Ohjeita pitää noudattaa pilkulleen eikä vaan sinne päin.

No se on kyllä totta. :ahem:

 

[Makkonen]

Uusimmassa Moottori-lehdessä on 'huippu' vertailu: Dodge Viper SRT-10 vs. Nissan Micra C+C :thumbfh: :nope:

 

[Sam]

Uusimmassa Moottori-lehdessä on 'huippu' vertailu: Dodge Viper SRT-10 vs. Nissan Micra C+C :thumbfh: :nope:

 

[markoj]

ARSE!!!

 

[Vellu]

:thumbup:

Oletteko kuulleet siitä kaverista, joka luuli pitkän aikaan että 7 UP lausutaan ZUP?!

TÄH??? EIKÖ SITÄ MUKA LAUSUTA ZUP?

 

[Räkä]

TÄH??? EIKÖ SITÄ MUKA LAUSUTA ZUP?

EI! Se on SvenUP!

 

[Sam]

EI! Se on SvenUP!

Minä taas luulin että Sven, ut!

 

[Räkä]

Minä taas luulin että Sven, ut!

Voi tarkemmin ajatellen olla noinkin... Niin sen täytyy olla. Sven, ut!
Usutetaan kaikki ruotsalaiset "miehet" ulos kaapista!

 

[Tolerantti]

Perkkele kun pitää kikkailla ulkomaankielien kanssa, vaikka kyse on vain limonaateista. Siis näin lausutaan oikein:

Henki- juoma (Sprite)
Seitsemän ylös- juoma (Seven UP)
Joukkuejuoma (Teem, takavuosina)
Sosasola (Ämerikkäläinen kosto ihmiskunnan hampaille)

Tosin, kun ravintolassa sanoin tarjoilijatytölle:
- Saisinko vodkan henki-juoman kanssa?
-
- Siis spraitin kanssa.
- Aha.

Oliko muuton täkäläisiä, jonka seurue tilaili vodka-Pupu Tupunoita, saaden täten tarjoiluhenkilökunnan suosion? :thumbup:

 

[Thunder]

Ajattelinpa tässä tulla muistuttamaan muutamista asioista.
Eli:

Nih!

Hetkinen, minua kiinnostaa eniten plakkarissa oleva teippi, miksi se on siihen tällätty? :doubtful: Teipin alla muodostuu selkeästi sana

"alla:"

Kymysys kuuluu, minkä alla?

 

[Vellu]

Hetkinen, minua kiinnostaa eniten plakkarissa oleva teippi, miksi se on siihen tällätty? :doubtful: Teipin alla muodostuu selkeästi sana

"alla:"

Kymysys kuuluu, minkä alla?

Teipin.

 

[AJ]

Teipin.

 

[OoPee]

Oliko muuton täkäläisiä, jonka seurue tilaili vodka-Pupu Tupunoita, saaden täten tarjoiluhenkilökunnan suosion? :thumbup:

Minähän se parin kaverin kanssa En muista missä ravintelissa tää tapahtu, stadissa jokatapauksessa :thumbup:

 

[Estate]

Olimme eilen lähdössä ystäväni kanssa hänen poikäystävänsä luota Pasilasta Kauniaisiin, jossa tämän ystäväni koti on joskus ennen yhtä yöllä. Kävelin ensimmäisenä ja ystäväni (jossain määrin poikaystävänsä tukemana kaiketi) tuli perässä korkeilla koroilla ja jo aiemmin illalla telotulla nilkalla sekä humalatilalla varustettuna. Ehkä neljä porrasta ennen alatasannetta ystäväni kaatui ja löi päänsä portaaseen. Edellä kävelleenä en itse tapahtumaa nähnyt, mutta tietysti heti käännyin katsomaan, että mitä tapahtui.

Ystäväni retkotti siinä silmät kiinni keskellä portaita eikä reagoinut minun tai poikaystävänsä herättely-yrityksiin. Ainakin minä siinä sitten pelästyin aivan helvetisti ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa hätänumeroon. Siinä puhelun aikana (tai voi olla, että ennen kuin hätäkeskuksesta vastattiin, mutta olin siis kumminkin luuri korvalla) ystäväni heräsi ja valitti alkoi valittaa, että päähän sattuu ja ettei jaksa pitää silmiään auki.

Noh, ambulanssi sitten tuli, ja ensihoitajat (siksikö niitä ambulanssityyppejä kutsutaan?) ystävääni vähän katsoivat ja tutkivat ja halusivat henkiltiedot. Potilas itse kieltäytyi niitä ilmoittamasta niin minä sitten otin hänen lompakostaan henkilökortin tai kuvallisen kelakortin tai jonkun (kuva siinä oli ja tiedot eikä tällä alaikäisellä ystävälläni mitään mopon tai traktoin ajokorttia ole). Myöskään puhaltaa ystäväni ei suostunut/pystynyt (tämän asian luonteesta oli hiukan erimielisyyttä) ja jostain hän sitten vielä hermostui niin, että lähti juoksemaan tai kumminkin nopeasti liikkui karkuun ja talosta ulos. Että semmoisessa kunnossa oli kuitenkin. Ja kieltäytyi lähtemästä sairaalaan.

Ambulanssi oli jo lähdössä, kun tyttöä ei väkisinkään voinut viedä, mutta hänen alkaessa taas lojua (tällä kertaa sitten tosiaan siinä ulkona) silmät kiinni vastaamatta toinen ambulanssityypeistä taki jotain hänen sormelleen, josta sitten tuli kamala poru, että ei siinä tajuttomana ainakaan ollut. Kun tilanne ei siitä edennyt, minua selvänä (tai ainakin porukan selvinpänä, olin joskus kymmeneltä vajaat kaksi kaljaa juonut) kehotettiin pitämään katsomaan ystäväni perään ja soittamaan uudestaankin, jos alkaa oksentelemaan tai tajunnantila heikkenee, ja sitten ambulanssi lähti. Me hetken aikaa ulkona yriteltyämme saada ystävääni itsenäisesti liikkeelle (useampikin ihminen ehti saada meiltä kommentin, että ambulanssi kävi jo...) raahasime/tuimme/kannoimme hänet sisälle.

En nyt puutu siihen, mitä tämän ystäväni poikaystävä kertoili minulle reilun tunnin aikana, jonka istuskelimme asunnossa, mutta sanotaanko, että olen noin yleensäkin ottaen viimeistään nyt huolissaan. Sitten ystäväni alkoi oksentaa. Kun olin ensin saanut suostuteltua yhdessä ystäväni poikaystävän kanssa ystävääni tällä kertaa olemaan kunnolla ja suostumaan sairaalaan menoon, soitin taas hätänumeroon. Tällä kertaa "olette soittanut hätänumeroon, olette jonossa, odottakaa sulkematta puhelinta" tms. ehti pyöri muutaman kerran ja tuntuu muuten aika karmivalta, vaikkei tuossa nyt mikään kiire varsinaisesti enää ollutkaan. Tässä jälkeen olen vähän miettinyt, että olisiko ollut parempi vain jättää soittamatta ja kuormittamatta pelastuslaitosta ja hätäkeskusta. Tuntui kuitenkin paremmalta silloin hoitaa asiaa jotenkin kunnolla, koska mielessä kummitteli vaikka mitä ajatuksia.

Toisen ambulanssin miehet olivat vielä astetta... noh, kuinkas sen nyt sanoisi... Ajattelepa omalle kohdalle, kun humalainen lapsi aiheuttaa ongelmaa ja toisen kerran jo ambulanssi meidän takiamme, vaikka ensimäiselläkin olisi hyvin selvitty. Tähän kohtaan sisältyy myös hermoja raastavissa määrin ystäväni valitusta siitä sormestaan, ja ettei häntä saa satuttaa. Ja poikaystävä välillä kuorona... Nyt saatiin kuitenkin puhallettuakin ja puolitoista promillea oli lukema. Osoitetta kysyttäessä ystäväni ei ollut muistavinaan ja minä sitä kadun tarkkuudella sitten kerroin, kun en oikeasti paremmin muistanut. Pienten kiukutteluiden jälkeen lähdettiin Marian sairaalaan, sekä minä että poikaystävä tulimme mukaan.

Matkalla jo minä aloin vähän itkeä ja täristä ja sitten sairaalassa käytävällä istuessa lisää. Kun homma minun osaltani oli pulkassa ja jotenkin... Olin kuitenkin pelästynyt ensin aika helvetisti... Se vain tuli ja oli vaikea lopettaa. En ihan tiedä, mitä lääkäri sanoi ystävälleni, mutta kuitenkin hänellä kai lievä aivotärähdys ja nilkassa varmasti jotain (en muista mitä, meni ohi) oli. Kuitenkin hänen äidilleen yritettiin soittaa, eikä vielä saatu kiinni ja toinen vaihtoehto olisi Jorviin yöksi. Nämä vaihtoehdot eivät ystävälleni kelvanneet ja hän sitten päätti, että tästä lähdetään nyt. Kävellen Pasilaan. Yritin sanoa jotain siitä, että entäs kun viimeistään aamulla hänen äitinsä huomaa äänettömällä yön olleeseen kännykkään yritetyn soittaa ja mitä hän aikoo selittää.... Mutta ei. En minä sitten voinut yksinkään sinne sairaalaan jäädä istumaan, seurasin perässä, ties mitä olisivat vielä saaneet päähänsä ("rikotaan jotain ni päästään Pasilaan") ja aika pian tämän ystäväni äiti soitti minulle (ystäväni puhelimesta loppui jo illalla akku) ja kertoi tulevansa hakemaan meidät. Aamu sitten nukuttiinkin kiltisti kunnolla Kauniaisissa, tosin ystäväni äiti herätteli tätä kahden tunnin välein, kuten oli käsketty ja minä kahden tai kolmen tunnin kunnon unen jälkeen aloin nähdä katkonaisia painajaisi.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa.

Olimme eilen lähdössä ystäväni kanssa hänen poikäystävänsä luota Pasilasta Kauniaisiin, jossa tämän ystäväni koti on joskus ennen yhtä yöllä. Kävelin ensimmäisenä ja ystäväni (jossain määrin poikaystävänsä tukemana kaiketi) tuli perässä korkeilla koroilla ja jo aiemmin illalla telotulla nilkalla sekä humalatilalla varustettuna. Ehkä neljä porrasta ennen alatasannetta ystäväni kaatui ja löi päänsä portaaseen. Edellä kävelleenä en itse tapahtumaa nähnyt, mutta tietysti heti käännyin katsomaan, että mitä tapahtui.

Ystäväni retkotti siinä silmät kiinni keskellä portaita eikä reagoinut minun tai poikaystävänsä herättely-yrityksiin. Ainakin minä siinä sitten pelästyin aivan helvetisti ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa hätänumeroon. Siinä puhelun aikana (tai voi olla, että ennen kuin hätäkeskuksesta vastattiin, mutta olin siis kumminkin luuri korvalla) ystäväni heräsi ja valitti alkoi valittaa, että päähän sattuu ja ettei jaksa pitää silmiään auki.

Noh, ambulanssi sitten tuli, ja ensihoitajat (siksikö niitä ambulanssityyppejä kutsutaan?) ystävääni vähän katsoivat ja tutkivat ja halusivat henkiltiedot. Potilas itse kieltäytyi niitä ilmoittamasta niin minä sitten otin hänen lompakostaan henkilökortin tai kuvallisen kelakortin tai jonkun (kuva siinä oli ja tiedot eikä tällä alaikäisellä ystävälläni mitään mopon tai traktoin ajokorttia ole). Myöskään puhaltaa ystäväni ei suostunut/pystynyt (tämän asian luonteesta oli hiukan erimielisyyttä) ja jostain hän sitten vielä hermostui niin, että lähti juoksemaan tai kumminkin nopeasti liikkui karkuun ja talosta ulos. Että semmoisessa kunnossa oli kuitenkin. Ja kieltäytyi lähtemästä sairaalaan.

Ambulanssi oli jo lähdössä, kun tyttöä ei väkisinkään voinut viedä, mutta hänen alkaessa taas lojua (tällä kertaa sitten tosiaan siinä ulkona) silmät kiinni vastaamatta toinen ambulanssityypeistä taki jotain hänen sormelleen, josta sitten tuli kamala poru, että ei siinä tajuttomana ainakaan ollut. Kun tilanne ei siitä edennyt, minua selvänä (tai ainakin porukan selvinpänä, olin joskus kymmeneltä vajaat kaksi kaljaa juonut) kehotettiin pitämään katsomaan ystäväni perään ja soittamaan uudestaankin, jos alkaa oksentelemaan tai tajunnantila heikkenee, ja sitten ambulanssi lähti. Me hetken aikaa ulkona yriteltyämme saada ystävääni itsenäisesti liikkeelle (useampikin ihminen ehti saada meiltä kommentin, että ambulanssi kävi jo...) raahasime/tuimme/kannoimme hänet sisälle.

En nyt puutu siihen, mitä tämän ystäväni poikaystävä kertoili minulle reilun tunnin aikana, jonka istuskelimme asunnossa, mutta sanotaanko, että olen noin yleensäkin ottaen viimeistään nyt huolissaan. Sitten ystäväni alkoi oksentaa. Kun olin ensin saanut suostuteltua yhdessä ystäväni poikaystävän kanssa ystävääni tällä kertaa olemaan kunnolla ja suostumaan sairaalaan menoon, soitin taas hätänumeroon. Tällä kertaa "olette soittanut hätänumeroon, olette jonossa, odottakaa sulkematta puhelinta" tms. ehti pyöri muutaman kerran ja tuntuu muuten aika karmivalta, vaikkei tuossa nyt mikään kiire varsinaisesti enää ollutkaan. Tässä jälkeen olen vähän miettinyt, että olisiko ollut parempi vain jättää soittamatta ja kuormittamatta pelastuslaitosta ja hätäkeskusta. Tuntui kuitenkin paremmalta silloin hoitaa asiaa jotenkin kunnolla, koska mielessä kummitteli vaikka mitä ajatuksia.

Toisen ambulanssin miehet olivat vielä astetta... noh, kuinkas sen nyt sanoisi... Ajattelepa omalle kohdalle, kun humalainen lapsi aiheuttaa ongelmaa ja toisen kerran jo ambulanssi meidän takiamme, vaikka ensimäiselläkin olisi hyvin selvitty. Tähän kohtaan sisältyy myös hermoja raastavissa määrin ystäväni valitusta siitä sormestaan, ja ettei häntä saa satuttaa. Ja poikaystävä välillä kuorona... Nyt saatiin kuitenkin puhallettuakin ja puolitoista promillea oli lukema. Osoitetta kysyttäessä ystäväni ei ollut muistavinaan ja minä sitä kadun tarkkuudella sitten kerroin, kun en oikeasti paremmin muistanut. Pienten kiukutteluiden jälkeen lähdettiin Marian sairaalaan, sekä minä että poikaystävä tulimme mukaan.

Matkalla jo minä aloin vähän itkeä ja täristä ja sitten sairaalassa käytävällä istuessa lisää. Kun homma minun osaltani oli pulkassa ja jotenkin... Olin kuitenkin pelästynyt ensin aika helvetisti... Se vain tuli ja oli vaikea lopettaa. En ihan tiedä, mitä lääkäri sanoi ystävälleni, mutta kuitenkin hänellä kai lievä aivotärähdys ja nilkassa varmasti jotain (en muista mitä, meni ohi) oli. Kuitenkin hänen äidilleen yritettiin soittaa, eikä vielä saatu kiinni ja toinen vaihtoehto olisi Jorviin yöksi. Nämä vaihtoehdot eivät ystävälleni kelvanneet ja hän sitten päätti, että tästä lähdetään nyt. Kävellen Pasilaan. Yritin sanoa jotain siitä, että entäs kun viimeistään aamulla hänen äitinsä huomaa äänettömällä yön olleeseen kännykkään yritetyn soittaa ja mitä hän aikoo selittää.... Mutta ei. En minä sitten voinut yksinkään sinne sairaalaan jäädä istumaan, seurasin perässä, ties mitä olisivat vielä saaneet päähänsä ("rikotaan jotain ni päästään Pasilaan") ja aika pian tämän ystäväni äiti soitti minulle (ystäväni puhelimesta loppui jo illalla akku) ja kertoi tulevansa hakemaan meidät. Aamu sitten nukuttiinkin kiltisti kunnolla Kauniaisissa, tosin ystäväni äiti herätteli tätä kahden tunnin välein, kuten oli käsketty ja minä kahden tai kolmen tunnin kunnon unen jälkeen aloin nähdä katkonaisia painajaisi.

Noin sitä alkavat elämänkokemukset karttua. Onneksi kamullasi ei ollut ilmeisesti mitään pahempaa kuin aivotärähdys.

Jos saan sanoa, niin tällaisissa tapauksissa pitäisi pystyä käyttäytymään kunnolla oli sitten pikku kännissä, tai ei.

Tai vaikka on sitten hieman nuori kapinallinen tms.

Yleensä ystävät/hoitohenkilöt/viranomaiset pyrkivät tarkoittamaan hyvää.

Eipä mulla tässä varmaan muuta tällä kertaa.

 

[Sam]

Noin sitä alkavat elämänkokemukset karttua. Onneksi kamullasi ei ollut ilmeisesti mitään pahempaa kuin aivotärähdys.

Jos saan sanoa, niin tällaisissa tapauksissa pitäisi pystyä käyttäytymään kunnolla oli sitten pikku kännissä, tai ei.

Tai vaikka on sitten hieman nuori kapinallinen tms.

Yleensä ystävät/hoitohenkilöt/viranomaiset pyrkivät tarkoittamaan hyvää.

Eipä mulla tässä varmaan muuta tällä kertaa.

Täysin totta. On mennyt mullakin pariin otteeseen hermot kun on pitänyt kaverien perään katsoa ym. Jälkeenpäin todettuna olen sitä mieltä että kannatti, vaikka vakavilta onnettomuuksilta vältyttiinkin. Nuo tilanteet menevät kuitenkin hyvin nopeasti ohi ja jos jotain oikeasti sattuisi, niin jälkeenpäin harmittaisi monin verroin enemmän.

Täältä täydet peukutukset SA:lle :thumbup:

 

[Runar ja Kyllikki]

Ambulanssi oli jo lähdössä, kun tyttöä ei väkisinkään voinut viedä, mutta hänen alkaessa taas lojua (tällä kertaa sitten tosiaan siinä ulkona) silmät kiinni vastaamatta toinen ambulanssityypeistä taki jotain hänen sormelleen, josta sitten tuli kamala poru, että ei siinä tajuttomana ainakaan ollut.

Tosta vois päätellä, että ainakin osittain tais olla kyse ystäväs huomionkipeydestä ja ainakin osittain jopa teeskentelystä?

 

[burb]

Olipas pitkä tarina, jaksoin lukea ihan kokonaan.
Tuollaiset tilanteet säikäyttää oikein perusteellisesti,
ja vaikeammaksi asian tekee se ettei apua tarvitseva halua apua.
Oikein teit, kun hommasit apua vastusteluista huolimatta ja hienoa että pystyit toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.

ITG, Sam ja ehkä R&K sanoikin juuri ne loput mitä ajattelin.

 

[Estate]

Tosta vois päätellä, että ainakin osittain tais olla kyse ystäväs huomionkipeydestä ja ainakin osittain jopa teeskentelystä?

Sitä mieltä erityisesti toisen ambulanssin miehetkin olivat.