Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

[CCMK]

24.10.1984 keskiviikkona Ayrton Senna oli testien nopein viimeistä kertaa peräjälkeen ajallaan 1.22.996. Useimmille testit olivat keskiviikkona varsin paljon kokeilua täynnä. Poislukien Nelson Piquetille joka hävisi Sennalle vain neljä tuhannesosaa ajala 1.23.000 tasan. Manfred Winkelhock paransi aikaansa 1.24.130:een. Sillä hän oli neljäs testeissä. Brabham alkoi kuitenkin tarvita häntä enää vähän ja lopulta hän siirtyi 25.10.1984 torstaiksi ajamaan Tolemanin autoa. Myös Jan Lammers siirtyi ajamaan näyttöajojaan Tolemanille.

 

[CCMK]

25.10.1984 torstaina Manfred Winkelhock ajoi parhaimmaksi jääneen aikansa 1.24.120. Muutoin testeissä jatkettiin nopeaa tahtia joskin Nelson Piquet oli nopeampi kuin Ayrton Senna. Juuri mitään muuta poikkeavaa ei ollut tapahtunut.

 

[CCMK]

26.10.1984 perjantaina Nelson Piquet jatkoi testien kärjessä ja Ayrton Senna jatkoi toisena olemistaan. Tolemanin näyttöajoissa edelleen nopein mies oli hieman yllättäen Roberto Moreno.

 

[CCMK]

Lopulta 27.10.1984 lauantaina kauden ensimmäiset suurtestit olivat päättyneet ja niiden tuloksista päätellen Ayrton Senna ja Toleman olivat uskomattomassa voittovauhdissa vaikkakin Mclarenit olisivat todennäköisesti menneet ohi kilpailutilanteessa niin myrskyvaroitus etenkin Sennan muista ajokyvyistä oli annettu. Estorilin suurtestit olivat viimeisiä suurtestejä Sennalle Tolemanilla.

Joka tapauksessa tässä parhaat ajat testeistä muutaman kuljettajan osalta:

1. Ayrton Senna 1.21.600

2. Nelson Piquet 1.21.700

3. Teo Fabi 1.24.100

4. Roberto Moreno 1.24.100

5. Corrado Fabi 1.24.110

6. Manfred Winkelhock 1.24.120 (Winkelhock ajoi Tolemanilla.)

7. Jonathan Palmer 1.25.500 (Palmer ajoi Tolemanilla.)

8. Jan Lammers 1.26.200 (Lammers ajoi Tolemanilla.)

9. Paolo Barilla 1.28.200 (Barilla ajoi Brabhamilla.)

10. Ivan Capelli 1.30.400 (Capelli ajoi Tolemanilla ja oli vaikeuksissa koko testien ajan enemmän tai vähemmän moottorin kanssa.)

Raul Boesel oli 21:s ajalla 1.35.000. Boesel ajoi Tolemanilla.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten viimeisen kerran kuljettajien ja tallien mietteitä Estorilista. Viimeisessä viestissä Renaultin osuus on hieman erilainen Philippe Streiffin vuoksi:

Brabham: Fabin veljekset palasivat Italiaan isänsä kuoleman takia. Se aiheutti Manfred Winkelhockin värväyksen pikavauhtia. Nelson Piquet saavutti kauden yhdeksännen paalupaikan. Winkelhock oli 19:sta. Piquet spinnasi kolmospaikalta, putosi viimeiseksi ja oli kierroksella 63 Renaultin väärinkäsityksen jälkeen jälleen pisteellä. Renkaat olivat kuluneet kuitenkin liikaa kovan yrityksen takia. Winkelhock oli lopulta 10:s osin koko radan ja auton tottumattomuuden takia. Winkelhock saattoi olla ehkä liian varovainen, mutta hyvä yritys tuotti jatkoa etenkin testirintamalla. Piquet oli sarjan viides ja talli neljäs. Mestaruuden uusinta meni BMW:n haurauteen.

Williams: Hyvin huono viikonloppu vaikkakin vauhtia riitti. Alussa jopa niin, että renkaat totteivat autoa ilman oikutteluja. Keke Rosbergin sanoin auto lopulta kuitenkin voitti renkaat. Sama vika vaivasi myös Ferraria ja Michele Alboretoa. Rosberg ei kuitenkaan ollut antautumismielellä ja oli jopa näyttävämpi kuin aikoihin johtaen myös kilpailun ensimmäiset 8 kierrosta. Keskeytys oli pettymys. Jacques Laffitelle viimeinen Williams-kisa ennen paluuta Ligierille oli huono.

19:sta sija ensimmäisen kierroksen jälkeen oli karmea juttu. 15:sta sija kierroksen 14 aikoihin oli myös onnetonta. Lopulta oli myös 14:sta maalissa 6:n pysähdyksen jälkeen. Laffiten karmea tulos muodosti Williams-vuosista 1983-1984 pettymyksen ja Frank Williamsin satsaus häneen Derek Dalyn sijasta kauden 1982 lopussa tuntui nyt lopullisesti virheratkaisulta. Toisaalta Laffiten olisi ehkä kannattanut rauhoittua ja jäädä Ligierille joka kuitenkin on hänen henkinen kotinsa ollut aina. Jälkiviisaus on kuitenkin sitä itseään. Pitkälti Rosbergin voiton ansiosta talli sentään oli kuudes valmistajien sarjassa.

McLaren: Uskomaton dominointi huipentui lopullisesti Estorilissa. 143,5 pistettä ja valmistajien MM tuli samalla määrällä kuin kolmella seuraavalla tallilla oli yhteensä sarjassa. Talli on rikkonut oikeastaan kaikki ennätykset. Kaksoisvoitto Alain Prostin ja Niki Laudan toimesta huipensi kaiken. MP4/2 on todellakin vuoden auto. Onnea mestaruudesta!:thumbup:

RAM: Koko surkea vuosi huipentui yhtä surkeaan loppuun. Jonathan Palmer irtisanoutui tallista ja hyvä niin. Molemmat kuljettajat Palmer ja Jonathan Palmer keskeyttivät viimeisitä sijoilta. RAM ei ole saanut vieläkään pistettä koko sen historiasta eri merkkien alla tai omana tallinaan. Tosin Gustav Brunner ja joitakin Alfa Romeon irtisanottuja työntekijöitä on jo tullut auttamaan. Kaudesta 1985 on pakko tulla hyvä. Skoal Bandit purkaa muussa tapauksessa sopimuksensa.

Lotus: Nigel Mansell huipensi Lotus-kautensa jälleen hienoon ajosuoritukseen, mutta pitkä taival päättyi surullisissa merkeissä keskeytykseen. Elio de Angelis vuorostaan ajoi vaikean, mutta lopussa tulosta tuottaneen kisan. Aiemmin vihoitteli Philippe Streiffin kanssa. Ilman McLarenin uskomatonta ylivoimaa hän voisi olla vaikka maailmanmestari kaudella 1984. Etenkin kun ottaa huomioon hänen uskomattoman varmuutensa saada pisteitä ja palkintoja kisoissa. Vaikka hän ei voittaisikaan. Molemmat eli talli ja kuljettaja saivat kolmannen sijan ja ennen kaikkea Lotus oli ensimmäistä kertaa vuosiin todella kilpailukykyinen muutenkin kauden kilpailuissa.

ATS: Gerhard Berger ajoi melko hiljaisen viimeisen kilpailun kaudella 1984. Tallin tarina on lähellä loppuaan mikäli se ei löydä pian varoja tai moottorivalmistajaa. Erityisesti jälkimmäinen on ongelma. Tallissa on ongelmia sillä harvat jäljellä olevat henkilöt haluavat Günther Schmidtin vetäytyvän taustalle tai eroavan. Muussa tapauksessa he lähtevät pois tallista. Pisteetön toinen kausi hyvällä moottorilla tuntuu olevan tallin loppu.

Renault, Patrick Tambay, Derek Warwick ja Philippe Streiff: Viralliset Harjoitukset sujuivat Streiffin kolaria ja lauantain Vapaita Harjoituksia lukuunottamatta melko hyvin. Kisassa yksikään tallin kuljettaja ei ollut kovin vahva. Warwick ajoi ulos kuutospaikalta ja kävi renkaanvaihdossa. Kierroksella 27 Warwick ajoi ulos 14:sta sijan taistelussa ja oli viedä Nelson Piquetin mukanaan silloin. Hän jatkoi ajoaan sijalta 22. Lopulta oli vasta 13:sta keskeyttäessään. Streiffin uran ensimmäinen kilpailu oli melko vauhdikas. Streiff oli ensin 19:sta, parhaimmillaan 11:sta, ensimmäisen ulosajonsa jälkeen sijoilla 18-22, sittemmin varikkokäynnin jälkeen 15:sta ja lopulta keskeytti sijalta 13 vetoakselin pettämiseen.

Streiff oli erään ulosajonsa aikana lähellä varmistaa Niki Laudan mestaruuden melkein törmäämällä Alain Prostiin. Tambay vuorostaan ei pysynyt huippuvauhdissa mukana, mutta kuutospaikka tuntui melko taatulta kierroksen 52 jälkeen. Lopulta varikkosekoilu aiheutti putoamisen pisteiden ulkopuolelle. Tallille tulos oli järkytys. Sijoitus oli kaukainen viides MM-sarjassa ja ensimmäinen voitoton kausi sitten kauden 1978. Tallin pysyminen lajissa riippuu johtokunnan kokouksesta ennen vuoden loppua. Tosin Renaultin pitäisi etsiä Warwickille ja Tambaylle uudet tallipaikat ja se tulisi erittäin kalliiksi.


Arrows: Molemmat kuljettajat olivat vaikeuksissa Virallisen Harjoituksen ajan, mutta muutoin tilanteet menivät varsin hyvin kaikkiaan. Etenkin kisassa alku näytti lupaavalta. Sijat 13-14 olivat heidän hallussaan järjestyksessä Marc Surer-Thierry Boutsen. Surerin keskeytettyä Boutsen oli parhaimmillaan 12:sta ennen keskeytystään. Talli sai Tyrrellin poiston takia 2 pistettä lisää ja nousi ysipaikalle valmistajien sarjassa.

Toleman: Ayrton Senna oli sensaatio Estorilissa ja kolmas sija kilpailun jälkeen vaihtui heti suurtestien kärkipaikaksi. Senna on varmasti yksi kauden 1985 kirkkaimpia tähtiä. Vuodessa hän kehittyi Riccardo Palettin kaltaisesta nopeasta ja väsyvästä kokelaasta ehkä suurimmaksi tulevaisuuden lajissa hyvin pitkään aikaan. Kenties koskaan. Stefan Johansson olisi saattanut parhaimmillaan olla neljäs kilpailussa ilman etusiivenvaihtoaan. Johansson ajaa näillä näkymin vuodet 1985-1986 Tolemanilla kun taas Senna menee Lotukselle. Seiskapaikka tallien MM-sarjassa hyvä juttu.


Spirit: Mauro Baldi oli jälleen hyviä näyttöjä antava kuljettaja huonossa autossa. Hän saavutti tavoitteensa eli oli molempia Osellan ja RAM:n autoja nopeampi. Spiritin tilanne on taloudellisesti kuitenkin lohduton.

Alfa Romeo: Eddie Cheever tuntui jälleen päivän nimeltä. Hyvä kisa oli ajaa kymmenen joukkoon jo melko varhain, mutta polttoaineensyöttövika sytytysvaurion lisäksi pilasi kilpailun. Riccardo Patrese ajoi vuorostaan aluksi näyttävästi, mutta suorastaan päästi Niki Laudan ohi vain puskeakseen melkein tallikaverinsa alkukierroksilla. Siihen loppuivat Patresen näytöt Estorilissa.:thumbfh: Oli kuitenkin 8:s. Talli oli sarjassa 8:s valmistajien puolella. Kallis kausi, vähän pisteitä ja ei melkein mitään todella merkittävää näyttöä Monzaa lukuunottamatta. Tosin polttoainesääntö on pilannut tämän tallin mahdollisuudet.

Osella: Piercarlo Ghinzani säästeli, mutta Jo Gartner tarjosi jälleen viihdenäytöksen. Jälkimmäisen uhreihin oli kuulua Ayrton Sennakin. Ghinzanin kisa päättyi 17:sta sijalta konerikkoon. Gartner vuorostaan ajoi täysillä, mutta bensa loppui 14:sta paikalta. Parhaimmillaan oli kisassa hetken aikaa 12:sta lähinnä Jacques Laffiten ja Philippe Streiffin kaksintaistelun takia. Kilpailukykyisin kausi Osellalta koskaan, mutta valmistajien elintärkeät rahat jäivät saamatta. Talli olisi ansainnut ne enemmän kuin riittävästi.

Ligier: Molemmat kuljettajat ajoivat kauden päätöksen jokseenkin happamissa tunnelmissa. Francois Hesnault oli lähteä tallista heti kun kuuli olevansa korvattu Jacques Laffitella. Testisopimuskin tuntuu epävarmalta. Andrea de Cesaris taas oli hapan koko kaudesta yleensäkin. Kuten tallikin. Hesnault oli parhaimmillaan 14:sta kunnes varikkokäynti ja kesketys pudotti sijoitusta. Tallin ykkösmies de Cesaris hädin tuskin ajoi Hesnaultia kovempaa koko kisassa ja oli lopulta 12:sta. Talli pääsi vain Osellan edelle valmistajien sarjassa Imolan pistekorotuksen takia. Tekosyyt ovat nyt ohi. Kausi oli surkea turbollakin. Talli tarvitsee melkoisen kunnostuksen ehkä kaikilla osa-alueilla. Jacques Laffiten tulo takaisin voi parantaa tallin ilmapiiriä.

Ferrari: Michele Alboreto ajoi Estorilissa jopa hyvänkin kilpailun kun taas Rene Arnoux oli oikeastaan erittäin näkymätön kilpailussa. Jos vauhtia oli niin ranskalainen ei näyttänyt sitä lainkaan. Alboreto sen sijaan yritti Ayrton Sennan ja Stefan Johanssonia vastaan melkoista ohitusnäytöstä. Johanssonista Alboreto selvisi, mutta Sennaa vastaan ei auttanut edes ulkokautta ajaminen. Se kun johti ulosajoon.

Lopulta Alboreto oli neljäs. Arnoux vuorostaan kisaili Ferrarilla kaukana takana. Sen enempää ei hänen kisastaan voi juuri sanoa. Halutonta ja väsynyttä ajoa ranskalaiselta. Tallin toinen sija ei sinällään valmistajien puolella ole huono juttu, mutta La Famiglian yleinen heikkous erityisesti jälkipuoliskolla kautta 1984 ja ehkä ihan koko kauden ajan kokonaisuutena kahden dominoivan kauden jälkeen on melkoinen mahalasku. Mestariksi palaamiseen riittää töitä kaikilla rintamilla. Didier Pironin paluuta odotellaan. Tai sitten ei. Viimeinen oljenkorsi on annettu hänelle.

 

[CCMK]

Hieman ennen lopputuloksia ja erinäisiä pieniä tilastokatsauksia ennen kuljettajien ja tallien arvostelua lähipäivinä tai lähikuukausina (kuitenkin vielä tämän vuoden puolella.) menen hieman eteenpäin sillä mahdollisen kauden 1985 Kausikoosteen jäädessä ehkä kirjoittamatta tai sitten vielä mahdollisesti ilmestyessä erilaisessa muodossa kuin nykyisessä arvelin laittaa tähän toikkiin vielä kauden 1985 alustavan kalenterin.

Joulukuussa 1984 aivan juuri sen vuoden nimenomaisena jouluaattona F1-kalenteri näytti luonnollisesti kautta 1985 arvioidessa erilaiselta. Dallasin kilpailu oli otettu alustavasti kokonaan pois kalenterista ensimmäistä kertaa ja Monacon kilpailua ei FISA:n, FOCA:n ja ACM:n kiistojen vuoksi ollut lainkaan kalenterissa talvikaudella 1984-1985 aina maaliskuuhun asti. YLE arveli tuolloin kauden 1985 tv-lähetysten määräksi vähintään 4, mutta korkeintaankin 7 kilpailua televisiosta lähetettävän kaudella.

Tässä kuitenkin kalenteria 24.12.1984 näyttäneessä muodossa kaudelle 1985:

Rio de Janeiro: 7.4.1985

Estoril: 21.4.1985

Imola: 5.5.1985

Spa-Francorchamps: 2.6.1985

Montreal: 16.6.1985

Detroit: 23.6.1985

Paul Ricard: 7.7.1985

Silverstone: 20.7.1985

Hockenheim tai Nürburgring: 4.8.1985 (Kisajärjestäjillä oli tuolloin hintakilpailu. Hintakisan häviäjä olisi ollut varakilpailu.)

Österreichring: 18.8.1985

Zandvoort: 25.8.1985

Monza: 8.9.1985

Flushing Meadows New York Grand Prix Meadowlands: 22.9.1985

Euroopan Grand Prix Roomassa: 13.10.1985

Australian Grand Prix Adelaidessa: 3.11.1985

Kyalami: 17.11.1985

Vähintään 16 osakilpailua aiottiin ajaa kaudella 1985, mutta poikkeuksellisesti kilpailukaudella pystyi olemaan 17 tai jopa 18 osakilpailua siinä vaiheessa. Monacon kilpailusta käytiin edelleen neuvotteluja ja Dallasin kilpailu haluttiin myös taloudellisten vaatimusten takia kalenteriin. Dallasin kilpailu olisi ajettu maaliskuussa viikko tai kaksi viikkoa ennen Rion kisaa 24.3 tai 31.3 sinä vuonna. Monacossa olisi ajettu kuten ajettiin eli 19.5.1985 sillä päivämäärä oli päätetty jo kauan ennen televisiokiistaakaan. Fuengirolan radan viimeiset hetket lähestyivät tuolloin kalenterissa sillä alkutalvella 1985 se sanottiin jo irti kalenterista. Mikäli Fuengirolassa olisi ajettu niin se olisi ajettu joko syyskuussa tai lokakuussa Meadowlandsin tai Rooman kilpailun jälkeen.

Rooman katuratahanke oli myös sen verran puoliteissä, että sen kilpailupaikka oli annettavissa kaikkein todennäköisimmin muille kisoille kuten Saksan Grand Prixin tarjouskisan häviäjälle tai Brands Hatchille joka oli varakilpailuehdokkaista paras sinä vuonna. Rakennustöiden nopeutuessa myös Fuengirola oli edelleen hyvä ehdokas, mutta raha oli liian suuri este ylitettäväksi. YLE:n televisioinneista Monaco oli alustavasti listalla, mutta mikäli kisaa ei ajettaisi niin TV2 saisi ylimääräisen yhden kilpailun mahdollisesti näytettäväkseen muulle osalle kautta. Muut televisiokilpailut olivat varattu Spahan, Nürburgringille tai Hockenheimiin ja Monzaan. Mahdollisesti YLE oli valmis näyttämään myös Meadowlandsin tai Rooman kilpailun. Ja vielä jonkun muun yksittäisen kilpailun.

 

[CCMK]

Tulokset:

Kuljettaja Talli Kierroksia Kilpailuun käytetty aika/Keskeytyksen syy maalissa-7 kierrosta ennen maalia

1. Alain Prost McLaren 70 1.41.11.753
2. Niki Lauda McLaren 70 + 13,425
3. Ayrton Senna Toleman 70 + 20,042
4. Michele Alboreto Ferrari 70 + 20,317
5. Elio de Angelis Lotus 70 + 1.32.169
6. Nelson Piquet Brabham 69 + 1 kierros
7. Patrick Tambay Renault 69 + 1 kierros
8. Riccardo Patrese Alfa Romeo 69 + 1 kierros
9. Rene Arnoux Ferrari 69 + 1 kierros
10. Manfred Winkelhock Brabham 69 + 1 kierros
11. Stefan Johansson Toleman 69 + 1 kierros
12. Andrea de Cesaris Ligier 69 + 1 kierros
13. Gerhard Berger ATS 68 + 2 kierrosta
14. Jacques Laffite Williams 67 + 3 kierrosta/ajeli ilman mootorinkatetta radalla
15. Mauro Baldi Spirit 66 + 4 kierrosta/ajeli puolitoista kierrosta kolmella pyörällä ja lähti radalle juuri ruutulipun heilahdettua Prostille
16. Jo Gartner Osella 65 + 5 kierrosta/polttoaine loppui
17. Eddie Cheever Alfa Romeo 64 + 6 kierrosta/polttoaineensyöttö ja sytytysvaurio korjaus


Keskeyttäneet

Piercarlo Ghinzani Osella kierros 60 moottori

Nigel Mansell Lotus kierros 52 jarrut (Itse asiassa koneistosta irronnut mäntä rikkoi vain jarrunesteen putken ja aiheutti naarmun jarrulevyyn. Keskeytyksen syy oli jarrunesteetön auto.)

Derek Warwick Renault kierros 51 vaihdelaatikko

Philippe Streiff Renault kierros 48 vetoakseli

Keke Rosberg Williams kierros 39 moottori

Francois Hesnault Ligier kierros 31 sähkölaitteet

Thierry Boutsen Arrows kierros 24 vaihdelaatikko ja vetoakselin vaurio

Jonathan Palmer RAM kierros 19 vaihdelaatikko ja moottorivaurio

Marc Surer Arrows kierros 8 sähkölaitteet

Philippe Alliot RAM kierros 2 moottori

 

[CCMK]

Laitetaan ennen lopullisia oikeita kauden 1984 MM-pisteiden lopputaulukoita MM-pisteet kuljettajien osalta mikäli Tyrrellin kuljettajat Martin Brundle ja Stefan Bellof olisi laskettu mukaan lopputuloksiin:

Kuljettajien MM-Sarjan tilanne 16/16 osakilpailun jälkeen:

1 Niki Lauda, Itävalta 72 pistettä

2 Alain Prost, Ranska 70,5 pistettä

3 Elio de Angelis, Italia 31,5 pistettä

4 Michele Alboreto, Italia 30 pistettä

5 Nelson Piquet, Brasilia 29 pistettä

6 Rene Arnoux, Ranska 26,5 pistettä

7 Derek Warwick, Iso-Britannia 23 pistettä

8 Keke Rosberg, Suomi 20 pistettä

9 Nigel Mansell, Iso-Britannia 13 pistettä

10 Ayrton Senna, Brasilia 12 pistettä

11 Patrick Tambay, Ranska 10 pistettä

12= Martin Brundle, Iso-Britannia 8 pistettä

12= Teo Fabi, Italia 8 pistettä

12= Riccardo Patrese, Italia 8 pistettä

15 Stefan Bellof, Länsi-Saksa 5 pistettä

16 Jacques Laffite, Ranska 4 pistettä

17= Eddie Cheever, Yhdysvallat 3 pistettä

17= Thierry Boutsen, Belgia 3 pistettä

17= Stefan Johansson, Ruotsi 3 pistettä

20= Andrea de Cesaris, Italia 2 pistettä

20= Piercarlo Ghinzani, Italia 2 pistettä

22 Marc Surer, Sveitsi 1 piste

 

[CCMK]

Laitetaan vielä ennen oikeaa tallien MM-taulukkoa MM-pisteet valmistajien puolelta mikäli Tyrrell olisi kaudella 1984 laskettu mukaan sarjaan pisteineen.

Laitetaan vielä tallien MM-Sarjan tilanne Tyrrell-talli mukaanlaskettuna 16/16 osakilpailun jälkeen:

1 McLaren, Iso-Britannia 142,5 pistettä

2 Ferrari, Italia 56,5 pistettä

3 Lotus, Iso-Britannia 44,5 pistettä

4 Brabham, Iso-Britannia 37 pistettä

5 Renault, Ranska 33 pistettä

6 Williams, Iso-Britannia 24 pistettä

7 Toleman, Iso-Britannia 15 pistettä

8 Tyrrell, Iso-Britannia 13 pistettä

9 Alfa Romeo, Italia 11 pistettä

10 Arrows, Iso-Britannia 4 pistettä

11= Ligier, Ranska 2 pistettä

11= Osella, Italia 2 pistettä

 

[CCMK]

Laitetaan sitten lopulliset oikeat MM-pisteet kaudelta 1984 kuljettajien osalta tähän alle.

Kuljettajien MM-Sarjan tilanne 16/16 osakilpailun jälkeen:

1 Niki Lauda, Itävalta 72 pistettä

2 Alain Prost, Ranska 71,5 pistettä

3 Elio de Angelis, Italia 34 pistettä

4 Michele Alboreto, Italia 30,5 pistettä

5 Nelson Piquet, Brasilia 29 pistettä

6 Rene Arnoux, Ranska 27 pistettä

7 Derek Warwick, Iso-Britannia 23 pistettä

8 Keke Rosberg, Suomi 20,5 pistettä

9= Nigel Mansell, Iso-Britannia 13 pistettä

9= Ayrton Senna, Brasilia 13 pistettä

11 Patrick Tambay, Ranska 11 pistettä

12 Teo Fabi, Italia 9 pistettä

13 Riccardo Patrese, Italia 8 pistettä

14= Jacques Laffite, Ranska 5 pistettä

14= Thierry Boutsen, Belgia 5 pistettä

16= Eddie Cheever, Yhdysvallat 3 pistettä

16= Stefan Johansson, Ruotsi 3 pistettä

16= Andrea de Cesaris, Italia 3 pistettä

19 Piercarlo Ghinzani, Italia 2 pistettä

20 Marc Surer, Sveitsi 1 piste

 

[CCMK]

Laitetaan vielä lopullisen oikeat tallien MM-pisteet valmistajien puolelta pisteineen.

Laitetaan vielä tallien MM-Sarjan lopputilanne 16/16 osakilpailun jälkeen:

1 McLaren, Iso-Britannia 143,5 pistettä

2 Ferrari, Italia 57,5 pistettä

3 Lotus, Iso-Britannia 47 pistettä

4 Brabham, Iso-Britannia 38 pistettä

5 Renault, Ranska 34 pistettä

6 Williams, Iso-Britannia 25,5 pistettä

7 Toleman, Iso-Britannia 16 pistettä

8 Alfa Romeo, Italia 11 pistettä

9 Arrows, Iso-Britannia 6 pistettä

10 Ligier, Ranska 3 pistettä

11 Osella, Italia 2 pistettä

 

[CCMK]

Laitetaan uutena tilastona johtokierrosten määrät kaudella 1984 eli kuka johti miten paljon F1-kisaa kaudella 1984. Tähän tilastoon ei ole laskettu aivan vähän aikaa johtanutta tai alle kierroksen verran johtanutta kuljettajaa. Tässä kuitenkin johtokierrokset kaudelta 1984:

1. Alain Prost 345 kierrosta

2. Nelson Piquet 241 kierrosta

3. Niki Lauda 168 kierrosta

4. Michele Alboreto 81 kierrosta

5. Patrick Tambay 74 kierrosta

6. Nigel Mansell 40 kierrosta

7. Keke Rosberg 33 kierrosta

8. Derek Warwick 12 kierrosta ja joitakin satoja metrejä päälle Dallasissa

9. Elio de Angelis 7 kierrosta

 

[CCMK]

Laitetaan uutena tilastona myös tallien johtokierrokset kaudelta 1984:

1. McLaren 513 kierrosta

2. Brabham 241 kierrosta

3. Renault 86 kierrosta

4. Ferrari 81 kierrosta

5. Lotus 47 kierrosta

6. Williams 33 kierrosta

 

[CCMK]

Laitetaan uutena tilastona myös moottorivalmistajien MM-taulukko kauden 1984 osalta eli valmistajat jotka keräsivät eniten pisteitä:

1. TAG Porsche 143,5 pistettä

2. Renault 84 pistettä

3. Ferrari 57,5 pistettä

4. BMW 41 pistettä

5. Honda 25,5 pistettä

6. Hart 16 pistettä

7. Alfa Romeo 13 pistettä

8. Cosworth 3 pistettä

 

[CCMK]

Laitan vielä uutena pienenä tilastona kauden 1984 osalta myös rengasvalmistajien pistetaulukon:

1. Michelin 198,5 pistettä

2. Goodyear 145 pistettä

3. Pirelli 4 pistettä

 

[CCMK]

Laitetaan tähän vielä tallikaverien vertailut aika-ajojen osalta kaudelta 1984 talleittain:

Brabham

Nelson Piquet-Teo Fabi: 12-0

Nelson Piquet-Corrado Fabi: 3-1

Nelson Piquet-Manfred Winkelhock: 1-0

Nelson Piquet: 15 kertaa nopeampi kuin tallikaverinsa ja vain kerran tappio Dallasissa Corrado Fabille.

Tyrrell

Martin Brundle-Stefan Bellof 3-6

Stefan Johansson-Stefan Bellof 2-1

Stefan Johansson-Mike Thackwell 1-0

Stefan Bellof: 7 kertaa yhteensä nopeampi kuin tallikaverinsa, kolme kertaa enemmän parempi kuin Brundle ja kerran vain nopeampi kuin Johansson. Yhteensä 5 kertaa hitaampi kuin tallikaverinsa muutoin. Johansson oli nopeampi kuin Thackwell Hockenheimissa.

Williams

Jacques Laffite-Keke Rosberg 2-14

Keke Rosberg: Vain kaksi kertaa hitaampi koko kaudella kuin tallikaverinsa ja näistä toinen oli Detroitissa.

Mclaren

Alain Prost-Niki Lauda 15-1

Alain Prost: Vain kerran hitaampi kuin Lauda eli Dallasissa. Lauda voitti ensimmäisen mestaruuden lajissa ilman yhtäkään paalupaikkaa kaudella sitten Denny Karhu Hulmen ja kauden 1967.

RAM: Philippe Alliot-Jonathan Palmer 5-10

Philippe Alliot-Mike Thackwell 0-1

Jonathan Palmer: 10 kertaa nopeampi kuin Alliot ja 5 tappiota. Thackwell oli ainoan kerran nopeampi yhdessä kisassa eli Montrealissa.

Lotus

Elio de Angelis-Nigel Mansell 11-5

Elio de Angelis: Oli 11 kertaa nopeampi kuin Mansell.

ATS

Manfred Winkelhock-Gerhard Berger 1-1

Tasapelitilanteessa parempi lähtöruutu ratkaisee joten Winkelhock oli hieman nopeampi kuljettaja kuin Berger joskin hyvin vaikea on todeta absoluuttista nopeutta tallin ongelmien vuoksi.

Renault

Patrick Tambay-Derek Warwick 7-9

Derek Warwick: Oli 9 kertaa nopeampi kuin Tambay.


Arrows

Marc Surer-Thierry Boutsen 6-10

Thierry Boutsen: Oli 10 kertaa nopeampi kuin Surer.

Toleman

Ayrton Senna-Johnny Cecotto 9-2

Stefan Johansson-Pierluigi Martini 1-0

Ayrton Senna-Stefan Johansson 3-0

Ayrton Senna: 12 kisaa kohti vain kaksi kertaa hävisi tallikaverilleen aika-ajossa. Kahdessa kilpailussa Senna ajoi yksinään, yhdestä karsiutui ja yhdestä kilpailusta oli hyllytetty eli Imolan ja Monzan kilpailuista. Muilta osin järjestys meni Cecotton, Johanssonin ja Martinin nimiin.

Alfa Romeo

Riccardo Patrese-Eddie Cheever 9-7

Riccardo Patrese: Oli 9 kertaa nopeampi kuin Cheever.

Osella: Piercarlo Ghinzani-Jo Gartner 6-2

Piercarlo Ghinzani: Oli 6 kertaa nopeampi kuin Gartner. Tosin Gartner ei ajanut kuin osan kautta kilpailuja ja Imolan päälle.

Ligier

Francois Hesnault-Andrea de Cesaris 1-15

Andrea de Cesaris: Oli 15 kertaa nopeampi kuin Hesnault ja hävisi hänelle vain kerran Dijon-Prenoisissa josta olisi karsiutunut ilman tallikaverinsa pakkovetäyttämistä.

Ferrari

Michele Alboreto-Rene Arnoux 12-4

Michele Alboreto: Oli 12 kertaa nopeampi kuin Arnoux.

Philippe Streiff Renaultilla oli hitaampi kuin tallikaverinsa Patrick Tambay ja Derek Warwick Portugalissa, mutta sitä lukuunottamatta hän ei aktiivisesti kilpailut kaudella muutoin kuin nimettynä kolmannen auton kuljettajana. Spirit-talli ei esiinny tilastossa koska se ajatti vain yhtä autoa kaudella.

ATS lisäksi kaudella peruutti Hollannissa Gerhard Bergerin ajopaikan ja Nürburgringillä Manfred Winkelhockin ajopaikan. Nürburgringin radalla Huub Rothengatter nimettiin Spiritin toiseen autoon liian myöhään ja se olisi ollut kauden ainoa kisa missä olisi nähty kaksi Spiritin kuskia radalla samanaikaisesti mikäli tuomaristo olisi kelpuuttanut myös Rothengatterin kisaan myöhäisenä hakijana.

Sittemmin Estoriliin talli ei edes yrittänyt saada Rothengatteria samaan ruudukkoon osin rahapulan vuoksi ja osin ilmeisesti Rothengatterin omien sponsorienkin takia. Mahdollisia keskiarvoja ja variansseja ja vertailupohjaa käyttäen yleensäkin Mauro Baldi vaikutti nopeammalta kuskilta kuin Huub Rothengatter.

 

[CCMK]

Marraskuussa formuloiden Monaco-kohu jatkui ja Australiassa ajettiin Calder Parkin radalla sarjan ulkopuolinen Australian Grand Prix kuten oli ajettu monena aiempanakin vuonna. Keke Rosberg lunasti harmittavasti kauden 1982 kilpailun tyhjäksi jättämänsä paikan tulemalla mukaan kauden 1984 kisaan. Rosberg oli aiemmin kutsuttu maailmanmestarina mukaan, mutta ei voinut sanojensakin mukaan olla kahdessa paikassa samanaikaisesti.

Paikalliseen kilpailuun F1-miehistä osallistui ilman muuta maailmanmestarina ja Mercedes-Benzistään nauttinut Niki Lauda, Tolemanin sopimusta edelleen odottanut ja muutaman aiemman kilpailun voittanut Roberto Moreno, talvikauden testeihin Ligierillä valmistautunut Andrea de Cesaris ja vihdoin ja viimein myös testipaikastaan kieltäytynyt ja viimeistä palvelustaan Ligierille lähinnä keikkamuodossa suorittanut Francois Hesnault.

Australian Grand Prix 1984 oli sarjan ulkopuolisena 100 kierroksen kilpailuna Roberto Morenon hallitsema kilpailu. Rosberg oli toinen ja de Cesaris kolmas. Rosbergin mukaan Calder Parkin rata olisi mielenkiintoisempi paikka pitää f1-kilpailu maassa kuin viedä sitä edelleenkin jonkin verran epävarmaan Adelaideen. Toisaalta Rosberg tunnusti, että Calder Parkin rata oli yksinkertaisesti liian lyhyt formuloihin. Rosbergille ja Laudalle Australian kilpailu oli paras tapa päästä pakoon jatkuvasti kintereillä ollutta lehdistöä.

Calder Parkin ja Adelaiden radanomistajat olivat valmiita neuvottelemaan ja muutamaa päivää myöhemmin Adelaiden omistajat olivat onnellisia saadessaan varmistuneen paikan Austaralia Grand Prixille kaudeksi 1985. Australian kilpailua oli yritetty saada jo muutaman vuoden ajan ja välillä Alan Jonesin kuluneiden aikojen myötä koko ratahanketta ei ollut edes suunniteltu. Lopulta kilpailu kuitenkin pidettäisiin tuolloin erikoisuutena pidetysti kauden päätöskilpailuna.

 

[CCMK]

Australialaisilla oli suurta aihetta iloon marraskuussa 1984 myös sillä, että Alan Jones oli palaamassa takaisin lajiin uuden Team Haasin myötä. Ainoaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui aikataulu jolla yritettiin saada tallia mukaan kaudeksi 1985. Jones oli yrittänyt kaudella 1984 palata lajiin muutamaan otteeseen, mutta yksinkertaisesti kukaan ei halunnut maksaa hänelle edes hänen minimisummiaan kilpailuista. Siten Jones näki John Watsonin tapaan parempana pysyä välivuoden vietossa. Watson tosin oli palaamassa lajiin Tolemanille sillä yksikään muu talli ei talvikaudella 1984-1985 siinä vaiheessa kohdistanut häneen mainittavaa mielenkiintoa. Tolemanilla oli kuitenkin tulossa suuria vaikeuksia jotka talli uskoi pystyvänsä voittamaan.

 

[CCMK]

Kaudella 1984 Didier Pironin armonaika kautta 1985 ajatellen alkoi käydä vähiin jatkuvasti. Marraskuun lopulla 1984 Il Commendatore valmistui hyväksymään ilman merkittävää ja konkreettista muutosta ranskalaisen tilassa sen, että hän ei voisi edustaa Ferraria välttämättä edes kolmannessakaan autossa kaudella 1985. Siten jo tuolloin Ferrari hankki Johnny Dumfriesin varalta talliin. Dumfries kun oli vapautunut Lotuksen testikuljettajan paikalta. Pironille annettiin vajaa kuukausi päästä kuntoon tai ainakin edes selkeästi ilmoittaa aikeistaan. Ainoa Pironin paluun uutisoinut lehtikin osoittautui epäluotettavaksi ja paluusta tulikin marraskuussa 1984 uutisankka. Ainoa asiassa selkeästi totta ollut asia oli se, että Pironi toki luonnollisesti yritti palata lajiin. Ongelmana oli vain, että missä tallissa?:dunno:

 

[CCMK]

Kauden 1984 loppupuolella Niki Lauda ilmoitti viimeisessä kauden suuressa merkittävässä kokouksessa ennen virallista vuosijuhlaa kauden päätteeksi, että mikäli ajajat tai tallit eivät päivien sisällä pääsisi sopuun kaudeksi 1985 muuttuvasta aika-ajon määritelmästä niin siinä tapauksessa kuluneen kauden ja vuodesta 1982 eteenpäin ollut järjestelmä pitäisi pitää voimassa koska inhottua järjestelmää korvaamaan ei ollut juuri yhtään järkevää ratkaisua. Monet erilaiset ratkaisut karting-tyylisestä ajokisasta ennen varsinaista kisaa, keskinopeuden perusteella ratkaistavasta paalupaikasta ja lopulta aina viiden perättäisen kierroksen keskiarvoratkaisuun eivät vain olleet kovin järkeviä. Tai ainakaan tuntuneet siltä.

Siten Niki Lauda pyysi ajajien yhdistyksen kokouksessa äänestämään asiasta ja lopullinen äänestys lyötäisiin lukkoon kauden 1984 joulukuussa heti vuosijuhlien jälkeen. Keke Rosbergin näkökanta oli suurilta osin sama kuin Laudan, mutta hän halusi järjestelmästä ehdottomasti pois aikaa vieneet perjantain aika-ajot koska ne olivat ilman sateen uhkaa varsinaista ajanhukkaa huonoimmillaan jo tuolloin. Lisäksi järjestyksen pysyminen ei saanut olla monivuotista ja mikäli olisi ajettu vain yksi aika-ajo lauantaisin niin silloin aika-ajorenkaitakin olisi voinut olla vain yksi sarja käytettävissä.

Vaihtoehtoisesti Rosberg haki aika-ajorenkaiden kieltoa perjantaille ja hyväksyttäväksi vain lauantain ajoihin. Rosbergin ehdotus aika-ajojen lyhentämisestä ei paljon kannatusta saanut ja vielä vähemmän sai aika-ajorenkaiden vähentämisen ehdotus. Ainoa muu Rosbergin tukija sille ehdotukselle oli Patrick Tambay ja Lotuksen entiseksi kuljettajaksi juuri jäänyt Nigel Mansell. Heidän mukaan riittävän pehmeillä kisarenkaillakin oli mahdollista saada hyvä aika kisaa varten ja se ei ollut liikaa pois muusta suorituksesta.