Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Tällä päivämäärällä 50 vuotta sitten ajettiin Belgian Grand Prix 1974 Nivelles-Baulersin radalla toista ja viimeistä kertaa kun kolmatta tarkoitettua eli vuoden 1976 vastaavaa kisaa ei koskaan enää ajettu.

Tai tämän jälkeenkään.

Etenkin kun rata ei kovin hyvä ollut ja kulissien takaisia kiistoja riitti molempina käyttövuosina eli 1972 ja 1974, mutta etenkin juurikin jälkimmäisenä toisena vuotena.

12.5.1974 ajetun kilpailun voitti Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen ja Jody Scheckter oli kolmas.

McLaren, Ferrari ja Tyrrell saivat siis edustajansa palkinnoille.

Clay Regazzoni oli pitkään olla voittotaistelussa mukana toisella Ferrarilla paalupaikalta lähteneenä, sittemmin oli toinen, viimein kolmas ja lopulta bensan loppuessa oli neljäs.

'Regga' ei ikävä kyllä myöhemmin kisavaiheessa päässyt elintärkeästi Laudan ohi tai oikeammin kutsuen myöhemmin myöskään talli ei halunnut häntä päästää Laudan edelle takaisin kun kerran sijan menetti.

Toiminnanjohtaja Luca Cordero di Montezemolon suosikkipoika oli täten Ferrari-tallissa tästä tai vähänkin tästä eteenpäin tallissa vahvasti tiedossa.

Tämä tietysti kun nuoriherra di Montezemolo itsekin silloin ei vain voinut olla tallipäällikkö.

Tallipäällikkö kun oli raudanlujasti Il Commendatore eli Enzo Ferrari, mutta hän tietysti vain äärimmäisen harvoin oli kisoissa paikan päällä ja oli noinakin vuosina jo nk. Maranellon Vanhus.

Puhumattakaan ennen pitkää yhtään siitä eteenpäin tai 1980-luvusta.

Edellyttäen, että tallimääräys olisi pidetty ja muita ongelmia ei olisi ollut niin tuon kisan pohjalta Regazzonin ollessa toinen olisi päädytty ennen pitkää tasapeliin mestaruuden mennessä kuin toteutuneesti muutoin Fittipaldille voittojen perusteella ja mikäli 'Emmo' olisi takana pysynyt niin mestaruus olisi ollut täpärästi Regazzonin.

Muistoja riittäisi vaikka kuinka, mutta laitetaan nyt vähän lyhyemmin ranskalaisin viivoin juttua kisasta:

- Viralliseen Harjoitukseen mennessä tapahtui kilpailun ainoa karsiutuminen eli Suomen Leo Leksa Kinnunen karsiutui kilpailusta sunnuntailta

- Tosin suomalaisen pienyksityistallin suhteen puhuen koko viikonloppu Belgiassa oli äärimmäisen puhdas kokeiluviikonloppu kaikin tavoin kotimaisten sponsorien painostettua tallia jo näyttäytymään myöhemmin sopivamman ajankohdan tai lähtökohtaisen kisatakarajan eli Ruotsin Anderstorpin sijaan

- Gerard Larrousse ajoi tässä kilpailussa, mutta hänkään ei välttämättä todennäköisesti olisi koskaan ajanut tässä kisassa ilman Silvio Moserin oloa tuolloin koomassa onnettomuutensa vuoksi

- Tom Pryce suoritti myös debyyttiajonsa Token-tallin autolla sen ollessa tietysti kovin vaatimaton, mutta herättäen huomiota kyvyllään hän tuli saavuttamaan myöhemmin enemmän mainetta

- Hans-Joachim Stuck tuntui olevan kisan tähti alkuvaiheessa ohituksineen, mutta jo lähdössä vaurioitunut kytkin tuhosi kisan

- Kierroksen 6 eli Stuckin keskeytyksen jälkeen ennen kierrosta 24 ei tapahtunut kerrassaan juuri mitään mitä nyt oli kolme suurta jonoa keskinäisiin taisteluihin lukkiutuneina

- Näissä taistoissa Henri Pescarolo keskeytti kun Guy Edwards kolaroi hänet ulos kisasta, Carlos Reutemann ja Jose Carlos Pace joutuivat menemään varikolle perin aikaiseen renkaanvaihtoon!

- Kierroksella 25 näkyviin tuli kisan kaksi viimeistä miestä eli Francois Migault ja Tim Schenken ja näillä kahdella kaverilla oli niin omat taistelunsa kuin sitten kärjen estelyt

- Lotuksen kisapäivä kuljettajineen oli painajaismaisessa suoritteessa: Kirjaimellisesti molemmissa autoissa teknisiä vaurioita riitti niin paljon, että kisapäivän ajo oli täysin masentunutta niin Ruotsin Ronnie Petersonille kuin myös Jacky Ickxille kisan kotiyleisösuosikkina

- Peterson ja Ickx olivatkin vähän väliä varikolla korjauksissa milloin mistäkin syystä kuten öljyvuodosta, vesivuodosta jarrulevyjen päälle haitallisesti ja muun muassa myös pakoputken kerääjäkeskiökohdan juotosliitoksen pettämisestä johtuen!

- Kisan aikana Denny 'Karhu' Hulme sai uransa viimeisen kisan nopeimman kierroksen itselleen kun kisan aikana tuntui yhden viimeisen kerran pian päättyvän uransa aikana Hulme jälleen kisan kestäessä venyvän huippuunsa ainakin edes jäännöspisteitä kohti mennen jos ei muuta

- Prycen ajo oli omalla tavallaan lupaavaa, mutta varikolla pahoitettiin mieli vaihtelevasti kun Scheckter torppasi Prycen ulos kisasta enemmän tai vähemmän tulleen kierroksella ohittamisen tapauksessa melko törkeähkön oloisesti

- Kisan aikana nähtiin myös aikaan nähden harvinaisia välitankkauksia kun ennen pitkää keskeyttänyt Pryce ja Vern Schuppan kävivät varikolla yllättävänkin selkeässä vaiheessa ja sitten kisan loppupuolta kohti yllättävän monikin kuljettaja eli muun muassa John Watson joutui käymään varikolla välitankkauksessa tai edes tarkistamaan, että toimiiko polttoaineensyöttö maaliin pääsemisen varmistamiseksi!

- Niin paljon kun Clay Regazzonia voisi syyttää ongelmistaan Ferrarilla kisan aikana niin olipa itse voittaja 'Emmo' Fittipaldikin mokata eli hän ihan kisan lopussa dramaattisesti erehtyi maaliviivasta ja vain Niki Laudan harvinaisen herpaantunut tilannetaju esti itävaltalaista ajamasta uran toiseen voittoon heti perään ensimmäisen tultua edeltävässä kisassa Espanjan Jaramassa!

- 'Emmo' tosiaan voitti kisan lopun maaliviivan erehtymishässäkässä kiihdytysvedon polkaistuaan Laudaa aiemmin nopeampana kaasun pohjaan ja siten voitto oli hänen 0,35 sekunnin erolla!

- Kun kisaa muuten mietti niin hyvin monelta kuskilta oli dramaattisesti loppua polttoaine, loppui jo bensa tai kaiken kaikkiaan oli teknisiä murheita muun polttoaineensyötön kanssa niin paljon, että osin tämänkin takia Mike Hailwood ja etenkin kisan lopulla Graham Hill oli kiitää suurimman osan kisaa umpihitaalla oman tallinsa autolla pisteille kun oman tallinsa autolla hitaasta syötöstä kärsinyt polttoaineputkisto alkoi vasta kisan loppua kohti syöttää reilun säästön myötä enemmän polttoainetta käyttöön jolloin olikin hyvä ajella ennen pitkää kasipaikalle asti!

- Vielä kierros tai pari kolme niin maaliin tai lopputuloksiin olisi selvinnyt paljon vähemmän kuin 18 kuskia 31:stä lähteneestä ja välillä noinkin suuret keskeytysmäärät olivat mahdollisia lähinnä huonon tuurin vuoksi!

- Lisäksi kun niin monella kuskilla loppui tai oli loppua häiritsevän selkeästi polttoaine niin kiistaa tuli joillekin kuskeille muun muassa riittävästä ajomatkan mitasta kutakin sijoittunutta kohti lopputuloksiin ja näin osin tästä johtuen Mike Hailwood menetti lopussa pisteen tai useammankin!

- Kilpailun voitti siis Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen, Jody Scheckter oli kolmas, Clay Regazzoni oli neljäs bensa loppuneena käytännössä kokonaan, Jean-Pierre Beltoise oli viides, Denny 'Karhu' Hulme oli kuin olikin kuudes, Mike Hailwood oli seitsemäs ja pisteittä tuomarikohun jälkeen, Graham Hill oli kahdeksas, Vittorio Brambilla oli yhdeksäs, Tim Schenken oli kymmenes, John Watson oli yhdestoista, Guy Edwards oli kahdestoista, Jean-Pierre Jarier oli kolmastoista, Gijs van Lennep oli neljästoista, Vern Schuppan oli viidestoista, neljänneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja kolmanneksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Francois Migault oli kuudestoista, kolmanneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja toiseksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Teddy Pilette oli seitsemästoista ja toiseksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja viimeinen selvästi maaliin ajaneena ja Brian Redman oli kahdeksastoista ja viimeinen kaikkiaan saatuaan lopputuloksiin merkinnän moottorin hajoamisesta huolimatta suurin piirtein niihin aikoihin kun Fittipaldi ja Lauda hässäköivät ruutulippukohdan kanssa

- Suomessa Kinnusen ensiesiintyminen herätti omalla tavallaan melkoisestikin huomiota yllättävän usein ajatellen ihan ajankuvassakin

PS. Tuli laskettua huvin vuoksi, että paljonko olen viime vuoden kesäkuun jälkeen kirjoitellut tänne forumille edellisen merkkipaaluviestin jälkeen ja 200 viestiä olen siis kirjoitellut vajaan vuoden aikana. Edellisen merkkipaalun aikana oli täynnä 14 000 viestiä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.

 

[ikuinen kakkonen]

Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.

Schumacher sen kuin ajoi kärjessä Benettonin kilpurilla Ford-moottoreiden vauhdittamana koko Monacon viikonlopun niin samaan aikaan tallikaveri, eli JJ Lehdolla oli ihan toisenlaisissa tunnelmissa ajaen pari tuntia hirveiden niskakipujen keskellä kaukana Schumista. Häkkisen kisa päättyi harmillisesti lähdössä Hillin osuttua perään lähdössä, jossa meni varma palkintopalli paikka Mikalta lähdettyään ensimmäistä kertaa urallaan eturivistä.
Jännä miten Imolan tragedian kisan jälkeen koettiin Wendlingerin vakava onnettomuus Monacon harjoituksissa josta onneksi Karl toipui kisamaan 95 kaudeksi Sauberilla.
30 vuotta tuntuu kaukaiselle nyt.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä ajettiin 50 vuotta sitten Ruotsin Grand Prix Anderstorpin radalla 9.6.1974.

Tämä päivämäärä 50 vuotta sitten aloitti suomalaisten selvän osallistumisen Formula 1-sarjan kilpailuihin Suomen Leo Leksa Kinnusen voimin.

Jatkotunnelmia kilpailusta laitan omaan asianmukaiseen suomalaista formulataivalta koskevaan toikkiinsa selvästi pidemmän katsauksen muodossa kunhan ehdin vielä tänään.

Tänäänkin kun on merkkipäivän juhlan kunniaksi varsinainen tuoreempi Kanadan Grand Prix Montrealin radalla!

PS. Tuli laskettua huvin vuoksi, että paljonko olen viime vuoden kesäkuun jälkeen kirjoitellut tänne forumille edellisen merkkipaaluviestin jälkeen ja tuloksena oli 11 viestiä. Tämän lisäksi tätä ennen vielä muuten puhuen 200 viestiä olen siis kirjoitellut vajaan vuoden aikana. Tätä edellisen merkkipaalun aikana oli täynnä 14 000 viestiä. Eli merkkipaalusta eteenpäin on tullut kirjoiteltua yhteensä siis 211 viestiä.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä vuonna kun toukokuun loppu oli kiireistä aikaa ja kun en ehtinyt laittamaan ajallaan niin tuli tuli kuluneeksi 30 vuotta Espanjan Grand Prixistä 1994.

29.5.1994 kisa ajettiin ja viimeinkin Damon Hill voitti katkaisten edes vähäksi aikaa nk. Formula Benetton-sarjan tai myös nk. Formula Schumacher-sarjan.

Sukunimeltä ylempänä mainittu merkkihenkilö eli Michael itse oli toinen huolimatta suuresta teknisestä tukosta vaihdelaatikossa minkä johdosta mikään muu vaihde kun viitonen ei mennyt päälle ja sillä keskeytyksellä tai kunnon muulla hidastuksella olisi Hill ollut maailmanmestari ennen pitkää vuoden lopussa ja Mark Blundell Tyrrelillä oli kolmas!

Tosin tämä oli niin Tyrrell-tallin kuin pitkässä juoksussa sinänsä erittäin harmittavasti myös Blundellin uran viimeinen palkintosija.

Schumille tosiaan tuli Benettonilla paalupaikka taas kerran ja kisan nopein kierros kiusallisesta teknisestä tukosta huolimatta.

Autojen sääntöjä turvallisuuden nimissä muokattiin tai tultiin tästä eteenpäin koko ajan muokkaamaan hyvin rajusti ja murhetta alleviivasi viimein kisakuskina debyyttinsä tehneen, paremmissakin talleissa testanneen Andrea Monterminin loukkaantuminen Simtekillä hänen ollessa kyseisessä tallissa itse myös testikuljettaja siten myös karsiutuen, mutta tietenkin enemmän kuin karsiutumisessa oli ajatukset luonnollisesti Monterminin toipumisessa silloisen toivon mukaan ennalleen.

Barcelonan rataan oli tehty hidasteita tilapäisesti turvallisuuden nimissä ja silloisin puhein tuntui olevan rajoituksia jopa kaikkiin loppuvuoden 1994 kisoihin tulossa senkin edestä.

Williams nosti testikuljettajansa David Coulthardin ajamaan ensikisansa ja se oli varovaisen hyvä ellei peräti mainio, mutta ikävä kyllä skotin auto sammui varikolle ensimmäisellä varikkokäynnillä ja sen myötä kisa oli pilalla vaikka nousua tuli ennen keskeytystä.

Tosin jatko skotilla ei sinänsä ollut aivan täysin varmaa todella pitkään juoksuun kuin koko ajan paine tuntui kasvavan jonkun nimikuljettajan hakemisessa hänen tilalleen vielä ainakin loppukaudeksi 1994. Toki Coulthardin laitto ajamaan oli merkki siitä, että esimerkiksi Thierry Boutsenin, Derek Warwickin ja käytännössä kyllä myös Riccardo Patresen oli turha enää ajatella toiveita paluusta F1:siin enää Williamsille.

Vaikka olisihan Frank voinut käyttää vuoden 1993 käyttämättä jääneen sopimusvuoden vuodeksi 1994 korvauksena siitä, että vuosi 1993 jäi Patreselta tallissa ajamatta kieltämättä melkoisen väärinkäsityksen takia alkujaankin.

Testikuljettajaksikin Frank joutui nostamaan uusia kasvoja jo valmiiksi Coulthardin paikkaa korvaamaan testipuolella.

Murheellinen uutinen tämä toki oli myös periaatteessa sopimuspuittein Williamsille Ligieriltä periaatteessa mahdollisuuksien mukaan siirrettävissä huipputalliin olleille Olivier Panisille ja Eric Bernardille.

Vuosien 1992-1994 tämä ainutlaatuinen yhteistyö Williamsin, Ligierin ja Renaultin kesken mahdollisti tai olisi eräässä vaiheessa mahdollistanut myös Suomen Mika Häkkisen siirron huipputalliin kiertotien kautta tai antanut samoin ajopaikan vaikka edes Ligierille. Sama tietysti oli käytännössä taattu myös Damon Hillille vuodeksi 1993 mikäli kohtalo olisi mennyt kerta kaikkiaan niin toisin kuin meni.

Panis ja Bernard ainakin pääosin siis olivat kaavailuista poissa. Mielenkiintoista oli tavallaan ottaa Coulthard ajamaan jo niin nopeasti kuin otettiin eli periaatteessa noin vuoden testikuskin työllä siinä missä Hill oli ajanut jo pari vuotta ennen kärkitallin kisapaikkaa testaajana. Kun tietenkin periaatetasolla Coulthard olisi voitu laittaa ajamaan myös ensin näyttöjä juurikin vaikka Ligierille kesken kauden kun sielläkin oli hieman levotonta tilannetta päällä Panisin ja Bernardin erinäisten sopimustilanteiden tai näyttöjen kanssa.

Tosin sitten tietysti oli vielä Ligierin oma testimies eli Franck Lagorce ja hänenkin suhteen ajoja oli listalle tulossa siinä vaiheessa joskin enemmän kokonaan uutena miehenä hän näytti olevan hyvin vahvasti sidottu juurikin olemaan vain Ligierin kuljettaja kisoihinkin riippuen siitä, että kenet hän sitten olisi muilla tavoin ehkä korvannut tai sitten ei.

Williams siis nimesi tallina uuden kuljettajansa menehtyneen Ayrton Sennan tilalle, mutta Sauber ei uskaltanut nostaa Jörg Mülleriä eli omaa testikuskiaan kisakuskiksi vaan jäi etsimään vieläkin jotain muuta kuljettajaa loukkaantuneen Karl Wendlingerin tilalle.

Kisan alussa kotikisassaan kasipaikalle ajanut Olivier Beretta Larroussella keskeytti jo lämmittelykierroksella eikä uutta lähtöä otettu tai ei monacolaisella ollut aikaa ottaa vara-autoakaan käyttöön.

Blundellin kolmospaikka ei ollut selviö kisaan vaan useampikin muu kuljettaja sen vaikutti saavan. Murheellisimmin todeten niin Mika Häkkinen kuin JJ Lehto olivat kiinni palkintosijassa.

JJ:lle etenkin mikäli jo muutenkin nk. Warm-Upin eli Lämmittelyajon nopeimpana miehenä olisi tullut pelastava palkintosija niin ehkä se olisi riittänyt tai sitten ei pitkässä juoksussa, mutta olisi se ainakin ehkä riittänyt väliaikaisesti lykkäämään Flavio Briatoren isompia päätöksiä vähän myöhemmäksi. Kun keskeytys tuli niin jo melkein siinä paikassa JJ:n Benetton-ura näytti kovin sinetöidyltä.

Suomalaisten tunnelmia toki muuten hyvin seurattuun F1-kisaan pilasi tietenkin niin Häkkisen kuin Järvilehdon Jyrkin keskeytykset vain muutamia kierroksia toistensa perään.

McLarenin päivän muutti sysimustaksi lopullisesti vielä Martin Brundlen kolmospaikan meneminen ennen pitkää myöskin kytkimen hajoamiseen verraten kovallakin vaihdelaatikon ja moottorin välitilan vaurioittavan pamahtavallakin keskeytyksellä toki lopputuloksiin saadusta viimeisestä mahdollisesta sijasta eli 11:sta tilasta huolimatta jolloin Blundell sai sitten kolmostilansa minkä piti maaliin asti.

Muu sankariajo kisaan ehdottomasti osin toki vähän perittynä oli Pierluigi Martinin ajaminen viitospaikalle Minardilla.

Muut pistemiehet olivat Ferrarin Jean Alesi nelospaikalla ja kilpailukiellosta viimein kolmen kisan jälkeen palannut Eddie Irvine Jordanilla oli kuudes viimeisenä pistemiehenä.

Lotus-talli sai vihdoin ja viimein uuden automallin eli 109:n siirtäen viimein automalli 107:n eläkkeelle pääosin, mutta ikävä kyllä kun rahavaikeudet olivat alkaneet muuttua huonompaan ja huonompaan suuntaan niin se ei päässyt käyttämään enemmän sille suunniteltua parempaa moottoria.

Montrealiin Kanadaan mietteet silloisesti olivat ristiriitaisia kuten myös toiveikkaita siitä, että ehkä Hill pystyisi haastamaan jatkossakin ja kun tunteikas Barcelonan voitto oli omistettu niin tallille kuin Sennallekin. Se ei vain ollut kovin todennäköistä ainakaan sellaisenaan kun Schumi oli johtanut hyvin suvereenisti silloin ennen vaikeuksiaankin.

 

[CCMK]

Tällä päivämäärällä ajettiin 30 vuotta sitten Kanadan Grand Prix vuodeksi 1994.

12.6.1994 ajetun kilpailun voitti Michael Schumacher, Damon Hill oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas.

Schumacher ajoi paalupaikan sunnuntain kilpailua koskien ja samoin ennen pitkää kilpailun nopeimman kierroksen.

Montrealissa ajettu kisa tuntui jälleen olevan sääntömuutosten ja turvallisuudesta johtuneiden ratamuutosten kourissa oleva kisa ja samalla muuta kohua riitti jälleen esimerkiksi eri tallien oletettavasti muka sääntöjenvastaisella polttoaineella ajaminen kisoissa.

Benettonia luonnollisesti epäiltiin kuten oli epäilty jo vastaavien vuoden 1993 aikaisten kohujenkin perusteella ja tämäkin nosti epäilyksiä myös tallin muutakin toimintaa kohtaan.

Williams-talli jatkoi David Coulthardin ajattamista sillä hetkellä vieläkin tilanteen mukaan.

Simtek-talli ei löytänyt tai ei halunnut ottaa ketään uutta kuljettajaa juuri siihen hätään Barcelonassa loukkaantuneen Andrea Monterminin tilalle vaikka ehdokkaita oli toki monia ja jostain syystä aivan heti ei päässyt ajamaan vielä Jean-Marc Gounon.

Sauber-talli sen sijaan otti Andrea de Cesariksen formuloiden melkoisena veteraanina ajamaan Jordan-kisojen jälkeisestä tuurauksesta vapaana ajamaan Montrealiin tallin autoa jolloin nähtiin urallaan paljon kohutun italialaiskuljettajan uran 200:s F1-kisa tai sen osallistumisyritys.

Tämä oli ikävä juttu Sauber-tallin testikuljettaja Jörg Müllerille vaikka välillä puhuttiinkin, että mahdollisesti silloinen nuorimies saisi ajaa ennen pitkää muutoin kovin levottoman tuntuisella formulakaudella jossakin toisessa kohtaa myöhemmin.

Pistemiehistä puhuen Gerhard Berger oli neljäs, aiemmin mainittu Coulthard ajoi näyttävästi uran toiseen F1-kisaansa ensipisteet olemalla viides ja Suomen JJ Lehto oli kuin olikin viimein pisteellä kuutospaikalla.

Benettonin suomalainen kuitenkin murheellisesti sai pisteensä vasta sen jälkeen kun Footworkin Christian Fittipaldi oli hylätty sääntöjenvastaisen auton alipainon takia. Oletetusti myös Footworkin autonkin liikakulumista paheksuttiin kilpailun tuomaristossa muilla tavoin, mutta sitä ei nähty sellaisenaan niin raskauttavana seikkana sittemmin kaikkiaan.

Muutoin Jyrki Järvilehto olisi jäänyt pisteittä ja verrattuna esimerkiksi Barcelonan viikonlopun jopa lähes loistoon ajotasoltaan tilanne oli Montrealissa heikompi.

Niin heikko olevinaan Flavio Briatoren mielestä, että suomalainen joutui pian koko kisan jälkeen pakkolomalle.

Ehkäpä Flavion olisi ollut syytä aiemmin vain antaa se kuuluisa toipumisloma ihan kaiken kaikkiaan jo aiemmin tai edes oikeasti antaa JJ:lle vielä se 1-3 kisaa aikaa todistaa asemansa.

Etenkin kun juuri tuolloin ja osin Barcelonassa JJ:llä alkoi yleensäkin tulla niskakivuista huolimatta lopullisen selkeä tottuminen rytmiinsä tasonkohotuksineen jo niinkin hyvin kuin tuli.

Tietysti olisihan pistesijoja tai muuta vastaavaa aina parantuen vaikka sillä Barcelonan saamattomalla kolmostilalla ehkä vähän pitänyt tulla lisää mikäli valittaa siitä olisi aikonut, mutta ei sekään mikään aivan täysin välttämätön peruste ulosheitolle olisi ollut.

Tai vaihtoehtoisesti Flavion suhteen puhuen hänelle lähtökohtaisen todennäköisesti yksinkertaisesti liikaa vain pisti sitten silmään se seikka, että JJ jäi oletuskilpailumatkassa turhan paljon Schumacherille kuin jäi yleensä kisojen lopussa mikäli maaliin asti selvisi.

Kun ainahan noihinkin syihin potkuissa, vilttiketjuun laittamisissa tai muissa nk. Pakkolomissa on kautta lajin historian välillä yritetty vedota ja joskus ne ovat olleet sitäkin naurettavampia verukkeita etenkin silloin mikäli niitä tuloksia oikeastikin on ollut tarpeeksi muutoin takana ennen kyseistä suoritettavaa temppua.

JJ:llä aikaa oli vain neljä kisaa kun moni muu on lajissa ennen kuin jälkeenkin saanut paljon vähäisemmin jutuin loukkaantuneena tai ilmankin enemmän näyttöaikaa eikä niitä vain muutamaa poikkeusta huolimatta ollut paheksuttu toisin kuin Flavio paheksui suomalaista oikeammin lähes heti ehkä Imolan muuta traagista alkukolaria huomioimatta koko hommaa.

Niin tai näin oli Benettonin huipputallista puhuen JJ lähtökohtaisen ikävässä tilanteessa silloin ja vaikka tietysti yritettiin medialle puhua vain toipumisesta tai lomautuksesta toistaiseksi niin aika äkkiä selväksi alkoi käydä se, että ihmeittä ei enää jatkoa tule Benettonille ja sopimus tulisi päättymään vain turhan kiirehtimisen ja Flavion liiankin kovien yleisvaatimuksien takia niin loukkaantuneelle kuskille.

Tietysti myös Benettonin jo kisoissakin ajanut testikuljettaja Jos Verstappenin manageriryhmä takanaan muuan Huub Rothengatter painoivat Flaviota liehitellen omalla tavallaan myös niskaan missä JJ:llä ihan kirjaimellisestikin kipuja vieläkin riitti.

Mikäli oli JJ:n, Benettonissa ja Flaviossa päivittelemistä suomalaisilla niin vaikeaa tuntui olevan myös McLarenilla.

Martin Brundle ja Suomen Mika Häkkinen olivat Montrealin 1994 kisan ensimmäiset ja viimeiset keskeyttäneet kuljettajat varsinaisesti kunnolla kilpailussa kun Mark Blundell sai edelliskisan eli Barcelonan palkintomiehenä vielä kymppipaikan Tyrrell-tallin autolla lopputuloksissa.

Kun kilpailun eri tallien ja kuljettajien suhteen vajausta oli muun muassa David Brabhamin ajaessa edelleen yksin Simtekillä niin yhden kuljettajan suhteen karsinta jouduttiin tekemään ja kilpailuun täten ei osallistunut siitä karsiutunut Pacific-tallin Paul Belmondo.

Kaikesta tästä huolimatta Montreal 1994 oli MTV3:lla ensimmäinen suomalainen nk. Miljoonakisa mitä tuli katsojalukuihin Suomessa.