Nürburgring 7.10.1984
Jarren alkaessa soida TV1:n myöhäisillassa ja Jokisen Juhan aloitellessa omaa selostustaan alkoivat 26 autoa ryhmittäytyä pikkuhiljaa kohti lähtöpaikkojaan. Kun vielä ONS:n Porsche 928 Course Car ja Mercedes-Benz 190E AMG Medical Car ja Mercedes-Benz 2.3-16 V Mainosauto olivat asettuneet lähtöruudukon perälle ja valo vaihtunut vihreäksi niin Eifelringin radalla kylmässä poutasäässä ajettavaksi aiottu kilpailu pääsi alkamaan. Tunnelmaa laimensi se, että katsomoissa ei ollut kuin korkeintaan 60 000 katsojaa jos sitäkään paikan päällä. Katsomot oli mitoitettu jopa yli 150 000 katsojalle.
Ensimmäiseen mutkaan tultaessa vain hetkeä ennen kolaria järjestys oli seuraava: Alain Prost, Nelson Piquet, Patrick Tambay, Derek Warwick, Michele Alboreto, Rene Arnoux, Riccardo Patrese, Eddie Cheever, Ayrton Senna, Keke Rosberg, Niki Lauda, Marc Surer, Francois Hesnault, Andrea de Cesaris, Jacques Laffite, Elio de Angelis, Jo Gartner, Teo Fabi, Thierry Boutsen, Jonathan Palmer, Philippe Alliot, Gerhard Berger, Piercarlo Ghinzani, Nigel Mansell, Mauro Baldi ja Stefan Johansson.
Silmäniskun mittaisen ajan kuluttua Tambay oli jo Piquetin edellä, mutta toista vastaavaa myöhemmin syntyi joukkokolari joka pisti tuomaristoon liikettä ja olisi ahtaammalla alueella antanut varmasti aihetta punaiseen lippuun. Ensimmäisen mutkan kolaritilanteessa Rosbergin autossa oli ollut pieni sytytysvika ja hidastelun seurauksena Cheever ja Senna olivat joutua kolaroiduksi kilpailusta. Senna tosin osui kovassa vauhdissa Rosbergiin. Berger vuorostaan teki väistöliikkeen ja osui Sureriin ja kaiken huipennukseksi Fabi ja Ghinzani kolaroivat toistensa kanssa. Lisäksi ensimmäisessä mutkassa ulos ajoivat ilman vahinkoja de Cesaris ja Laffite ja Mansell joutui käytännössä pysäyttämään autonsa ensimmäiseen mutkaan ajolinjojen ollessa täysin tukossa. Mansell putosi toiseksi viimeiseksi koko tilanteen seurauksena.
Lopulta keskeytyksen kokivat Rosberg, Senna, Surer, Ghinzani ja Berger. Fabinkin tilanne näytti pahalta, mutta työntölähdön seurauksena Fabi saatiin liikkeelle. Tuomaristo tutki työntölähtöä, mutta tuomitsi sen vaarallisen paikan työnnöksi joka oli sääntöjen mukaan sallittua. Kun tämä kolaritapaus oli jokseenkin selvitetty niin sillä välin järjestys oli Prost, Tambay, Piquet, Warwick, Alboreto, Arnoux, Patrese, Cheever, Lauda, Senna ja de Angelis ensimmäisen 11:sta kuljettajan osalta. Lisäksi Johansson oli jo 14:sta ja Gartner 16:sta muista kuljettajista puhuttaessa. Pian kärkikolmikko alkoi erottua selvästi omaksi joukokseen ja Warwick alkoi ajaa yksinään hieman karkuun Ferrarin autoista.
Jo ensimmäisen ja toisen kierroksen aikana Lauda oli ohittanut Cheeverin ja Patresen vain muutaman mutkan eron jälkeen. Tuossa vaiheessa Laudan nopeus olisi riittänyt vielä neljän seuraavan auton ohittamiseen. Sen sijaan Prost tuntui jo silloin olevan tavoittamattomissa. Samoin myös Tambay joka ajoi sekuntia nopeampia kierroksia kuin Lauda. Toisaalta Tambayn supernopeus ei riitänyt Prostin vauhtiin. Viidennellä kierroksella Lauda oli jo Ferrarien kannassa kiinni. Hän ohitti Arnouxin, mutta ei kunnolla päässyt Alboreton ohi.
Prost kasvatti etumatkaansa jatkuvasti ja Lauda ja Alboreto tuskailivat pian jo Warwickin takana. Patrese ja Cheever vuorostaan ottivat toisistaan mittaa Alfa Romeon jäsentenvälisessä kamppailussa ja jopa osumiltakaan ei vältytty sillä molemmat olivat kovapäisiä kilpailijoita jotka eivät halunneet hävitä toisilleen. Kierroksella 13 Boutsenin uhkapeli kostautui renkaiden kuluttua liikaa ja hän joutui käymään varikolla renkaanvaihdossa. D-seokset vaihdettiin heti koko kisan varmasti kestäviin AA-seoksiin joilla päästiin maaliin asti ja Jackie Oliverin mukaan vaikka toisen kisamitankin verran.
Kierroksella 17 nähtiin harmittavasti kilpailun ensimmäinen muu keskeytys Johanssonin muodossa. Ruotsalaisen auto jäi radan varteen ylikuumenemisen seurauksena. Varsinaisesti keskeytyksen aiheutti hajonnut jäähdytysvesipumppu. Mitään muuta vikaa ei ollut moottorissa eikä missään muussa auton osassa. Niin pienestä kaikki oli taas kerran kiinni.
Kierroksella 22 sattui Laudan kannalta ehkä kilpailun ratkaisevin hetki.
Baldin Spirit-tallin 101B-automalli oli jäämässä hyvinkin helposti kierroksella, mutta yllättäen Baldia ohittanut kolmen auton letka järjestyksessä Warwick-Alboreto-Lauda eivät kyenneet kunnolla ohittamaan häntä. Lopulta Baldilla ei ollut mitään tilaa mihin mennä, Lauda tunki väkisin ainoaan ajolinjaan ja Alboreto katsoi Laudan pelin läpi. Laudan veto ei pitänyt ja hän oli menettää koko kisan pyöriessään täydet 360 astetta ympäri. Toisaalta taas lopullisen itsepäinen puskeminen olisi aiheuttanut todennäköisesti uuden joukkokolarin.
Onneksi Lauda piti kuitenkin moottorin käynnissä ja pyörähdettyään uudelleen jatkoi taas menoaan radalla. Hän ei menettänyt sijoitustaan, mutta Alboreto ja Warwick olivat hänestä jo 12 sekunnin päässä. Marco Piccinini yritti saada Arnoux'n kisarytmiin ryhtiä, mutta tiimiradioon karjuminen ei auttanut. Arnoux jatkoi omalla tahdillaan eteenpäin saamatta Laudaa kiinni. Kierroksella 25 de Angeliksen kilpailu päättyi seiskapaikalta turbon hajoamiseen. Laffitella oli samanlaisia ongelmia ja hän keskeyttikin kierroksella 27 turbon pettämiseen. Kierroksella 34 Tambay meni varikolle renkaanvaihtoon, mutta ei menettänyt sijoitustaan. Kierroksella 35 Palmer keskeytti turbon menemiseen ja kierroksella 37 keskeyttivät Alliot turbon pettämiseen ja Cheever polttoaineenjärjestelmän pettämiseen.
Kilpailusta oli jännittävän alun jälkeen tullut käytännössä jonoajelua. Ainoastaan Mansellin huippuohittelut Hesnaultin ohella kisan takajoukoissa ja Piquetin dramaattinen Tambayn kiinniotto tuntuivat edes jotenkin pitävän kilpailun kiinnostusta yllä. Tosin pian selvisi myös, että miksi Tambay alkoi jäädä niin paljon Piquetille kierrosajoissa. Tambayn autossa oli polttoaineensyöttöongelma ja sytytysvaurio. Pian Tambayn vauhti alkoi pudota jo liian paljon. Kierroksella 45 Lauda oli viidentenä enää 6 sekunnin päässä Warwickista ja Alboretosta. Tambay putosi edelleen ja oli valmis keskeyttämään milloin hyvänsä. Kierroksella 47 Tambay keskeytti polttoaineenjärjestelmän hajoamiseen.
Kierroksella 51 Mansell oli ohitusnäytöksensä jälkeen jo kuudentena ja oli hyvää vauhtia aloittamassa uutta showta radalla ohitusten suhteen. Euroopan Grand Prixin pieneen perinteeseen taitaa kuulua Tulivaunujen esiintyminen. Viime vuonna Danny Sullivan ajoi Tulivaunuilla Brands Hatchissa ja tänä vuonna oli Mansellin vuoro. Hänen autostaan särkyi öljyputki joka tosin erikoisesti valutti isommat öljyt auton pohjan alle ja sytytti ne liekkiin. Sullivanin keskeytyksessä auto oli renkaita myötenkin tulessa. Joka tapauksessa Mansellin hieno kisa päättyi radan viimeisessä mutkassa toki Päivän Keskeytykseksi äänestettyyn tapahtumaan.
Lopulta Alboreto pääsi Warwickin ohi ja aikoi yrittää Piquetista ohi pääsyä ennen kilpailun loppua. Lauda pääsi lopullisesti Warwickista ohi vasta kierroksella 55. Warwickinkin hidastelu johtui lähinnä erikoisesta syystä. Moottorista oli ensin irronnut venttiili ja sittemmin irronnut venttiili tukki jäähdytysjärjestelmän sulkuportin turbolta. Kierroksella 57 Fabi keskeytti masentavasti kymppipaikalta vaihdelaatikon hajoamiseen. Warwickin autosta hajosi vielä pakoputkikin ja sitten kun jäähdytysjärjestelmä ei toiminut niin tekninen painajainen päättyisi hyvin pian. Kierroksella 60 Gartner keskeytti polttoaineensyöttövikaan ja koko järjestelmän vaurioitumiseen.
Kierroksella 61 Warwick keskeytti lopullisesti moottorin ylikuumennuttua liikaa. Moottoririkon täydellisyydeltä välttyäkseen Warwick sammutti auton. Ja oli jälleen varsin harmissaan. Moottori oli vaurioitunut lopullisesti jo kierrosta ennen keskeytystä. Joka tapauksessa Laudalla oli nyt kaksi vaihtoehtoa nelospaikalla. Hän voisi iskeä kovan vaihteen laatikkoon ja ajaa kaikki edessään ajavat kuljettajat. Äärimmäisen pienellä todennäköisyydellä Lauda saattaisi jopa voittaa kilpailun, mutta todennäköisesti riskiajo olisi tuonut toisen sijan. Toinen vaihtoehto oli säästöajo. Lopulta kierroksen show-ajon jälkeen Lauda valitsi säästöajon. Hän jäisi nelospaikalle, mutta riskit mahdolliseen renkaiden liikakulumiseen tai tekniseen vikaan olivat liian suuret. Nelospaikka tiesi myös sitä, että hänen ei sentään tarvitsisi voittaa Prostia Estorilissa saadakseen maailmanmestaruuden.
Kierroksella 64 Boutsen keskeytti sytytyksen ja auton sähkölaitteiden petettyä. Viimeisen kolmen kierroksen ajan jokainen auto yritti saada vain polttoaineensa riittämään maaliin asti. Hesnaultin ohitusnäytös oli päättynyt myös jonkin aikaa aiemmin siihen, että ranskalaisen autosta olivat hajonneet jarrut ja hän käytännössä ajoi ilman jarruja radalla. Mikä myös näkyi muutamana hiekalle tai ruohoalueelle ajautumisena. Lopulta Alain Prost voitti melkein 24 sekunnin erolla Michele Alboretoon. Alboreto ja Nelson Piquet olivat taistelleet aivan viimeiseen mutkaan asti, mutta lopulta molempien autosta loppui polttoaine. Yksikin kierros lisää niin he eivät olisi selvinneet maaliin.
Piquet heilutteli autoaan puolin ja toisin saadakseen viimeiset bensapisarat moottorille. Kun bensa sitten loppui niin Piquet teki asian jota ei olisi mieluusti pitänyt tehdä. Hän painoi turbonapin täysille ja käänsi säätövivun yläasentoon. Suomalaisen nuorison ja pikkupoikien suosiman Ritari Ässän ihmeauto KITT:n tyyliin BT53B-malli sykäisi itsensä vielä täysillä turbon ahtopaineilla eteenpäin, mutta ei päässyt Alboreton ohi. Kenties Ritari Ässän Turbo Boost olisi auttanut hätään.
Alboreto oli siis toinen ja Piquet kolmas, Niki Lauda oli neljäs, Rene Arnoux viides, Riccardo Patrese kuudes, Andrea de Cesaris seitsemäs, Mauro Baldi kahdeksas, Thierry Boutsen yhdeksäs, Francois Hesnault kymmenes myös polttoaineen loppumisen jälkeen ja Derek Warwick oli 11:sta keskeytyksestään huolimatta kuten Boutsenkin omalla sijallaan. Joissakin lopputuloksissa 12:sta oli myös Jo Gartner keskeytyksestään huolimatta.
