F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Vuoden 1994 alussa tammikuussa Jordanilla oli neljä kuljettajaa ehdolla kaudelle. Eddie Irvine oli kuitenkin aina ykkösvaihtoehto. Jo Adelaiden jälkeisenä maanantaina vuonna 1993 Irvine oli kirjoittanut sopimuksen tallin kanssa. Ainoa ongelma oli kuitenkin sen muuttuminen alustavaksi. Huolimatta tallin sponsoritakeista sopimus Irvinen kanssa oli kaikkea muuta kuin varma.

16 miljoonan dollarin budjettilla Jordan oli kamppaillut kauden 1993 halki ja aluksi näytti siltä, että enempää ei ollut tulossa kaudeksi 1994 rahaa. Lisäksi Irvinen mahdollista jäämistä f1:teen haittaisi Japanin F3000-sarjan tarjoama ennätyspalkka kaudesta 1994 ja Ayrton Sennan vahvat mielipiteet Irvinesta myös Adelaidessa.

Eräässä vaiheessa sovittelua vain Jordanin talousmanageri oli uskaltanut mennä kysymään Sennalta sovintoa Irvinen kanssa. Senna oli vastannut varsin jäisesti ja jos Irvine olisi ollut managerin kanssa niin turpaan olisi voinut tulla toistamiseen sillä eräässä vaiheessa viikonloppua Irvine oli ajatellut Suzukan tilanteesta, että Senna oli hidas. Tilanteen rauhoittamiseksi oli tarvittu Gerhard Bergeriä.

Bergerin mukaan Senna ei ollut lähes vuoteen ennen Irvinea kenellekään niin vihainen. Edellinen melkein turpiinsa saanut kaveri olisi ollut Michael Schumacher ja eräs niistä tilanteista olisi sattunut myös kilpailun jälkeen. Kaudeksi 1994 Irvinen ohella talliin olivat vahvasti ehdolla jälleen Mark Blundell, Martin Brundle ja myös nuori Jos Verstappen.

Verstappen meni kuitenkin lopulta Benettonille vaikka JJ Lehto vei aluksi hänen kisakuskipaikkansa ja Blundell otti Tyrrellin tarjouksen ja lupasi tulla mahdollisesti Jordanille kaudeksi 1995. Martin Brundle oli pitkään kahden vaiheilla. Siirtyminen oli mahdollista Jordanin ohella myös McLarenille tai Williamsille.

Williamsilla kyse olisi ollut enemmän testikuskin hommista vaikka Frank Williams oli tehdä Damon Hillille kaudella 1993 Keket ja korvata hänet kesken kauden Brundlella. David Coulthard kun oli vielä liian nuori.

Ikävä kyllä Sennan meneminen Williamsille ja Hillin voitot vuoden 1993 keskikaudella murskasivat hänen haaveensa. McLarenilla vuorostaan kysymysmerkkinä oli Alain Prostin mahdollinen eläkkeen pyörtäminen. Itse asiassa Jordanin suhteen Brundle neuvotteli melkein viime hetkeen asti ja lopulta McLarenille siirtymisen takasi vain itse Ron Dennis.

Philippe Alliotille ja Yannick Dalmasille McLarenin paikan toteutumattomuus oli pettymys ja samoin Peugeotin moottoriurheilupomoille. Alliot ja Dalmas yrittivät mennä Jordanille isoilla rahasäkeillä kaudeksi 1994, mutta Eddie Jordan kieltäytyi ottamasta heitä talliinsa. Näiden kuljettajien lisäksi myös David Brabham oli ehdolla testaamaan tai ajamaan Jordania, mutta lopulta Brabham meni Simtekille paikkojen täyttyessä.

Eddie Irvinen suostuminen ajamaan Jordanilla kaudella 1994 oli pieni yllätys tallille. Irvine kun olisi saanut 3-5 miljoonaa dollaria kauden 1994 ajamisesta Japanin F3000-sarjassa. Se summa olisi ollut sarjan historian suurin palkka kuljettajalle.

 

[CCMK]

Vuoden 1994 aikana Aguri Suzukilla ei ollut Jordanin lisäksi paljon paikkoja mihin mennä. Ligier, Lotus, Larrousse, Simtek ja Pacific olivat vaihtoehtoja mutta Ligieriä lukuunottamatta muut tallit olivat kovin huonoja ja lisäksi Suzuki ei vain kiinnostanut muita talleja. Aguri Suzuki toki tunnettiin mukiinmenevän hyvänä kuljettajana.

Hänhän oli ainoa japanilainen palkintokorokkeella siihen asti ja kotimaassa häntä pidettiin huippukuljettajana jota muut tallit halveksivat. Osin tuo oli sikäli totta, että japanilaisia kuljettajia vierastettiin aikanaan koska he toivat usein paljon rahaa ja veivät potentiaalisilta eurooppalaisilta kuskeilta paikkoja kisoissa.

Kun ajotaidot eivät myöskään kotimaan ratoja lukuunottamatta yleensä mitään hirveän hienoja olleet niin se sitten oli omiaan luomaan ennakkoluuloja. Suomalaisittain Suzuki vei Mika Salon paikan Aidan kisaan 1994 koska toi miljoona markkaa enemmän.

Tosin into Suzukin otteista oli alkanut kotimaan piireissä laantua uuden sankarin Ukyo Katayaman myötä. Suzukilla oli paljon myös epäonnea uransa aikana ja huolimatta Aidan kisasta hän ei saanut ajaa Imolassa tai Monacossa vaan Andrea de Cesaris otti hänen paikkansa niihin kisoihin.

Kaikesta huolimatta Eddie Jordan käski hänen olla valmiina mahdollista kautta 1995 varten tallissa.

 

[CCMK]

Vuonna 1994 oma lukunsa oli myös Andrea de Cesarisin kausi. Koko kaverilla ei aluksi ollut sopimusta mihinkään tiimiin ja lopulta kilpailukiellot ja Jordanin tunteminen kaudelta 1991 antoivat hänelle tilapäisen sopimuksen pariksi kisaksi.

Molemmissa kilpailuissa hänellä oli teknisiä ongelmia, mutta silti onnistui saamaan tulosta aikaan. Karl Wendlingerin loukkaannuttua Monacossa hänelle aukeni paikka Sauberilta melkein koko loppukaudeksi 1994.

Vasta hänen yllättäen lähdettyä Etelänmeren lomalle hän oli tavoittamattomissa ja siten Peter Sauber purki hänen sopimuksensa ja antoi JJ Lehdon ajaa kaksi viimeistä kisaa kaudella 1994 vaikka välit olivat kaikkea muuta kuin lämpimät vuoden 1993 tapahtumien jäljiltä. Etenkin loppukausi 1993 oli samanlaista sisäistä taistelua JJ:llä kuin kaudella 1992 Dallaralla.

Tosin tilapäisenä ajajana ja tarkkana miehenä JJ oli siellä missä pitikin olla ja siitä Sikari-Peter piti kovasti. Ikävä kyllä JJ ei saanut paikkaa kaudeksi 1995 mistään tallista ja sama kohtalo odotti myös de Cesarista. Tosin Andrean rahasummat olisivat saaneet hänet kaudeksi 1995 Tyrrelille.

Ikävä kyllä Mika Salo toi miljoona dollaria enemmän Nokian rahoja ja näin Andrea de Cesarisin hyvin pitkä ja kolmen vaiheen kautta melkein 15 vuotta kestänyt ura oli ohi. Tallin toiseen paikkaan ei Katayaman rahojen takia ollut mitään asiaa. JJ:n ainoa mahdollisuus kauden 1995 kisoihin olisi ollut maksaa paikasta ja se ei käynyt vaikka kasvattitallina toiminut Pacific olisi halunnut JJ:n ajavan heille.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1995 Jordanilla oli hienon kauden 1994 jäljiltä paljon tehtävää. Moottoripuolella Brian Hartin Hart-koneet vaihdettiin Peugeotin moottoreihin ja Peugeotin tehdastuki varmisti budjetin nousun yhdessä lisääntyneiden sponsorien kanssa.

Hartin kanssa kaudeksi 1995 Jordanilla oli optiosopimus, mutta tehdastuki ja suhteellisesti halvempi hinta muuhun tukeen suhteutettuina olivat avainsana sopimuksen purkamiselle pienpajan kanssa. Lisäksi tilanteeseen houkutteli myös Peugeotin avoimuus ja sen tekijämiesten hyvät välit Eddie Jordaniin.

Ajajavalinnat olivat vakaat, mutta vain hieman ennen kauden alkua 1995 McLaren yritti vieläkin saada mahdollisimman halvalla kuljettajia mieluummin kuin Nigel Mansellia tai mitään muuta kalliimman sarjan kuskia.

Ron Dennis oli äärettömän kiinnostunut saamaan Mika Häkkisen tallikaveriksi Rubens Barrichellon tai Eddie Irvinen. Ikävä kyllä vaikka molemmat kuljettajat suhteellisesti halusivat siirtyä parempaan talliin niin sopimusasiat estivät sen. Lisäksi Eddie Jordan vaati Ron Dennisiltä vähintään 4-6 miljoonan dollarin arvoista siirtokorvausrahaa yhdessä sopimusrahan kanssa.

Se olisi tarkoittanut Ronille vähintään 10 miljoonaa dollaria ja sen menemistä mahdollisesti kankkulan kaivoon parivaljakon hyvistä esityksistä huolimatta. Sillä summalla Ron olisi voinut kehittää mieluummin Mercedes-Benzin moottoreita ja tuulitunnelin testausta joten Ron kieltäytyi maksamasta summaa.

Osin kieltäytyminen johtui myös siitä, että Eddie Jordan ei halunnut ottaa vastaan Martin Brundlea tai Mark Blundellia talliin korvaukseksi. Brundle toki kiinnosti Jordania, mutta Brundle oli kuitenkin Ligierin miehiä siinä vaiheessa ja Blundell taas vaikutti enemmän haluavan pysyä McLarenilla kuin siirtyä Jordanille.

 

[poljat]

Toi tieto että Senna Jordan-tallin kuskina oli iha uus juttu mulle, kerrotko mistä olet kyseisen jutun saanut käsiisi.... Oudolta kuulostaa tuollainen juttu kokonaisuudessaan?! !?

 

[CCMK]

Eddie Jordanin elämäkerrassa The Independent Man on aika paljon juttua tuosta Sennan ja Jordanin sopimusneuvotteluista kaudeksi 1993 ja lisäksi Autosportilla ainakin Nostalgia Forumilla on paljon juttua tuosta diilistä. Muutama suurikin brittilehtikin oli tarttunut noihin huhuihin.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1996 Eddie Irvine lähti Jordanilta Ferrarille osin sen takia, että hänen kauden 1996 palkkansa oli ylipäänsä optiosopimuksen veroinen. Palkka oli perusosaltaan pisteisiin sidottu ja vuoden 1995 jälkeen Irvine ei halunnut riskeerata rahavirtaansa tallissa. Huolimatta mahdollisesta voittobonusten ja mestaruusbonusten korottamisesta tarvittaessa.

Lisäksi Ferrari vain löi Eddielle suurin piirtein samat rahat käteen kuin mitä Eddie Jordan oli halunnut McLaren-siirrosta Ron Dennisiltä. Kausien 1995-1997 välillä eräs Jordanille ehdolla ollut kuljettaja oli myös Nigel Mansell. Lopulta kuitenkin Martin Brundle tuli vihdoin ja viimein ajamaan talliin oltuaan ehdolla käytännössä joka vuosi siihen saakka aina tallin tultua f1:siin.

 

[CCMK]

Vuoden 1997 koittaessa kauden 1996 lopulla Jordanilla oli ikäviä tilanteita saada hyviä kuljettajia. Ralf Schumacherin tilanne oli myös mielenkiintoinen. Kaudeksi 1997 hän oli McLarenin täysiveroiseksi testiajajaksi ehdolla ja manageri Weber oli neuvotellut erinomaisen testikuskisopimuksen palkan osalta.

Hänestä olisi voinut tulla koko kauden parhaiten palkatuin testikuljettaja. Ikävä kyllä lopulta Ralf halusi mennä Jordanille ja siitä tulisi olemaan omat seurauksensa. Toinen ongelma oli Giancarlo Fisichellan saaminen talliin. Alunperin kaudella 1997 Fisichellalle oli annettu kaksi vaihtoehtoa. Ajaa Minardin maksumiehenä tai mennä Benettonille täyden kauden testimieheksi.

Benettonille menemisestä Flavio Briatore lupasi Fisichellalle kisakuljettajan paikan kaudeksi 1998. Mahdollisesti jo ehkä kaudeksi 1997 tilanteen niin salliessa. Mahdollinen korvattava ajaja olisi ollut Jean Alesi sillä ranskalainen oli ehtinyt hermostuttaa Flavion moneen kertaan. Gerhard Berger taas oli Flavion mukaan liian iäkäs ja kallis, mutta jotenkin Berger vaan tuntui tasaisemmalta kuljettajalta ja leppoisemmalta mikä sopi mieluummin Flaviolle.

Lopulta Eddie Jordan neuvotteli Flavion kanssa hyvän sopimuksen ja lupasi luovuttaa Fisichellan tarvittaessa kaudeksi 1998 sopimuksen mukaan. Flavio suostui siihen ja näin Fisico ajoi Jordanilla kaudella 1997. Aluksi Flavion lähtiessä pois Benettonin johdosta Fisichellan sopimuksen piti terminoitua, mutta Fisichella itse halusi siirtyä pois tallista hänen välien mentyä huonoksi Ralf Schumacherin kanssa.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1998 Jordanilla oli taas etsimistä kuljettajissa. Ralf Schumacher oli jäämässä talliin mutta toisen kuljettajan valinnassa kesti jonkin aikaa. Ehdolla olivat nuoret kuljettajat Pedro de la Rosa ja Shinji Nakano 7 miljoonalla ja 12 miljoonalla dollarin sponsoripaketeilla, mutta lopulta Eddie Jordan valitsi Damon Hillin. Damon Hill oli ollut vuoden 1996 ja Martin Brundlen tapaan pitkään ehdolla Jordanille. Jo vuodesta 1991 lähtien Hill oli ollut ehdolla talliin.

Läheltä piti, että hänestä ei tullut myös sen ensimmäinen kuljettaja. Ikävä kyllä sen esti Andrea de Cesarisin ja Bertand Gachotin rahavirta, sponsorien ristiriidat ja lisäksi Frank Williamsin tiukka asenne uudesta testikuljettajastaan. Kaudeksi 1992 taas Mauricio Gugelminin rahat ja Stefano Modenan pysyminen sopimuksessaan estivät Hillin menon talliin jälleen Frank Williamsin myös pysyessä tiukkana.

Williamsin myrskyisä off-season kausien 1992-1993 välillä eivät myöskään muuttaneet tilannetta Jordanille edulliseksi. Vuonna 1993 Hill oli vaikean alkukauden jälkeen joutua Jordanille kesken kauden, mutta voittoputki kuitenkin varmisti hänen paikkansa tallissa ja Jordan luopui toivostaan saada Hill talliin. Näin olikin kausien 1994-1996 välillä ja kaudeksi 1997 asiat näyttivät myös olevan niin.

Kohtalo puuttui kuitenkin kauden 1996 aikana peliin ja Hill näytti siirtyvän Jordanille kaudeksi 1997. Ikävä kyllä Eddie Jordan ei ollut halukas maksamaan Hillin haluamia summia ja näin Hill meni Arrowsille. Sitten siirron osoittauduttua flopiksi Hill oli muuttanut mieltään ja tarjosi summan joka sopi myös Eddie Jordanille ja näin kauden 1998 paikat Jordanilla olivat täyttyneet.

 

[CCMK]

Tässä vaiheessa tulee jälleen ratojen kisamaksuja ja niiden aiheita vuosien varrelta. Ranskan Paul Ricardin kilpailusta ei päättävillä tahdoilla kaudella 1983 eli 30 vuotta sitten ollut ilo herkässä heidän maksaessaan 1,45 miljoonaa dollaria tai noin 11 miljoonaa Ranskan Frangia tai 8 miljoonaa Suomen Markkaa kyseisen kauden kilpailusta.

Pierre Ugeauxin aikana Ranskan kilpailun hinta oli ollut korkeimmillaankin 850 000 dollaria ja Bernien ahneus oli järjestäjien mukaan liian suuri. Long Beachin kohtalo pelotti järjestäjiä ja samaan aikaan Las Vegasin kisajärjestäjille Bernie vaati puolen miljoonan dollarin korotusta kaudeksi 1984 ja myöhemmin vaati miljoonan dollarin korvausrahaa sopimuksen purkamisesta.

Silloin Las Vegasin ratayhtiö olisi maksanut Bernielle 5 miljoonaa dollaria kisan perumisesta. Ranskan kilpailun hintakiistan aikaan myös Dijonin radan edustajilla oli ongelmia tv-kiistojen kanssa ja rahasummien nousun kanssa. Bernie toki yritti saada Paul Ricardin järjestäjät suostumaan kausiksi 1984-1990 tehtävään 7 vuoden sopimukseen jonka arvoksi olisi tullut yhtä monta miljoonaa dollaria eli miljoona dollaria vuodessa olisivat Paul Ricardin rataisännät joutuneet kaivamaan kuvettaan.

30 vuodessa hinnat ovat kyllä nousseet ja paljon. Kuluneelle kaudelle Paul Ricardin paluusta olisi pitänyt maksaa 22 miljoonaa dollaria ja Magny-Coursin paluusta jo 32 miljoonaa dollaria.

 

[Jarppi]

Vielä samassa kuussa se teki ehdotuksen Johanssonille ja lisäksi JJ Lehdolle siirtymisestä talliin. JJ oli vahvasti menossa talliin, mutta Keken kielteinen asenne esti siirron.

Muistaakseen oli käyty neuvotteluja JJ Lehdon ja Jordanin välillä myös 1994, mutta JJ Lehto meni lopulta Benettonille.

 

[CCMK]

Totta. Myös vuodeksi 1994 JJ oli ehdolla ajamaan Jordania ja muutamaan muuhunkin talliin JJ liitettiin vahvasti. Footworkille etenkin kun Warwick lopetti ja talli tarvitsi vahvan ja pienihintaisen suhteellisen nopean kuljettajan.

Kyseisen tallin budjetti puolittui kauteen 1993 verrattuna ja siten tarvittiin yksi paljon rahaa tuova kuljettaja tai sitten kaksi suhteellisen hyvän määrän rahaa tuovaa kuljettajaa.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1994 Riccardo Patrese olisi voinut päästä Mika Häkkisen pariksi McLarenille. Ron Dennis oli kiinnostunut löytämään Mika Häkkisen pariksi kokeneen ja hyvän mittatikun. McLaren-sopimus kuitenkin kaatui palkkakiistaan Dennisin kanssa ja Patresen omaan jaksamattomuuteen.

Patrese olisi halunnut kaudesta 3 miljoonaa dollaria ja myös vuoden 1995 optiosopimuksen. Optiosopimuksessa Patrese olisi halunnut 2 miljoonaa dollaria. Ron Dennis oli valmis maksamaan vain korkeintaan 2 miljoonaa dollaria ja miljoonan dollarin mahdollisen mestaruusbonuksen. Lisäksi Dennis ei halunnut sopia optiosopimusta kaudeksi 1995 ilman erittäin huokeaa summaa.

Optiosopimuksen arvo olisi Dennisin mielestä ollut hyvä 500 000-1 miljoonan dollarin paikkeilla. Pitkän kiistelyn jälkeen Dennis suostui Patresen tarjoukseen, mutta ylimääräistä miljoonaa ei tulisi ilman mestaruutta. Eli Patrese olisi saanut haluamansa 3 miljoonaa dollaria vain mestaruuden kautta.

Lopulta Patrese kuitenkin luopui McLarenille siirtymisaikeistaan. Tosin Patresen tietä vaikeutti myös Peugeotin vaatimukset ottaa ranskalainen kuljettaja Mikan pariksi kaudeksi 1994.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1993 Alain Prostia yritti saada pois sapattivapaan vietosta Frank Williamsin ohella myös Flavio Briatore. Ikävä kyllä Prostille Flavio olisi tarjonnut vain 7 miljoonaa dollaria kaudelta ja se ei sopinut Proffesorille.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1993 Alain Prostin ohella Flavio Briatore tarjosi paikkaa myös Nigel Mansellille. Ikävä kyllä Mansellia ei juuri kiinnostanut siirtyä heikompaan talliin ja hänen alhaisin palkkiovaatimuksensa oli liikaa Flaviolle. Se olisi ollut 8 miljoonaa dollaria ja oikeammin Mansellille olisi kelvannut 22 miljoonaa dollaria kaudesta 1993 Benettonilla.

Tuon ajan mestaruuskolmikon Senna-Mansell-Prostin akselilla neuvottelut Mansellin suhteen Briatorella olivat kaikkein lyhyimmät. Tosin vielä kaudella 1994-1995 talvikaudella Mansellia vietiin huhuissa Benettonille, mutta juurikin vuoden 1993 huonojen neuvottelujen tuloksena Flavio halusi mieluummin Johnny Herbertin.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1994 samalla tapaa kuin vuoden 1993 neuvotteluihinkin Flavio Briatore halusi Ayrton Sennan tulevan ajamaan Benettonia. Ikävä kyllä Sennan halut mennä Benettonille esti palkkakiistat ja lisäksi Michael Schumacherin läsnäolo.

Flavion vakuutukset Ayrtonin ehdottomasta ykköskuskin asemasta Schumiin nähden eivät kelvanneet. Palkkakiistassa ongelma oli juurikin hinta. Flavio olisi halunnut maksaa aluksi vain 4 miljoonaa dollaria ja Senna halusi 5 miljoonaa dollaria vähintään. Sitten pitkien neuvotteluiden jälkeen Flavio oli valmis maksamaan poikkeuksellisesti Sennan ollessa kyseessä 5 miljoonaa dollaria. Siitä tosin miljoona dollaria tulisi mestaruuden myötä.

Ayrton halusi kuitenkin vähintään 4 miljoonan dollarin henkilökohtaisen minimipalkkion ja miljoona dollaria jokaiselta kisaltaan Benettonilla kaudella 1993 ja lisäksi vielä miljoonan dollarin mestaruusbonuksen edellyttäen, että mestaruus tulee jo avauskaudella eli 1993. Summa olisi siis korkeimmillaan ollut 22 miljoonaa dollaria sillä Senna vielä korotti henkilökohtaisen palkkionsa 5 miljoonaan dollariin.

Flavio antoi piupaut Sennan henkilökohtaisille palkkioille ja 5 miljoonaa dollaria oli raja. Flavio sanoi toki Sennan haluaman summan olevan mahdollinen, mutta silloin Sennan olisi pitänyt ajaa Benettonilla vuodet 1993-1995 pakollisina ja lisäksi vuosi 1996 optiona. Senna ei lähtenyt Benettonille vaan ajoi McLarenilla. Vuodeksi 1994 asenteet eivät juurikaan olleet muuttuneet vaikkakin Flavio oli onnistunut saamaan Mild Seveniltä 20 miljoonaa dollaria sponsorirahaa ja siten Senna olisi voitu hankkia ajamaan talliin.

Michael Schumacher kiukutteli kuitenkin omasta ykköskuskin asemastaan ja alhaisesta palkastaan. Se vaikutti Flavioon ja Sennan palkkaaminen kaudeksi 1994 olisi tullut liian kalliiksi sillä Michael uhkasi lähteä toiseen talliin. Sennan suhteen jatkoneuvottelut eivät tuottaneet tulosta, mutta Ayrton oli kuitenkin kiinnostunut tallin potentiaalista ja olisi saattanut tulla talliin mikäli sen takana olisivat hurisseet Renaultin moottorit.

Ikävä kyllä vuoden 1994 Benettonin voimanlähteinä toimivat Fordin koneet ja Sennalla ei ollut niistä hirveän hyviä kokemuksia huolimatta edeltävän kauden menestyksestä. Lisäksi Flaviolle ei käynyt edelleenkään noin puolet tallin budjetista nielevä palkka.

Näiden kaikkien lisäksi Mild Seven ei aluksi ollut antaa lainkaan sponsorirahojaan tallille mikäli Ukyo Katayamaa ei olisi tuotu talliin. Lopulta Flavio sai lepyteltyä tupakkayhtiön edustajat ja rahat tulivat vaikkakin Ukyo-san ei. Flavion ainoaksi ehdoksi olisi lopulta käynyt vuosien 1994-1996 välinen sopimus jossa Ayrton ensin olisi saanut 4 miljoonaa dollaria, sitten vuonna 1995 8 miljoonaa dollaria ja lopulta 10 miljoonaa dollaria kaudella 1996.

Lopulta palkkioehdotus Sennan kanssa käydyistä neuvotteluista väännettiin Schumin tasoon sopivaksi ja lopulta Schumacher saikin Benettonilla rahaa paljon enemmän kuin mitä oli alustavasti sovittu vuoden 1993 lopun neuvotteluissa. Senna taas siirtyi Williamsille uskoen olevansa jälleen menestyksen huipulla ja loppu onkin autourheilun synkkää historiaa.

 

[Hookah]

Williamsilla kyse olisi ollut enemmän testikuskin hommista vaikka Frank Williams oli tehdä Damon Hillille kaudella 1993 Keket ja korvata hänet kesken kauden Brundlella. David Coulthard kun oli vielä liian nuori.

Kertoisitko, CCMK, lisätietoa tästä pätkästä? Mitä tarkoittaa ko. asiayhteydessä "tehdä Keket"? Mitä Frank Williams on Kekelle tehnyt? Onko tallissa mestaruuden voittanut kuljettajakin ollut legitiimin potku-uhan alla? Ja vielä niin, että Brundle olisi tullut tilalle? Varmaan tämä(kin) käsite on jossain päin toikkia avattu mutta olisi ihan kiva tietää.

 

[CCMK]

Tällä viitataan Keke Rosbergin ja Frank Williamsin hankalaan sopimustaipaleen alkuun vuosina 1981-1983. Noina vuosina Kekellä ja Frankilla oli omia ongelmiaan yllättävänkin paljon ja vuoden 1982 puolivälissä juurikin Montrealin aikaan Frank halusi korvata Keken ja Derek Dalyn Alan Jonesilla, Michele Alboretolla tai Alain Prostilla.

Vasta mestaruuden voittaminen takasi Kekelle rauhan huhuilta, mutta myöhemminkin Keke ärsytti Frankia isoista rahoista puhumalla ja Alan Jones tuntui olevan Frankille ja Patrick Headille lähes korvaamaton ikoni. Ennen tai hänen jälkeensä Williams ei varmaan ole halunnut ketään kuljettajaa niin paljon. Huolimatta puoliksi eläkkeellä olostakaan.

Mestaruuden jälkeen taas Kekelle haluttiin enemmän tallikaveriksi Jones kuin, että Jones korvaisi hänet. Keith Botsfordin KEKE:ssä on juurikin juttua Keken korvaamisesta vaikkakin täysin nimeltä Jonesia tai Prostia ei esimerkiksi mainita. Damon Hillillä oli samanlainen ongelma kuin Kekellä vuonna 1993 ja 1996. Tosin Hillin vuoden 1993 ongelma oli paljon monimutkaisempi.

Todellinen syy ei ollut niinkään raha vaan Williamsin ja Ligierin vuonna 1992 sovittu kuvio jonka mukaan Williamsilla olisi ollut oikeus tarvittaessa ottaa saman moottoria käyttävästä toisesta tallista kuljettaja emotalliin. Toki viime kädessä tarvittiin kuskin oma suostumus, mutta useimmat ajajat olisivat varmasti tarttuneet tarjoukseen ajaa parhaimmassa tallissa siinä vaiheessa.

Mika Häkkinenkin oli menossa Ligierille kaudeksi 1993 osin tämän takaportin kautta. Kyseinen sopimus oli voimassa aina vuoden 1994 loppuun asti, mutta kovimmat huhut olivat vuoden 1992-1993 off-seasonilla eri kuskien välillä ja jopa Thierry Boutsen oli ehdolla palaamaan Williamsille.

 

[Hookah]

Okei, tämä selvensi asiaa. Dalyn korvaamisessa ehkä olisi ollut pointti, irlantilainen kun jäi täysin Keken varjoon. Mutta miten kummassa FW kuvitteli voivansa napata Prostin Renault'lta? Reutemanninhan hän onnistui häätämään eläkkeelle jo muutaman kisan jälkeen.

Eikös Häkkinen ollut menossa myös Williamsille kaudeksi 1993 Alain Prostin pariksi? Jostain olen lukenut, että Mika ehti jo sovitella sinisiä haalareita kunnes unelmasopimus karahti riitoihin ex-pomo Peter Collinsin kanssa. Lotus-pomo Collins väitti kivenkovaan Häkkisellä olevan sopimus talliin vielä ainakin kaudeksi 1993, mutta Mika ja managerinsa Keke tästä piipityksestä vähät välittivät, olihan Lotus tuohon aikaan jo kutistunut marginaaliseksi pikkutekijäksi sirkuksessa.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun Williams puppeloi oman ilmoittautumisensa kauden 1993 MM-sarjaan. Ilmoitus myöhästyi, ja talli tarvitsi mukaan päästäkseen kaikkien muiden tallien hyväksynnän tälle. Ja tässä vaiheessa Collinsin ja Häkkisen sopimusriita nousi täysin uuteen valoon. Frank Williams taipui Collinsin kiristykseen, Häkkinen menetti Williams-paperin ja hallitsevat mestarit saatiin mukaan. Keke sai kuitenkin terminoitua riippakiveksi kasvaneen Lotus-paperin ja järjesti Häkkisen McLarenille testiajajaksi.

(Voi olla niinkin, että yo. sepustus on vain legendaa ja huhuja, mutta näin olen jostain kovakantisesta lukenut.)

Hill oli käsittääkseni suurentuneen potku-uhan alla jo osittaisen floppikauden 1995 takia. Eli Valtterille tsemppiä, on varmaan vittumaisin pomo koko sarjassa jos menee vähänkin suksea ristiin.

 

[CCMK]

Niin oli. Lisäksi Häkkinen oli ehdolla myös McLarenille ja Benettonille kaudeksi 1993. Frankilla on kyllä kieltämättä ollut pitkän uransa aikana melko omalaatuinen luonne ja lisäksi myös erikoisia suuttumisia tallinsa huippukuljettajille. Tosin Kekestä mestaruuden ja muutaman muun vuoden jälkeen kasvoikin tallissa melkein yhtä korvaamaton kuin Jonesistakin.

Ongelmarintamalla Keke tosin otti yhteen paljon Patrick Headin kanssa vuosina 1984-1985. Myöhemmin Keke totesi kiistojen johtuvan kenties Headin laihdutuskuurista. Headkin on myös erikoinen tapaus ollut vuosien saatossa. Damon Hillin ja Heinz-Harald Frentzenin sorsiminen oli kyllä omaa luokkaansa, mutta vuoteen 2001 vanhat kaunat Hillin kanssa oli jo unohdettu.

F1 Racingissa oli aikanaan harmittelua siitä, että Hillin palkkavaatimusta tai potentiaalia maailmanmestarina ei ymmärretty kaudella 1997.

Loppupelissä kun Hillin palkkavaatimukset suurimmillaankin olivat lievempiä kuin Nigel Mansellilla ikinä olikaan mestaruuden jälkeen.