Hollannin Grand Prix Zandvoort
Päivämäärä: 26.8.1984
Rata: Zandvoort
Radan pituus: 4,252 kilometriä
Kilpailun pituus: 71 kierrosta tai 301,892 kilometriä 2 tunnin sisään
Sää: Aurinkoinen ja lämmin
Yleisöä: 110 000 katsojaa oli paikalla.
Hollannin Grand Prix Circuit van Zandvoortissa on aina ollut kiinnostava.
Radan syntyhistoria on sikäli mielenkiintoinen, että alkuperäisestä Zandvoortin radasta noin puolet oli rakennettu tavallisen maantien pohjalta ja noin puolet radasta oli vedetty tuoreena keskelle hiekkadyynejä. Zandvoortin radan suunnittelijan ansiokin on jäänyt kiistanalaiseksi.
John Hugenholtzia on yleisesti pidetty radan suunnittelijana, mutta todellisuudessa hän oli Kuninkaallisen Autoklubin ratajohtaja ja liittojäsen. Toki hänen tehtävänsä oli päättää radan hyväksyntä ja ennen kaikkea myös saada sodanjälkeisen Hollannin poliitikot myötämieliseksi. Formula A:n ja Formula 1:n osalta suostumus oli pian totista totta.
Varsinainen kiitos tai ainakin jollain tapaa osoitettu kunnianosoitus Zandvoortin radasta kuuluu Sammy Davisille eli vuoden 1927 Le Mansin voittajalle tai ainakin jollekin hänen suunnitteluryhmänsä hollantilaiselle jäsenelle. Herra Davis kun oli pyydetty johtamaan suunnitteluryhmää herra Hugenholtzin pyynnöstä.
Vuonna 1948 ajettiin radan vihkiäiskilpailu ja vuodesta 1952 eteenpäin ajettiin f1:n ensimmäinen kilpailu. Kuninkuusluokka on siis melkein aina kuulunut Hollantiin. Ensimmäiset voittajat olivat Formula A:n kilpailuissa 1948 ja 1949 Prinssi Bira ja Luigi Villoresi ja Fomula 1:n ulkopuoliset kilpailut voitti Louis Rosier vuosina 1950 ja 1951. F1:n ensimmäiset kaksi Grand Prixiä voitti vuosina 1952 ja 1953 Alberto Ascari.
50-luvun alun kilpailut vuosina 1954, 1956 ja 1957 jäivät rahapulan vuoksi pitämättä. Vuonna 1955 kilpailun voitti Juan Manuel Fangio. Vuonna 1958 kilpailun voitti Stirling Moss, vuonna 1959 Jo Bonnier, vuonna 1960 Jack Brabham, vuonna 1961 Wolfgang von Trips, vuonna 1962 Graham Hill, vuonna 1963, 1964 ja 1965 Jim Clark, Vuonna 1966 voitti Jack Brabham ja 1967 Jim Clark voitti.
Vuonna 1968 ja 1969 Jackie Stewart voitti ja 1970 kilpailun voitti Jochen Rindt ja vuonna 1971 voitti Jacky Ickx. Vuoden 1972 kilpailu jäi rahapulan lisäksi pitämättä myös radan riittämättömän turvallisuuden takia. Vuonna 1973 turvatoimia parannettiin 3 vuoden takaisen Piers Couragen menehtymisen varjolla.
Ikävä kyllä nekään eivät estäneet rahapulan vuoksi laiminlyötyjä pelastusmiehistön varustehankintoja ja turvallisuusvastaavien väliinpitämättömyyden myötä eräänä ne olivat tekijöinä aiheuttamassa ainakin välillisesti Roger Williamsonin kuolemaa saman vuoden kilpailussa. Vuoden 1973 Hollannin kilpailu oli televisiointihistorian merkkipaaluja.
F1:n mediakomission ensimmäinen puheenjohtaja Amaury de Merode yhdessä apulaisensa Comte de Merlonin kanssa saivat Eurovision ja Hollannin television yksityislähetysten vallan murrettua ja samalla aukaistua portit monien muiden maiden televisioyhtiöiden tarjouskilpailulle.
Sen seurauksena Hollannin kilpailu nähtiin suurimmassa osassa Eurooppaa suorana lähetyksenä mikä oli vielä tuolloin erittäin harvinaista ja samalla Hollannin kilpailu sinä vuonna oli ensimmäisiä Eurovision ulkopuolisiin maihin laajalti markkinoitu tv-kilpailu.
Toisaalta kreivin virkoja toimittavat herrat eivät todennäköisesti olisi saaneet tahtoaan läpi ilman mediakomission varapuheenjohtaja Pierre Ugeauxin ja vielä tuolloisen F1CA:n valtuuttamana toimineen ja pelkkänä rivijäsenenäkin komissiossa vaikuttaneen Bernard Ecclestonen ponnisteluja.
Ecclestonen toiminta tuossa tilanteessa oli merkittävä. Ecclestonesta oli myös kiinni kiistanalaisten siirtokorvausten allekirjoittaminenkin hyväksyttyinä. Ikävä kyllä tuon vuoden Hollannin Grand Prix oli erittäin surullinen osoitus siitä miten henki ja terveys vielä 10 vuotta sitten oli kuninkuusluokassa halpaa turvallisuuden kustannuksella.
Kilpailujohdon väliinpitämättömyyden seurauksena kuolonuhreja olisi voinut pahimmassa tapauksessa tulla ainakin kuljettajien osalta vielä yksi lisää. Denny Hulme oli nimittäin melkein ajanut sankan savun takia melkein radan keskellä seisoneeseen Safety Cariin jota kuljetti Herbert Linge.
Linge oli oikeastaan pelkällä onnella siirtänyt huonosti pysäköidyn autonsa suoraan Hulmen tieltä. Karhu oli myös erittäin vihainen Niki Laudalle kilpailun jälkeen. Yleisesti ottaen viimeiset 10 vuotta Lauda on usein saanut tahtonsa läpi ja häntä on pidetty lajin keulakuvana. Tuona synkkänä päivänä vuonna 1973 hän oli kaikkea muuta kuin sitä.
Lauda kun ilmoitti, että hänelle maksetaan kilvanajosta. Ei siitä, että hän pysäyttäisi radan varteen. Hulme haukkui Laudaa kylmäksi paskiaiseksi. Lisäksi Hulme ilmoitti, että F1 ei kaipaa Laudan kaltaisia tunteettomia maksukuljettajia sarjaan. Hulme kävi erittäin kuumana myös Ben Huismania kohtaan kilpailun turvallisuuden osalta ja syyllisti häntä Williamsonin kuolemasta.
Hulmen mielestä Williamsonin elävältä palaminen autoonsa ilman punaisen lipun keskeytystä oli kuin murha. Jackie Stewart voitti synkän kilpailun. Vuonna 1974 Hollannin kilpailu kärsi kauden 1982 kilpailun tapaan aikatauluongelmista jalkapallon MM-kisojen takia. 1970-luvun puolen välin jälkeen Hollannin Kuninkaallinen Autoklubi on oikeastaan melkein koko ajan tehnyt tappiota.
Vuonna 1974 kilpailun voitti Niki Lauda, vuonna 1975 James Hunt, vuonna 1976 Hunt voitti uudelleen, vuonna 1977 Niki Lauda voitti jälleen, vuonna 1978 voitti Mario Andretti kun Ronnie Petersonin oli soitettava toista viulua Lotus-tallissa, vuonna 1979 kilpailun voitti Alan Jones, vuonna 1980 Nelson Piquet, vuonna 1981 Alain Prost, vuonna 1982 Didier Pironi ja 1983 eli viime kaudella Rene Arnoux.
Kroonista rahapulaa Hollannin Kuninkaallinen Autoklubi kärsii edelleenkin ja Bernielle on tehnyt viime vuosina tiukkaa saada miljoonansa. Hinta on noussut rahapulan takia vain hyvin vähän. Ajoittain Hollannin Grand Prix on myös vain varakilpailu kalenterissa. Viimeksi 1982 kilpailu oli korvaavana kisana Espanjan Jaraman peruunnuttua. Bernie järjesti vielä rataisäntien suureksi harmiksi kilpailun lauantaille mikä johti yleisökatoon.
Kilpailua oli aikataulussa muutettu Jalkapallon MM-kisojen ja Wimbledonin Tennisturnauksen vuoksi. Yleisöä oli tuolloin vähän, mutta viime vuonna oikeaan paikkaan palauttaminen kalenterissa toi Zandvoortin täyteen yleisöä ja pitkästä aikaa talouskin kääntyi plussalle. Tämän kauden kilpailussakin tuotto jäi niukasti voiton puolelle.
Zandvoortin rataympäristö soveltuisi sellaisenaan paremmin loma-alueeksi kuin f1-kilpailuksi. Rata on kuitenkin haastava ja erittäin nopea. Yleisökin pitää yleensä näkemästään ja liikenneruuhkat voidaan välttää Montrealin tapaan nopeasti ja kätevästi. Amsterdamiin on myös varsin lyhyt matka. Kallistetun Tarzan-kaarteen jälkeen rata muuttuu kapeaksi ja ajolinjan etsiminen on vaikeaa.
Toisaalta kyseisessä kallistetussa kaarteessa voi ohittaa sisälinjan ja ulkolinjan kautta. Ulkokautta ohittamisella voi voittaa paljon mutta samalla menettää myös kilpailunsa. Monien mielestä Tarzanissa on paljon helpompaa ryhmittäytyä mutkaan mentäessä jonomuodostelmaan ja liukua kohti takaosuuden kaarteita yrittäen ohituspaikkaa myöhemmin. Hunzerug on nopea oikealle ja vasempaan kääntyvä mutka.
Rata höykyttää takaosuudella kuin vuoristorata ja aiheuttaa vielä nykyäänkin muita ratoja enemmän niskasärkyjä, kipeitä jäseniä, velttoa vatsaa ja pahoinvointia kilpailun jälkeen. Takaosuudella on myös paljon nopeita mutkia mikä ei ole mukava asia. Zandvoortin radalla myös tuulen nopeudella on väliä. Tuuli lennättää hiekkaa niskaan ja radalle ja silloin tarvitaan niitä jauhavia renkaita.
Tuulen yltyessä navakaksi se aiheuttaa heittoa takapäässä ja voi pahimmassa tapauksessa heittää takasiiven pois. Se tietäisi nopeissa mutkissa pikaisia hyvästejä. Maaefektin aikaan Downforce oli vielä tärkeä tekijä radalla.
Onnettomuudet saattoivat tietää audienssia Yläkerran Ukon tai Alakerran Johtaja Sarvipään kanssa. Maaefektin kieltämisen jälkeen Zandvoortin radalla ei tuulella ole enää niin suurta merkitystä kuin aiemmin, mutta rata on silti yleisen linjansa mukaisesti vaikea ajaa ja muihin ratoihin verrattuna tuulella on edelleen jonkin verran väliä.
Muita radan haastavia paikkoja ovat Hugenholtz Bochtin hiusneula, Panorama Bocht Tunnel Oostin jälkeen ja sitten pelottava Bos Uit joka erottaa pojat miehistä. Formula Fordilla kyseisen mutkaan voi ajaa täysillä, mutta F1:llä sen ajaminen samaan tapaan vaatii urotekoja. Tähän ovat kyenneet vain Herr Lauda, Ruusuvuori, Stefan Bellof ja Jo Gartner.
Tasapohjaisella autolla mahdollisuuksia ajaa mutka läpi täysillä on hieman enemmän, mutta silloinkin usein vain kilpailun loppupuolella. Muita mutkia radalla ovat Gerlachbocht, Rob Slotemakerbocht, Scheivlak, Hondenvlak, ja Pulleveld.
Zandvoortin rata on melko paljon renkaita kuluttava. Rengasvalintana radalle toimisi parhaiten Pirellin Pitkäjyväinen rengas Michelinin Kovien tai Keskikovien renkaiden ohella. Goodyearin renkaista parhaimmat voisivat olla AA, A tai B-renkaat.
Polttoainettakin rata vie, mutta välitöntä polttoaineen loppumisen vaaraa radalla ei yleensä ole ollut.
Zandvoortin rata ei ole siis missään nimessä helppo rata ajettavaksi. Turvallisuuspuolikin on kehittynyt hitaasti ja viime kauden tarkastuksista kävi ilmi, että radan turvallisuustaso oli vain korkeintaan hieman keskiarvoista parempi. Tänä vuonna turvallisuustaso laski FIA:n tarkastajien papereissa erittäin paljon erään ikävän tapahtuman seurauksena...
Rahapulasta kärsivä Autoklubi on vakuuttanut kuitenkin pitävänsä radan kunnossa myös ensi kaudelle muista hankkeista huolimatta. Uusin hanke on tiettävästi joko jalkapallokenttä, jäähalli tai huvipuisto. Tuleville vuosille Zandvoortin radan asema ei tule olemaan helppo.
