Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Viimeinen päivän erityinen sankari tuntui olevan Osellan Piercarlo Ghinzani. Ghinzani oli onnistunut ajamaan kilpailussa Osellan autolla säännöllisesti keskijoukossa ja olisi kilpailun täydellä mitalla voinut järjestää jotakin todella erityistä sillä de Angeliksen autot yhdessä Piquetin kanssa olivat hajoamispisteessä ja lähinnä ruutulippu pelasti Tambayn keskeyttäneenä tippumasta Ghinzanin taakse.

Ghinzani oli onnistunut pitämään Alfa Romeon Riccardo Patreseakin kilpailussa takanaan ja sekin oli merkittävä osoitus Alfa Romeon vaikeuksista ja ajoasenteeltaan Ghinzani tuntui saaneen vain entistäkin paremmin kunnioitusta osakseen. Niki Lauda ehdotti Päivän Kuljettajan nimenkin antoa Ghinzanille herrasmiesmäisen ajotyylin johdosta, mutta toisaalta se meni lopulta Ayrton Sennalle.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Andrea de Cesariksen päivä oli sujunut Brands Hatchissa paljon odotettua huonommin. JS23 ei sietänyt Brands Hatchin radan pintaa oikeastaan mitenkään ja jousitus tuntui olevan liiankin jäykkä de Cesariksen makuun. Hyvät lähdöt eivät auttaneet italialaisen kilpailua paljonkaan ja lopulta alkoi jälleen McLarenin ja Alfa Romeon päiviltä tutut estelyt Ferrarin kuljettajien suuntaan. Ensin Michele Alboreto ja sitten myös Rene Arnoux osuivat hänen autoonsa ohitettuaan hänet lopulta pitkän odottelun jälkeen.

Rooman mies de Cesaris näki molempien osumiset häneen vältettävinä liikkeinä häntä vastaan ja hänen autonsa ohjaus vaurioitui erityisesti Arnouxin järjestämän osuman jälkeen. Pahiten hän kaikesta huolimatta kuitenkin rähjäsi Alboreton kanssa ja kaikki kolme olivat aloittaa toistensa kanssa nyrkkitappelut, mutta aivan erityisesti parivaljakko de Cesaris-Alboreto olisivat halunneet repiä silmät toistensa päästä sanaharkan jälkeen. Molemmat ilmoittivat suurisanaisesti ottavansa varmasti yhteen ensi kerralla mikäli toinen olisi hänen edessään. Kymppipaikka ei paljon de Cesarista miellyttänyt.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Laitetaan sitten vielä kuljettajien mietteitä Brands Hatchin kilpailun jälkeen yhdessä tallien kanssa:

Brabham: Piquet nappasi paalupaikan vaikka ensimmäinen päivä menikin viikonlopusta oikeastaan hukkaan. Johti ensimmäisessä kisassa lähes sen loppuun asti, mutta ns. Toisessa kilpailussa ei johtanut oikeastaan paljon lainkaan. Sen verran suuri oli McLarenin ylivoima ja mahdollisesta voitostakin olisi tullut Lotuksen ja McLarenin pojille paha mieli.:eek: Toisaalta tuomaristonkin mielestä Piquetin renkaanvaihto keskeytyksen aikana oli aivan sääntöjen rajamailla, mutta olisihan sen tuomariston voinut aina kieltääkin. Ei kieltänyt ja asia oli selvä.

Pysyi kärkikamppailussa tai kolmen parhaan joukossa aina kierrokselle 67 asti jolloin jo jonkin aikaa oikutellut turbomoottori vaurioitui ja Piquetin keskeytys oli jo ennen ruutulippua siinä ja siinä ja harmittavasti jäätiin pisteittä. Pisteet olisivat tulleet erittäin suureen tarpeeseen mestaruuskamppailun kannalta. Fabin kannalta kilpailu oli harmittavan lyhyt. 14:sta ruudusta hän nousi 10:ksi jo ennen keskeytystään, mutta joutui varikolle ennen aikaisesti ja keskeytti. Hän ei olisi voinut edes startata kilpailuun uudelleen.

Tyrrell: Talli oli kaaoksessa Detroitin vesitankkaus-skandaalin takia. 012 oli Brandsin nopeissa mutkissa jopa surkean huono ajoittain. Toista olisi ollut vielä viime kaudella. Danny Sullivan ei ajanut Martin Brundlen loukkaannuttua Tyrrelliä vaan hänen paikallaan sitä ajoi Stefan Johansson.

Johansson oli välittömästi nopeampi kuin Bellof ja se on ainakin osoitus ruotsalaisen lahjakkuudsta. Johanssonin kisa päättyi ensimmäisen mutkan kolariin ja siitä seuranneessen varikkostoppiin. Bellof taas nousi hyvän lähdön ja keskeytysten jälkeen 19:sta ja oli 17:sta kun uusintalähtö tapahtui. Bellofin kisa sujui huonosti, Hesnault ohitti hänet näyttävästi ja tavallisuudesta poiketen Bellof ei edes vastannut taistoon. Surkeutta lisäsi liian aikaisin tehty vesitankkaus ja yleensäkin koko viikonloppu oli masentava. 11:sta sija maalissa ei paljon lämmittänyt nuorta saksalaista.

Williams: Lähinnä Rosbergin sisukkuus hänelle tutulla radalla antoi edes pientä toivoa menestyksestä. Rosbergin osalta tärkeä paikka saavuttaa edes joitakin pisteitä meni välijäähdyttimen letkun hajoamiseen. Laffite ajoi myös jälleen masentavan kilpailun. Laffite oli 15:sta uusintalähdön aikoihin ja hävisi Patreselle ennen keskeytystään yhden sijan verran. Sen pituinen se.

McLaren: Pohjois-Amerikan vaikeuksien jälkeen talli jatkoi alkukaudelta tutulla asenteella. Lauda voitti uransa 23:n voiton ja Prost keskeytti. Laudan ja Prostin mestaruustaistelu alkaa muodostua todella jännittäväksi. Ja ennen kaikkea kahden ehkä sarjan parhaimman kuljettajan väliseksi sinällään.

RAM: Palmer oli kotiradallaan Alliotin edellä, mutta ei kovinkaan vakuuttavasti. Alliot tuhosi autonsa avauskierroksella, mutta Palmer ohitti peräti neljä autoa heti lähdössä, nousi hetkeä myöhemmin Bellofin edelle ja jopa Patresen Alfa Romeon edelle 17:sta.:eek!: Lopulta Palmer ajoi lähempänä viimeisiä sijoja kun Palmerin autosta loppuivat jarrut ja ohjauspyörän vaurioituminen tarkoitti osumaa seinään. Kallis viikonloppu tallille Palmerin hyvästä potentiaalista huolimatta.

Lotus: 95T ei jostain syystä soveltunut lainkaan radalle. Auto ei kääntynyt kunnolla mutkiin, kärsi jatkuvasta aliohjautumisesta ja pidonpuuteesta ja kulutti renkaita edelleen liikaa. Mansellin Virallisen Harjoituksen maksoi käytännössä vaurioitunut vaihdelaatikko vaikka Peter Warrin syyttelyn myötä vian arvioitiin joissakin piireissä taas olleen kuljettajassa.

Mansell oli vaikeuksissa molempien kisojen ajan vaikka toisessa näyttikin pärjäävän paremmin kuin ensimmäisessä. Toisen startin alun jälkeen sijaluvut 9-12 olivat Mansellin arkipäivää ja 11:sta oli sijoitus keskeyttäessä ja de Angelis pärjäsi Mansellia paremmin kilpailussa joskin toisesta startista eteenpäin sijat 4-6 olivat hänelle arkipäivää ja kolmas sija oli ennen Sennan järjestämää kaksintaistelua hänelle jo paras mahdollinen suoritus.

Kun Senna sitten lopulta ohitti hänet niin moottorivaurio oli hänelläkin jo lähes liikaa. Ruutulippu pelasti miehen Piquetin tapaan. Mitään de Angelikselta pois ottamatta voidaan todeta italialaisen olevan todella hyvä ja tasainen kuljettaja. Ero ei ole enää kovin suuri Prostiin. Vain 8 pistettä.

ATS: Manfred Winkelhock oli kerrankin tyytyväinen mies. Günther Schmidt osti viimein toisen D7:n talliin jotta D6 ja Monacosta asti varikoilla seissyt käyttämätön ja romuttunut monokokin raato saadaan viimein pois museoon. Winkelhock ajoi varsin hyvin kilpailun alussa, taisteli Boutsenin ja Fabin kanssa vain ajaakseen ulos radalta ja keskeyttäen.
ATS saattaa ottaa Saksan ja Itävallan kilpailuihin toisen kuljettajan, mutta se saattaa olla suuri virhe sillä talli ei pysty kunnolla hoitamaan edes Winkelhockin autoa. Puhumattakaan sitten kahden auton huollosta.

Renault: Warwick oli eräs päivän nimiä Englannissa. Virallinen Harjoitus sujui hieman paremmin kuin tavallisesti. Warwick oli enimmäkseen sijalla 4 kilpailussa kierrosten 1-38 ajan ennen Prostin ja sittemmin Piquetin ongelmia jotka nostivat hänet toiseksi. Warwickille pisteet ovat ensimmäiset sitten Imolan ja tallille ensimmäiset sitten Dijon-Prenoisin.

Tambayn kisa oli ensimmäisessä lähdössä yhtä vaikea kuin ennenkin, mutta toisen lähdön jälkeen oltiin parhaimmillaan sijalla viisi ja sen jälkeen enimmäkseen sijalla kuusi. Varikkokäynnin jälkeen Tambay oli seiskapaikalla, mutta pian viidentenä. Piquetin vaurioiden tultua Tambay lisäsi vauhtiaan, mutta keskeyttikin itse ja jäi lopulta kahdeksanneksi. Täydellä kisamitalla hän ei olisi hyötynyt mitään ja jäi pisteittä.

Arrows: Boutsen oli todella ilahtunut Virallisen Harjoituksen 12:sta sijasta. Uusi takajousitus on parantanut auton ohjautuvuutta entiseen verrattuna. Ikävä kyllä Surer joutui käyttämään vanhaa takajousitusta ja oli siten hieman huonompi. Toisessa lähdössä Boutsen haastoi jopa Arnouxin sijasta 11, mutta joutui keskeyttämään sijalta 12. Surer oli 14:sta, mutta tallin katastrofaalisen heikko varikkostoppi kierroksella 26 pilasi Surerin vähätkin mahdollisuudet pisteistä. Toisaalta A7 kärsii edelleen kroonisesta aliohjautuvuudesta. Viimeisellä kierroksella Bellof meni Surerin ohi ja sekin harmitti kovasti sveitsiläistä. Toivoa kuitenkin on Arrowsilla.

Toleman ja Ayrton Senna: Vaikea viikonloppu Cecotton loukkaantumisen takia unohtui Sennan loistavan ajon myötä. Nyt ongelmana kuitenkin on, että kukaa ajaa loppukauden Cecotton tilalla?

Spirit: Rothengatter ajoi molempien RAM:n miesten edelle Virallisessa Harjoituksessa ja sitä pidettiin loistosuorituksena. Pirellin heikko Ristijyväinen rengaslaatu antoi periksi hyvin nopeasti jo ensimmäisessä lähdössä. Kilpailun toisessa lähdössä ajeltiin jo viimeisenä. Pysähdys etusiiven vuoksi varikolla kesti jopa tallin omien standardien mukaan liian pitkään. Rothengatter ajoi muutoin hyvän kisan. Ikävä kyllä ei saanut lopputulosta 5 kierrosta kestäneen siiven ja renkaanvaihdon vuoksi.

Alfa Romeo: Turbovauriot aiheuttivat heikot sijat Patreselle ja Cheeverille Virallisessa Harjoituksessa. Lähdön jälkeen Patrese toteutti oman liikkeensä epäonnistuen ja aiheuttaen Cheeverin äkkijarrutuksen myötä epäsuorasti joukkokolarin. Kuljettajat syyttivät kilpailun jälkeen toinen toistaan joukkokolarista mikä kertoo hyvästä tallihengestä lainausmerkeissä. Cheever keskeytti ja Patrese aloitti oman vaikean taistelunsa tuulimyllyjä vastaan. Patrese ohitti ennen kisan pysäytystä Hesnaultin, Bellofin, Palmerin, Ghinzanin ja Surerin.

Patrese pääsi 16:sta ruudusta uusintalähtöön, mutta siinä Patrese oli suuremmissa vaikeuksissa. Patrese ohitti Laffiten, mutta juuttui hyvin pitkäksi aikaa Ghinzanin taakse pääsemättä hänestä ohi. 18 kierrosta kului ennen hänen pääsemistään ohi Ghinzanista. Parhaimmillaan Patrese oli jo 10:s, mutta vaihdelaatikkovaurio iski. 13:sta oli lopputulos. Alfa Romeolle tämä nöyryytys on huhujen mukaan ollut liikaa. 8 kisaa on mennyt enemmän tai vähemmän pisteittä ja se kertoo tallin surkeasta tilanteesta paljon.

Osella: Talli osallistuu loppukauden ajan kahden kuljettajan voimin kilpailuihin. Jo Gartnerin kyvyt osoittavat hänen olevan vähän liiankin nopea rattisankari sillä Gartner osui suoraan seinään lähes hidastamatta yrittäessään väistää kolaria. Gartner oli lyödä myös häntä suihkuttanutta ratavalvojaa sillä kisa oli mennyt pieleen ja nuorukainen kävi kovilla kierroksilla. Ghinzani ajoi todella upean ensimmäisen lähdön ja oli 13:sta uusintaan lähdettäessä. Hän ohitteli useita kuljettajia ja piti Patresen Alfa Romeota pilkkanaan 18 kierrosta ennen väistämätöntä jäämistä hänen taakseen. Lopulta Ghinzani oli yhdeksäs. Vaatimattoman tallin ehdottomasti paras kausi on juurikin tämä kuluva vuosi.

Ligier: Andrea de Cesaris oli parhaimmillaan jäännöspisteessä kiinni ja muutoin lähinnä kasipaikalla taattuna estelijänä kilpailussa. 14:sta kierroksesta lähtien de Cesaris taisteli Alboreton ja Arnouxin kanssa ja esteli heitä kun oli heitä hitaampi. Alboreto ohitti hänet kierroksella 46 ja Arnoux vasta kierroksella 62. Molemmat myös osuivat häneen ja se oli aiheuttaa joukkotappelun kilpailun päätyttyä. Hesnault vuorostaan ajoi varsin vaatimattomasti. Hyvän lähdön jälkeen tippui jatkuvasti ja oli vasta 18:sta uusintalähdössä. Oli lopulta 12:sta keskeyttäessään. Huono viikonloppu kaikkiaan.

Ferrari: Ohjausvauriot Virallisessa Harjoituksessa aiheuttivat molemmille kuljettajille päänvaivaa. Keskikastissa sujui päivä. Toisessa lähdössä Alboreto oli 7:s ja Arnoux 12:sta lähtövalon vaihtuessa vihreäksi. Suurimman osan päivästä he olivat de Cesariksen takana ja Marco Piccinini on riidellyt Guy Ligierin kanssa asiasta myös jälkikäteen. Alboreto oli lopulta viides ja Arnoux kuudes. Piero Lardia tulos ei ole miellyttänyt ollenkaan ja tallin sisällä käydään melkoista saippuaoopperaa muutenkin. Arnoux kun tiettävästi on viettänyt villiä elämää ja nauttinut kiellettyä hedelmää.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Niki Lauda McLaren 71 1.29.28.532
2. Derek Warwick Renault 71 + 42,123
3. Ayrton Senna Toleman 71 + 1.03.328
4. Elio de Angelis Lotus 70 + 1 kierros/moottori hajoamassa
5. Michele Alboreto Ferrari 70 + 1 kierros
6. Rene Arnoux Ferrari 70 + 1 kierros
7. Nelson Piquet Brabham 70 + 1 kierros
8. Patrick Tambay Renault 69 + 2 kierrosta/turbo hajosi
9. Piercarlo Ghinzani Osella 68 + 3 kierrosta
10. Andrea de Cesaris Ligier 68 + 3 kierrosta
11. Stefan Bellof Tyrrell 68 + 3 kierrosta
12. Marc Surer Arrows 67 + 4 kierrosta
13. Riccardo Patrese Alfa Romeo 66 + 5 kierrosta

Keskeyttäneet

Huub Rothengatter Spirit kierros 62 Ei saanut 90 % voittajan kierrosmääristä

Francois Hesnault Ligier kierros 43 sähkölaitteet

Alain Prost McLaren kierros 38 vaihdelaatikon hammasrattaan mutterit

Nigel Mansell Lotus kierros 24 vaihdelaatikko

Thierry Boutsen Arrows kierros 24 sähkölaitteet

Jacques Laffite Williams kierros 15 vesipumppu

Jonathan Palmer RAM kierros 11 ulosajo

Teo Fabi Brabham kierros 9 sähkölaitteet

Manfred Winkelhock ATS kierros 8 ulosajo

Keke Rosberg Williams kierros 5 moottorin välijäähdyttimen letku

Stefan Johansson Tyrrell kierros 1 kolarivauriot lähtökolarista

Eddie Cheever Alfa Romeo kierros 1 kolarivauriot lähtökolarista

Philippe Alliot RAM kierros 0 kolari Cheeverin, Johanssonin ja Gartnerin kanssa

Jo Gartner Osella kierros 0 kolari Cheeverin, Johanssonin ja Alliotin kanssa

Ei osallistunut kilpailuun:

Johnny Cecotto Toleman Loukkaantui perjantain Vapaissa Harjoituksissa
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Laitetaan seuraavaksi MM-pisteet 10/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 34,5 pistettä

2 Niki Lauda 33 pistettä

3 Elio de Angelis 26,5 pistettä

4 Rene Arnoux 23,5 pistettä

5 Keke Rosberg 20 pistettä

6 Derek Warwick 19 pistettä

7 Nelson Piquet 18 pistettä

8 Michele Alboreto 11 pistettä

9 Ayrton Senna 8 pistettä

10 Patrick Tambay 7 pistettä

11 Nigel Mansell 6 pistettä

12 Jacques Laffite 4 pistettä

13= Eddie Cheever 3 pistettä

13= Riccardo Patrese 3 pistettä

13= Teo Fabi 3 pistettä

16= Andrea de Cesaris 2 pistettä

16= Piercarlo Ghinzani 2 pistettä

18 Thierry Boutsen 1 piste
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Laitetaan vielä valmistajien pistetilanne 10/16 osakilpailun jälkeen:

1 McLaren 67,5 pistettä

2 Ferrari 34,5 pistettä

3 Lotus 32,5 pistettä

4 Renault 26 pistettä

5 Williams 24 pistettä

6 Brabham 21 pistettä

7 Toleman 8 pistettä

8 Alfa Romeo 6 pistettä

9= Ligier 2 pistettä

9= Osella 2 pistettä

11 Arrows 1 piste

Toistaiseksi kuljettajien MM-sarjan tapaan Tyrrellin kuljettajat ja talli olivat poissa mestaruuspuolelta tallien osalta. Tallilla oli edelleen kasassa 13 MM-pistettä joista 8 pistettä oli saavuttanut Martin Brundle ja 5 pistettä Stefan Bellof. Sijoitus tallikilvan puolella olisi ollut seitsemäs ja kuljettajapuolella Brundle olisi ollut jaetulla ysitilalla Sennan kanssa ja Bellof olisi ollut 12:sta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Tyrrellin suoritustason tippuminen Brands Hatchissa tuntui olevan esimakua tuleville vaikeuksille. Kauden ensimmäisellä puoliskolla talli oli tuttuun tapaan pärjännyt varsin mainiosti sillä kauden 1983 tapaan kaudella 1984 oli puoleenväliin asti kautta sellaisiakin ratoja joilla Tyrrellin autot olivat paljon parempia kuin myöhemmin kaudella johtuen 012-auton äärimmäisen hyvästä ohjautuvuudesta ja hyvästä kaasunsäädöstä johtuen.

Toisin sanoen kiihdytykset ja jarrutukset olivat Tyrrellin tapaisella autolla helppoa tehdä turboautoihin verrattuna, mutta nopeutta puuttui. Kauden 1983 tapaan Ken Tyrrell ei odottanut juurikaan mitään Hockenheimin, Österreichringin ja Monzan kaltaisilta radoilta kaudella 1984. Hän pelkäsi edellisestä kaudesta poiketen jopa karsiutumista näillä radoilla sillä turbomoottorit olivat jälleen menneet kehityksessä äärimmäisen kovaa eteenpäin. Loppukauden osalta Tyrrellin odotukset olivat hyvin matalia Zandvoortin ja uusien ratojen eli Nürburgringin ja Estorilin osalta. Edellyttäen, että sinne asti selvittäisiin. Kaksi viimeistä rataa kokonaan uusina toki tasoittaisivat hieman eroja, mutta eivät paljon.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Kauden 1984 tyyppivikana Tyrrell 012 kärsi vielä turboautojakin pahemmin eräästä viasta. Nimittäin Goodyearin vyörenkaista jotka olivat ylipäänsä suunnitellut lähinnä turboautoille. Ferrarilla ne toimivat parhaiten ja Williamsilla vain erittäin rajallisesti. Muilla turbotalleilla Goodyearin renkaat toimivat vaihtelevasti tilanteen mukaan. Vyörenkaat olivat ajoittain Tyrrellin alla niin ajokelvottomia, että talli ajeli Goodyearin ristikudosrenkailla joiden kehittäminen oli käytännössä lopetettu kaudella 1984 sen kestäessä.

Toisin sanoen Martin Brundle ja Stefan Bellof ajelivat huonoimpina päivinään vuotta vanhemmilla renkailla. Lisäksi Tyrrell käytti viimeisenä ns. Hyvistä talleista myös legendaarisen huonoja Puurenkaita jotka olivat sekuntikaupalla tavallisiakin renkaita huonompia. Bellofin mukaan ristikudosrenkaillakin sai parempia aikoja kuin sillä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Seuraavaksi laitan tähän Tyrrellin suorituskyvyn eroja kauden 1983 ja 1984 väliltä eri radoilta eli toisin sanoen enimmäkseen kauden 1983 Michele Alboreton ja Danny Sullivanin ajamia Virallisten Harjoitusten aikoja suhteessa Martin Brundlen ja Stefan Bellofin aikoihin nähden. Joitakin ratoja on jätetty pois koska Alboreto ja Sullivan eivät niillä ajaneet. Laitan myös ruudkkosijoitumisen tulosten perään.

Tässä kuitenkin vertailua miesten kesken:

Rio de Janeiro 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.36.291 (12.) Danny Sullivan 1.38.686 (22.)

1984: Martin Brundle 1.36.081 (19.) Stefan Bellof 1.36.609 (23.)+ bonuksena Danny Sullivanin talvikauden toiseksi viimeinen testiaika 1.35.210 (Sullivan olisi ollut sillä ajalla kisan lähtöruudukossa 18:sta. Sullivan ajoi Rion viimeisissäkin testeissa vielä tuota aikaa paljon paremman ajan ja oli sillä testien 10:s. Aikaa en tosin hätään muista, mutta silloin oli sekuntikaupalla nopeampi kuin Bellof tai Brundle.) Riossa kaiken kaikkiaan Alboreto olisi ollut 21:s ja Sullivan olisi karsiutunut omalta osaltaan pois lähtöruudukosta.

Kyalami 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.11.096 (18.) Danny Sullivan 1.11.382 (19.)

1984: Martin Brundle 1.12.233 (25.) Stefan Bellof 1.12.022 (24.) Kyalamissa Alboreto ja Sullivan olisivat olleet noilla ajoilla lähtöruuduissa 23 ja 24.

Imola 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.35.525 (13.) Danny Sullivan 1.36.359 (22.)

1984: Martin Brundle 1.36.531 (22.) Stefan Bellof 1.36.059 (21.) Imolassa Alboreto ja Sullivan olisivat olleet noilla ajoilla lähtöruuduissa 21 ja 22.

Monaco 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.28.256 (11.) Danny Sullivan 1.29.530 (20.)

1984: Martin Brundle 1.26.773 (22:s ja karsiutui.) Stefan Bellof 1.26.117 (20.) Monacossa Alboreto ja Sullivan olisivat karsiutuneet heittämällä. Alboreto olisi ollut 26:s ja Sullivan 27:s. Eli todella hitaita.

Montreal 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.33.175 (17.) Danny Sullivan 1.33.791 (22.)

1984: Martin Brundle 1.31.785 (21.) Stefan Bellof 1.31.797 (22.) Montrealissa Alboreto ja Sullivan olisivat olleet lähtöruuduissa 25 ja 26.

Detroit 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.47.013 (6.) Danny Sullivan 1.48.648 (16.)

1984: Martin Brundle 1.43.754 (11.) Stefan Bellof 1.44.940 (16.) Detroitissa Alboreto ja Sullivan olisivat olleet lähtöruuduissa 23 ja 26.

Brands Hatch 1983-1984

1983: Michele Alboreto 1.17.456 (26.) Danny Sullivan 1.16.640 (20.) + bonuksena Mestareiden Ajon Sullivanin aika 1.18.466 jolla hän oli niissä 6:s.

1984: Stefan Johansson 1.17.777 (25.) Stefan Bellof 1.17.893 (26.) Brands Hatchissa Alboreto olisi ollut kauden 1983 kilpailuajallaan lähtöruudukossa sijalla 24 ja Sullivan olisi ollut Mestareiden Ajon ajallaan kokonaan lähtöruudukon ulkopuolella karsiutuneena ja varsinaisella kauden 1983 kilpailuajallaan lähtöruudukossa 22:s.

Laitan erillisen aikavertailun myöhemmin myös Hockenheimin, Österreichringin ja Zandvoortin osalta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Vuoden 1984 loppukautta ajatellen ja muutenkin ATS:n markkinoiden kannalta oli tulossa Saksan ja Itävallan kilpailut. Günther Schmidtin mukaan aika oli sopiva ottaa toinenkin kuljettaja talliin. Manfred Winkelhockin mukaan idea toisesta kuljettajasta tallissa oli hulluutta hipova sillä talli hädin tuskin kykeni hoitamaan teknisesti edes Winkelhockin omaakaan autoa kunnolla.

Puhumattakaan sitten kahden auton hoitamisesta. Huhuissa pyöri monta lahjakasta kuljettajaa ja lopulta Gerhard Berger valittiin ajamaan autoa Hockenheimissa ja Österreichringillä. Jostain syystä hän ei päässyt vielä Saksan osakilpailuun, mutta Schmidt lupasi hänelle siitä korvaukseksi ajon Itävaltaan Österreichringille.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Tolemanilla oli myös oma ongelmansa hoidettavana. Johnny Cecotton tilalle haettiin toista kuljettajaa ja kandidaatteja olivat ainakin Roberto Moreno, Raul Boesel, Jan Lammers ja Pierluigi Martini. Huumorillisena vaihtoehtona nähtiin sopiva aika myös Brian Hentonin paluulle.:D Ikävä kyllä Alex Hawkridge ei nähnyt ketään näistä kuljettajista järkevänä ajattaa ja päätti ainakin toistaiseksi ajattaa Sennaa yksinään. Päätöksen taustalla pyöri myös ikäviä huhuja Sennan yksinsuosimisesta ja muutenkin tallin talousvaikeuksista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Hockenheimia ennen Niki Laudasta tuli Brands Hatchin kolmannella voitollaan kaikkien aikojen eniten pisteitä saavuttanut kuljettaja lajissa. Tässä kymmenen parasta pistemiestä lajissa kauteen 1984 mennessä:

1 Niki Lauda 367,5 pistettä

2 Jackie Stewart 360 pistettä

3 Carlos Reutemann 310 pistettä

4 Graham Hill 289 pistettä

5 Emerson Fittipaldi 281 pistettä

6 Juan Manuel Fangio 277,5 pistettä

7 Jim Clark 274 pistettä

8 Jack Brabham 261 pistettä

9 Jody Scheckter 255 pistettä

10 Denny Hulme 248 pistettä
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
ATS vahvisti Gerhard Bergerin mahdollisuuksia päästä ajamaan Saksan ja Itävallan kisat testaamalla häntä Zandvoortin radalla ennen Hockenheimin kilpailua. Jostain syystä melko hyvin sujuneista testeistä huolimatta Berger ei päässyt ajamaan Saksaan, mutta Itävaltaan ja mahdollisesti siitä eteenpäin hänelle luvattiin tallissa paikka.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Ennen Hockenheimia Ayrton Sennan ympärillä velloi melkoinen huhumylly ja muutama oikeakin asia tapahtui silloin. Sennaa pyydettiin käytännössä rikkomaan sopimustaan sillä Williams ja Lotus halusivat hänet kesken hänen sopimuksensa kaudeksi 1985 talliinsa. Tolemanin kanssa sopimus kesti kauteen 1986 saakka ja Tolemanin Alex Hawkridgellä oli kulissien takana tiukkaa aikaa pitää huhut epätodellisena pötypuheena.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Hieman ennen Saksan osakilpailua Dick Forsythe vaati lopullista vastausta Teo Fabilta kysymykseen IndyCarissa jatkamisesta tai lopettamisesta. Fabi oli ollut Michiganin IndyCarin kilpailusta poissa vastoin sopimustaan ja nyt oli aika valita. Lopulta Teo Fabi valitsi F1:n toistaiseksi IndyCarin sijasta. Se oli suuri pettymys herra Forsythelle. Etenkin kun Forsythe ei ollut vaatinut Fabia jäämään enää kaudeksi 1985 talliinsa muutenkaan. Corrado Fabi oli isoveljensä päätöksestä myös varsin pettyneellä tuulella. Corradon oli tarkoitus ajaa Saksassa, Itävallassa ja Italiassa, mutta niin ei päässyt käymään.

Fabin veljeksistä nuorempi kuitenkin jatkoi Brabhamilla edelleen testausta ja samalla Dick Forsythe tarjosi hänelle ainutlaatuista sopimusta jatkaa veljensä Teon tyhjäksi jättämällä IndyCar-paikalla. Jostain syystä Corradolla alkoi noihin aikoihin muutenkin mennä asiat ja elämä autourheilusta kauemmaksi. Osin tästäkin syystä Corrado ei ajanut välittömästi veljensä paikalla Elkhart Laken IndyCar-kilpailussa tai vielä sitäkään seuraavassa kilpailussa Poconossa vaan lopulta vasta aivan syyskuun alussa Mid-Ohion radalla ajetussa kilpailussa.

Sen sijaan Teo tuntui olevan IndyCar-sopimuksensa jätettyään aivan uutta intoa täynnä. Toisaalta koko IndyCariin ajautuminen muutenkin oli ollut lähinnä välivaihe koska yksikään f1-talli ei ollut suostunut kaudeksi 1983 tarjoamaan hänelle mitään vakavaa paikkaa ja RAM:n katastrofitalliin kesken kauden ei Teo ollut missään vaiheessa menossa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Saksan Grand Prix 1984 osui Tyrrellin Stefan Bellofille jälleen Urheiluautojen MM-kisan alle joten Bellof lähti ajamaan Mosportiin ja jälleen Danny Sullivanin piti vihdoin ja viimen tulla ajamaan ainakin tämä yksi kilpailu. Lopulta Sullivania ei otettu ratin taakse vaan hänen paikallaan ajoi Mike Thackwell. Tämä oli Sullivanille viimeinen pisara ja siten Ken Tyrrellin ja Danny Sullivanin tiet erosivat ja amerikkalainen jäi lopullisesti IndyCariin ajamaan.

Erityisen vihainen Sullivan oli siitä, että hänet oli otettu talliin kaudeksi 1984 sen viralliseksi hire-in-kuljettajaksi ja hän ei ollut saanut edes tallin lupaamia testimääriä missään vaiheessa kautta. Thackwell oli ilahtunut päästessään ajamaan vanhaan talliinsa Williamsin testikuljettajan paikalta. Frank Williams oli antanut Thackwellille luvan ajaa Stefan Bellofin paikalla yhden kilpailun kun Ken Tyrrell oli häntä halunnut.

Frank edellytti kuitenkin edelleen Thackwellin olemista mukana tallin testauksessa eikä ollut ainakaan alustavasti myöntymässä ylimääräisiin keikka-ajoihin Tyrrelillä kauden 1984 jälkipuoliskolla. Siten Tyrrell Racingilla ajoi varsin mielenkiintoisesti ja erinäisten oikkujen kautta Stefan Johansson ja Mike Thackwell.

Thackwell oli jo aiemmin kaudella saanut ajaa Kanadan Montrealissa kilpaa ja Ken Tyrrell oli käynyt neuvotteluja Frank Williamsin kanssa aiemminkin hänen ajattamisestaan silloin kun Williams ei tarvinnut häntä testirintamalla. Kesäkuussa Montrealin aikaan Frank oli kuitenkin kieltäytynyt päästämästä häntä Tyrrelille jolloin Sullivanin piti mennä ajamaan kunnes Porschen Le Mans-tiimi oli vetäytynyt kilpailusta. Silloin Stefan Bellof oli päässyt tulemaan Montrealiin viime hetkellä.

Myöhemmin kesän tai syksyn aikana pitää kirjoittaakin Sullivanista jonkinlainen pitkä tarina tähän toikkiin. Itsessään äärimmäisen nopea kaveri ei harmittavasti päässyt koskaan näyttämään kykyjään lajissa paljoakaan ja lopulta kun ei suostunut/päässyt järkevästi tulemaan kaudeksi 1984 Tyrrelille talvikautta lukuunottamatta niin jäi varsin triviaaliksi nimeksi formulahistoriaan. Toki lähti sentään Kyalamissa 1983 tyylillä ja teki viimeisenä miehenä välitankkauksenkin ennen Martin Brundlea ja vuotta 1994.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Thackwell oli onnistunut saavuttamaan myös F2-mestaruuden kaudella 1984 ja olisi monien mielestä ansainnut saavuttaa F2-mestaruuden jo edellisellä kaudella. Vuonna 1980 hän oli päässyt F1:siin vaikkakin ensin vain erittäin vähän testaavana Tyrrellin testikuljettajana. Arrowsin Jochen Mass oli myöhemmin kaudella loukkaantunut ja Hollannissa Thackwell sai ajaa vaikkakin karsiutui. Kanadan Montrealissa ja Yhdysvaltain Watkins Glenissä Thackwell oli myös saanut ajaa. Montrealin kilpailun lähtökolarien takia Thackwellin ennätys nuorimpana kisaan päässeenä kuljettajana oli kiistanalainen. Watkins Glenissä taas vain jarruvika esti hänen pääsynsä kilpailuun.

Kaudella 1981 Thackwell mursi kantapäänsä ja sai päävammoja valtavasta testionnettomuudesta joka teki hänestä varsin puolikuntoisen ja muutenkin hänellä ei ollut oikein sijaa F1:ssä Tyrrellin purettua talousvaikeuksien takia hänen testikuljettajan roolinsa. Oikealla määrällä rahaa hän olisi ollut Tyrrellin kisakuljettaja kaudella 1981. Kaudella 1982 hänellä ei myöskään ollut vakavia tallipaikkoja tiedossaan ja kaudella 1983 hän olisi ajanut RAM:n autoa, mutta Kenny Achesonin rahatarjous voitti hänen omansa ja siten Thackwell jäi ajamaan F2:sia.

Williamsin testipaikka kaudeksi 1984 oli ollut aluksi hyvä ajatus, mutta talli rajoitti kuitenkin hänen kilpailuviettiään jättämällä häntä vain testeihin. Ja testaajanakin kunnon työaika oli vähissä sillä Keke Rosberg ja Jacques Laffite veivät leijonanosan tallin suurista testisessioista kaudella 1984. Lisäksi häntä oli masentanut ajatus siitä, että Frank Williams tai Patrick Head eivät halunneet ajattaa Thackwelliä kolmantena kuljettajana kilpailuissa.

Hockenheimissa saattoi olla yhtä hyvin hänen uransa viimeinen kilpailu tiedossa tai sitten ainakin hyvin pitkään aikaan viimeinen sillä potentiaalisia talleja ei juuri hänelle ollut näköpiirissä. Hänen ainoa valttikorttinsa siinä vaiheessa oli hänen ikänsä. Hän oli ollut nuorin vuonna 1980 19-vuotiaana kuljettajista ja oli sitä edelleen 23-vuotiaana. Thackwellin tuli kuitenkin kaikesta huolimatta löytää nopeasti paikkansa lajissa. Muunakin kuin vain testikuljettajana tai maksukuljettajana. Vaikka hänhän ei juuri sellainen ollut tai toi ainakin aivan liian vähän riittävää rahaa eri tallipaikkoihin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Saksan Liittotasavallan Grand Prix Hockenheim (Tunnettu myös Länsi-Saksan Grand Prixina tai jopa pelkkänä Saksan Grand Prixina sillä Itä-Saksalla ei todennäköisesti poliittisesti ole mahdollisuuksia pitää kilpailua.)

Päivämäärä: 5.8.1984

Rata: Hockenheim

Radan pituus: 6,797 kilometriä

Kilpailun pituus: 45 kierrosta tai 305,865 kilometriä 2 tunnin sisään. (Kilpailua ajettiin vain 44 kierrosta tai 299,068 kilometriä 2 tunnin sisään.)

Sää: Aurinkoista ja vaihtelevan epävakaista tihkusateesta rajuilmaan ja kaatosateeseen viikonlopun aikana.

Yleisöä: 100 000 katsojaa.

Niki Laudan nimi liittyy läheisesti Hockenheimin rataan jolla Saksan Liittotasavallan Grand Prixista on vuodesta 1977 lähtien säännöllisesti taisteltu. Vuonna 1970 ensimmäistä kertaa poikkeuksellisesti kilpailtiin vanhalla, pitkällä Hockenheimin radalla. Syy johtui Nürburgringin uudistusten toteutumatta jättämisestä ajoissa. Koko rata oli enemmän tarkoitettu moottoripyörien radaksi vaikka testejäkin f1-autoilla ja erityisesti f2-luokan autoilla ajettiinkin. Hockenheimin rata syntyi alkuperäisenään jo vuonna 1932 Karlsruhessa sijainneen Grand Prix-radan tilalle.

Karlsruhen rata oli kielletty liian vaarallisena ratana Grand Prix-autoille vaikka ei Hockenheimkaan keskellä metsää sijainneena maantieratana ollut mitenkään erinomaisen turvallinen etenkin aivan kokomittaisenaan. Rata oli enimmäkseen moottoripyörien kilpailupaikka, mutta myös Grand Prix-sarjan aikana radalla ajettiin kilpa-autoilla ja Mercedes-Benz ja Auto Union testasivat radalla.

Toisen Maailmansodan jälkeen ja ennen sitä jostain syystä Kurpfalzringiksi nimetty rata jatkoi jälleen oloaan Hockenheimringin nimellä vuodesta 1947 eteenpäin. Sillä ajettiin kuitenkin lähes yksinomaan moottoripyörien tai korkeintaan alempien formulaluokkien kilpailuja.

Aivan alkuperäinen Hockenheim oli melkein 8 kilometriä pitkä ja koostui kahdesta hyvin pitkästä suorasta, järkyttävän kulman omanneesta ja erittäinkin pomppuisesta alkuperäisestä Itäkaarteesta ja kaikkien painajaisten päätteeksi sankan metsän jälkeen radassa oli vielä yksi lyhyt suora ja sitten Itäkaarrettakin jyrkempi U-kaarreosuus joka kääntyi lopulta kohti nykyisen Hockenheimin pääsuoraa ja liitti radan yhteen.

Vanhasta Hockenheimista on nykyään enää vain hyvin vähän jäljellä. U-kaarreosuus on kasvanut lähes täyteen metsää tai korvattu asuinalueilla tai moottoritiellä.

Ainoastaan pieni pätkä vanhan radan U-kaarretta jäi olemaan lyhyen suoran muodossa ja kaarteen loppuosan pienet mutkat liitettiin yhteen ja tyhjääksi jääneelle täyttömaalle rakennettiin muutama uusi pieni mutka. Näin syntyi nykyinen Motodrom eli Stadionin osuus mikä on nykyisen Hockenheimin haastavin osa.

Vuonna 1968 tapahtunut Jim Clarkin kuolema sai muuttamaan Hockenheimin luonteen siten, että rata sai shikaanit muuten lähes kokonaan suoriin koostuviin profiiliinsa. Saksan Grand Prixista kuitenkin kilpailtiin pääsääntöisesti vuoteen 1976 saakka kauden 1970 Saksan Grand Prixin poikkeusta lukuunottamatta aina Nürburgringin pitkällä 22,8 kilometriä olevalla radalla eli Nordschleifella.

Vuoden 1970 kisassa Hockenheimissa oli yhtenä ensimmäisenä radoista käytössä uudenaikaiset suojakaiteet. Poikkeuskilpailun Hockenheimin radalla voitti Jochen Rindt, Jacky Ickx oli toinen ja Denny Hulme kolmas.

Vuonna 1976 Niki Lauda loukkaantui hengenvaarallisesti Nordschleifen radalla.

Onnettomuuksia ja kuolonkolareja oli jo sattunut tuhkatiheään ja Laudan onnettomuus oli vain viimeinen pisara jo pitkään kritisoidulle radalle. Samalla määrättiin seuraavat Saksan kilpailut pidettäviksi Hockenheimin radalla lähellä Mannheimia sijaitsevien pikkukaupunkien mukaan nimetyssä paikassa.

Niki Laudan hämmästyttävään toipumiseen tuli vielä onnellinen loppu kuin täsmälleen vuotta myöhemmin Niki Lauda oli erään suomalaisenkin selostajan sanoin noussut kuoleman porteilta voittamaan kilpailun ansaitusti. Kilpailussa myös Hans Heyer onnistui lähtemään laittomasti mukaan ja vaikka yleisö huomasi niin tuomarit olivat unten mailla ja hylkäsivät Heyerin vasta jälkeenpäin.

Tuota voittoa hän juhli Jody Scheckterin ja Hans-Joachim Stuckin kanssa palkintokorokkeella. Vuoden 1978 kisan voitti Mario Andretti, toiseksi sijoittui Jody Scheckter ja kolmanneksi Jacques Laffite.

1979 kilpailun voitti Alan Jones, Clay Regazzoni oli toinen ja Jacques Laffite jälleen kolmas. Vuoden 1980 kilpailu Saksassa oli surullinen Patrick Depaillerin kuolonkolarista radalla ajetuissa testissä ennen ajamista samassa kilpailussa. Depaillerin kuolonkolarista johtuen radan ensimmäinen shikaani oli tilapäisesti tiukempi ja vain ajajien rankka vastustus tuolloin esti shikaanin rakentamisen pitkään Itäkaarteeseen. Kilpailun voitti Jacques Laffite, Carlos Reutemann ja Alan Jones oli kolmas.

1981 kilpailun voitti Nelson Piquet, Alain Prost oli toinen ja Jacques Laffite kolmas. 1982 kilpailun voitti Patrick Tambay, toiseksi tuli Rene Arnoux ja kolmanneksi Keke Rosberg. Viime kaudella kilpailun voitti Rene Arnoux, toiseksi tuli Andrea de Cesaris ja kolmanneksi Riccardo Patrese. Joka tapauksessa Hockenheim on tämän kauden MM-radoista pisin. Hockenheimin vajaaseen seitsemään kilometriin mahtuu pitkiä suoria ja 4 kertaa ajetaan parhaimmillaan radasta täydellä kaasulla. Ne ovat nopeita, mutta samalla ikävystyttäviä ajaa. Ajajat eivät pitäneet kauden 1982 pika-aikataululla tehdystä uudistuksesta.

Tuolloin ensimmäisen shikaanin tiukennus entistäkin tiukemmaksi oli ymmärrettävä, mutta perinteisen loivan, nopean ja ohituspaikkoja tarjoavan Ostkurven eli Itäkaarteen pilaaminen shikaanilla ei saanut ajajien kiitosta. Siitä huolimatta kauden 1982 voittaja Patrick Tambayn keskituntinopeus oli melkein 210 kilometriä tunnissa. Aika-ajossa rata on kierretty jopa 230 kilometrin keskituntinopeudella. Kaudella 1984 keskituntinopeus oli hieman pienempi kuin ennätysnopeus eli 228,658 kilometriä tunnissa.

Viime vuonna autot olivat kautta 1982 hieman hitaampia aika-ajossa, mutta voittaja Rene Arnoux kiersi radan nopeammin keskituntinopuden perusteella kuin Tambay viime vuonna. Arnoux'n vauhdiksi viime kaudella mitattiin keskimäärin 210,5 kilometriä tunnissa kun kauden 1982 voittaja Tambayn vauhti oli hieman alle 209 kilometriä tunnissa. Kaudella 1984 Alain Prostin eli voittajan keskituntinopeus oli 211,804 kilometriä tunnissa.

Rata verottaa nopeutensa ja pituutensa tähden viimeiseen asti viritettyjä moottoreita ja sen vuoksi keskeyttämiset ovat Hockenheimissa muita kilpailuja hieman yleisempiä. Lisäksi rata kuluttaa äärimmäisen paljon renkaita ja polttoainetta.

Tänä vuonna viime vuoteen verrattuna välitankkaus on nyt kielletty joten bensan loppuminen on jälleen huolenaihe. Hockenheim on kuitenkin myös yleisöystävällinen paikka ja ajajat ja tallitkin pitävät radasta ajoittaisesta napinasta huolimatta. Kilpailua paikan päälle tuli seuraamaan paljon väkeä.

Kilpailun aikana tehtiin viime kaudella historiaa sillä ensimmäistä kertaa f1:ssä mentiin välitankkauksilla ja varikkopysähdyksissä yleensäkin alle 10 sekunnin rajan. Samalla nähtiin pitkästä aikaa myös varikolla peruutuksia ja kiitos Williamsin valppauden niitä ei ainakaan onneksi edelleenkään pidetä laillisena.

Jarrutkin kuluvat radan nopeissa tai hitaissakin mutkissa varsin paljon. Shikaanejakin voi käyttää riskillä ohituspaikkana, mutta edelleen muualla voi ohittaa turvallisemmin.

Radalla mennään ensin Nordkurveen ja pitkän suoran jälkeen mennään Clarkin shikaaniin tai Bremskurve 1:een. Sen jälkeen mennään Bremskurve 2:een tai Ostkurven shikaaniin. Loppuosa Ostkurvesta ajetaan normaalisti ennen pitkää suoraa. Sen jälkeen mennään Bremskurve 3:een tai kolmanteen shikaaniin.

Sitten ajetaan Stadionille minkä mutkana ovat Agipkurve, Sachskurve, Vierzehn, Fünfzehn ja Opelkurve ja sitten ollaankin jo lähtösuoralla. Radan tunnetuin osuus suorien ja shikaanien lisäksi on Motodrom eli Stadionin osuus. Se tekee myös koko radasta äärimmäisen kompromissin. Oikeat säädöt takaavat huippuvauhdit suorille, mutta mutkissa vauhtia ei riitä.

Loppuosassa ja radan alkuosuus on taas vaikeampi paikka pienellä downforcella. Downforcen suuruudesta radalla on hyötyä vain Stadionin mutkissa ja muuten se on suureksi haitaksi. Ylipäänsä koko avainsana Hockenheimin kilpailuun on kompromissi.

Teknisesti rata on lyhyesti sanottuna erittäin mielenkiintoinen. Siinä on mielenkiintoisen radan erikoispiirteenä yllättävän paljon aliohjautuvuutta korostavat radan muodot. Lisäksi Nordkurve eli ykkösmutka on hyvin mielenkiintoinen. Se on kakkosvaihteella ajettava mutka, mutta sen voi ajaa läpi myös riittävän alhaisella nopeudella ja korkeilla kierrosluvuilla myös ykkösvaihteella. Sisääntulo on hidas, mutta ulostulo on siinä nopea.

Clarkin shikaanissa nopeutta on tilanteesta riippuen korkeintaan 100-150 kilometriä tunnissa ja se on terävä mutka. Aliohjautuvalle autolle tämä on vaaranpaikka kahden muun paikan lisäksi. Etenkin kun sitä on tiukennettu viimeisen neljän vuoden aikana 2 kertaa. Toinen vaaranpaikka on hieman helpompi radan kolmas shikaani, mutta sekin on loivemmasta kulmauksesta huolimatta aliohjausta korostava ja tarkka ajaminen on suositeltavaa.

Viimeinen vaaranpaikka on aliohjautuvalle autolle oikeastaan koko Stadionin osuus ja erityisesti sen alun eli Sachskurven jälkeiset mutkat. Mutkat on ajettava matalilla vaihteilla ja turboautojen kaasun ja väännön suhdanne on oltava oikea. Oikeallakin ohjauksella nämä mutkat ovat hankalia, mutta aliohjauksella ne ovat täyttä helvettiä pahimmillaan. Autot pyörähtävät aliohjauksesta johtuvasta pidonpuutteesta ja turboautojen väännöstä johtuen helpoiten juuri tällä osiolla rataa millä pitäisi osata ajaa teknisesti oikein.

Joka tapauksessa näiden haasteiden vuoksi Hockenheimin rata upean metsäosuuden lisäksi on mahtava paikka pitää f1-kilpailu. Hockenheimin kilpailun alla tapahtunut uuden Nürburgringin avaaminen kilpailtavaksi uhkaa muodostaa taistelun Saksan Grand Prixin pidosta Hockenheimin ja sen välillä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Juuri ennen Hockenheimia syntyi merkittävin Saksan Grand Prixin boikottiuhka viiteen vuoteen. Tämä johtui siitä, että Tyrrell-tallia oltiin sulkemassa pois sarjasta. Jean-Marie Balestren ja Saksan Autoliiton johtajien mukaan Tyrrell Racingillä ei ollut mitään oikeutta kilpailla Hockenheimissa ja tallille ei aiottu myöntää kilpailulupaa sinne.

Ken Tyrrell raivostui uhkauksesta ja aloitti vastarintaliikkeen. Balestren mukaan FISA:lla oli ollut poikkeustilanne Brands Hatchin kilpailun kohdalla kun Tyrrell oli saanut oikeuden kilpailla siellä lähinnä Oikeuden Määräyksellä ja RAC:n toiveiden takia. Hockenheimiin sellaista ei tulisi. Samaa mieltä olivat Saksan Autoliiton johtajat. Tyrrell Racingiltä aiottiin siis evätä kilpailulupa ja sulkea se ulos sieltä mikäli talli edes saapuisi paikan päälle.

Ken Tyrrell piti kuitenkin FOCA:n kokouksessa melkoisen palopuheen ja sai ihmeen kaupalla kaikki tallit puolelleen siitä, että talli saisi kilpailla edelleen poikkeusluvalla. Kaikkein suorimmin Tyrrellin tukijoina esiintyivät McLaren ja Williams ja vähiten tallia tukivat Arrows ja Toleman. Nekin kuitenkin näkivät omat ongelmansa riveistä jättäytymisellä ja näin pysyivät mukana boikotissa mikäli Tyrrell olisi heitetty ulos sarjasta jo kesken Vetoomustuomioistuimen käsittelyä ja sen päätöstä.

Suorimmin Tyrreliä tukeneet tallit McLaren ja Williams uhkasivat myös jättäytyä ulos Hockenheimista. Toisaalta McLarenilla vastustettiin kuljettajien toimesta Tyrrellin tukemisen päätöstä sinällään lähinnä PR-syistä ja Williamsilla boikottia vastusti Keke Rosberg sillä hän ei halunnut joutua pelleksi toista kertaa. Lopulta kilpailun muuttuessa potentiaaliseksi farssiksi ja toisaata FISA:n syytteiden mahdollisesti rauetessa Tyrrellin kohdistunut sulkeminen sarjasta ennen Vetoomustuomioistuimen päätöstä nähtiin kohtuuttomaksi toteuttaa ja lopulta Balestre yhdessä Saksan Autoliiton johtajien kanssa ei nähnyt mitään syytä olla suostumatta päätökseen antaa Tyrrelille osallistumislupa Hockenheimiin.

Kuitenkin vain yhdellä ehdolla. Ken Tyrrellin piti suostua tallinsa pysymiseen pisteettömänä molemmissa MM-kilpailujen lajeissa ja edelleen tallia uhkasi hylkäys koko kauden osalta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Toisin sanoen syytteet Tyrrellin ja muiden tallien mahdollisesta boikotista raukesivat, mutta Tyrrellin osallistumislupien myöntämisessä Itävaltaan ja Hollantiin ja sen yhteydessä Saksan kisajärjestäjät painottivat edelleen Österreichringin ja Zandvoortin kollegojensa tavoin 27 tai 28 kuljettajan osallistumista kilpailuun mikäli Tyrrellin autot olisivat heidän edellään. Sen sijaan Tyrrellien itse ollessa karsintaviivan alapuolella aiottiin pitää vain 26 kuljettajaa mukana kilpailuissa ilman erillistä poikkeusmääräystä.
 
Ylös