F1 Kausikooste -83

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Ranskan kilpailun aattona Nigel Mansellille sattui ikävä onnettomuus. Hänen vasemman jalan varpaat murtuivat pahoin ja näytti siltä, että hän ei olisi ajanut kilpailussa ollenkaan. Mansell peribrittiläisellä sitkeydellä intti Sid Watkinsille vastaan ja osallistui kisaan. Valitettavasti vain keskeyttääkseen kisan hyvin nopeasti sietämättömän kivun takia.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Samoihin aikoihin myös Renaultin testikuljettaja Philippe Streiff marisi siitä, että hänelle ei testikuskina annettu mahdollisuutta ajaa välillä myös kilpailuissa ylimääräisellä kolmannella autolla. Erityisesti kotikisaan Streiffilla olisi ollut halua ajaa. Lopulta Jean Sage lupasi Streiffin voivan mahdollisesti ajaa Dijonin kilpailussa heinäkuussa ylimääräisellä autolla.

Tosin tv-kiistat varjostivat Sveitsin kilpailua ja peruuntumisen ohella muihin huhuihin kuuluivat myös kauden 1984 varakilpailujen ehdokkaat. Amerikassa haluttiin pitää vielä yksi uusi kilpailu Atlantan katuradalla. Meksikossa vuorostaan haluttiin saada Acapulcon katurata varakilpailuksi ja Australiassa pohdittiin ajamista joko Sydneyssä tai Adelaidessa.

Erikoisin varakilpailu oli rakennustöissä pahasti jäljessä ollut Neuvostoliiton Grand Prix. Neuvostoliiton autourheilupomot olisivat halunneet saada kilpailulle vähintään varakilpailun arvon. Neuvostoliiton ohella itäblokin maista Tsekkoslovakialla oli halua pitää f1-kilpailu joko Brnon radalla tai Mostissa.
 

Joppe_001

Well-known member
Liittynyt
1.11.2003
Viestit
3764
Sijainti
Tois pual jokkee
Samoihin aikoihin myös Renaultin testikuljettaja Philippe Streiff marisi siitä, että hänelle ei testikuskina annettu mahdollisuutta ajaa välillä myös kilpailuissa ylimääräisellä kolmannella autolla. Erityisesti kotikisaan Streiffilla olisi ollut halua ajaa. Lopulta Jean Sage lupasi Streiffin voivan mahdollisesti ajaa Dijonin kilpailussa heinäkuussa ylimääräisellä autolla.
Onko muuten tietoa, että milloin tuli kahden auton käyttöpakko talleille? Nämä jututhan on vissiin määritelty concordessa. Yhden auton sankareita nähtiin vielä 90-luvun alussa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kolmansia autoja ei saanut olla enää kisoissa vuodesta 1986 eteenpäin ja vuodesta 1992 eteenpäin ei saanut enää olla yhden auton talleja. Andrea Modaksi muuttunut Coloni yritti tosin viivästyttää sopimusta kahden auton tallipakosta vuoteen 1993 siinä onnistumatta.

Yhdellä autolla Andrea Moda olisi ehkä vähän paremmin kyennyt kilpailemaan kuin kahdella autolla. Tosin kahden auton tallinakin keskityttiin oikeastaan vain yhden auton ja kuljettajan kehittämiseen. Se ainakin edes hyvin teoreettisesti vahvisti Roberto Morenon pääsyn mukaan Monacoon tuolla kaudella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Paul Ricard 17.4.1983

Jacky Ickxin asettuessa Mercedes-Benz Course Carillaan lähtöruudukon taakse valo vaihtui vihreäksi ja kilpailu käynnistyi. Renaultin miehet saivat hyvän lähdön, mutta shown varastivat Patrick Tambay ja Keke Rosberg lähdöillään. Tambay ohitti viisi autoa nousten kuudenneksi, mutta Rosberg ohitti kevyellä autolla seitsemän autoa ja oli yhdeksäntenä ennen ensimmäisen kierroksen loppua ja Keke ahdisteli Derek Warwickia kovasti. Ensimmäisen kierroksen aikana romua ehti tulla radalle kun John Watson ja Mauro Baldi kolaroivat. Watson joutui menemään siivenvaihtoon ja Baldi joutui korvaamaan rikki menneen renkaansa. Järjestys ensimmäisen kierroksen päätteeksi oli Alain Prost, Riccardo Patrese, Eddie Cheever, Nelson Piquet, Rene Arnoux, Tambay, Elio de Angelis, Warwick ja Rosberg. Toisella kierroksella Rosberg ohitti Warwickin ja Cheever oli Patresen kannassa kiinni. Samoin Piquet oli edellämainittujen kannassa kiinni. Lisäksi Tambay ohitti Arnoux'n. Kolmannella kierroksella Cheever ohitti Patresen ja Piquet ohitti Padovan miehen myös melkein saman tien. Kierroksen päätteeksi järjestys oli Prost, Cheever, Piquet, Tambay, Arnoux, de Angelis, Rosberg ja Warwick. Samalla kierroksella päättyi moottorivaurion ja hajonneen kaasuttimen kanssa kamppailleen Watsonin kisa. Watson kävi kuumana Baldille ja jatkoa oli odotettavissa.

Samalla hetkellä myös Nigel Mansellin kisa alkoi mennä pilalle kipeän jalan vuoksi. Mansell oli nousemassa kisan keskikastin kuninkaaksi kipujen alkaessa ja Mansellin kisa päättyi kivun takia sijalta 15 kierroksella 6. Ajamisessa ei vain ollut mitään mieltä. Kisan viihdemiehenä toimi Rosberg ja virtuuosimaiset ohitukset de Angelisista ja Arnouxista viihdyttivät yleisöä. Tambaysta Keke yritti ohi Verreriessä ja Saint-Baurnessa, mutta ei päässyt ohi. Suorilla ohitusta ei edes kyennyt tekemään Ferrarin ylivoiman takia. Siinä vaiheessa kilpailua Prostilla oli 8 sekunnin johto Cheeveriin nähden ja tallikaverilla oli täysi työ taistella Brabhamien kanssa. Brabhameista Piquet oli nopeampi kuin Patrese ja tuntui kykenevän haastamaan Cheeveriä. Tambay oli yksinäisellä viidennellä sijalla ja vaikeuksissa auton tiukkojen säätöjen kanssa. Rosberg jätti Arnoux'n taakseen kuudennella paikalla ja kyttäsi ohituspaikkaa Tambaysta tiikerin lailla. Kärkiseitsikon takana tuli keskikasti de Angelisin vetämänä ja hänen takanaan oli kerrankin hyvän lähdön ja kisan ajanut Manfred Winkelhock perässään Andrea de Cesaris, Warwick, Jacques Laffite, Michele Alboreto, Niki Lauda ja Jean-Pierre Jarier.

Pirellin rengasmiehet alkoivat tippua hyvin nopeasti kun renkaat eivät kestäneet edes Paul Ricardin sileää asvalttia mitenkään. Warwick keskeytti kierroksella 14 sijalta 12 vesivuotoon ja moottorin hajoamiseen. Keskikastin taistelussa de Angelis piti kierros kierroksen jälkeen muita autoja takanaan ja Winkelhockin yrittäessä onneaan ATS meni hiekoille ja de Cesaris ja Laffite ohittivat saksalaisen. ATS:n autoon tuli pakoputkivaurio ja helppoa ei ollut Lempeällä Härällä ratin takana. Kierroksella 18 Piquet ohitti vihdoin Cheeverin ja Patresen kone oli ylikuumentumisen partaalla. Jäähdytysvedet kiehuivat ja kierroksella 19 Patrese keskeytti ylikuumentumisen takia. Samalla kierroksella de Cesaris tuli varikolle vioittuneen vaihteen takia kasipaikalta ja lisäksi myös Johnny Cecotto tuli varikolle ottamaan kovemmat renkaat alleen. Kierroksella 20 de Angelis keskeytti sähkölaitteiden petettyä. Meno oli Eliolla heikkojen Pirellien takia tuskaista ja olisi saattanut mies tulla varikolle ilman teknistä vikaakin. Sen verran Lotuksen tämän hetken tilanne syö Eliota. Kierroksella 21 matkan jätti kesken Tyrrellin Danny Sullivan kytkimen takia. Kytkinvaurio oli ollut miehen autossa koko kisan ajan ja kytkimen kesto siinä kunnossa ei ollut ikuista. Roberto Guerreron kisa päättyi kierroksella 23 moottorin hajoamiseen.

Kisan seuraava ja odotetuin hetki olivat välitankkaukset. Ensimmäisenä tankilliselle kierroksella 24 kurvasi Rene Arnoux ja Ferrarin Scaramellin näytettyä käsimerkkiä Arnouxin pysähdykseen oli kulunut 16,71 sekuntia. Ennen pysähdystä Arnoux taisteli Laffiten kanssa kuutospaikasta ja palasi radalle vasta 11:sta. Kierroksella 25 varikolle saapui Eddie Cheever ja aikaa kului 17,8 sekuntia. Cheeverin edelle ehti vain Tambay huolimatta hieman pidemmästä stopista. Kierroksella 26 Chico Serran kilpailu Arrowsilla päättyi moottoririkkoon ja vaihteiden vaurioitumiseen. Keke Rosberg meni omalle pysähdykselleen kierroksella 27 ja otti A-seokset Patrick Headin suosittelemasta B-seoksesta huolimatta. Keken pysähdyksen aikaan pyöränmutteri oli tiukassa ja aikaa kului 25,1 sekuntia. Viitospaikalta pudottiin kasipaikalle kun radalle päästiin jatkamaan. Vajaata kierrosta myöhemmin eli noin kierroksella 28 Winkelhock ja Baldi kolaroivat ja sen tuloksena Baldi keskeytti. Baldin kolaroinnit ja muutkin estelyt aiheuttivat taas keskustelua italialaisen suorituksista radalla. Winkelhock joutui menemään pitkälle korjauskäynnille.

Seuraavalla kierroksella eli kierroksen 29 alkaessa Patrick Tambay meni omalle pysähdykselleen ja se kesti vain 15 sekuntia. Samalla kierroksella Lauda keskeytti voimansiirron hajottua ja kierroksen lopulla noin kierroksen 30 alkaessa tapahtui kilpailun ratkaisu. Alain Prost meni varikolle ja huolimatta jarrutuksen hitaudesta ja 22,9 sekunnin varikkostopista vain Piquet oli päässyt Prostin edelle. Kierroksen 32 lopulla ja 33 alkaessa Piquet meni varikolle ja 15 sekunnin pysähdys oli marginaallisesti murto-osaltaan Tambayta nopeampi ja näin rikottiin taas pieniä ennätyksiä.

Samaan aikaan Winkelhock alkoi hidastella moottorin, pakoputken ja jousituksen reistaillessa yhdessä voimansiirron kanssa ja keskeytys oli vain ajan kysymys. Kierroksella 35 Piquetin antama haaste voitosta Prostille loppui aliohjautumiseen ja painopisteen heikkouteen Brabhamissa. Prost meni nopeasti omille teilleen. Samalla kierroksella Jacques Laffite tuli Rosbergin edestä varikolle ja koska AA-seoksia ei vaihdettu niin varikkoaika oli vain 12,6 sekuntia Laffitelle. Varikolta päästyään Keke meni Jacquesin edelle. Kierroksella 36 Winkelhock keskeytti ja ATS:n leirissä oltiin vihaisia Baldille. Samalla kierroksella keskeytti moottoririkkoon kisassa sinnitellyt Italian Corrado Fabi Osellalla.

Rosberg meni nopeasti Laffiten edelle ja Arnoux meni Alboreton ja Jarierin edelle kevyellä autollaan. Muuten Ferrarista ei juuri taistelemaan ollut kuskien osalta Ranskan kilpailussa. Kierroksella 47 keskeytti moottorin hajoamiseen toiseksi viimeiseltä eli 13:sta tilalta Raul Boesel Ligierillä. Kisan viimeinen keskeyttänyt kuljettaja oli Bruno Giacomelli kierroksella 49 vaihdelaatikkovikaan. Hän sai kuitenkin nimensä tulosluetteloon. Varikkopysähdykset eivät siis muuttaneet kilpailun järjestystä oikeastaan mitenkään. Varikkopysähdystä lukuunottamatta Alain Prost johti koko ajan ja voitti Ranskan kilpailun. Tunteet olivat pinnassa ja edellisvuoden varastettu kotivoitto oli nyt Prostin mielestä otettu takaisin asiaan kuuluvalla tavalla ja Nelson Piquet oli toinen ja Renaultin onnen täydensi kolmanneksi turvallisesti varmistellen ajanut Eddie Cheever.

Patrick Tambay joutui harmikseen olemaan neljäs Ferrarilla ja Williamsilla oltiin iloisia jäännöspisteistäkin turboradalla. Keke Rosberg oli viides ja Jacques Laffite oli kuudes. Seiskapaikan piti kilpailun lopussa edelliskauden kohuvoittaja Rene Arnoux ja kasipaikan sai Michele Alboreto. Jean-Pierre Jarier ja Arrowsin Marc Surer täydensivät kymmenen parhaan kuljettajan sijoitukset ysipaikalla ja kymppipaikalla. Johnny Cecotto sinnitteli AA-seoksilla loppuun asti käytyään varikolla ja Venezuelan mies oli 11:sta, Andrea de Cesaris oli 12:sta ja viimeinen kuljettaja ilman keskeytystä maalissa ja 13:sta ja viimeinen sijoitus ylipäänsä meni Bruno Giacomellille Tolemanille. Kolme kisaa ja kolme eri voittajaa. Asiantuntijoiden mielestä kausi tulisi Paul Ricardin perusteella kuitenkin olemaan Alain Prostin ja Nelson Piquetin taistelu maailmanmestaruudesta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Laitetaan sitten nopeasti kuljettajien ja tallien mietteitä Paul Ricardin kilpailusta:

Williams: Hieno kilpailu. Molempien autojen saaminen pisteille oli fiksu veto turbojen radalla. Siinä tempussa tärkeää osaa näytteli välitankkaus. Williams on omaksunut taktiikan todella nopeasti. Siinä missä Tyrrell vierastaa taktiikkaa niin Williamsilla ei ole pulmia niin kauan kuin vain pisteitä tulee. Huippulähdöt nostivat Keken ysipaikalle ja Laffiten 11:ksi kilpailun alussa. Alkuvaikeuksien jälkeen Laffite oli kuudentena ja jopa Keken edellä ennen väistämätöntä Keken ohitusta ranskalaisesta. Pisteet kotiin ja reppu kohti Bolognaa.

Tyrrell: Talli ei odottanut Williamsin tapaan paljonkaan kisalta ja aikoi vetäytyä oman boikottinsa seurauksena. Syntipukiksi ei Ken Tyrrelillä ollut sisua asettua ja niin Tyrrell jäi ajamaan kilpailussa. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli jälleen Sullivania reippaasti nopeampi ja kisassakin Alboreto ajoi sijojen 12-13 paikkeilla nousten hitaasti, mutta varmasti kohti parempia sijoja. Varikkopysähdykset ja muiden keskeytykset olivat tuoda Alboretolle pisteen, mutta seiskapaikka vaihtui kasipaikkaan Arnoux'n suorittaman ohituksen myötä ja Alboretolle kisa oli luonnollisesti pettymys. Sullivan jatkoi näyttäviä ohituksia kytkinvaurioisella autollaan ja oli 16:sta ennen keskeytystä kytkimen pettämiseen. Virallinen Harjoitus vaikuttaa olevan sama kompastuskivi Danny Sullivanille kuin mitä se oli Brian Hentonille.

Brabham: Huolimatta huippuajoista rengastesteissä Brabham ei vain kyennyt saamaan downforcea ja painopistettä toimimaan oikein Paul Ricardin radalla. Lisäksi vaihtelevuus aliohjautumisen ja yliohjautumisen kanssa aiheuttivat Piquetin voittotaistelun menemisen. Piquetin ainoa mahdollisuus voittaa kilpailu olisi ollut vain Renaultin täydellinen fiasko välitankkauksessa tai Prostin keskeytys. Sen verran vaikeaa ajo oli omastakin hienosta pysähdyksestä huolimatta. Patrese vaikutti lupaavan nopealta ennen omaa kesketystään.

McLaren: Long Beachin Virallisen Harjoituksen fiaskon jälkeen Michelinin Slicksit toimivat vähän paremmin, mutta lähtöruudut 12 ja 14 Niki Laudan eduksi eivät palvelleet John Watsonia. Watsonin kisa päättyi Baldin kanssa osumiseen ja myöhempään kaasuttimen hajoamiseen. Lauda taas taisteli Winkelhockin, Alboreton ja de Angelisin kanssa keskikastissa suurimman osan kilpailua. Varikkopysähdysten yhteydessä Lauda oli jo seiskapaikalla ja menossa kohti jäännöspisteitä Enduroilla ennen keskeytystään juuttuneen vaihteiston ja voimansiirron takia.

ATS: McLarenin tyyliin muokattu takaosa autosta, Goodyearin AA-renkaat ja Paul Ricardin sileä pinta olivat lääke ATS:n vaivaan. Kerrankin Winkelhock ajoi kymmenen kärkeen Virallisissa Harjoituksissa ja kisakin sujui mukavasti keskikastissa renkaiden pidon heikentymisestä huolimatta. Kanttarin yliajosta tapahtunut ulosajo ennakoi vaikeuksia, mutta pääsyyllinen Winkelhockin keskeyttämiseen oli Mauro Baldin aiheuttama kolari. Winkelhock oli ohittamassa italialaista kierroksella ja Baldin kolarointi oli huono palkinto Manfredille. Palattuaan varikolta hän oli kierroksen jäljessä ja vauriot romuttivat lopulta auton lopullisesti. Tallilta kuitenkin pirteä suoritus normiin verrattuna.

Lotus: Aktiivijousitusta talli ei aio enää käyttää, mutta Nigel Mansellin sorsiminen tallissa jatkui. Mansell sai vapaastihengittävän auton kun taas Elio de Angelis sai turboauton. Erot olivat kuin yöllä ja päivällä Virallisessa Harjoituksessa. Mansellin epäonnea kuvastaa miehen joutuminen yliajetuksi ja vasemman jalan varpaat murtuivat pahoin. Siitä huolimatta Mansell ajoi kisassa vain keskeyttääkseen ja Eliolla taas päivä meni keskikastin taistelussa. Väistämätön Pirellin renkaiden heikentyminen yhdessä moottorin sähköjen lakattua kymppipaikalta söivät miestä pahasti. Lotukselle ja Peter Warrille kaudesta on tulossa painajainen.

Renault: Lopullisesti valmiiksi rakennettu RE40 osoitti iskutehonsa Paul Ricardin radalla ja Alain Prostin voitto yhdessä Eddie Cheeverin kolmannen sijan kanssa pitivät Renaultin johdon tyytyväisenä. Kolmannen polven turbo ja suunniteltujen välitankkausten käyttöönotto eivät tuoneet mainittavia hankaluuksia. Ainoa huono asia oli suhteellisen apaattinen ranskalaisyleisö joka innostui vasta kisan päätteeksi Prostin voittaessa.

RAM: Jo Schlesserin sukulaispoika Jean-Louis pääsi ajamaan kotikisaansa RAM-tallin autolla laihoin tuloksin. Näillä näkymin Schlesser ajaa myös Imolassa. Schlesser ja Eliseo Salazar eivät saaneet autojaan kisaan ja karsiutuminen oli tosiasia. Perjantaina Vapaissa Harjoituksissa Schlesser järjesti huippukuskien kanssa vertailuajon ja Nelson Piquet ei olisi paljoa nopeampi ollut Puurenkailla tai Schlesser muutenkaan huipputallin autolla. Salazaria eivät lämmittäneet myöskään Piquetin huumorikommentit tallin autosta. Tosin Salazar ei provosoitunut tappeluun asti mikä oli vain hyvä juttu edelliskauden Hockenheimin jälkeen.

Alfa Romeo: Michelinin testit ja perjantaina ajettu huippuaika Andrea de Cesarisin osalta nostatti odotuksia vain aiheuttaakseen ajan hylkäyksen ja tyypillisen neljännen rivin lähtöpaikat tallin kuljettajille. Mauro Baldista tuli kilpailun syntipukki. Hänen onneton lähtönsä oli täysin päinvastaista miehen tavallisille kyvyille ja kolarointi Watsonin kanssa ei tuonut kehuja. 16:sta paikalta kierroksen verran jäljessä tämä sankari kolaroi vielä Winkelhockin kanssa ja kisa jäi ansaitusti kesken. Andrealla taas tuli kauden surkein lähtö ja mies oli 14:sta ensimmäisen kierroksen aikana. Kierroksella 21 hän kuitenkin oli 8:tena ja nousemaan päin, mutta vaihdelaatikon kaapelin hajoaminen aiheutti pitkän pysähdyksen ja de Cesaris jäi näin viimeiseksi. Lopulta mies oli 12:sta ja toiseksi viimeinen tuloksissa. Alfa Romeon suunnalta kuuluu huhuja jonkun tärkeän henkilön erottamisesta tämän viikonlopun katastrofin takia.

Ligier: Surkeat sijat Virallisissa Harjoituksissa tärkeässä kotikisassa eivät olleet Guy Ligierin mieleen. Jean-Pierre Jarier oli 20:s ja Raul Boesel toiseksi viimeisenä mukaan päässyt kuljettaja. Jarier otti hyvän lähdön ohittamalla neljä autoa ja oli 16:sta ensimmäisen kierroksen päätteeksi. Lisäksi Jarierin vauhti parani kilpailun edetessä ja hän taisteli ansiokkaasti keskikastissa Alboreton ja Laudan kanssa. Oli lopulta 9:s kun välitankkaukset eivät tallia kiinnostaneet. Boesel taas ajeli melkein koko ajan viimeisten joukossa ja oli toiseksi viimeisenä ennen keskeytystään. Boesel herätti myös surkuhupaisuutta varikolla hänen alkaessa hiilostaa itse täysin turhaan Mauro Baldia lynkkaus mielessään. Lisäksi Ligier oli mukana myös Tyrrellin boikotissa ennen vetäytymistään siitä.

Ferrari: Ylipainoisuus yhdessä renkaiden heikon lämpenemisen takia pakottivat ajamaan isolla takasiivellä ja korkeilla downforcen asetuksilla kisassa. Patrick Tambay ei tästä pitänyt ja Rene Arnoux oli samaa mieltä hänen kanssaan. Hirvittävä määrä moottoririkkoja oli saldo Virallisista Harjoituksista. Muutoin muutos kolmannen polven turbon ja välitankkausten suunnitellun käyttöönoton myötä ei ollut kovin suuri aiempaan verrattuna. Tambay kompensoi sitä saamalla huippulähdön ja ajamalla niin hyvän kisan kuin pystyi. Sitä taustaa vasten neljäs sija ja pettymys ei pitäisi olla kovin suuri juttu. Etenkin kun Imolassa odottavat innokkaat tifosot. Arnoux sen sijaan voi alkaa miettimään tekemisiään paremmin. Molemmat Williamsin autot menivät hänestä ohi loppupuolella kisaa ja vain Alboreton ohittaminen vaivoin ja tuloksena seiskapaikka eivät juuri lämmitä edelliskauden Paul Ricardin kohuvoittajaa. Kierroksella jääminen arkkiviholliselle Alain Prostille nostivat vain entisestään hänen sapetustaan. Imolassa kuitenkin Ferrari on vahva.

Arrows: Ilman välitankkauksia ja mitään muitakaan hienouksia Alan Jonesin menettänyt talli yrittää sinnitellä. Chico Serran rahat eivät virtaa odotetulla tavalla ja Jackie Oliver ei tästä ole mielissään. Brasilian suunnalta taas taloustilanteesta huolimatta rahaa virtaa talliin. Marc Surer ei voinut mitään turboradalla ja ajeli keskikastissa koko kisan päätyen sijalle 10. Serra taas ohitti viisi autoa lähdössä, mutta muuten Serran kisa polki paikoillaan ja 13:sta sijalta tuloksena oli keskeytys kierroksella 26.

Osella: Piercarlo Ghinzanille urheiluautokisat sopisivat paremmin. Karsiutuminen oli taas tuloksena. Nuori Corrado Fabi yrittää kunnioitettavalla tavalla tehdä kaikkensa 500 kiloa ilmanvastusta enemmän muita omaavalla autolla. Kierroksella 36 moottori hajosi kuitenkin sijalta 12. Kyseinen moottori oli jo vaurioitunut Virallisessa Harjoituksessa ja sitä ei ollut vaihdettu toiseen ennen kisaa. Sitä taustaa vasten kisassa ajaminen nostattaa ylpeyttä. Tai ainakin pitäisi.

Theodore: Arrowsin tapaan tallin on vaikea olla mukana sarjassa turbojen radalla. Lisäksi Theodoren tallipäälliköt yrittivät saada Jackie Oliveria mukaan boikottiin. Oliver ei mennyt koska sitä johti Ken Tyrrell. Uhkasakot saivat pienen tallin luopumaan boikotista. Virallisen Harjoituksen suoritukset olivat mukiinmeneviä turboradan takia. Sijoilla 17-18 Johnny Cecotto ja Roberto Guerrero ajoivat ennen Cecotton varikkokäyntiä yhdessä kisaillen mies miestä vastaan. Sitten Guerrero keskeyttikin, mutta Cecotto jatkoi maaliin asti sijalle 11. Vaikea kausi on silti tulossa tallille kun rahaa ei ole paljon.

Toleman: Pirellin aika-ajorenkaat loistavat, mutta kisarenkaat ovat surkeat. Ne pilasivat Derek Warwickin ja Bruno Giacomellin kilpailun. Warwick oli alussa kasipaikalla ennen renkaiden kulumista ja keskeytystä. Giacomelli taas ajoi hyvin keskikastissa ja oli noususuunnassa ennen renkaiden väistämätöntä kulumista. Nöyryyttävää oli myös Sullivanin suorittama ulkokautta ohittaminen Vendorissa kytkinvikaisella autolla. Giacomelli joutui kisan edetessä häntäpään kuskien kiusaamaksi ja kärsimys päättyi viisi kierrosta ennen maalia vaihdelaatikon hajottua lopullisesti. Jo aiemmin vaihteisto oli pettänyt vaihde vaihteelta. Giacomelli sai kuitenkin sijoituksen lopputuloksissa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Paul Ricardin kisan syntipukiksi nousi Italian mies Mauro Baldi ja Alfa Romeo. Baldilla estelyt ja kolaroinnit toisten kuskien kanssa saivat veret kuohumaan varikolla. John Watsonin mukaan Baldilta olisi voinut ottaa vaikka koko superlisenssin pois ja Günther Schmidt taas ehdotti yhden kilpailun mittaista kilpailukieltoa.

Kuskien palaverissa taas Manfred Winkelhock ja Raul Boesel kovistelivat Baldia minkä ehtivät ja nyrkkeilyotteluilta vältyttiin ihmeen kaupalla. Baldilla oli ollut Watsonin kanssa ongelmia Detroitissa ja Long Beachissa kaudella 1982 ja Detroitin romurallissa kärsijänä oli silloinkin Manfred Winkelhock ja Raul Boesel.

Lopulta kuitenkin kiivailu rauhoittui ja Alfa Romeon omissa kulisseissa Paolo Pavanello syytti Gerard Ducarougea Paul Ricardin tapahtumista. Ducarouge ei nähnyt itseään syyllisenä tapahtumiin ja sanoi sen tallipäällikölle. Siitä ei tulisi seuraamaan mitään hyvää.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Paul Ricardin kuskipalaverissa keskusteltiin myös Goodyearin erikoisesta tilanteesta. Rengasvalmistaja halusi kustannusten kohoamisen välttämiseksi ryhtyä valmistamaan vain kolmenlaisia renkaita sarjaan kaudesta 1984 eteenpäin. Rengasmerkeistä AA ja D-seokset häviäisivät kokonaan ja merkkeinä jatkaisivat A, B ja C-seokset. Lisäksi renkaita muutettaisiin entistä pehmeämmiksi.

Muiden rengasvalmistajien osalta Michelin ja Pirelli halusivat tuoda lajiin vain yhtä rengaslaatua tai sitten Goodyearin tapaan kolmea eri rengaslaatua. Rengasvalmistajia huolestutti yhteisesti FISA:n ajama rengaskatto. Renkaita ei saisi tuoda yhteensäkään kuin vain 1800 kappaletta kaikkien kolmen valmistajan osalta. Se ei taas sopinut talleille vaikkakin saderenkaiden määrät olisivat vapaita.

Vastineeksi suostumisestaan tallit vaativat vähintään 4 sarjaa aika-ajorenkaita. FISA oli valmis suostumaan vain kolmeen sarjaan aika-ajorenkaita. Kompromissi ei kelvannut talleille ja näin jäi jälleen toteutumatta eräs mielenkiintoinen piirre f1:ssä. Kuljettajien osalta suurin osa oli tyytyväisiä vallitseviin renkaiden kovuuteen.

Kuljettajista vain Rene Arnoux, Michele Alboreto ja Danny Sullivan halusivat renkaisiin muutoksia. Arnoux halusi renkaista kovempia. Siinä asiassa Renellä oli oma lehmä ojassa sillä Ferraria ei ollut mukava ajaa kevyemmillä renkailla. Tyrrellin miesten vaatimukset renkaiden pehmentämisestä istuivat huonosti tallin suunnitelmiin. Kilpa-ajon kannalta hyvä ehdotus ei oikein sopinut tallin ajamaan omaan taktiikkaan.

Kaudella 1983 Tyrrell harvoin käytti pehmeitä renkaita muutenkaan kisassa ja välitankkausten kieltäminen kaudesta 1984 eteenpäin tekisi muutenkin renkaiden pehmentämisestä turhaa. Siten kuskien enemmistö halusi renkaiden säilyvän ennallaan ja näin myös kävi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kuskirintamalla Alan Jones vahvisti päätöksensä olla poissa Arrowsilta ja aikoi kommentoida Australian televisiolle kilpailuja kaudelta 1983 aloittaen Imolasta. Lisäksi Jones ilmaisi halunsa ajaa huipputallissa ja Williamsilla oltiin hyvin kiinnostuneita siitä. Keke Rosbergin mielestä Alan Jonesin haikailussa oli menty liian pitkälle ja Keke aloitti protestiksi osin tästä syystä marisemisen liian alhaisesta palkkauksesta.

Keke alkoi olla kuulemma pahasti alipalkattu ja lisäksi Keke neuvotteli Ferrarin kanssa tallipaikasta kaudeksi 1984. Enzo Ferrari oli aiemminkin toki ollut kiinnostunut Keke Rosbergista, mutta status maailmanmestarina oli sementoinut hänen asemansa Il Commendatoren silmissä. Keke ja manageri Ortwin Podlech aloittivat neuvottelut salassa huolimatta tifosojen raivoisasta vastustelusta siinä vaiheessa.

Heille Keke Rosberg oli ollut lähes kirosanan veroinen Long Beachin tapahtumien takia ja Imolan kisaankin lähdettäessä muutama tifoso-fani oli yrittänyt jopa syljeskellä Keken henkilöautoa kohden siinä kuitenkaan onnistumatta. Aiemmin Imolassa taas tifosot olivat piirittäneet Keken hänen saavuttua radalle testaamaan. Tarkoituksena oli ollut aiheuttaa lynkkaus.

Se jäi kuitenkin onnistumatta. Joka tapauksessa Keke Rosberg aloitti neuvottelut Maranellon suuntaan ja rahaa ainakin Keke saattaisi saada mielin määrin onnen niin suodessa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kotimaisella mediarintamalla YLE:ä ei jälleen ollut kiinnostanut f1 paljonkaan. Radiossakin lähetys peruuntui jääkiekon mm-turnauksen takia. HTV näytti kisasta materiaalia ja lisäksi paineet alkoivat Yleisradiolla nousta.

Urheilu-uutisten tiedot eivät tyydyttäneet lajia seuraavia faneja. Imolan kisaakaan ei juuri televisioon lupailtu, mutta radiosssa kisa saattaisi tulla suorana. Silloin jääkiekossa pitäisi pelata vain rupumaiden otteluita, mutta Suomelle oli tulossa hirveät kilpailut lätkän puolella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Ranskan kilpailun alla FISA:n tekninen mies nimeltä Gabriele Cadringher oli iloinen uusista muutoksista kaudelle 1983 ja samalla turvallisuuden parantumisesta vaikkakin kuskeista Paul Ricardin rata tuntui kovin hitaalta.

Tasapohjaisella autolla nopeimmin Signesin suoritti Andrea de Cesaris 265 kilometrin tuntivauhdissa ja hitain oli Roberto Guerrero joka ei ajanut kuin 214 kilometriä tunnissa Signesiin. Keke Rosbergilla nopein veto oli 247 kilometriä tunnissa ja se oli paljon hitaammin kuin Keken edellisvuoden 278 kilometrin tuntivauhti.

Cadringher piti kuitenkin Alfa Romeon hylkäyspäätöksen voimassa ja samalla kehoitti talleja parempaan tarkkaavaisuuteen jatkossa. Imolan alla Alfa Romeolta kenkää sai yllättäen Gerard Ducarouge ja se tulisi vaikuttamaan tallin menoon jatkossa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
San Marinon Grand Prix Imola

Päivämäärä: 1.5.1983

Rata: Enzo e Dino Ferrari Imola

Radan pituus: 5,040 kilometriä

Kilpailun pituus: 60 kierrosta tai 302,4 kilometriä 2 tunnin sisään.

Yleisöä: 110 000 katsojaa odotettiin paikan päälle, mutta lopulta yleisöä oli 150 000 katsojan verran eli ääriään myöten täynnä.

Jos moottoriurheilu olisi hulluutta, Italia olisi maailman suurin hullujenhuone.

San Marinon postimerkkivaltiokin sai oman MM-sarjan Grand Prixin jotta kilpa-autoilua rakastavilla italialaisilla olisi Monzan F1-ajon lisäksi jotain nähtävää myös keväällä. Yksi syy on myös sen hieno rata ja tifosojen tuomat pennoset sankareidensa ajosta radalla. San Marinon 61 neliökilometrin ja vuoriston täyttämälle maalle ei juuri pystyisi rakentamaan nykyaikaista f1-rataa ja maan nimeä kantava osakilpailukin ajetaan Italiassa 100 kilometrin päässä San Marinon rajalta lähellä Bolognaa. Syy on hyvin selvä. Vaikka koko pieni valtio osallistuisi kisaan niin 20 000 katsojaa on liian pieni kassa kilpailulle ja sitä ei kannattaisi järjestää. Italiassa pidettävä kilpailu taas tuo 100 000 katsojaa radalle ja heistä ainakin puolet ovat fanaattisia kannattajia eli tifosoja. Italia voi sen myötä järjestää kaksi ajoa joka vuosi.

Kauden pisimpiin kuuluva rata on mutkainen ja mäkinen. Sen rakennusvaiheessa alue oli täynnä mutkia ja mäkiä. Koko rata rakennettiin vaikealle maaperälle vain Enzo Ferrarin vuonna 1956 kuolleen Dinon muistoksi. Poika oli Enzolle suuri rakkaus ja silmäterä ja hänen kuolemansa sai hänet muuttumaan täysin. Se oli myös viimeinen kerta kun Enzo mietti vetäytymistä todella formuloista. Enzo pääsi kuitenkin yli ja näin Ferrarin tarina on jatkunut näihin päiviin asti. Imolasta on myös lyhyt matka Maranelloon mikä lisää radan käytettävyyttä myös Fioranon ohella testejä varten. Matkaa Maranelloon on vain 88 kilometriä.

Ajajille rata ei tarjoa paljoakaan. Pitkät suorat huutavat nopeaa ja voimakasta moottoria. Tiukat kaarteet jokainen joutuu ajamaan varovasti. Imola on vaikea ja epätavallinen rata. Se on myös voimamiehen rata. Yhdellä kädellä pitää ajaa ja toisella vaihtaa vaihdetta. Aerodynaaminen painolasti mutkissa aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen hirvittävää kipua käsille. Maaefektin aikakaudella ilman kunnollista jousitusta tukivarret hakkasivat jalkoja Euroopan radoista rajuiten. Maaefektin poistuttua paljonkaan ei ole muutoksia tullut kipujen suhteen. Mitä nyt jousitukset vähän imevät iskuvoimaa ja säästävät hieman enemmän kuljettajan jalkoja. Apuja ei ole eikä tule joten nuorilla kavereilla on odotettavissa vain rajua kipua ja voimamiehillä on samanlainen rääkki kuin maratoonarilla. Tamburello täysillä on vakuuttava, impressionante ja Acqua Minerale on yhdellä kädellä eräs vaikein sarjan mutkista. Yleisilmeeltään Imolan rata on loppupelissä tunnettu keskinopeana, mutta tänä vuonna Imolassa tasaisesta kilpailusta Turbomafian ja Cossyliigan kanssa ei voinut enää puhua.

Keke Rosbergin mukaan turboautot saattoivat jättää 100 metriä suorilla ja toiset 100 metriä lisää mutkissa. Kolmannen polven turboilla se tietää 150-200 hevosvoiman lisäetua ja 200 metrin yleistä nopeuseroa ajettaessa kovimmilla mahdollisilla ahtopaineilla keskimäärin. Siten Kekellä ja Cossyliigan muilla miehillä ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jäi odottaminen ja lämmin vappusää verottikin turboja niin paljon että Keke, John Watson ja Marc Surer onnistuivat saamaan pisteitä tämän kauden kilpailussa. Keken mukaan Imolan radan muutokset olivat pieniä, mutta joka vuosi Imolan ajaminen tuntui erilaiselta. Ainakin Kekestä itsessään tuntui siltä. Etenkin kun vuoden 1981 Imolassa Keke ajeli heikolla Fittipaldin autolla sateella ja hän ei myöskään ollut vuoden 1982 Imolan kilpailussa FOCA:n järjestämän boikotin takia.

Keke kuitenkin itse jossakin määrin piti Imolan radasta monen muunkin kuljettajan tapaan. Olihan Keke ottanut siellä kauden 1979 ainoat pisteet Wolfilla sarjan ulkopuolisessa kilpailussa ja vuoden 1980 Imolan kisassa silloisessa Italian Grand Prixissa Keke oli ollut viides ja lopettanut edes vähäksi aikaa jatkuvan pilkkauksen kotimaassa. Tällä kaudella taas jäännöspisteet olivat ilman mitään todella yllättävää ainoa mahdollinen asia saavutettavaksi.

Jarruja rata syö paljon ja toisinaan myös renkaita. Se on myös harvoja ratoja joka kuluttaa erittäin paljon polttoainetta. Viime vuosina se taas aiheutti välitankkauksia kisassa joita jokainen talli halusi välttää. Varikkopysähdykset ovat olleet turbotallien lisäksi myös vapaastihengittävien tallien keskustelujen aiheena. Turbomoottorit kuluttavat jälleen uuden sukupolven myötä entistä enemmän polttoainetta ja turbotallit joutuivat tekemään renkaidenvaihdon ohella pakosti myös välitankkauksen. Ainoat turbotallit ilman välitankkausta olsivat saattaneet olla Alfa Romeo tai Toleman, mutta näilläkin talleilla on toisen polven raskaasti päivitetty turbo käytössä ja huhujen mukaan Euroracingilla voi olla käytössä kolmannen polven turbon prototyyppi.

Vapaastihengittävien tallien ainut toivo välttyä välitankkauksilta olisi ollut Cosworthin uusi DFY-moottori ja erityisesti sen bensansyöttöä rajaava päivitys, mutta sekään ei ollut todennäköistä. Suurinta osaa Cossyliigan autoistakin odoteltiin tankkaukseen tämän kauden muoti-ilmiön mukaisesti vappuaaton trillerissä. Tallien keskustelujen aiheena oli myös Paul Ricardissa sovitun herrasmiesten sopimuksen jatkuminen Imolassa mitä tuli tankkauksiin. Alustavasti tallit lupautuivat jatkamaan sitä, mutta kilpailua haluttiin nähdä myös tallien osalta vastakkain varikkopysähdyksillä. Yleisömääriltään Imola oli täynnä fanaattisia Ferrarin kannattajia eli tifosoja. Yleisöä ei haitannut vuoden 1980 ensimmäisen Imolan varsinaisen kilpailun Ferrarin heikko menestys, ei vuoden 1981 kilpailu märässä kelissä tai viime kauden boikottikisa vajaalla puolikkaalla ruudukolla.

Edellisvuoden tilanne on herättänyt edelleen tiukkaa keskustelua Ferrarin kannattajien piirissä. Vuosi sitten Didier Pironi rikkoi tallimääräyksiä ja voitollaan varasti Gilles Villeneuvelta voiton ja joidenkin mielestä aiheutti välillisesti Gillesin kuoleman. Etenkin rankimpien arvostelijoiden mukaan. Silti tifosoille viime kädessä tallin voitto kuljettajasta riippumatta on tärkein. Tifosoista innokkaimmat saattoivat olla samoilla paikoilla kolmekin vuorokautta ja hokea vain Ferraria. Tifosojen fanikäytös ei ole kuitenkaan aina parasta mahdollista. Tämän vuoden kisassa Keken henkilöautoa kohden syljettiin, Nelson Piquetin autoa kolhittiin ja miehelle buuattiin Virallisissa Harjoituksissa. Lisäksi osansa tifosojen piinasta saivat myös Alain Prost, Eddie Cheever ja jopa maanmies Riccardo Patrese.

Jokseenkin Patreselle annettiin pienellä varauksella aplodeja aina kun hän esteli Renaultin miehiä. Tämän kauden kisan loppuminen tuotti valtavan yleisöryntäyksen ja verkkoaitojen kaatumisen. Eräs numerolla 27 ajava ranskalainen kun sattui voittamaan kilpailun ja numerolla 27 ajoi eräs Gilles Villeneuve... Joidenkin mielestä Gillesin sielu toivottavasti sai rauhan oikean kaverin voittaessa kilpailun.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Imolan alla Gerard Ducarouge oli erotettu Alfa Romeolta ja lisäksi RAM-talli erotti aluksi Imolan kilpailuun pestatun Jean-Louis Schlesserin. Schlesser ei ollut maksanut osuuttaan Ranskan kilpailusta ja kun Schlesser ei aikonut maksaa osuuttaan siitä tai Imolan kilpailusta niin Schlesser sai kenkää.

Edellinen ilman maksua kisakaudella ajanut kuljettaja oli Slim Borgudd ja lopulta vain oikeutiellä uhkaaminen sai ABBA-rumpalin kukkaron heltymään viime kaudella. Schlesserin ei onnistunut samalla tavalla ajamaan kisoja vaan pestit päättyivät siihen paikkaan.

RAM ei onnistunut löytämään ketään toista kuljettajaa ajoissa. Tulevaan Monacon kilpailuun RAM:n ajateltiin pestaavan kolme kuljettajaa. Beppe Gabbianin, Jan Lammersin tai Belgian Grand Prixia silmälläpitäen Thierry Boutsenin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Imolan alla Osellalle tuli pieni ilouutinen sillä uuden auton prototyyppi oli valmis ja lisäksi myös Alfa Romeo oli lahjoittamassa edelliskauden autonsa V12-moottorilla varustettuja kehitysmalleja tallin käyttöön. Ikävä kyllä huolimatta Corrado Fabin hyvistä otteista ensimmäisenä tallin uuden auton sai käyttöönsä Piercarlo Ghinzani. Fabin mielestä tämä oli hyvin epäreilua.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Perjantaina Virallisissa Harjoituksissa tifosot buuasivat Renaulteille ja Brabhameille ja odottivat Ferrarien ajavan hyviä tuloksia.Tifosot eivät ainakaan toistaiseksi joutuneet pettymään. Päivän nopeimman ajan ja alustavan paalupaikan sai haltuunsa Rene Arnoux ajalla 1.33.418 ja toiseksi tuli Nelson Piquet ajalla 1.33.542. Kolmanneksi tuli Arnoux'n arkkivihollinen Alain Prost Renaultilla ajalla 1.33.653 ja nelosruutuun ajoi toistaiseksi Eddie Cheever ajalla 1.33.888 ja viitosruutuun sijoittui Patrick Tambay ajalla 1.34.221. Kuudenneksi ajoi Alfa Romeolla Andrea de Cesaris ajalla 1.34.345 ja seiskapaikan sai haltuunsa Mauro Baldi ajalla 1.35 tasan. Manfred Winkelhock oli hienosti kahdeksas vain sadasosan hitaammalla ajalla eli aika oli 1.35.010 ja Elio de Angelis oli vain 91 tuhanneosaa hitaampi ja yhdeksäs ajalla 1.35.091. Kärkikymmenikön täydensi alustavasti Derek Warwick ajalla 1.35.676 ja Marc Surer oli 11:sta nopeimpana Cossyliigan miehenä ajalla 1.35.723.

Bruno Giacomelli oli 12:sta ajalla 1.35.969 ja Michele Alboreto oli 13:sta ajalla 1.35.988. Keke Rosberg oli 14:sta ajalla 1.36.145 ja Riccardo Patrese oli harmittavasti 15:sta ajalla 1.36.243 ja Nigel Mansell oli 16:sta ajalla 1.36.391. Jacques Laffite oli 17:sta ajalla 1.36.630 ja Roberto Guerrero oli 18:sta ajalla 1.36.792. Danny Sullivan oli 19:sta ajalla 1.37.320 ja Chico Serra oli 20:s ajalla 1.37.337. Jean-Pierre Jarier oli 21:s ajalla 1.37.544 ja Johnny Cecotto oli vain sadasosan häntä hitaampi ajalla 1.37.554 ja 22:s. 23:s sija meni Michelinin surkeilla Slickseillä ajaneelle John Watsonille ajalla 1.37.847 ja Osellan Corrado Fabi oli jälleen alustavasti pääsemässä mukaan kisaan sijalla 24 ja ajalla 1.37.952. Niki Laudan erittäin vaisu meno johtui myös Michelinin Slickseistä ja niiden toimimattomuudesta. Lauda oli 25:s ja aika oli 1.38.089.

Alustavasti viimeinen mukaan pääsevä kuljettaja kilpailuun olivat sijalla 26 majaileva Piercarlo Ghinzani ajalla 1.39.248. Molemmat Osellat kilpailussa olisi hieno näky pienen tallin kannalta, mutta pahalta näytti edelleen Ghinzanin kannalta. Sijaluvut 27 ja 28 eivät riittäneet kilpailuun ja alustavasti kilpailusta karsiutuisivat Raul Boesel ja Eliseo Salazar ajoilla 1.39.435 ja 1.39.691.
 
Viimeksi muokattu:

Hookah

Elämäntapaintiaani
Liittynyt
24.6.2008
Viestit
4447
San Marinon Grand Prix Imola

Päivämäärä: 1.5.1983

Rata: Enzo e Dino Ferrari Imola
Pilkkua viilaan, mutta Imolan rata oli nimeltään Autodromo Dino Ferrari vuoteen 1988 asti. Enzon nimi lisättiin nimeen vasta herran kuoleman jälkeen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Niin. Virallisesti näin tapahtuikin. Sitä toisinaan silti kutsuttiin epävirallisesti nykyisellä virallisella nimellään vielä Enzon ollessa elossa. Pitää muistaa seuraavassa yhteydessä tuo korjata kun noista vuosista puhutaan.
 

SaabV4

Well-known member
Liittynyt
15.9.2009
Viestit
68
Tulokset

Voisiko saada vielä tulokset listamuodossa aika-ajoista ja kilpailusta, sekä pistetilanteen?
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Lauantain Virallisessa Harjoituksessa sää pysyi hyvänä ja kuljettajat paransivat Mauro Baldia, Derek Warwickia ja Bruno Giacomellia lukuunottamatta aikojaan viimeisessä sessiossa. Giacomelli jäi kokonaan ilman aikaa ja muutenkin vuorotteli Derek Warwickin kanssa ajoista lauantaina. Paalupaikan nappasi itselleen ja tifosojen riemuksi Rene Arnoux ajalla 1.31.238 ja toiseen ruutuun jäi Nelson Piquet ajalla 1.31.964. Patrick Tambay sai tifosot riehaantumaan ajamalla itsensä kolmanteen lähtöruutuun ajalla 1.31.967. Samasta lähtöruudusta oli startannut uransa viimeiseen kilpailuun hieman yli vuosi sitten Gilles Villeneuve Imolan 1982 tynkäkilpailuun. Neljäs ruutu meni Alain Prostille ajalla 1.32.138. Kärkinelikko oli erittäin tasainen kilpailun voittotaistelua ajatellen. Viides ruutu meni Riccardo Patreselle ajalla 1.32.969 ja kuudes ruutu meni Eddie Cheeverille ajalla 1.33.450. Heidänkin veikkailtiin pienellä varauksella voittavan kilpailun.

Loistavan ajan ja seiskapaikan sillä sai haltuunsa Manfred Winkelhock ATS:llä. Aika oli 1.33.470 ja kasiruudun valtasi itselleen kohutalli Alfa Romeon Andrea de Cesaris 1.33.528. Kohu johtui suurin osin Gerard Ducarougen erottamisen paljastuttua lopullisesti Imolan kilpailun alla. Elio de Angelis oli yhdeksäs ajallaan 1.34.332 ja siten Baldi jäi kymppiruutuun perjantain ajallaan 1.35 tasan. Lauantaina Baldin aika oli 1.36.620 ja sillä olisi päädytty ruudun 23 paikkeille ilman perjantain aikaa. Keke Rosberg oli jälleen Cossyliigan pomo lähtöruutujen suhteen ajalla 1.35.086. Sillä Keke oli 11:sta. Marc Surer oli ainoa uhkaaja Kekelle, mutta hänkään ei voinut mitään. Surer oli 12:sta ja aika oli 1.35.411 eli vajaat neljä kymmenystä Kekeä hitaampi. Michele Alboreto oli 13:sta ja aika oli 1.35.525 ja Derek Warwick oli 14:sta perjantain ajallaan 1.35.676. Lauantaina Warwickin aika oli vaikeuksien ja vuorottelun takia vain 1.36.881 ja sillä olisi oltu sijalla 24 ilman perjantain aikaa. Nigel Mansell oli 15:sta ja uusi moottoripäivitys McLarenin miesten lisäksi Lotuksen autossa ei auttanut ollenkaan. Aika Manselilla oli 1.35.703. Jacques Laffite oli 16:sta ja aika oli 1.35.707 ja Giacomelli oli 17:sta perjantain ajallaan eli aika oli 1.35.969.

Niki Lauda oli 18:sta ja erittäin pettynyt tulokseensa. Aika oli 1.36.099 ja se oli Michelinin Slicksin syytä. Yhdessä John Watsonin kanssa Lauda oli varikon nyreimpiä miehiä Virallisen Harjoituksen jälkeen vaikka kisavedossa tilanteen arveltiin olevan toisin. Liika tasoitus muille kuitenkin ärsytti heitä. Jean-Pierre Jarier oli 19:sta ajalla 1.36.116 ja Chico Serra oli 20:s Arrowsilla ajalla 1.36.258. Kauden 1983 yllättävästi aiempiin kausiin verrattuna parantanut Theodore näytti palaavan juurilleen eli ruudukon häntäpäähän. Roberto Guerrero oli 21:s ja aika oli 1.36.324. Tyrrellin Danny Sullivan tuntui myös olevan pettymys tasoltaan juurikin Virallisissa Harjoituksissa ja mies itse odottikin enemmän kisavetoja. Ajalla 1.36.359 hän oli 22:s ja kaukana tallitoveri Alboretosta. Johnny Cecotto toisella Theodorella oli 23:s ja aika oli 1.36.638. Watson oli vielä Laudaakin pettyneempi ja jopa äreä kaiken jälkeen. 24:s sija oli järkyttävän heikko McLarenilta ja kisasta oli tulossa erittäin vaikea sillä Imolan rata ei olisi Enduroille kovin hyvä käyttörata ja Kevyen Vyörenkaankin toimintakyky oli kysymysmerkki. Aika Watsonilla oli 1.36.652.

Viimeiset kaksi ruutua eli 25 ja 26 menivät Raul Boeselille ja Corrado Fabille ajoilla 1.37.322 ja 1.37.711. Kilpailusta karsiutuivat siis jälleen Eliseo Salazar ja Piercarlo Ghinzani sijoilla 27 ja 28 ajoilla 1.38.097 ja 1.38.873. Ghinzanin osalta koko Osellan auto oli heikossa hapessa Fabin tapaan ja RAM 01 Salazarin kohdalla sanottaessa auto oli toimintakunnossa...

Mielenkiintoinen ja kiivas vappuajelu oli odotettavissa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Hyvä ehdotus Saabilta. Pitää laittaa mahdollisesti jo Monacosta eteenpäin nuo listat vaikka kilpailukerrontojen tai vastaavien juttujen päätteeksi niin tulee ainakin hieman selvemmäksi ja ehkä myös sinällään jännemmäksi seuratakin.
 
Ylös