CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15056
20.10.1983 muodostui tärkeäksi päiväksi f1:n historiassa. Tuolloin tehtiin seuraavat tärkeät päätökset:
Lumivyöryn tavoin Balestre oli jyrähtänyt salille kaikista vahvoista todistusaineistosta piittaamatta päätöksen, että Brabhamia tai sen kuljettajia Nelson Piquetiä ja Riccardo Patresea ei hylätä Etelä-Afrikan tai minkä tahansa muunkaan Grand Prixin osalta kauden 1983 ajalta ja tulokset jäisivät voimaan. Nelson Piquet oli varmistanut toisen maailmanmestaruutensa kaikesta sanailusta ja muusta hetkittäisestä katkeruudesta huolimatta mestaruutensa ansaitusti. Alain Prost vuorostaan sanaili päätöksen kuultuaan julkisuudessa oikeastaan varsin niukasti tilanteeseen nähden asiaa, mutta Renaultin kanssa hän ei enää halunnut olla missään tekemisissä.
Samalla häntä ei huolettanut yhtään hänelle langetetut potkut vaikkakin Jean Sage yritti viimeiseen asti saada jonkinlaista järkevää liennytystä Gerard Larroussen ja Prostin välille. Sekin tapaaminen oli päättyä pottunenän lyyhistymiseen kun Larrousse kävi kuumana. Joko hän tai Prost lähtee tallista. Niin julisti Larrousse ja Sage teki valintansa erottaen Prostin. Yhtäkkiä eräs sarjan tähtikuljettajista oli vapaalla jalalla shokkierotuksen myötä ja seuraavaksi John Watson sai jo jonkin aikaa aiemmin odotetun, mutta ei kuitenkaan välttämättä yllätyksellä muutenkaan tulleen päätöksen potkuista Ron Dennisiltä jonka mukaan hänen tulisi olla hakematta palveluksia McLarenilta kaudelta 1984.
Dennis oli kyllästynyt maksamaan liikaa Watsonille ja tästä Watson tilitti osin Patrick Tambaynkin tapaan varsin pitkään sillä molemmat päätökset olivat jossain määrin olleet aina odotettavissa. Etenkin kun Dennis ja Watson eivät aina olleet tulleet toimeen ja Dennisin vastenmielisyys Watsonia kohtaan tiedettiin hänen statuksensa takia. Watson kun oli Teddy Mayerin aikakauden kuljettajia ja alaisia ja lisäksi kauden 1982 Keke Rosbergille hävitty maailmanmestaruus ja siitä aiheutuneet palkkapyynnöt olivat ikävää kuultavaa.
Myös liiallisen Niki Laudan hiillostuksen arveltiin olleen syynä Watsonin erottamiseen sillä Watson oli usein onnistunut taistoissaan Laudaa vastaan McLarenilla ja tämä ei ollut vuorostaan palvellut Marlboron pomomiesten ja mediavastaavien imagoa voittamattomasta Maailman Nopeimmasta Kuljettajasta. Patrick Tambay vuorostaan taas oli tullut Ferrarille osin vain vuoden 1977 sopimuksen lunastamattomuuden ja Gilles Villeneuven kuoleman myötä ja onnistui myöhemmin ärsyttämään Marco Piccininiä sen verran paljon, että joutui pihalle Maranellosta.
Watsonin potkut avasivat tien Alain Prostille ja hinnasta tinkimättä Ron Dennis kiinnitti välittömästi Prostin Laudan tallikaveriksi. Tämä taas vuorostaan oli tavallaan suuri pettymys jälkikäteen Ayrton Sennalle vaikka tapahtumahetkellä Senna oli hyvin ymmärtäväinen kaveri joka vain halusi keskittyä tulevan kauden sopimuskuvioihin. Pettymykseen päättyneen kauden 1983 jälkeen ranskalaiset alkoivat odottaa Prostista selvää maailmanmestaria kaudeksi 1984. Näin uskoi jossain määrin myös Keke Rosberg.
Lumivyöryn tavoin Balestre oli jyrähtänyt salille kaikista vahvoista todistusaineistosta piittaamatta päätöksen, että Brabhamia tai sen kuljettajia Nelson Piquetiä ja Riccardo Patresea ei hylätä Etelä-Afrikan tai minkä tahansa muunkaan Grand Prixin osalta kauden 1983 ajalta ja tulokset jäisivät voimaan. Nelson Piquet oli varmistanut toisen maailmanmestaruutensa kaikesta sanailusta ja muusta hetkittäisestä katkeruudesta huolimatta mestaruutensa ansaitusti. Alain Prost vuorostaan sanaili päätöksen kuultuaan julkisuudessa oikeastaan varsin niukasti tilanteeseen nähden asiaa, mutta Renaultin kanssa hän ei enää halunnut olla missään tekemisissä.
Samalla häntä ei huolettanut yhtään hänelle langetetut potkut vaikkakin Jean Sage yritti viimeiseen asti saada jonkinlaista järkevää liennytystä Gerard Larroussen ja Prostin välille. Sekin tapaaminen oli päättyä pottunenän lyyhistymiseen kun Larrousse kävi kuumana. Joko hän tai Prost lähtee tallista. Niin julisti Larrousse ja Sage teki valintansa erottaen Prostin. Yhtäkkiä eräs sarjan tähtikuljettajista oli vapaalla jalalla shokkierotuksen myötä ja seuraavaksi John Watson sai jo jonkin aikaa aiemmin odotetun, mutta ei kuitenkaan välttämättä yllätyksellä muutenkaan tulleen päätöksen potkuista Ron Dennisiltä jonka mukaan hänen tulisi olla hakematta palveluksia McLarenilta kaudelta 1984.
Dennis oli kyllästynyt maksamaan liikaa Watsonille ja tästä Watson tilitti osin Patrick Tambaynkin tapaan varsin pitkään sillä molemmat päätökset olivat jossain määrin olleet aina odotettavissa. Etenkin kun Dennis ja Watson eivät aina olleet tulleet toimeen ja Dennisin vastenmielisyys Watsonia kohtaan tiedettiin hänen statuksensa takia. Watson kun oli Teddy Mayerin aikakauden kuljettajia ja alaisia ja lisäksi kauden 1982 Keke Rosbergille hävitty maailmanmestaruus ja siitä aiheutuneet palkkapyynnöt olivat ikävää kuultavaa.
Myös liiallisen Niki Laudan hiillostuksen arveltiin olleen syynä Watsonin erottamiseen sillä Watson oli usein onnistunut taistoissaan Laudaa vastaan McLarenilla ja tämä ei ollut vuorostaan palvellut Marlboron pomomiesten ja mediavastaavien imagoa voittamattomasta Maailman Nopeimmasta Kuljettajasta. Patrick Tambay vuorostaan taas oli tullut Ferrarille osin vain vuoden 1977 sopimuksen lunastamattomuuden ja Gilles Villeneuven kuoleman myötä ja onnistui myöhemmin ärsyttämään Marco Piccininiä sen verran paljon, että joutui pihalle Maranellosta.
Watsonin potkut avasivat tien Alain Prostille ja hinnasta tinkimättä Ron Dennis kiinnitti välittömästi Prostin Laudan tallikaveriksi. Tämä taas vuorostaan oli tavallaan suuri pettymys jälkikäteen Ayrton Sennalle vaikka tapahtumahetkellä Senna oli hyvin ymmärtäväinen kaveri joka vain halusi keskittyä tulevan kauden sopimuskuvioihin. Pettymykseen päättyneen kauden 1983 jälkeen ranskalaiset alkoivat odottaa Prostista selvää maailmanmestaria kaudeksi 1984. Näin uskoi jossain määrin myös Keke Rosberg.