Kyalami 15.10.1983
Kotini, kuten zulunkielinen saatesana kuuluu sai ratkaista kauden 1983 maailmanmestaruuden kohtalon. Kauden alusta loppuun siirretty kilpailu oli jälleen täynnä innostunutta autourheiluyleisöä. Lämmittelykierroksellakin draamaa nähtiin kun John Watsonin auto ei päässyt liikkeelle ja kun pääsi niin varikolle menemisen sijaan Watson otti oman paikkansa lähtöruudukossa ohittaen muita autoja. Lisäksi tuomaristo myöhemmin väitti Watsonin syyllistyneen työntöstartin vastaanottamiseen. Joka tapauksessa Watson saisi mustan lipun kilpailussa. YLE aloitti myös tv-lähetyksensä erikoisen lähetysteeman alla ja Matti Lammi sai kunnian toimia selostajana päätöskilpailussa.
Jännitys kohosi kattoon asti kun Course Caria eli BMW 745i:tä tai BMW E32:sta kuljettanut Jacky Ickx ja Ford Sierran Medical Caria kuljettanut Rupert Keegan asettuivat paikoilleen ja valot olivat vaihtumaisillaan vihreäksi. Vihreän valon vaihduttua tapahtui jotain perin merkillistä. Ickxin mustanpuhuva Bemari sai puhtaan lähdön, mutta Keeganin Sierra sen sijaan oli kaasun sijaan survaissut pakin pohjaan ja Medical Car vetäytyi hiekkapilven sijassa hetken aikaa taka-alalle! Sid Watkins sai uransa kenties mielenkiintoisimman startin.
Keegan tajusi virheensä ja laittoi hetken emmittyään vaihteen takaisin päälle ja ulvaisten Sierrakin pääsi liikkeelle. Vakavasti puhuen kilpailun startissakin BMW jyräsi muut alleen Nelson Piquetin ja Riccardo Patresen muodossa. Ferrarin Patrick Tambay jäi kolmanneksi ja muutoin taka-alalla Bruno Giacomelli ja Danny Sullivan saivat huonon lähdön kun taas Piercarlo Ghinzani sai Osellalla hyvän lähdön nousten neljä sijaa. Ensimmäiselläkin kierroksella Piquetin vauhti oli järkytys Renaultille ja Alain Prostille.
Piquet ajoi 2 sekunnin etumatkassa jo ensimmäisellä kierroksella. Kierroksella 2 Piquetin ero oli 2,5 sekuntia, kolmannella 4,1 sekuntia, neljännellä 4,8 sekuntia, viidennellä 5,8 sekuntia ja kuudennella jo 6,9 sekuntia. Seitsemännen kierroksen alkaessa Piquetin ero oli pitkälti yli 7 sekuntia ja lisäksi hän ajoi kilpailun nopeimman kierroksen. Aika oli 1.09.948 ja se tulisi säilymään sellaisena kilpailun loppuun asti. Varsin pian näytti siltä, että kukaan ei pystynyt vastaamaan brasilialaisen vauhtiin ja siten toiseen kierroksen aikaan Tambay luovutti sijansa Prostille ja huippulähdön saaneelle Andrea de Cesarisille. Keke Rosberg pysytteli alkuvaiheessa kisaa kuudentena ja Rene Arnoux pysytteli seitsemäntenä ja Niki Lauda oli kahdeksantena. Kierrokseen 5 mennessä neljä miestä oli jo ulkona kilpailusta. Ghinzanin moottori hajosi ja Jacques Laffite ajautui pistekamppailussa ulos Eddie Cheeverin tönäisemänä verkkoaitaan ja Manfred Winkelhockin moottori oli räjähtänyt saksalaisen mukaan katkerasti viimeisen kerran sinä vuonna. Kaikki nämä miehet keskeyttivät jo toiseen kierrokseen mennessä. Mauro Baldi oli kymppipaikalla kunnes ajoi ulos ja keskeytti. Kierroksella 5 Lauda ohitti Arnoux'n ja kierroksella 6 Lauda meni Rosbergin ohi kuudenneksi. Kierroksella 8 Prost ohitti de Cesarisin, mutta pysyi edelleen vaikeuksissa. Kierroksella 9 Arnoux näki, että hänen pelinsä on pelattu. Hän ei missään vaiheessa ollut hetkeäkään kuudetta sijaa korkeammalla ja oli kahdeksantena kun moottori hajosi ja hänen mestaruutensa meni siihen. Samalla kierroksella Lauda ohitti Tambayn ja nousi viidenneksi.
Kierroksella 10 järjestys oli seuraava: Piquet, Patrese, Prost, de Cesaris, Lauda, Tambay, Rosberg, Cheever, Derek Warwick ja Nigel Mansell. Piquetin ero Patreseen oli 11 sekuntia ja Patresen ero Prostiin 3 sekuntia. Muu nippu Prostin jälkeen tuli tasaisessa järjestyksessä Manselliin asti. Sitten Elio de Angelis tuli varikolle korjamaan sytytysvaurion piinaamaa autoaan ja vaihtamaan renkaita. Myöhemmin de Angelis teki vielä välitankkauksen vaihdattaen myös kahdesti Pirellin huonoja renkaita ennen keskeytystään. Kierroksella 13 Mansell tuli varikolle korjaamaan vaihdekaapeliaan ja Lotusin kisa oli sittemmin täysin pilalla. Mansell vaihdatti samassa yhteydessä myös renkaita ja varikolta hän palasi vasta sijalla 20. Lauda ohitti de Cesarisin ja Prost oli epätoivoinen. Prost ajoittain tavoitti Patresea, mutta kymmenys sinne tai tänne oli huono juttu mestaruuden kannalta. Lisäksi Patrese ei edes hidastanut vauhtiaan tai toiminut tulppana muutoinkaan kenellekään.
Kierroksella 18 Lauda ohitti Prostin ja nousi jo toiseksi. Samalla kierroksella heilahti sijalla 12 ajaneelle Watsonille musta lippu. Belfastin Tiikerille päivä oli synkkä ja harmaa. Hän oli myös erittäin vihainen kulissien takana ja se kertoi kaiken oleellisen hänen tilanteestaan McLarenilla. Piquetin vauhti tuntui vain paranevan kisan edetessä. 15 kierroksen jälkeen hänellä oli jo 17 sekunnin ero Patreseen ja ennen pysähdystään eroa oli jo 30 sekuntia. Kierroksella 20 de Angelis keskeytti sytytysvikaan. Piquet pysähtyi kierroksella 27 11,9 sekunnin nopeudella ja pääsi Patresen edelle vielä 4 sekunnin johtoasemassa. Kierroksella 28 Mansell tuli välitankkaukseen ja samalla Prostin auton normaali moottorinääni tuntui muuttuvan epäsäännölliseksi rummutukseksi ja örinäksi. Prostin autosta oli hajonnut välijäähdytin ja paineet olivat pudonneet ahtimesta.
Kierroksella 29 Corrado Fabi keskeytti sijalta 16 taisteltuaan lähinnä koko päivän Kenny Achesonin kanssa moottorin hajottua. Kierroksella 32 Warwick meni varikolle välitankkaukseen. Kierroksella 33 Prostin vauhti alkoi hidastua jo selvästi aiempaan verrattuna ja samalla hetkellä Rosberg ja Lauda tulivat sisään. Laudan kolme rengasta vaihdettiin erittäin nopeasti, mutta oikea takarengas juuttui kiinni ja lopulta korkeintaan 15 sekuntia arvioidun keston sijaan pysähdys kesti 25 sekuntia ja Lauda oli seitsemäs ennen paluutaan radalle. Rosbergin pysähdys ei myöskään mennyt hyvin, mutta Laudaan verrattuna silti paremmin. Rosberg lähti tavoittamaan Warwickia, mutta sitten auton jäähdytin tukkeutui hiekasta, mullasta ja nurmesta.
Se aiheutti Rosbergin moottoriin käyntihäiriön ja oli aiheuttaa keskeytyksen. Lopulta niin ei onneksi käynyt. Kierroksen 35 kääntyessä kohti kierrosta 36 tapahtui Prostin kannalta pahin mahdollinen. Talli vaihtoi kolmospaikalla ajaneelle Prostille renkaat, mutta se ei auttanut. Moottori oli hajonnut ja synkkyys La Regien leirissä tuntui painostavalta. Olisiko tämä kaiken loppu?
Hetkeä myöhemmin eli kierroksella 38 Cheever tuli varikolle vaihtamaan renkaat ja tankkaamaan. Tämän jälkeen kierroksella 39 Raul Boesel tuli välitankkaukseen varikolle ja myöhemmin vielä kärsimään sytytysviasta. Kierroksella 42 de Cesaris tuli varikolle ja kierroksella 45 tulivat samaan aikaan varikolle Tambay ja Giacomelli. Kierroksella 46 Patrese tuli varikolle ja sen jälkeen varikolla piti olla täysi hiljaisuus lopun kilpailun ajan. Näin ei kuitenkaan vielä olisi käymässä. Renault toivoi, että Piquet keskeyttäisi ja kerran moottorin äänet vaikuttivat erilaisilta. Ikävä kyllä Piquet vain vaihtoi vaihdetta pienemmälle ja vähensi vauhtiaan. Järjestys oli kierroksella 47 Piquet, Patrese, Lauda, de Cesaris, Tambay, Warwick, Rosberg ja Cheever.
Pian Cheever ajoi Warwickin ohi ja haastoi Rosbergiä. Kierroksella 56 Tambayn Ferrari-ura päättyi moottorin hajoamiseen. Tambay oli jo pitkään kärsinyt ylikuumentumisesta. Samaan aikaan myös Giacomellin auto muuttui Lammin mukaan soihduksi. Näin kilpailu oli vaatinut kaksi uhria lisää. Mansell tuli kierroksella 57 varikolle vielä renkaidenvaihtoon. Kierroksella 60 Michele Alboreton taistelu tallikaveri Sullivania vastaan päättyi moottoririkkoon. Tämän jälkeen kierroksella 61 Piquet heilautti kättään ja Patrese sai johtaa kilpailua. Kierroksella 67 Tyrrellin mekaanikot tulivat yllättäen tiedustelemaan varikolla, mutta vetäytyivät sittemmin pilttuuseensa.
Kierroksella 69 Piquet antoi vuorostaan Laudan mennä. Tämän jälkeen kierroksella 72 Lauda keskeytti huippuvauhdista moottorin hajottua jo aiemmin tapahtuneeseen sähkövikaan. Samaan aikaan Acheson sinnitteli viimeisellä sijalla. Kierroksella 75 tapahtui vielä pieni ihme kilpailussa. Välitankkausta yleisesti vastustanut Tyrrell toi tankkausvälineet näkyville ja Sullivan ajoi varikolle tekemään viimeisenä välitankkausajan miehenä varikkostopin. Noin 12 sekunnin pikatankkauksen ja renkaanvaihdon jälkeen Sullivan painui renkaat ulvoen radalle ja oli hetken aikaa nopein mies radalla ennen kilpailun loppua. Samalla Piquet antoi de Cesarisin mennä hänen edelleen. Lopulta kierroksella 77 ruutulippu heilahti ja Nelson Piquet oli maailmanmestari.
Kilpailun voitti jo pari voittoa aiemmin kaudella menettänyt Riccardo Patrese ja Andrea de Cesaris oli uransa ehkä parhaimman reaalisen ajosuorituksen jälkeen toinen ja tuore kaksinkertainen maailmanmestari Piquet oli kolmas. Derek Warwick oli hienosti neljäs ja huipensi Tolemanin pisteputken. Suomalaisittain parasta oli Keke Rosbergin palaaminen vaikeuksista huolimatta takaisin pelimiesten joukkoon viidenneksi ja Eddie Cheever oli kuudes. Danny Sullivan ei lopun huikeasta vauhtishowsta huolimatta onnistunut ajamaan Rosbergiä tai Cheeveriä kiinni uunituoreista renkaistaan huolimatta ja oli harmittavasti 7:s.
Toisaalta Sullivan oli Cossyliigan kurkona silti noin kierroksen verran heitä jäljessä joten pistettä tuskin olisi herunut kaikesta huolimatta. Marc Surer oli 8:s ja Thierry Boutsen oli moottori hajoamaisillaan 9:s. Jean-Pierre Jarier oli nöyryyttävän hitaan päivän jälkeen 10:s, Niki Lauda 11:sta keskeytyksestä huolimatta ja Kenny Acheson 12:sta moottoriviastaan huolimatta. Nigel Mansell ja Raul Boesel olivat 8 ja 10 kierrosta jäljessä Patresea maalissa ja he eivät saaneet sijoitusta 13:sta ja 14:sta. Joka tapauksessa Nelson Piquet oli saavuttanut uransa toisen maailmanmestaruuden ja Gerrie Coetzeen ojentaessa mestaruuspokaalin varikolla kyynelehdittiin, mutta samalla Renaultin pilttuussa herätettiin henkiin raivoisa protestiaalto.
Olisiko Nelson Piquet sittenkään kauden 1983 validi maailmanmestari?
