Kun suuret ikäluokat itse olivat parhaassa työiässä, eläkeläisten määrä oli hyvin marginaalinen ja huoltosuhde ihanteellinen. Kun suuret ikäluokat itse olivat nuoria, silloin oli maailma avoin ja oli mahdollista mm. mennä pelkällä peruskoulupohjalta raksalle saaden n. 2000 euron palkan. Tuolla palkalla olisi ollut mahdollista silloisen hintatasoon nähden elättää helposti vaikka 5 henkisen perheen, teoriassa vaikka kymmenen henkisen. Lisääntyminen ei kuitenkaan tuossa vaiheessa suuria ikäluokkia kiinnostanut. Ennemmän näytti kiinnostavan uuden keksinnön television ja myöhemmin muiden teknisten vempaimien tuomat hienot mahdollisuudet ja muut mukavuudet. Puhumattakaan näistä vasemmistolaisista humaaneista maailmanparannus ideologioista, missä rahaa viskotaan täysin järjettömästi milloin minnekin diktaattorien sotien rahoittamiseen.
Onko se hyvin korkeasti kouluttautuneiden nuorten sukupolvien vika, jos "hoitajia" ei nyt löydy mistään. Onko se nuorten sukupolvien ahneutta ja välinpitämättömyyttä, jos vanhat sukupolvet eivät ole laittaneet jälkipolvea liikkeelle? Ymmärtääkö kukaan, että myös nuorilla sukupolvilla on oma elämä ja omat tavoitteet. Ihan oikeasti, myös nuoremmat sukupolvet voivat rakastua ja ehkä haluavat perustaa perhettä ja lapsia. Nuorilla sukupolvilla on nykyään ihan oikeasti KIIRE. He opiskelevat, he urheilevat, he tekevät töitä. Pitäisikö vielä jossain vaiheessa ehtiä hoitamaan vanhuksia? Me voimme vahvistaa julkista sektoria ja vaikka lisätä hoitajien määrää, mutta kuka maksaa hoitajien palkat?
