F1 Kausikooste -83

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Perjantaina Detroitissa satoi ja näin Virallinen Harjoitus päivältä huuhtoutui aikojen suhteen hukkaan. Lauantaiksikin vesisadetta pelättiin tämän takia ja vielä perjantaina sään oli sunnuntaiksi luvattu olevan epävakaista.

Sadekelissä kilpailun uskottiin menevän entistäkin enemmän Cossyliigan nimiin kuin kuivalla Turbomafialla olisi ollut edes jonkinlainen mahdollisuus.

Virallisen Harjoituksen aikana Derek Warwickin aika hylättiin punnitukseen tulemattomuuden takia. Warwickin aika sateessa olisi ollut 2.11.428.

Tässä kuitenkin kuljettajien aikoja listamuodossa perjantailta:

Keke Rosberg: 2.06.382

Jean-Pierre Jarier: 2.07.652

Nigel Mansell: 2.07.792

Andrea de Cesaris: 2.08.034

Michele Alboreto: 2.08.198

Eddie Cheever: 2.08.418

Roberto Guerrero: 2.08.496

Rene Arnoux: 2.08.851

Niki Lauda: 2.09.019

Marc Surer: 2.09.292

Elio de Angelis: 2.09.601

John Watson: 2.10.632

Patrick Tambay: 2.10.994

Thierry Boutsen: 2.11.107

Mauro Baldi: 2.11.169

Nelson Piquet: 2.11.506

Manfred Winkelhock: 2.12.092

Raul Boesel: 2.12.164

Jacques Laffite: 2.13.080

Bruno Giacomelli: 2.13.205

Johnny Cecotto: 2.14.547

Corrado Fabi: 2.15.085

Piercarlo Ghinzani: 2.15.556

Alain Prost: 2.15.731

Riccardo Patrese: 2.17.489

Danny Sullivan: 2.18.758

Keke Rosbergille alustava paalupaikka lupasi erittäin hyviä tunnelmia lauantaiksi. Sateen jatkuessa samanlaisena tai mahdollisesti muutenkin Keke saattaisi napata kauden toisen paalupaikan ja uransa kolmannen muutenkin. Lotusin leirissä oltiin myös iloisia sillä vaikeat Pirellin renkaat toimisivat joka tapauksessa paremmin sateella tai viileässä ilmassa kuin lämpimässä säässä. Mikäli vettä ei sataisi liikaa niin Pirellillä oli pieni yllätysetu puolellaan. RAM:n puuttumisen takia vain yksi kuljettaja oli putoamassa pois toistaiseksi joukosta ja hän oli Derek Warwick. Hän olisi ollut 16:sta, mutta hänen aikansa diskattiin.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Lauantain Virallisesta Harjoituksesta tuli kuljettajille erittäin tärkeä. Vielä aamulla vettä satoi jonkin verran, mutta sitten rata alkoi kuivumaan. Juuri ennen ratkaisevan session alkua rata oli märkä ja sittemmin kostea. Ilma oli aluksi erittäin kylmä, mutta rata oli lämpenemään päin. Lopulta koko Detroitin lauantain Virallisesta Harjoituksesta tuli kauden erikoisin ja samalla mielenkiintoisin.

Tavallisuudesta poiketen jo ensimmäinen puolisko ratkaisi kaiken. Radan pito oli parhaimmillaan juurikin heti session alussa ja 15 ensimmäisen minuutin aikana. Sen jälkeen kuivuva pinta yhdessä lämmön, öljyn ja irronneen kumin kanssa muodostivat niin liukkaan kalvon, että se hidasti aikoja käsittämättömästi. Radan pinta muokkautui niin paljon, että aika-ajorengas tuhoutui heti ja lisäksi pehmeät kisarenkaat valmistajasta riippumatta kärsivät pahoja kulumia radan pinnasta.

Loppupelissä vain Enduro-renkaat Michelinin miehillä olivat edes vähän kilpailukykyisempiä, mutta niitä ei saatu lämpimäksi ja koko session merkitys ajaa niillä oli vaikeaa ymmärtää. Lopulta 30 minuutin jälkeen kukaan ei enää parantanut aikaansa ja loppupeli meni turhaan odotteluun ja session loppumiseen. Aikojen suhteen aivan kärki ei ollut yllätyksen arvoinen asia. Rene Arnoux nappasi paalupaikan ajalla 1.44.734 ja 134,8 kilometrin keskituntinopeudella. Arnoux ajoi Detroitin radalla parhaimmillaankin Monacoakin hitaammin ja se sai monet katsojista pudistelemaan päätään yhdessä radasta pitämättömien kuljettajien kanssa. Detroitin rata oli yksinkertaisesti liian hidas ollakseen hyvä rata f1:siin.

Ajan hän teki ensimmäisellä aika-ajon renkaiden sarjalla. Toinen sarja tuhoutui kesken ajon ja hän oli sillä jo välittömästi 2 sekuntia hitaampi. Silti hän olisi ollut viides. Arnoux näytti sillä huhuilijoille, että miksi hänen kannattaisi pysyä Ferrarilla. Toiseksi ajoi Nelson Piquet ajalla 1.44.933 ja hän valmistautui ensimmäistä kertaa kunnolla ajamaan Detroitin radalla kilpailussa. Samoin teki yleensäkin radalla debytoiva Patrick Tambay kolmannesta lähtöruudusta. Tambayn aika oli 1.45.991.

Neljäs ruutu oli ensimmäinen yllätys. Sen valtasi Elio de Angelis Lotusilla aikaan 1.46.258. Syy johtui jälleen Pirellin renkaiden paremmasta sopeutumiskyvystä viileisiin oloihin. Todelliset jättiyllätykset nähtiin ruuduissa 5-6. Ne valtasivat Marc Surer ja Michele Alboreto. Ainoa tekosyy oli se, että he vain lähtivät radalle aikaisin, tekivät nopeasti aikansa ja menivät pilttuisiinsa. Surerin aika oli 1.46.745 ja Alboreton vuorostaan 1.47.013. Eddie Cheever oli huippumiehistä eräs harvoja Enduroilla ajaneita kuljettajia.

Cheever otti riskin Michelinin aika-ajorenkaiden eli Slicksien (joissakin kirjoituksissa Super Slicksien) pettäessä ja ajoi todellisen yllätysajon Renaultilla. Yllätyksen kohuarvo jäi ehkä hieman Cossyliigan yllätyksen järjestäneiden Surerin ja Alboreton vastaavaa vähäisemmäksi, mutta ei paljon. Kotiareenallaan hänellä oli myös Prostin tuki puolellaan ja tallikin oli valmis antamaan Cheeverin voittaa kilpailun. Paitsi tapauksessa jossa Nelson Piquet olisi pistesijoilla tai liian lähellä tallin kuljettajia. Siinä tapauksessa Cheeverin olisi ollut pakko päästää Prost ohitseen.

Cheeverin aika Enduroilla oli aivan kuin toisesta maailmasta. Prostin kokeillessa niitä oli jo liian myöhäistä ja siten Cheeverillä oli etulyöntiasema. Cheeverin aika oli 1.47.334 ja vajaat 3 sekuntia jäljessä paalupaikasta sarjan kenties raskaimmalla renkaalla ajettaessa ei ollut missään nimessä huono suoritus. Andrea de Cesaris oli 8:s ajalla 1.47.453 ja 9:s oli Derek Warwick ajalla 1.47.534 rajoitetusta ajamisen ajasta huolimatta ongelmien takia. 10:s sija meni uransa toiseen kilpailuun starttaavalle Thierry Boutsenille ajalla 1.47.586 ja sitä pidettiin erittäin hyvänä.

Roberto Guerrero ajoi myös hyvän ajan suorituskykyyn nähden ja oli 11:sta ajalla 1.47.701. Keke Rosberg oli 12:sta ja ensimmäinen olosuhteiden uhri. Hän lähti yksinkertaisesti ajamaan radan ollessa vaikea ja liian myöhään kunnon aikaparannusta oli vaikea saada D-seoksillakaan ja Rosbergin aika oli siten vain 1.47.728. Prostin aika oli taas 1.47.855 ja hän oli 13:sta kuusi paikkaa tallikaverinsa takana. Prost yksinkertaisesti lähti kokeilemaan Enduroita liian myöhään kulutettuaan turhaan aikaa ensin Kevyillä Vyörenkailla Slicksien hajottua alle. Nigel Mansell oli 14:sta ajalla 1.48.395 ja Riccardo Patrese oli 15:sta ajalla 1.48.536. 16:sta sija meni Danny Sullivanin nimiin. Hän vaikutti jälleen löytävän edes vähän parempaa vauhtia Virallisiin Harjoituksiinkin ja lähinnä ainoa murhe oli siinä, että hänkin meni hiukan liian myöhään radalle päästäkseen 10:n parhaan sakkiin. Aika Sullivanilla oli 1.48.648.

17:sta oli Bruno Giacomelli ajalla 1.48.785 ja 18:sta oli Niki Lauda ajalla 1.48.992. Slicksit eivät vain saaneet lämpöä ja muutenkin McLarenin miehet nukkuivat onnensa ohi tärkeässä Virallisessa Harjoituksessa. Jean-Pierre Jarier jäi vain 2 tuhannesosaa Laudasta ajalla 1.48.994 ja oli 19:sta. Keken tallikaveri Jacques Laffite oli 20:s ajalla 1.49.245 ja hän oli kaikkea muuta kuin iloinen kaiken jälkeen. Laffite teki paremmat aikansa Rosbergia myöhempäänkin ja silloin rata oli kelvottomassa kunnossa aikaparannusten suhteen.

John Watson oli 21:s ajalla 1.49.250. Watsonia ei kuitenkaan voitu viime kauden kilpailun ja kuluneen kauden Long Beachin takia missään nimessä laskea pois voittotaistelusta. Manfred Winkelhockin aikaa surkuteltiin varikolla. Viime kauden Detroitin positiivisin yllättäjä viitospaikallaan oli nyt vaikeuksissa. Pahoissa vaikeuksissa. Sijoitus oli 22:nen ajalla 1.49.466. Syy siihen oli kuulemma vain ja ainoastaan turbossa. Muussa tapauksessa D6 olisi ollut Schmidtin mukaan jälleen viitosruudussa tai paremmassakin. Teutonipomolta ei totisesti itseluottamusta puutu. 23:s sija meni Raul Boeselille ajalla 1.49.540 ja 24:s sija meni yllättäen Piercarlo Ghinzanille Osellalla. Moottorivaurioisella autolla aika oli 1.49.885 ja itse asiassa se sinetöi Ghinzanin uran toisen lähdön kilpailuun. Edellisen kerran urheiluautoja enimmäkseen ajanut italialainen oli päässyt lähtöön mukaan kauden 1981 Belgian Grand Prixiin ja ollut siellä 13:sta.

Saman kauden Monacoonkin Ghinzani oli päässyt, mutta oli karsiutunut sieltä ja rahojen loppuessa loppuivat ajotkin. Kausi 1982 menikin Ghinzanilta urheiluautojen parissa ja neuvotteluista huolimatta Enzo Osella ei päästänyt häntä rattiin Palettin onnettomuuden jälkeen. Tärkeintä oli kuitenkin nyt Piercarlon mukaan kerätä Alfa Romeon moottorilla kokemusta mahdolliseen turbomoottoriin kaudeksi 1984 tai ainakin säännölliseen ja parempaan kehityskoneen saamiseen Alfa Romeolta ensi kaudeksi. 25:s ja toiseksi viimeinen mukaan päässyt kuljettaja kilpailuun oli Mauro Baldi surkean Virallisen Harjoituksen jälkeen ajalla 1.49.916 ja viimeiseen ruutuun sijalla 26 ajalla 1.51.709 pääsi kilpailuun mukaan Johnny Cecotto Theodorella.

RAM-tallin ja Eliseo Salazarin puuttuessa kilpailusta kisasta karsiutui vain yksi ajaja ja ajaja sattui ikävä kyllä olemaan sijalla 27 majaileva nuori Corrado Fabi. Fabin aika oli 1.53.516 ja se oli isku vasten kasvoja nuorelle italialaiselle. Vielä perjantaina sadesäällä Fabi ajoi heikkoa autoaan äärirajoilla ja näytti pääsevän kilpailuun, mutta kuivalla jatkoon ei vain ollut asiaa. Se oli suuri pettymys hänelle ja osin myös koko Osellalle. Mielenkiintoinen kilpailu oli siis luvassa Motownin katukanjonissa sunnuntaina.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kekelle ja Jacqesille Detroitin Viralliset Harjoitukset olivat loppupelissä pettymyksiä. Toisaalta kilpailua mietittäessä taktiikat vaikuttivat hyvältä, mutta ongelmana tuli parhaan mahdollisen valinta. Keken mielestä hänen olisi pitänyt ajaa täydellä tankilla kilpailu ja kovimmilla mahdollisilla renkailla.

Jacques oli tyytymässä parhaimpaan mahdolliseen taktiikkaan eli kevyeen autoon mitä Laffite vierasti vielä alkukaudesta. Rosberg taas vaati tiukkana täyden tankin taktiikkaa, mutta tallin insinöörit tiesivät kuulemma paremmin. Lopulta Rosberg ottikin astetta kevyemmät renkaat alleen ja puolen tankin kilpailuun. Laffite teki myös samoin. Molemmilla kuljettajilla oli mahdollisuus ottaa myös sekarengastus käyttöön, mutta siinäkin oli omat riskinsä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Detroitin Hungry Tigerissa juhlittiin kauden 1983 alla enemmän kuin vuotta aiemmin. Kuljettajien viralliseksi naistenmieheksi nousi Andrea de Cesaris. Jostain syystä nuori italialainen vain veti nuoria naisia puoleensa illan aikana.

Watsonilla taas juhliminen oli pidättyväisempää vaikka vielä Long Beachin aikana vitsailtiin, että vanhakin varmasti vertyy.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
F1:n kuuma peruna Detroitin alla olivat jälleen välitankkaukset. Järjestäjät olivat yrittäneet ennen viikonloppua kieltää välitankkaukset radalla turvallisuuden takia, mutta Bernie Ecclestone oli raivoissaan. Bernie käski isäntien nokkamiehen tunkea moiset puheet takalistossa sijaitsevaan reikäänsä.

F1:n sääntöihin kuuluivat välitankkaukset ja ne aiottiin pitää sallittuna kauden loppuun asti. Muussa tapauksessa Bernien talli eli Brabham aikoi järjestää boikotin ja Detroitin oli turha haaveilla kilpailun pidosta kaudella 1984. Boikottiin olisivat liittyneet alustavissa puheissa jokainen kilpailuun puolella tankilla lähtevät tallit ja niiden kuljettajat.

Balestrekin säesti Ecclestonea, mutta toisaalta taas ymmärsi myös järjestäjiäkin. Varikolla olikin vaarallista pitää nopeita tankkauslaitteita, mutta muuten kieltämisen taustalla ei ollut mitään äärimmäistä syytä.

Balestren mukaan välitankkausta ei muutenkaan kiellettäisi. Korkeintaan perustelluista ja järkevistä syistä painetankkauslaitteet olisi voitu kieltää ja siten sallia normaali tankkaus varikolla.

Ikävä kyllä järjestäjillä ei ollut esittää kouriintuntuvia perusteluja ja siten välitankkaus myös nopeilla painetankkaukseen soveltuvilla laitteilla oli sallittua. Detroitissa tankkaus oli muutenkin vähemmän taktiikkaan vaikuttavaa toisin kuin viime vuonna milloin rata oli ollut täysin uusi.

Lopulta Bernie sai kuitenkin tahtonsa läpi nopeasti ja kaikki voittivat asiassa jotakin. Bernie osoitti jälleen mahtiaan kaupallisena johtajana, Balestre taas pystyi osoittamaan yleistä johtajuutta sarjassa ja järjestäjät voittaisivat asiansa pienestä harmista huolimatta joka tapauksessa kun vuodeksi 1984 välitankkaus kaikin eri tavoin aiottiin kieltää.

Detroitissa olikin viimeisen kerran välitankkauksen kieltäminen uhkana kauden aikana. Aiemmin kaudella Long Beachissa tankkausta ei oltu kielletty, mutta järjestäjien tekemät taktiset rajoitukset vaikeuttivat sen tekemistä ja Monacossa taas painetankkaus oli kiellettyä toimintaa vuoden 1955 sääntöjen perusteella vaikkakin muutoin välitankkaus yleensä oli 50 litran rajoissa sallittua.

Välitankkaus tulisi kuitenkin näyttelemään osaa kilpailussa. Siitä lisää seuraavassa viestissä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Brabhamilla oltiin muutenkin mietteliäällä tuulella Detroitin kilpailun alla. Välitankkauskohun ratkettua tallille edulliseksi Gordon Murray pystyi keskittymään paremmin kilpailutaktiikan laatimiseen. Murrayta pidettiin säännöllisen välitankkauksen uudelleen tulemisen puuhamiehenä ja nyt Gordonilla olikin mietittävää.

Edellisellä kaudella Murray oli ratkaissut välitankkauksen pulmat ja tuonut sen takaisin lajiin säännöllisenä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea edellisen kausikoosteeni osat 15 ja 16 lisätiedon saamiseksi. Tiivistetysti sanottuna Brabham ratkaisi välitankkauksella turbojen aiheuttamat liialliset polttoaineen kulumiset ja mullisti varikkotaktisten suunnitelmien käytön lajissa moneen vuosikymmeneen siihen asti.

Detroitin 1983 aikaan pulma oli toisenlainen. Välitankkauksia tehtiin lajissa säännöllisesti, mutta talli kärsi yhä kulumisesta ja löysi myös uusia haittapuolia. Vuoden 1983 Brabhamin automallissa eli BT52:ssa oli liian pieni bensatankki. Se yhdessä janoisuuden kanssa pakotti ajamaan rajoitetuilla moottorien tehoilla useissa kilpailuissa kaudella.

Monacossa kilpailun lopulla Piquet oli päässyt maaliin vain rajun säästelyn avulla ja Belgiassa vuorostaan Piquet oli onnella välttänyt bensan loppumisen ennen kilpailun päätöstä välitankkauksesta huolimattakin.

Piquet oli harkinnut tekevänsä jopa 2 tankkauspysähdystä mieluummin kuin olisi ajanut rajoitetuilla moottorien tehoilla huippunopealla radalla. Detroitin alla Murray palasi vanhoihin kauden 1982 Doningtonin testien bensaratkaisujen pariin. Niissä testeissä Murray oli havainnut, että Monacossa ja Detroitissa olisi pystynyt testien bensamäärällä ajamaan kilpailun maaliin saakka. BT50:tä ja BT52:ta ei voinut valitettavasti verrata keskenään enää samalla tavalla. Toinen oli maaefektiä hyödyntävä auto ja siinä oli isompi bensatankki. Toinen taas oli tasapohjainen auto ja siinä oli pienempi bensatankki jo alkujaankin kiireellisyyden takia. Yhteistä niille oli vain se, että molemmissa autoissa ainakin vielä toistaiseksi oli käytössä toisen polven turbomoottori.

Brabhamilla tosin oli jo 1983 autossa erittäin raskaasti päivitetty toisen polven turbo käytössä. Kolmannen polven turboa oltiin jo testaamassa ja neljännenkin polven turbosta alettiin jo kuiskutella. Virallisiin Harjoituksiin Murray oli kuullut Stappertin ehdotuksen huippuluokan nopeasti kuluvasta erikoismoottorista ja sen mukaantulosta. Detroitista näytti jälleen kuitenkin tulevan ikävä kilpailu tallille. Murray kuitenkin onnistui jälleen keksimään jotakin mitä muut eivät tienneet. Lopulta vain hän ja Nelson tiesivät salaisuuden.

Ahtimen rakennetta yhdessä pakomutkien ja mäntien kanssa muokattiin vain Detroitin kilpailuun ja lisäksi ahtimen säädintä muutettiin stabiiliksi. Kun polttovirtaus oli osattu säätää oikein niin ainoaksi asiaksi jäi enää vain varmistaa ahtopaineen säädyllinen käyttö. Lopulta Gordon kehoitti Nelsonia olemaan ajamatta kilpailua enempää kuin 3 barin paineilla. Muuten polttoainetta kuluisi liikaa ja kilpailu saattaisi olla pilalla tankkauksen johdosta. Pahin pelko oli kuitenkin polttovirtauksen laajentuminen ja ahtimen kiristyminen mikä hajoittaisi koko moottorin.

Piquet enin osin noudattikin neuvoa vaikkakin välillä kiihdyttikin liikaa ja kilpailun puolivälissä lukemat kävivät jo 4,5 barissa. Muutoin Piquet ajeli jälleen rauhallisesti, mutta kiitos Murrayn tilapäisratkaisun Piquet pysyisi kilpailukykyisenä ja lisäksi Brabham yllättäisi kaikki. Piquetin ei olisi tarvinnut ollenkaan käydä varikolla. Siten välitankkauksen uudelleentulon keksijät palasivat toistaiseksi viime kauden tunnelmiin eli kehittämään kilpailukykyistä turboautoa ilman välitankkauksen tarvetta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kauden 1983 Detroitissa nähtiin erikoisuus radalla. Fordin pääkaupungin radalla nähtiin nimenomaisen ajopelin sijaan Course Carina radalla Renault Fuego.

Fuegon taajuuslukemat olivat ainakin nyt paikallaan ja lisäksi myös yleensäkin FISA:n mukaan Fuego Course Carina oli parempi valinta kuin edellinen automalli eli vuoden 1982 Detroitin f1-kilpailussa ja vuoden 1979 Indy 500:ssa toiminut 3 vuotta vanha ja vain uudelleen GP-ajoa varten maalattu Ford Mustang.

Siten Detroitin radalla nähtiin kolmaskin Renault-auto viikonloppuna.:D
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Laitetaan sitten vielä yhteisajat Detroitin viikonlopulta:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Keke Rosberg Williams-Cosworth 2:06.382 1:47.728
2 Jacques Laffite Williams-Cosworth 2:13.080 1:49.245
3 Michele Alboreto Tyrrell-Cosworth 2:08.198 1:47.013
4 Danny Sullivan Tyrrell-Cosworth 2:18.758 1:48.648
5 Nelson Piquet Brabham-BMW 2:11.506 1:44.933
6 Riccardo Patrese Brabham-BMW 2:17.489 1:48.537
7 John Watson McLaren-Cosworth 2:10.632 1:49.250
8 Niki Lauda McLaren-Cosworth 2:09.019 1:48.992
9 Manfred Winkelhock ATS-BMW 2:12.092 1:49.466
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 2:09.601 1:46.528
12 Nigel Mansell Lotus-Cosworth 2:07.792 1:48.395
15 Alain Prost Renault 2:15.731 1:47.855
16 Eddie Cheever Renault 2:08.418 1:47.334
22 Andrea de Cesaris Alfa Romeo 2:08.034 1:47.453
23 Mauro Baldi Alfa Romeo 2:11.169 1:49.916
25 Jean-Pierre Jarier Ligier-Cosworth 2:07.652 1:48.994
26 Raul Boesel Ligier-Cosworth 2:12.164 1:49.540
27 Patrick Tambay Ferrari 2:10.994 1:45.991
28 Rene Arnoux Ferrari 2:08.851 1:44.734
29 Marc Surer Arrows-Cosworth 2:09.292 1:46.745
30 Thierry Boutsen Arrows-Cosworth 2:11.107 1:47.586
31 Corrado Fabi Osella-Cosworth 2:15.085 1:53.516 ja karsiutui kisasta
32 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 2:15.556 1:49.885
33 Roberto Guerrero Theodore-Cosworth 2:08.496 1:47.701
34 Johnny Cecotto Theodore-Cosworth 2:14.547 1:51.709
35 Derek Warwick Toleman-Hart Diskattiin (2.11.428 oli aika) 1:47.534
36 Bruno Giacomelli Toleman-Hart 2:13.205 1:48.785
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Detroitissa nopean painetankkauksen tultua sallituksi virallisestikin varikkotaktiikat kilpailuun olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Piquetin yllätystaktiikasta kukaan muu ei tiennyt ja yllätys oli siten tulossa kaikille.

Tässä taktiikoita:

Williams: Molemmat kuljettajat lähtivät lopulta A-seoksilla ja puolella tankilla kilpailuun. Rosberg olisi tosin halunnut ottaa kovimmat renkaat alleen eli AA-seokset ja lähteä kilpailuun täydellä tankilla.

Lopulta hän nuristen otti kevyet renkaat ja suostui välitankkaukseen. Rosbergin arvioitiin pysähtyvän ennemmin kuin Laffiten.

Tyrrell: Molemmat kuljettajat ottivat täyden tankin ja AA-seokset kilpailuun.

Brabham: Kuljettajista Piquet teki Murrayn neuvojen mukaan ja lähti matkaan Enduroilla ja täydellä tankilla kilpailuun. Patrese lähti matkaan Kevyillä Vyörenkailla ja puolella tankilla. Patresen arvioitiin pysähtyvän kilpailun puolivälissä.

McLaren: Kuljettajista Watson teki oikein ja lähti matkaan Enduroilla kun taas Niki nurisi piittaamatta neuvoista ja otti matkaan Kevyet Vyörenkaat. Lisäksi Niki ei halunnut edes välitankkausta joten rengasvalinta kostautui entisestään. Myöskään Watson ei ymmärrettävästi halunnut välitankkausta tehdä.

ATS: Winkelhock lähti kilpailuun AA-seoksilla ja täydellä tankilla.

Lotus: Kuljettajista de Angelis lähti kilpailuun Lyhytjyväisillä ja puolella tankilla. Mansell taas lähti kilpailuun Pitkäjyväisillä ja täydellä tankilla.

Renault: Prost lähti matkaan Kevyillä Vyörenkailla ja puolella tankilla. Cheever noudatti samaa linjaa osin vasten tahtoaan. Cheever olisi itse halunnut ajaa täydellä tankilla ja Enduroilla. Prostin arvioitiin pysähtyvän ennemmin kuin Cheeverin.

Alfa Romeo: Molemmat kuljettajat ottivat Kevyet Vyörenkaat ja puolen tankin kilpailuun. Baldin arvioitiin mahdollisesti pysähtyvän ennen de Cesarista tai sitten sen arveltiin menevän myös siten, että de Cesaris pysähtyisi ennen Baldia.

Ligier: Molemmat kuljettajat lähtivät täysillä tankeilla kilpailuun ja lisäksi ottivat alleen vahingossa Kevyet Vyörenkaat. Koko kilpailusta tulikin lopulta farssi erityisesti Jarierille, mutta ei Boeselkaan erityisen hyvin ajanut saatuaan Endurot alleen.

Ferrari: Molemmat kuljettajat lähtivät puolella tankilla matkaan, mutta seokset olivat erilaiset. Tambay lähti B-seoksilla ja Arnoux A-seoksilla. Arnoux olisi pysähtynyt kierrosta ennen Tambayn sovittua kierrosmäärää.

Arrows: Molemmat kuljettajat lähtivät täydellä tankilla ja AA-seoksilla kilpailuun.

Osella ja Piercarlo Ghinzani: Osellan varttuneempi italialainen lähti kilpailuun matkaan täydellä tankilla ja Pitkäjyväisillä.

Theodore: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan täydellä tankilla ja AA-seoksilla.

Toleman: Molemmat kuljettajat lähtivät matkaan puolella tankilla ja Lyhytjyväisillä renkailla. Warwickin arveltiin pysähtyvän ennen Giacomellia.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Sunnuntaiksi näytti siltä, että kilpailusta tulisi aurinkoinen. Leppeät tuulet puhaltelivat Motownin kesäpäivänä ja yleisön kiinnostus viime vuoteen nähden oli todella hienoa.

Silloin organisaation virheet pilasivat uutuudenviehätystä, mutta nyt yleisöä tuli paljon paikalle ja innostuneisuus oli virittymässä huippuunsa. Tärkeimmät seurattavat kotiyleisölle olivat tietenkin Eddie Cheever ja Danny Sullivan.

Cheeverin odotettiin tekevän todella hyvää tulosta yleensäkin ja Sullivanin odotettiin ajavan erittäin hyvin juurikin katuradalla. Ken Tyrrell odotti Sullivanin tuovan mielellään vähintään pisteitä kilpailusta.

Alboretolle taas kilpailu oli tuomassa Las Vegasin 1982 uusinnan. Alboreto oli ollut jälleen kilpailukykyinen koko viikonlopun ja kun sellainen viikonloppu tulisi Alboretolle niin hänestä voitiin puhua ehdottomasti kilpailun voittajaehdokkaana. Erityisesti katuradoilla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Detroit 5.6.1983

Ford Cityssä tunnelma alkoi olla katossa 75 000 katsojan edessä ja kilpailuun starttaavien nykyajan gladiaattoreiden lähestyessä lähtöruudukoa kohti lämmittelykierroksen jälkeen. Valo vaihtui keltaiseksi nyt hyvissä ajoin kun Andrea de Cesaris heilutti käsiään.

Sen myötä tuli 5 minuutin tauko ja kilpailusta vähennettiin yksi kierros pois. Seuraava lähtö onnistui, mutta Elio de Angelis ja Manfred Winkelhock syyllistyivät varaslähtöön ja heille tulisi minuutin aikasakko loppuaikaan.

Varsinainen järkytys nähtiin kun Patrick Tambayn Ferrari liikkui vain autonmitan verran ja pysähtyi siihen paikkaan. Tambay pyysi työntöapua, mutta hinausauto vei koko Ferrarin pois.:D Rauhallisena tunnettu Tambay kiehui raivosta ja Marco Piccinini oli kauhistunut.

Piccinini vaati kilpailun keskeyttämistä ja vielä yhtä uutta lähtöä. Ikävä kyllä Derek Ongaro ei suostunut kilpailun keskeyttämiseen ja Piccinini raivostui silmittömästi tilanteesta. Startti oli häpeällinen asia ja Italian lehdistö pui koko seuraavan viikon asiaa ja haukkui Ongaron maanrakoon. Tambaylta ei juuri haastatteluita hetkeen irronnut ja koko tilanne oli tragikoominen.

Joka tapauksessa kärkeen oli ampaissut Nelson Piquet ja perässä tuli Rene Arnoux toisena de Angelisin ollessa kolmantena. Neljäntenä ajoi de Cesaris perässään Michele Alboreto, Derek Warwick, Keke Rosberg ja Eddie Cheever. Neljännellä kierroksella Piercarlo Ghinzani keskeytti moottorin ylikuumentumiseen.

Viidennellä kierroksella Cheever keskeytti bensansyöttöletkun hajottua ja syljettyä hänen polttonesteensä ulos moottorista. Lisäksi autosta oli vaurioitunut virranjakaja. Kuudennella kierroksella de Angelis keskeytti vaihdelaatikkovikaan taisteltuaan sen vaurioitumista vastaan alusta asti.

Kierroksella 7 Jean-Pierre Jarier meni renkaanvaihtoon vain saadakseen taas väärät renkaat alleen. Kevyet Vyörenkaat eivät olleet suuressa huudossa Detroitin karkealla katuradalla.

Kierroksella 8 myös Riccardo Patrese vaihtoi Kevyet Vyörenkaat. Onneksi kuitenkin Enduroihin. Kierroksella 10 Arnoux meni Piquetin ohi johtopaikalle ja asettui kärkeen. Samoihin aikoihin Raul Boesel kävi vaihdattamassa renkaat varikolla Enduroihin.

Kierroksella 11 Rosberg ohitti de Cesarisin ja oli 15 sekuntia Piquetin perässä. Järjestys oli siis Piquet, Arnoux, Rosberg, de Cesaris, Alboreto ja Warwick.

Samalla kierroksella heiluivat teknisen vian liput Marc Surerille. Surer joutui käymään varikolla selvittämässä asiaa. Arrowsin miehistö päästi hänet pikatarkastuksen jälkeen matkoihinsa. Ikävä kyllä teknisen vian liput heiluivat pian uudelleen.

Surer tuli uudestaan varikolle ja silloin jäähdyttimet puhdistettiin ja lisäksi poistettiin pieniä roskia autosta. Kahden pysähdyksen jälkeen Surer oli 22:s ja viimeinen mies radalla kierroksen verran kärkeä jäljessä. Kierroksella 15 Niki Lauda huomasi virheensä renkaiden suhteen ja meni varikolle vaihtamaan Endurot alleen.

Ikävä kyllä Laudalle meni alle jälleen väärät renkaat kun varikkomiehistö oli unohtanut laittaa Endurot saataville ja ne olivat jääneet tilojen perälle. Vaihtoehtoja ei ollut ja niin Lauda joutui kärsimään Kevyillä Vyörenkailla. Kierroksella 17 Jarier meni uudelleen renkaanvaihtoon kokeillakseen Enduroita vaihteeksi laihoin tuloksin. Kierroksella 19 Alain Prost ja Mauro Baldi tulivat tankkaukseen ja renkaiden vaihtoon.

Lisäksi Prostin etusiipeä korjailtiin hieman. Siihen oli tullut vaurioita Arrowsien kanssa taistellessa ja erityisesti Thierry Boutsenin kanssa. Kierroksella 20 Rosberg ohitti jo Piquetin. Tässä vaiheessa Rosberg oli 20 sekuntia Arnoux'n takana ja oli saamassa häntä kiinni. Kierroksella 22 Roberto Guerrero ajoi ysipaikalta varikolle. Hänen vaihdelaatikkonsa oli vahingoittunut ja sitä alettiin korjaamaan kesken kilpailun. Hänen kilpailunsa oli pilalla.

Kierroksella 23 Jarier kävi uudestaan varikolla vaihdattamassa renkaat toisiin Enduroihin ja Ligieriltä alkoivat renkaat loppua kesken. Samoin Lauda tuli varikolle saamaan vihdoin ja viimein Endurot alle oikeastikin. Kierroksella 24 Winkelhock yritti ohittaa Laudaa, mutta kolaroi hänen kanssaan. Kierroksella 25 kilpailunsa keskeytti Patrese jarrujen petettyä. Saalla kierroksella Warwick kävi varikolla tankkauksessa ja renkaanvaihdossa. Pitkäjyväiset vaihdettiin alle.

Ikävä kyllä sytytys hajosi pysähdyksen jälkeen ja moottori vaurioitui pahoin. Kilpailu päättyi kierroksella 26 Warwickin osalta.

Järjestys oli kilpailun johtajien osalta seuraava: Arnoux, Rosberg, Piquet, de Cesaris, Alboreto ja Jacques Laffite. Kierroksella 27 päättyi Winkelhockin kilpailu kolarissa aiheutuneeseen jousitusvaurioon. Järjestys ennen kierroksen 29 pysähdyksiä oli seuraava:

Arnoux, Rosberg, Piquet, Alboreto, de Cesaris, Laffite, Danny Sullivan, Boutsen ja John Watson. Kierroksella 29 Rosberg, Arnoux ja de Cesaris pysähtyivät. Arnoux oli johtanut 30 sekunnin erolla Rosbergia ennen pysähdystä. Rosbergin aika oli 17,5 sekuntia ja Arnoux taas suoritti pysähdyksensä 13,5 sekunnissa.

Rosbergin pyöränmutteri oli liian tiukalla. Hetken aikaa näytti siltä, että järjestys olisi pysähdysten jälkeen joko Piquet tai Arnoux perässään Alboreto, Laffite, Rosberg, Sullivan, Boutsen ja Watson. Ikävä kyllä kierroksella 30 Sullivanin autoon tuli virtapiikki ja moottori vaurioitui. Samalla kierroksella Jarier keskeytti rengasfarssiksi muodostuneen kilpailunsa kun pyöränmutteri juuttui ja irrotus vaurioitti ripustusta.

Guy Ligierin mielestä mitään ei ollut vaurioitunut, mutta Jarierin mielestä kyllä. Kiukuttelu jatkui motorhomessakin. Tosin tallilta olisivat loppuneet Kevyet Vyörenkaat kyseisen sarjan jälkeen ja Endurot olivat jo loppuneet keskeytyshetkellä.

Sitten keskeyttikin kierroksella 31 Sullivan moottorin tehtyä lakon lopullisesti. Arnoux oli ehtinyt Piquetin edelle ja eroa vaikutti pian tulevan 2-3 sekuntia. Ehkä jopa 5 sekuntia olisi mahdollista parin kierroksen jälkeen saada eroa. Kierroksella 31 Arnoux'n sähkölaitteet alkoivat pätkiä ja kierrosta myöhemmin kierroksella 32 Arnoux oli keskeyttänyt sähkövikaan.

Samalla kierroksella sytytysvauriosta kärsinyt Bruno Giacomelli tuli varikolle ja samoin teki myös Laffite. Pysähdysten jälkeen järjestys oli Piquet, Alboreto, Rosberg, Watson, Laffite, Boutsen, Nigel Mansell ja Prost. Rosberg oli 25 sekuntia Piquetin takana kolmantena.

Kierroksen 33 lopulla ja kierroksen 34 alkaessa de Cesaris keskeytti turbon petettyä autosta ja moottori olikin jo ollut vaurioitunut muutaman kierroksen ajan. Kierroksen 33 alussa Johnny Cecotto oli tullut varikolle myös korjaamaan vaihdelaatikkoaan.

Kierroksen päästä kierroksella 34 Cecotto aikoi luovuttaa kilpailussa ja kierroksen 36 päättyessä jo kolme kierrosta jatkuneen korjailun jälkeen Cecotto keskeytti. Sen sijaan tallikaveri Guerreron autoa oli korjailtu koko ajan ja kun Cecotto keskeytti niin Theodorella tehtiin päätös ottaa osia Cecotton vaihteistosta ja ne siirrettiin Guerreron autoon.

Lopulta Guerrero pääsi jälleen matkaan 22 kierrosta muuta ryhmää jäljessä. Häntä ei tarvinnut laskea edes lopputuloksiin kilpailun päättyessä. Tämän jälkeen kilpailu tuntui rauhoittuvan. Watson oli radan nopein mies, mutta liian etäällä todennäköiseen voittotaisteluun. Piquet alkoi ajaa säästeliäästi ja Alboreto ei voinut tehdä mitään asialle. Samoin ei voinut tehdä Rosbergkaan. Kilpailu näytti päättyvän siihen.

Lauda keskeytti lopultakin kierroksella 50 ohjautuvuuden vikaan. Lisäksi auton takajousituksessa oli murtumia yhdessä ripustusten kanssa. Syy oli ilmeisesti Winkelhockin kolarin aiheuttama vaurio vaikka toki Laudaa saattoi vain suunnattomasti myös ärsyttää ajaminen kaiken perseilyn jälkeen. Kierroksella 51 tapahtui todellinen ihme ja kilpailun käännekohta. Piquetin autosta hajosi takarengas ja Piquet joutui käymään varikolla. Alboreto meni johtoon ja myös Rosberg yhdessä Watsonin kanssa ehti hänen edelleen.

Piquetille tehtiin Kevyiden Vyörenkaiden vaihdon ohella myös tankkaus lähinnä vapaata ahtopaineiden irtiottoa varten. Järjestys oli tämän jälkeen siis Alboreto, Rosberg, Watson, Piquet, Laffite, Boutsen, Mansell ja Prost. Alboreto ei ollut uskoa onneaan. Piquetin takarenkaat olivat olleet loppu jo jonkin aikaa, mutta hän ei olisi melkein mitenkään voinut päästä ohi ennen kilpailun päättymistä. Rengasrikko avasi tien kohti yllätysvoittoa.

Aivan täysin selvää peli ei vielä kuitenkaan ollut. Kierroksella 55 Watson ajoi kilpailun nopeimman kierroksen aikaan 1.47.668. Se oli 1,6 sekuntia nopeampi kuin hänen aika-ajorenkaiden sarjansa Enduroilla! Watsonin aika ei aivan näyttänyt riittävän voittoon saakka, mutta Rosbergin hän olisi saattanut vielä saada kiinni. Huono lähtöruutu esti häntä voittamasta uudelleen. Se oli täysin selvä asia.

Viimeisillä kierroksilla Mansell onnistui ohittamaan nuoren ja täysin uupuneen Boutsenin. Boutsen oli lähellä ajaa myös ulos radalta. Hän halusi vain levätä kilpailun jälkeen. Lopulta ruutulippu heilui ja Motownin kilpailun onnellisin mies oli Michele Alboreto. Uran toinen voitto Yhdysvaltain eri osakilpailuista maistui makealle.

Ken Tyrreliltä meni 5000 dollaria voiton myötä kohti Alboreton taskuja, mutta se ei haitannut. Ei todellakaan haitannut. Sullivanin puolesta harmia kuitenkin kotiyleisö tunsi vähän. Alboreto siis voitti ja Keke Rosberg oli toinen ja John Watson täydensi palkintokorokkeen kolmannella sijallaan. Neljäs kilpailussa oli Nelson Piquet kaiken tapahtuneen jälkeen ja viides oli Jacques Laffite. Lotusin ensimmäisen pisteen kaudelle toi Nigel Mansell kuudennella sijallaan vastoin odotuksia. Thierry Boutsen oli 7:s ja Alain Prost oli 8:s. 9:s sija meni Bruno Giacomellille ja 10:s sija meni Raul Boeselille. 11:sta ja toiseksi viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja oli Marc Surer ja 12:sta ja viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja oli Mauro Baldi. Roberto Guerreroa ei laskettu lopputuloksiin hänen ajellessa 22 kierrosta muuta ryhmää jäljessä. Hänen sijoituksensa olisi muussa tapauksessa ollut 13:sta.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Uutiset Detroitista eivät jälleen päättyneet tähän. Kisan jälkeen protestisota jatkui Brabhamin ja Renaultin välisellä kiistelyllä. Renaultin mukaan Nelson Piquetin ja Riccardo Patresen autoissa olivat laittomat takasiivekkeet. Ihme kyllä Lotuksen radikaalista elementtisiivestä Renault ei hiiskunut sanaakaan.

Olisihan Warrin tallia voinut syyttää siinäkin tapauksessa sääntöjen kiertämisestä pidon saamiseksi. Brabham taas protestoi jälleen Renaultin Spagettipakoputkista ja takapäästä yleensäkin.

Lisäksi Brabhamin ohella Williamsin ja Tyrrellin jäsenet olivat huomanneet viikonlopun aikana turbotallien autoista ainakin Ferrarin, mutta myös Renaultin autojen suihkujärjestelmissä huomauttamisen arvoista.

Ongelma liittyi autojen jäähdytysjärjestelmiin. Loppupelissä Detroitin tuomaristo hylkäsi molempien kiistakumppanien protestit toisiaan vastaan. Suihkutusjärjestelmän epäselvyydet olivat kuitenkin noteerattu valitusten perusteella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Seuraavaksi laitetaan sitten kuljettajien ja tallien mietteitä Detroitin kilpailun jälkeen. RAM:n poissaolon johdosta sen tilanteita ei käsitellä lainkaan. Tässä mietteitä:

Williams: Detroitin kilpailusta näytti tulevan vaikea tallille virhearvioiden takia. Rosberg menetti muutenkin omien sanojensa mukaan voittonsa virhearvioon. Tuskaa lisäsi myös käytettyjen A-seosten vaihto varikkokäynnillä AA-seosten sijaan. Täydellä tankilla ja niillä renkailla Rosberg olisi voinut voittaa helpostikin kilpailun. Toinen sija oli kuitenkin loppupelissä hyvä suoritus.

Alkukierroksilla Rosberg oli ohittanut viisi kuljettajaa. Rosberg ajoi toisena ennen pysähdystään ja palasi radalle kolmantena. Kolmas sija muuttui toiseksi Piquetin rengasrikon myötä. Laffite ohitti alussa neljä kuljettajaa ja oli 16:sta ensimmäisellä kierroksella.

Myöhemmin Laffite ohitteli hienosti muita autoja. Laffite oli kolmantena ennen pysähdystään ja lopulta pysyi viidentenä. Kaksi pistettä tallille tukee sitä valmistajien sarjassa.

Williamsin turbomoottoreista ollaan Suomessa keskusteltu paljon ja joidenkin huhujen mukaan Honda saattaisi olla siirtymässä Williamsin moottoritoimittajaksi. Aika näyttää, että pitääkö huhu paikkansa.

Tyrrell: Kauden ehdottomasti paras viikonloppu. Loistava Alboreton kuudes ruutu ja Sullivanin edes hieman tavallista parempi lähtöruutu eli 16:sta lupasivat hyvää kilpailua ajatellen.

Alboreto oli kilpailukykyinen koko viikonlopun ja ei ollut viidettä sijaa huonommalla kilpailussakaan. Nelospaikan taistelu verotti paljon Alboreton mahdollisuuksia voitosta. Lopulta oli toisena ja näytti pysyvän sillä.

Piquetin rengasrikko avasi tien tuurivoittoon, mutta sitä voidaan nimittää kuitenkin kilpailukykyiseksi tuurivoitoksi. Alboreton voitto oli ensimmäinen DFY:lle ja jatkoa ei taida juuri seurata sille putkelle. Sullivanin meno oli jälleen sitä kuuluisaa racing-henkeä täynnä. Seiskapaikalta keskeytys tuli harmittavasti.

Paremmalla Virallisella Harjoituksella olisi ollut jo pisteillä ja ehkä jopa palkintokorokkeella. Sillä menolla voittokin olisi voinut olla mahdollinen. Ikävä kyllä tallikaverin voitto hänen keskeyttäessä kilpailun voi saada hänet näkymään jälleen huonossa valossa tallin sisällä.

Brabham: Piquet oli Virallisen Harjoituksen toinen, mutta Patrese oli vasta 15:sta. Suurimmalla osalla kuljettajista oli lauantainakin märän kelin säädöt autossa, mutta silti sijoitus oli pettymys. Piquetin loistava bensansäästö lopun pienellä revittelyllä toi ainakin pisteitä harmittavasta rengasrikosta huolimatta. Patrese teki virheen ottaessaan Kevyet Vyörenkaat ja renkaanvaihdon jälkeenkin meno oli vaisua. 16:sta sijalta Patrese keskeytti jarrujen petettyä. Protestisodan jatkuessa kiivaana tallilta ja Piquetiltä ei onneksi hylätty hänen pisteitään.

McLaren: Surkea Virallinen Harjoitus tuttuun tyyliin, mutta parempi kilpailu toi iloa Watsonin naamalle. Belfastin Tiikeri raivasi tiensä läpi vastoinkäymisten kilpailussa neljänneksi saakka. Rosbergia hän ei ihme kyllä saanut kiinni rajuista renkaiden kulutuksesta huolimatta. Vähän parempi lähtöruutu vain niin Watson olisi voittanut tämänkin kilpailun. Lopulta oli kolmas Piquetin rengasrikon takia.

Lauda maksoi taas itsepäisyydestään renkaiden suhteen ja varikkomiehistön perseily ärsytti Laudaa entistäkin enemmän. Hän oli ennen ensimmäistä pysähdystään ollut 12:sta ja myöhemmin pysähdyksen jälkeen sijalla 18:sta. Loppupäivä meni renkaita kirotessa takajoukoissa ja saatuaan lopulta Endurot alleen hän joutui Winkelhockin kolaroimaksi ja ilmeisesti siitä johtuen myöhemmin myös keskeytti. Laudalle keskeytys alkaa olla liikaa ja hermot alkavat lähestyä katkeamispistettä tällä menolla.

ATS: Turboauto ei soveltunut ollenkaan tälle radalle ja niin Winkelhock ajoi huonon Virallisen Harjoituksen. Viime kaudella hänen arveltiin saavan jopa pisteitä tällä samalla radalla. Nyt mahdollisuudenkin rippeet maksoi varaslähtö ja siitä tullut minuutin aikasakko loppuaikaan. Kolmen auton ohituksesta huolimatta kilpailu sujui liian hitaasti toistaiseksi. Kierroksella 25 hän oli jo 12:sta, mutta kolaroi pian Laudan kanssa ja sen jälkeen keskeytti.

Lotus: Talli paransi Detroitissa viileän kelin johdosta hieman asemiaan. Uusi elementtisiipi vaikuttaisi tukevan painopistettä ja siten edes vähän vähentävän järkyttävää kulumista renkaissa. Mansell teki jälleen kaikkensa kilpailussa, mutta vaikeaa oli auton pitäminen hallinnassa. Pitkäjyväiset kuluivat puhki ja aiheuttivat hirvittävää tärinää ja aliohjautumista.

Mansell kuitenkin rauhoitti menon tapojensa vastaisesti lähes minimiin. Siten kumia säästyi renkaisiin kisan loppuvaihetta varten. Lopulta Mansell ohitti nuoren Boutsenin viimeisillä kierroksilla ja toi Lotusin ensimmäiset pisteet kaudella hienon ja vaikeuksien piinaaman ajon jälkeen.

Tallikaveri de Angelis olisi saanut rangaistuksen varaslähdöstä, mutta kolmannelta sijalta tuli pian keskeytys vaihteiden pettämiseen. Uutta Lotusta rakennetaan pikavauhtia ja toivottavasti se korjaa kaikki huolet mitä tallilla tähän asti on ollut renkaiden kanssa.

Renault: Prost halveksi Detroitin rataa osin jo ennestään ja vielä enemmän jäätyään kauas hänen normaalista paikastaan eli taistelusta kilpailun voitosta. Lisäksi hänen olisi ollut tämän kilpailun ajan ilman Piquetin uhkaa pakko suostua tallimääräykseen Cheeverin osalta. Cheever kuitenkin keskeytti nopeasti joten se sitoumus raukesi melkein heti.

Prostin kilpailu pysyi kuitenkin vaisuna. Viiveongelma rajoitti kilvan ajoa ja Arrowsien kanssa osumaa tuli kisan aikana. Varikkokäynnin jälkeenkään Enduroilla ajosta ei ihme kyllä tullut mitään ja kasipaikka oli todella suuri pettymys. Protestin teko Brabhamia vastaan ei olisi auttanut Prostia mitenkään, mutta se olisi edes antanut Piquetille vähemmän pisteitä.

Alfa Romeo: Talli vaikutti menestyvän vähän paremmin katuradalla, mutta pettymys oli silti päällimmäinen tunne kaiken jälkeen. Belgian tähtiajon jälkeen de Cesaris herätti paddockilla kohua juhlimalla kullanmurujen kanssa ja kisavauhti oli ehkä hieman toivomisen varaan jättävää. Startissa de Cesaris ohitti kuitenkin neljä autoa kasipaikalta ja se oli hienoa.

Hän oli parhaimmillaan kolmantena kilpailussa ennen Rosbergin ja Alboreton ohituksia hänestä. Sitten pysähdyksen jälkeen de Cesaris osui seiniin ja sai työntöapua. Säännöt sallivat työnnön, mutta de Cesarisin matka päättyi pian turbon pettämiseen. Baldilta Virallinen Harjoitus oli kertakaikkisesti sanottuna surkea. Kilpailu ei paljon parempi ollut.

20:ltä tilalta Baldi meni varikolle kierroksella 19 ja ajeli muutenkin joukon jatkona. Syy Baldin heikkoon kisaan oli toki moottorin sytytysvaurio, mutta Detroitin tapaus ei mielellään saisi enää toistua uudestaan. Muuten alkaa Baldin paikan jättäminen lähestyä.

Ligier: Painajainen oli paras sana kuvaamaan tallin viikonloppua. Vaisu Virallinen Harjoitus päättyi rengasfarssiin Jarierin osalta. 16:sta tilalta Jarier yritti ilmeisesti tehdä varikkostoppien maailmanennätystä.

Mutterin juuttuminen pelasti hänen surkean päivänsä. Boesel ei sentään ajellut tänä vuonna seinään tai kovistellut ketään viikonlopun aikana. Vaisu ajo ja varmistelu tuskin tuovat miehelle paikkaa ensi kaudeksi tällä menolla.

Ferrari: Pian kuulemma potkut saava Maranellon Pettäjä Arnoux sai paalupaikan ja Tambay lähti kolmannelta tilalta kilpailuun. Tai hänen piti lähteä. Hinausauton kuljettajan väärinkäsitys pilasi koko Tambayn kilpailun ja varikon vihaisin mies oli helposti arvattavissa.

Toisaalta on turha parkua kun maito on jo maassa. Ferrarille pieni näpäytys voisi ironisesti ollakin tarpeen. Arnoux vuorostaan yritti kaikkensa ja näytti voittavan kilpailun ennen keskeytystään.

Arrows: Loistava viikonloppu vastoinkäymisistä huolimatta. Surer joutui alussa pussiin ja putosi viisi sijaa. Osui myös Prostin kanssa yhteen kesken kilpailunl. Lisäksi radalta ulosajo tiputti hänen sijoitustaan vielä kuusi sijaa alemmaksi. Nousu oli tulossa ja Surer oli 15:sta, mutta Surerin päivän pilasivat epätarkat ratavalvojat lippuineen ja lisäksi myös turhan optimistinen varikkomiehistö.

Kun roskat ja nesteet olivat poissa jäähdyttimen ulkopuolelta oli kilpailu pilalla. Pettyneenä Surer ajoi vain maaliin. Boutsen taas ajoi vasta uransa toista kilpailua, mutta yhtä kypsästi kuin vaikka Watsonkin. Hän ajoi järkevästi, pitäen sijansa häntä hitaammiltaan ja päästäen ohi itseään nopeammat suosiolla.

Tosin vauhtia löytyi tarvittaessa ja yhdessä Sullivanin ja Watsonin ohella Boutsen oli Motownin viihdyttävimpiä kuljettajia. Lisäksi Boutsenin renkaidensäästön kyvyt pantiin merkille. Boutsen korjasi potin kun muut pelasivat pelinsä taitamattomammin. Tai oikeammin näytti korjaavan.

Boutsen yksinkertaisesti väsyi kilpailun lopussa ja Mansell meni ohi. Piste oli lähellä jo uran toisessa kilpailussa myös Brabhamille tehdyn protestin johdosta ja miehen ei missään nimessä kannattaisi olla pettynyt.

Osella: Ghinzani selvisi tällä kertaa mukaan kilpailuun mutta moottori kuumeni hetkessä liikaa ja keskeytys oli selviö. Fabi ei päässyt kilpailuun ja se iski häntä kovasti. Ei ole helppoa Fabilla ei.

Theodore: Erikoinen kilpailu. Guerrero ajoi ysipaikalla kunnes meni todella pitkään remonttiin varikolle. Sitten Cecotto ajoi samalle paikalle kunnes tuli myös varikolle korjaamaan tallikaverin tapaan vaihdelaatikkoaan. Lopulta Cecotto keskeytti ja Guerrero sai tallikaverin osat autoon. Guerrero ajeli vain testiä tallille saamatta sijoitusta maalissa. Tallille ei ole tulossa kauden jälkipuoliskosta helppo ja rahamurheet alkavat taas pikkuhiljaa varmasti painaa taka-alalla.

Toleman: Vaikea Virallinen Harjoitus näytti tuovan parannusta kisaan, mutta jälleen toisin kävi. Warwick näytti ajavan pisteillä ennen pysähdystään ja olisi saattanut saadakin niitä, mutta sytytysvika tuhosi moottorin ja kisa oli siinä. Giacomelli ei myöskään häikäissyt samasta syystä johtuen, mutta selvisi sentään maaliin saakka.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Ferrarilla oltiin erittäin vihaisia Detroitin kilpailun tapahtumien vuoksi. Italian lehdistössä haukuttiin Ongaroa sokeaksi, typeräksi, idiootiksi ja suosijaksi kilpailussa.

Lisäksi Piccinini halusi f1:siin uuden virallisen lähettäjän kilpailuihin. Hänen mielestään Ongaro tuntui olevan kuin tuuliviiri. Ei kuulemma Derek osannut päättää kunnolla lähtöjään.

Ongaroon kohdistuva kiistakysymys oli sen verran suuri, että tallien omistajien kokouksessa asiassa keskusteltiin ja Piccininin raivoksi Ongaro sai virheestään huolimatta luottamuslauseen muilta omistajilta.

Ratkaisu toki lähdön keskeyttämättä jättämisestä oli erikoinen, mutta Ongaron ei katsottu syyllistyneen tilanteeseen tahallisesti ja lisäksi lopullinen syy oli enemmänkin hinausauton kuljettajan ja ratavalvojan äkkipikaisuus.

Ferrarilla asiasta kuitenkin pysyttiin katkeroituneena ja asiasta tulisi jälleen Montrealissakin puhumista. Tapaus ei vain kertakaikkisesti saanut enää toistua.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Laitetaan sitten kuljettajien pistetilanne 7/15 osakilpailun jälkeen:

1 Alain Prost 28
2 Nelson Piquet 27
3 Patrick Tambay 23
4 Keke Rosberg 22
5 John Watson 15
6= Niki Lauda 10
6= Jacques Laffite 10
8 Michele Alboreto 9
9= Rene Arnoux 8
9= Eddie Cheever 8
11 Marc Surer 4
12 Danny Sullivan 2
13= Johnny Cecotto 1
13= Nigel Mansell 1
13= Mauro Baldi 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Ja laitetaan vielä perään valmistajien tilanne 7/15 osakilpailun jälkeen:

1 Renault 36
2 Williams 32
3 Ferrari 28
4 Brabham 27
5 McLaren 25
6 Tyrrell 11
7 Arrows 4
8= Theodore 1
8= Alfa Romeo 1
8= Lotus 1
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kanadan Grand Prix Montreal

Päivämäärä: 12.6.1983

Rata: Circuit Gilles Villeneuve

Radan pituus: 4,410 kilometriä

Kilpailun pituus: 70 kierrosta tai 308,6 kilometriä 2 tunnin sisään.

Sää: Kaunis, hyvin lämmin ja ajoittain kuuma.

Yleisöä: 54 000

Pian vuoden 1982 Belgian kilpailun jälkeen Kanadassa järjestettiin adressi johon kerättiin nimiä ja annettiin se julki Montrealin kaupunginisille. Notre-Damen saaren moottorirata haluttiin nimetä uudelleen Zolderissa kuolleen Gilles Villeneuven mukaan. Idean hankkeen lopullisesti sementoi myös Seville Villeneuven ja Jacques Villeneuve Seniorin vetoomukset asiaan.

Hieman ennen kauden 1982 Kanadan kilpailua asia sai virallisen vahvistuksen ja radan nimi on nyt toivottavasti tästä eteenpäin aina Circuit Gilles Villeneuve. Radan historian nimi oli jo epävirallisesti sama Gilles Villeneuven eläessä, sillä ensimmäisen kerran Notre-Damen saarella ajetun kilpailun tuolloin uudella radalla f1:ssä ja noin vuoden verran perustamisesta voitti tietenkin Gilles Villeneuve vaikka vähän paremmalla onnella sen olisi voinut voittaa Jean-Pierre Jarier.

Villeneuven voitto nosti Kanadassa uudenlaisen innostuksen f1:siin ja nyt sen pelättiin laskevan kauden 1982 jälkeen ilman Jacquesin tuloa f1:siin. Tänä vuonna Jacques Villeneuve nähtiinkiin kauden 1981 kilpailun tapaan yrittämässä mukaan kilpailuun.

Vuosina 1978-1981 kilpailu järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa ja silloin kisat olivat joko ihanan syksyisen lämpimiä tai sitten talvisen ja hyisen kylmiä. Vesisateet tulivat pohjoisesta ja kauden 1978 ja 1981 viikonlopun aikana radalla havaittiin myös lumisadetta.

1978 kilpailussa Gilleskin veti talvipusakan ylle palkintokorokkeella ja sen vuoden Montreal on toistaiseksi kylmin olosuhteiltaan ajettu Grand Prix. Vuoden 1981 kisassa jääkylmä vesisade teki kisasta ja radasta jäätävää jännitysnäytelmää.

Radan lämpötila oli hädin tuskin yli 10 asteen ja ilmakaan ei lämpötilaltaan mikään kesähelteen veroinen ollut. Jacques Laffite voitti jo melkein perutun kilpailun radalla ja pysyi melkein viimeiseen asti kiinni mestaruustaistossa viime vuonna.

Rata sijaitsee kaupungin läpi virtaavan St. Lawrence-joen varrella, jossa pidettiin vuonna 1967 Expo-maailmannäyttely ja aivan radan varikon tuntumassa on Montrealin 1976 olympialaisten soutustadion jonka altaalla Pertti Karppinen otti ensimmäisen kultamitalinsa.

Formulakisojen kiusaan kuuluvat liikenneruuhkat vältetään saaren yksityisellä metrolla. Seisomapaikkalaiset voivat paikan päällä leiriytyä minne haluavat ja istumapaikkojakin radalla riittää. Radan sisällä ja ulkopuolella kilpailua voi seurata melkein mistä vain tahansa. Harvassa ovat vaikeasti seurattavat alueet radalla.

Ikävä kyllä ajajille rata ei suo vaihtelua yhtä paljon. Rata on huonoimmillaan todella yksitoikkoinen. Suoraa seuraa shikaani, uusi suora ja taas shikaani. Yli 300 kilometrin vauhdista tulevat kiihdytykset ja jarrutukset eivät miellytä ajajia ja jarrut kuluvat erittäin paljon. Montrealin rata on kuhmurainen ja nopea, mikä etenkin takavuosina oli pahaksi ripustuksille ja autojen sivuhelmoille. Lisäksi siinä oli tiukkoja shikaaneja, mitkä olivat erittäin pahoja autojen pohjahelmoille ja takavuosina autojen pohjat olivat usein erittäin kuluneita kilpailun jälkeen.

Tasapohjallisella autolla Montrealin rata on jonkin verran helpompi ajettava kuin maaefektiautolla. Turbomafian kannalta tämän kauden kilpailun ainoa todella pahat ongelmat olivat radan S-mutkat ja hiusneula mitkä kuluttivat turboa entiseen tapaansa. Kolmannen sukupolven turbomoottori ratkaisi aiemmat ongelmat tehojen suhteen.

Aiemmin ongelmana oli juuri se, että Turbomafialla joko oli tehoja paljon ulostuloissa tai sitten ei ollenkaan. Zolderin, Span, Hockenheimin, Monzan, Detroitin ja Monacon ohella jarrut kuluvat eniten koko sarjasta ja erikoisjarruja saattaa tarvita radalla. Jo aiemmin hyviä turva-alueita oli parannettu kaudella 1982 ja nyt kaudella 1983 erityisen paljon ja Paul Ricardin ohella Montrealin turvallisuus on MM-sarjan parhaimpia.

Montrealissa on myös hyvätkin puolensa. Se on luonteeltaan uniikki ja erikoinen rata. Moottorirata on sekoitus perinteistä rataa ja katurataa. Kaikkein eniten katurataa kilpailu muistutti ihan ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen asvaltin parannukset ja muutkin pienet yksityiskohtien muutokset ovat vieneet sitä hieman lähemmäksi tavallista moottorirataa.

Osin helpotukset tehtiin vain siitä syystä, että maaefektin aikakaudella helmoja haluttiin säästää. Downforcea ei voi olla liikaa. Muuten se kostautuu hitaana vauhtina ja erityisesti huippunopeus pitkällä takasuoralla voi tippua rajusti. Montrealin radan kaksi pientä S-mutkaa tuovat haastetta.

Varikon jälkeen tulevan mutkan voi ajaa täysillä ja toisenkin voi hitaimmillaan ajaa nelosella läpi. Ennen varikkoa on radan hitain hiusneula ja rata kuluttaa Monacon ja Detroitin jälkeen huonolta ajajalta enemmän jarruja kuin mikään muu rata kalenterissa joten varovaisuutta pitää noudattaa. Rata ei nuorille kavereille ole aivan niin rankka kuin useimmat radat. Silti fyysisyyttä ja hyviä niskalihaksia tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan Montreal on ratana äärimmäinen kompromissi. Keliolosuhteet kesäkuussa ovat paremmat kuin syyskuussa tai lokakuussa joten saderenkailla ei välttämättä tehdä kilpailun ratkaisua tai niiden kehitystyö ei ole tärkeintä kuin aiemmilla vierailuilla Notre-Damen saarella.

Sen mielenkiintoinen pinnoite voi säästää renkaita tai syödä ne rakoille. Se on taas haitta Michelinin renkaille ja erityisesti Enduroille, sillä ne vaativat aggressiivista katurataa tai rengasta syövää ja sitä kautta kumin tuottoon vapauttavaa tavallista karheampaa pinnoitetta.

Pehmeä Vyörengaskaan ei välttämättä ole hyvä tällä radalla vaikkakin viileään säähän se sopiikin paremmin kuin kuumaan. Takasuoraa lukuunottamatta radalla ei ole turbomoottoreillekaan mitään erikoista paikkaa olla Cossyliigan edellä ja Cosworthin tallien ei kannattanut heittää vielä viime vuonna toivoaan menemään, sillä radan tiukkojen mutkien kautta kierrosajat ja kilpailun vaativa luonne teknisesti auttaa heitä pysymään Turbomafian kannassa.

Tänä vuonna Turbomafian ylivoima kuitenkin oli jo liikaa. Ainoastaan Keke Rosberg, John Watson, Michele Alboreto ja Danny Sullivan pystyivät ajamaan tämän kauden kilpailussa Cossyliigan tallien autoilla joten kuten kilpailukykyisesti. Muilla kilpailu olikin vaikeaa puurrettavaa.

Kaiken kaikkiaan Montrealin kisasta kaudella 1982 odotettiin hyvää, mutta toisin kävi. Nuori italialainen Riccardo Paletti menehtyi lähtökolarissa ja se laski tunnelman pohjalukemiin. Kauden 1983 kilpailun tunnelma oli alusta lähtien iloinen verrattuna edellisen kauden harmaaseen säähän ja synkkään tunnelmaan. Myös yleisöä oli kiitettävästi verrattuna siihen että edellisvuoden tapaan Gilles Villeneuve ei ollut enää mukana. Loppupelissä myös Rene Arnoux näytti epäilijöilleen, että hän ei ole turha kuljettaja Maranellossa. Arnoux otti komean voiton kilpailussa luovuttaen johdon vain välitankkauksen ajaksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Kanadan Grand Prixin alla f1:n kilpailujen suhteen kaudella 1983 oli tulossa muutoksia. Las Vegasin radan omistajat olivat melkein varmasti perumassa kilpailunsa pidon kaudelta. Ainoastaan korvausten maksusta oli kiistaa. Bernie virallisesti kiisti kaiken, mutta epävirallisesti Bernie oli jo valmis luovuttamaan kilpailun pidon Indycarille ilomielin.

Meadowlandsin kilpailu oli myös melkein varmasti peruuntumassa. Kilpailu voitaisiin pitää parhaidenkin arvioiden mukaan vasta kaudella 1984. Sveitsin kilpailu peruuntuikin lopullisesti Kanadan kilpailun alla. TV-kiistoista ei päästy sopimukseen ja se harmitti paljon Ecclestonea. Siten varakilpailuna alunperin mukana ollut Brands Hatch saisi varmasti pitää kilpailun.

Ajankohta oli vain kysymysmerkki. John Webb olisi halunnut mielellään pitää kilpailun heti Montrealin jälkeen, mutta lopulta kilpailu oli melkein varmasti siirtymässä syyskuulle.

Näiden lisäksi myös Jaraman kilpailu saattaisi saada varakilpailun statuksensa muutettua varsinaiseksi kilpailuksi kaudelle. Balestre ja Ecclestone olivat kuitenkin varsin mietteliäitä Jaraman kilpailun järjestämisen osalta.

Espanjassa oli edelleen menossa lama ja lisäksi järjestäjillä ei juuri rahaa löytynyt. Lopulta kaikki kysymykset luvattiin ratkaista 25.6 mennessä siitä, että pidetäänkö kaudella 1983 15, 16 vai peräti 17 osakilpailua.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Ferrarilla oli myös omat kohunsa menossa Kanadan kilpailun alla. Rene Arnoux oli kohun keskipiste. Maranellossa ei juuri suvaittu kuljettajia, jotka keskeyttivät auton ollessa usein teknisesti moitteeton. La Famiglia osasi kuitenkin ottaa syyt niskoilleen silloin kun autossa oikeasti oli vikaa.

Silloin sitä ajavaa kuljettajaa suorastaan palvottiin. Uusin palvonnan kohde oli ollut Gilles Villeneuve. Arnoux sen sijaan oli joutumassa tifosojen hampaisiin ja toki kulissien takana hänen asemansa oli ongelmallinen.

Suomen lehdissä toki lisäpaineita loi Keken mahdollinen siirtyminen Ferrarille. Il Commendatore oli tarjonnut Rosbergille tuntuvaa minimipalkkion korotusta, mutta Rosberg ei suostunut kollektiiviseen yleiseen palkkiosummaan. Arnoux'n mielestä keskeytykset kuuluivat f1:siin ja hän ei missään nimessä yrittänyt keksiä syitä tai selitellä. Joka tapauksessa huhut hänen sopimuksensa jatkamattomuudesta kaudeksi 1984 pysyivät sitkeänä.

Rion kilpailussa Arnoux oli ollut moottorivaurion takia 10:s, Imolassa auton renkaat eivät olleet enää parhaimmassa kunnossa ulosajon aikana tai sitä ennen, Spassa moottori hajosi ja Detroitissa ennen sähkölaitteiden hajoamista autosta oli tippunut vaijeri radalle mikä oli myös hidastanut vauhtia. Todennäköisesti Arnoux olisi voinut keskeyttää milloin tahansa vaijerin putoamisen jälkeen.

Long Beachin ja Imolan kolmannet sijat olivat ainoita pistesijoja ennen Montrealia. Mestareiden Ajossa taas Goodyearin D-seokset olivat huippuluokkaa nopeudeltaan, mutta naurettavan nopeasti ne myös pettivät alta ja Arnoux joutui tuolloin keskeyttämään renkaiden loppumiseen.

Paul Ricardissakin Arnoux oli ollut 7:s ja se ei ollut maailman paras suoritus häneltä muutenkaan. Yleisesti ottaen Arnoux pisti osan syistään huonon onnen piikkiin. Montrealin aikaan hän kuitenkin arvioi voittavansa ja niin kävikin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15071
Montrealin kilpailun alla suurin sankari oli Jacques Villeneuve. Ainakin kotiyleisön mielestä. Gillesin nuorempi veli oli onnistunut ajamaan suhteellisen hyvin Mosportin testeissä ja odotukset Kanadan lehdistössä olivat korkealla.

Gaston Parentin, Doug Shiersonin ja Villeneuven itsensäkin mielestä liiankin korkealla. RAM oli onnistunut palaamaan radoille vain Villeneuven tukijoukkojen ja miehen itsensä hankkimilla sponsorivaroilla.

Toisaalta Villeneuve pääsi jälleen yrittämään mukaan f1:siin neuvoteltuaan pitkään, mutta lopulta turhaan Osellan kanssa kauden 1982 ajamisesta tai sinne menemisestä kesken kauden.

Erityisen turhaksi kauden 1982 Osellan neuvotteluissa oli sen eräs piirre. Se, että edes Jean-Pierre Jarierin lähdettyä ovet paukkuen tallista kesken Las Vegasin viikonlopun ei Villeneuve saanut paikkaa korvaavana kuljettajana.

Tosin säännöt olivat sääntöjä ja Jarierin olisi pitänyt erikseen väistyä sovittuun aikaan Villeneuven mukaan pääsemisen varmistamiseksi. Jo Monzaankin Villeneuven piti päästä testaamaan tallin autoa, mutta Enzo Osellalle se ei käynyt. Edes Jarierin lähtöuhkauksista huolimatta. Formula Atlanticissa ja moottorikelkkojen MM-sarjassa Villeneuve oli kannuksensa hankkinut.

Kaudella 1981 Villeneuve oli saanut ajaa veljensä kanssa myös f1:ssä. Tuolloin Arrowsin maksukuljettajana Montrealissa ja Las Vegasissa. Tuolloin Villeneuve oli karsiutunut kun Arrows ei vain enää ollut alkukauden tasolla. Gilles sen sijaan oli Montrealin kaatosateessa kolmas ja Las Vegasissa hänet liputettiin pois radalta väärästä lähtöruudusta starttaamisen vuoksi. Kauden 1982 aikana neuvottelujen turhuus pelasti Jacquesin hengen ainakin kerran.

Montrealin alla Villeneuven olisi pitänyt ajaa Riccardo Palettin sijaan, mutta Paletti halusi vielä pysyä tallissa yhden kilpailun ajan kohtalokkain seurauksin. Enzolla oli suunnitelma myös ajattaa Villeneuvea kolmannessa autossa, mutta sponsorivarojen vähäisyys ja lisäksi mahdollisen kolarin sattuessa korjauskulujen korvaus erikseen tallille esti Jacquesin halut ajaa.

Lisäksi kauden 1983 aloittaminen Osellalla ei myöskään käynyt kun talli halusi molempien ajajiensa olevan lopulta italialaisia.

Villeneuve oli kuitenkin enemmän tai vähemmän neuvotellut RAM:n kanssa jo Schlesserin lähdettyä Imolan jälkeen. Sponsorivarojen vähyys esti Villeneuvea kuitenkin ajamasta ennen Montrealia. Riittävillä varoilla Villeneuve olisi ajanut jo Monacosta eteenpäin. Lisäksi talli ei muutenkaan mielellään halunnut ajattaa toista autoa kauden kilpailuissa.

Sitä taustaa vasten Arrowsiakin surkeammalla autolla ajaminen vuoden 1983 Kanadan Grand Prixissa oli Villeneuvelle erittäin vaikea tilanne. Kaikesta huolimatta miehen asenne oli kohdillaan. Ainoa harmi oli vain se, että ilman selviytymistä kilpailuun tai isoa kanadalaista pääsponsoria Villeneuven ajot f1:ssä yleensäkin vaikuttivat jäävän tulevaisuudessa vain Amerikan mantereella ajettaviin kilpailuihin.
 
Ylös