Mun puolesta kuka tahansa saa uskoa mihin tahansa. Islami on OK. Mulla on paljon eritoten bangladeshilaisia kavereita ketkä ovat muslimeja ja rukoilevat joka aamu ja ilta, sekä paastoavat. Ei ongelmia. Kaikki hyviä tyyppejä ja uskovat ihan samaan Jumalaan kuin minäkin. He aina lähtiessään heittävät Jumalan siunausta ja otan sen mielelläni vastaan. Ollaan monet kerrat juteltu uskonnosta ja ihan samaan henkeen koko porukka paasaa.
Sitten mulla on etelä-korealainen hyvä kaveri kuka on entinen kristitty ja nykyinen budhalainen. Todella hyvä tyyppi ja kuuntelen mielelläni hänen juttujansa uskonnosta ja miksi hän valitsi budhalaisuuden. Uskonto ei meitä lokeroi.
Eikä mua haittaa ateistit kunhan eivät rupea yleistämään näkemyksiään jokaiseen kristittyyn.
Mulle usko on henkilökohtainen asia ja mulle on ihan yksi hailaa mihin toinen uskoo. En sen perusteella valitse ystäviäni, enkä tuputa omaa uskoani muille. Näitä tuputtajia kyllä piisaa jokaisessa elämänkatsomuksessa, myös ateistien piirissä. He ovat niitä kapeakatseisia urhoja, ketkä näkevät vain oman napansa. On se napa sitten annettu Jumalalle, Allahille, Jahvelle, Gaialle, Materialle tai Omalle navalle.
Järki käteen nyt heput. Väännätte jostain urbaanista legendasta kauhean määrän juttua.