Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Tällä päivämäärällä 50 vuotta sitten ajettiin Belgian Grand Prix 1974 Nivelles-Baulersin radalla toista ja viimeistä kertaa kun kolmatta tarkoitettua eli vuoden 1976 vastaavaa kisaa ei koskaan enää ajettu.

Tai tämän jälkeenkään.

Etenkin kun rata ei kovin hyvä ollut ja kulissien takaisia kiistoja riitti molempina käyttövuosina eli 1972 ja 1974, mutta etenkin juurikin jälkimmäisenä toisena vuotena.

12.5.1974 ajetun kilpailun voitti Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen ja Jody Scheckter oli kolmas.

McLaren, Ferrari ja Tyrrell saivat siis edustajansa palkinnoille.

Clay Regazzoni oli pitkään olla voittotaistelussa mukana toisella Ferrarilla paalupaikalta lähteneenä, sittemmin oli toinen, viimein kolmas ja lopulta bensan loppuessa oli neljäs.

'Regga' ei ikävä kyllä myöhemmin kisavaiheessa päässyt elintärkeästi Laudan ohi tai oikeammin kutsuen myöhemmin myöskään talli ei halunnut häntä päästää Laudan edelle takaisin kun kerran sijan menetti.

Toiminnanjohtaja Luca Cordero di Montezemolon suosikkipoika oli täten Ferrari-tallissa tästä tai vähänkin tästä eteenpäin tallissa vahvasti tiedossa.

Tämä tietysti kun nuoriherra di Montezemolo itsekin silloin ei vain voinut olla tallipäällikkö.

Tallipäällikkö kun oli raudanlujasti Il Commendatore eli Enzo Ferrari, mutta hän tietysti vain äärimmäisen harvoin oli kisoissa paikan päällä ja oli noinakin vuosina jo nk. Maranellon Vanhus.

Puhumattakaan ennen pitkää yhtään siitä eteenpäin tai 1980-luvusta.

Edellyttäen, että tallimääräys olisi pidetty ja muita ongelmia ei olisi ollut niin tuon kisan pohjalta Regazzonin ollessa toinen olisi päädytty ennen pitkää tasapeliin mestaruuden mennessä kuin toteutuneesti muutoin Fittipaldille voittojen perusteella ja mikäli 'Emmo' olisi takana pysynyt niin mestaruus olisi ollut täpärästi Regazzonin.

Muistoja riittäisi vaikka kuinka, mutta laitetaan nyt vähän lyhyemmin ranskalaisin viivoin juttua kisasta:

- Viralliseen Harjoitukseen mennessä tapahtui kilpailun ainoa karsiutuminen eli Suomen Leo Leksa Kinnunen karsiutui kilpailusta sunnuntailta

- Tosin suomalaisen pienyksityistallin suhteen puhuen koko viikonloppu Belgiassa oli äärimmäisen puhdas kokeiluviikonloppu kaikin tavoin kotimaisten sponsorien painostettua tallia jo näyttäytymään myöhemmin sopivamman ajankohdan tai lähtökohtaisen kisatakarajan eli Ruotsin Anderstorpin sijaan

- Gerard Larrousse ajoi tässä kilpailussa, mutta hänkään ei välttämättä todennäköisesti olisi koskaan ajanut tässä kisassa ilman Silvio Moserin oloa tuolloin koomassa onnettomuutensa vuoksi

- Tom Pryce suoritti myös debyyttiajonsa Token-tallin autolla sen ollessa tietysti kovin vaatimaton, mutta herättäen huomiota kyvyllään hän tuli saavuttamaan myöhemmin enemmän mainetta

- Hans-Joachim Stuck tuntui olevan kisan tähti alkuvaiheessa ohituksineen, mutta jo lähdössä vaurioitunut kytkin tuhosi kisan

- Kierroksen 6 eli Stuckin keskeytyksen jälkeen ennen kierrosta 24 ei tapahtunut kerrassaan juuri mitään mitä nyt oli kolme suurta jonoa keskinäisiin taisteluihin lukkiutuneina

- Näissä taistoissa Henri Pescarolo keskeytti kun Guy Edwards kolaroi hänet ulos kisasta, Carlos Reutemann ja Jose Carlos Pace joutuivat menemään varikolle perin aikaiseen renkaanvaihtoon!

- Kierroksella 25 näkyviin tuli kisan kaksi viimeistä miestä eli Francois Migault ja Tim Schenken ja näillä kahdella kaverilla oli niin omat taistelunsa kuin sitten kärjen estelyt

- Lotuksen kisapäivä kuljettajineen oli painajaismaisessa suoritteessa: Kirjaimellisesti molemmissa autoissa teknisiä vaurioita riitti niin paljon, että kisapäivän ajo oli täysin masentunutta niin Ruotsin Ronnie Petersonille kuin myös Jacky Ickxille kisan kotiyleisösuosikkina

- Peterson ja Ickx olivatkin vähän väliä varikolla korjauksissa milloin mistäkin syystä kuten öljyvuodosta, vesivuodosta jarrulevyjen päälle haitallisesti ja muun muassa myös pakoputken kerääjäkeskiökohdan juotosliitoksen pettämisestä johtuen!

- Kisan aikana Denny 'Karhu' Hulme sai uransa viimeisen kisan nopeimman kierroksen itselleen kun kisan aikana tuntui yhden viimeisen kerran pian päättyvän uransa aikana Hulme jälleen kisan kestäessä venyvän huippuunsa ainakin edes jäännöspisteitä kohti mennen jos ei muuta

- Prycen ajo oli omalla tavallaan lupaavaa, mutta varikolla pahoitettiin mieli vaihtelevasti kun Scheckter torppasi Prycen ulos kisasta enemmän tai vähemmän tulleen kierroksella ohittamisen tapauksessa melko törkeähkön oloisesti

- Kisan aikana nähtiin myös aikaan nähden harvinaisia välitankkauksia kun ennen pitkää keskeyttänyt Pryce ja Vern Schuppan kävivät varikolla yllättävänkin selkeässä vaiheessa ja sitten kisan loppupuolta kohti yllättävän monikin kuljettaja eli muun muassa John Watson joutui käymään varikolla välitankkauksessa tai edes tarkistamaan, että toimiiko polttoaineensyöttö maaliin pääsemisen varmistamiseksi!

- Niin paljon kun Clay Regazzonia voisi syyttää ongelmistaan Ferrarilla kisan aikana niin olipa itse voittaja 'Emmo' Fittipaldikin mokata eli hän ihan kisan lopussa dramaattisesti erehtyi maaliviivasta ja vain Niki Laudan harvinaisen herpaantunut tilannetaju esti itävaltalaista ajamasta uran toiseen voittoon heti perään ensimmäisen tultua edeltävässä kisassa Espanjan Jaramassa!

- 'Emmo' tosiaan voitti kisan lopun maaliviivan erehtymishässäkässä kiihdytysvedon polkaistuaan Laudaa aiemmin nopeampana kaasun pohjaan ja siten voitto oli hänen 0,35 sekunnin erolla!

- Kun kisaa muuten mietti niin hyvin monelta kuskilta oli dramaattisesti loppua polttoaine, loppui jo bensa tai kaiken kaikkiaan oli teknisiä murheita muun polttoaineensyötön kanssa niin paljon, että osin tämänkin takia Mike Hailwood ja etenkin kisan lopulla Graham Hill oli kiitää suurimman osan kisaa umpihitaalla oman tallinsa autolla pisteille kun oman tallinsa autolla hitaasta syötöstä kärsinyt polttoaineputkisto alkoi vasta kisan loppua kohti syöttää reilun säästön myötä enemmän polttoainetta käyttöön jolloin olikin hyvä ajella ennen pitkää kasipaikalle asti!

- Vielä kierros tai pari kolme niin maaliin tai lopputuloksiin olisi selvinnyt paljon vähemmän kuin 18 kuskia 31:stä lähteneestä ja välillä noinkin suuret keskeytysmäärät olivat mahdollisia lähinnä huonon tuurin vuoksi!

- Lisäksi kun niin monella kuskilla loppui tai oli loppua häiritsevän selkeästi polttoaine niin kiistaa tuli joillekin kuskeille muun muassa riittävästä ajomatkan mitasta kutakin sijoittunutta kohti lopputuloksiin ja näin osin tästä johtuen Mike Hailwood menetti lopussa pisteen tai useammankin!

- Kilpailun voitti siis Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen, Jody Scheckter oli kolmas, Clay Regazzoni oli neljäs bensa loppuneena käytännössä kokonaan, Jean-Pierre Beltoise oli viides, Denny 'Karhu' Hulme oli kuin olikin kuudes, Mike Hailwood oli seitsemäs ja pisteittä tuomarikohun jälkeen, Graham Hill oli kahdeksas, Vittorio Brambilla oli yhdeksäs, Tim Schenken oli kymmenes, John Watson oli yhdestoista, Guy Edwards oli kahdestoista, Jean-Pierre Jarier oli kolmastoista, Gijs van Lennep oli neljästoista, Vern Schuppan oli viidestoista, neljänneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja kolmanneksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Francois Migault oli kuudestoista, kolmanneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja toiseksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Teddy Pilette oli seitsemästoista ja toiseksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja viimeinen selvästi maaliin ajaneena ja Brian Redman oli kahdeksastoista ja viimeinen kaikkiaan saatuaan lopputuloksiin merkinnän moottorin hajoamisesta huolimatta suurin piirtein niihin aikoihin kun Fittipaldi ja Lauda hässäköivät ruutulippukohdan kanssa

- Suomessa Kinnusen ensiesiintyminen herätti omalla tavallaan melkoisestikin huomiota yllättävän usein ajatellen ihan ajankuvassakin

PS. Tuli laskettua huvin vuoksi, että paljonko olen viime vuoden kesäkuun jälkeen kirjoitellut tänne forumille edellisen merkkipaaluviestin jälkeen ja 200 viestiä olen siis kirjoitellut vajaan vuoden aikana. Edellisen merkkipaalun aikana oli täynnä 14 000 viestiä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.

 

[ikuinen kakkonen]

Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.

Schumacher sen kuin ajoi kärjessä Benettonin kilpurilla Ford-moottoreiden vauhdittamana koko Monacon viikonlopun niin samaan aikaan tallikaveri, eli JJ Lehdolla oli ihan toisenlaisissa tunnelmissa ajaen pari tuntia hirveiden niskakipujen keskellä kaukana Schumista. Häkkisen kisa päättyi harmillisesti lähdössä Hillin osuttua perään lähdössä, jossa meni varma palkintopalli paikka Mikalta lähdettyään ensimmäistä kertaa urallaan eturivistä.
Jännä miten Imolan tragedian kisan jälkeen koettiin Wendlingerin vakava onnettomuus Monacon harjoituksissa josta onneksi Karl toipui kisamaan 95 kaudeksi Sauberilla.
30 vuotta tuntuu kaukaiselle nyt.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä ajettiin 50 vuotta sitten Ruotsin Grand Prix Anderstorpin radalla 9.6.1974.

Tämä päivämäärä 50 vuotta sitten aloitti suomalaisten selvän osallistumisen Formula 1-sarjan kilpailuihin Suomen Leo Leksa Kinnusen voimin.

Jatkotunnelmia kilpailusta laitan omaan asianmukaiseen suomalaista formulataivalta koskevaan toikkiinsa selvästi pidemmän katsauksen muodossa kunhan ehdin vielä tänään.

Tänäänkin kun on merkkipäivän juhlan kunniaksi varsinainen tuoreempi Kanadan Grand Prix Montrealin radalla!

PS. Tuli laskettua huvin vuoksi, että paljonko olen viime vuoden kesäkuun jälkeen kirjoitellut tänne forumille edellisen merkkipaaluviestin jälkeen ja tuloksena oli 11 viestiä. Tämän lisäksi tätä ennen vielä muuten puhuen 200 viestiä olen siis kirjoitellut vajaan vuoden aikana. Tätä edellisen merkkipaalun aikana oli täynnä 14 000 viestiä. Eli merkkipaalusta eteenpäin on tullut kirjoiteltua yhteensä siis 211 viestiä.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä vuonna kun toukokuun loppu oli kiireistä aikaa ja kun en ehtinyt laittamaan ajallaan niin tuli tuli kuluneeksi 30 vuotta Espanjan Grand Prixistä 1994.

29.5.1994 kisa ajettiin ja viimeinkin Damon Hill voitti katkaisten edes vähäksi aikaa nk. Formula Benetton-sarjan tai myös nk. Formula Schumacher-sarjan.

Sukunimeltä ylempänä mainittu merkkihenkilö eli Michael itse oli toinen huolimatta suuresta teknisestä tukosta vaihdelaatikossa minkä johdosta mikään muu vaihde kun viitonen ei mennyt päälle ja sillä keskeytyksellä tai kunnon muulla hidastuksella olisi Hill ollut maailmanmestari ennen pitkää vuoden lopussa ja Mark Blundell Tyrrelillä oli kolmas!

Tosin tämä oli niin Tyrrell-tallin kuin pitkässä juoksussa sinänsä erittäin harmittavasti myös Blundellin uran viimeinen palkintosija.

Schumille tosiaan tuli Benettonilla paalupaikka taas kerran ja kisan nopein kierros kiusallisesta teknisestä tukosta huolimatta.

Autojen sääntöjä turvallisuuden nimissä muokattiin tai tultiin tästä eteenpäin koko ajan muokkaamaan hyvin rajusti ja murhetta alleviivasi viimein kisakuskina debyyttinsä tehneen, paremmissakin talleissa testanneen Andrea Monterminin loukkaantuminen Simtekillä hänen ollessa kyseisessä tallissa itse myös testikuljettaja siten myös karsiutuen, mutta tietenkin enemmän kuin karsiutumisessa oli ajatukset luonnollisesti Monterminin toipumisessa silloisen toivon mukaan ennalleen.

Barcelonan rataan oli tehty hidasteita tilapäisesti turvallisuuden nimissä ja silloisin puhein tuntui olevan rajoituksia jopa kaikkiin loppuvuoden 1994 kisoihin tulossa senkin edestä.

Williams nosti testikuljettajansa David Coulthardin ajamaan ensikisansa ja se oli varovaisen hyvä ellei peräti mainio, mutta ikävä kyllä skotin auto sammui varikolle ensimmäisellä varikkokäynnillä ja sen myötä kisa oli pilalla vaikka nousua tuli ennen keskeytystä.

Tosin jatko skotilla ei sinänsä ollut aivan täysin varmaa todella pitkään juoksuun kuin koko ajan paine tuntui kasvavan jonkun nimikuljettajan hakemisessa hänen tilalleen vielä ainakin loppukaudeksi 1994. Toki Coulthardin laitto ajamaan oli merkki siitä, että esimerkiksi Thierry Boutsenin, Derek Warwickin ja käytännössä kyllä myös Riccardo Patresen oli turha enää ajatella toiveita paluusta F1:siin enää Williamsille.

Vaikka olisihan Frank voinut käyttää vuoden 1993 käyttämättä jääneen sopimusvuoden vuodeksi 1994 korvauksena siitä, että vuosi 1993 jäi Patreselta tallissa ajamatta kieltämättä melkoisen väärinkäsityksen takia alkujaankin.

Testikuljettajaksikin Frank joutui nostamaan uusia kasvoja jo valmiiksi Coulthardin paikkaa korvaamaan testipuolella.

Murheellinen uutinen tämä toki oli myös periaatteessa sopimuspuittein Williamsille Ligieriltä periaatteessa mahdollisuuksien mukaan siirrettävissä huipputalliin olleille Olivier Panisille ja Eric Bernardille.

Vuosien 1992-1994 tämä ainutlaatuinen yhteistyö Williamsin, Ligierin ja Renaultin kesken mahdollisti tai olisi eräässä vaiheessa mahdollistanut myös Suomen Mika Häkkisen siirron huipputalliin kiertotien kautta tai antanut samoin ajopaikan vaikka edes Ligierille. Sama tietysti oli käytännössä taattu myös Damon Hillille vuodeksi 1993 mikäli kohtalo olisi mennyt kerta kaikkiaan niin toisin kuin meni.

Panis ja Bernard ainakin pääosin siis olivat kaavailuista poissa. Mielenkiintoista oli tavallaan ottaa Coulthard ajamaan jo niin nopeasti kuin otettiin eli periaatteessa noin vuoden testikuskin työllä siinä missä Hill oli ajanut jo pari vuotta ennen kärkitallin kisapaikkaa testaajana. Kun tietenkin periaatetasolla Coulthard olisi voitu laittaa ajamaan myös ensin näyttöjä juurikin vaikka Ligierille kesken kauden kun sielläkin oli hieman levotonta tilannetta päällä Panisin ja Bernardin erinäisten sopimustilanteiden tai näyttöjen kanssa.

Tosin sitten tietysti oli vielä Ligierin oma testimies eli Franck Lagorce ja hänenkin suhteen ajoja oli listalle tulossa siinä vaiheessa joskin enemmän kokonaan uutena miehenä hän näytti olevan hyvin vahvasti sidottu juurikin olemaan vain Ligierin kuljettaja kisoihinkin riippuen siitä, että kenet hän sitten olisi muilla tavoin ehkä korvannut tai sitten ei.

Williams siis nimesi tallina uuden kuljettajansa menehtyneen Ayrton Sennan tilalle, mutta Sauber ei uskaltanut nostaa Jörg Mülleriä eli omaa testikuskiaan kisakuskiksi vaan jäi etsimään vieläkin jotain muuta kuljettajaa loukkaantuneen Karl Wendlingerin tilalle.

Kisan alussa kotikisassaan kasipaikalle ajanut Olivier Beretta Larroussella keskeytti jo lämmittelykierroksella eikä uutta lähtöä otettu tai ei monacolaisella ollut aikaa ottaa vara-autoakaan käyttöön.

Blundellin kolmospaikka ei ollut selviö kisaan vaan useampikin muu kuljettaja sen vaikutti saavan. Murheellisimmin todeten niin Mika Häkkinen kuin JJ Lehto olivat kiinni palkintosijassa.

JJ:lle etenkin mikäli jo muutenkin nk. Warm-Upin eli Lämmittelyajon nopeimpana miehenä olisi tullut pelastava palkintosija niin ehkä se olisi riittänyt tai sitten ei pitkässä juoksussa, mutta olisi se ainakin ehkä riittänyt väliaikaisesti lykkäämään Flavio Briatoren isompia päätöksiä vähän myöhemmäksi. Kun keskeytys tuli niin jo melkein siinä paikassa JJ:n Benetton-ura näytti kovin sinetöidyltä.

Suomalaisten tunnelmia toki muuten hyvin seurattuun F1-kisaan pilasi tietenkin niin Häkkisen kuin Järvilehdon Jyrkin keskeytykset vain muutamia kierroksia toistensa perään.

McLarenin päivän muutti sysimustaksi lopullisesti vielä Martin Brundlen kolmospaikan meneminen ennen pitkää myöskin kytkimen hajoamiseen verraten kovallakin vaihdelaatikon ja moottorin välitilan vaurioittavan pamahtavallakin keskeytyksellä toki lopputuloksiin saadusta viimeisestä mahdollisesta sijasta eli 11:sta tilasta huolimatta jolloin Blundell sai sitten kolmostilansa minkä piti maaliin asti.

Muu sankariajo kisaan ehdottomasti osin toki vähän perittynä oli Pierluigi Martinin ajaminen viitospaikalle Minardilla.

Muut pistemiehet olivat Ferrarin Jean Alesi nelospaikalla ja kilpailukiellosta viimein kolmen kisan jälkeen palannut Eddie Irvine Jordanilla oli kuudes viimeisenä pistemiehenä.

Lotus-talli sai vihdoin ja viimein uuden automallin eli 109:n siirtäen viimein automalli 107:n eläkkeelle pääosin, mutta ikävä kyllä kun rahavaikeudet olivat alkaneet muuttua huonompaan ja huonompaan suuntaan niin se ei päässyt käyttämään enemmän sille suunniteltua parempaa moottoria.

Montrealiin Kanadaan mietteet silloisesti olivat ristiriitaisia kuten myös toiveikkaita siitä, että ehkä Hill pystyisi haastamaan jatkossakin ja kun tunteikas Barcelonan voitto oli omistettu niin tallille kuin Sennallekin. Se ei vain ollut kovin todennäköistä ainakaan sellaisenaan kun Schumi oli johtanut hyvin suvereenisti silloin ennen vaikeuksiaankin.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä ajettiin 30 vuotta sitten Kanadan Grand Prix vuodeksi 1994.

12.6.1994 ajetun kilpailun voitti Michael Schumacher, Damon Hill oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas.

Schumacher ajoi paalupaikan sunnuntain kilpailua koskien ja samoin ennen pitkää kilpailun nopeimman kierroksen.

Montrealissa ajettu kisa tuntui jälleen olevan sääntömuutosten ja turvallisuudesta johtuneiden ratamuutosten kourissa oleva kisa ja samalla muuta kohua riitti jälleen esimerkiksi eri tallien oletettavasti muka sääntöjenvastaisella polttoaineella ajaminen kisoissa.

Benettonia luonnollisesti epäiltiin kuten oli epäilty jo vastaavien vuoden 1993 aikaisten kohujenkin perusteella ja tämäkin nosti epäilyksiä myös tallin muutakin toimintaa kohtaan.

Williams-talli jatkoi David Coulthardin ajattamista sillä hetkellä vieläkin tilanteen mukaan.

Simtek-talli ei löytänyt tai ei halunnut ottaa ketään uutta kuljettajaa juuri siihen hätään Barcelonassa loukkaantuneen Andrea Monterminin tilalle vaikka ehdokkaita oli toki monia ja jostain syystä aivan heti ei päässyt ajamaan vielä Jean-Marc Gounon.

Sauber-talli sen sijaan otti Andrea de Cesariksen formuloiden melkoisena veteraanina ajamaan Jordan-kisojen jälkeisestä tuurauksesta vapaana ajamaan Montrealiin tallin autoa jolloin nähtiin urallaan paljon kohutun italialaiskuljettajan uran 200:s F1-kisa tai sen osallistumisyritys.

Tämä oli ikävä juttu Sauber-tallin testikuljettaja Jörg Müllerille vaikka välillä puhuttiinkin, että mahdollisesti silloinen nuorimies saisi ajaa ennen pitkää muutoin kovin levottoman tuntuisella formulakaudella jossakin toisessa kohtaa myöhemmin.

Pistemiehistä puhuen Gerhard Berger oli neljäs, aiemmin mainittu Coulthard ajoi näyttävästi uran toiseen F1-kisaansa ensipisteet olemalla viides ja Suomen JJ Lehto oli kuin olikin viimein pisteellä kuutospaikalla.

Benettonin suomalainen kuitenkin murheellisesti sai pisteensä vasta sen jälkeen kun Footworkin Christian Fittipaldi oli hylätty sääntöjenvastaisen auton alipainon takia. Oletetusti myös Footworkin autonkin liikakulumista paheksuttiin kilpailun tuomaristossa muilla tavoin, mutta sitä ei nähty sellaisenaan niin raskauttavana seikkana sittemmin kaikkiaan.

Muutoin Jyrki Järvilehto olisi jäänyt pisteittä ja verrattuna esimerkiksi Barcelonan viikonlopun jopa lähes loistoon ajotasoltaan tilanne oli Montrealissa heikompi.

Niin heikko olevinaan Flavio Briatoren mielestä, että suomalainen joutui pian koko kisan jälkeen pakkolomalle.

Ehkäpä Flavion olisi ollut syytä aiemmin vain antaa se kuuluisa toipumisloma ihan kaiken kaikkiaan jo aiemmin tai edes oikeasti antaa JJ:lle vielä se 1-3 kisaa aikaa todistaa asemansa.

Etenkin kun juuri tuolloin ja osin Barcelonassa JJ:llä alkoi yleensäkin tulla niskakivuista huolimatta lopullisen selkeä tottuminen rytmiinsä tasonkohotuksineen jo niinkin hyvin kuin tuli.

Tietysti olisihan pistesijoja tai muuta vastaavaa aina parantuen vaikka sillä Barcelonan saamattomalla kolmostilalla ehkä vähän pitänyt tulla lisää mikäli valittaa siitä olisi aikonut, mutta ei sekään mikään aivan täysin välttämätön peruste ulosheitolle olisi ollut.

Tai vaihtoehtoisesti Flavion suhteen puhuen hänelle lähtökohtaisen todennäköisesti yksinkertaisesti liikaa vain pisti sitten silmään se seikka, että JJ jäi oletuskilpailumatkassa turhan paljon Schumacherille kuin jäi yleensä kisojen lopussa mikäli maaliin asti selvisi.

Kun ainahan noihinkin syihin potkuissa, vilttiketjuun laittamisissa tai muissa nk. Pakkolomissa on kautta lajin historian välillä yritetty vedota ja joskus ne ovat olleet sitäkin naurettavampia verukkeita etenkin silloin mikäli niitä tuloksia oikeastikin on ollut tarpeeksi muutoin takana ennen kyseistä suoritettavaa temppua.

JJ:llä aikaa oli vain neljä kisaa kun moni muu on lajissa ennen kuin jälkeenkin saanut paljon vähäisemmin jutuin loukkaantuneena tai ilmankin enemmän näyttöaikaa eikä niitä vain muutamaa poikkeusta huolimatta ollut paheksuttu toisin kuin Flavio paheksui suomalaista oikeammin lähes heti ehkä Imolan muuta traagista alkukolaria huomioimatta koko hommaa.

Niin tai näin oli Benettonin huipputallista puhuen JJ lähtökohtaisen ikävässä tilanteessa silloin ja vaikka tietysti yritettiin medialle puhua vain toipumisesta tai lomautuksesta toistaiseksi niin aika äkkiä selväksi alkoi käydä se, että ihmeittä ei enää jatkoa tule Benettonille ja sopimus tulisi päättymään vain turhan kiirehtimisen ja Flavion liiankin kovien yleisvaatimuksien takia niin loukkaantuneelle kuskille.

Tietysti myös Benettonin jo kisoissakin ajanut testikuljettaja Jos Verstappenin manageriryhmä takanaan muuan Huub Rothengatter painoivat Flaviota liehitellen omalla tavallaan myös niskaan missä JJ:llä ihan kirjaimellisestikin kipuja vieläkin riitti.

Mikäli oli JJ:n, Benettonissa ja Flaviossa päivittelemistä suomalaisilla niin vaikeaa tuntui olevan myös McLarenilla.

Martin Brundle ja Suomen Mika Häkkinen olivat Montrealin 1994 kisan ensimmäiset ja viimeiset keskeyttäneet kuljettajat varsinaisesti kunnolla kilpailussa kun Mark Blundell sai edelliskisan eli Barcelonan palkintomiehenä vielä kymppipaikan Tyrrell-tallin autolla lopputuloksissa.

Kun kilpailun eri tallien ja kuljettajien suhteen vajausta oli muun muassa David Brabhamin ajaessa edelleen yksin Simtekillä niin yhden kuljettajan suhteen karsinta jouduttiin tekemään ja kilpailuun täten ei osallistunut siitä karsiutunut Pacific-tallin Paul Belmondo.

Kaikesta tästä huolimatta Montreal 1994 oli MTV3:lla ensimmäinen suomalainen nk. Miljoonakisa mitä tuli katsojalukuihin Suomessa.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä ajettiin 30 vuotta sitten Ranskan Grand Prix vuodeksi 1994.

Kilpailu oli silloisesti puhuen 80:s virallinen Ranskan Grand Prix.

3.7.1994 ajetun kilpailun voitti Michael Schumacher, Damon Hill oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Muista pistemiehistä puhuen Heinz-Harald Frentzen oli neljäs Sauberilla, Minardin Pierluigi Martini oli viides ja Andrea de Cesaris oli myös Sauberilla kuudes ja viimeinen pistemies.

Murheellisesti osin näin etenkin siis miten de Cesaris sai pisteen toki hienona juttuna miehelle itselleen, mutta toisaalta etenkin brittipuolen selostamoissa jaksettiin päivitellä tuota viimeisen pisteen menemistä juuri de Cesarisille kun Lotuksen Johnny Herbertin olisi sen tietysti pitänyt brittipuolen selostamon toiveiden mukaan saada itselleen puhdittoman Mugen-Hondan yllättäen kestettyäkin sitten kisapäivän läpi ruutulipulle siis pisteittä seiskapaikalla ajaen.

Tuo oli ihme sikälikin, että Lotuksen Alessandro Alex Zanardi oli päivän ensimmäinen keskeyttäjä kierroksella 20 pelottavan puhdittoman moottorin sanottua sopimuksensa irti näyttävin liekein.

Schumacher voitti, mutta alkupuolella kisaa Hill oli kuitenkin nopein mies radalla myös kisaa johtaneena kuten kisan nopeimman kierroksen itselleen saaneena myös jo hyvin varhaisessa vaiheessa kisaa.

Hill oli myös hyvin täpärästi paalupaikkamies sunnuntaille kun Nigel Mansell Williamsille yhden kisan ajaksi IndyCarista palanneena jäi paalupaikasta kakkosruutuun 77 tuhannesosan erolla!

Tämä tarkoitti Williams-eturiviä ja Schumin jäämistä kolmosruutuun.

Mikäli se oli vaikeaa niin kauan ei Schumilla vaikeuksia ollut ei.

Lähinnä alkukierrokset ja ennen kuin Benettonilla päätettiin menestyksekkäästi vaihtaa varikkotaktiikka välitankkausten suhteen niin siihen asti Schumi oli välillä vaikeuksissa.

Kun muutokset tehtiin niin Schumille voitto oli itsestäänselvyys.

Kisan ristiriitaisin ja varmasti tietysti kovin puheenaihe oli Nigel Mansellin paluu formuloihin edes yhden kisan ajaksi monen mutkan kautta!

Mansell olisi voinut ehkä kaikkien fanien kovimmaksi toiveeksi kuten miehen itsensäkin suhteen niin vasta tuolloisen viikon kuluttua Silverstonessa, mutta Carl Haas ja Paul Newman pitivät yksittäisen kisan paluuhintaa liian kovana Frank Williamsille tai siirtoa paljon kulisseissa puuhanneille Bernie Ecclestonelle ja Max Mosleylle.

Siirtoa tai Williams-sopimusta isomminkin kun oli tietenkin puuhattu murheellisesti puhuen uudelleen käytännössä välittömästi Ayrton Sennan menehtymisen jälkeen, mutta tietysti surun keskellä ja myöhemmin vain erinäisten vastustelujen myötä sopimukseen ei ollut pääsyä.

Sittemmin se heinäkuuksi 1994 oli mahdollista tilapäisenä.

Kun tosiaan Mansellin paluu tuntui olevan muutoin yksittäisesti mahdollista mihin tahansa muuhun kisaan kaudella myöhemminkin, mutta Silverstone paluultaan oli mahdollinen lähinnä vain vieläkin kovempaan hintaan kuin mitä Magny-Cours oli.

Näin tuntui olevan menettely eikä Hockenheimista noin Jereziin asti ulottuen näyttänyt Mansellilla tulevan muita kisoja lupaa ajaa ennen kuin kausi ja ennen aikojaan käytännössä päättyväksi arveltu IndyCar-sopimus raukeaisi pakollisuudeltaan heti kauden päätteeksi lokakuun 1994 aikana.

David Coulthard jäi siis sivuun vielä kisan ajan tuolloin, mutta oletettiin olevan heti ajamassa jälleen Silverstonessa ja käytännössä loppuvuoden muissa kisoissa ainakin lokakuulle asti.

Sitten tulevaisuus olikin skotille vaikea ja tähänkin yritti McLarenin Ron Dennis nokkaansa tunkea ja vedota sitten skotista puhjenneesta kuljettajasopimuskiistassa McLarenin ja Williamsin kesken vuodesta 1995!

Mansellille ei ikävä kyllä suotu paluuta Silverstoneen ja tämäkin vaikutti siihen, että todella kunnollisen vielä viikon odottamisen ja siihen päälle olevien monien suurtestien sijaan Mansell ajoi vain yhden ainoan suurtestin ja lisäksi Brands Hatchin näytöspaluuajon mikä koetestinä tuntui olevan yleisömäärissä Brands Hatchin radan suurimpia moneen vuoteen!

Lisäksi ainut suurtestikin Mansellilta vesittyi kirjaimellisesti jossain määrin sateisiin kuten teknisiin ongelmiin, mutta pienemmät testit ja ajan mittaan olleet Magny-Coursin viikonlopun muut sessiot toivat uupunutta vauhtia.

Paalupaikkakin oli tulla, mutta täpärästi jäi saamatta.

Mansellin paluu sen 18 kuukauden tauon jälkeen (Kun olettaa, että mikäli sopimus olisi tullut toimeen ihan niin äkkiä kuin tuli Sennan menehtymisen jälkeen siinä vaikkapa Monacoon.) ja lopullisesti puhuen näkyvänä ajamaan 20 kuukauden tauon jälkeen oli hyvin ristiriitainen:

Mansell oli joko kuin nk. Joulupukki Ilman Lahjoja Lapsille tässä tapauksessa kisapettymyksenä ja tyhjätaskuna median valokeilasäihkymistä vasten tai sitten helkkarin hyvin ajanut tuosta noin vain silti edelleen kuitenkin melko kylmiltään hyvin pitkän tauon jälkeen ja kuin testamenttina vaikeuksineen osoittamaan niin hirveän suuria eroja jo pelkästään vuoden 1992 ja 1994 Williamsin välisiä eroja.

Mansellin mielestä tilanne ei olisi ollut vaikea kunnon testillä ja etenkin mikäli vuoden 1994 autoa oli ajettu ilman suuria kesken kauden sääntömuutoksia ja puhumattakaan sitten millaiseksi koko FW16 automallina olisi suunniteltu mikäli kaikkea automatiikkaa ei olisi autosta koskaan kielletty.

Turvallisuus oli tärkeintä ja siten Williams-tallin autolla oli omat vaikeutensa saada autoaan toimimaan toisin kuin Benetton-tallilla oli, mutta Benetton oli joutumassa omaan kiirastuleen sääntökohuistaan ja käytännössä eräässä vaiheessa viikonloppua Ross Brawn jäi silloiseen nk. Valehteluskandaaliin osalliseksi mistä eteenpäin alettiin käytännössä arvelemaan Benettonin automallin mahdollista pysyvää laittomuutta kaudelle.

Etenkin kun auton ohjelmistoissa oli paljon hämärää tai hämäräperäistä asiaa ja tämä kuohutti ja askarrutti suomalaistakin moottoriurheilun ystävää silloin melko paljon.

Sikäli kun tietysti JJ Lehdon nk. Pakkoloman alkamiselta ja taas kisassa sattuneelta Mika Häkkisen McLarenin auton moottoririkkoon näin ehdittiin tehdä. McLaren kärsi siitäkin, että jälleen melko hyvin ajanut Martin Brundle keskeytti jo kierroksella 29 moottoririkkoon.

Benettonillakin Jos Verstappen palasi ajamaan kisoissa vain keskeyttäen kierroksella 25 ulosajoon ja aiheuttaen ennen pitkää MTV3:n uusintalähetyksessä kuulunutta kiroilua selostamossa.

Kotikisaansa viettänyt Ligier-talli suoritti myös melko synkästi kisan. Olivier Panis ennen pitkää vuonna 1994 muuten aina Ligierin auton maaliin ajaneena keskeytti juuri tässä kisassa kierroksella 29 kolariin ainoan kerran koko kaudella mikä oli kova juttu sinänsä tietysti lupaavalle tulokkaalle silloin. Pitkälti autovaikeuksista vaihdelaatikon lisäksi kärsinyt Eric Bernard keskeytti kierroksella 40 rankan koettelevassa kisassa.

Mansellin kisa oli monessa määrin ristiriitaisen vaihteleva tasoltaan ja joskus se oli huonoin vuoden 1994 hänen lyhyen kauden kisoista, mutta toisinaan ehkä parhain ennen ihan loppuvuotta 1994 missä Mansell tuntui olevan vauhdissa.

Mansell keskeytti tämän kaiken mietinnän jälkeen kierroksella 45 vaihdelaatikon pettäessä.

Suomen Mika Häkkinen keskeyttikin kierroksella 48 jo mainittuun moottoririkkoon kisan kolmanneksi viimeisenä keskeyttäjänä sinänsä tietäen ja toiseksi viimeisenä keskeyttäjänä varsinaisesti ja Japanin Ukyo Katayama keskeytti kisan toiseksi viimeisenä keskeyttäjänä sinänsä tietäen ulosajoon päivän viimeisenä keskeyttäjänä varsinaisesti hyväksyttynä kierroksella 53 käytännössä viitostilalta ja taatulta kahdelta pisteeltä ellei paremmaltakin mitä vauhtiin tuli sinänsä kilpailijoihin nähden ennen keskeytystä.

Päivän viimeinen keskeyttänyt sinänsä lopputulokseen sijoituksen saaneena oli 11:sta jäänyt Larrousse-tallin Erik Comas käytännössä taatulta ysipaikalta kierroksella 66.

Vaikka tietysti aina välillä oletettiin, että Comas jotenkin kirisi loppua kohti jäännöspisteelle asti niin kyllähän matka oli viittä vaille mahdoton kirittäväksi silloin parhaimmillakin suhdekierrosajoilla vastustajiin nähden ja osin silti keskeytyksistä homma oli riippuvainen.

Päivän viimeinen todella pettynyt mies sinänsä oli Tyrrellin Mark Blundell jolta meni melko varmat pari-kolme pistettä eli sijat 4-5 ja vähän hitaammin kierroksin takuuvarmat sijat 5-8 ajamalla tilanteista riippuen vaihdelaatikkovaurion korjaamiseen ja mikä aiheutti ruutulipulla sen kolme kierrosta ajanhukkaa ja kymppipaikan lopputuloksiin viimeisenä varsinaisesti ajaen ja kaikkiaan laskien toiseksi viimeisenä.

Tosin vähän lievemmin pettynyt mies oli kasipaikan Christian Fittipaldi Footwork-tallin autolla kun pisteitä näytti tulevan ennen renkaiden pidon äkkiloppumista aiemmin kisassa ja muutoin autossa piilevää alkavaa rengasrikkoa milloin tuli ylimääräistä varikkokäyntiäkin.

Lähtöruudukko oli ensi kertaa sitten Imolan surullisen kisan täysi kaudella ja Jean-Marc Gounon pystyi aloittamaan viimein Simtekillä kisojen ajamisen ja tutulla kotiradalla oli hitaasti, mutta varmasti sinänsä ajaen ysipaikalla ruutulipulla kolmanneksi viimeisenä kaikkiaan ja toiseksi viimeisenä varsinaisesti ajaen.

Bertand Gachot ja Paul Belmondo karsiutuivat Pacific-tallin autoilla kilpailusta.

Päivän muut keskeyttäneet olivat Minardin Michele Alboreto kierroksella 21 moottoririkkoon, Eddie Irvine kierroksella 24 vaihdelaatikkovikaan, Simtekin David Brabham kierroksella 28 vaihdelaatikkovikaan ja Larrousse-tallin Olivier Beretta kierroksella 36 moottoririkkoon.

Magny-Coursiin 1994 ei paljon muuta mainittavaa jäänyt mitä nyt tietenkin Safety Carina olivat kisassa FIA:n muutenkin oma sen vuoden virallisempi turva-auto sellaisenaan eli Renault-Alpine A610 Turbo Special aina hienon, näyttävän näköisenä keltaisena sellaisena!

Ainoa paikka sinänsä tulla radalle olisi ollut kierroksen 28 Panisin ja Footworkin Gianni Morbidellin välisessä kolarissa tai sitten etenkin kierroksella 41 sattuneessa Jean Alesin ja Rubens Barrichellon kolarissa.

 

[Bleu]

Zanardin auton tulipalo varasti show'n niin näyttävästi, että Schumacher ja Hill ehtivät tehdä ensimmäiset varikkokäyntinsä sen aikana, eikä niitä näytetty lainkaan kansainvälisessä TV-lähetyksessä.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä kesänä kiireiden takia jäi muistamatta muutamaakin vuoden 1994 merkkikilpailua ja niistä on tullut tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta.

Muun muassa aiemmin tänä kesänä tuli kuluneeksi 30 vuotta Englannin Grand Prixistä 1994 Silverstonessa.

10.7.1994 ajetun kilpailun voitti Damon Hill, toinen oli Jean Alesi, Mika Häkkinen oli kolmas, Rubens Barrichello oli neljäs, David Coulthard oli viides ja Ukyo Katayama oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Tämä oli murheellisesti myös Katayaman uran viimeinen F1-pistesija-ajo.

Kisasta ehkä eniten muistetaan näin lyhyesti puhuen Martin Brundlen hyvin näyttävä alkutulipalokeskeytys Peugeotin koneen hajottua, Michael Schumacherin laittomat ohittelut aikana jolloin ei saanut lämmittelykierroksen ohituksia tehdä kuten muut kisan pohjattomankin pöyristyttävät laittomuudet ja mustan lipun yhtä törkeä piittaamattomuus siitä ja muuna juttuna varmaankin Renault-Alpine tai myös Alpine-Renault A610 Turbo Special sen toimiessa tietenkin tuon vuoden lajin virallisena Safety Carina näkyen myös tuossa kisassa kaikkiaan Renaultin toimittamana!

Hockenheimiin jo ehkä olisi tullut kisakielto, mutta Schumin kotikisan vuoksi se lykättiin alkamaan Hungaroringille ja vielä tuostakin sai myöhemmin Benetton-talli kiitos Flavion teatraalisten kulissien takaisten temppujen ja suostuttelujen törkeää etua voituaan myös viivytellä kilpailukiellon tuomion täytäntöönpanoa mielin määrin eteenpäin.

Hill ajoi paalupaikan ja kisan nopeimman kierroksen. Tämä oli myös Hillin ainut kotikisan voitto ja samalla isä-Grahamin unelman täyttymys siinä, että Graham ei koskaan voittanut kotikisaansa sen millään muotoa ajettavalla radalla hyvin pitkällä urallaan.

Vastaavasti Damon ei koskaan murheellisesti voittanut Monacoa.

 

[CCMK]

Hockenheimin kisasta 1994 tuli tänä vuonna myös aiemmin kuluneeksi 30 vuotta.

Saksan Grand Prix vuodeksi 1994 ajettiin 31.7.1994 ja sen voitti Gerhard Berger, Olivier Panis oli toinen, Eric Bernard oli kolmas, Christian Fittipaldi oli neljäs, Gianni Morbidelli oli viides ja Erik Comas Larroussella oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Muut kaksi maaliin ajanutta kuskia olivat suurkolarikisassa Olivier Beretta myös Larroussella ja murheellisesti kolarivaurioiden korjailun vuoksi Damon Hill kasipaikalla pisteittä.

Tämänkin kisan suhteen vähänkin pisteitä saaden olisi Hill ollut vuoden 1994 maailmanmestari.

Erikoista kyllä oli se, että kisan lähtökolarin suhteen ei tullut punaista lippua ja kerta kaikkiaan uutta lähtöä!

Ehkä sitten ei olisi tarvinnut Williamsin David Coulthardia ja McLarenin Mika Häkkistä ottaa tuomariston puhutteluun ja Häkkiselle siitä sitten tuli vielä kilpailukieltokin kun jo Silverstonen aikoihin oli varoiteltu Häkkistä näyttävästä loppuosumakohusta Silverstonen suhteen ja ennen kilpailukieltoa tuomaristo oli nostanut Häkkisen muitakin vähän ongelmallisia osumasuoritteita joissa voitiin mielestäni todistaa oikeaksi levottomuus, mutta ei osumaa.

Ei ainakaan tarkoituksellista eikä säännöllistä osumaa myös nk. Rikollista Mielenlaatua osoittaen kehenkään kuljettajaan.

Ikävä kyllä lajin koko Lajin Johtava Tuomari ei ehtinyt/suostunut koskaan kumoamaan alaisena eli Hockenheimin kisan normaalin päällikkötuomarin Klaus Steinmetzin kilpailukieltomääräystä ja siten Häkkinen oli Hungaroringin kisasta ulkona kilpailukiellossa.

Peläten mahdollista Eddie Irvinen alkukauden pitkää kilpailukieltolisäystä ei Ron Dennis päättänyt kuohunnasta huolimatta isommin valittaa päätöksestä.

Muu muistamisen arvoinen juttu kohuineen oli tietenkin Jos Verstappenin Benetton-auton varikkopalo hollantilaisen keskeytykseen päättyen.

Gerhard Berger otti paalupaikan myös siis voittaen ja David Coulthard ajoi kisan nopeimman kierroksen.

 

[CCMK]

Hungaroringin kisasta 1994 tuli myös tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta vuotta.

Unkarin Grand Prix vuodeksi 1994 ajettiin 14.8.1994 ja sen voitti kilpailukieltoaan kuohuttavasti lykkäämään onnistunut Michael Schumacher, Damon Hill oli toinen, Jos Verstappen oli kolmas, Martin Brundle oli neljäs keskeyttäen lopussa, mutta sijoitustaan menettämättä kun vähän aiemmin oli olla palkinnoilla kolmaskin, Mark Blundell oli viides ja Olivier Panis oli kuudes ja viimeinen pistemies tuoden heti lisäpisteitä Ligier-tallille mahtavan Hockenheimin yllätyskisan jälkeen!

Schumi ajoi kisaan myös paalupaikan kuten myös kisan nopeimman kierroksen.

Mika Häkkisen ollessa kilpailukiellossa, JJ Lehdon ollessa edelleen Benettonin pakkolomalla ja Mika Salon ollessa vieläkin kiinni Japanin F3000-ajoissa hyvin epävarmalla polulla siinä vaiheessa kenties muutenkaan puheista huolimatta F1:siin pääsemättä silloin tai kielteisimmin puhuen koskaan oli kesällä 1994 tilanne missä ei ollut F1:ssä ajamassa ketään suomalaista.

Siten se oli suomalaisen F1-seurannan heikoimmin katsotuin Euroopan puolen kisa ennen vuotta 2004 ja kuinkas ollakaan niin jälleen Unkarin Grand Prixiä MTV3:lla silloin.

Kummallakin kertaa silti jaksettiin niin vuonna 1994 kuin vuodeksi 2004 kisaa seurata sen 500 000 katsojan turvin.

McLarenin testikuljettaja eli Philippe Alliot sai kun saikin urallaan ajaa huipputallissa kisankin, mutta vähän liian myöhään vasta 40-vuotiaana eikä kisaruoste voinut olla näkymättä osin myös huomattavan testiruosteenkin osalta kun ei ollut kuin yksi nk. Suurtesti annettuna ja sekin vain kun Mika oli kilpailukieltoon jo joutumassa jolloin olisi ollut järjetöntä ajattaa suomalaista siinä.

Vesivuoto tuli ja vaikka myöhemmin sai Alliot vielä Larroussella ajella osin Ron Dennisin sponsoroimana niin kovin pitkään Dennis ei halunnut testikuskiaan tai kakkostestikuskiaan Yannick Dalmasia sinne lainata ja täten heidän uransa tulisivat olemaan pian ohi.

 

[CCMK]

Belgian Grand Prixistä 1994 tulee nyt päivälleen ajankohdassa kuluneeksi tasan 30 vuotta tänään.

28.8.1994 ajetun kisan Spa-Francorchampsin radalla voitti Damon Hill, Mika Häkkinen oli toinen, Jos Verstappen oli kolmas, David Coulthard oli neljäs, Mark Blundell oli viides ja Gianni Morbidelli oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Michael Schumacher vieläkin kuin ihmeenä oli mukana voittaen, mutta nyt Schumi hylättiin jälleen muiden jo kerrottujen miesten sijojen noustua siis pykälällä ylöspäin ja nyt tuomariston jo valmiiksi koeteltu mitta oli täynnä:

Schumi tuomittiin kilpailukieltoon jota vieläkin kummasteltiin osin lajissa aivan liiankin lievänä suhteessa jo valmiiksi viivytettynä tapahtuneeseen myöntöön nähden ja kun vielä itse tuomion odotettiin olevan vieläkin niin paljon kovempi suhteessa Benetton-tallin käsittämättömän suuren määrän lajin kulissien takaisia rikoksia!

Laittomuuksien määrä oli törkeintä lajissa aikoihin ja myöhemminkin talli on säilynyt surullisena esimerkkinä vilunkipelin ajoittaisesta kannattavuudesta lajissa silloin kun on riittävän sinnikäs ja röyhkeä tallipäällikkö mallia Flavio Briatore teatraalisena konnana kulisseissa soppaa hämmentelemässä ja siihen päälle aivan liian myöntyväiset, löperöt ja turmeltuneet tuomarikunnat lajissa.

Toisaalta vähänkin muille ja alemman tason talleille kuljettajineen vastaavat laittomuudet ehkä olisi tarkoittaneet jo lajista ulosheittoa tai ainakin loppukauden 1994 suhteen olisi oltu ulkona lajista ja sakkosummat olisi olleet Benettonin vastaaviakin suuremmat!

Rubens Barrichello ajoi Jordanilla uran ensimmäisen paalupaikan luoden toivoa surun ja murheen Brasiliaan mitä Ayrton Sennan jälkeiseen aikaan tuli ja Damon Hill ajoi myös kisan nopeimman kierroksen.

 

[CCMK]

Italian Grand Prix vuosimallia 1984 ajettiin tänä päivänä 40 vuotta sitten.

9.9.1984 ajetun kilpailun Monzan radalla voitti Niki Lauda, Michele Alboreto oli toinen ja Riccardo Patrese oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Voitto oli Laudan uran toiseksi viimeinen kaikkiaan ja samoin viimeinen hänen MM-voittokaudellaan kolmatta mestaruutta ajatellen.

Paineissa maailmanmestaruuden suhteen ollut Alain Prost keskeytti ennen kuin neljättäkään kierrosta oli täynnä niin nyt kuitenkin muun muassa Österreichringin karmaisevaan ajovirheeseen nähden nyt kuitenkin selvään moottoririkkoon kierroksella 3 ollen ensimmäinen keskeyttäjä.

Ruotsin Stefan Johansson oli Tolemanilla neljäs ja viimeinen pistemies.

Pitkälti siksi kun osakausiluonteiset kuljettajat eli Jo Gartner Osellalla ja Gerhard Berger ATS:llä ajoivat sijoille viisi ja kuusi, mutta menettivät pisteet silloisten sääntöjen mukaisesti siihen kun tallilla ei ollut todellista selkeää ilmoittautumista MM-kaudelle myös toisen auton suhteen kun pääosin nämä tallit ajattivat vain yhtä kuljettajaa yhtä yhdellä autolla.

Osella-talli oli saada selkeitäkin pisteitä Piercarlo Ghinzanin voimin, mutta polttoaineen loppuminen toi keskeytyksen ja tippumisen seiskapaikalle juuri pisteiden ulkopuolelle.

Tästäkin asiassa välillä käytiin protesteja ja tilannemuutosten vaadintaa aina 31.12.1984 asti, mutta tuloksia ei muutettu ja ne jäivät voimaan.

Kaukana eivät olleet tietenkään Huub Rothengatterin ja Spirit-tallin jäännöspisteet kasipaikallakaan.

Kisa oli viimeinen kisa Rothengatterille kyseisellä kaudella ennen jo muutenkin rahatta sivussa ollut Mauro Baldi löysi rahat kahteen viimeiseen osakilpailuun ajamaan jälleen Spirit-tallin autoa.

Samoin Manfred Winkelhockille ATS:llä kun auto hajosi jo ennen kisaan lähtöäkään.

Tolemanin lajitähtitulokas yleisesti ottaen lopulta kaudelle hyväksyttynä eli Ayrton Senna oli tämän kisan ajan vilttiketjussa.

Pierluigi Martini ei ensikisassaan vaan voinut pysyä muiden vauhdissa ja karsiutui kisasta.

Paalupaikkamies Nelson Piquet keskeytti moottoririkkoon kierroksella 15 ja muun muassa Suomen Keke Rosbergin osalta Williamsin ahdingossa hajosi turbo jo kierroksella 8.

 

[CCMK]

Italian Grand Prix vuosimallia 1994 ajettiin tänä päivänä 30 vuotta sitten.

11.9.1994 ajetun kilpailun Monzan radalla voitti Damon Hill, Gerhard Berger oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Rubens Barrichello oli neljäs, Martin Brundle oli viides ja David Coulthard voittotaistelun tai käytännössä myöhemmin tallimääräyksenä pidetyn tilanteen nimissä oli toisena ennen kuin tapahtui se mitä muutenkin hieman erikoisen nopealla ja alkujaan Hillin säädöille viritetyllä vara-autolla vielä skottikuljettajan nuoruuden innon ehkä pahennettua asiaa kisan aikana huomaamatta eli polttoaineen ehtyminen aiheutti sitten keskeytyksen, mutta sen loppumisesta huolimatta Coulthard oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Juurikin ennen Ligierin Eric Bernardia seiskapaikalla Bernardin sitten jäädessä pisteittä.

10 kuljettajaa pääsi lopputuloksiin ja mukana joukossaan ysipaikalle ja toiseksi viimeiseksi sijoittunut Suomen JJ Lehto. Lehto ajoi kisassa osin pitkälti siksikin kun Michael Schumacher nyt oikeasti ja vain ihmeen kuten myös Flavio Briatoren kulissien takaisten esitysten johdosta oli saamatta enempääkin kilpailukieltoa kuin mitä piti, mutta vastineeksi Schumi joutui olemaan nyt pakosti Monzasta sivussa kuten myös tuli olemaan Estorilissa.

Totuuden nimissä Jyrki Järvilehdolla oli vaikea kisa muutenkin hyvin huonon lähtöruudun vuoksi.

Siltihän se varmasti söi miestä kun Erik Comas tuntuvasti huonommalla Larroussella kolmanneksi viimeisestä ruudusta kisaan lähteneenä oli suomalaisen edellä maalissa kasipaikalla.

Olivier Panis olikin viimeinen kymppipaikalla lopputuloksissa.

Erikoista kyllä kilpailun tuomaristo ei koskaan lopputuloksiin 11:sta kuljettajaksi ottanut Australian David Brabhamia kun juuri ja juuri hänellä periaatteessa olisi kierrosmäärä keskeytyksestä huolimatta pitänyt riittää lopputuloksiin, mutta kun näin ei tehty eikä myöhemmin ennen 31.12.1994 haluttu asiaa oikaista niin viimeisestä ruudusta kisaan lähtenyt Simtek-tallin kuski jäi keskeyttäjien joukkoon.

Töin tuskin vähän sen jälkeen kun Japanin Ukyo Katayama oli Tyrrell-tallin autolla keskeyttänyt eli kierros oli eroa siinä ja Katayama olisikin jo sääntöjen mukaan ollut keskeyttänyt kuten olikin eli hänen olisi ollut turhaa edes ajatuksella yrittää saada 12:sta tilaa maalissa.

Monzan monet lähdöt ja kolarit tuhosivat etenkin Lotus-tallin viimeisen menestystoivon kun tallin ainoa, pitkät ajat sitten ostettu ja samalla käytöltään pantattu evoluutiomallin moottori otettiin käyttöön nelosruudusta kisaan lähteneen Johnny Herbertin autoon vain sitten sen tuhoutuessa Eddie Irvinen kanssa osuneeseen kolariin.

Vanhempi moottori kuten muutenkin kaudella usein nähtynä oli hidas, heikko ja puhditon tosin tuttuna sellaisena, mutta totuuden nimissä tietenkin Herbertin päivä päättyi moottorin hajoamisen sijaan lähinnä virranjakajan ja laturin hajoamiseen.

Toisessa lähdössäkin kolareissa kolisi ja siinä meni kisapäivä päätökseen jo alkumetreillä Gianni Morbidellin, Alessandro Alex Zanardin ja Jos Verstappenin osalta pakettiin kiteytettynä.

Jo Monzan kisaa seuranneena maanantaina vuoden 1994 aikana edes menettelevästä ja jopa verraten hyvästä, mutta toki velkaisesta budjetti- omaisuusluokan tilanteesta oltiin luisuttu lopulliseen enemmän pientalleja muistuttaneeseen talouskaaokseen ja huonoimmillaan jopa vararikkoa pelättiin ennen kuitenkin vain saneerausta.

Saneeraus ei kuitenkaan mitenkään hirvittävästi tuntunut pelastavan mahdollisesti perinteistä tallia silloiselta konkurssilta.

Ilman muuta tosin vuoden 1994 loppuun asti tallin vakuutettiin selviävän ja FIA yhdessä FOCA:n kanssa tekivät kaiken voitavansa Lotus-tallin säilymiseksi.

Ikävä kyllä vain vuodeksi 1994 eikä sitä pidemmäksi aikaa. Damon Hill menestyi ja totta kai ajoi myös kisan nopeimman kierroksen.

Jean Alesi lähti Ferrarilla paalupaikalla, mutta keskeytti kierroksella 14 eli kierroksella Herbertin keskeytyksen jälkeen vaihdelaatikkovikaan käytännössä La Famiglian vuoden 1994 viimeisellä täyden edun radalla missä 800-hevosvoimainen ja hyvin janoinen V12-moottorinen auto pystyi purkamaan itsensä todella täyteen paineeseen vauhteineen ja olemaan voittamaton.

Toisin kertoen milloin ja harvoin kun Ferrari todella sai iskevästi tuon vuoden automallin toimimaan oikein niin ei edes Benetton tai Williams kuskeineen voineet sille mitään.

Toki nämä radat olivat vain Imola, Hockenheim ja valitettavasti Monza viimeisenä sellaisena.

Näin oli tuuminut pitkin kautta myös Keke Rosbergkin ja Keken toteamus kävi toteen jo Imolan nk. Mustalta Viikonlopulta lähtien ajateltuna!

Vuoden 1995 automalli La Famiglialta olikin sitten parempi edeltäjäänsä, mutta sen tarina on toisen kerran asioita puhuttavaksi ja osin tietysti tuolloin automallista vähäisenä piirteenä suunniteltiin muutenkin jonkin verran yleisempi esikäyttöauto palvelemaan tulevaisuutta kuten myös olemaan erityisen hyvä ajettavuudeltaan myös keskikovilla radoilla.

Toki se kompromissi osittaisena sellaisena maksoi paljon La Famiglialle, mutta se jääköön ehkä mietinnäksi tuonne nostalgiaketjun puolelle johonkin toiseen yhteyteen!

Monzassa 1994 tietysti nähtiin muun muassa myös F1:stä sivuun jo edeltävällä kaudella jäänyt Fabrizio Barbazza ajamassa Medical Caria ja tietenkin oli mielenkiintoista sekin, että Monzaa 1994 ei vähällä oltu ajaakaan!

Enemmän tai vähemmän alkaen juurikin Imolan nk. Mustalta Viikonlopulta lähtien milloin minkäkin kohun keskelle joutui kisa Monzassa ja muun muassa 12.8.1994-15.8.1994 välisenä aikana Monza oli jopa ulos heitetty väliaikaisen dramaattisesti pois kalenterista vain yhden aiemmin paljon kiistellyn mutkan jutun selvittyä sitten Lesmon mutkien turvajärjestelyjen ja 123:n esteenä olleen yksinkertaisen maisemapuun takia!

Tätä ennenkin Monza oli silloin tällöin joutunut kisakalenterista ulos tai vaihtoehtoisesti sitä oli ehdotettu siirrettäväksi muun muassa kunnolla Euroopan kauden viimeiseksi osakilpailuksi muutosten voimaan tulemisen aikaa varten, mutta tuolloin alle kuukautta ennen varsinaista osakilpailua poisjäänti oli hetkeksi tuoda melkoisen pannukakun Italiaan.

Toisaalta muun muassa siitäkään ei olisi Schumille paljon ollut hyötyä kun sen eli Monzan pois jäädessä kalenterista pakkokilpailukielto olisi sitten pitänyt istua pois alta Estorilissa ja Jerezissä sen sijaan.

Lopulta kisa onneksi ajettiin vaikka aika paljon se tietysti vaati niin Max Mosleyn, Bernie Ecclestonen kuin myös ACI:n eli Italian Autoliitonkin taholta vielä saada kisa tapahtumaan sitten kulisseissa myös kuin akuutti vaara oli ohi mahdollisen kisan pitämättömyyden suhteen.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä on tullut kuluneeksi 35 vuotta Portugalin Grand Prixistä 1989.

Gerhard Berger voitti, Alain Prost oli toinen ja Ruotsin Stefan Johansson oli kolmas.

Viimeisen kerran näihin päiviin asti tuolloin siis tuli ruotsalaisen F1-kuskin toimesta länsinaapuriimme palkinnoille pääsy tuolloin 24.9.1989.

Kisaan olisi voinut päästä myös Suomen JJ Lehto eli Jyrki Järvilehto, mutta hän karsiutui tuolloin.

Alessandro Sandro Nannini oli neljäs, Pierluigi Martini oli viides Minardilla johtaen aiemmin kilpailussa kierroksen kisaakin ja Jonathan Palmer oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Muutoin kisasta puhuen Ayrton Senna ja Nigel Mansell kolaroivat ja joista Mansell joutui kilpailukieltoon varikolla laittomasta peruuttamisesta, mustan lipun noudattamatta jättämisestä ja kolaristakin johtuen.

Mansell oli hylätty jo aiemminkin kaudella kilpailusta aiemmin kerrotun Nanninin tapaan Montrealin 1989 kisan temppujen vuoksi ja kilpailukielto nähtiin nyt lopullisen selvänä.

Toki hyvin kiistettynä pitkäänkin monien eri olosuhteiden ja lieventävien asianhaarojen vuoksi.

Ja miksi juuri silloin Mansell joutui kilpailukieltoon, mutta ei esimerkiksi Montrealissa missä homma oli mennyt Nanninin kanssa ihan täydellisen vaaralliseksi kaahausajoksi jo lämmittelykierroksella milloin ei olisi ollut ikinä lupa ajaa kisavauhdissa juurikin kaikkia sääntöjä ja turvallisuutta rikkoen?

Se oli kysymys johon ei ehkä koskaan saada tai olla saatu näihin päiviin mennessäkään järkevää vastausta.

Brasilian Roberto Moreno ajoi myös Coloni-tallin historian parhaan lähtöruudun eli 15:sta ruudun sunnuntain kisaan vaikka matka jäikin kesken.

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin kulunut 42 vuotta Suomen Keijo Keke Rosbergille maailmanmestaruuden varmistumisesta Las Vegasissa 25.9.1982 ajetun kilpailun jälkeen lauantaikilpailuna.

Aiemmin tänä kesänä tuli vielä pienenä ylimäärähehkutuksena tähän yhteyteen kuluneeksi 40 vuotta Dallasin Grand Prixin suhteen kun vuodeksi 1984 8.7.1984 se silloin ajettiin.

Harmittavasti tuo kisa jäi ajankohdassaan mainitsematta ollessani tuolloin liikematkoilla.

Keke Rosberg voitti tuolloin Dallasissa heinäkuussa 1984 uran kolmannen voittonsa ja monet pitävät tätä jopa ehkä Keken koko komeimpana F1-voittona tai suorituksena koko uralta puhuen. Jopa parempana kuin Monacon vuoden 1983 voittoa, Dijon-Prenoisin vuoden 1982 ensivoittoa tai jossain määrin jopa Keken vuoden 1982 mestaruuden edellekin juuri tämä taidokkuusesitys on arvoitettu!

Etenkin kun kisa ajettiin varsinaisena tyhmyyden ylihuipentumana keskellä Dallasin kesää kuumimmassa mahdollisessa helteessä murentuvalla radalla pitkälti kerta kaikkiaan median ja lajin valokeilahahmojen arvioitua kisan perumisen ja siirtämisen syksyyn edes ajatuksenakin olevan liian kallis juttu kestää!

Keke siis voitti, Rene Arnoux ajoi ihan yhtä komeasti olemalla toinen ja mahdollinen ajatusluokan voitto olisi vain parantanut ranskalaisen asemaa vaikealla Ferrari-kaudella ja Elio de Angelis oli eturivistä kakkosruudusta kisaan lähteneenä kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Jacques Laffite oli neljäs, Osellan Piercarlo Ghinzani oli romurallikisan sitkeyden ja sinnittelyn vuoksi itse osumatta seinään viimein viides ja paalupaikalta lähtenyt, ruutulipulla rikkoutunutta autoaan maalin työntänyt, uupumuksesta asvalttiin kaatunut Nigel Mansell oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Corrado Fabi oli seitsemäs ja pisteittä toiseksi viimeisellä tilalla lopulta uransa viimeiseksi jääneessä kisassaan niin nuorena ja Manfred Winkelhock oli kahdeksas ja viimeinen tietenkin pisteittä olevana.

Niki Lauda olisi tietyin ehdoin voinut olla yhdeksäs ja lopullisen viimeinen, mutta kilpailun silloiset tuomarit vähemmän yllättäen mielihalustaan katsoivat Laudan keskeyttäneen kisan vaikka halutessaan lajin kierrosrajan säännön vuoksi olisivat voineet ysitilan Laudalle myöntää.

Tätä ei myönnetty, mutta toisaalta ei vuoden 1984 lopussakaan 31.12.1984 tälläkään mitään ehdotonta väliä olisi ollut muutosta haettaessakaan. Lauda kun tulisi olemaan maailmanmestari.

McLarenit olisivat ehkä voineet voittaa kisan tai olla edes palkinnoilla, mutta uuden polven hiilikuitujarrut pettivät ja tuloksena oli niin Laudalle kuin Alain Prostille keskeytys.

Lauda oli ainoan kerran nopeampi kaudella kuin Prost Virallisessa Harjoituksessa saamatta tietenkään paalupaikkaa. Myös kisan nopeimman kierroksenkin Lauda ajoi silloin kun radan pinta ei vielä alkanut niin hälyttävästi murentua.

 

[CCMK]

Portugalin Grand Prixistä 1994 on tänä päivänä tullut kuluneeksi 30 vuotta.

Kilpailu ajettiin 25.9.1994 Estorilin radalla.

Estorilissa monien mielestä ongelmia herätti jälleen lajin turvallisuuden parantamisen vuoksi tulleet ratamuutokset ja etenkin surullisenkuuluisan hidas nk. Polkupyörä-mutkayhdistelmän osuus pilasi monien mielestä toki haastavalla ylämäkeen nousulla silti koko radan mainetta.

Toki moneen muuhun uudemman ajan aikakauden F1-rataan nähden Estoril jäi silti hienoksi ja olisi itselleni kyllä kelvannut Portugalin Grand Prixin paluun suorittamaan, mutta ei tästä sen enempää tähän yhteyteen.

Kilpailun Estorilissa voitti Damon Hill, David Coulthard oli lopulta kauden 1994 viimeiseksi jääneessä F1-kisassaan toinen ajaen samalla myös kilpailun nopeimman kierroksen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Rubens Barrichello oli neljäs, Jos Verstappen oli viides ja Martin Brundle oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Paalupaikalta kisaan lähti ikävästi keskeyttänyt Ferrarin Gerhard Berger tietysti melko vahvan alkukisan suorittaen ennen keskeytystä kierroksella 7 vaihdelaatikkovikaan koko kisan ensimmäisenä.

Michael Schumacher oli yhä kilpailukiellossa, mutta nyt toisen ja viimeisen kilpailun ajan jolloin Suomen JJ Lehdolla oli tukala paikka kun Benetton-ajot vaikuttivat päättyvän eikä vieläkään oikein vuodeksi 1995 näyttänyt pääsevän Benetton-paikan mahdollisen menetyksen yhteydessä edes Ligierille.

Jyrki Järvilehto ennen pitkää keskeytti päivän toiseksi viimeisenä miehenä uransa sittemmin viimeiseksi jääneen Benetton-tallin autolla ajetun kilpailunsa ulosajoon kierroksella 60. Vain hetkeä ja sen noin kierrosta myöhemmin enintään nähtiinkin päivän viimeisen keskeyttäneen miehen eli Mark Blundellin keskeytys Tyrrelillä moottorikkoon kierrokseen 61 mennessä.

Ennen kisaa oli tietysti Eddie Irvine Jordanilla herättänyt niin paljon kohua, että kun vielä Damon Hillin kanssa oli liian näyttävä kolari viikonlopun aikana niin yleisesti ottaen lajin tuomarit aina Lajin Johtavaa Tuomaria myöten olivat valmiita langettamaan koko loppuvuoden 1994 ja mahdollisesti vuotta 1995 pitkällekin koskevaan kilpailukieltoon ajavan tuomion Irvinelle hänen kerta kaikkiaan liian monen erilaisen kolarin, kohun tai estelyn takia!

Eddie Jordan saikin sitten käyttää kaikki mahdolliset puhekeinonsa ja kykynsä kulisseissa, että ei vain Irvine saisi kisakieltoa. Vaarallista oli pitkään se, että Irvine oli ollut jo kerran kaudella 1994 alkukaudesta puhuen kolmen kisan kilpailukiellossa ja tämäkin kaikki mitä kiellon väliltä Estoriliin asti tuli olisi voinut olla se viimeinen pisara.

Lopulta sitten Jereziin mennessä tuli vain ehdollista kisakieltoa tai nk. Tarkkailulistalle joutumista jolloin periaatteessa pieninkin muu kohu tai laittomalta ajamiselta vaikuttavakin tilanne olisi voinut oikeasti aiheuttaa Irvinelle melkoisen mittaisen rangaistuksen ellei ehkä koko lajista ulos joutumisenkin.

Tästä varsinkin Saksassa ja välillä jopa Suomessakin väännettiin kitkerää keskustelua pystyyn.

Etenkin kun Schumi ja Häkä olivat joutuneet kukin tahoillaan vuoden 1994 aikana kilpailukieltoon ja uhkailulinja tuomareilta jatkoon tuntui niin poikkeuksellisen kovalta, mutta Irvine sai sitten kyllä jatkaa temppujaan niin radalla kuin sen ulkopuolellakin!

Kaikkea tätä kohua vasten Irvine oli pisteetön seiskapaikalla eikä pisteittä jääminen tarkoittanut maailmanloppua kun ajo itsessään oli kieltämättä säyseäksi pakotettuna yllättävänkin hieno tavallaan.

Kisassa alkujaan oli 17 kuljettajaa maalissa, mutta Olivier Panis tuomittiin auton liikakulumisesta hylkäykseen ysipaikalta joten lopputuloksiin täten jäi 16 kuljettajaa.

Testikuljettajille McLarenilla normaalisti kovin veteraanina olleet Philippe Alliot ja Yannick Dalmas olivat saaneet ajaa vuoden 1994 aikana yhteensä useammassa eri kisassa myös Larrousse-tallin autoa. Kaikkiaan lopulta Spa-Francorchampsissa, Monzassa ja Estorilissa. Aiemmin Spassa Alliot oli ajanut sittemmin uransa viimeiseksi jääneen kilpailunsa ja nyt Estorilissa oli Dalmasin vuoro ajaa sittemmin uransa viimeiseksi jäänyt kilpailu.

Dalmas ei myöskään koskaan ehtinyt ajaa McLarenia kisassakin siinä missä Alliot ehti ajaa Hungaroringillä Häkkisen ollessa kilpailukiellossa.

Toki Ron Dennisin sanoin seuraava vuorottelija mahdollisen kilpailukiellon tai loukkaantumisen ollessa kyseessä Häkkisen tai Brundlen ollessa sivussa olisi ollut Dalmas.

Huolimatta lupauksista Dennis oli kovin kielteinen rahoittamaan jatkoajoja Larrousse-tallinkaan hyväksi ja näin täten ikävästi eivät ajot jatkuneet Jerezin tai muunkaan loppukauden 1994 ajan Dalmasille tai Alliotille.

Kilpailu Estorilissa oli jäähyväisajo Johnny Herbertin Lotus-ajoille vuodeksi 1994 ja samoin Eric Bernardille Ligier-ajoille vuodeksi 1994. Herbert oli yhdestoista maalissa ja Bernard oli kymppipaikalla maalissa Panisin hylkäyksen jälkeen.

David Coulthard oli vuorostaan tehnyt omanlaisensa vaikutuksen lajiin, mutta epäilyjä nuoren skotin kyvyistä riitti ja välit olivat hienot kuten osin tulehtuneen kiusalliset skotilla talliinsa.

Muun muassa siksi, että skotti joutui välikäteen niin Frank Williamsin kuin McLarenin Ron Dennisin sopimuskiistasta hänestä koskien vuotta 1995.

Tämä kaikki ei olisi haitannut Nigel Mansellia hänen tullessa ajamaan vuoden 1994 loput kolme kisaa Williamsilla kun myös vuoden 1995 suhteen toiveet vielä kerran Williamsilla saavutettavasta maailmanmestaruudesta tai haasteesta silloin olivat liian vastustamattomat!