Montreal 12.6.1983
Kun kilpailu Montrealissa oli valmis alkamaan ja Chase Carina toiminut Honda Accord asettunut paikalleen ajajanaan Jacky Ickx, piti lähtövalon vaihtua vihreäksi. Ikävä kyllä mikään ei vaihtunut koska kilpailua viivästytti sähkökatko. Sähköt olivat poikki ja sen viivästyessä kirkkaassa päivänvalossa oltiin valmiita heiluttamaan Kanadan lippua lähdön merkiksi.
Sitä ei kuitenkaan onneksi tarvittu tehdä ja kilpailu alkoi jännittävissä merkeissä. Kierrostakaan ei kunnolla ollut ehditty ajaa kun Jean-Pierre Jarier ja Marc Surer olivat pelistä poissa vaihdelaatikon ja kytkimen petettyä. Surerin autosta hajosi samassa yhteydessä myös voimansiirto.
Järjestys johdon osalta oli Rene Arnoux, Alain Prost, Riccardo Patrese, Nelson Piquet, Patrick Tambay ja Eddie Cheever. Hieman ennen toisen kierroksen alkua Elio de Angelis keskeytti kaasuvaijerin pettämiseen. Toisella kierroksella Patrese ohitti Prostin ja järjestys oli siten Arnoux, Patrese, Prost, Piquet, Tambay ja Cheever. Kolmannella kierroksella Keke Rosberg oli päässyt Andrea de Cesarisin kantaan kiinni ja tuntui pysyvän siellä.
Syy siihen oli jälleen Alfa Romeon turbon ylikuumentumisessa ja de Cesarisin tavoissa pitää kaikin keinoin sijansa. Tosin nyt ajettiin samalla kierroksella joten italialaisella ei ollut velvoitetta päästää suomalaista ohi. Joka kierros aikaa valui Keken osalta hukkaan. 3 sekuntia per kierros oli vaikea pala niellä potentiaalisella autolla.
Kierroksella 10 tappiota oli tullut yhteensä 21 sekuntia suhteessa kärkiryhmään ja silloin Keke yritti ohitusta 180 asteen hiusneulassa osuen de Cesarisiin. Kolari oli näyttävä auton irrotessa puolisen metriä maasta, mutta Kekelle tärkeintä oli auton säilyminen ehjänä. Ikävä kyllä Manfred Winkelhock ja Jacques Laffite ehtivät Keken edelle.
Kierroksella 11 Niki Lauda keskeytti ulosajoon yritettyään kuluneilla Kevyillä Vyörenkaillaan turhaa ohitusta Bruno Giacomellista ja 15:sta sijasta. Kierroksella 16 Piquet keskeytti kaasuvaijerin irtoamiseen kolmannelta tilalta ja järjestys oli siten Arnoux, Patrese, Prost, Tambay, Cheever ja Winkelhock.
Kierroksella 17 Tyrrellin Danny Sullivan tuli varikolle korjatakseen takasiivekkeensä. Sullivan oli ennen pysähdystään ajellut erittäin hitaasti radalla, mutta heti pysähdyksen jälkeen vauhti parani silmissä ja Sullivan aloitti hurjan takaa-ajon kohti pisteitä. Amerikkalaisen vauhti oli tietyillä radoilla selvästi erilaista kuin muilla.
Kierroksella 18 keskeytti 16:sta sijalta Johnny Cecotto. Autosta oli hajonnut tasauspyörästö ja lisäksi vaihdelaatikon ratas oli poikki. Siten keskeytys oli ilmiselvä asia. Sen jälkeen kierroksella 19 Winkelhock meni vaihtamaan D-seoksensa kovempaan sarjaan eli C-seoksiin. Siten järjestys oli Arnoux, Patrese, Prost, Tambay, Cheever ja Rosberg. Kierroksella 25 Corrado Fabi ajoi Osellansa varikolle.
Moottori oli keittämässä yli, mutta Fabin piti vain jatkaa ajamista. Kierroksella 27 Fabi keskeyttikin öljynpaineiden kiehuttua ja samalla myös Roberto Guerrero jätti kilpailun kesken moottorin venttiilin hajottua sijalta 14. Kierroksella 28 järjestys oli muuttunut Cheeverin ohittaessa vihdoin Tambayn.
Järjestys oli Arnoux, Patrese, Prost, Cheever, Tambay ja Rosberg. Kierroksella 29 Derek Warwick tuli varikolle tankkaukseen ja renkaidenvaihtoon. Pitkäjyväiset laitettiin alle ja toivottiin niiden kestävän.
Kierroksella 32 de Cesaris tuli myös tankkaukseen ja renkaidenvaihtoon. Samalla kierroksella Raul Boesel keskeytti takaripustuksen pettäessä. Boesel oli ajellut yllättävän kilpailukykyisesti kevyellä autolla tavalliseen menoon nähden. Lisäksi myös Giacomelli kävi välitankkauksessa ja renkaanvaihdossa. Kärkiryhmän miehet aloittivat omat pysähdyksensä kierroksella 33.
Prost oli ensimmäinen ja kahta kierrosta myöhemmin pysähtyi Arnoux kierroksella 35. Kierroksella 36 pysähtyi Cheever ja kierroksella 38 pysähtyi Patrese. Samalla kierroksella vain vähän aiemmin pysähtynyt Laffite keskeytti vaihdelaatikon hajottua. Lisäksi myös Mauro Baldi teki varikkopysähdyksen tankkausta varten samalla kierroksella. Kierroksella 39 pysähtyi kärkimiehistä vielä Tambay. Kierroksella 40 järjestys oli sama kuin ennen pysähdyksiä paitsi, että Prost oli jäänyt viidenneksi.
Hänen autossaan oli ollut oikeastaan koko kilpailun ajan moottorivaurio ja hän ei voinut ajaa parhaalla mahdollisella teholla juuri ollenkaan kilpailussa. Siitä huolimatta Turbomafian kurko pysyi vaurioituneenakin Cossyliigan pomon eli Rosbergin edellä. Järjestys oli siis Arnoux, Patrese, Cheever, Tambay, Prost ja Rosberg. Kilpailussa dramatiikkaa aiheutti Thierry Boutsenin ja John Watsonin taistelu seiskapaikasta.
Sen seurauksena Boutsen hajoitti etusiipeään ja sen jälkeen luopui taistelusta Watsonin kanssa. Watson oli jälleen hienosti taistellut kohti jäännöspisteitä Enduroillaan. Kierroksella 43 hajosi myös ajat sitten pistesijasta luopuneen de Cesarisin moottori sijalta 12:sta. Samalla myös Giacomellin moottori petti 11:sta sijalta.
Kierroksella 44 Nigel Mansell keskeytti. Renkaiden surkeuden vuoksi. Mansellin vitsailtiinkin kilpailun jälkeen yrittäneen renkaidenvaihdon maailmanennätystä. Mansell kävi kaikkiaan viisi kertaa varikolla kierroksilla 5, 19, 27, 33 ja 37. Lopulta kierroksella 44 Mansellille olisi laitettu varikon viimeinen kuudes sarja renkaita, mutta brittikuljettajalle riitti jo nöyryytys huonosti menneen kilpailun suhteen.
Ei Lyhytkestoisista tai Pitkäkestoisista Pirellin renkaista ollut mitään apua 93T:lle. Ainoa toivo oli saada uusi auto käyttöön ja pian. Kierroksella 47 Rosberg oli jo saanut Prostia kiinni mutta oli vielä silti liian kaukana ohitusta varten. Samalla kierroksella Patresen vaihteet alkoivat hajoamaan yksi kerrallaan pikkuhiljaa.
Warwickin kilpailu päättyi moottorin hajoamiseen kymppipaikalta samalla kierroksella. Kierroksella 48 Cheever ja Tambay menivätkin hänen ohitseen ja sen jälkeen Patrese taisteli edelleen moottorivauriosta kärsivän Prostin kanssa. Välillä vaikutti siltä, että molemmat keskeyttäisivät kilpailun milloin hyvänsä.
Kierroksella 55 Winkelhock vaihtoi vielä kerran renkaitaan D-seoksiin. Hetkeä ennen Patresen keskeytystä Rosberg oli saanut jo hänet ja Prostin kiinni ja ohitti molemmat miehet nousten neljänneksi. Patrese keskeytti kierroksella 57 viimeisenkin vaihteen hajottua autosta.
Tämän jälkeen vielä kierroksella 67 radan varteen pysähtyi polttoainejärjestelmän hajottua Winkelhock. Järjestys säilyi loppuosaltaan muuttumattomana ja Rene Arnoux otti dominoivasti voiton Ferrarillaan. Eddie Cheever oli upeasti toinen ja Patrick Tambay oli kolmas. Tambayn omasta mielestä C-seokset olivat virhe kun taas Arnoux'n autossa olivat pysähdyksen jälkeen B-seokset.
Keke Rosberg oli neljäs ja ilman Andrea de Cesarisin pidättelyä Rosberg olisi voinut vaikka voittaa kilpailun tai ainakin olla todella korkealla ennen sijojen menetystä. Alain Prost vuorostaan onnistui ajamaan maaliin viidentenä konevauriostaan huolimatta. John Watson oli hienosti kuudes ja uransa kolmatta osakilpailuaan ajava Thierry Boutsen oli loistavasti 7:s.
Boutsenilta oli loppua polttoaine ja hänelle meinattiin tehdä loppuvaiheessa välitankkaus, mutta sitä ei kuitenkaan tarvittu. Michele Alboreto oli 8:s keskikastissa vietetyn kilpailun jälkeen. Danny Sullivan oli maalissa 9:s, mutta hänet hylättiin alipainoisena ajamisesta kilpailun jälkeen. Auto oli 4 kiloa liian kevyt. Siten ysipaikka ja viimeinen kymppipaikka annettiin Manfred Winkelhockille ja koko kilpailun ajan ylikuumentumista vastaan ja moottorivaurioisella autollaan sinnitelleelle Mauro Baldille.
Rosbergin osalta asemat maailmanmestaruuden säilyttämiseksi olivat vielä toistaiseksi hyvät. Hän oli neljäntenä viiden pisteen erolla Prostiin ja Rion hylkäyspisteillään hän olisi johtanut MM-sarjaa ja Laffiten kanssa yhdessä tallien mestaruuskilpailua. Ikävä kyllä Sveitsin kilpailun peruuntuminen oli tuomassa viiden viikon tauon ja lisäksi muitakin peruuntumisia oli odotettavissa.
