Vanha kunnon Darlington ei loppukisasta jättänyt varmasti ketään ihmettelemään radan konstikkuudesta viileällä ja keinovalaistuksen alaisuudessa ajettavalla todellakin vähätilaisilla ajolinjoilla yleisön yhtenä suosikkiratana. Alkukisa oli todella rauhallinen, ja itse asiassa koko kisan aikana nähtiin vain harvakseltaan seinään osumisia Darlingtonin viivaan edellyttämillä tavoilla - ne joita tuli seinään osumaksi saakka olivat ihan tv-kamerat pitkäksi aikaa lukitsevia, eli kolareita joita kilpailun aikana oli puolen välin jälkeen suhteellisen paljon. Kisailu oli kyllä näyttävää alkupuoliskolla, kun kuskien piti todellakin kierros kierrokselta katsoa autonsa toimivuutta, vaihdellen samalla monesti ajettavia ajolinjoja jolloin aika ajoin lipsumistakin esiintyi - ja toden totta vauhdillisia eroja vain asvaltin valitsemisen ja kaluston pitävyyden kannalta siinä vaiheessa kisaa onnistuttiin tuomaan hienosti kisalähetyksessä esiin.
Maanantaiaamusta voittajan ympyrään ehti hienon hienolla loppukisan sekvenssillä nelipyöräisen sopivasti oikeaan aikaa toimimaan voiton kannalta saanut Martin Truex Jr., joka jälleen sai kanadalaiselta tiimipomoltaan Cole Pearnilta juuri autolle sopivinta balanssia ratkaisuhetkille, jolloin auto todellakin viihtyi kärjessä ruutulipulle saakka. Toinen suuri voitto tällä kaudella, ja vaikka nyt ei mitään dominointia ollut alkuunkaan kuten Charlotessa tiimin voitettua Coca-Cola 600 täysin näytöstyyliin, niin nyt pystivitriiniin tuli myös kuskille palkinnoksi toinen iso pokaali, eli Southern 500:n voitto joka on todella suuri sellainen. Näyttävää oli tallin osaaminen kilpurin kanssa jälleen, ja vaikka ohi on myös kisoja mennyt tällä kaudella, niin jälleen kylläkin isoissa parrasvaloissa viihtyvät, suurten kisojen voittajat kyllä jahdissa tiimeineen ottaa tuntuvaa askelta myös mestaruuskahinan suuntaan. Viime kaudella finaalissa neljän joukossa, joten puolentoista viikon päästä alkavissa pudotuspeleissä voidaan myös odottaa tallin jälleen tosissaan siihen formiin hyökkäävän. Etenkin kun nyt ne voitot ovat juuri tulleet paljon kalustosta ja päätöksistä johdannaisilla, vaativilla radoilla.
Kevin Harvick oli täysin kuningasvauhdissa koko kisan ajan aina aloituslipusta auringonpaisteessa lähes tulkoon ruutulipulle iltavalaistuksessa. Johdettuja kierroksia huimat 214/367:stä (samalla myös uralla rikottiin todella kiitettävä 10.000 johdetun kierroksen rajapyykki) ja kaikkineen pedattiin harmoninen yhteentoimivuus kaluston ja radan välillä, kun auto toimi sekä hyvin liukkaalla päiväpaisteen lämmittämällä venuella, että keinovalaistuksen aikana kovavauhtisimmilla kaarteisiin otetuilla aggressiivisimmilla otteilla. Kakkostila kuitenkin tuli, ei todellakaan huono, mutta voitto oli todellakin ansaittu radalla. Ei lipumisia, ei hakuilua - puhtaasti juuri kahden ylälinjan vastikkeena niin kutsuttavan pientareen, sekä radan puolella olevaa kallistusta, käyttäen alalinjaa tehokkaasti. Toisinaan ottaen pitemmällä juoksulla vauhtia ylempää kurvin kokovaltaiseen taittoon tai sitten vain ajatettiin apexin kohdalla koko kaarteen läpi kummassakin tapauksella eroavalla kaasupolkimen käytöllä. Darlingtonissa riittää erilaisia skenaarioita sekä kompesointeja kaarteissa, kun pitemmillä juoksuilla kaasupolkimen käytön kanssa ollaan todellakin tarkkana ja kilpa-autolle tosiaan annetaan kaasua nykäyksittäin näissä tilanteissa.
Kaikki olikin hyvin ovaalin puolella, mutta varikkokäynnit eivät valitettavasti onnistuneet kunnolla kisan aikana kuin pariin kertaan. Niillä toisilla parilla kerralla tuli sijojen menetyksiä varikolla, ja yhtenä esimerkkinä tästä myöhemmin kisassa tapahtunut 11:sta sijan menetys varikolla vaikkakin pilttuupaikka oli paras mikä oli käytössä juurikin paalupaikalta lähtemisen ansiosta ja valinnalla tehtynä. Huonoja pysähdyksiä sattuu, totta kai, aika ajoin ja ei se ole mikään ihme huippumoottoriurheilussa, kun todellakin pysähdyksen aikana on todellakin tiimihenkilökunnalla saada nopeasti stoppi tehtyä hyvällä suoritteella täysin manuaalisesti aina sinne 11-12 sekunnin tai vähän päälle, luokkaan. Kaikki oli vain pedattu miltein jo voittoon, mutta varikkosuoralla ei aivan vaan pysynyt otteet suorituksellisesti tasaisina. Onneksi tämän viikon aikana palaverejen jälkeen tulee uutta intoa ja inspiraatiota joukko täynnä ensi kisaviikonlopulle, kun kuitenkin erittäinkin kova varikkohenkilökunta on kyseessä #4 tiimissä. Huonoja kisoja ja vahinkoja varikolla tapahtuu joka tiimissä ja niistä opitaan.
Kilpailun tulokset:
http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings/results/2016/bojangles-southern-500.raceResults.results.html
Pistetilanne ennen runkosarjan finaalia:
http://www.nascar.com/en_us/sprint-cup-series/standings.html
Jahtiruudukko (voitot/pisteet)
1. Brad Keselowski (4)
2. Kyle Busch (4)
3. Kevin Harvick (2)
4. Carl Edwards (2)
5. Denny Hamlin (2)
6. Martin Truex Jr. (2)
7. Matt Kenseth (2)
8. Jimmie Johnson (2)
9. Joey Logano (1)
10. Kurt Busch (1)
11. Kyle Larson (1)
12. Tony Stewart (1)
13. Chris Buescher (1)
14. Chase Elliott (-181)
15. Austin Dillon (-189)
16. Jamie McMurray (-198)
------------------- Pudotuspeliviiva--------------------
17. Ryan Newman (-205)
18. Kasey Kahne (-242)
-------------------------------------------------------
Kuten näkyy, niin viivan tuntumassa on edelleen sijojen vaihteluille mahdollisuudet, mutta oikeastaan kyse on pitkälti siitä ennen runkosarjan päätöskisaa, että mihin Ryan Newman kykenee suoriutumaan. Voittaja jos on Richmondissa joku muu kuin jo tällä kaudella voittanut, niin se tuo jännitysaspektin aivan erilaisen kilpailuun vaikka se on aina olemassa, mutta eri toten kisan loppupuolelle aika trilleri tulisi vaikka onkin hyvin pienet todennäköisyydet sille. Yksi mielenkiintoinen skenaario on vielä sekin, että kisan voittaneen kuljettajan pitää olla juuri top-30:ssä pisteissä - Chris Buescher on juuri tuolla sijalla 30:ntä ei vielä niin tukevasti. Sekin tuo oman mielenkiintonsa kisaan, koska se voi kanssa muuttaa olosuhteita erilaiseksi playoffikuplassa. Jännittävä kamppailu on odotettavissa runkosarjan finaalikilpailussa todellakin tuon viivantuntuman kanssa, että ketä loppu viimein pääsee kuudentoista joukkoon pudotuspeleihin.
Seuraava kisa on tosiaan 0.75 mailisella Richmondin lyhytradalla, jonka jälkeen sitten jahtiruudukko lyödään lukkoon ja playoffit alkavat. Kaikkinensa todellakin odotettavissa on "lyhytrata superspeedway-tuntumalla" joka on Richmondin tavaramerkki. Kaikki kuljettajat lähes tulkoon pitävät radasta ja sen viihdyttävistä puitteista kisailuun kaksi rinnakkain kaarteiden alaosassa, viivan vieressä juoksujen alussa ja laajentaen sitten pitemmillä juoksuilla myös kolmatta linjaa ylempää käyttöön, jolloin autot myös luistattavat kaarteista tullessaan aikamoisesti etukaarresuoralle, että takasuoralle. Kisat ovat viime kausina olleet radalla todellakin vihreäliputteisia pitkiä toveja ja yllättävän vähän on tullut keltaisia - myös juuri näissä kausikalenterin finaalikisoissakin. Venue itsessään on kontaktikohtia täynnä kaarteissa, jarruilla haastaa (loivaa kaarrosta pitävä pääsuora tuo autot todellakin hyökäten jarruille kulmassa ennen kääntöä 1-2:een ja takasuoralta tullaan todella ahtaaseen apex-kohtaan 3-4:aan) ja joka kohtaa rataa on taistelua ja monesti rivejen keskellä ohittelua tehden. Radalla kylläkin voi monesti hivenenkin autojen hallintaan liittyvät tekijät muuttaa monesti koko kilpailun struktuaalisuutta, kuten monesti Richmondissa on ollut täysikontakti lyhytrata hegemoniavääntöjä.
Kisalähetys alkaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 02:00 Viasat Urheilu HD:ltä, Viaplaylta ja Ruutu-palvelusta.
