Kisarapo
Ennakko
Viime vuonna tuli treenattua Hyvinkäätä varten jokaisessa mahdollisessa välissä, tänä vuonna lähdettiinkin kisailemaan kymmenen kiloa viime vuotta raskaampana ja vain yhden suhteellisen päin sitä itseään menneen salaharjoittelukerran voimin.
Helteeksi luvattiin epäsuomalaisia lukemia, joten nestetankkaus täytyi ottaa vakavasti, vaikka vasta kisa-aamuun jäikin torstaisten firman kesäjuhlien aiheuttaman perjantaiväsymyksen kanssa. Tankkasin suolaista ja n. puolitoista litraa vettä ennen liikkeellelähtöä tasaisesti aamua pitkin, jätin jopa aamukahvin juomatta. Matkaan varasin 3L vettä, mutta mietin että riittääköhän sekään.
Harjoitukset - 1. ryhmä - #34
Harkkoihin ahtauduttiin autoon, joka oli mulle keskimittaisellekin turhan lyhyt. Penkki oli ihan jees vaikka alkuun mietin että onkohan sekin turhan ahdas. Suurempi ongelma oli itsestä puuttunut rohkeus, mitä vielä viime kaudella löytyi useiden harjoittelukertojen tuomana. Samanlaista räpellystä ajo ei sentään ollut kuin salaharjoittelussa, vaikka aika olikin pettymys. Muuten kuivan radan viimeisen mutkan sisäkaarteessa oli lätäkkö, jonka joutui kiertämään, vaikutus kierrosaikaan ehkä puolisen sekuntia.
Harjoitussession alulla Alppu hölmöili neulansilmään. Olin katsovinani, että ulkoreunaan liukuu ja koitin kiertää sisäkautta . Alppu tulikin takaisin keskelle, ja paniikkireaktion seurauksena tulin kylki edellä miehen kylkeen, ja jäin sisäkanttarin päälle pohjasta kiinni. Nytkyttelin auton irti ja meno jatkui, omasta autosta ei mitään mennyt tuossa, Alpun autosta oli tainnut ponttooni vähän vääntyä.
Session lopulla päätin koittaa ajaa ihan lätäkön reunasta, noin kokeilumielessä, mutta auto ampuikin suoraan ulkokanttarin yli. Menosuunta sailyi ja annoin tulla samalla vauhdilla takaisin radalle. Session jälkeen mekaanikotkin naureskelivat, että ihan näytti juuri siltä että nyt on mies päättänyt kokeilla tuosta ajoa. Mikäli autosta olisi ratas mennyt solmuun tai muuta vahinkoa käynyt, niin hymyjä ei varmaan olisi irronnut.
Aika-ajo - 1. ryhmä - #34
Sama auto alle, eikä mitään yllätyksiä ollut vastassa muiden ajoryhmien jäljiltä. Lätäkkö harjattiin pois jo meidän harjoitusten lopussa, ja siitä ei enää aika-ajossa ollut jäljellä jälkeäkään. Harjoituksissa olin testaillut muutamia kuulopuheen varaisia juttuja, joista osaa koitin omaksua aika-ajoihin vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Pieniä aikaa maksavia virheitä tuli luvattoman paljon, ja selkeästi epäonnistuneet kierrokset köröttelin loppuun, ettei renkaat ylikuumene helteessä. Ruuhkaa oli jonkin verran, muutkin taisi samaa köröttelyä harrastaa ja lopputuloksena ei täysin onnistunutta kierrosta tullut alle, aika jäi yli viidenkympin, huippumiesten ajaessa 48,4 s. Riemunkiljahduksia ei meikäläisen suusta kuulunut, ja joutui tosissaan jännittämään joutumista c-finaaliin, kun ensimmäisessä ryhmässä ajoi.
B-finaali - #30
No huhhuh. Näin huonoa, kuitenkin periaatteessa toimivaa autoa ei ole Haapiksen yleensä hyvästä kalustosta vielä tullutkaan vastaan. Kisan aikana ihmettelin kovasti, miksei edellinen kuski ollut heivauttanut sitä sivuun oman finaalilähtönsä jälkeen, kun auto ei vetänyt ala- eikä keskikierroksilla, ei pysynyt tyhjäkäynnillä käynnissä ja lähes joka mutkan jälkeen oli kuin turbolagi kaasua avatessa. Nyt jälkikäteen pisti mieleen, että vastaavaa koin kerran viime vuonna harjoitellessa kun kaasutinläpässä oli peukalonpään kokoinen reikä. Jarrutkin olivat aika hyytelöä, mutta se tuntuu olevan ainakin osan punarunkoisista autoista yleisongelma. Öö ruz myöhemmin jutteli, ettei siinä ollut harjoituksissa pitoakaan, mutta liekö noussut lämpötila ja rataan jäänyt kumi parantanut tilanteen vai mikä, kun itse en moista ongelmaa huomannut.
Kokoamiskierroksella iski taas mustahuivinen mies ja täräytti ässien jälkeen vauhdilla perään, kun letka hidasti ruutuihin ajoa varten. Auton ominaisuuksiin tuo ei vaikuttanut, vaikka kisan jälkeen huomasin "takapuskurin" olleen hieman vääntynyt. Lämmittelykierrokselle lähdettäessä auto suorastaan jämähti paikoilleen ja tajusin ettei tästä kisasta tule mitään.
Startti olikin lähes yhtä huono, vaikka kierrätin konettä kytkimen purupinnassa jo valmiiksi (ei se muuten olisi käynissä pysynytkään). Hain äkkiä sisälinjaa ykköseen, mutta jo ennen kakkosmutkaa taisi kaikki olla ohi, kun ei se auto siitä ykkösmutkan jälkeenkään kiihtynyt mihinkään. Edes pieni toivo heräsi, kun porukkaa rytisteli ulos ja jätti radan varteen ihan urakalla. En tiennyt tapahtuman vakavuudesta mitään, koska olin jäänyt jo niin paljon perään. Hetken helpotus vaihtui taas ketutukseen, kun porukkaa lappasi ohi paikoissa, missä en tiennyt sen ilman omaa virhettä olevan mahdollista. Viimeisenä kruununa tiimikaveri "spinwheel" painoi heti ässien alussa lentämällä ohi, luullen mun antavan ilmaiseksi tietä. Itse katselin kateellisena notta mitä perkelettä... :wall:
Lopputuloksena paransin epätyydyttävän aika-ajosijaani pykälällä, kun niin moni ei ruutulippua koskaan nähnyt, mitään kisaa en missään vaiheessa päässyt ajamaan vaan kantaan pääsevä meni aina saman kierroksen aikana ohi ja horisonttiin.
Cmoneyn kysellessä miltä auto tuntuu, sanoin että se auto on vähintään sekunnin hitaampi ja otetaan pakasta pois. Saa kiitellä kakkossijasta jo valmiiksi, viidenkympin alittaminen tuolla olis kyllä teikäläisellekin ollut jo melkoinen suoritus.
Jälkitunnelmat:
Katselin A-finaalin maalintulon ja pösötin [sic] siskolle suihkuun ja sieltä Medariin. Pääsin erilliseen pöytään, jossa ei haisuhemmoja ollut lainkaan, vaan koko kööri suihkunraikkaita. Medarista käväistiin vielä Joutsenen terassilla, jossa alkoi harmittamaan pirusti se että oli autolla liikenteessä.
Järjestäjille kiitos ja kolaroijille pikaisia toipumisia. Akselinrasvaukseen osallistun tarvittaessa, vaikken tilanteessa mukana ollutkaan. Haapiksen porukalle kiitokset ja meidän porukan puolesta anteeksi, vaikka kisatilanne olikin.
