Eilen harrastettiin kotimaanmatkailua.
Ensin on kehuttava kaksi kokemusta:
-Askolan hiidenkirnut. Ehdottomasti kannattaa käydä metsävaelluksella, edestakaisin kilsan verran hyvää polkua, kalliolla kolmattakymmentä erikokoista jääkauden aikaansaannosta. Kunnolliset kengät vaan jalkaan, vaimon nirunarusandaaleilla oli liikuttava erittäin varovaisesti.
-St1/Juustoportti, taukopaikka Mäntsälän pohjoisessa liittymässä. Hyvä lounasbuffa, hyvä Juustoportin myymälä. Vastapäinen Shell ja erityisesti sen kuppilahan on romahtanut täysin. Talvella käydessämme oli varmasti viimeinen visiitti mutta tämä uutuus korvaa täydellisesti sen menetyksen
Sitten katkerat osat:
-Pukkilan kauniissa keskustassa ei kannata kuvitella saavansa mitään lounaan tyyppistä.
-Pukkilasta Myrskylään ajettaessa on iso Tielaitoksen kyltti, neljän kilsan päässä villisikatarha, liikennemerkissä niin nähtävyyden kuin ravintolan tunnukset. Uudet kyltit vielä Pakaaseen vievällä soratiellä. Kun lopulta ajettu tuo nelisen kilometriä niin aitauksessa näkyy (ja haisee!!) muutama villisika mutta EI minkäänlaista ravintolaa tai edes kylttiä että onko isoissa hirsitaloissa joskus jotain myyntiä tai tarjoilua.
Hevonvittuun sieltä tienlaidasta ne opasteet jos villisikafarmaria ei kiinnosta palvella matkalaisia. Juuri tuonkaltainen neuvostoliittolainen palvelukulttuuri saa meikäläisen muistamaan miksi kotimaanmatkailua ei kannata harrastaa yhtä päivää pidempinä annoksina.
