Artikkeli on vuodelta 2003
Touko-kesäkuun vaihde on parasta aikaa klassisten autourheilukilpailujen seuraajille. Indy500, Monacon GP ja LeMans ajetaan muutaman viikon sisällä. Nämä kolme kilpailua ovat historialtaan ja maineeltaan vailla vertaa. Vain Graham Hill on kyennyt voittamaan kaikki nämä kolme klassikkoa.
Vaikka Indy500:n ja varsinkin LeMansin maine on himmentynyt
viimeisten kymmenen vuoden aikana, kaikkien kisojen voitto on monen
kuljettajan unelma. Valitettavasti nykyajan kuljettajat ovat
keskittyneet omiin sarjoihin, eikä kukaan näe enää tarpeelliseksi lähteä
näyttämään taitoja toisen sarjan kilpailuun.
Monacon GP:n paikka F1:n kruununjalokivenä ei ole uhattuna. Muut
klassiset F1-kilpailut ovat jo aikoja sitten poistettu kalenterista tai
ovat luonteeltaan muuttuneet aivan erilaisiksi. Monza lienee Monacon
jälkeen maineikkain kisa, mutta ero on suuri. Toivottavasti F1 ei unohda
juuriaan, kun kisoja uhataan siirtää Aasian puolelle.
LeMansin ongelma on se, että kilpailu ei ole vuosiin kuulunut
mihinkään sarjaan. FIA lopetti perinteikkään urheiluautojen MM-sarjan jo
vuonna 1992, eikä tämän jälkeen ole ollut kovin vakuuttavaa
urheiluautosarjaa. American LeMans Series, ALMS, on viime vuosina ollut
arvostetuin kestävyyskilpailusarja, mutta LeMansiin on päässyt muidenkin
sarjojen osallistujia, kuten FIA GT ja BPR. Käytännössä
autonvalmistajien panostus kestävyyskisoihin perustuu LeMansin
maineeseen. LeMansin ylivoimainen hallitsija Porsche vetäytyi
tehdastoiminnasta joitakin vuosia sitten. Tämä oli paha takaisku, jota
voisi verrata likimain siihen, jos Ferrari luopuisi F1-sarjasta
Indy500:n maine on kasvanut viime vuosina. 1990-luvun lopulla
kisan osallistujat olivat IRL-sarjan heikkotasoisia kuljettajia, mutta
viime vuosina Amerikan mantereen parhaat formulakuljettajat ovat
osallistuneet kisaan. Aluksi CART-sarjan tallit ja kuljettajat ajoivat
pelkästään Indy500-kilpailun, mutta nyt iso osa talleista osallistuu
koko IRL-sarjaan. Vuodesta 2000 lähtien Indyn voitto on mielestäni ollut
jo kova saavutus. Juan-Pablo Montoya voitti tuolloin kisan. Viimeisenä
kolmena vuonna Penske-talli on hallinnut kisaa mielensä mukaan. Tänä
vuonna voiton ottanut Gil deFerran on yksi viime vuosikymmenen parhaita
kilpa-ajajia. Hän on voittanut kaikissa sarjoissa, missä on ajanut. Aina
tyylikäs deFerran on esimerkillinen keulakuva kilpa-autoilulle.
Monacon F1-kisasta on varmasti puhuttu paljon, ja sen historia on
niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa kirjoja. Monaco on noussut
monen kilpailijan suosikiksi, koska se on nykyään ainoa täysin erilainen
kisa koko kalenterissa. Monacossa F1:n historia tulee parhaiten esille,
sillä ympäristö on muuttunut vain vähän aikojen saatossa. Rata oli 40
vuotta sitten tasan yhtä käyttökelvoton kilpa-ajoa varten kuin se
tänäkin päivänä on. Monacon voitto on kuitenkin aina osa autourheilun
historiaa. Vaikka Monacon kisa nähdään monesti epävarmana kasinona, on
voittaja yllättävän usein juuri sen ajan paras kuljettaja. Viimeisten
19 vuoden aikana voitto on mennyt kuudesti Ayrton Sennalle, viidesti
Michael Schumacherille ja neljästi Alain Prostille. Tämä jos mikä
kuvastaa sitä, että paras kuljettaja voi tehdä ratkaisevan eron
Monacossa. Williamsille Monacosta on tulossa iso ongelma, sillä
edellinen voitto on vuodelta 1983 Keke Rosbergin ajamana. Ehkä tästä voi
päätellä sen, että Williams luottaa menestyksessä autoon eikä palkkaa
kaikkien parhaimpia ja kalleimpia ajajia.
Triplan saavuttaminen
Tällä hetkellä vain muutamalla kuljettajalla on realistinen
mahdollisuus päästä Graham Hillin saavuttamaan triplaan. Jacques
Villeneuve on julkisesti ilmoittanut halunsa voittaa LeMans.
Villeneuvella on jo Indy500 voitto vuodelta 1995, mutta Monacon voittoon
tarvitaan suoranainen ihme nykyisellä kalustolla. Montoyalla on
paremmat mahdollisuudet Monacon voittoon, vielä tarvittaisiin innostusta
kilpailla LeMansissa. Michael Schumacher osallistui LeMansiin 90-luvun
alkupuolella, jolloin hänellä oli realistiset mahdollisuudet kisan
voittoon. Haaveet kuitenkin katosivat ilmaan aamupäivän tunteina
Sauber-Mercedesin jäähdytysnesteiden mukana. Autokunta kohtasi
kannentiivisteongelmia johtoasemassa. Kisan aikana Michael Schumacher
oli ajanut kilpailun nopeimman kierroksen. On vaikea uskoa, että Schumi
lähtisi enää F1-uran jälkeen kilpailemaan muissa sarjoissa.
Monacon voittajista David Coulthard ja varsinkin Olivier Panis
voivat tulevaisuudessa kilpailla LeMansissa ja ajaisivat varmasti
kärkisijoista. Kuinka ovaalilla ajo sitten onnistuisi, sitä on vaikea
sanoa, kun kumpikaan mies ei ole ilmoittanut halustaan kilpailla
USA:ssa. Mielestäni olisi kuitenkin mukava nähdä kuljettajia, jotka
ajavat useissa sarjoissa hyvällä menestyksellä. Itse arvostan ajajan
monipuolisuutta korkealle, on hienoa kun kilpa-ajaja omaksuu erilaiset
autot, radat ja taktiikat nopeasti.
Graham Hillin ohella vanhoista legendoista on hyvä nostaa esille
Mario Andrettin nimi. Andretti voitti Monacossa ja Indyssä, mutta LeMans
jäi monista yrityksistä huolimatta valloittamatta. Viimeinen
realistinen yritys Andrettilta oli vuoden 1995 kisa, mutta silloin
Andrettin, Bob Wollekin ja Eric Helaryn ajama Porsche jäi kakkoseksi
pääasiassa sateen takia. Andretti on kuitenkin kuitannut LeMans voiton
uupumisen CV:stä Daytona 500 -voitolla, joka on NASCAR-sarjojen suurin
kilpailu.
Suomalaiset klassikoissa
Mika Häkkinen ja Keke Rosberg ovat molemmat voittaneet Monacossa,
mutta mielestäni suurin suomalainen suoritus näissä
klassikkokilpailuissa on ehdottomasti tuo vuoden 1995 LeMans. JJ Lehto
vei autokuntansa yllätysvoittoon sateisessa kilpailussa. Etukäteen
autokunnan kalustolla ei ajateltu olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia
voittoon. McLaren F1 -GT-autoa pidettiin auttamattomasti hitaampana kuin
prototyyppiluokan autoja. Aikaeroista kertoo hyvin se, että jo mainittu
Andrettin Porsche oli aika-ajoissa ajanut ajan 3.48,760 ja JJ:n
autokunnan McLaren oli pystynyt vain aikaan 3.57,180. McLaren oli siis
ennakkoarvioiden mukaan liki 10 sekuntia kierroksella hitaampi.
Pelastajaksi tuli kova sade, joka jatkui läpi yön. JJ:n suorituksia ei
voi kyllin arvostaa. Kun Masanori Sekiya ja monikertainen voittaja
Yannick Dalmas tekivät tasaista työtä, kykeni autokunta suorittamaan
uskomattoman tempun Mario Andrettin suureksi pettymykseksi.
Keke Rosberg yritti myös LeMansia 1991 hänen ajaessaan
Peugeotilla urheiluautojen MM-sarjassa. Jean Todtin johtama talli ei
kuitenkaan kyennyt kuin neljän tunnin suoritukseen. Vauhdin puolesta
Keke olisi ehkä voinut taistellakin voitosta, koska lähtöruutu oli
eturivissä. Keke ei kuitenkaan ikinä ole ollut mikään kestävyyskisafani.
Varsinkin 24 tunnin kisat Keke on kuitannut sanomalla, että yöt ovat
nukkumista varten. Kun JJ Lehto halusi nuorena kuljettajana ajaa
LeMansia, oli Keke kovasti ideaa vastaan. Jälkeenpäin on todettava, että
JJ:llä oli oikea näkemys ajotaidoistaan ja parhaimmista
osaamisalueistaan.
Tänä vuonna Suomen edustus on LeMansissa kohdallaan. JJ Lehto ja
Mika Salo osallistuvat kilpailukykyisillä Audeilla kisaan ja mitä
tahansa on nyt luvassa. LeMansissa autokunnan tasaisuus on tärkeässä
asemassa, eikä kummallakaan ole mitään valittamista tallitovereiden
suhteen.
Amerikan ovaalisarjat ovat jääneet käytännössä suomalaisen
autourheiluhistorian ulkopuolelle. JJ Lehdon yhden kauden mittaisen
CART-kokeilun tulokset olivat pettymys. Tuohon aikaan CART ja IRL
-sarjojen riidat olivat syvimmillään, eikä Indy500-kisasta ollut edes
puhetta. Tero Palmroth on ainoa suomalainen Indy500:een osallistunut
kuljettaja, mutta hän ei ollut mikään voittajaehdokas, päinvastoin.
Olisi todella ilahduttavaa nähdä suomalaisia kuljettajia myös
USA:n sarjoissa. Mikäli tie Euroopassa nousee pystyyn, USA:sta voisi
löytyä realistinen uran jatko. Lisäksi jonkun olisi syytä paikata
puutteellisuudet suomalaisessa autourheiluhistoriassa. Tänä vuonna
suomalaisilla on täysin realistiset mahdollisuudet kuitata sekä Monacon
että LeMansin voitot. Mitä jos ensi vuonna Suomella olisi mahdollisuus
triplaan?
Pekka Hacklin