Töissä vitutti enemmän kuin koskaan.
Nyt ei vituta enää ollenkaan, mutta ymmärrän miltä tuntuu piinapenkissä kun sähköposti on irrotettu asiayhteydestään, printattu osittain ja esitetty aivan muualla faktana ja asiantuntijalausuntona, joka ei oikeasti kosketa ollenkaan käsiteltävää asiaa - ja siitä sitten sujuvasti vedellään faktana paskaa päin pläsiä yhtiökokouksessa noin 1,5 tuntia. Enkä voi oikaista asiaa, ettei samassa palaverissa istuva asiakas joudu huonoon valoon.
Hymistelen vaan ja sanon, että selvä. Ymmärrän.
Vähän päästä sanon, että näin varmasti mielestäsi on.
Epäilemättä mielestäsi juuri noin, Varmasti sinusta tuntuu tuolta ja onhan tuollainen tietysti kurja tunne.
Lopulta sanon kun neljättäkymmenettä kertaa sama tyyppi lyö löylyä kiukaalle, eikä puheenjohtaja ei saa saatana hommaa loppumaan, että sä olet nyt sanonut tuon noin 40 kertaa, jatketaanko niin, että sanot vielä 41 kerran vai mennäänkö kokouksessa eteenpäin?
Ei ollut kuulemma kuullut minun pyytävän anteeksi.
Sanoin, ettei ole anteeksipyydettävää. Ja että on kurjaa, että sulla ei ole nyt asiat hyvin.
Vittu loppuihan se lopulta. 1,5 tuntia jaksoi pommittaa syillä ja seikoilla jotka olivat totaalisen metsässä todellisuudesta, mutta en voinut paljastaa sitä, enkä puolustautua faktoilla, koska olisin tällöin saattanut asiakkaan huonoon valoon. Pakko oli vaan niellä ja kurlata.
Nyt Olvi.