M1gu
Well-known member
- Liittynyt
- 24.1.2009
- Viestit
- 161
Kyllähän Mika oli (Kekeä lainatakseni) aivan fantastinen kuljettaja ja varsinkin vuosina 1998-2000. Mikan uraa tuli enemmän tai vähemmän seurattua 1994 vuodesta lähtien ja vaikka hän hyvin nopea on aina ollutkin, niin kyllähän onnettomuuden jälkeen Mikan ajossa tapahtui paljon kypsymistä, kuten joku jo edellä mainitsi.
Voitottomuuden tuomat paineet alkoivat näkyä hyvin vahvasti 1997, etenkin kun Coulthard vei avausosakilpailun ja katkaisi McLarenin vuosien voitottoman putken, jonka Mika oli varmasti kuvitellut itse tekevänsä. Mikan mahdollisuudet valuivat kerta toisensa jälkeen teknisiin vikoihin ja ties mihin epäonneen ja jos tämä raastoi fania niin voi kuvitella miltä siinä vaiheessa jo kuljettajasta tuntui. Onneksi se voitto kuitenkin saatiin kauden päätteeksi, vaikka siinä joutuikin tallikaveri ja maailmanmestaruutta tavoitteleva kuski edestä taipumaankin. Mikan puolesta on tosin sanottava, että hän oli koko viikonlopun nopeampi ja tallikaveri pääsi edelle, kun Mikaa ajatettiin kierroskaupalla hieman hitaamman auton perässä ennen varikkostoppiaan, Coulthardin käydessä jo aiemmin varikolla, eikä näin joutunut pidätellyksi.
Häkkinen olikin 1998 ihan erinoloinen kuljettaja kuin koskaan aikaisemmin. Varma, rauhallinen ja todella nopea. Coulthardkin putosi aika täydellisesti Mikan kyydistä Australian sekoilujen jälkeen.
Tätä Mikaa nähtiinkin sitten kauteen 2001 asti, jolloin motivaatio oli selvästi saanut kolauksen mm.edelliskauden USA:n osakilpailun konerikon (tavoitti nopeasti Schumia ja taisteli yhä MM:stä) ja kyseisen vuoden Australian ulosajon takia. Varmasti kaksinkertainen maailmanmestarin mielessä pyöri niin uran aikana raastava McLarenin epäluotettavuus, kuin Adeleiden onnettomuuskin. Ja kun 2002 vuoden autoa näin jälkikäteen muistellaan, niin Mikan päätöstä ei voi harmitella. Tästä on aina nostettava Schumacherille hattua, oli hänestä kuljettajana mitä mieltä tahansa, niin motivaation ylläpitäminen aina vuoteen 2006 oli aika ilmiömäinen juttu.
Kimi taas oli heti ykkösiin tullessan hätkähdyttävän valmis ja nopea kuski, vaikka ei ottaisikaan olematonta kokemusta formula-autoista huomioon. Kimi valloitti ainakin meikäläisen heti 2001 ja 2002 virheettömillä suorituksillaan ja etenkin kisatilanteiden terävyydellään. Mikan kohdalla tuli monesti jännättyä, että kunhan ei vaan jäisi jonkun hitaamman auton taakse, mutta Kimi oli heti alun alkaen useissa tilanteissa ilmiömäisen hyvä ja sopivalla tavalla agressiivinen.
Molempia suomalaisässiä suuresti kunnioitan, heidän uria seuranneena. Tuntuu väärältä nostaa kumpaakaan toisen edelle, sillä he kumpikin ovat ikimuistettavia kuskeja ja huipulla ollessaan aivan terävintä kärkikastia F-ykkösissä.
Voitottomuuden tuomat paineet alkoivat näkyä hyvin vahvasti 1997, etenkin kun Coulthard vei avausosakilpailun ja katkaisi McLarenin vuosien voitottoman putken, jonka Mika oli varmasti kuvitellut itse tekevänsä. Mikan mahdollisuudet valuivat kerta toisensa jälkeen teknisiin vikoihin ja ties mihin epäonneen ja jos tämä raastoi fania niin voi kuvitella miltä siinä vaiheessa jo kuljettajasta tuntui. Onneksi se voitto kuitenkin saatiin kauden päätteeksi, vaikka siinä joutuikin tallikaveri ja maailmanmestaruutta tavoitteleva kuski edestä taipumaankin. Mikan puolesta on tosin sanottava, että hän oli koko viikonlopun nopeampi ja tallikaveri pääsi edelle, kun Mikaa ajatettiin kierroskaupalla hieman hitaamman auton perässä ennen varikkostoppiaan, Coulthardin käydessä jo aiemmin varikolla, eikä näin joutunut pidätellyksi.
Häkkinen olikin 1998 ihan erinoloinen kuljettaja kuin koskaan aikaisemmin. Varma, rauhallinen ja todella nopea. Coulthardkin putosi aika täydellisesti Mikan kyydistä Australian sekoilujen jälkeen.
Tätä Mikaa nähtiinkin sitten kauteen 2001 asti, jolloin motivaatio oli selvästi saanut kolauksen mm.edelliskauden USA:n osakilpailun konerikon (tavoitti nopeasti Schumia ja taisteli yhä MM:stä) ja kyseisen vuoden Australian ulosajon takia. Varmasti kaksinkertainen maailmanmestarin mielessä pyöri niin uran aikana raastava McLarenin epäluotettavuus, kuin Adeleiden onnettomuuskin. Ja kun 2002 vuoden autoa näin jälkikäteen muistellaan, niin Mikan päätöstä ei voi harmitella. Tästä on aina nostettava Schumacherille hattua, oli hänestä kuljettajana mitä mieltä tahansa, niin motivaation ylläpitäminen aina vuoteen 2006 oli aika ilmiömäinen juttu.
Kimi taas oli heti ykkösiin tullessan hätkähdyttävän valmis ja nopea kuski, vaikka ei ottaisikaan olematonta kokemusta formula-autoista huomioon. Kimi valloitti ainakin meikäläisen heti 2001 ja 2002 virheettömillä suorituksillaan ja etenkin kisatilanteiden terävyydellään. Mikan kohdalla tuli monesti jännättyä, että kunhan ei vaan jäisi jonkun hitaamman auton taakse, mutta Kimi oli heti alun alkaen useissa tilanteissa ilmiömäisen hyvä ja sopivalla tavalla agressiivinen.
Molempia suomalaisässiä suuresti kunnioitan, heidän uria seuranneena. Tuntuu väärältä nostaa kumpaakaan toisen edelle, sillä he kumpikin ovat ikimuistettavia kuskeja ja huipulla ollessaan aivan terävintä kärkikastia F-ykkösissä.