CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15036
Englannin Grand Prix Brands Hatch
Päivämäärä: 22.7.1984
Rata: Brands Hatch
Radan pituus: 4,207 kilometriä
Kilpailun pituus: 71 kierrosta tai 298,697 kilometriä vajaan puolentoista tunnin sisään (Alun perin 75 kierrosta tai 315,525 kilometriä 2 tunnin sisään ja vielä sitäkin aiemmin 77 kierrosta tai 323,939 kilometriä 2 tunnin sisään. Kilpailua kuitenkin lyhennettiin jo ennen sen läpivientiä ja kilpailupäivänä keskeytettiin muutamaan otteeseen. Kierroksen 11 joukkokolarin jälkeen tuomaristo perseili ja jostain syystä poisti neljä kierrosta ja hoiti kilpailun läpiviennin punaisen lipun heilautuksen takia yhteisajalla eli kierrosmäärät 11-60 laskettiin yhteen jolloin tulokseksi tuli 71 kierrosta.)
Sää: Kaunis ja välillä erittäin kuuma, mutta myös hieman pilvinen ja hautovaa ukkoshellettä oli lähialueet täynnä vesisateineen.
Yleisöä: 125 000 katsojaa
Englannin Grand Prixilla on pisimmät perinteet f1-kilpailujen maailmassa. Koko MM-sarja sai alkunsa 13.5.1950 Silverstonen radalla. Siitä lähtien se on kuulunut joka vuosi sarjaan. Joinakin vuosina on ajettu myös Aintreen radalla joka enemmän on tunnettu radan ympäristöstä pidetyistä hevoskilpailuistaan. Vuosina 1955-1960 Silverstone ja Aintree vuorottelivat ja vuosina 1961 ja 1962 Aintree isännöi yksinään. Vuodesta 1960 eteenpäin Brands Hatchiin oli rakennettu moottorirata ja kokonaan uusi rata alkoi kerätä huomiota osakseen.
Vuonna 1963 Silverstone piti kilpailun ja sen jälkeen vuodesta 1964 lähtien F1:siin hyväksytyn Brands Hatchin radan myötä järjestäjät ovat vuorotelleet tähän saakka. Brands Hatchissa Kentissä ajetaan parillisina vuosina ja Silverstonessa parittomina vuosina. Vuonna 1984 oli jälleen Kentin ylpeyden Brands Hatchin vuoro pitää Grand Prix-kilpailu. Koko radan nimi juontuu gaelin kielen sanasta brondehach ja se tarkoittaa rinnettä joka johtaa metsään.
Koko alueen historia on yli 700 vuotta vanha ja vaikkaa metsää onkin poistettu tieltä niin yhä edelleen radalla on ympäristössään vehreää, kumpuilevaa metsää. Vanhaan aikaan ennen F1-ajoja Brands Hatchin rata oli tunnettu moottoripyörärata ja myöhemmin radalla on ajettu myös brittien Rallicross-sarjan kilpailuja. Ympäristön, ajajalta luonnetta kysyvänä ja yleisölle tarjoamien katselumahdollisuuksien vuoksi rataa on pidetty Kyalamin ja Österreichringin ohella parhaimpana ratana koko sarjassa.
Brands Hatch ei ole aivan yhtä suoran loilotusta Silverstonen tapaan, mutta rata vaatii teknisyyttä enemmän ja kuluttaa myös renkaita. Brandsin g-voimat ovat vuosi vuodelta nousseet ja lisäksi radan pomppuisuus on huolettanut ajajia vuodesta 1978 lähtien yhä enemmän. Brabhamin suoralta olevasta pääkatsomosta näkee melkein koko radan alueen lukuunottamatta muutamia takasuoran alueita ja Druidsin hevosenkenkäkaarteen jälkeen tulevaa tiheää metsäosuutta Graham Hill Bendissä.
Siitä matka jatkuu Cooperin suoralta kohti Surteesin mutkaa. Rata kätkee myös muutamia alamäkeen ja ylämäkeen kaartuvia sokeita mutkia ja Hawthorn Bendin, Westfield Bendin ja Stirling Bendin mutkissa sokeita mutkia ei hädin tuskin huomaa ja niissä on oltava tarkkana. Muita paikkoja radalla ovat Barry Sheenen mutka ja Derek Minterin suora. Lisäksi myös Dingle Dell kuuluu radalle Pilgrims Dropin tapaan.
Onneksi maaseudun alavat mutkat tarjoamat paremman kiintopisteen Clearwaysin siltaan ja siitä avautuvaan viimeiseen mutkaan eli Jim Clark Bendiin. Sen jälkeen pääsee jälleen pääsuoralle ja uusi kierros alkaa. Radan paras ohituspaikka on Paddock Hillin kaarre joka on haastava paikka. Se on varsin loiva mutka jota voi hyödyntää vaikka ulkokautta ohitusyritykseen, mutta yksikin virhe tai väärään paikkaan kolahdus aiheuttaa menon suoraan kohti seinää mahdollisesti tuhoisin seurauksin.
Paddock Hillin jälkeen lähinnä Druidsin mutka on radan harvoista järkevistä ohituspaikoista kenties viimeinen realistinen mahdollisuus sitä yrittää. Muissa mutkissa ohittaminen on vähintäänkin erittäin haastaavaa erityisesti mekaanisesti pidottomalla autolla ajettaessa.
Kauden 1984 Englannin Grand Prix tarjosi kolarien muodossa draamaa kerrakseen ja valitettavasti Suomessakin Imatran ajoista pidetyn Johnny Cecotton f1-ura ja mahdollisesti koko moottoriurheilu-ura päättyi valtavaan kolariin Dingle Dellistä josta mies selvisi amputaatiovaarasta huolimatta hengissä, mutta jalat vahingoittuivat Sid Watkinsinkin mukaan erittäin pahasti.
Muita kolareita olivat ainakin ensimmäisen kierroksen kolarisuma ja koko kilpailun keskeyttämisen aiheuttanut ja muutenkin koko tuomariston sekoittanut kierroksen 11 joukkokolari. Suomessakin kilpailun suoraksi aiottu tv-lähetys peruttiin viime hetkellä ja siirrettiin koripallon ja Los Angelesin olympiakeskustelun päälle suoraksi radioon. Kilpailussa sen tähdeksi nousi ainakin Ayrton Senna ja Elio de Angelis piti myös hyvää taistelua yllä.
Vastoin Höyry Häyrisen mouhoamista Marc Sureria kohtaan ehkä pahiten radalla toisia estellyt kuljettaja ns. Toisen kilpailun tiimoilta oli Andrea de Cesaris joka lähes naurettavalla tavalla esteli Ferrari-kuljettajia ja de Cesaris, Rene Arnoux ja Michele Alboreto riitelivät ja paddockin puolella olivat jo toistensa kurkuissa kiinni kilpailun jälkeen.
Alboreton kuumaverisyyden ja de Cesarisin yhtä räjähtävän luonteen tietäen varikolla koitui tilanteesta johtuneiden paineiden takia lopulta isojen miesten käsikähmä jota erottamaan tarvittiin niin Ferrarin kuin Ligierinkin mekaanikkoja. Rene Arnoux sentään tajusi pitää aivan loppupelissä turpansa kiinni. Kummatkin italialaiset sen sijaan lupasivat lyhyen kahakan jälkeen toisilleen pyyhkiä vastapuolillaan lattiaa ensi kilpailussa mikäli tilanne toistuu...:frank:.
Brandsin rata kuluttaa jonkin verran tavallista enemmän polttoainetta ja tallit olivat kaudella 1984 joutuneet miettimään laskelmansa tarkkaan, mutta huomattavasti enemmän tallit joutuivat miettimään renkaiden kestävyyttä kilpailuun. AA, A ja B-renkailla pärjäsivät Goodyearin tallit tällä radalla ja siitäkin huolimatta niin vain Michelin tuli ja vei voiton.
Tämän kauden kilpailussa Niki Lauda onnistui saamaan ensimmäistä kertaa kolme voittoa Brandsin radalla ja Kekelle taas tuli uskomaton epäonni. Siitä huolimatta Lauda on korottanut jo kaudella 1982 itsensä Jim Clarkin, Jackie Stewartin ja Emerson Fittipaldin edelle voittotilastossa. Kaudella 1984 hänestä tuli kautta aikain eniten pisteitä kerännyt kuljettaja sarjassa voitettuaan kilpailussa.
Brands Hatchin kovat keskituntinopeudet eivät ajajia haittaa vaikka ne ovat jopa yli 200 kilometriä tunnissa. Radan historiaan ei ole kirjattu kaikesta huolimatta kuin kolme kuolonkolaria ja niistä kuuluisin oli Jo Siffertin vuoden 1971 kolari sarjan ulkopuolisessa kilpailussa. Jo Siffert oli kuljettajana äärimmäisen arvostettu mies viimeistään kauden 1968 Englannin Grand Prixin voittamisen jälkeen juurikin Brands Hatchin radalla. Ja tietysti Englannissa ylipäänsä.
Päivämäärä: 22.7.1984
Rata: Brands Hatch
Radan pituus: 4,207 kilometriä
Kilpailun pituus: 71 kierrosta tai 298,697 kilometriä vajaan puolentoista tunnin sisään (Alun perin 75 kierrosta tai 315,525 kilometriä 2 tunnin sisään ja vielä sitäkin aiemmin 77 kierrosta tai 323,939 kilometriä 2 tunnin sisään. Kilpailua kuitenkin lyhennettiin jo ennen sen läpivientiä ja kilpailupäivänä keskeytettiin muutamaan otteeseen. Kierroksen 11 joukkokolarin jälkeen tuomaristo perseili ja jostain syystä poisti neljä kierrosta ja hoiti kilpailun läpiviennin punaisen lipun heilautuksen takia yhteisajalla eli kierrosmäärät 11-60 laskettiin yhteen jolloin tulokseksi tuli 71 kierrosta.)
Sää: Kaunis ja välillä erittäin kuuma, mutta myös hieman pilvinen ja hautovaa ukkoshellettä oli lähialueet täynnä vesisateineen.
Yleisöä: 125 000 katsojaa
Englannin Grand Prixilla on pisimmät perinteet f1-kilpailujen maailmassa. Koko MM-sarja sai alkunsa 13.5.1950 Silverstonen radalla. Siitä lähtien se on kuulunut joka vuosi sarjaan. Joinakin vuosina on ajettu myös Aintreen radalla joka enemmän on tunnettu radan ympäristöstä pidetyistä hevoskilpailuistaan. Vuosina 1955-1960 Silverstone ja Aintree vuorottelivat ja vuosina 1961 ja 1962 Aintree isännöi yksinään. Vuodesta 1960 eteenpäin Brands Hatchiin oli rakennettu moottorirata ja kokonaan uusi rata alkoi kerätä huomiota osakseen.
Vuonna 1963 Silverstone piti kilpailun ja sen jälkeen vuodesta 1964 lähtien F1:siin hyväksytyn Brands Hatchin radan myötä järjestäjät ovat vuorotelleet tähän saakka. Brands Hatchissa Kentissä ajetaan parillisina vuosina ja Silverstonessa parittomina vuosina. Vuonna 1984 oli jälleen Kentin ylpeyden Brands Hatchin vuoro pitää Grand Prix-kilpailu. Koko radan nimi juontuu gaelin kielen sanasta brondehach ja se tarkoittaa rinnettä joka johtaa metsään.
Koko alueen historia on yli 700 vuotta vanha ja vaikkaa metsää onkin poistettu tieltä niin yhä edelleen radalla on ympäristössään vehreää, kumpuilevaa metsää. Vanhaan aikaan ennen F1-ajoja Brands Hatchin rata oli tunnettu moottoripyörärata ja myöhemmin radalla on ajettu myös brittien Rallicross-sarjan kilpailuja. Ympäristön, ajajalta luonnetta kysyvänä ja yleisölle tarjoamien katselumahdollisuuksien vuoksi rataa on pidetty Kyalamin ja Österreichringin ohella parhaimpana ratana koko sarjassa.
Brands Hatch ei ole aivan yhtä suoran loilotusta Silverstonen tapaan, mutta rata vaatii teknisyyttä enemmän ja kuluttaa myös renkaita. Brandsin g-voimat ovat vuosi vuodelta nousseet ja lisäksi radan pomppuisuus on huolettanut ajajia vuodesta 1978 lähtien yhä enemmän. Brabhamin suoralta olevasta pääkatsomosta näkee melkein koko radan alueen lukuunottamatta muutamia takasuoran alueita ja Druidsin hevosenkenkäkaarteen jälkeen tulevaa tiheää metsäosuutta Graham Hill Bendissä.
Siitä matka jatkuu Cooperin suoralta kohti Surteesin mutkaa. Rata kätkee myös muutamia alamäkeen ja ylämäkeen kaartuvia sokeita mutkia ja Hawthorn Bendin, Westfield Bendin ja Stirling Bendin mutkissa sokeita mutkia ei hädin tuskin huomaa ja niissä on oltava tarkkana. Muita paikkoja radalla ovat Barry Sheenen mutka ja Derek Minterin suora. Lisäksi myös Dingle Dell kuuluu radalle Pilgrims Dropin tapaan.
Onneksi maaseudun alavat mutkat tarjoamat paremman kiintopisteen Clearwaysin siltaan ja siitä avautuvaan viimeiseen mutkaan eli Jim Clark Bendiin. Sen jälkeen pääsee jälleen pääsuoralle ja uusi kierros alkaa. Radan paras ohituspaikka on Paddock Hillin kaarre joka on haastava paikka. Se on varsin loiva mutka jota voi hyödyntää vaikka ulkokautta ohitusyritykseen, mutta yksikin virhe tai väärään paikkaan kolahdus aiheuttaa menon suoraan kohti seinää mahdollisesti tuhoisin seurauksin.
Paddock Hillin jälkeen lähinnä Druidsin mutka on radan harvoista järkevistä ohituspaikoista kenties viimeinen realistinen mahdollisuus sitä yrittää. Muissa mutkissa ohittaminen on vähintäänkin erittäin haastaavaa erityisesti mekaanisesti pidottomalla autolla ajettaessa.
Kauden 1984 Englannin Grand Prix tarjosi kolarien muodossa draamaa kerrakseen ja valitettavasti Suomessakin Imatran ajoista pidetyn Johnny Cecotton f1-ura ja mahdollisesti koko moottoriurheilu-ura päättyi valtavaan kolariin Dingle Dellistä josta mies selvisi amputaatiovaarasta huolimatta hengissä, mutta jalat vahingoittuivat Sid Watkinsinkin mukaan erittäin pahasti.
Muita kolareita olivat ainakin ensimmäisen kierroksen kolarisuma ja koko kilpailun keskeyttämisen aiheuttanut ja muutenkin koko tuomariston sekoittanut kierroksen 11 joukkokolari. Suomessakin kilpailun suoraksi aiottu tv-lähetys peruttiin viime hetkellä ja siirrettiin koripallon ja Los Angelesin olympiakeskustelun päälle suoraksi radioon. Kilpailussa sen tähdeksi nousi ainakin Ayrton Senna ja Elio de Angelis piti myös hyvää taistelua yllä.
Vastoin Höyry Häyrisen mouhoamista Marc Sureria kohtaan ehkä pahiten radalla toisia estellyt kuljettaja ns. Toisen kilpailun tiimoilta oli Andrea de Cesaris joka lähes naurettavalla tavalla esteli Ferrari-kuljettajia ja de Cesaris, Rene Arnoux ja Michele Alboreto riitelivät ja paddockin puolella olivat jo toistensa kurkuissa kiinni kilpailun jälkeen.
Alboreton kuumaverisyyden ja de Cesarisin yhtä räjähtävän luonteen tietäen varikolla koitui tilanteesta johtuneiden paineiden takia lopulta isojen miesten käsikähmä jota erottamaan tarvittiin niin Ferrarin kuin Ligierinkin mekaanikkoja. Rene Arnoux sentään tajusi pitää aivan loppupelissä turpansa kiinni. Kummatkin italialaiset sen sijaan lupasivat lyhyen kahakan jälkeen toisilleen pyyhkiä vastapuolillaan lattiaa ensi kilpailussa mikäli tilanne toistuu...:frank:.
Brandsin rata kuluttaa jonkin verran tavallista enemmän polttoainetta ja tallit olivat kaudella 1984 joutuneet miettimään laskelmansa tarkkaan, mutta huomattavasti enemmän tallit joutuivat miettimään renkaiden kestävyyttä kilpailuun. AA, A ja B-renkailla pärjäsivät Goodyearin tallit tällä radalla ja siitäkin huolimatta niin vain Michelin tuli ja vei voiton.
Tämän kauden kilpailussa Niki Lauda onnistui saamaan ensimmäistä kertaa kolme voittoa Brandsin radalla ja Kekelle taas tuli uskomaton epäonni. Siitä huolimatta Lauda on korottanut jo kaudella 1982 itsensä Jim Clarkin, Jackie Stewartin ja Emerson Fittipaldin edelle voittotilastossa. Kaudella 1984 hänestä tuli kautta aikain eniten pisteitä kerännyt kuljettaja sarjassa voitettuaan kilpailussa.
Brands Hatchin kovat keskituntinopeudet eivät ajajia haittaa vaikka ne ovat jopa yli 200 kilometriä tunnissa. Radan historiaan ei ole kirjattu kaikesta huolimatta kuin kolme kuolonkolaria ja niistä kuuluisin oli Jo Siffertin vuoden 1971 kolari sarjan ulkopuolisessa kilpailussa. Jo Siffert oli kuljettajana äärimmäisen arvostettu mies viimeistään kauden 1968 Englannin Grand Prixin voittamisen jälkeen juurikin Brands Hatchin radalla. Ja tietysti Englannissa ylipäänsä.
Viimeksi muokattu: