Meinasin muuten aamulla duuniin tullessa laskea alleni (pitääkin himassa tarkistaa jäikö vain meinaus-asteelle

). Helvetti, odottelin kolmikaistaisen kadun varrella valojen vaihtumista (olin jalkaisin liikkeellä), kun mua lähestyi keskikaistalla semmonen vähän isompi Mersun pakettiauto ja sen rinnalla, kuitenkin metrin pari perässä, sitä mua lähimpänä olevaa kaistaa Bemari. Olivat sitten jo parinkymmenen metrin päästä musta, kun tää pakettiautoa kuljettava urpo päätti vaihtaa kaistaa, en tiä kattoiko edes peiliin vai oliko Bemu just sopivasti katveessa, mutta sinne BMW:n päälle se vaan alkoi jääräpäisesti tunkea. BMW:n tietysti paniikissa väistämään sinne jalkakäytän suuntaan ja hetken näytti jo aikasen karmeelta, viime tipassa tää herra pakettiautoilija kuitenkin tajus tilanteen ja vetäs biilinsä takaisin keskikaistalle (siis se oli jo melkein puolittain sillä toisella kaistalla), tuskin niiden kahden auton väliin olis kuitenkaan Hesarin sunnuntainumeroa mahtunut. Niin siis mikä siitä teki mun kannalta karmeen, oli se, että jos tää urpo olis siihen Bemuun osunnut, niin se saatanahan olis lentäny just eikä melkein mun syliin, vauhtiakin kun oli kumpaisellakin arviolta tuollaiset 60 km/h
Pari sydämeniskua siinä tais meikäläiseltä jäädä väliin ja oli kieltämättä aikasen spagettimainen olo jaloissa, kun ne viimeiset sata metriä duuniin kävelin ja mietiskelin, että pienestä se on ihmispoloisen elo joskus kiinni.
Onneks en muuten ehtiny tehdä sitä baseball- syöksyä vaikka ponnistusasentoa jo ehdinkin haeskella, olishan tuo nimittäin ollut jossainmäärin noloa maata vattallaan puskissa, eritoten kun aivan varmasti juuri sillä hetkellä olis metron uumenista kavunnut noin 100 tuttua duunikaveria
