Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Alain Prostin voitto oli ensimmäinen ranskalaiselle sitten Monacon Grand Prixin ja hyvin toivottu sellainen. Hänen ja Niki Laudan mukaan heillä oli keskinäinen sopimus siitä, että jos McLarenin kuljettajilla olisi kaksoisjohto 10 kierrosta ennen maalia missä tahansa kilpailussa kaudella 1984 niin johdossa oleva kuljettaja saisi voittaa kilpailun.

Lauda kuitenkin pidätti Prostin tavoin oikeuden kieltäytyä siitä kauden päätösosakilpailussa mestaruustaistelun huipennuttamiseksi. Toisaalta myös kaikki lajipiireissä eivät uskoneet tähän teoriaan ja jopa Hockenheimissakin Lauda oli yrittänyt muutaman kierroksen ajaa Prostia kiinni saavuttamatta kuitenkaan ranskalaista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Elio de Angelikselle, Nelson Piquetille ja Keke Rosbergille keskeytykset Hockenheimissa olivat eräällä tapaa heidän mestaruustaistelujensa päätös kauden 1984 osalta. Rosbergille jo yleisestä auton huonoudesta, Piquetin BMW:n moottorin heikosta laadusta ja de Angelikselle voitottomuudesta johtuen. 11:sta osakilpailun jälkeen 5 kilpailua oli kuitenkin vielä jäljellä ja periaatteessa vielä kaikilla pisteitä saavuttaneilla kuljettajilla oli hyvin teoreettisesti mahdollisuudet voittaa maailmanmestaruus kaudella 1984.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Laitetaan seuraavaksi vielä kuljettajien ja tallien mietteitä Hockenheimin suhteen:

Brabham: BMW:n kotikilpailu ei todellakaan ollut mikään unelmien näytönpaikka heille. Nelson Piquet ja Teo Fabi ajoivat kuitenkin hyvät ajot tilanteeseen nähden. Piquet ajoi ensimmäiset 8 kierrosta kolmantena kunnes nousi odottamatta kärkeen ja pysyi siellä aina omaan keskeytykseensä asti. Fabi vuorostaan pysyi enimmäkseen sijoilla 4-6 kilpailun ajan kunnes joutui yhtä harmittavasti keskeyttämään kuten Piquet.

Tyrrell: Toistaiseksi Vetoomustuomioistuimen käsittelyyn asti Tyrrell Racing saa jatkaa ajamista Hockenheimin lisäksi myös Österreichringillä ja Zandvoortissa mikä on sille tervetullut uutinen. Ja ilman erillistä sanktion uhkaa. Stefan Bellof oli ajamassa Mosportissa Urheiluautojen MM-sarjaa ja koska Danny Sullivanin ja Ken Tyrrellin välit päättyivät riitaisasti niin Mike Thackwell vapautettiin Williamsin testipaikalta Sullivanin sijaan Tyrrellin yhden kisan mieheksi. Stefan Johanssonin osalta sopimus jatkuu toistaiseksi niin pitkään kun on tarpeen Martin Brundlen kuntoutumisen vuoksi.

Brundle on toipunutkin kovaa vauhtia. Ylimääräiset lisäpainot eivät auttaneet ylimääräisen vesilastinkaan kanssa ja vesitankkaus oli pakko tehdä autolle kilpailussa johon pääsi vain Johansson kiitos Marco Kusettaja Piccininin. Thackwell ei ollut ollenkaan iloinen tästä.

Kaiken kaikkiaan Thackwell teki jälleen niin hyvää työtä kuin vain pystyi tekemään ja ainoa mikä Johanssoniakin pilkkasi päivän työstä oli lähinnä kateellinen ruotsalaisten lehtimiesten kerho. Ruotsissa Johanssonin suoritus oli lehimiesten mukaan surkea, mutta onneksi Suomessa lajia jo ymmärretään paremmin ja siten Johansson teki sen mitä pystyi vaikka ainoa kunnon ohitus olikin vain Huub Rothengatterista koko kilpailupäivänä.

Williams: Karmean huono viikonloppu. Tekniset vaikeudet FW09B:n osalta jatkuivat yhä ja Keke Rosberg oli karsiutua kokonaan vähän aikaa koko kilpailusta. Lauantain Virallisessa Harjoituksessa sentään ajoi ajan. Myöhemmästä moottorinkin hajoamisesta huolimatta Rosberg oli 19:sta.

Ensimmäisellä kierroksella Rosberg oli 16:sta, toisella 12:sta, ohitusta ohituksen perään kierroksilla 3-8 ja lopulta kierroksella 9 oltiin jo neljäntenä. Vauhtia tuntui riittävän, mutta keskeytys vei hienon ajon suomalaiselta. Jacques Laffite vuorostaan ohitti kolme autoa lähdössä ja oli enimmäkseen ysipaikalla. Ennen keskeytystään Laffite oli jo vahvalla kasipaikalla ja tavoitteli pisteitä, mutta valitettavasti tekniikka petti häneltäkin.

McLaren: Alain Prost otti näyttävästi paalupaikan, mutta Niki Lauda oli vasta seitsemäs pilattuaan renkaansa parhailla vedoillaan perjantain Virallisessa Harjoituksessa ja ajettuaan nurmikoille lauantaina. Lauantain Virallisessa Harjoituksessa Laudan menoa haittasi myös moottorivaurio. Prost joutui starttaamaan kilpailuunkin vara-autolla. Toinen kaksoisvoitto kaudella 1984 varmistui lopulta yllättävänkin helposti.

RAM: Lyhyestä virsi kaunis. Jonathan Palmer ajoi parhaimmillaan sijalla 18 eli toiseksi viimeisenä ennen keskeytystä ja Philippe Alliot ajeli viimeisenä ylikuumentuneen autonsa takia ennen keskeytystä takanaan vain ennen häntä keskeyttäneet Ayrton Senna ja Marc Surer. Ainoastaan Spiritin ja Tyrrellin autot olivat heidän takanaan edes jossakin vaiheessa kilpailua. Muutoin meno oli radalla hitaan surullista. Palmeria ohiteltiin kierroksella jo 10 kierroksen jälkeen. Meno on suoraan sanottuna syvältä.

Lotus: Elio de Angelis ajoi kuin Alain Prost, Nelson Piquet tai Niki Lauda tavallisesti Hockenheimissa. Hyvin lähellä kärkeä ja jopa ylivoimaisessa johdossa ennen keskeytystään. Tai siltä ainakin näytti. Nigel Mansell vuorostaan ajoi jälleen selviytyjän lailla. Mansellin Virallinen Harjoitus meni vaihteiden ja moottorin lisäksi täysin pieleen kun lauantaina Andrea de Cesaris esti hänen viimeisen yrityksensä aika-ajorenkailla.

Mansell kävi asiasta kuumana, mutta Peter Warr sätti Mansellia virheen tekemisestä. Mansellin asema on tiettävästi muutenkin taas uhattuna jo ennen kilpailua tallin kolmoskuljettaja Johnny Dumfriesin takia. Mansell toi pisteet kotiin tallille ja sen vähättely tuntuu varmasti britistä todella ikävältä.

ATS: Mitään edelliskauden Hockenheimin kaltaista karsiutumisnöyryytystä ei tapahtunut, mutta tallin päätös ajattaa pian kahta autoa ja Colin Seeleyn heittäminen ulos tallista ja sen toiminnasta vajaan kolmen päivän mukanaolon jälkeen on nöyryytystasoltaan lähes samaa luokkaa. Seeleyn piti selkeyttää johtajuutta ja vähentää Günther Schmidtin työtaakkaa. No Schmidt haluaa nähtävästi edelleen leikkiä tallipäällikköä.:( Winkelhock ajoi tekniikasta ja sen puutteista kärsivällä autolla parhaimmillaan lähellä ysipaikkaa, mutta muutoin lähinnä sijoilla 11-12. Lopulta 11:sta keskeyttäessään ja silloin se merkitsti viimeistä sijaa.

Renault: Pariisissa ärähdellyt La Regien johtokunta sai edes jotain pientä iloa arkeensa Renaultin miesten Derek Warwickin ja Patrick Tambayn ajaessa hyvän Virallisen Harjoituksen. Warwick näytti pääsevän jopa johtoon, mutta de Angelis tönäisi häntä joten britti jättäytyi heti hieman taka-alalle. Sen seurauksena Warwick ei enää päässyt lähelle kärkipaikkaa koko päivänä.

Kolmas sija oli kuitenkin hyvä lohdutuspalkinto ja Warwick ei ole tiettävästi vielä kirjoittanut varsinaista allekirjoitusta jatkosopimuksesta talliin. Toivottavasti ei niin myös tee tämän kauden pettymysten takia. Tambay vuorostaan ajoi ehkä ensimmäistä kertaa kaudella 1984 varsin hyvinkin ja ilman moottorivauriota olisi voinut olla parempikin kuin vain viides. Ensimmäiset pisteet viiteen kilpailuun ranskalaiselle mikä on kuitenkin hyvä juttu.

Arrows: Molemmille tallin kuljettajille hyvät Virallisen Harjoituksen tulokset ottaen huomioon vain pelkän vara-auton käytön nopealla kierroksella vuorotellen johtuen kisa-autojen hajoamisesta ennen niitä. Marc Surer ohitti viisi kuljettajaa lähdössä, mutta joutui keskeyttämään jo ensimmäisellä kierroksella. Thierry Boutsen sai vuorostaan huonon lähdön ja tippui kuusi sijaa aina sijalle 21 saakka. Sen jälkeen nousi aina 14:sta saakka kunnes keskeytti. Ei hyvä kisa BMW:n johtajien edessä. Tosin ei ollut hyvä ATS:llekään. Tai Brabhamillekaan.

Toleman ja Ayrton Senna: Toistaiseksi Toleman ajattaa vain pelkästään Sennaa. Hieno alkukilpailu päättyi rajuun ulosajoon ja suunnattomaan turhautumiseen. Senna pääsi kuitenkin raivokohtauksestaan ihmeen nopeasti yli ja alkoi keskittyä jo Itävaltaan.

Spirit: Tallilla on pulaa oikeastaan kaikesta ja kaiken keskellä Huub Rothengatter sinnittelee. Kaksintaisteli lähinnä Johanssonin Tyrrellin kanssa koko päivän ja oli keskeyttämäisillään ennen ruutulipun yllättävää heilahdusta. Heti pysähdyttyään vaihdekeppi jäi hänen käteensä. Se kertoi paljon Spiritin auton heikosta kestävyydestä.

Alfa Romeo: Huonot sisäiset välit tallissa jatkuvat. Eddie Cheever syyttää Riccardo Patresea vastuunpakoilijaksi ja Patrese syyttää Cheeveriä härkäpäiseksi idiootiksi. Kumpikaan ei ole ottanut vastuuta Brands Hatchin tilanteista ja molemmat estelivät toisiaan Virallisessa Harjoituksessa. Molemmat kärsivät vielä moottorivauriot Virallisessa Harjoituksessa. Cheever ohitti viisi autoa lähdössä, mutta moottori vaurioitui liian kovasta alkurevityksestä.

Laskettuaan lämmöt alemmalle tasolle Cheever aloitti nousun uudestaan ja kierroksilla 11-23 hän oli jo yhdeksäs. Lopulta tippui taas kunnes kierroksella 29 tapahtui keskeytys. Patrese ajoi moottorivaurion takia onnettoman hitaasti ja oli sijoilla 13-15 pitkän aikaa. Lopulta olikin 13:sta 15:sta jäljellä olevasta kuljettajasta keskeyttäessään. Sitten Kyalamin yhtään pistettä ei ole tullut tallille.

Osella: Piercarlo Ghinzani oli nuorta tallikaveriaan Jo Gartneria nopeampi vaikka häneltä hajosi ennen nopeinta vetoaan Virallisessa Harjoituksessa peräti kaksi moottoria. Gartner oli kilpailussa parhaimmillaan 15:sta kierrosten 11-13 ajan ennen hurjaa moottoripaloaan varikolla. Ghinzani keskeytti vuorostaan sijalta 13 sähkövikaan. Harmin paikka.

Ligier: JS23:n kehitystyö on päättymässä ja Guy Ligier ei ole aikoihin käynyt katsomassa kisoja. Huonoon tilanteesen nähden hyvät Viralliset Harjoitukset kummaltakin kuljettajalta eli Andrea de Cesarikselta ja Francois Hesnaultilta. Hesnault ja de Cesaris olivat keskikastin kovimmat vastukset myös Rosbergille alkukierroksilla. Huonon alun jälkeen Hesnault saavutti tallikaverinsa jo 10:llä kierroksella ja lopullisesti kierroksesta 29 lähtien aina yllättävään ruutulipun heilautukseen asti herrat Hesnault-de Cesaris olivat radan viihdemiehiä aina Hesnaultin polttoaineen loppumiseen asti. Pisteet olisivat ehkä tulleet vielä vähän paremmalla Virallisen Harjoituksen tuloksilla. Ainoa huono puoli de Cesarikselle oli Mansellin estely Virallisessa Harjoituksessa ja ajoittain myös kilpailussa.

Ferrari: Tallin sisäinen kaaos jatkuu. Enzon Kädet eli Marco Piccinini ja Mauro Forghieri riitelevät edelleen keskenään, Piero Lardi on tiettävästi riidellyt Rene Arnouxin kanssa vakavista yksityisasioista ja Michele Alboreto tuntuu olevan vakavan hermoromahduksen partaalla kaikkien tärkeiden henkilöiden tapellessa enemmän tai vähemmän henkisesti toistensa kanssa. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto ajoi vielä hyvin kuudenneksi, mutta jossain määrin romahti kilpailussa.

Ayrton Senna, Teo Fabi ja Niki Lauda menivät hänestä liiankin helposti ohi jo ennen yllättävän sytytysvaurion ilmaantumista autoon. Sytytys hajosi pian lopullisesti. Arnoux tallinsa sättimisestä huolimatta toi kuitenkin tallille taas tuloksen pöytään kuutospaikallaan. Silti Piccinini syytti ranskalaista yrityksen puutteesta jolloin Arnoux oli menettää kovan kilpailun jälkeen malttinsa kokonaan. Onneksi Scaramelli ehti sentään väliin ennen tilanteen kärjistymistä. Piccininin syntilistaan on luettavissa myös Thackwellin kilpailuun mukaan saamiseksi yritetyn vetoomuksen hyväksyminen, mutta tuomariston erikoisluvan allekirjoittamatta jättäminen. La Famiglian painajainen jatkuu yhä.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren 44 1.24.43.210
2. Niki Lauda McLaren 44 + 3,149
3. Derek Warwick Renault 44 + 36,423
4. Nigel Mansell Lotus 44 + 51,663
5. Patrick Tambay Renault 44 + 1,11,949
6. Rene Arnoux Ferrari 43 + 1 kierros
7. Andrea de Cesaris Ligier 43 + 1 kierros
8. Francois Hesnault Ligier 43 + 1 kierros/polttoaine loppui
9. Stefan Johansson Tyrrell 42 + 2 kierrosta
10. Huub Rothengatter Spirit 40 + 4 kierrosta/vaihdekeppi murtui

Keskeyttäneet

Manfred Winkelhock ATS kierros 31 vaihdelaatikko/turbon paineet

Eddie Cheever Alfa Romeo kierros 29 moottori

Teo Fabi Brabham kierros 28 turbon paineet

Nelson Piquet Brabham kierros 23 vaihdelaatikon hammasrattaan mutterit

Riccardo Patrese Alfa Romeo kierros 16 polttoainejärjestelmä säätömittarin toimimattomuuden kanssa

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 14 sähkölaitteet

Jo Gartner Osella kierros 13 moottori

Michele Alboreto Ferrari kierros 13 moottori

Jonathan Palmer RAM kierros 11 turbo

Keke Rosberg Williams kierros 10 polttoaineensyötön tunnistin rikki jolloin kaasu sulkeutui kokonaan

Jacques Laffite Williams kierros 10 pakoputki tukkeutui rikkoontuneesta männästä

Thierry Boutsen Arrows kierros 8 moottori

Elio de Angelis Lotus kierros 8 moottori

Philippe Alliot RAM kierros 7 ylikuumeneminen

Ayrton Senna Toleman kierros 5 takasiiveke irti/ulosajo

Marc Surer Arrows kierros 1 moottori

Karsiutuneet:

Mike Thackwell Tyrrell
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Laitetaan sitten vielä pisteet kuljettajien MM-sarjan osalta 11/16 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 43,5 pistettä

2 Niki Lauda 39 pistettä

3 Elio de Angelis 26,5 pistettä

4 Rene Arnoux 24,5 pistettä

5 Derek Warwick 23 pistettä

6 Keke Rosberg 20 pistettä

7 Nelson Piquet 18 pistettä

8 Michele Alboreto 11 pistettä

9= Patrick Tambay 9 pistettä

9= Nigel Mansell 9 pistettä

11 Ayrton Senna 8 pistettä

12 Jacques Laffite 4 pistettä

13= Eddie Cheever 3 pistettä

13= Riccardo Patrese 3 pistettä

13= Teo Fabi 3 pistettä

16= Andrea de Cesaris 2 pistettä

16= Piercarlo Ghinzani 2 pistettä

18 Thierry Boutsen 1 piste

Tyrrellin pisteitä ei edelleen ollut palautettu eikä niitä aiottukaan ennen Vetoomustuomioistuimen päätöstä. Martin Brundlella oli 8 pistettä ja hän olisi ollut Sennan kanssa jaetulla 11:sta tilalla ja Stefan Bellof olisi siinä tapauksessa ollut 13:sta viidellä pisteellä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Tallien MM-kilvan tilanne 11/16 osakilpailun jälkeen tulee tässä:

1 McLaren 82,5 pistettä

2= Ferrari 35,5 pistettä

2= Lotus 35,5 pistettä

4 Renault 32 pistettä

5 Williams 24 pistettä

6 Brabham 21 pistettä

7 Toleman 8 pistettä

8 Alfa Romeo 6 pistettä

9= Ligier 2 pistettä

9= Osella 2 pistettä

11 Arrows 1 piste

Tyrrellin pisteitä ei tallikilvassakaan aiottu palauttaa ennen Vetoomustuomioistuimen päätöstä. Tyrrellin pistepotissa oli 13 pistettä ja se olisi ollut niillä seitsemännellä sijalla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Itävallan Grand Prix Österreichring

Päivämäärä: 19.8.1984

Rata: Österreichring (Myös Zeltegin nimellä rata tunnetaan vaikka alkuperäiseen Zeltwegiin verrattuna profiili on aivan erilainen.)

Radan pituus: 5,942 kilometriä

Kilpailun pituus: 51 kierrosta tai 303,042 kilometriä 2 tunnin sisään. (Aluksi kilpailua piti ajaa 52 kierrosta tai 308,984 kilometriä 2 tunnin sisään, mutta vialliset lähtövalot ja Elio de Angeliksen ruutuun jääminen aiheuttivat keskeytyksen ja kilpailun lyhenemisen kierroksella.)

Sää: Kaunis, lämmin, aurinkoinen ja kaikkiaan pilvipoutaisen lauhkea kesäsää.

Yleisöä: 80 000 katsojaa

Itävallan Grand Prixin ympärillä näytti pyörivän kirous joka ei sallinut maan omien kuljettajien voittaa kilpailua koskaan. Niinä 14 kertana jolloin ennen kautta 1984 Itävallassa on ajettu MM-pisteistä, ei Jochen Rindtikään kuin Niki Laudakaan ollut onnistunut voittamaan kilpailua kotonaan, paalupaikaltakaan. Tänä vuonna 15:sta kerta tuotti kaivatun lopputuloksen. Itävalta sai nauttia kolmesta kuljettajastaan eli Gerhard Bergeristä, Jo Gartnerista ja Niki Laudasta radalla, mutta ennen kaikkea Niki Laudan voittaminen hajoamassa olevalla autolla kotiyleisön edessä aiheutti melkoisen huuman minkä voi ymmärtää varmasti todella hyvin.

Österreichring ratana Steiermarkin maakunnassa ihanan maaseudun ja vuoriston keskellä on erittäin upea. 200 kilometriä Wienistä lounaaseen sijaitseva alue on muutenkin luonnonkaunista seutua. Ennen Österreichringiin tuloa ajettiin Zeltwegin varsinaisella radalla eli Flugplatzilla.

Lentokenttä nimensä mukaisesti ei tuonut jännitystä toivotulla tavalla ja kiinnostuksen ollessa vähäistä ja ajajienkin tylsistyessä Itävallan autoliiton järjestäjillä tuli kiire löytää uusi paikka f1:lle maassa. Suunnitellun vuoden 1965 Grand Prixin peruuntuminen johtui myös kuljettajien ja tallien starttirahakiistasta järjestäjien kanssa. Vuonna 1964 Flugplatzilla Jochen Rindt ajoi ensimmäisenä itävaltalaisena kuljettajana f1-autoa. Kilpailun voitti Lorenzo Bandini, Richie Ginther oli toinen ja Bob Anderson kolmas.

Kuljettajat ovat sanoneet sen olevan nykypäivänä maailman kaunein kilparata ja Alain Prost on jopa vaatinut, että f1:stä ei milloinkaan tätä rataa otettaisi pois kalenterista. Ainoastaan muutettaisiin ajan myötä. Aika tosiaan on jo kalvanut rataa.

Rataan turvallisuusviranomaiset eivät ole tyytyväisiä.

Vuonna 1970 uusi hieno ja valkoista puhtautta hohtava rata oli nykyaikaisimpia, turvallisimpia ja uusimpia ratoja, mutta vuosi vuodelta rata on alkanut käydä jo ahtaaksi ja hyvin vaaralliseksi rakennusten kellastumisen ohella. Kellastuminen haittaa kovasti median jäseniä.

Myöskään selostuskopit eivät ole tiloissa mistään kotoisin. Kuumuus oli tämän kauden kilpailun osalta harvinaisempi ilmiö johtuen kenties kilpailun siirtämisestä myöhemmälle osalle elokuuta tavallisesti hieman aikaisempaa pidettävälle päivämäärälle ja Saksan osakilpailun jälkeen ajettavaksi.

Silloin on usein lämpimintä aikaa. Ikävä kyllä vuoriston läheisyydestä johtuen sää on usein tehnyt tepposet kilpailun järjestäjille. Kaunis sää kun voi muuttua hetkessä rankkasateeksi. Jännitystäkin Itävallassa on aina riittänyt. Vuoden 1970 kilpailussa Ferrarin ylivoimaa lukuunottamatta kilpailu oli muutoin erittäin mielenkiintoinen. Jacky Ickx ja Clay Regazzoni veivät nimiinsä kaksi ensimmäistä sijaa Ickxin voittaessa, mutta Brabhamin Rolf Stommelen ajoi kolmanneksi yksityisellä Brabhamilla joka oli ostettu Auto Motor Und Sportin sponsorirahalla.:eek!: Ja olisi ilman Ferrarien ylivoimaa voittanut kilpailun.

1971 kilpailussa Jo Siffert voitti, Emerson Fittipaldi oli toinen ja Tim Schenken kolmas. Jackie Stewart sai valtavasta kolarista mustelmat ja haavat käteen, mutta oli silti maailmanmestari tuolloin. Vuoden 1972 kilpailussa Emerson Fittipaldi voitti, Denny Hulme oli toinen ja Peter Revson oli kolmas. Vuoden 1973 kilpailussa Ronnie Peterson voitti, toiseksi tuli Jackie Stewart ja kolmanneksi tuli Carlos Pace.

Vuoden 1974 kilpailussa voitti Carlos Reutemann, Denny Hulme oli toinen ja James Hunt kolmas. Vuoden 1975 Itävallan Grand Prix vei harjoituksissa kahden ratavalvojan hengen ja Mark Donohue kuoli kolme vuorokautta myöhemmin kolarin jälkeen. Vost-Hugelia tiukennettiin vuodeksi 1976 ja lopullisesti vuonna 1977 siihen lisättiin shikaani joka myös Hella-Lichtinä tunnetaan.

Vuoden 1975 Itävallan kilpailu keskeytettiin kierroksella 29 lopullisesti muutamien tallien napinasta huolimatta. Siinä kisassa voiton ja puolikkaat pisteet korjasivat Monzan Gorillana tunnettu Anderstorpin Beta-mies Vittorio Brambilla, James Hunt ja lahjakas Tom Pryce.

Vuosina 1976 ja 1977 voittajiksi selviytyivät John Watson Penskellä ja Alan Jones Shadowilla. Watson menetti myös partansa vedonlyönnin seurauksena. Toiseksi kauden 1976 ja 1977 kilpailuissa selviytyivät Jacques Laffite ja Niki Lauda ja näiden kausien osalta kolmanneksi selvisivät Gunnar Nilsson ja Hans Joachim Stuck. Vuonna 1978 tasapohjalla pääsi ilman pahempia jarrutuksia talla pohjassa useassa paikassa radan läpi, mutta kauteen 1982 mennessä tämäkin oli muuttunut.

Useissa paikoissa oli pakko jarruttaa huolimatta muuten radan erittäin nopeasta luonteesta. Kauden 1983 aikana maaefektin poistuttua radalla voi jälleen yrittää enemmän sankaritekoja sen nopeasti kaunista maalaismaisemaa leikkaavissa loivissa mutkissa. Samalla kuljettajien pelot ohituspaikkojen vähentymisestä maaefektin poistuessa osoittautuivat turhiksi.

Tänä vuonna lähtöruudukossa oli vain ainoastaan pelkkiä turboautoja. Ensi kertaa sitten 1967 Monacon Grand Prixin edes yksikään Cosworthia käyttänyt kuljettaja ei ollut lähtöruudukossa.

Vuoden 1978 kilpailun aikana sää pakotti kisailijat varikolle jo 7 kierroksen jälkeen, mutta 45 minuutin tauon jälkeen kisaa voitiin jatkaa samoista asemista ja niin kilpailun voitti tuolloin viimeistä kertaa tietämättään Ruotsin Ronnie Peterson. Muut palkinnot keräsivät Patrick Depailler ja uransa ensimmäistä kertaa korokkeelle juhlimaan päässyt Gilles Villeneuve. Vuonna 1979 Itävallan Grand Prixin voitti Alan Jones, Gilles Villeneuve oli toinen ja Jacques Laffite kolmas.

Lähes kuusi kilometriä pitkä ja mäkinen Österreichring on kauden radoista keskinopeudeltaan nopein. Vuoden 1980 voittaja näin esimerkiksi eli Jean-Pierre Jabouille, piti vajaan puolentoista tunnin mittaisessa kilpailussa keskinopeutenaan yli 223 kilometrin tuntivauhtia. Siinä kilpailussa Jabouille voitti aivan juuri ja juuri Alan Jonesin ja kolmanneksi tuli Carlos Reutemann.

Ne olivat hänen rikkinäisen kautensa ainoat pisteet ja viimeiset koko hänen urallaan. Lisäksi luotettavuudesta kertoi sekin, että ne olivat hänen ensimmäiset pisteensä sitten Dijonin 1979 voiton jälkeen. Kauden 1981 Itävallan kilpailun voitti Jacques Laffite, Rene Arnoux oli toinen ja Nelson Piquet kolmas. Kaudella 1983 voittaja Alain Prost ajoi suurin piirtein samaa nopeutta kilpailussa kuin Jabouillekin eli hieman yli 223 kilometrin keskituntinopeutta. Samaa vauhtia kilpailun ajoi läpi myös Niki Lauda tällä kaudella. Aika-ajojen keskinopeuden kehitys on ollut vuorostaan uskomatonta tekniikan kehityksestä johtuen. Kaudella 1981 Rene Arnoux ajoi paalupaikan aikaan 1.32.018 ja keskinopeus kierrokselle oli 231,6 kilometriä tunnissa.

Kaudella 1982 Nelson Piquet ajoi paalupaikan aikaan 1.27.612 ja keskituntinopeus kierrokselle oli jo 243 kilometriä tunnissa. Kauden 1983 kilpailussa Patrick Tambay ajoi 238,1 kilometrin keskituntinopeudella ajan 1.29.871. Kauden 1984 kilpailussa Nelson Piquet ajoi paalupaikan ajalla 1.26.173 ja keskituntinopeus oli 248,236 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi kauden 1981 paaluajalla olisi oltu kauden 1982 kilpailussa ysiruudussa, 1983 kilpailussa oltaisiin oltu lähtöruudussa 11 ja tämän kauden kilpailussa ruudussa 21.

Tämän kauden turboautot olivat ylivoimaisesti nopeampia kuin tilapäisesti tasapohjaiset tai kiinteillä helmoilla varustetut kauden 1981 autot.


Lähtö Österreichringin radalla on sikäli omituinen, että se tapahtuu ylämäkeen. Lyhyen ja ahtaan suoran jälkeen joudutaan vielä kapeaan Hella-Lichtin shikaaniin joka sulloo autot jonoon ja romua voi syntyä mikäli on välttänyt siihen mennessä lähtösuoran ahtaat paikat.

Viime vuonna lyhyeltä ja ahtaalta suoralta selvittiin ilman vahinkoja, mutta Hella-Lichtin shikaanissa romua syntyi paljon.

Toinen kiusallinen paikka erinäisten mutkia kätkevien paikkojen lisäksi radalla on Texaco-Kurve, jossa noustaan edessä olevalle mutkan kätkevälle mäelle.

Ajajien on tässä kohdin monen muun paikan ohella käytettävä kiintopisteenään joko kauempana olevien Alppien huippuja tai metsän puita. Zolderin ohella Österreichring on ainoita ratoja missä kiintopisteen osuus voi olla jopa ratkaisevassa roolissa ajon aikana.

Näiden lisäksi myös Brands Hatchissa on väliä maaston erikoisilla kohdilla. Kilpailun tunnelmaltaan suositummaksi voisivat nousta vain Brands Hatch, Kyalami ja miksei myös Spakin. Silverstone on myös suosittu.

Keken mielestä Österreichring on ehdottomasti hänen eräitä suosikkiratojaan vaikka kyseisen Hella-Lichtin suunnittelijan voisi sulkea koko moottoriurheilusta pihalle. Keken onneksi rata sentään levenee sen jälkeen ja ohituspaikkoja riittää muuten radalla varsin paljon. Muita kuuluisia paikkoja ovat Tiroch-Kurve ja viimeinen alamäkeen kääntyvä Rindt-Kurve.

Rindt-Kurvessa kaudella 1982 Kekellä oli viimeinen mahdollisuus ottaa riskillä ulkokautta uransa ensimmäinen voitto ja lopulta Keke jäi voitosta vain reilut viisi sadasosaa Elio de Angelisille ja kenties vähemmänkin etäisyyttä oli maalissa. Kolmas tuossa kilpailussa oli Jacques Laffite. Viime kaudella Prostin voittaessa Rene Arnoux oli toinen ja Nelson Piquet kolmas.

Tähän mennessä Keke onkin jo kerännyt kolme voittoa Grand Prix-kilpailuista. Ahveniston näytöksen jälkeen oikeat työt jäivät Itävallassa lyhyeen ja Keken keskeytyksestä olisi voinut vetää hyvinkin kipeät johtopäätökset.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Lotuksen Johnny Dumfries sai ensimmäistä kertaa testata koko Lotus-testaajan kaudellaan Saksan ja Itävallan kilpailun välilä enemmän kuin mitä hän oli testannut siihen asti yhteensä. Nigel Mansellin osalta testit jäivät melkein kokonaan pyöreään nollaan. Peter Warr kun oli monien muiden ahdistelutemppujensa lisäksi perunut hänen testivuoronsa päätestaajana. Tämä kertoi paljon Mansellin kohtelusta tallissa ja samalla käynnisti huhut Mansellin korvaamisesta Dumfriesilla loppukaudeksi 1984 tai ainakin hänen ajattamistaan kisoissa kolmantena kuljettajana.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Dumfriesin osalta testipesti ei kuitenkaan muuttunut vielä Itävallassa kilpailupaikaksi. Se oli harmin paikka, mutta ATS-tallin Günther Schmidt piti lupauksensa nuorelle itävaltalaiselle Gerhard Bergerille ja otti hänet ainakin ajamaan kotikisansa tallin toisessa autossa. Osa-aikaisena kuljettajana Berger ei voinut saada pisteitä. Se ei kuitenkaan haitannut häntä. Johann Bergerin poika Gerhard oli ajanut ennen F1-paikkaansa Euroopan F3-sarjassa tosin vaihtelevalla menestyksellä. Joka tapauksessa Berger oli erittäin tyytyväinen päästessään edes kokeilemaan f1-autoa. Ainoa mitä Johann Berger sanoi pojalleen ennen kilpailua oli vain nämä sanat:

Ajathan sitten varovasti.:thumbup:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Itävallan kilpailun alla McLarenin Niki Lauda oli luonnollisesti kotiyleisön ja maailman median keskipiste. Alain Prostin kanssa käynnissä oleva mestaruuskamppailu oli muutenkin huipentumassa. Kaiken tämän lisäksi molemmat kuljettajat kykenivät tekemään yhteistyötä hyvin ja mestaruuskamppailu ei herrojen välillä ollut kärjistynyt missään tapauksessa.

Toisin kuin kaudella 1976 James Huntia vastaan ja silloikin vain hyvin vähäksi aikaa kauden loppupuolella ja siitäkin kiitokset menivät yli-innokkaiden lehtimiesten aiheuttamaan vihanlietsontaan parivaljakon välille. Ja ne ongelmat hoidettiin lopulta Laudan ja Huntin osalta tiettävästi ainakin Herr Laudan mittapuulla melkoisella pulloparlamenttikokouksella.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Elio de Angeliksen ja Nelson Piquetin isommat mahdollisuudet maailmanmestaruuteen näyttivät menneen Hockenheimin keskeytysten myötä ja Itävallasta eteenpäin kaikki radat vaikuttivat muutenkin olevan vain McLarenin ratoja aerodynaamisesti joten heillä ei ollut paljon toivoa jäljellä. Ainoastaan mekaaniset keskeytykset ja joitakin todella epäonnisia ulosajoja kisoissa voisi vielä vähentää heidän etumatkaansa. Tilanne näytti erittäin vaikealta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Itävallan kilpailun alla Tyrrell Racing sai uuden kutsun FISA:lta. Aiemman syyskuun kokouksen sijaan Vetoomustuomioistuin oli päättänyt pitää istuntonsa heti Zandvoortin kilpailun jälkeisenä maantaina aiemman syyskuun ja Monzan jälkeisen maanantain sijaan. 27.8.1984 selviäisivät siis Tyrrellin kohdistuvien syytteiden lopullinen paikkansa pitäminen. Tätä ennen kuitenkin kilpailurintamalla palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ainakin osittain. Martin Brundle toipui kovaa vauhtia, mutta oli edelleen liian huonossa kunnossa ajamaan f1-autoa. Siten Stefan Johansson jatkoi tallissa ja Mike Thackwell poistui jatkamaan testejään Williamsille. Paluun teki Stefan Bellof. Kilpailusta Itävallassa vaikutti tulevan hyvin huono.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Huolimatta lähes kuukauden mittaisesta etsintäajasta ei Toleman ollut vieläkään kyennyt löytämään ketään sopivaa kuljettajaa vaikka halukkaita ajamaan tallin autoa oli lähes jonoksi asti. Eniten sponsorit olivat suositelleet Pierluigi Martinia tai jopa ostotarjouksena Jo Gartneria Osellalta lainaan jolloin Osellaa olisi ajanut Gartnerin paikalla Giorgio Francia. Ikävä kyllä Toleman panosti edelleen vain ja yksinomaan Ayrton Sennaan. Huolimatta jo hyvin vahvoista huhuista, että Ayrton olisi pelannut peliä tallipäällikkö Alex Hawkridgen selän takana.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Itävallan perjantain Viralliset Harjoitukset eivät juuri yllättäneet sinällään ketään. Alain Prost oli kärjessä ajalla 1.26.203 ja Niki Lauda oli toinen ajalla 1.26.715 ja Nelson Piquet kolmas ajalla 1.26.928 ja Elio de Angelis oli neljäs ajalla 1.27.531. Viidenneksi itsensä ajoi Patrick Tambay ajalla 1.27.748 ja kuudenneksi tuli Derek Warwick ajalla 1.27.928. Seitsemäs oli Nigel Mansell ajalla 1.28.430 ja kahdeksas Keke Rosberg ajalla 1.28.760. Yhdeksäs oli Jacques Laffite ajalla 1.29.228 ja kärkikymmenikön kymppipaikallaan täydensi Itävallan ehkä muu puhutuin kuljettaja kuin Niki Lauda eli Ayrton Senna ajalla 1.29.463.

Michele Alboreto oli 11:sta ajalla 1.29.694 ja Teo Fabi oli 12:sta ajalla 1.29.893. 13:sta oli Riccardo Patrese ajalla 1.30.966 ja 14:sta oli Rene Arnoux ajala 1.31.003 ja 15:sta oli Eddie Cheever ajalla 1.31.250 ja 16:sta oli Cheeveristä viisi tuhannesosaa jäljessä ollut Thierry Boutsen. Boutsenin aika oli 1.31.255. Marc Surer oli 17:sta ajalla 1.31.701 ja Gerhard Berger oli toivottomien teknisten vaikeuksien yleensä piinaaman ATS-tallin ylimääräisellä numeroa 31 kantaneella autolla heti Surerin jälkeen 18:sta ajalla 1.31.904.

19:sta oli Francois Hesnault ajalla 1.32.582 ja 20:s oli Piercarlo Ghinzani teknisten vaikeuksien jälkeen ajalla 1.33.172 ja 21:s oli Manfred Winkelhock samojen teknisten vaikeuksien jälkeen ajalla 1.33.276 ja 22:s sija meni Philippe Alliotille ajalla 1.34.495 ja 23:s sija meni Jonathan Palmerille ajalla 1.34.622. 24:s oli Jo Gartner ajalla 1.35.212. Gartner pyörähteli Virallisen Harjoituksen aikana enemmän radalla kuin moni muu kuljettaja pyörii kauteen. Eräänkin erittäin nopean kierroksen alun Gartner pilasi ajamalla nurmikolle shikaanissa ja pyörimällä siellä pitkälti yli puoli minuuttia. Ja sittemmin spinnasi vielä kuluneillakin renkailla uudestaan samassa paikassa.

Myös Berger pyörähteli yllättävänkin paljon, mutta Gartneriin verrattuna kokemattomuus antaa anteeksi jonkin verran. Gartnerin ajotapa oli suorastaan eläimellisen villi ja hurja. Se tyyli toi kyllä helvetisti näyttävyyttä, mutta ei pisteitä sitä tarvitsevalle Osella-tallille. Gartner teki vielä pienelle fanijoukolleen donitseja yhden lukemattoman ulosajonsa päätteeksi ja sai siitä aplodeja ansaitusti.:thumbup:

Kaksi viimeistä kuljettajaa siinä vaiheessa kilpailuun mukaan mahdollisesti olivat Tyrrellin Stefan Johansson ja Stefan Bellof sijoilla 25 ja 26 ajoilla 1.37.292 ja 1.37.535. Huub Rothengatterin autosta särkyi moottoreita kuin liukuhihnamalliin ja sen myötä hänelle ei tullut sessioon aikaa. Tyrrellin hylkäysuhan takia Rothengatter aiottiin mahdollisesti ottaa mukaan kilpailuun. 27 autoa Österreichringin radalla alkoi olla tuomariston mielestä jo lähellä rajaa sillä varikkoalueet olivat hyvin pienet radalla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Lauantain Virallisessa Harjoituksessa tuntui jälleen tulevan esiin kauden 1984 siihen asti melkoisen tuttu kaava. McLarenit, Lotukset, Renaultit ja Nelson Piquet Brabhamillaan muodostivat paalupaikasta keskimäärin taistelevan seitsikon jonka vauhtiin juuri muilla ei tuntunut olevan asiaa. Alain Prost otti riskin ja lähti radalle melko aikaisessa vaiheessa, mutta hänen kisa-autonsa moottori hajosi välittömästi. Sen jälkeen Prost joutui ajamaan koko loppuosan sessiosta vara-autolla.

Nelson Piquet saavutti paalupaikan ajalla 1.26.173. Session toinen oli Elio de Angelis jonka aika oli 1.26.318 ja session kolmas oli Patrick Tambay ajalla 1.26.748. Varsinainen kilpailun lähtöruutu oli de Angelikselle kolmas ja Tambaylle viides. Tambayn aika oli lauantailta, mutta de Angeliksen ruutuaika 1.27.531 perjantailta ei riittänyt kun Niki Lauda pääsi hänen edelleen perjantain ajalla 1.26.715 ja oli neljäs lähtöruudukossa. Lauda oli session seitsemäs ajalla 1.27.312.

Prost oli kokonaisruudukon toinen perjantain ajalla 1.26.203 ja session ajalla lauantaina hän oli neljäs ajalla 1.27.098. Derek Warwick oli viides lauantaina ja kokonaisruudukossa kuudes ajalla 1.27.123 ja Teo Fabi oli lauantaina kuudes ja kokonaisruudukossa seitsemäs ajalla 1.27.201. Brabhamin voimakkain ase muita talleja vastaan oli ylivoimaisen nopea BMW:n viidennen polven turbomoottori ja aika-ajomoottori oli selän takana jyrisemässä. Fabi ajoi suurimman osan aikaa tavallisella BMW:n kisamoottorilla, mutta ratkaisuvetonsa ja muutaman muun kierroksen Fabi ajoi aika-ajomoottorilla.

Nigel Mansell oli kahdeksas ajalla 1.27.558 ja kokonaisruudukon yhdeksäs oli Keke Rosberg perjantain ajalla 1.28.760. Sessioaika 1.29.012 lauantaina riitti samaan sijaan. Rosbergin osalta ajo oli varsin vaikeaa. Tai siltä näytti. Niin ei kuitenkaan varsinaisesti ollut. Rosberg lähti Hockenheimin tapaan yllättäen radalle ensimmäisten joukossa, ajoi välittömästi molemmat aika-ajorenkaan sarjansa ja ajettuaan vielä muutaman hermostuneen oloisen yksittäisen kierroksen D-seoksilla Rosberg lopetti ajot lauantaipäivän osalta.

Rosberg ajoi sessiossa yhteensä 20 minuuttia ja jätti lopun osan ajamatta. Syy aikaiseen liikkeelle lähtöön ja lopettamiseen olivat turbomoottorit ja ennen kaikkea hirvittäviä päästöjä ja öljyjä suihkauttavat aika-ajomoottorit. Aika-ajomoottoreita hajosi Österreichringin radalla hyvin äkkiä räjähtäen nopeasti liekkeihin ja lisäksi hajotessaan nämä moottorit valuttivat radalle paljon liukasta öljyä. Ilman tuleen syttymistäkin aika-ajomoottoreista ja ahtimista lensi radalle öljyä ja muita romuja. Kisamoottorit eivät juuri pienemmilläkään ahtimilla varustettuina paljoa enempää kestäneet ja levittivät silti ajoittain haitallista öljyä radalle.

Ayrton Senna vuorostaan lopetti ennakkopuheet siitä, että Toleman TG184 tai Hartin turbomoottori olisivat olleet vaikeuksissa Österreichringin radalla. Aika Sennalla oli 1.29.2 tasan ja se riitti sijaan 10. Jacques Laffite oli 11:sta perjantain ajan 1.29.228 vaikka lauantain sessioaika oli vain 1.31.498. Sessiossa Laffite oli vasta 17:sta. Michele Alboreto oli perjantain ajallaan 1.29.694 12:sta kokonaisruudukossa ja 11:sta lauantaina tasa-ajalla 1.30.0. Riccardo Patrese oli 13:sta kokonaisruudukossa ajalla 1.30.736 ja samalla ajalla lauantaina session 12:sta. Manfred Winkelhock oli lauantaina sessiossa 13:sta ajalla 1.30.853 ja kokonaisruudukossa 14:sta samalla ajalla.

Tekniset vaikeudet piinasivat niin Winkelhockia kuin Gerhard Bergeriäkin läpi session. Rene Arnoux oli kokonaisruudukon 15:sta perjantain ajalla 1.31.003 ja lauantaina hän oli vasta 16:sta ajalla 1.31.313 Virallisessa Harjoituksessa. Ferrarin Virallinen Harjoitus oli karmea pettymys. Eddie Cheever oli lauantain ajallaan 1.31.045 14:sta sessiossa ja kokonaisruudukon 15:sta. Thierry Boutsen oli lauantain ajallaan 1.31.189 15:sta sessiossa ja kokonaisruudukon 16:sta. Andrea de Cesaris oli 18:sta ajalla 1.31.588 ja Marc Surer oli 19:sta ajalla 1.31.655. Näillä ajoilla de Cesaris oli session 18:sta ja Surer 19:sta. Gerhard Berger oli lauantain ajamattomuudestaan huolimatta 20:s lähtöruudukossa sunnuntain kilpailua varten ajalla 1.31.904. ATS:n teknisen heikkouden tietäen suoritus oli tulokkaalta todella hieno saavututs.

Francois Hesnault oli 20:s lauantain sessiossa, mutta kokonaisruudukossa 21:s ajalla 1.32.270. Jo Gartner oli jälleen jatkuneista villeistä ajotavoistaan ja ulosajoistaan huolimatta lauantain sessiossa 21:s, mutta kokonaisruudukossa 22:s ajalla 1.33.019. Piercarlo Ghinzani ei teknisistä vaikeuksista johtuen ajanut lainkaan lauantaina, mutta oli silti kilpailun lähtöruudukossa sijalla 23 ajalla 1.33.172. Jonathan Palmer oli 24:s sunnuntain kilpailua varten ajalla 1.34.218 ja se oli sessioajalla mitattuna ruudun 23 arvoinen. Philippe Alliot oli koko viimeisestä sijasta huolimatta lauantaina perjantain ajalla 1.34.495 25:s ja tietyn mutkan kautta toiseksi viimeinen mukaan päässyt kuljettaja kilpailuun.

Alliotin lauantain aika 1.44.304 ei olisi riittänyt itsessään kilpailuun vaan tuomaristolta olisi pitänyt saada erikoislupa, muiden tallien hyväksyntä tai mahdollisesti vielä Tyrrellin molempien kuljettajien sijoittuminen edelle. Viimeinen sija mukaan kilpailuun pääsevän ajajan osalta oli kysymysmerkki varsin viime hetkeen asti. Tilanne toki helpottui merkittävästi Huub Rothengatterin osalta kun Spirit talli pystyi lainaamaan ylimääräisen moottorin sijoituksensa jo varmistaneelta RAM-tallilta. Spiritillä olivat olleet moottorit varsin vähissä ja sillä olisi ollut muutoin vain yksi moottori kilpailuun.

Rothengatter ajoi ajan 1.35.605 ja oli siten menossa kohti viimeistä sijaa. Tyrrellin miehet Stefan Johansson ja Stefan Bellof olivat lopulta sijoilla 27 ja 28 ja ajoilla 1.36.282 ja 1.37.893 joskin Bellofin perjantain aika oli 1.37.535. Rothengatterin, Johanssonin ja Bellofin sijoitukset sessioajon osalta lauantaina olivat 25, 26 ja 27. Niillä mittapuilla mitaten Bellof ja Rothengatter olisivat karsiutuneet. Mahdollisesti myös vain Bellof tai Rothengatter tai sitten olisi otettu kaikki 28 autoa mukaan kilpailuun vaikkakin tuomaristo piti äärimmäisenä rajana Österreichringin radalle 27 autoa. Ongelmia ja tilannekäsittelyä oli tulossa tuomariston osalta hyvinkin pian.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Viime hetkellä Tyrrell-tallin Stefan Johansson oli ensin näyttänyt saavan pääsyn kilpailuun, mutta Huub Rothengatterin pikavauhtia asennettu Hartin turbomoottori oli hänelle liian vahva vastus. Tyrrell oli muutenkin 012-autollaan turbomoottorien sukupolvesta, ahtimen asetuksista ja moottorin toimintatekniikasta riippuen kilometrimäärissä mitaten 30-50 kilometriä hitaampi kuin turboautot. Se tiesi valtavaa eroa. Koska tuomaristo ei mielellään ylipäänsä ollut valmis antamaan ylimääräisten autojen osallistua Österreichringin kaltaiselle radalle niin Johansson karsiutui.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Stefan Bellofin osalta tapahtui kuljettajan ja tallin toimintaa häpäisevä tilanne. Bellofin auton havaittiin olleen 3 kiloa liian kevyt eli toisin sanottuna alipainoinen. Bellof diskattiin tuloksista molempien Virallisten Harjoitusten osalta ja lisäksi erikoisella tavalla Bellof vielä erillisesti suljettiin kilpailusta eli vaikka hän jotenkin olisi saanut itselleen kisaan riittävän ajan niin syytteen pohjalta hänet olisi silti suljettu kilpailusta.

Jostain syystä rangaistus ei siirtynyt myös Stefan Johanssonin piikkiin. Johanssonin auto tosin painoltaan lailliseksi, mutta tuomaristo olisi käyttänyt kilpailusta sulkemisrangaistusta tapauksessa jossa Johansson olisi ollut Rothengatterin edellä. FISA:n Jean-Marie Balestrelle tämä oli oivallinen lisäsyytös Tyrrellin laittomuuksien osoitukseen.

Tyrrelille koko tilanne jo ennestäänkin hyvin vaikeassa olotilassa oli katastrofi ja vähensi entisestäänkin todennäköisyyttä selviytyä koko kauden hylkäämisen osalta. Vaikka mitään todella ratkaisevan vakavaa virhettä ei sinällään oltu tehty. Yksinkertaisesti painonesteet oli täytetty väärin ja auton paino oli siten liian kevyt.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Ken Tyrrell ei myöskään kerännyt sympatiapisteitä tuomaristolta sillä tallipäällikkö Tyrrell väitteli jälleen kovasanaisesti tuomariston kanssa ja samalla halusi myös Huub Rothengatterin karsiutuvan kilpailusta. Rothengatter kun oli aivan juuri ja juuri 110 % säännön ulkopuolella kilpailusta. Tuomaristo pohti kyllä starttaamista vain 25 auton voimin kilpailuun, mutta toisin kuin Tyrrell joka oli tuomariston sen hetken todisteiden mukaan rikkonut sääntöjä ja jota uhkasi hylkääminen koko sarjasta niin ei ainakaan vakuuttanut syytteillään.

Spirit sen sijaan oli vaikeuksien kautta taistellut tiensä ruudukkoon Rothengatterin voimin ja lisäksi Rothengatterin vauhti muissa sessioissa riitti kilpailuun mukaanpääsyyn. Siten Itävallan kilpailuun sunnuntaina starttaisi 26 autoa. Samalla Itävallan kilpailun tuomaristo varoitti Ken Tyrrelliä viimeisen kerran ja harkitsi vakavasti konsultoimista Jean-Marie Balestren kanssa asian suhteen.

Balestren mielestä Ken Tyrrellin kannatti olla nyt erittäin varovainen. Yksikin poikkpuolinen teko olisi riittänyt siihen, että Tyrrell Racing olisi voitu sulkea sarjasta jo ennen Vetoomustuomioistuimen käsittelyä. Talli oli jo nyt syyllistynyt tarkasti silmällä pidettyjen sääntöjen rikkomiseen muutenkin ja siten Tyrrell oltiin sulkemassa jopa Hollannin kisasta pois. Tyrrell saisi kuulla päätöksestä heti kilpailun jälkeen maanantaina. Lopulta Tyrrell Racing pakkasi tavaransa ja lähti kohti Hollantia.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Itävallan kilpailun viikonloppuun mennessä F1-kaudella 1984 oli hajonnut yhteensä 84 moottoria. Niistä 60 moottoria olivat kisamoottoreita ja 24 aika-ajon moottoria. Teknisenä urheiluna F1 oli tuolloin erittäin vaativaa ja turbojen kasvavat voimat olivat verottamassa koneiden kestävyyttä tuolloin jatkossakin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15036
Moottoririkkojen ilmoitettuun lukuun pääsi Andrea de Cesaris hajottamalla oman moottorinsa lauantain Virallisessa Harjoituksessa. Lisäksi de Cesaris teki jossain määrin itselleen ja maineelleen f1-kuljettajana haittaa ajamalla ilmiliekeissä olevalla moottorillaan valuttaen öljyä jo valmiiksi liukkaalle radalle ja käytännössä pilasi vähäksi aikaa muiden kuljettajien aikaparannusten mahdollisuuden tempullaan.
 
Ylös