Harkat menivät ihan täysin rataan tutustuessa. Autossa oli tosi herkkä jarrupoljin ja pyörät olivatkin jatkuvasti lukossa.
Aika-ajoissa tuntuma oli ihan hyvä, mutta kierrosaika oli kuitenkin pettymys. Eteenpäin jäi tosin pari kymppää, joten aika paljon olisi pitänyt mennä kovempaa paremman lähtöruudun saavuttaakseen. Sijoitus taisi siis olla meikäläisen maksimi. 15. ruutu tarkoitti paalupaikkaa C-finaaliin.
Tavoite C-finaalissa oli luonnollisesti nousu B:hen, jossa ajamisen olin etukäteen ottanut tavoitteekseni. Luottavaisin mielin lähdin, sillä uskoin aika-ajojen perusteella olevani nopeampi kuin finaalin muut menijät. Auto nytkähti viivalta ihan kivasti ja toisessa mutkassa olin saanut jo muutaman metrin eroa muihin. Porukka takanani tuntui jäävän vaikken ajanut ihan täysillä. Keltaiset liput kuitenkin aiheuttivat sen, että pieni kaula katosi ja parin kierroksen ajan joutui puristamaan vähän kovempaa. Muistaakseni kolmansien keltaisten jälkeen Follo pääsi takasuoran jälkeisessä neulansilmävasurissa parilla kierroksella hieman kolauttamaan, mutta ei ollut lähelläkään ohitusta. Sain lopulta tehtyä sen verran kaulaa että pystyin ajamaan hallitusti finaalivoittoon. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tuli mieleen, että olisi kai sitä voinut yrittää hakea pistettä myös finaalin nopeimmasta kierroksesta. En sitten tiedä olisiko vauhti yhdellä kierroksella siihen riittänyt.
Tavoite siis täyttyi ja pääsin B-finaalin viimeiseen ruutuun. Alkukierroksilla oli käsittämättömän ahdasta ja vääntö oli kovaa, mutta itse en ainakaan kokenut missään vaiheessa vääryyttä. Enneminkin kolistelin muiden takapuskureita silloin tällöin jarrutuksissa, mutta en mielestäni ja muistaakseni mitenkään erityisen kovaa. Bemari pyörähti/pyöräytettiin jossain vaiheessa ja pääsin siis hänen edelleen. Jonkun muunkin (Antti?) ohi pääsin alkuvaiheessa. Menetin kuitenkin sijan väistäessäni nahistelevia edelläni ajaneita ja ohi piti päästä uudelleen. Paikka löytyi takasuoran jarrutuksessa ja pääsin lopulta siististi ohi. Edellä ajanut Andy vaikutti myös hitaammalta ja olisin varmaankin jossain vaiheessa kuitannut hänetkin, mutta matka loppui kesken. 13. sija oli kuitenkin itselleni hyvä suoritus uudella radalla ja tiimimestaruuskin tuli kotiin. Jes!
Turun rata ja varsinkin autot ovat loistavia, autoerot ovat paljon pienempiä kuin missään muualla. Käytöksessä on eroja, mutta se ei juurikaan tuntunut näkyvän kellossa. Autot olivat lisäksi hyväntuntuisia ajaa.
Paljon puhutuista kolaroinneista ei itselläni ole juurikaan havaintoja. Sisäradoilla tietyntasoinen kontakti toki kuuluu asiaan, mutta selviä puskemisia ei pidä hyväksyä. C-finaalin tapahtumia en nähnyt koska ajoin itse kärjessä ja B:ssä meno oli melko kovaa, mutta itse en huomannut mitään törkeyksiä. Pitää varmaan katsoa vielä videomateriaalia, että saa muodostettua jonkinlaisen mielikuvan.
Jatkot olivatkin sitten loppujen lopuksi melkoiset ja olo on kuin tiimimestaruutta edellisenä iltana juhlistaneella harrastelijakuskilla. Sangen hauskaa siis oli, huonot jutut lensivät. Kieltämättä vähän väsyttää, joten enpä taida enempää jaksaa muistella.
Kiitos koko porukalle ja erityisesti järjestäjille tästä kisasta ja koko kaudesta, ensi vuonna on toki tarkoituksena jatkaa samaan malliin. Onnittelut tiimikaverille vielä voitosta sekä henkilökohtaisesta mestaruudesta ja muillekin eilen ja loppupisteissä korkealle sijoittuneille. Osan kanssa varmaankin nähdään talvella testien merkeissä tai mahdollisesti muutenkin. Silloin siis uudestaan!
