Treenitopic vuodelle 2011
- Viestiketjun aloittaja Capello
- Aloituspäivämäärä
Mulla meni se räkätauti kolmessa päivässä ohi pari viikkoa sitten. Se melkein kannattaa levätä muutama päivä ja jatkaa treenejä sitten kun pahin flunssa alkaa olla ohi.
Itselläni nyt menossa palauttava ja valmistava viikko.. Jotain kevyttä liikuntaa varmaan tänään, mutta lähinnä palauttavaa.
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Eiks toi viimenen pari viikkoa ennen extrapitkää matkaa kannata muutenkin ottaa iisisti, niin on sitten parhaissa voimissaan koitoksessa. Jos muutaman lyhyehkön normaalivauhtisen tai lyhyen nopean lenkin tekee, ni se ei varmaan haittaa? Siis flunssasta toivuttuaan.
15km perinteistä 1h 20min. Eipä luistaneet sukset mihinkään kun aamulla oli tullut kevyttä pakkaslunta ja hiihtäjiä ei juuri ladulla ole ollut. No kaikessa rauhassa hiihtelin ja pakkanenkin kiristy lenkin aikana 10 asteella. Onneksi oli lämpimästi vaatetta päällä.
Suksimiset talvi 2010-2011
Vapaa: 240km 18h50min
Pertsa: 552km 41h 45min
Suksimiset talvi 2010-2011
Vapaa: 240km 18h50min
Pertsa: 552km 41h 45min
Tänään salilla puolituntia rentoutustreeniä.. Lämmittelyt + pitkiä venyttelyjä.
Joo mieluummin liian iisisti kuin liian kovaa.. pari viikkoa ennen tapahtumaa ei kuntoa saa kehitettyä, mutta pilalle sen voi saada.
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Jepjep, vaikkei oma taso kummoinen olekaan, niin silti olen selvästi huomannut efektin juoksun osalta. Rankan jakson tai jo yhden pitkän lenkin jälkeen taso on varsin alhaalla, ja vie jonkin aikaa että kunto nousee sieltä. Lihasten ja kehon pitää olla hyvin latautuneita, että pystyy hyvään kestävyyssuoritukseen.
Juu, ajatuksena on tehdä tollasia 15-20km lenkkejä rauhallisella vauhdilla niin et pysyy tuntuma yllä. Sekä hakea sitä oikeaa rytmiä hiihdon alkuun. Sanoivat että eka 25km pitää hiihtää niin hiljaa että ei tule edes hiki.
Tuossa kannattaa kyllä pitää tietynlaista lähdekritiikkiä, eli mitkä ovat perusteet tuolle ohjeelle? En ole ihan sisäistänyt ideaa siitä miksi pitkässä kestävyyssuorituksessa pitäisi aloittaa olellisesti hitaammin. Ideaali lopputuloshan on se, että olet pitänyt alusta loppuun mahdollisimman tasaista vauhtia.
Ymmärrän sen, että aloittaisi hiukan hiljempaa, jotta ei vahingossakaan aloittaisi liian lujaa. Se kuuluu ihan perusasioihin, mutta se vauhti ei ole niin hiljaa ettei tule edes hiki tai ettei hengästyttäisi.
Esim. Ironmanin pyrin itse tekemään suorituksen hyvinkin tasaisella vauhdilla ja sykkeellä. Mielestäni onnistuinkin siinä kohtalaisen hyvin. Sama ideologia pätee varmasti myös yli 6 tuntia kestävään hiihtosuoritukseenkin.
Sanoisin, että jos et ole varma siitä mikä on se vauhti, jota pystyt ylläpitämään koko matkan, niin aloita silloin 25km superhiljaa.. Veikkaisin kuitenkin, että sulla Jr- on jonkinlainen käsitys siitä olemassa, koska olet pari 50km lenkkiä jo tehnyt. Varmaan jonkinlainen tunne siitä on, miten kroppa toimii vaikkapa 3 tunnin hiihtämisen jälkeen?
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
To: Sisäsoutua 2km 6min52.5sec (500m @ 1:43.1). Lähti liikkeelle hyvin, mutta 800m jälkeen eiliset uinnit painoi pahasti. Kyllä toi pitäis mennä 1:40 vauhdilla eli miesten 10% joukkoon.
Pe: 25km hiihtoa
La: 25km hiihtoa
La: 15km juoksua 1h18min
Su: 22km hiihtoa
Uinti: 35.9km
Vesijuoksu 40min
Juoksu: 290km
Hiihto: 268km
Kuntosali 35min
Venyttely 20min
Sisäsoutua 28.2km 1h48min58s
Pe: 25km hiihtoa
La: 25km hiihtoa
La: 15km juoksua 1h18min
Su: 22km hiihtoa
Uinti: 35.9km
Vesijuoksu 40min
Juoksu: 290km
Hiihto: 268km
Kuntosali 35min
Venyttely 20min
Sisäsoutua 28.2km 1h48min58s
Viimeksi muokattu:
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Tuo sisäsoutu ainakin on sellainen laji, että siinä pitää lähteä liikkeelle kovaa, jos haluaa hyvän ajan. Mut sitä myötä pitää ymmärtää hidastaa ku parhaat voimat lähtee, ettei tule totaalista romahdusta ja väsymystä. Lopussa sitten taas kiristää kaiken sen, mitä on jäljellä.
Muutassa massahölkässä kun olen käynyt, niin en oikein ymmärrä miksi suurin osa tekee niin, että himmailee tasan puoleen väliin asti, ja sitten kiristää. Mun mielestä homma menee niin että alussa tunnustellaan ja haetaan se sopiva päivän vauhti jonka uskoo kestävän, ja sitten antaa mennä sillä, tuntuman mukaan aina tarkistellen vähän ylös tai alas. Tollanen että alku himmataan ja jossain vaiheessa lähdetään kiskomaan, en oikein usko siihen että tuottaisi paremman ajan. Lopussa tietenkin pitää kiristää jos voimia jäljellä, mutta se on eri asia.
Niin lähinnä siksi aloitan erittäin varovasti kun alussa on turha hukata energiaa muiden ohitteluun. Eipä siinä alussa ehtis kun hiihteleen ladun sivussa ja ohittamaan porukkaa. Sitten kun ei ole mitään käsitystä mitä vauhtia kestän ton 90km hiihdon, enskerralla olen varmasti viisaampi. Kyse on kuitenkin noin yhdeksän tuntia kestävästä suorituksesta.
Eli alussa hiihtelen jonkun sopivan porukan peesissä mikä tuntuu omasta mielestä hyvältä.
No tuo kuulostaa tietty ihan fiksulta perustelulta tuo ruuhka.. Siinäkin tietty olisi hyvä jos olisi mahdollisuus päästä jo startissa sellaiseen porukkaan, jolla on suurinpiirtein sama tavoite. Ei massapyöräilytapahtumissakaan kannata aloittaa 25km/h -vauhtia pitävässä porukassa, jos tavoite on 30km/h vauhdissa.
Jos aloittaa liian hiljaa, niin eikös sitä energiaa sitten jossain vaiheessa kulu jokatapauksessa ohitteluun?
Mut tosiaan, kokemuksen kauttahan sitä parhaiten oppii ja onhan se aina parempi aloittaa liian hiljaa kuin liian lujaa.
Juu mutta ennen ekaa tankkauspaikkaa 15km paikkeilla jono ainakin viimevuonna nähdyn perusteella (olin huoltohommissa) oli miltei yhtämittanen kärjestä viimisiin. Seuraavalla paikalla porukka on jo vähän hajaantunut ladulle joten oman vauhdin hakeminen on helmpompaa.
Iltatreeninä vielä 15 km pertsaa. Sukset futas hyvin ja latu oli tehty, joten sauvojakin pystyi käyttämään.:thumbup:
Treenisaldot 2011:
Uintia 32 km
Kuntopyörä 525 km
Pyöräilyä 0 km
Lihaskuntotreeni 16,5h
Kävelyä 0 km
Juoksua 21 km
Hiihtoa 215,5 km
Treenisaldot 2011:
Uintia 32 km
Kuntopyörä 525 km
Pyöräilyä 0 km
Lihaskuntotreeni 16,5h
Kävelyä 0 km
Juoksua 21 km
Hiihtoa 215,5 km
25km pertsaa 1h 50min. Olihan hyvä suksi. Latu oli tavallaan liippaantunut joten vähän pelotti että miten pitää. Mutta pito oli aivan loistava. Pitovoiteeksi laitoin tänään Swixin VR45 ekaa kertaa koitin ja ei voi muuta kun suositella. Vaikka latu oli roskanen niin eipä tarttuneet roskat pohjiin.
Suksimiset talvi 2010-2011
Vapaa: 240km 18h50min
Pertsa: 577km 42h 35min
Suksimiset talvi 2010-2011
Vapaa: 240km 18h50min
Pertsa: 577km 42h 35min
Finlandia-hiihto suoritetty ajassa 3h 48min 50sec. Sijoitus 970, eli tavoite (top1000) täyttyi.
Pientä raporttia. Aamu ei alkanut hyvin. Matkallani hotellilta stadionille käynnistin Garminin ja siinä olikin akku lopussa. Olin mielestäni sen ladannut, mutta ilmeisesti myöhemmin unohtanut virran päälle ja niin.. Sen verran viimetipassa olin etten ehtinyt käydä hotellilla lataamassa. Siinä olisi mennyt liian kauan aikaa. Joten päätin lähteä matkaan ilman mittaria.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, etten ole enää aikoihin käyttänyt sykemittaria kovinkaan aktiivisesti lenkin aikaiseen seurantaan. Olen enemmänkin kuunnellut omaa tuntemustani ja sitten jälkeenpäin data-analyyseistä verrannut tuntemuksiani sykedatoihin. Sen ansiosta sykemittariepisodi ei vaikuttanut muuhun kuin siihen, että mulla ei ole dataa tästä suorituksesta.
Paikanpäällä olin sen verran myöhään etten ehtinytkään verrytellä. Menin suoraan jonottamaan lähtöalueelle pääsyä hyvissäajoin eturivin tuntumaan. Sitten portit avattiin ja alkoi juoksukilpailu. Ajattelin ensin, että mun kannattaisi mennä keskijoukkoon, mutta olihan mun pakko näyttää kuka on triathlonisti. Pääsin sitten lähes optimaaliselle lähtöpaikalle kolmanteen riviin, optimaaliselle, jos olisin kovempi hiihtäjä.. Hyvä kuitenkin näin. Startin jälkeen aloitin aika rauhallisesti. En korkeasta lähtöpaikasta huolimatta lähtenyt rynnistämään vaan maltoin ottaa ekan nousun rauhassa. Tuntui, että olin koko alkumatkan ohitettavana, ja luulin olevani tosi hidas. Se porukka vaan oli niin kovatasoista, sillä todellisuudessa pidin parempaa vauhtia kuin koskaan lenkillä.
Ennen ensimmäistä juomahuoltopistettä oli sitten lähellä kisa päättyä siihen. Messilään tultaessa siellä on tosi pitkä ja kovavauhtinen lasku. Mielestäni olivat sitä profiilia muuttaneet täksivuodeksi pidemmäksi (mutta loivemmaksi).. Mäen puolivälissä näin kuinka edessä pöllähti suuri lumipilvi.. Tajusin että joku kaatui mun ladullani, ja vieressään toisella ladulla kaatui toinen hiihtäjä.. Samalla mun vieressäni oli toinen hiihtäjä enkä voinut väistää.. Samoin varmasti takaata tuli lisää hiihtäjiä.. Tilanteessa ei ollut mahdollisuutta jarruttaa, oli pakko yrittää väistää. Vasemmalle en päässyt, koska kaatunut oli siirtymässä sinne reunaa kohti. Väistin siis latujen väliin jolloin sukseni kolahti vieressäni laskeneen kanssa, koska hän puolestaan väisti toisella ladulla kaatunutta hiihtäjää. Vasen jalkani myös osui ohittamaani kaatuneen hiihtäjän sauvaan ja lisäksi lumi oli siinä todella pehmeää. Olin menettää tasapainoni, mutta onneksi kuin ihmeen kaupalla pysyin pystyssä ja niin pysyi myös vierelläni laskenut. Tilanteen jälkeen oli pakko vähän hengähtää.
Huomenna mittaan nopeuden tuossa paikassa (tosin luistelusuksilla vauhti lienee vähän kovempi), mutta oma arvioni on, että vauhti ennen väistöä oli reippaasti yli 40km/h, ellei jopa 50. Väistöhetkellä vauhtia saattoi olla 40km/h tai vähän alle, koska hiukan sain siinä kuitenkin jarrutettua vauhtiani.. Ei tarvitse mitään suurta fysiikan tuntemusta: jos näistä vauhdeista törmää hiihtäjään, niin molemmat on sen jälkeen lasaretissa ja pitkään. Nyt täytyy sanoa, että sekä minun, että kaatuneen onni on ollut se, että mä olen harjoitellut laskuja ja siksi kykenin väistämään vaikka tilanne näytti täysin toivottomalta. Sitä laskutaitoa voisi kyllä harjoitella enemmänkin, mutta selvästi jotain olen oppinut.
Ensimmäisellä juomahuoltopisteellä otin aika iisisti ja nautin tarjoilusta. Energialisän jälkeen meno jatkui taas vähän pirteämmin, mutta toisaalta vauhtini oli omasta mielestäni hyvinkin vakio. Pikkuhiljaa matkan edetessä ohittajien määrä väheni ja 20km kohdalla tuli alamäkipainoitteinen jakso, jonka aikana kukaan ei ohittanut.. Sen jälkeen ylämäkivoittoista, mutta pysyin silloinkin alamäen aikana saavuttamassani letkassa. Pitkän loivan ylämäen jälkeen alkoi tasamaajakso, ja tasatyönnöthän mulla on luisteluhiihtelyn ansiosta parantunut huomattavasti. Se oli helppoa, ja musta tuli yhtäkkiä ohittaja! Meno kuitenkin rauhottui loppua kohti ja mielestäni ohittelujen suhteenkin tilanne vakiintui.. Välillä tuli joitakin ohi ja välillä itse ohittelin.. 40km pisteen jälkeen matka eteni nopeasti ja viimeisellä huoltopisteellä en enää kauaa viipynytkään. Lopussa alkoi olla jo nautinnollista laskea niitä mäkiä. Ohittelin viimeisten 3km aikana todella paljon hiihtäjiä, mutta valitettavasti jäin yhdelle jannulle alamäessä liikaa eikä loppukirini enää auttanut häntä vastaan.
Omasta mielestäni en juuri säästellyt, mutta hiihdon jälkeen olo oli jotenkin hämmentynyt: "Tässäkö se oli?" Olotila oli suurinpiirtein sama kuin startissa ja olisin voinut lähteä vaparisuoritukseen samantien. Kaukana ovat ne ajat jolloin tämän tapahtuman jälkeen olen ollut niin puhkipoikki väsynyt, että kävellyt päin puita ja seiniä..
Tällä hetkellä olotila on edelleen ihan hyvä. Jonkinverran väsyttää ja jaloissa tuntuu, että jotain on tehty. Kuitenkin uskon, että huomenna varmasti jaksaa hiihtää taas, mutta en toki tiedä vaikuttaako tämänpäiväinen huomiseen vauhtiin pahastikin. Mulla on kuitenkin vaparitekniikka selvästi paremmin hallussa kuin perinteinen. Tänään erityisesti vuorohiihto oli hyvin vaikeaa.. Näin ollen uskon, että huominen tulee sujumaan oikeinkin hyvin. Lisäksi huomenna en myöskään aio säästellä. Mennään urku auki alusta asti ja katsotaan mihin se riittää. Jos en huomenna ole maaliintulon jälkeen ihan soossina, olen pettynyt suoritukseeni.
Pientä raporttia. Aamu ei alkanut hyvin. Matkallani hotellilta stadionille käynnistin Garminin ja siinä olikin akku lopussa. Olin mielestäni sen ladannut, mutta ilmeisesti myöhemmin unohtanut virran päälle ja niin.. Sen verran viimetipassa olin etten ehtinyt käydä hotellilla lataamassa. Siinä olisi mennyt liian kauan aikaa. Joten päätin lähteä matkaan ilman mittaria.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, etten ole enää aikoihin käyttänyt sykemittaria kovinkaan aktiivisesti lenkin aikaiseen seurantaan. Olen enemmänkin kuunnellut omaa tuntemustani ja sitten jälkeenpäin data-analyyseistä verrannut tuntemuksiani sykedatoihin. Sen ansiosta sykemittariepisodi ei vaikuttanut muuhun kuin siihen, että mulla ei ole dataa tästä suorituksesta.
Paikanpäällä olin sen verran myöhään etten ehtinytkään verrytellä. Menin suoraan jonottamaan lähtöalueelle pääsyä hyvissäajoin eturivin tuntumaan. Sitten portit avattiin ja alkoi juoksukilpailu. Ajattelin ensin, että mun kannattaisi mennä keskijoukkoon, mutta olihan mun pakko näyttää kuka on triathlonisti. Pääsin sitten lähes optimaaliselle lähtöpaikalle kolmanteen riviin, optimaaliselle, jos olisin kovempi hiihtäjä.. Hyvä kuitenkin näin.
Startin jälkeen aloitin aika rauhallisesti. En korkeasta lähtöpaikasta huolimatta lähtenyt rynnistämään vaan maltoin ottaa ekan nousun rauhassa. Tuntui, että olin koko alkumatkan ohitettavana, ja luulin olevani tosi hidas. Se porukka vaan oli niin kovatasoista, sillä todellisuudessa pidin parempaa vauhtia kuin koskaan lenkillä.Ennen ensimmäistä juomahuoltopistettä oli sitten lähellä kisa päättyä siihen. Messilään tultaessa siellä on tosi pitkä ja kovavauhtinen lasku. Mielestäni olivat sitä profiilia muuttaneet täksivuodeksi pidemmäksi (mutta loivemmaksi).. Mäen puolivälissä näin kuinka edessä pöllähti suuri lumipilvi.. Tajusin että joku kaatui mun ladullani, ja vieressään toisella ladulla kaatui toinen hiihtäjä.. Samalla mun vieressäni oli toinen hiihtäjä enkä voinut väistää.. Samoin varmasti takaata tuli lisää hiihtäjiä.. Tilanteessa ei ollut mahdollisuutta jarruttaa, oli pakko yrittää väistää. Vasemmalle en päässyt, koska kaatunut oli siirtymässä sinne reunaa kohti. Väistin siis latujen väliin jolloin sukseni kolahti vieressäni laskeneen kanssa, koska hän puolestaan väisti toisella ladulla kaatunutta hiihtäjää. Vasen jalkani myös osui ohittamaani kaatuneen hiihtäjän sauvaan ja lisäksi lumi oli siinä todella pehmeää. Olin menettää tasapainoni, mutta onneksi kuin ihmeen kaupalla pysyin pystyssä ja niin pysyi myös vierelläni laskenut. Tilanteen jälkeen oli pakko vähän hengähtää.
Huomenna mittaan nopeuden tuossa paikassa (tosin luistelusuksilla vauhti lienee vähän kovempi), mutta oma arvioni on, että vauhti ennen väistöä oli reippaasti yli 40km/h, ellei jopa 50. Väistöhetkellä vauhtia saattoi olla 40km/h tai vähän alle, koska hiukan sain siinä kuitenkin jarrutettua vauhtiani.. Ei tarvitse mitään suurta fysiikan tuntemusta: jos näistä vauhdeista törmää hiihtäjään, niin molemmat on sen jälkeen lasaretissa ja pitkään. Nyt täytyy sanoa, että sekä minun, että kaatuneen onni on ollut se, että mä olen harjoitellut laskuja ja siksi kykenin väistämään vaikka tilanne näytti täysin toivottomalta. Sitä laskutaitoa voisi kyllä harjoitella enemmänkin, mutta selvästi jotain olen oppinut.
Ensimmäisellä juomahuoltopisteellä otin aika iisisti ja nautin tarjoilusta. Energialisän jälkeen meno jatkui taas vähän pirteämmin, mutta toisaalta vauhtini oli omasta mielestäni hyvinkin vakio. Pikkuhiljaa matkan edetessä ohittajien määrä väheni ja 20km kohdalla tuli alamäkipainoitteinen jakso, jonka aikana kukaan ei ohittanut.. Sen jälkeen ylämäkivoittoista, mutta pysyin silloinkin alamäen aikana saavuttamassani letkassa. Pitkän loivan ylämäen jälkeen alkoi tasamaajakso, ja tasatyönnöthän mulla on luisteluhiihtelyn ansiosta parantunut huomattavasti. Se oli helppoa, ja musta tuli yhtäkkiä ohittaja! Meno kuitenkin rauhottui loppua kohti ja mielestäni ohittelujen suhteenkin tilanne vakiintui.. Välillä tuli joitakin ohi ja välillä itse ohittelin.. 40km pisteen jälkeen matka eteni nopeasti ja viimeisellä huoltopisteellä en enää kauaa viipynytkään. Lopussa alkoi olla jo nautinnollista laskea niitä mäkiä. Ohittelin viimeisten 3km aikana todella paljon hiihtäjiä, mutta valitettavasti jäin yhdelle jannulle alamäessä liikaa eikä loppukirini enää auttanut häntä vastaan.
Omasta mielestäni en juuri säästellyt, mutta hiihdon jälkeen olo oli jotenkin hämmentynyt: "Tässäkö se oli?" Olotila oli suurinpiirtein sama kuin startissa ja olisin voinut lähteä vaparisuoritukseen samantien. Kaukana ovat ne ajat jolloin tämän tapahtuman jälkeen olen ollut niin puhkipoikki väsynyt, että kävellyt päin puita ja seiniä..
Tällä hetkellä olotila on edelleen ihan hyvä. Jonkinverran väsyttää ja jaloissa tuntuu, että jotain on tehty. Kuitenkin uskon, että huomenna varmasti jaksaa hiihtää taas, mutta en toki tiedä vaikuttaako tämänpäiväinen huomiseen vauhtiin pahastikin. Mulla on kuitenkin vaparitekniikka selvästi paremmin hallussa kuin perinteinen. Tänään erityisesti vuorohiihto oli hyvin vaikeaa.. Näin ollen uskon, että huominen tulee sujumaan oikeinkin hyvin. Lisäksi huomenna en myöskään aio säästellä. Mennään urku auki alusta asti ja katsotaan mihin se riittää. Jos en huomenna ole maaliintulon jälkeen ihan soossina, olen pettynyt suoritukseeni.
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Sehän oli sitten ihan niinkuin legendaarisissa F1-kisoissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hyvä suoritus, mutta noinhan tuo varmasti menee mitä sanoit, että kunnon kohotessa se ei ole enää se matka mikä tuntuu haasteelta, vaan miten siitä suoriutuu, saadakseen saman tunteen.
Eilen päätin osallistumisesta Pirkanhiihtoon. Hiihtokilometrejä vois olla enemmänki ja sukset on huonot, mut tuskinpa se estää yhden talvipäivän viettämistä latu-urissa kuntoilun merkeissä.