Artikkeli on vuodelta 2003
Touko-kesäkuun vaihde on parasta aikaa klassisten autourheilukilpailujen seuraajille. Indy500, Monacon GP ja LeMans ajetaan muutaman viikon sisällä. Nämä kolme kilpailua ovat historialtaan ja maineeltaan vailla vertaa. Vain Graham Hill on kyennyt voittamaan kaikki nämä kolme klassikkoa.
Vaikka Indy500:n ja varsinkin LeMansin maine on himmentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, kaikkien kisojen voitto on monen kuljettajan unelma. Valitettavasti nykyajan kuljettajat ovat keskittyneet omiin sarjoihin, eikä kukaan näe enää tarpeelliseksi lähteä näyttämään taitoja toisen sarjan kilpailuun.
Monacon GP:n paikka F1:n kruununjalokivenä ei ole uhattuna. Muut klassiset F1-kilpailut ovat jo aikoja sitten poistettu kalenterista tai ovat luonteeltaan muuttuneet aivan erilaisiksi. Monza lienee Monacon jälkeen maineikkain kisa, mutta ero on suuri. Toivottavasti F1 ei unohda juuriaan, kun kisoja uhataan siirtää Aasian puolelle.
LeMansin ongelma on se, että kilpailu ei ole vuosiin kuulunut mihinkään sarjaan. FIA lopetti perinteikkään urheiluautojen MM-sarjan jo vuonna 1992, eikä tämän jälkeen ole ollut kovin vakuuttavaa urheiluautosarjaa. American LeMans Series, ALMS, on viime vuosina ollut arvostetuin kestävyyskilpailusarja, mutta LeMansiin on päässyt muidenkin sarjojen osallistujia, kuten FIA GT ja BPR. Käytännössä autonvalmistajien panostus kestävyyskisoihin perustuu LeMansin maineeseen. LeMansin ylivoimainen hallitsija Porsche vetäytyi tehdastoiminnasta joitakin vuosia sitten. Tämä oli paha takaisku, jota voisi verrata likimain siihen, jos Ferrari luopuisi F1-sarjasta
Indy500:n maine on kasvanut viime vuosina. 1990-luvun lopulla kisan osallistujat olivat IRL-sarjan heikkotasoisia kuljettajia, mutta viime vuosina Amerikan mantereen parhaat formulakuljettajat ovat osallistuneet kisaan. Aluksi CART-sarjan tallit ja kuljettajat ajoivat pelkästään Indy500-kilpailun, mutta nyt iso osa talleista osallistuu koko IRL-sarjaan. Vuodesta 2000 lähtien Indyn voitto on mielestäni ollut jo kova saavutus. Juan-Pablo Montoya voitti tuolloin kisan. Viimeisenä kolmena vuonna Penske-talli on hallinnut kisaa mielensä mukaan. Tänä vuonna voiton ottanut Gil deFerran on yksi viime vuosikymmenen parhaita kilpa-ajajia. Hän on voittanut kaikissa sarjoissa, missä on ajanut. Aina tyylikäs deFerran on esimerkillinen keulakuva kilpa-autoilulle.
Monacon F1-kisasta on varmasti puhuttu paljon, ja sen historia on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa kirjoja. Monaco on noussut monen kilpailijan suosikiksi, koska se on nykyään ainoa täysin erilainen kisa koko kalenterissa. Monacossa F1:n historia tulee parhaiten esille, sillä ympäristö on muuttunut vain vähän aikojen saatossa. Rata oli 40 vuotta sitten tasan yhtä käyttökelvoton kilpa-ajoa varten kuin se tänäkin päivänä on. Monacon voitto on kuitenkin aina osa autourheilun historiaa. Vaikka Monacon kisa nähdään monesti epävarmana kasinona, on voittaja yllättävän usein juuri sen ajan paras kuljettaja. Viimeisten 19 vuoden aikana voitto on mennyt kuudesti Ayrton Sennalle, viidesti Michael Schumacherille ja neljästi Alain Prostille. Tämä jos mikä kuvastaa sitä, että paras kuljettaja voi tehdä ratkaisevan eron Monacossa. Williamsille Monacosta on tulossa iso ongelma, sillä edellinen voitto on vuodelta 1983 Keke Rosbergin ajamana. Ehkä tästä voi päätellä sen, että Williams luottaa menestyksessä autoon eikä palkkaa kaikkien parhaimpia ja kalleimpia ajajia.
Triplan saavuttaminen
Tällä hetkellä vain muutamalla kuljettajalla on realistinen mahdollisuus päästä Graham Hillin saavuttamaan triplaan. Jacques Villeneuve on julkisesti ilmoittanut halunsa voittaa LeMans. Villeneuvella on jo Indy500 voitto vuodelta 1995, mutta Monacon voittoon tarvitaan suoranainen ihme nykyisellä kalustolla. Montoyalla on paremmat mahdollisuudet Monacon voittoon, vielä tarvittaisiin innostusta kilpailla LeMansissa. Michael Schumacher osallistui LeMansiin 90-luvun alkupuolella, jolloin hänellä oli realistiset mahdollisuudet kisan voittoon. Haaveet kuitenkin katosivat ilmaan aamupäivän tunteina Sauber-Mercedesin jäähdytysnesteiden mukana. Autokunta kohtasi kannentiivisteongelmia johtoasemassa. Kisan aikana Michael Schumacher oli ajanut kilpailun nopeimman kierroksen. On vaikea uskoa, että Schumi lähtisi enää F1-uran jälkeen kilpailemaan muissa sarjoissa.
Monacon voittajista David Coulthard ja varsinkin Olivier Panis voivat tulevaisuudessa kilpailla LeMansissa ja ajaisivat varmasti kärkisijoista. Kuinka ovaalilla ajo sitten onnistuisi, sitä on vaikea sanoa, kun kumpikaan mies ei ole ilmoittanut halustaan kilpailla USA:ssa. Mielestäni olisi kuitenkin mukava nähdä kuljettajia, jotka ajavat useissa sarjoissa hyvällä menestyksellä. Itse arvostan ajajan monipuolisuutta korkealle, on hienoa kun kilpa-ajaja omaksuu erilaiset autot, radat ja taktiikat nopeasti.
Graham Hillin ohella vanhoista legendoista on hyvä nostaa esille Mario Andrettin nimi. Andretti voitti Monacossa ja Indyssä, mutta LeMans jäi monista yrityksistä huolimatta valloittamatta. Viimeinen realistinen yritys Andrettilta oli vuoden 1995 kisa, mutta silloin Andrettin, Bob Wollekin ja Eric Helaryn ajama Porsche jäi kakkoseksi pääasiassa sateen takia. Andretti on kuitenkin kuitannut LeMans voiton uupumisen CV:stä Daytona 500 -voitolla, joka on NASCAR-sarjojen suurin kilpailu.
Suomalaiset klassikoissa
Mika Häkkinen ja Keke Rosberg ovat molemmat voittaneet Monacossa, mutta mielestäni suurin suomalainen suoritus näissä klassikkokilpailuissa on ehdottomasti tuo vuoden 1995 LeMans. JJ Lehto vei autokuntansa yllätysvoittoon sateisessa kilpailussa. Etukäteen autokunnan kalustolla ei ajateltu olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia voittoon. McLaren F1 -GT-autoa pidettiin auttamattomasti hitaampana kuin prototyyppiluokan autoja. Aikaeroista kertoo hyvin se, että jo mainittu Andrettin Porsche oli aika-ajoissa ajanut ajan 3.48,760 ja JJ:n autokunnan McLaren oli pystynyt vain aikaan 3.57,180. McLaren oli siis ennakkoarvioiden mukaan liki 10 sekuntia kierroksella hitaampi. Pelastajaksi tuli kova sade, joka jatkui läpi yön. JJ:n suorituksia ei voi kyllin arvostaa. Kun Masanori Sekiya ja monikertainen voittaja Yannick Dalmas tekivät tasaista työtä, kykeni autokunta suorittamaan uskomattoman tempun Mario Andrettin suureksi pettymykseksi.
Keke Rosberg yritti myös LeMansia 1991 hänen ajaessaan Peugeotilla urheiluautojen MM-sarjassa. Jean Todtin johtama talli ei kuitenkaan kyennyt kuin neljän tunnin suoritukseen. Vauhdin puolesta Keke olisi ehkä voinut taistellakin voitosta, koska lähtöruutu oli eturivissä. Keke ei kuitenkaan ikinä ole ollut mikään kestävyyskisafani. Varsinkin 24 tunnin kisat Keke on kuitannut sanomalla, että yöt ovat nukkumista varten. Kun JJ Lehto halusi nuorena kuljettajana ajaa LeMansia, oli Keke kovasti ideaa vastaan. Jälkeenpäin on todettava, että JJ:llä oli oikea näkemys ajotaidoistaan ja parhaimmista osaamisalueistaan.
Tänä vuonna Suomen edustus on LeMansissa kohdallaan. JJ Lehto ja Mika Salo osallistuvat kilpailukykyisillä Audeilla kisaan ja mitä tahansa on nyt luvassa. LeMansissa autokunnan tasaisuus on tärkeässä asemassa, eikä kummallakaan ole mitään valittamista tallitovereiden suhteen.
Amerikan ovaalisarjat ovat jääneet käytännössä suomalaisen autourheiluhistorian ulkopuolelle. JJ Lehdon yhden kauden mittaisen CART-kokeilun tulokset olivat pettymys. Tuohon aikaan CART ja IRL -sarjojen riidat olivat syvimmillään, eikä Indy500-kisasta ollut edes puhetta. Tero Palmroth on ainoa suomalainen Indy500:een osallistunut kuljettaja, mutta hän ei ollut mikään voittajaehdokas, päinvastoin.
Olisi todella ilahduttavaa nähdä suomalaisia kuljettajia myös USA:n sarjoissa. Mikäli tie Euroopassa nousee pystyyn, USA:sta voisi löytyä realistinen uran jatko. Lisäksi jonkun olisi syytä paikata puutteellisuudet suomalaisessa autourheiluhistoriassa. Tänä vuonna suomalaisilla on täysin realistiset mahdollisuudet kuitata sekä Monacon että LeMansin voitot. Mitä jos ensi vuonna Suomella olisi mahdollisuus triplaan?
Pekka Hacklin