Joskus käy tuuri...
Hukkasin viime viikolla salilla käydessäni uudehkon WD:n ulkoisen 2,5-tuumaisen 1 TB:n USB 3.0 -kovalevyn. Havaitsin tietysti vasta seuraavana aamuna, että levy oli kadonnut takin taksusta. Epäilin jo tuossa vaiheessa, että oli pudonnut autolla ajaessani takin sivutaskusta penkin ja oven väliin ja pudonnut sitten maahan, kun avasin oven. Varmuuden vuoksi kävin heti aamusella salilla ja viereisessä kaupassa kysymässä, josko levy olisi sattumoisin eksynyt heidän käsiinsä, mutta eipä tietenkään ollut. Vittuuntuuneena ja omaa tyhmyyttäni kirjoillen ajoin sitten duuniin pohtien samalla mitä kaikkea siellä levyllä olikaan, etenkin kun muistin varmistaneeni levylle muutaman hakemiston duunikoneelta. Iltapäivällä sitten pärhti puhelin, näytöllä luki soittajan nimi, joten tiesin kyseessä olevan sisäisen puhelun, mutta nimi oli mulle tuntematon. Vastasin ja toisessa päässä ystävällisen kuuloinen naishenkilö ilmoitti, että "olen tainnut löytää sun kovalevysi" :eek!::eek!::eek!: Selvisi, että soittaja käy miehensä kera samalla salilla kuin minä ja oli pysäkönnyt autonsa mun biilin viereen. Autoon noustessaan oli sitten nähnyt maassa makaavan levyn (ei paskemmin, levy oli kyllä nätin sininen, mutta pakattuna mustaan suojalaukkuun ja ulkona oli tuohon aikaan pilkkopimeä), jonka otti mukaansa. Kotonaan oli sitten miehensä avustuksella leikkinyt C.S.I. Viennaa ja löytänyt duunihakemiston, jonka perusteella arvasi meidän olevan töissä samassa konsernissa. Tämän lisäksi löysi runsaasti porn... kuvia, mm. skannatun ajokorttini, jonka avulla selvisi sitten mun nimikin. Nimen avulla oli sitten etsinyt firman sisäisestä puhelinluettelosta mun numeroni.
Noudin levyn seuraavana päivänä ja vein kiitoksesi jättisuuren paketin Merci-suklaata. Jäi kummallekin hyvä mieli
Sais muuten tällä hetkellä maksaa tuosta samasta levystä noin tuplahinnan verrattuna siihen, minkä siitä aikoinaan (noin vuosi sitten) maksoin, kiitos Thaimaan tulvien.