Kurt Busch otti tosiaan kauden ensimmäisen voittonsa ja tiimipomolle Matt McCallille uran ensimmäinen, kun hän tosiaan voitti oman pikkuveljensä loppukierrosten väännössä ja toi tuolla aika varmasti jatkopaperit CGR:lle ensi kaudeksi - riippuen tietysti mitä sponsori Monster Energy tekee, mutta jos sarjan pääsponsori voittaa sponssaamassa autossaan, niin eikö siitä hyvä viljelmä tule diilineuvotteluihin. Sitä paitsi Kurtin kausihan on ollut täysi menestys, joten sopimuksen lyhyyteen on vaikuttanut omatkin jatkosuunnitelmat, mutta jo aikaisemmin kautta vauhtia riitti - ilo ajamiseen eheytyi toden teolla - ja vaikka voittoja ei heti tullutkaan, niin ilmassahan se kauden ensimmäinen voitto leijui ja nyt palkinto sitten tuli. Pitkään aikaan ei ole ollut tilannetta, että kummatkin Ganassin autot olisivat voittaneet sesongin aikana; nyt KuBu on voittanut ja Kyle Larson voi sen hyvin tehdä runkosarjassa (hänhän voitti All Star kilpailun tällä kaudella) joten sellaistakin ekstrajänskää on Chipin olkapäillä. Kurt Busch on vain kokonaisuutena ollut Ganassin kuskeista kuitenkin runkosarjassa tähän mennessä ollut valmiimpi ajamaan korkeista sijoituksista pääsääntöisesti, kun Larsonilla on vielä hieman pääsääntöistä keskivauhdin hakua. Toki hänkin oli nyt hyvin neljäs ja hänkin varmasti alkaa parantamaan kauden kääntyessä toiselle kyljelleen. Kentuckyssa kummatkin osiovoitot menivät Buschin veljeksille ja Chevroletille voitto oli ensimmäinen tuolla venuella.
Kisassa oli paljon epäonnistujia ja kavereita jotka odotuksiin nähden huitaisivat enemmän tai vähemmän vihon sivuille. Rata muuttui drastisesti alun jälkeen kun tumma pinnoite kaarteissa alkoi väriltään muistuttamaan enemmän samaa seosta kuin muukin päällyste ovaalista, jonka jälkeen eri toten alussa vielä hyvää vauhtia jopa kolmoisjohdossa ajanut SHR menetti asemansa ihan täysin; joskin Clint Bowyer ajoi yhden kauden parhaista suorituksistaan ollen kuudes - alussa lauantai-iltana auringon paistaessa hän oli tallikavereista se ketä ajeli kympin huonommalla puolella, mutta radan muuttuessa ja viilentyessä, hän oli se ketä paransi runsaasti ulosotettua vauhtia. Alussa vielä kolmantenakin ajanut Kevin Harvick taipui ja lässähti aivan täysin oltua lopulta vasta suurtenkin mittakaavallisten ongelmien jälkeen 22:s - ajamalla. KH:lle tulee kaudessa se 1-2 kisaa tavallisilla ovaaleilla, jossa voi lopputuloksesta ihan ajamalla muodostua pannukakku ja tämä oli juuri sitä. Yksinkertaisesti mitä pidemmälle reissi eteni, niin sitä huonommin auto kaarteissa alla pysyi; Kevin itsekkin moneen otteeseen raportoitti auton "leijumisesta" eli puremapintauma rataan ei ollut parhaasta mahdollisesta päästä. Daniel Suarez oli lopulta kahdeksas - hyvä sijoitus - mutta ottaen huomioon miten hän vei kaiken nimiinsä viikonlopun aikana ennen kisaa ja h-hetkeä, niin kertoo mielestäni juuri SHR:n suurimman ongelman tällä hetkellä, eli autot ovat yleensä erittäinkin kilpailukykyisiä harkoissa, aika-ajoissa ja kilpailun alkuhetkillä, mutta radan muuttuessa ja säätöjen läpikäymisen alettu vauhti kokee eritasoisia laskuja - nyt suhteessa alkuvauhtiin aika mittavakin tasonlasku. Aric Almirolan kilpailun alku lupasi myöskin kuuta taivaalta, mutta hänkin loppusijojen ilmestyessä ruudulle saavutti neljännentoista tilan päivän rupealmastaan joka ei varmastikkaan mieltä lämmittänyt.
Muista kuskeista Brad Keselowski oli aika käsittämättömissä vaikeuksissa jo koko kisaviikonlopun ajan, mutta se että oikeastaan koko kisa menee samoissa merkeissä edes pientäkään parannusta kokematta, on harvinaista Brad K:lle joka aina hieman saa rutistettua lisää mitä muuten olisi tuloillaan. Joey Logano oli kuitenkin seitsemäs ja johtikin kisaa vielä ennen lopun keltaista joka kaiken muutti voiton suhteen. Hendrick Motorsportilla oli myös vaikea viikonloppu ja ketään heistä ei top-10:iin ennättänyt - viime kierroksilla erinomaisesti etenkin tulosvastuullisesti esiintynyt Jimmie Johnson ajoi erittäin liukkaan auton kanssa jo päivänvalaistuksessa että kuunloisteessa, joka loppuviimein johtikin seinäkosketukseen sekä pyörähdykseen - hän tuli kuitenkin maaliin, mutta vasta sijalla 30. Hänen tallikaverinsa Chase Elliott tuli maaliin 15:sta, Alex Bowman 17:sta ja William Byron 18:sta. Martin Truex Jr. ajoi hänkin erittäin alakanttiin ja vaikka hänellä oli omat ongelmansa lopussa, niin ei oikein meinannut koko päivän aikana mahtua ajamallakaan kympin sekaan oltua lopulta 19:sta. JGR:n tähtikuskille sijoitus oli hyvinkin omituinen, kun kaikki muuta tallikaverit ajoivat top-5:sen matkatuomisiksi kotiin.
Kentuckyn tulokset:
https://www.nascar.com/results/race_center/2019/monster-energy-nascar-cup-series/quaker-state-400/stn/race/
Sarjatilanne:
https://www.nascar.com/standings/monster-energy-nascar-cup-series/
Seuraavaksi tosiaan meno jatkuu NHMS:llä, jossa viime kaudella KH:lle meni erittäin hyvin - tai on mennyt jo pari kautta hyvin tuloksin - joten onko tässä siimaa nousuun, se jää nähtäväksi mutta askelmerkit ovat asteltuna parempaan kisaan. New Hampshire on kerran vain kalenterissa, oli sitä jo viime kaudella, joten mahdollisuudet saada auto taittumaan kaarteisiin kurvinopeutta ylläpitävästi täytyy saada heti kisaviikonlopun alkupuolella jo johonkin kuosiin. Kisassa voi tulla pitempiä vihreitä juoksuja, joten säätömahikset pienenevät huomattavasti joskin toisinaan kyllä tällä litteällä maililla on keltaisväritteisiäkin kisoja nähty - tuo johtuu monesti etenkin liian kuumasta ratapinnasta, kun auringon paistaessa pitoreunaa ei juurikaan ole kun vieressä toista ajetaan tiukissa kääntöisissä ja jos autot sääntöpaketinkin tuomisina ovat vähän vaikeasti ajettavia tällä venuella tai se on niitä viikonloppuja, kun kisailu New Hampshiressa on todella äksönpitoista. Näihin skenaarioihin peilaten auton siis pitää olla joka tapauksessa hyvinkin ajettavaa sorttia ja mieluiten jo hyvissä ajoin, että voi kokeilla erilaisia juoksujakin harkoissa nopeutta mitaillen. Kisalähetys alkaa NHMS:ltä sunnuntai-iltana.